Tyranny of Souls

[Fender]

Ei hemmetti kun ei meinaa millään malttaa odottaa Brucen seuraavaa soololättyä. Uskokaa tai älkää, odotan sitä jopa enemmän kuin Maidenin seuraavaa

Yhdyn tuohon viimeistä lausetta lukuunottamatta.

[OsmaGunner]

Mitenkäs porukalla on tämä albumi kestänyt kulutusta aikojen saatossa? Siitä on nyt noin 2,5 vuotta kun tähän ketjuun on viimeksi kirjoitettu. Onko levy jäänyt hyllyyn pölyttymään vai vieläkö pyörii tiuhaan soittimessa?

Itseäni tämän albumin materiaali on alkanut kiehtoa ajan saatossa yhä enemmän. Mielestäni todella tasapainoinen ja monipuolinen albumi, ja yhä vähemmän löydän mitään heikkoa kohtaa. BeliEvil kolahtaa nykyään paremmin kuin tuolloin 2,5 vuotta sitten ja oikeastaan vain yksi kappale on muita heikompi, ja se on Devil on a Hog. Kyseinen biisi ei oikein ole kestänyt kulutusta ja maistuikin alkuhuumassa huomattavasti paremmalle. Muutaman sanasen voisin mainita biiseistä niiden soidessa tässä yön hämärässä taustalla.

Mars Within on oikeasti aika hieno intro, varsinkin kun huomioi mitä seuraavan parin biisin aiheet käsittelee, eli jonkinlaisia UFO-juttuja. Professor Quatermass WHEERE AARE YOUU?. Hämyinen ja hieno aloitus. Abduction eli UFO-kaappaus tuo väistämättä mieleen Fox Mulderin ja X-Filesin. Brucella on ollut nää jutut hallussa parissa muussakin biisissä, niin tällä levyllä kuin aiemminkin. Vähän samaa tematiikkaa kuin esimerkiksi Arc of Spacessa, Starchildrenissä ja Out of the Silent Planetissa. Ja vähän samoilla linjoilla mielestäni jatketaan myös kappaleessa Soul Intruders, jonka alku on luultavasti rankin koko miehen soolotuotannossa. Tässä kai käsitellään jotain muukalaisvalloittajien yrityksiä asuttaa maapalloa. Ei biisissä sitä ihan suoraan sanota, mutta sellaisen kuvitelman tästä saa. Onko jollain muita ehdotuksia? Itse en ole ihan täysin kärryillä tämän biisin sanomasta.

Jos ensimmäiset kaksi biisiä olivat hemmetin kovia, niin kolmas vasta levyn kunnolla aloittaa. Hemmetti, Kill Devil Hillin kertosäkeestä saa vieläkin kylmät väreet ja lopun kitaratunnelmointi höystettynä "There are no secrets, only a dreams" -lauseella, on aivan sanoinkuvaamattoman hienoa. Tässäkin Bruce löytää taas mieleisensä aiheen kun lentämisestä kerran puhutaan. Wrightin veljekset lensivät tai sitten eivät lentäneet Kill Devil Hill -nimellä kulkevan kukkulan ylitse muistaakseni joskus. Otti ilmeisesti muutaman hetken kun löydettiin oikeanlaiset välineet. "All failure we learn from, discovery", "Wreckage of heaven lies in the sand, first chances abandoned", jne. Tuosta löytyy Wikipediasta lisää juttua.

En tiedä muista, mutta minusta Navigate the Seas of the Sun on sävellykseltään, sanoiltaan ja kaikilta muiltakin osin kaunein, upein, mahtavin, sykähdyttävin + kaikki muut kehuvat adjektiivit käyttäen, musiikin historian hienoin kappale. Bruce pohdiskelee syvällisesti ja loistavia kielikuvia sekä upeita vertauksia käyttäen, miten tälle pallolle päädyttiin, mikä meidän tarkoituksemme täällä on, miten täältä lähdetään ja saadaanko milloinkaan tietää totuutta, jos tieteen ja uskonnon välisiä ristiriitaisuuksia ei saada yhdistettyä. Biisihän sai alkunsa siten, että Roy Z oli soittanut joskus yöllä Brucelle ja kertonut saaneensa hyvän idean kertosäkeeseen. Herra sitten oli kävellyt ympäri keittiötä ja pohdiskellut ideoita sanoituksiin ja siitä se lähti: "So we go and we'll not return, to navigate the seas of the sun". Ai perkele että osui nappiin. Muutamia hienoja kohtia voisi sanoituksista poimia.

