Bruce Dickinson levyarvostelut osa 3: Skunkworks

[Peke]

Alkujaan perustamani topiski hävisi cyber-maailmaan

Tähän sitten arvostelua (ja vapaata keskustelua ilman arvostelua) Brucen Skunkworks levystä

Levyllähän soittavat:
Alex Dickson: gt
Chris Dale: bs
Alessandro Elena- Dr
Kuka laulaa?

Oma arvostelu (viime kesäkuulta):

Bruce Dickinson: Skunworks
Nyt on skunkkia kuunneltu sen verran, että uskaltaa avutua tälle tasokkaalle lukijakunnalle.
Hieman pettymyshän tämä oli ennnako-odotuksiin ja hehkutuksiin peilaten. Todella vaikea arvostella tätä lättyjä, koska jokainen biisi pitää suhteuttaa edustamaansa tyylilajiin, eli menee paljolti myös fiilispohjalta tämä homma. Levy soimaan ja olut auki..... nyt!

Space Race 3.5
Sellanen tasanen vääntö, melko harmaan värinen avaaja. Brucen lauluosuudet ovat tietty ihan huiman kuuloista. Minua kuitenkin puuduttaa tämmöinen hieman laahava pääriffi ja melodia.
Mielenkiintoinen ”blackmore” soolokuvio.

Back From The Edge 4.25
Basso tykittelee viehkeesti. Bassossa on ballssia ts sitä munaa. Hieno soitin, perskele!
Bassoriffin ympärille kasattu biisi kantaa hienosti. Soolo ja sen taustariffittely säväytti hieman.
Bruce on kyllä äijä. Huipentuma jää puuttumaan, tosin biisi on kyll sen verran mainio, ettei paljoa olis tarvinnu lisätä.


Inertia 4.5
Hidas slovari kerronta johdattaa mut ”minun omaan valheiden kirjaan”. Biisi muuteen lähti sitten liikkelle mukavan letkeesti. Voi Viddhu tuota bassonamuttelua! Loistavan kuuloinen Bridge johdattaa hieman latteaan kertosäkeeseen. Hyvä bridge l. silta.

Skittasoolossa hieman yrityksen tuntua, enemmän rutistusta ja hikee olis kaivannu. Kerrassaan monipuolinen kappale, kestää kuuntelua

Faith 3.25
Hivenen sähköisempi biisi, jopa raskas tunnelma ja riffi. Laahaavuus näyttää taas merkkinsä tällä lätyllä, ihan kuin levy pyöris vaan 80% nopeudella. Peruskamaa, kuuntelee, mutta ei jää kaipaamaan.
Soolo pieni piristys, melodiaa oikein pukkaa, kiva! Myös wah-wah efektin käyttö tuo lisävariä.

Solar Confinement 4.5
Ihan menevä komppi ja hienosti sovitettu laulumelodia biisiin sointukulkuun. That´s the way to go!
Se perkeleen namubasso murhaa mut, taas. Hyvin pomppii ja Bruce parhaimmillaan. Tästä on hyvä ottaa vaikutteita. Hidas kohta ja brucen venytys nostaa iho karvat pydeen. Tulee mieleen Karhulan ylpeys Manitou, joka myös taitaa tämän tyylilajin ihan kiittettävästi.

Dreamstate 3.25
Hieman outo tyylilaji….. hmmm onks tää jotaa foxi-komppia lähinnä varmaan doors-tyylinen sointumaailma, koskettimineen ja ”sinnepäin” laulusovituksella.
sitten tulee nostetta ja räkää mukaan... huhuh ja laskeutuminen vellovaan veteen. Tämän biisin teema on tossa kansikuvassa. Sieniä on syöty.... taikka jotakin

kyllähän tätä mielellään kuuntelee

I Will Not Accept The Truth 4.5
No nyt se tuli…… ekaks ihmettelin että mihis nyt bussi lähti…. mutta toimii kyllä.
Itse asiassa helvetin hyvä omassa tyylilajissaan, eli hardrock-bluesina, sotkettuna hieman psykedeeliseen meininkiin. Bruce pistää sellaisiä mörinöitä, että ihan vanhakin ihmettelee. Bruce saa tässä oman Led Zeppelin Babe I´m gonna leave youn. Uppoaa kyllä meikäläiseen. Laulutyöskentely monipuolista, morinaa, räkää, korkeeta nuottia sekä puhdasta laulantaa löytyy. Melko hyvä läpileikkaus Brucen kyvyistä.

