Rautaneito.com

Bruce keskustelut omassa osiossaan... toimiva ratkaisu uskon minä.

Laitaan sitten arvostelu jo kerran poistuneestä topikista Brucen debyytti soolosta

Bruce Dickinson. Tattooed Millionaire

Tämä levy on sen jonka kuulin heti tuoreeltaan 1990, mutta olis silloin silloin maidenaivolukossa, että Bruce=Maiden, enkä silloin 18-vuotiaana oikein sulattanut tälläistä soolokokeilua. Varsinkin nimibiisi ärsytti 1990 suuresti, mutta nykyään pidän siitä kyllä.

Nykyäänkin tämä soolo tuntuu Brucen heikoimman tyyliseltä soololevyltä. Tosin rehellisesti on sanottava, että tämä on ollut mulla myös vähemmällä kuuntellulla kuin muut.
...... ja nyt biisi kerrallaan. Brucen sooloja on ihana arvostella kun ei tarvia vertailla maidenin tuotantoon ja siihen mittapuuhun.



Son Of A Gun 4.25

Alku kuulostaa melkoisen lupaavalta. Akustinen sävy hevibiisissä uppoaa meikäläiseen helposti.
Kyllähän tämä biisi vyöryttää ihan kiittevästi ja on levyn parhaimmistoa. Ihan tarttuva eepos. Brucen ääni on kohdallaan ja sovitus akustisen ja sähköisen yhdistämisessä toimii mielestäni hyvin.
Hieman tietysti tuota biisin nimee hoetaan liikaa, mutta mitäs tosta.

Tattooed Millionaire 3.5

Tämä biisihän oli mulle pitkään ihan ällöjen ällö, joka aiheutti miltei bublibaxi-reaktion (lue:oksennus)..... mutta mutta.... ajan saatosta pitkästä ja hoikasta Pekka-pojasta kasvoi hieman leveämpi ja alkoi miljönäärin elämä maistumaan.... noh ei vaineskaan, nykyään kyllä hienosti toimii tuo kertsi ja varsinkin Brucen laulamat kaikki stemmat siinä... helppo rokkiralli. Ei mitään ihmeellistä taikka syvällistä. kertsi toimii.... tosin raspi rokki-ääni herrättää ihailua mussa tässä.

Se mitä en aikaisemmin tajunnut enkä kaivannut on biisin herättämät iloiset fiilikset.... nykyään piristystä kaipaa useammin kuin silloin huolettomana teiniksinä ja tämä biisi aiheuttaa hyvää fiilistä..... Duuria

Born In '58 5.0

Tässä sitten tämän levyn kohokohta minulle. Kertoo paljolti Brucen omasta elämästä sen isoisän kanssa, joka oli vanha kaivostyömies. Brucehan vietti suuren osan lapsuudestaan isovanhempien kanssa. ”My granfather told me how to fight.......” kohta tuo kyyneleet silmään ja ihon kananlihalle miltei joka kerta. Brucen isoisähän nimenomaan opetti pienikokoisen Brucen tappelemaan ja puolustamaan itseään, tosin lapsi Bruce heitti homman hieman överiksi ja muksi kaikki koulun jäbät maahan ketä vastaan tuli.

Ihailen brucea, miten hän saa vangittua tunnelmat biisiin, kuten tässäkin. Huolehtiva isoisä on kokoaika läsnä...... ja tietysti mulla on tässä hieman henkilökohtaista, koska mun vaari ja varsikin ukki (kun eli kauemmin) jeesas aina minua ja niistä hehkui se vanhan kansan välittäminen, ei silloin kiireitä ollut kellään kun Pekka meni vaarille tai ukille kylään, ei ollut kiirettä vaikka olis tuli ollut nurkassa, kiitettävää arvon antoa pienelle 5-v jäbälle.

Upea alku ja kertosäe. Hienoa sointukulkua ja sovitusta ei ole pilattu liialla kertaamisella, vaan biisi lopetetaan 3:39 kohdalla. Täydellinen.

Hell On Wheels 2

Sitten mennään tähän poppiralliin, mikä oikein ei ole mun maailma. Kertosäkeessä hieman hittiainesta, mutta ei uppoa senttiäkään sielun syöveriin. Sointukuvio kuultu miljoona kertaa eri biiseissä.

Gypsy Road (Dive dive dive) 4

Taas alku lupaa kunnon sielukasta tulkintaa ja sehän sieltä kajahtaa…. uuuuuh miten upeesti Hän laulaakaan tuossa alussa. ” Gypsy Road...” osio sen sijaan alkaa piisin edetessä puuduttamaan, mutta yleisesti biisi on albumin eliittiä ja taasen upeesti sovitettu akustinen biisiin. Akustisen kulku alussa on myöskin tajuttoman kova.

Dive Dive Dive 2

No nyt pomppaaa…. livenä toimii paremmin.
Näin studio versiona tulee kyllä orpo-olo kaiken oo-oo-ooh mylleryksen keskellä. Jotenkin kaupallisuuden ja lainailun leima maistuu liikaa, on priestin pätkää ja aerosmith-riffiä. Menee kyllä välttävästi autossa ja taustalla

All The Young Dudes 2.5

Coveri David Bowien biisistä…. soitannan ja laulun osalta tietty ihan ammattilaista ja siistiä. Biisitä en suuemmin diggaa, joten tulkinnastakaan on vaikeaa sanoa paljoa. Annan pisteet ihan fiilisten mukaan.