"Purple, gold and blue, living colours every hue, flowers in the garden of the Gods". Voiko sitä enää upeammin sanoa?

Jatkoa edelliseen: "No one can never know if you never saw them grow, this darkness is really full of light". Hankalaa suomentaa, mutta kun katsoo ylös öiselle taivaalle, ei osaa edes aavistaa, mitä kaikkea tässä universumissa tapahtuukaan. Sitä vain kuvittelee että me ollaan täällä ainoat, vaikka tuskin näin kuitenkaan on. This darkeness is, really, full of light.

"Living in this place, staring in the space we find, we might share the corners of our lives". Tuijotamme yötaivaalle vastausta etsien, vaikka voisimme jakaa täällä koettavat ilot ja surut. Hienosti sanottu.

"Well beyond the earth, beyond all things that gave us birth" - joissain uskonnoissa/tarustoissa on jonkinlainen uskomus että maailma syntyi eräänlaisesta alkulähteestä. Ei muuta, mutta hemmetin hienosti tämäkin keksitty Brucelta.

"If God is throwing dice and Einstein doesn't mind a change" - God edustaa uskontoa, Einstein taas tiedettä. Koko biisin teeman yksi keskeisistä lausahduksista.

Mutta se siitä kappaleesta. Seuraavalla biisillä jatketaan ja jos nyt haluaa laittaa biisit tylysti johonkin arvojärjestykseen, tulee River of No Return kakkosena heti edellisen jälkeen. Japanin bonuksen sisältävällä levyllä se tulee vasta kolmantena. Kyseinen kappale on yksi niistä levyn biiseistä jonka sanoitukset ovat osittain hämärän peitossa, mutta Bruce vinkkasi Anthology DVD:llä tämän olevan jonkin sortin rakkauslaulu. Joiltain osin tämän voisi allekirjoittaa, mutta en lähde sen tarkemmin siihen puuttumaan, vähän kujalla kun olen. Jos jollain on ehdotuksia niin otetaan vastaan. Itse kokonaisuudesta sen verran että Brucen tulkinta on todella hieno ja kitarariffit meikäläisen makuun.

Power of the Sun päättää sen, minkä Kill Devil Hill aloitti, eli levyn omasta mielestäni kovimman osion. Hyvään paikkaan sijoitettu biisi näiden muutaman tunnelmapalan jälkeen. Tätä kyseistä kappaletta kaikessa menevyydessään muistuttaa ehkä kaikkein läheisimmin Abduction, joka jää hivenen PotS:n jalkoihin. Ei paljoa, vähän vain. Sanoituksista en taas ole aivan varma, mutta tiivistetysti tulkitsisin tämän jotenkin niin, että "Ihmisiä tulee ja menee, mutta aurinko nousee joka päivä, eikä se kuole pois". Auringon voima antaa voimaa pimeydessä vaeltaville ihmisille, jne. Ehkä tämän voisi tulkita jotenkin myös kertovaksi yhden ihmisen taipaleen täällä pallolla ja kuinka mitätön se loppujen lopuksi kokonaisuutta ajatellen on. Tai sitten tulkinta menee ihan metsään, en ihmettelisi.