Inside The Machine 2.75
ja paluu std linjalle…. ei paljoa osaa sanoa, taustamusaa lähinnä. Ei paskaa, mutta ei mieleen jäävääkään. Tämä tyylilajin biisejä olis voinut olla levyllä hieman vähemmän. Alusta loppuu samalla kaavalla. Soittajat soittaa hyvin, mutta nauraako taikka irvistääkö niistä kukaan tämän biisin aikana..... hmmmm?

Headswitch 2.25
Lujaa mennään…. kelpo sahausta, mutta mutta skippinappula on lujilla. Ei uppoa, ei ainakaan helpolla . Kaipa taälläkin joku tarkoitus on

Meltdown 3.5Alku tuo mieleen jamittelua treenikämpältä…. niinkös? Epätavallisen rumpukompin ts rumpukuvion ympärille on kasattu biisi, ihan mielenkiintoista itseasiassa. Ei mitään tusinakamaa.
sitten vaihdetaan peruskomppi linjalle ja biisi syö kyllä tiensä keskivertojen yläpuolelle. Rytmissä ja laulusovituksissa on vaihteluja, pikku kikkoja ja kelpo skittasoolokin kuullaan.
Vaatii hieman enemmän kuuntelua avutuakseen.

Octavia 2.5
Tässä vaiheessa kuuntelu-urakkaa alkaa kuulostamaan, että biisistä ei sellasta omaa annattavaa hevillä löydä. Toimii tietysti vaikka harmaata viivaa piirtääkin. Kertosäkeessä hieman koukkua, myös skitta soolossa hyvää. Hukkuu massaan.

Innerspace 4.5
Kaipasinkin jo tälläistä pirteempää menoa. Nyt sain mitä tilasin. Bruce sylkee sanoja asenteella, soitto kulkee ja ihan varmasti Alex Dickson irvisti tuon yhden riffikuvion lopussa. Sooloissa on nyt sitä rutistusta, että ihokarvakin nousi taikka kaksi ainaskin. Pellit perkele kuuluu rumpalin soitossa.
Nyt on hyvän biisin elementit kasassa. Melko rankka esitys kokonaisuutena.

Strange Death In Paradise 3.75
On tämäkin tyyppinen esimerkki äänimaailmasta joka sopii Brucelle. Laulu on pääosassa ja vie tarinaa mennessään. Kunnon venytyksiäkin havaitsen. Hidas biisi jossa akustista käytetään viekoittelevan säästeliäästi syvällä taustalla. Kauniit melodiat, varsinkin istrumentaalliosuudessa kitaroiden osalta.

Kolme bissee meni ja tulos on luettavissa. Olen sitä mieltä, että nuo kakkosen biisit 3 kpl olis voinut jättää lätyltä pois. Tässä levyssä on tyypillistä että sisälto on enimmäkseen hidas tempoista ja melkoisen synkkää, rankkaakin (ei kuitenkaan mitään heviryskettä). Kyseiset elementit tekevät osasta materiaalista mun korviin paikoitellen tylsän. Ei yhtään floppia kuitenkaan ja makuasiat ovat tietty jokaisen omia

Kuitenkin erittäin mielenkiintoinen tuttavuus. Joka varmaan tulee käymään koneessa usein.

KESKIARVO 3.62
Kiitos mielenkiinnostasi jos jaksoit lukea koko jutun

Terveisin

Peke
Karhulan metallitehtaassa 11.6.2005

[mika]

Skunkworks, mahtava levy. Aluksi vierastin levyn kansivihkoa, mutta siihenkin tottui
Bruce väitti eräässä haastattelussa että levyn kannen paikka on oikeasti olemassa Skotlannissa..mene ja tiedä kun en ole skoteissa käynyt.

Pidän levystä eri toten kokonaisuutena. Siinä on nopeita lyhyitä biisejä sekä hitaita, laahaavia sekä raskas soudisia biisejä esim. Strange Death in Paradise. Tämä levy on saanut helvetisti haukkuja, ihmettelen miksi. Tämä on erilainen Brucen levy. Olisiko Bruce saanut kehuja faneiltaan jos olisi tehnyt Piece of Mind pt 2? Kriitikot murskasivat tämän levyn. Minä en, rakastan tätä levyä! Inertia toimi hienosti yhden skitan akustisena Brucen ollessa Alex Dicksonin kanssa promoamassa Skunkworksia Suomessa alkuvuodezsta 1996. tämäkin biisi pitää löytyä joskus tulevalta Brucen unplugged levyltä. Back From The Edge biisi on hyvää tykitystä. Tanakat soundit kautta linjan ja paketti pysyy tiiviisti kasassa. Toinen tykitysbiisi on Headswitch. I will not accept the truth kuuluu laahavien raskaiden hevibiisien osastoon, pirun hyvä kipale!
Sinkuilla olleista biiseistä haluaisin mainita God´s Not Coming Back biisin jonka Skunkworls veti tuolla huhtikuun 1996 Helsingin keikallakin. Hyvät sanat biisissä.