Lickin' The Gun 1.5

Aerosmith riffi linjalla jatketaan. aerosmith hoitaa homman kyllä paremmin. Hirveetä kuraa alusta loppuun..... huh huh

Zulu Lulu 2

Tässä hiemoja rokkielementtejä ja lauluosuudessa hieman erikoista ja tarttuvaamelodiaa, vaikka muuten mennään melkoisen helpoilla rokkiratkaisuihin nojaten kertosäettä myöten. ei tälläsesta kyll pitsteita paljoa heru, ei edes rokkilasit päässä

No Lies 2.5

Tässä tuhdimpaa soundia ja ilkee sarkastinen Bruce on palannut stagelle. Kertosäe oooo-oo kohtineen kyllä pudota tunnelmaa aika rankasti. Koska kuulostaa melkoisen imelälle ja siirapille. Ei aukea edes mulle vaikka olen melko laajan musaskaalan diggari. Instumentaaliosuuksista tulee pisteet ja varsinkin bassottelusta. Lopussa mielenkiintoinen jamittelusessio, joka nostaa biisin yleisarvosanaa hieman.

Keskiarvo 2.7
Yleisesti vaikuttaa siltä, että Bruce on vuosia hionnut 4 biisii ja sitten loput on tehty nopeesti, että sadaan levy täyteen, ei hyvä. Janick Gersin kitarointi sävayttää akustisissa kohdissa, mutta soolot on melkoisen munattomia.

Edit: 29.3.2008
Brucen ensimmäinen oikea kokonainen ja todellinen soololevy on Balls To Picasso. Tämä Tattoed Millionaire oli sellainen hupi-juttu Maiden hommien välissä, jota ei todellakaan tehty niiiin tosissaan. Ikävä kyllä jälki ja materiaali, laatukin on sen mukaista. Olen varma, että jos Bruce olisi tuolloin tiennyt tai nähnyt tekevänsä joskus ihan oikeasti soolo-levyjä ja soolo-uraa elääkseen, niin tätä koko lättyä ei olisi päästetty läpi julkaistavaksi. Harmi tai historiallinen totuus... on, että nämä asiat paljastuvat vasta vuosien päästä

Yleisesti:

Jos et ole kuullut muita Brucen sooloja kuin tämän älä yleistä, äläkä tuomitse koko tuotantoa vaan ota ne oikeasti hienot soolo-levyt kuunteluun.

Muokkasin kaikista arvostelutopiceista äänestyksiä, etteivät enää katoa itsestään bittiavaruuteen.

Itselläni on kyseisen levyn uusintapainos joita Brucelta on viime aikoina ilmestynyt. Pidän levystä kovasti ja mielestäni se on Brucen tuotannon paras albumi. Mutta tässä vähän arvosteluja kappaleista.
1. Son of a gun - mielestäni levyn parhaimpia kappaleita. Kappaleessa on hiljaisia ja sitten kovempia osuuksia. Kertosäe iskee. 4
2. Tattooed millionaire - todella hyvä kappale, samoin myös ensimmäinen Brucen kappale ja video, minkä koskaan näin joskus. 5
3. Born in 58 - Ei oikein ole koskaan iskenyt, mutta varsin kuunneltava kappale. 3
4. Hell on the wheels - kappaleen alku lupaa hyvää, mutta kertosäekeeltä olisi voinut odottaa enemmänkin. 3,5
5. Gypsy road - Ei suosikkejani 3
6. Dive! Dive! Dive! - Kappale on erikoine, mutta hyvä varsinkin livenä, sillä siinä voi huudattaa yleisöä aika hyvin. Kertosäe iskee. 4
7. Pidän David Bowien musiikista ja siksi tämä onkin yksi suosikkeja levyltä. 5
8. Lickin' the gun - ei todellakaan mikään parhaista biiseistä. Riffi on aika karsee. 2
9. Zulu lulu - Tää on makee 4
10. No lies - Ehkä livenä parempi, mutta silti yksi kehnoimpia kappaleita tältä levyltä. 3