Devil on a Hogista mainitsinkin tuolla alussa jo, että kyseessä ei ole mikään suosikkibiisini. Ihan ok ja vähän erilainen Bruce-veto tähän saumaan, mutta edustaa silti itselleni albumin heikointa lenkkiä. Mistähän nämä sanoitukset mahtavat kertoa? Voiko otsikon Devil on a Hog suomentaa jotenkin tyyliin "pirulainen sikailutuulella" tai jotain? Olen loppupeleissä aika heikko englannissa, joten en osaa paremminkaan tuota sanoa. Jotenkin kierolla tavalla tämänkin voisi tulkita kuvaamaan lentäjän elämää, tai sitten jotain maailmanmatkaajaa jonka voi bongata milloin missäkin päin - "You might see me in Tokyo, to the rings of Saturn, hey let's go". Kaveria joka jättää yhden yön hoitonsa itkemään peräänsä ja lähtee kohti seuraavaa päämäärää. Ei näistä sanoituksista ota meikäläinen selvää sen tarkemmin. "Coming out of nowhere I'm a Godhead rider" - voisiko Godhead rider tarkoittaa jotain jumalolennon maineessa olevaa?

Seuraavat pari biisiä mennäänkin sitten vähän synkemmissä vesissä, BeliEvilin aloittaessa reissun. Minusta vähän samankaltaista tunnelmointia kuin Kill Devil Hillin loppupuolella, eli upeaa. Sanoitukset ovat vähän monimutkaiset, mutta tuntuu että tässä haetaan jälleen jotain vertauskuvallista. Koitan selventää.

Luulisin Brucen leikkivän taas kielikuvilla ja yhdistelevän tiettyjä juttuja. Belial -niminen hahmo on tuttu monesta eri kulttuurista/uskonnosta ja se kuvastaa epäpyhää, häijyä, halpamaista, arvotonta, jne. Belialin etymologia on jokseenkin hämärä, mutta englanniksi se tulkitaan useimmin "without worth" eli suomennettuna "vailla arvoa". Joissain kulttuureissa Belial kuvastaa valheen ja syyllisyyden demonia, jossain on se kuvailtu vihamielisyyden enkeliksi. Kristinuskossa Belial on rinnastettu Saatanaan, satanistit taas tulkitsevat nimen englanniksi "without a master" eli "isännätön" ja se symboloi itsenäisyyttä, jne. Tällaisia tietoja poimin netistä. Minusta biisin sanoitukset ovat kaiken kaikkiaan aika monitulkintaiset, mutta jotenkin voisin kuvitella tämän rinnastettavaksi ihmisen pahuuteen, tai ihmisen henkilökohtaiseen uskoon (tässä tapauksessa pahuuteen), vaikka Bruce aika suoraan laulaakin jonkinlaisesta pedosta. Biisi on kuitenkin kokonaisuutena loistava ja sijoitettuna hyvälle paikalle ennen päätösraitaa.

Varsinaisen levyn päättävä, albumin nimikkoraita Tyranny of Souls, on Believilin ohella toinen biisi jonka avautuminen allekirjoittaneelle kesti vähän muita kauemmin. Jos Believilissä oli aistittavissa jonkin pahan saapumista, nyt se sitten tapahtuu. Biisissä on aistittavissa samanlaisia, hieman pelottavia elementtejä kuten CW:llä olevissa King in Crimsonissa ja Killing Floorissa. Nuo edellämainitut ovat toki paljon suoraviivaisempia kappaleita, kun tämä taas hieman..noh..maalailee piruja seinille tai jotain. Mielestäni tämä kappale ei jätä sen kummempaa tulkintaa vaan kertoo juurikin hänestä itsestään, jolla, kuten rakkaalla lapsella yleensäkin, on monta nimeä: Tyranny of Souls, King in Crimson, Lord of Light, Belial, ...onhan noita. Yksi mielenkiintoinen lausahdus (varmaan tässäkin topikissa jo esille tullut) löytyy heti kappaleen alusta kun Bruce lainaa suoraan Shakespearen MacBethia: "When shall we three meet again? In thunder, lightning or in rain?". MacBethissa puhutaan kolmesta manaavasta noita-akasta, tms. En tiedä tarinaa tarkemmin kun en ole lukenut.