[Peke]

Back from the Eeeeeeeedge......
Jumalavita kyll toimii hienosti tämä biisi....

Skittamatsku toimii hienosti ja basso tykittää mukavasti. Tämä on taidokasta matskua. Ei varmaan myyvintä matskua, mutta hyvää ja asenteellista... Brucen omaa kamaa

[Pertti Keinonen]

No niin, tässä on saanut kirjoitella pikku hiljaa ajatuksia rankan Skunkworks kuuntelu-urakan jälkeen töissä ja kotona, maassa, ilmassa ja merellä. Skunkworks ilmestyi sellaisena aikana, jolloin nuoren miehen mielessä oli aika paljon muuta mietittävää eikä totta puhuen tämän levyn laatu saanut minua silloin oikein aiheesta kiinnostumaankaan. Totta kai kaikki Maideniin liittyvät levyt ostettiin ja ostetaan edelleen heti ilmestymispäivänä ja välillä vähän ennenkin, mutta oikeastaan melkoinen pettymys Skunkworks oli, koska odotin jotain aivan muuta.

No mikä mättää eniten? Taustaorkesterista ja osittain myös biiseistä tulee sellainen fiilis, että siellä on nyt pantu poikaset miesten töihin. Jotenkin erityisesti kitarointi ja rummut ovat amatöörimäisesti soitettuja. Tarkoitan, että amatöörimäisesti, kun puhutaan heavy musiikista. Totta, Skunkworks ei edes ole heavy musiikkia. Fiilis levyllä on jotenkin rallatteleva ja tuntuu, että Bruce hakee jotain alternative / grunge / Soundgarden –tyyppistä ilmaisua. Dreamstate ja I Will Not Accept The Truth biiseissä D muuten kuulostaa enemmän Criss Cornellilta kuin kaveri itse. Kun ei vaan rallattelu iske, niin ei. Missä harhaili mies, joka osaa tehdä tiukkaa heviä eikä tällaisia jameja. Toisaalta pelottaa ajatus, että onko Skunkworks tyyppinen matsku enemmän Brucen itsensä mieleen, mutta koska se ei käynyt kaupaksi, oli pakko palata askel taaksepäin, joka osoittautuikin sitten kyllä melkoiseksi harppaukseksi eteenpäin kohti sitä, mitä ukko tekee parhaiten.

Ei niin huonoa, ettei jotain (yllättävän paljon) hyvääkin. Kaksi timanttia on sujahtanut joukkoon, Faith ja Strange Death in Paradise. Biisit ovat sekä sanoituksellisesti, että musiikillisesti mieleeni. Käsitteleeköhän Faith jotain Dickinsonin omakohtaista kokemusta vai onko kyseessä mielikuvituksen tuotetta? Eikö ukko ole muuten toista kertaa naimisissa vai luulenko vaan? Tässä saattaisi olla nimittäin vähän palautetta ekalle vaimolle… Strange Death in Paradise kertoo Hirosiman atomipommista, kuten varmasti monet tietävät. Maalaileva alku kuvastaa hienosti sitä aurinkoista kesäpäivää, lapset ulkona leikkimässä, rakastavaiset suutelohetkillä nurkissa. Voimistuva, jopa uhkaava loppuosa ja pankin räjäyttävä (?) kertosäe lopettaa albumin todella tyylikkäästi. Tulee hiljainen olo. Kuka viimeiseksi on äänessä (viimeisen kerran kun lauletaan matalalta in paradise)? Minusta se ei ole Bruce, onko tietoa? Myös Inertiassa on ainesta. Eikös tämän biisin innoitus ollut Brucen vierailu Bosniassa vähän sen jälkeen, kun siellä oli vedetty miestä ojan pohjalle ihan simona? Innerspace sisältää melko hyvin erään elämän perustotuuksista: ”nothing lasts forever but the certainty of change.” Kun kaikenlaista touhua aloittaa, on hyvä pitää mielessä, että muutoksia tulee eikä niihin kannata aina suhtautua negatiivisesti, vaikka ne eivät olisikaan tuttuja ja turvallisia. Muutokset ja niihin johtavat päätökset pitävät mielen virkeänä. Itse tyypillisenä kaksosena (joo, hieman leikkimielistä taikauskoisuutta horoskooppeihin näyttäisi löytyvän) en ole oikein pitkää aikaa samaa vanhaa jauhavaa tyyppiä, vaan uutta pitää tulla. Miten tämä ajatus toimii avioliitossa, sitä voi jokainen miettiä ”1000 ja yksi asentoa” -kirjaa selaillessa !