Onpa vaan melkoinen kontrasti kolmen viimeisimmän ja tämän Brucen ekan soolon välillä. Koko albumin tarkoitus ei ole oikein vieläkään minulle selvinnyt. Tattooed Millionaire on aavistuksen liian helppoa musiikkia, jotta se kestäisi kulutusta ja kasvaisi kuuntelukertojen myötä, kuten hyvillä levyillä on tapana. Montaa Brucen omaa ideaa ei ole mukana ja All The Young Dudes kuulostaa nykyään jo ihan häpeälliseltä. Onko tämä edes se sama jamppa mikin varressa coveroimassa, joka ”haluaa nähdä heavy metallin pumppaavan sydämissämme”, kuten kuultiin 2005 Saksassa keikalla (tosin nettistriimin kautta vaan)? Ehkä Bruce halusi tehdä jotain aivan erilaista, mutta ei Maiden leiman takia voinut vetää aivan ”överiksi” ja ehkä tästä syystä sisäinen palo ajoi miehen eroon bändistä ´93. Toisaalta, kannattaako tällaista levyä, jota ei ole kovin tosissaan edes tehty, arvioida vakavalla mielellä? Koko albumi on pelkkää kevyttä hard rockia kesäloman soundtrackiksi Zulu Lulu, Lickin´ The Gun ja No Lies tästä parhaimpina esimerkkeinä. Kaikesta huolimatta kyllä tätä kuuntelee ennemmin kuin selkäänsä ottaa. Son Of A Gun on ylitse muiden ja tämän levyn selvä suosikkini, ehkä vakavamman sävynsä vuoksi. Ja on muuten komiat sanat, kuin suoraan Clint Eastwoodin leffoista. Eritystä huomiota voi kiinnittää Janick Gersin kitarointiin, mikä toimii tällä lätyllä paljon paremmin kuin alkuaikoina (ja nykyään etenkin Adrianin sooloissa) Maidenissa. Kokonaispointseja annan kokonaista 2½, jossa on kyllä Maiden lisää kieltämättä mukana. Olisitpa Brucie antanut vaan Äänen levätä silloin, kun sitä huilia eniten tarvittiin. Erittäin harvoin tulee nykyään Tattooed Millionairea kuunneltua, kun ei ole muuta versiota kuin kasetti ja kasettisoitinkin puuttuu kalustosta. TM:n takia en sitä kyllä osta.

Pertti Keinonen wrote:Onpa vaan melkoinen kontrasti kolmen viimeisimmän ja tämän Brucen ekan soolon välillä. Koko albumin tarkoitus ei ole oikein vieläkään minulle selvinnyt. Tattooed Millionaire on aavistuksen liian helppoa musiikkia, jotta se kestäisi kulutusta ja kasvaisi kuuntelukertojen myötä, kuten hyvillä levyillä on tapana. .

Itse olen paljon samoilla linjoilla Keinosen kanssa.... melko heppoinen soololätty. Born In 58 on sitä tunteikasta ja oikea pala Brucen omasta elämästä.... muuten mennään melkoisen heppoisella kliseepohjalta verraten Brucen muihin sooloihin

Kyllä samoilla linjoilla pitää mennä kanslerin ja Peken kanssa. Aikoinaan kuuntelin tätä aivan valtavasti c-kasetilta, mutta nykyään todella harvoin. Tosin, tämä uusi bonusversio on hyvä, siellä on erinomaisia b-puolia, niiden takia kannattaa Keinonen harkita, jos sopivalla hinnalla saat. Minäkin sen hankin. Levyllä on kolme biisiä, jotka ovat hyviä, kaksi kuunneltavaa ja loput sitten jotain muuta. Mutta niistä tarkempaa analyysiä myöhemmin. Kyllä levyllä oli aivan selvästi tarkoitus tehdä eroa Maideniin ja alleviivata jotain ? Muutama Son Of A Gun lisää, niin levy olisi ollut hyvä. Hauskaa sinänsä, että kappale, joka eniten muistuttaa Maidenin materiaalia, on ylivoimaisesti levyn paras... Kakkosen annoin tuossa äänestyksessä, on lähempänä sitä kuin kolmosta.

Kootut ajatukset vanhasta tutusta, Brucen soolo-uran aloituksesta. Asteikkona aina ja ikuisesti 4-10, tuttu vähän aikaisemmin koulunsa käyneille. Saako nykyään enää numeroita mistään ?

BRUCE DICKINSON – TATTOOED MILLIONAIRE

Son Of A Gun

- Tyylikäs akustissävytteinen intro alkuun ja Bruce aloittaa rauhallisen säkeistön kuin vain hän osaa. Tässä vaiheessa kuulija jo arvaa, että nannaa on tiedossa. Kappale kasvaa hiljakseen täyteen mittaansa ja vaikka soittajatkin osaavat asiansa, huomio keskittyy pakostakin Brucen suoritukseen. Laulu tihkuu aivan uskomatonta tunnetta ja hommaan paneudutaan 200% intensiteetillä. Tässä kappaleessa Bruce laulaa suurin piirtein kaiken, mitä pystyy, eli melkoinen läpileikkaus herran keuhkoista tässä esitellään. Hauskana yksityiskohtana pistää korvaan äänen tietty karheus, joka ”vaivaa” koko suoritusta alusta loppuun. Keinonen taisi toivottaa miehelle lepoa tämän levyn teon sijasta, ehkäpä äänessä tosiaan kuuluvat menneet vuodet, vaikka hyvältä kuulostaakin. Heti alkuun levyn paras raita, erinomainen keskitempoinen ja harrastunnelmainen revitys. Lähellä täydellisyyttä. 9½