Kertosäkeessä mainitaan pentecost, eli helluntai. Osaako joku kertoa, onko kyseisellä päivällä jotain oleellista tekemistä aiheen kanssa? Helluntai on alunperin ollut Juutalaisten kiitos- ja elonkorjuujuhla, kun taas Kristinuskossa sitä vietetään pyhän hengen vuodatuksen ja kristillisen kirkon perustamisen muistoksi. Wikipediassa lisää juttua Helluntaista, mutta kiinnostaisi tietää onko satanisteilla (tai mitä ovatkaan) joku oma tarkoituksensa kyseiselle päivälle?

Sitten onkin varsinainen albumi saatu hienosti päätökseen ja jäljellä on itselleni niin rakas Japanin bonus, eli kappale nimeltä Eternal. Kappale jatkaa akustishenkisesti, aihealueeltaan ehkä lähimpänä sukulaisena näkisin Accident of Birth -levyltä löytyvän Omegan, eli maailmanlopun meiningeissä mennään, tällä kertaa hiukan maltillisemmin ja maalailevammin kuin Omegassa. Sanoitukset puhukoon puolestaan.

"At the edge of space world is curved, like a halo" - maailma lähestyy loppuaan, kohdaten viimeisen kajaistuksen hiipuvista säteistään.

"See a blackbird flying now, see it now through my window" - varmasti aika monitulkintainen lausahdus, mutta itse suljen silmäni ja kuvittelen kohtaavani karun, autioituneen maiseman, ainoastaan yksinäisen mustarastaan lentäessä ja etsiessään pesäänsä ja poikasiaan. Lohdutonta.

"And so the Rocket man came down to land, from the unknown" - yksinäinen avaruusmatkaaja palaa takaisin maanpinnalle tuntemattomasta määränpäästään, löytämättä etsimiään vastauksia, ehkäpä jotain mihin voimme paeta tämän rapistuvan maailman raunioilta. Täältä vastausta ei löydy, joten katse on luotava kohti taivasta.

Kertosäkeessä puhuttaneen siitä, kuinka joskus kuvittelimme olevamme "universumin napa", hallitsijoita planeetalla, jonka ei milloinkaan pitänyt tuhoutua. Lopulta kuitenkin kohtalomme on levätä rauhassa jossain syvässä sinisessä...

Tässä Eternal -biisi Youtubesta niille, jotka eivät ToS:n japsiversiota omista.

__________

Tyranny of Souls -albumista on aikojen saatossa tullut omissa kirjoissani varteenotettava haastaja jopa itselleen Chemical Weddingille. Levy on ilman muuta Accident of Birthin tasoinen mestariteos ja teemoiltaankin kyseiset albumit ovat aika läheisiä keskenään, varsinkin jos vertaa Chemical Weddingiin, jonka teemat ovatkin sitten jossain minulle vielä moneltakin osin hämäränpeitossa olevissa alkemistien teksteissä ja William Blaken runoissa. Tyranny of Soulsin ja Accident of Birthin kappaleiden sanoitukset edustavat monenlaisia eri aiheita, mutta päämääränä molemmilla näen eräänlaisen maailmanlopun odotuksen, milloin muukalaisten valloituksen seurauksena, milloin vähän pohdiskelevimpina teksteinä, milloin raamattua tai mitäkin uskontoa lainaten, ja niin edelleen. Kun nuo kolme viimeisintä Bruce-albumia yhdistää, niin siitä tulee meikäläiselle sellainen pyhä kolminaisuus, josta silloin tällöin valitsen yhden, kuuntelen sitä, keskittyen vain siihen hetkeen. On ne vaan kovia levyjä.

Voisin summata tämän kaiken lähettämällä Steve Harrisille anomuksen, jotta pitäisivät vaikka sellaisen vuoden mittaisen loman Maidenin kanssa, niin Bruce voisi loihtia seuraavan mestariteoksensa meidän (tai ainakin minun) päivien iloksi.

Mikäpä sopisikaan paremmin loppuun kuin Tyranny of Souls -albumin lopputeksteistä löytyvä, vanha kiinalainen sananlasku.