Levyn ulkoasu on suht mielenkiintoinen (mutta ei mitään verrattuna siihen mitä oli tulossa), mutta sanoitukset ”väärin päin” kyllä vituttavat ankarasti. Kokonaisuudessaan 2½ tasoinen levy ja ilman Bruce Dickinsonia olisin kyllä laittanut tämän jo aikoja sitten divariin. Tässä vaiheessa uskoa koeteltiin enemmän kuin koskaan. Dickinsonin musiikki vaikutti menevän aivan väärään suuntaan ja alkoi sellainen hylkyreaktio olla lähellä. Kuinka väärässä silloin olinkaan.

Olis muuten mielenkiintoista lueskella myös MS:n mietteitä näistä levyistä, koska tiedän, että suurta kiinnostusta mieheltä löytyy ja Skunkworks taitaa olla kaverin yksi lempilevyistä.

[Peke]

. Missä harhaili mies, joka osaa tehdä tiukkaa heviä eikä tällaisia jameja.

Tässäpä ollaankin yhdessä hyvässä kysymyksessä. Tarkoitatko, että Brucen pitää tehdä aina "heviä" ja muu ei kelpaa?

Mielestäni Bruce osaa tehdä myös hyvia jameja ja muutakin kuin heviä ja kiitos niistä. Brucen soolomateriaalin rikkaus on juuri laajakatseisuudessa ja monialaisuudessa.

Mr.Keinonen osaa kyllä ihailtavasti ottaa sanoitukset huomioon "kolumneissaan"

Thanks

[Jimmy Harris]

Käsitteleeköhän Faith jotain Dickinsonin omakohtaista kokemusta vai onko kyseessä mielikuvituksen tuotetta?

"Mutually abusive relationship." Eli ei ole Brucen eka avioliitto ollut mikään onnellinen, jos siihen kerran viitataan.

[Pertti Keinonen]

. Missä harhaili mies, joka osaa tehdä tiukkaa heviä eikä tällaisia jameja.

Tässäpä ollaankin yhdessä hyvässä kysymyksessä. Tarkoitatko, että Brucen pitää tehdä aina "heviä" ja muu ei kelpaa?

Mielestäni Bruce osaa tehdä myös hyvia jameja ja muutakin kuin heviä ja kiitos niistä. Brucen soolomateriaalin rikkaus on juuri laajakatseisuudessa ja monialaisuudessa.

Mr.Keinonen osaa kyllä ihailtavasti ottaa sanoitukset huomioon "kolumneissaan"

Thanks

Heviä Dickinson osaa tehdä mielestäni parhaiten. On tietenkin vähän kaksipiippuinen juttu, kun muu matksu ei oikein ole kelvannut minulle. Dickinson ja myös Maiden ei ole mielestäni mitenkään erikoinen jamittelubändi eikä se mene oikein luontevasti, kuten esim. Slash & co tai vaikka kotimaisista Popeda osaavat sen taidon. Odotan tiettyä kaavaa Maideniin liittyviltä jutuilta. Maiden on siinä mielessä teollisuusbändi . Kuuntelen kyllä sujuvasti muutakin taidokkaasti tehtyä musiikkia kuin heavya (tosin mistään muusta ei saa samanlaisia kicksejä) kuten Vesku Loiria, Junnu Vainiota, suomirokkia ym. Katselen erittäin mielelläni ammattilaista työssään, tekipä sitten mitä tahansa. Tätä grunge/alternative musiikkia Bruce ei mielestäni hallinnut.

"Mutually abusive relationship." Eli ei ole Brucen eka avioliitto ollut mikään onnellinen, jos siihen kerran viitataan.

Mistä tuo lainaus oli?