Tattooed Millionaire

- Alkuriffi ja rumpalin päristykset ovat toimineet aina. Bruce jatkaa räkäisellä tyylillään ja muuten mennään hieman äänen ohkaisemmille alueille,eli vähän vaikealta kuulostaa välillä. Kertosäe on suorastaan napakymppi stemmalauluineen ja monistettuine äänineen, toimii kuin se kuuluisa junan vessa. Kappale on kunnon rokkeri, mutta kuitenkin sopivan heavy. Pahaa sanottavaa ei ole sanoituksestakaan, joka on varmasti jossain vaiheessa ottanut päähän amerikaneläviä. Bruce aukoi päätänsä heille jo tuolloin. Odotin Dive Dive Liveä aikoinaan ensi kertaa katsellessa, että koska se pullo lentää Brucen päähän, kun tämän lauloi Losissa. Rohkea veikko Kitarasooloille erityismaininta, kuulaat, selvät ja iskevät. Tässä vaiheessa voisi odottaa erinomaista levyä, toinen erinomainen kipale aloitusraidan perään. 9

Born In ´58

- Akustista hyrinää ja hyväilevää laulua. Mukavan letkeä tunnelma kappaleessa. Rumpali vetää kompillaan kappaletta tyylikkäästi eteenpäin, sanoitus tempaa omakohtaisuudellaan mukaansa. Nousu kertosäkeeseen on aivan mahtava, melkein yhtä hieno on kertosäkeen jälkeinen lasku hempeilyyn. Kappaleen rakenne on hieno, näin se pitää tehdä. Perussäkeistön kitarat ovat hienot ja muutenkin kappaleen fiilis on tavattoman ilmava ja haikealla tavalla positiivinen. Vähän samaan tapaan kuin mahtavat englantilaiset sarjat Heartbeat & The Royal. Lyhyt soolot toimivat täysillä ja rumpalin paukutus ennen loppurymistelyä on miellyttänyt aina. Laulusuorituksena varmasti hempeintä Brucea ikinä, napakymppi silti. Upea kappale, näiden kolmen ensimmäisen jälkeen voisi kuvitella olevansa todistamassa mestariteosta, mutta mutta… 9+

Hell On Wheels

- AC/DC. Riffi on suoraan Youngin-veljesten nuottikirjasta, vaan mitäs siitä, ihan ok sinänsä. Bruce aloittaa räkäisen laulun, jossa enemmän lausutaan kuin lauletaan. Ei sentään aivan räpätä. Kertosäkeessä onneksi lauletaan ja vedetään vähän enemmän Brucelle ominaisille alueille. Kai kaikilla arvonsa tuntevilla laulajilla täytyy olla sävellettynä ainakin yksi kunnianosoitus Australian kolmen soinnun kuninkaille. Laulusuorituksen sopivuudesta Brucen äänelle voidaan olla montaa mieltä, tiedetään tämän jälkeen, että tuollainenkin tyyli luonnistuu. Plussa lopun auto-imitaatiosta. 6½

Gypsy Road

- Taas akustista introa ja hiukan normaalimpaa laulua. Aloitussäkeistö on jopa melkoisen korkealentoista laulua. Kertosäkeeseen mennään ripeästi ja taustalle on haettu jälleen jotain helisevää a´la tamburiini. No joo. Kappale ei missään vaiheessa mene ”ihan ok”-tason paremmalle puolelle, vaikka eteeristä ”vapaana maantiellä kuljen”-tunnelmaa kovasti tavoitellaankin. Plussaa kohtalaisen tyylikkäälle laulusuoritukselle ja helpolle pureksittavuudelle, mutta kovin poppia pukkaa. 7-

Dive Dive Dive

- Jos ei lennetä niin sukelletaan. Hyvän aloitusrepliikin jälkeen tulevat melko rasittavat ooo-ooo-oot ja hyvin selkeä basso. Laulu on taattua ”No Prayer”-tyyliä ja keuhkonpalat vain lentelevät. Itse biisi menee samaan kategoriaan kahden edellisen kanssa. Ei sinänsä mitään häiritsevää, muttei kovin mieltä ylentävää myöskään. Soundi n. 2:05-2:07 kohdalla on suoraan samasta laatikosta kuin Bring Your Daughter…To The Slaughterin soundi. Kuunnelkaapas. Keskitason huttua ja vähän normaalia enemmän outoja ääniä ja tehosteita Brucen suunnalta. Osittain toki heavympi kuin esim. edellinen Gypsy Road, mutta ei ihan osu silti. Sukellan turvaan. 7-

All The Young Dudes

- Bowien David. Teki tämän aikoinaan, niin. Kyllä minä olen tästä pitänyt ihan alusta saakka ja edelleen. Sävellyksenä selvästi parempi kuin esim. tuo tätä edeltänyt kolmikko. Mikä hinku tämä oli uudelleen lämmittää, en tiedä, mutta kyllähän esim. kertosäe soi aivan mainiosti Brucen vetämänä. Myynnillisesti varmasti ovela veto, pikkusievä video auttoi kummasti ja sai jopa mukavasti soittoa eri kanavilla. Tyylikäs versio, joka sopii Brucen äänelle oikeastaan erittäin hyvin. Ainakin kovin erilaista kuin herran tekeleet Maidenissa. Jos sitä siis haettiin. 7½

Lickin´ The Gun

- Ah ja voi. Tähän asti levy on mahtavan aloituskolmikon takia ollut plussan puolella, koska varsinaista roskaa eivät ole muutkaan biisit olleet. Ennen tätä. Tälläistä p*skaa pystyy kai kuka tahansa sävellystaitoinen työstämään. David Lee Rothilta tälläistä voisi odottaa, mutta että Brucelta. Kappale on kokonaisuutena huono, Brucen laulu on sitä heikompaa tavaraa, kitarasoolot ovat huonot ja muutenkin tämä on lähes sietämätöntä kuunneltavaa. Ei edes naurata yhtään. Mikä tämän pointti on, en ole koskaan ymmärtänyt. Ja mikä helvata se matala-ääninen mörisijä on, joka sössää joka väliin jotain outoa. Plussa yrityksestä. 4+

Zulu Lulu

- Jo kappaleen nimi antaa pahoja viboja. Alku kuulostaa taas vähän AC/DC:n tuotannolta, mutta huumorin puolelle mennään nopeasti. Riffissä ja tunnelmassa muutenkin on sentään vähän enemmän yritystä, kuin edellisessä katastrofissa. Bruce laulaa hieman vähemmän räkäisesti ja kuulostaa siltä, kuin ihan oikeasti pitäisi hauskaa laulaessaan. Sanoituksessa on yritystä ja kumma kyllä, tätä kuuntelee kaikkiaan aivan sujuvasti. Ehkä edellinen oli niin paha, että heikompikin viritys miellyttää. Kulunutta fraasia lainatakseni, lopun efektistä on aivan pakko antaa plussa, loistava ! 6½

No Lies

- Ilmava ja iskevä aloitus, kivasti etenee. Bruce tulee mukaan hiukan tunnelmaa pilaamaan, hirvittävän vähän tuntuu olevan sanottavaa ensimmäisen minuutin aikana. Sitten onneksi alkaa vähän tapahtumaan sanoitusrintamallakin, vaikka laulu meneekin taas melkein räppäämiseksi. Kertosäe on kovin yksinkertainen, hirveästi ei uskalla kehua. Kappaleen kesto on melkein 6½ minuuttia, mutta ihan rehellisesti tuntuu siltä, että aineksia on korkeintaan puoleen tuosta. Kolmen minuutin kohdalla lähdetään jo alustamaan levyn päätöstä, eikä haukotusefektiltä voi välttyä. Tyylitaju petti tämän kohdalla pahemman kerran. Skippaussormea nykii vallan kauheasti, mutta juuri kun luulit että se on siinä, hoetaan jo tutuksi tullutta ”kertosäettä” pari minuuttia ja lopussa vielä vingutellaan oikein urakalla. Äh. 5½

Keskiarvoksi kolmen ensimmäisen erinomaisen biisin siivittämänä muodostuu melkein 7+. Yleisvaikutelma levystä on kuitenkin hivenen huonompi, koska niissä lopuissa seitsemässä ei ole niin paljoa kehuttavaa ja yksi hirvittävä tekele sekä toinen melkein yhtä kauhea. No, tästä oli suunta vain ylöspäin.

Näiden (oikein hyvien) Tattooed Millionaire -arvioiden keskelle on pakko lisätä se lyhyt fakta tästä levystä, minkä Bruce muistaakseni Best Of:insa vihossa totesi: "saimme hieman studioaikaa & tuotantorahaa levy-yhtiöltä ja vain menimme heittämään nopeaa purkkiin LP:llisen heavy rock -kliseitä Janickin kanssa." Kuten muistatte, koko hommahan lähti vain siitä Bring Your Daughter...in soundtrack-vedosta jonka pohjalta Dickinsonin haluttiin tekevän albumi tuosta vain; & olikohan vielä tottakin tuo Brucen (valehtelu)vastaus valmiista kappaleista kysyttäessä "Hmm.. songs? as a matter of fact I do have some!" ja ei kuin säveltämään ne parissa vkossa Gersin kanssa, kuten yllä todettua.

Eli tätä varsin vähäisen taiteellisen ambition määrää vasten, onkin melkoisen reilumpaa pitää Balls To Picassoa sinä ensimmäisenä varsinaisena soololevynä Brucelta. Tottahan tuokin TM on kirjaimellisesti sellainen, mutta lähinnä vain ja ainoastaan irtiotto isomman pääbändin rutiineista & tekosyy leppoisalle klubikiertueelle soittamaan vähän rokkia & vanhoja suosikkicovereita. BTP taas on jo asetelmiltaan sitä tällaiselle soololevylle oman hlökohtaisen uran aloituksena kriteerit täyttävää materiaalia.
Yhtään parempaahan tämä asenteeni ei TM:stä levynä tee, mutta ymmärtää paremmin sen hutaistumpaa luonnetta kuitenkin.

^Hyvä Jussi K:n kirjoitus. Avasi ainakin omia silmiä Tattooed lätyn suhteen. Ihmettelen samalla, että en ole tuota aikasemmin hoksannut. Eihän se levyä paremmaksi tee, mutta auttaa ymmärtämään asiaa.