[Jimmy Harris]

Laajennetun painoksen bookletissä selostetaan biisien taustat.

[Edward the 2nd]

Bruce Dickinson - Skunkworks

Space Race
Laulu on ookoo, mutta itse musiikillinen puoli niin sanotusti hakusessa vielä tämän aikana. Kappale tuntuu kuunnellessa pidemmältä kuin se onkaan. Ei silti ihan susi.
2,5

Back from the Edge
Vauhdikas alku lupailee hyvää. Lyriikatkin toimivat ihan ookoo. Bruce osaa asiansa ja se näkyy. Kertosäkeessä huono alku mutta kun vauhtiin päästään niin johan maistuu hyvältä.
4

Interia
Kappaleessa Bruce on heti alkusekunneista lähtien äänessä, mikä tulee pienoisena yllätyksenä, muttei vaikuta kokonaisuuteen millään lailla. Kun kappale potkaistaan kunnolla käyntiin niin se on taas menoa. Albumin loistavinta kärkeä.
4,5

Faith
Hieman taso tippuu edellisestä, mutta perusmusiikkia parempi huomattavasti. Ei voita kaikkia sympatioita puolelleen, koska on hieman mitäänsanomaton ja puuduttavakin pidemmän päälle.
2,5

Solar Confinement
WORD! Tässä taas mahtibiisi. Biisi rullaa hyvin ja viiden tähden arvoisesti, kunnes...
Kertosäe on täysin mielikuvitukseton ja miinustaa pisteitä roimasti. Toinen säkeistö on erityinen suosikki tässä kappaleessa. Se tuo huuman takaisi, vain jotta kertosäe rikkoisi sen uudelleen. Se ei kuitenkaan riitä tuhoamaan kuuntelunautintoa.
5-

Dreamstate
Synkkää. Synkkää meininkiä on alusta asti. Synkkä toimii ainakin tähän kuuntelijaan, ja ehkä juuri siksi pidän tästä kappaleesta kovasti. Pahaenteinen saundi aina kertosäkeeseen asti, jolloin tunnelma tiivistyy ja Bruce kohottaa äänensä. Sitten ääni laskeutuu takaisin siihen mitä se oli alusta asti...Mahtavaa on.
5-

I will not accept the Truth
Alku on räjähtävä, mutta taas laskeudutaan synkistelemään hitaaseen ja pahaenteiseen saundiin. Ja kieltämättä toimii tässä ihan yhtä hyvin. Tämä vain ei jaksa viehättää yhtä hyvin. Brucen korottaessa ääntä kappaleen alamäki alkaa ja siitä tulee melko tylsä.
3

Inside the Machine
Ei tämäkään iske. Tasapaksu alusta loppuun. Alkaa varsinkin lopussa maistua puulta, joten yleensä kertakuuntelu riittää pitkäksi aikaa.
2-

Headswitch
Silkkaa levyntäytettä. Saundi on niin sitä ja samaa alusta loppuun ettei kappale koskaan jaksa oikein kiinnostaa. Ei missään nimessä surkea, mutta ei se nyt keskinkertaisuuden suostakaan pääse ylös.
1,5

Meltdown
Tässä on hyvä ja hitaanpuoelisesti etenevä saundi. Kertosäkeeseen päästessä on tunnelmaa tarpeeksi, joota kappaletta voisi sanoa hyväksi.
3,5

Octavia
Jostain syystä ei tämäkään miellytä. Lauluosuudet on hoidettu Brucemaisen hyvin, mutta muuten iskisin Headswitchin kanssa samaan kategoriaan, vaikka kyseessä onkin hyvin erilaiset kappaleet.
2-

Innerspace
Nyt mennään taas parempaan suuntaan. Tästä erityismaininta upealle rumputyöskentelylle. Lauluosuudet ovat keskivertokamaa jonkun verran parempaa, mutta taustamusiikki on loistavaa.
3

Strange death in Paradise
Ei vakuuta. Albumin kärki on jo aikaa sitten esitetty ja pohjalle jätetty tylsähkö ja ylipitkäksi väkerretty biisi. Kategoriaan: Kuuntelee, muttei jatkuvasti jaksa renkuttaa.
2-

Keskiarvo: 2.73

Jälkifiilingit: Albumi on hyvä. Sillä on useita hyviä kappaleita, mutta jos haluaa parasta, ei tämä välttämättä ole se paras vaihtoehto.