Noh onneks ei tarvia yksin kaikkee miettii taikka ratkaista

Bruce Dickinson - Tattooed Millionaire (1990)

Son of a Gun
Saundi on kunnossa ja kuulostaa hyvältä. Kertosäe pudottaa pisteitä. En jostakin syystä siitä että Bruce sanoo"sonofagun", eli kappaleen nimi tulee liian nopeasti. Muuten on oikein menevä kipale kyseessä.
2,5

Tattooed Millionaire
Albumin nimikkobiisi ja oikea helmi. Olisi tällaisella tyylillä vedetty koko albumi niin olisi ansainnut täydet pisteet. Tämä pistää väkisinkin laulamaan mukana, varsinkin kertosäe. Piristävä tunnelma ansaitsee vielä lisäpisteen tai pari.
5

Born in '58
Mestariteosta seuraa toinen. Kivasti viittauksia itse artistin omaan elämään. My granfather told me how to fight, old fashioned stuff like wrong and right-kohta tuo mieleen kivasti Run to the Hills-kirjassa kuvaillun tarinan siitä miten Bruce passitettiin koulusta kotiin väkivaltaisen käytöksen takia. (Juuri siitä varmasti kysekin)
Pistää laulattamaan, varsinkin juuri tuossa kohdassa. Ainoa miinus kalastetaan kertosäkeellä, jonka lyriikat ovat kunnossa, mutta jotenkin se ei kuulosta niin hyvältä kuin esim. nimikkobiisissä. Kokonaisuudessaan loistava biisi.
5-

Hell on Wheels
Onhan tämäkin ihan ookoo, mutta nimi olisi viitannut enemmän johonkin nopeatempoiseen laukkaan. Saundi on ihan sujuvassa kunnossa, mutta säkeistöt eivät miellytä. Kertosäe ansaitsee pitkälti suurimman osan pisteistäi, mutta ei sekään kaikkeen pysty.
2,5

Gypsy Road
Kun ei iske niin ei voi mitään. On tässäkin tietenkin kohtansa, mutta lähinnä tämä alkaa pitkästyttämään lopun lähetessä. Ihan liikaa toistoa.
2-

Dive! Dive! Dive!
Tätä kuuntelee, mutta tässä ei ole sitä samaa fiilinkiä kuin monissa muissa Brucen biiseissä, joka saa kuuntelemaan yhä uudelleen ja uudelleen. Kappaleesta tuntuisi puuttuvan kokonaan sielu. Ei hyvä juttu, ei ollenkaan.
1+

All the young Dudes
Bowien musiikki+Bruce on huono yhdistelmä. Albumin huonoimpia suorituksia. Jää kyllä tämän kuuntelukerrat todella vähiin tulevaisuudessa.
1

Lickin' the Gun
Lyhyesti: Ei näin, Bruce...ei näin. Tässä ei ole mitään mistä pitäisin, paitsi laulaja itse, enkä juuri siitäkään tämän aikana.
1

Zulu Lulu
Kappale on ihan kiva, muttei sen enempää. Saundi kohdallaan. Meininki on melko rento ja sillä ansaitaan pisteitä. Parannusta surkuputkeen, joka albumilla on vallinnut.
3-

No Lies
Alkusaundit tuovat suoralta kädeltä mieleen Bring your daughter to the Slaughterin. Kappale kuitenkin muokkautuu siitä pian ihan omaksi yksilökseen ja sitä kuuntelee mielellään useamminkin. Ei silti yllä Millionairen ja '58:n tasolle.
4-

Keskiarvo: 2,7

Loppufiilinki: Kokonaisuus on ihan miellyttävä ja ostamisen arvoinen, mutta Brucen tasoinen artisti olisi pystynyt debytoimaan soolouransa paremminkin.

Edward the 2nd wrote:All the young Dudes
Bowien musiikki+Bruce on huono yhdistelmä. Albumin huonoimpia suorituksia. Jää kyllä tämän kuuntelukerrat todella vähiin tulevaisuudessa.
1

Hienoa kun tulee taas eloa Bruce topiskiin, voikohan olla mahdollista että kaikki eivät jostain syystä ole huomanneet Urizen osiota? Vai herättääkö Bruce niin vähän keskustelua muuten vaan...hmmm omituista

On se jännä huomata jälleen miten ihmisten maut eroaa toisistaan, nimittäin meikäläiselle potkii loistavasti tuo Bowie/Bruce siitos. Mutta sehän on vain ja ainoastaan rikkaus

Up the Bruce forum!

Olin todella yllättynyt miten vähän tänne Urizen-osioon on postailtu, vaikka tottahan tämä lähinnä on se Iron Maiden-keskeinen foorumi.
Totta puhuen itsekin sivuutin tämän pitkän aikaa, mutta nyt kun aloin jälleen lämmittelemään Brucen musiikkia niin tuli bongattua.

Tässä lyhyt video basisti Andy Carrista joka oli Brucen messissä tällä levyllä, kyllä ne sormet vielä jotenkin toimii...

http://www.youtube.com/watch?v=pdrHmF0u ... 0dickinson

Tämä on mielestäni Dickinsonin paras levy.. Tattooed millionare niminen biisi iskee kaikkein koviten.. Coveri Bowien All the young dudesista on todella onnistunut, vaikka yksi Bowiefani kaverini sitä raiskaukseksi väittikin Kokonais arvosanaksi annan 4+:n.. Ei aivan viitoseen yllä, mutta melkein!

Pertti Keinonen wrote:Onpa vaan melkoinen kontrasti kolmen viimeisimmän ja tämän Brucen ekan soolon välillä. Koko albumin tarkoitus ei ole oikein vieläkään minulle selvinnyt. Tattooed Millionaire on aavistuksen liian helppoa musiikkia, jotta se kestäisi kulutusta ja kasvaisi kuuntelukertojen myötä, kuten hyvillä levyillä on tapana. Montaa Brucen omaa ideaa ei ole mukana ja All The Young Dudes kuulostaa nykyään jo ihan häpeälliseltä. Onko tämä edes se sama jamppa mikin varressa coveroimassa, joka ”haluaa nähdä heavy metallin pumppaavan sydämissämme”, kuten kuultiin 2005 Saksassa keikalla (tosin nettistriimin kautta vaan)? Ehkä Bruce halusi tehdä jotain aivan erilaista, mutta ei Maiden leiman takia voinut vetää aivan ”överiksi” ja ehkä tästä syystä sisäinen palo ajoi miehen eroon bändistä ´93. Toisaalta, kannattaako tällaista levyä, jota ei ole kovin tosissaan edes tehty, arvioida vakavalla mielellä? Koko albumi on pelkkää kevyttä hard rockia kesäloman soundtrackiksi Zulu Lulu, Lickin´ The Gun ja No Lies tästä parhaimpina esimerkkeinä. Kaikesta huolimatta kyllä tätä kuuntelee ennemmin kuin selkäänsä ottaa. Son Of A Gun on ylitse muiden ja tämän levyn selvä suosikkini, ehkä vakavamman sävynsä vuoksi. Ja on muuten komiat sanat, kuin suoraan Clint Eastwoodin leffoista. Eritystä huomiota voi kiinnittää Janick Gersin kitarointiin, mikä toimii tällä lätyllä paljon paremmin kuin alkuaikoina (ja nykyään etenkin Adrianin sooloissa) Maidenissa. Kokonaispointseja annan kokonaista 2½, jossa on kyllä Maiden lisää kieltämättä mukana. Olisitpa Brucie antanut vaan Äänen levätä silloin, kun sitä huilia eniten tarvittiin. Erittäin harvoin tulee nykyään Tattooed Millionairea kuunneltua, kun ei ole muuta versiota kuin kasetti ja kasettisoitinkin puuttuu kalustosta. TM:n takia en sitä kyllä osta.

Mä luulen, että rankan World Slavery Tourin jälkeen, Somewhere In Time-albumin biisimateriaali-kiistakapulan jälkeen Brucelle oli alkanut kasvaa tietynlaisia paineita siitä, miten Iron Maidenissa pitää toimia. Mahtaa olla melko kova isku, että sen jälkeen kun mies on (Adrianinkin kanssa) tehnyt aiemmille levyille parit klassikot Flight Of Icaruksen, Revelationsin, 2 Minutes To Midnightin ja Powerslaven muodossa, hyllyttää bändi karusti kaiken mitä Bruce ehdottaa uudelle albumille. Tuollainen syö varmasti miestä, ja Brucehan kertoi olleensa jopa iloinen siitä, että Steve yksinkertaisesti soitti ja kertoi tälle idean Seventh Son-albumin teemasta.

Mä olen sitä mieltä, että Tattooed Millionaire oli ehdottoman tarpeellinen julkaisu ja tilitys Brucelta, eräänlainen pakokeino Maidenin luomista paineista ja kenties fanien valtavista odotuksista. Tattooed Millionaire oli Brucen tarve todistaa niin muille kuin itselleenkin, että sitä voi tehdä myös Maidenista poikkeavaa tavaraa. Tämähän aate vain voimistui miehen toimissa parin vuoden päästä, kun ensin lätkäistiin pihalle Balls to Picasso ja sitten vielä kokeilevampi Skunkworks. Dive Dive Livelta näkee, kuinka vapautuneesti Bruce esiintyy, aivotnarikkaan-henkistä rokkia hyvällä fiiliksillä vedellen.

Mun mielestä Tattooed Millionaire (tarkoitan siis biisiä, enkä levyä) on mahtava. Tosin muut biisit levyllä eivät ole kovinkaan hyviä.

^Aivan jäätävää..

childofthedamned wrote:Mun mielestä Tattooed Millionaire (tarkoitan siis biisiä, enkä levyä) on mahtava. Tosin muut biisit levyllä eivät ole kovinkaan hyviä.

Eli mielestäsi mestariteokset kuten Son of a Gun ja Born in '58 eivät jätä nimikkobiisiä varjoonsa?

QazKFD wrote:

childofthedamned wrote:Mun mielestä Tattooed Millionaire (tarkoitan siis biisiä, enkä levyä) on mahtava. Tosin muut biisit levyllä eivät ole kovinkaan hyviä.

Eli mielestäsi mestariteokset kuten Son of a Gun ja Born in '58 eivät jätä nimikkobiisiä varjoonsa?