[scorpions]

Saakeli kun tuli tänään kuunneltua taas Skunkworksia niin kyllä potki ja kovaa, kertakaikkiaan hienoa uskaliasta musiikkia Brucelta. Olen aikaisemminkin tainnut mainita, mutta juuri Brucen laulu on jotain niin hienoa tällä levyllä, on tunnetta ja syvyyttä. Itse henk koht. toivoisin tulevalta (kun joskus ilmestyy) Dickinson soololta vähän kokeilevampaa kamaa kuin Tyranny of souls.

[Peke]

Toistan ehkä itseäni, mutta hyvin toimii edelleen tämä Skunkworks.
DVD:llä Skunkki osio on myös kivaa katsottavaa.

Inertia se kolahtaa aina kovimmin

[scorpions]

Herkkua Skunkworksilta!!

Bruce Dickinson - Inertia - Unplugged in Paris
http://www.youtube.com/watch?v=3z1Lp-By ... %20inertia

Ja vähän lisää tässä.

Re-entry - Unplugged in Paris
http://www.youtube.com/watch?v=s_f3JUkz ... 0Dickinson

[Edward the 2nd]

Arvosteluani lukiessani olin valmis syömään kaikki pahat sanat tästä levystä. Näyttää siltä, että Skunkworks on harvinaisen hitaasti avautuvaa laatua.
Nyt se on mielestäni ehdottomasti parempi kuin tasapaksu ja takuuvarmalla tyylillä toteutettu Accident of Birth, ehkä jopa paras miehen soolokyhäelmä. Pidän levystä todella paljon.

[scorpions]

^Jep tämä levy voi vaatia hiukan enemmän kuunelua kuin Brucen hevimmät tuotokset, mutta hiljaa hyvä tulee. Ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista levyistä missä Bruce on ollut laulamassa, laulu on aivan ykkösluokkaa tällä levyllä. Tunnetta ja syvyyttä on äänessä ihan erilailla kun vertaa niihin "perinteisempiin" laulantoihin herralta. Itse henk koht toivon että jos vielä Bruce julkaisee uutta soolo kamaa, niin se olisi tätä vähän kokeilevampaa puolta, sillä jotenkin tuntui että Tyranny oli hiukan liian varman päälle pelattu. Toki silläkin oli hetkensä, mutta kaukana oltiin esim Chemicalin neroudesta.

Maideniinhan palattuaan Bruce totesi, että nyt hänellä on mahdollisuus tehdä vieläkin kierompaa ja omituisempaa kamaa, mutta ainakaan vielä se ei ole toteutunut....sitä odotellessa taidankin pistää Skunkin masiinaan!

[darkie]

kuten sanottua tämä on erittäin vaikea levy sisäistettäväksi, ekan kerran kun kuulin niin oli skip-nappulalle töitä, mut todellisuudessa levy on yhtä herkkua! (kunhan saa oikean fiiliksen)

[Peke]

kuten sanottua tämä on erittäin vaikea levy sisäistettäväksi, ekan kerran kun kuulin niin oli skip-nappulalle töitä, mut todellisuudessa levy on yhtä herkkua! (kunhan saa oikean fiiliksen)

juuri näin .... ihanaa kuulla

[darkie]

^ ei kuitenkaa brucen parhaita mutta kakkos sian ottaa aob jälkeen

[Jukka]

^ ei kuitenkaa brucen parhaita mutta kakkos sian ottaa aob jälkeen

Onko teillä montakin noita sikoja .

Oli aivan pakko.

[darkie]

^ ei kuitenkaa brucen parhaita mutta kakkos sian ottaa aob jälkeen

Onko teillä montakin noita sikoja .

Oli aivan pakko.

hiihoo. Nokkelaa, mutta kiitos repeilyistä :'D

[Callo]

Huomasin että juuri ostamani Skunkworks sisältää 15 raitaa seuraavassa järjestyksessä:

1. Back From The Edge
2. Inertia
3. Solar Confinement
4. I Will Not Accept The Truth
5. R 101
6. Faith
7. Dreamstate
8. Inside The Machine
9. Space Race
10. Headswitch
11. Meltdown
12. Octavia
13. Innerspace
14. Strange Death In Paradise
15. Re-Entry

Selvästi eroaa normaalista 13 biisin versiosta, joten kysyn teiltä, että mikä helvetin versio minulla on käsissäni?