Kyllähän ne menee, mutta tää on tietenkin mun mielipiteeni, ja Tattooed Millionaire on mielestäni levyn paras.

Brucen ensimmäinen oikea kokonainen ja todellinen soololevy on Balls To Picasso. Tämä Tattoed Millionaire oli sellainen hupi-juttu Maiden hommien välissä, jota ei todellakaan tehty niiiin tosissaan. Ikävä kyllä jälki ja materiaali, laatukin on sen mukaista. Olen varma, että jos Bruce olisi tuolloin tiennyt tai nähnyt tekevänsä joskus ihan oikeasti soolo-levyjä ja soolo-uraa elääkseen, niin tätä koko lättyä ei olisi päästetty läpi julkaistavaksi. Harmi tai historiallinen totuus... on, että nämä asiat paljastuvat vasta vuosien päästä

Yleisesti:

Jos et ole kuullut muita Brucen sooloja kuin tämän älä yleistä, äläkä tuomitse koko tuotantoa vaan ota ne oikeasti hienot soolo-levyt kuunteluun.

^Mielenkiintoista pohdintaa Pekeltä!

Tosiaan tämä on levy joka kannattaa hommata Brucen sooloista viimeiseksi, jos on kiinnostunut hänen soololevyistään. Tattooed nyt on semmonen hyvän fiiliksen rokkilevy, muutama bisse alle ja varmasti maistuu Ei sillä etteikö tällä levyllä olisi oikeastikin hionoja kipaleita, mutta kovin erilaisia verrattuna myöhempiin mestariteoksiin ala. Chemical Wedding.

Hyviä biisejä tuolla on mielestäni Son Of A Gun, Tattooed Millionaire, Born In '58, Gypsy Road ja koveri All The Young Dudes. Loput on sellaista aivot narikkaan rokettia.

Voisikohan tässä tosiaan olla syy, ettei Brucen soolot ole myyneet sen enempää kuin ovat, koska jos jotkut ovat tutustuneet tähän ensiksi ja ovat todenneet huonoksi, eivät ole sitten enää jaksaneet ehkä tutustua myöhempiin teoksiin. Käsittämätöntä kyllä juuri Tattooed Millionaire on myynyt yli miljoona kpl, kun taas muut huomattavasti vähemmän, vaikka laadun puolesta sen pitäisi olla juuri toisinpäin. Minkäs mahdat kun kansa on tyhmää ja ei ymmärrä hyvän päälle.

Thanks my Brother ^
Glad to please ya

Tattoed Millionaire itse sinkkuna ja biisinä myi helvetisti.. sen varjolla varmaan saatiin rokkikuraa myytyä miljoona levyä.

Pitää muistaa, että tuolloin Bruce oli se The Iron Maidenin laulaja, eikä ex-laulaja kuten "oikean" soolo-uran aikana. Kaipa nuoki asiat vaikuttavat ostopäätöksiin.... varsinkin kun "sen eka soolo oli niin paska, etten uutta varmasti osta", näin ajatteli myös virheellisesti Pekka 22-vuotiaana vuonna 1994. Asiaan varmaan vaikuttaa myös hevibuumin ja hevinimien maineen lasku ysärillä???

Peke on minunkin mielestäni asian ytimessä; juuri olin postaamassa, miten pitää huomioida noiden tiettyjen vuosien musiikillisen ilmapiirin vaikutuskin. Vähän samaa efektiä, kuin ne yleisömäärät joille Maiden soitti 1995 & 1998. Tuossakin, kun jos ajatellaan että "ei se enää ole bändissä" = 2/3 kuulijakunnasta jättää ilman megahittiä (haen nyt jotain Phil Collins-ilmiötä tässä) tulematta keikalle, surullista mutta totta.

Tässä on muutaman päivän aikana käyty Tattooed Millionaire läpi pariin otteeseeni ja täytyy todeta että toimii yllättävän hyvin meikäpojalle.

Vaikka suurin osa biiseistä on materiaaliltaan yksinkertaisia ja itseääntoistavia, itse saan paljon viboja. Toki, ensimmäisen kolmen kappaleen putki saa kuvittelemaan että jotain maagista olisi tulossa, mutta taso heittelee silti liikaa.

Mutta aina tämä surkeat Balls to Picassot ja Skunkworksit voittaa.

Trooper69 wrote:Mutta aina tämä surkeat Balls to Picassot ja Skunkworksit voittaa.

Nyt saatana otat sanas takas ja äkkiä

Kumpikaan albumi noista ei ole surkea, ne ovat paikoin jopa loistavia. Uskotko, että Skunkworks vei oikeasti ihan saatanasti aikaa, että se aukesi. Ja BtP, sieltä löytyy muutama todellinen helmi a'la Tears of the Dragon, Sacred Cowboys, Shoot All the Clowns, Change of Heart, Laughing in the Hiding Buesh ja Cyclops.

Ei vaan, kaikilla on omat mielipiteet. Joillakin ne vaan on vääriä

Pakko kuitenkin kysyä, miten on mahdollista että Balls to Picasso ei ole auennut sulle, mutta Tattooed Millionaire on?