[scorpions]

Löytyi varsin mukava haastattelu tuolta juutuupista, on muinaisesta Jyrki ohjelmasta vuodelta 1996. No reunion with maiden

http://youtube.com/watch?v=Hy8yd66Lu80

[QazKFD]

Löytyi varsin mukava haastattelu tuolta juutuupista, on muinaisesta Jyrki ohjelmasta vuodelta 1996. No reunion with maiden

http://youtube.com/watch?v=Hy8yd66Lu80

Tää on kyllä tiukka haastispätkä. Tuli aikonaan pistettyä toi videolle, ja sahattua vuosien mittaan varmaan tuhannesti toi(kin) haastis. "Are you ever going back? No."

[Summerganon]

Huomasin että juuri ostamani Skunkworks sisältää 15 raitaa seuraavassa järjestyksessä:

1. Back From The Edge
2. Inertia
3. Solar Confinement
4. I Will Not Accept The Truth
5. R 101
6. Faith
7. Dreamstate
8. Inside The Machine
9. Space Race
10. Headswitch
11. Meltdown
12. Octavia
13. Innerspace
14. Strange Death In Paradise
15. Re-Entry

Selvästi eroaa normaalista 13 biisin versiosta, joten kysyn teiltä, että mikä helvetin versio minulla on käsissäni?

...

Mitä hittoa? Ainakaan Wikipedia ei mainitse tuosta mitään ja levykaupoistakin löytyy vain originaalia ja remasteria O__o

Kyhäämpä arvostelua tästäkin levystä. Ensinnäkin kansitaide on silkkaa neroutta. Erottuu mukavasti ja tämä remaster pakkaus on aika tyylikäs. Skunkworks onkin sinänsä jännä kokonaisuus, että bookletin oudot merkit ja taide ovat biisien tunnelman kanssa sopusoinnussa. Muutenkin tämä on outo levy. Paikoin (loppujen lopuksi) hyvinkin menevää ja helposti lähestyttävää, mutta välillä tuntuu, että sitä oltaisii ihan sienissä tai jotain. Skunkworksiin pitää jotenkin "heittäytyä", jotta ihan kaiken saa irti. Toimiihan tämä hyvin ihan tuosta vaan-taustamusa kuuntelunakin, ei siinä mitään.

Ensimmäisillä kuuntelukerroilla albumin soundimaailmaa suroastaan pursusi korvista. Jossain Dreamstaten kohdalla alkoi jopa rasittaa, mutta nyt olen sinut tämän kanssa Tämähän toimii helvetin hienosti! Itse soitto on kyllä albumilla vähän amatöörimäisen oloista, kuten Keinonen sanoikin. Dickson kitaroi ihan hyvin ja Dale on kelpo basisti, mutta Elena ei kyllä ole kummoinen rumpali. Sopii hyvin Skukworksiin, sitä en kiistä, mutta esim. Live at Marquuella soitto e ollenkaan sopinut Bruce aiempien levyjen materiaaliin... Tälle albumille porukka sopii ja ihan hyviähän he ovat... Ne kriitikot, jotka tätä ylistivät taisivatkin kehua Brucea juuri kokeilunhalusta ja uskalluksesta ruveta levyttämään nuorien kloppien kanssa.

Albumin alkupuoli on silkkaa timanttia. Vaikkei Space Race mikään messias-biisi ole, niin tällä asteikolla se olisi ainakin nelosen arvoinen. Sanoitukset ovat ihan fiksut ja Bruce laulaa hyvin. Kitarakuviot ovat ihan mielenkiintoiset, joskin tämä on ihan pikkuisen liian lattea tekele. Back From The Edge taass räjäyttää potin, vaikka lopussa jollain tapaa vähän lässähtääkin. Välisoittoon asti biisi kuitenkin kasvaa kasvamistaan. Inertia on ehdoton helmi ja olisi mielestäni kuulunut vuoden 2002 kesäkiertueen settiin.
Faithkin kolahtaa aika kovaa ja Solar Confiement on sanoituksia myöten erittäin upea kappale. Energiaa ja tunnelmaa, tätä Skukworks parhaillaan on! Dreamstate ja I Will Not Accept The Truth eivät kyllä ole täysillä iskeneet. Ihan kelvollisia biisejä, mutta edellisten biisien tasosta jäädään kauas. Monien parjaama Inside The Machine on minusta taas aivan mahtava biisi. "You won't believe what it can do" kohta on mahtava ja kertsissä Bruce laulaa todella hienosti. Kertsi tuntuu toisaalta rennon letkeältä, mutta toisaalta valittelevalta ja toteavalta. "The web has got you now". Upea biisi, jonka ainoa miinus on mielestäni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos -tyylinen välistoitto, jossa ei oikein ole tarttumapintaa, eikä introkaan ole erityinen.

No, Headswitch ja Meltdown ne vasta toisesta korvasta sisään jne. materiaalia ovatkin. Eivät ihan kelvottomia, mutta lähes. Octaviassa on hieman enemmän potkua, mutta ei... ei näin. No, Innerspace korjaa pisteet kotiin. Hienot sanat, Bruce tulkitsee hyvin ja niin edelleen. Strange Death In Paradise on uljas päättäjä, joka pysyy hyvin kasassa koko keston ajan. Lopetus kertsin kanssa on aivan mahtava, varsinkin viimeinen "in paradise..".

Skunkworks on siis mielestäni aliarvostettu albumi, jopa muihin Brucen levyihin verrattuna (niin, ovathan nekin aliarvostettuja). Hienoja biisejä on paljon ja sanoitukset ovat todella hyvät. Erilainen, raikas ja kokeileva Skunkworks iskee minuun siis lujaa.
Niin lujaa, että annan 4/5.

Remaster-painoksen bonuksien joukosta nostaisin esiin hyvät b-puolet: Rescue Dayn, Armchair Heron ja God's Not Coming Backin. I'm In A Band With An Italian Drummer ja Americans Are Behind taas ovat hupaisia pelleilypaloja, ja Re-Entry on tasokas country-tyylinen veto, joka nyt ei kuitenkaan ole mikään Acoustic Song, eli ei mikään tajunnanräjäyttäjä.

Livepätkät, varsinkin Inertia (jonka live-versiossa on aivan mahtavaa energiaa) ja The Prisoner ovat kakkoslevyn parasta antia.

Pistän tähän vielä jotain videota. Tuo ensimmäinen nyt kyllä liittyy lähinnä Balls to Picassoon... Mutta Skunkworks porukka kuitenkin.
Käy se autossakin....
Bruce Dickinson - Unplugged in Record Shop(Paris 1996)
Bruce Dickinson-Rescue Day,Inertia,Tears Of The Dragon(Acoustic Songs 1996)
Bruce Dickinson - 02.Back From The Edge ( Athens 2002)

Ancutzamica1:llä on tolkuttomasti suht. hyvälaatuista materiaalia useilta Maidenin ja Brucen keikoilta, osa itse kuvattua, osa jostain saatua ja joitain DVD:ltä napattuja. Harvinaisia juttujakin löytyy aika paljon. Täytyy myöntää, että siinä on yksi kaikkien aikojen Juutuubbareista.

[Jussi K]

^ Hyvä kirjoitus; Skunkworksistakin olen aika pitkälle samoilla linjoilla. l. aliarvostettu, mutta silti ylipitkänä sisältää hieman turhaa kuonaa.

Huomasin että juuri ostamani Skunkworks sisältää 15 raitaa seuraavassa järjestyksessä:

1. Back From The Edge
2. Inertia
3. Solar Confinement
4. I Will Not Accept The Truth
5. R 101
6. Faith
7. Dreamstate
8. Inside The Machine
9. Space Race
10. Headswitch
11. Meltdown
12. Octavia
13. Innerspace
14. Strange Death In Paradise
15. Re-Entry

Selvästi eroaa normaalista 13 biisin versiosta, joten kysyn teiltä, että mikä helvetin versio minulla on käsissäni?

...

Mitä hittoa? Ainakaan Wikipedia ei mainitse tuosta mitään ja levykaupoistakin löytyy vain originaalia ja reasteria O__o

Mie veikkaan tuota japanin painokseksi, ei niiden bonusbiisien tarvitse (eivätkä ole) olla suoraan normaalin biisijärjestyksen lopussa. Nuo Re-Entry & R 101 kun ne alunperinkin ovat, tuossa nyt vain viimeksimainittu on heitetty raidaksi #5. Googlettakaa jostain alkup. jp-versio että onko noin.

[QazKFD]

...

Selvästi eroaa normaalista 13 biisin versiosta, joten kysyn teiltä, että mikä helvetin versio minulla on käsissäni?

Mitä hittoa? Ainakaan Wikipedia ei mainitse tuosta mitään ja levykaupoistakin löytyy vain originaalia ja remasteria O__o

Ihan normaalilta Japanin painokselta vaikuttaisi.