"May it be your fate to live in interesting times"

[Viper]

^Mielenkiintoista pohdintaa ja tulkintaa Osmalta. Brucen sanoituksistahan voisi vääntää keskustelua vaikka kuinka helvetisti, taitava lyyrikko kun mies kuitenkin on.

Jotain omia huomioita ylempään:

Belialista on Bruce tainnut laulaa parissa muussakin kappaleessa (vai muistelenko omiani). Ainakin herra King Diamond on kyseistä kaveria myös huudellut.

Tyranny Of Soulsia on kuitenkin vähän paha kääntää tarkoittamaan Saatanaa, sillä suora käännös kappaleen nimestä olisi Sielujen tyrannia. Tyrant Of Souls olisi eri asia. Niin, ja Saatanahan tunnetaan myös nimellä Beelzebub eli Kärpästen Herra.

[Summerganon]

Upea levyhän tämä on... Biisit kautta linjan hyviä, mutta Chemical Wedding albumin & Accidentin parhaiden vetojen (Man Of Sorrows, Road To Hell...) pääsevät vain River No Return ja Brucen biisien top3:een kuuluva Kill Devil Hill. On se kertsi vaan niin mahtava.

[SPD10]

Mitenkäs porukalla on tämä albumi kestänyt kulutusta aikojen saatossa? Siitä on nyt noin 2,5 vuotta kun tähän ketjuun on viimeksi kirjoitettu. Onko levy jäänyt hyllyyn pölyttymään vai vieläkö pyörii tiuhaan soittimessa?

Itse hommasin joskus viime kesänä muistaakseni ja kyllä tasaisesti on tullut kuunneltua siitä lähtien. Brucen levyistä meikäläisen suosikki, penteleen kova kokonaisuus. Ei yhtään heikkoa biisiä mukana.

[OsmaGunner]

Belialista on Bruce tainnut laulaa parissa muussakin kappaleessa (vai muistelenko omiani). Ainakin herra King Diamond on kyseistä kaveria myös huudellut.

Hmm. Itselleni ei tule mieleen yhtään suoraa viittausta Belialiin, mitä Brucen biiseihin tulee. Jos joku muistaa mistä voisi löytyä niin kertokaa.

Tyranny Of Soulsia on kuitenkin vähän paha kääntää tarkoittamaan Saatanaa, sillä suora käännös kappaleen nimestä olisi Sielujen tyrannia. Tyrant Of Souls olisi eri asia. Niin, ja Saatanahan tunnetaan myös nimellä Beelzebub eli Kärpästen Herra.

Olet oikeassa, noinhan se menee suomennettuna. Mitenkäs muuten suomentaisit 'järkevästi' kertosäkeen ensimmäisen lauseen "A Tyranny of souls, that love has lost"? Kuten mainitsinkin, en ole mikään guru englannissa. Muutenkin tuo kertosäe menee osittain yli hilseen, jos (kun) tuolla Tyranny of Soulsilla ei tarkoiteta jotain aineellista olentoa. "Speak in tongues of fire" ja "Watching as we die" - onko tässä taas jotain kielikuvia jotka multa menee ohi?

________

En muista onko tuosta albumin kansikuvasta ollut juttua, mutta se on ideoitu eräästä maalauksesta, joka ei suinkaan näy tuossa kokonaan.

Olen lukenut tuosta Hans Memlingin maalauksesta käytettävän kahta eri nimeä, joko "The Mouth of Leviathan" tai "Hell". Ensimmäinen noista viittaa suoraan maalauksen allaolevaan hirviöön jonka suuhun ylläoleva laskee raatoja. Leviathan on alunperin kanaanilaisen mytologian merihirviö, joka syö auringon maailmalopun aikoihin.

[Emeritus]

Kansitaiteen pohjana on rajattu otos Hans Memlingin teoksesta Triptych of Earthly Vanity and Divine Salvation.
Leviathan on yleisesti yhdistetty saatanaan, Memlingin teoksessa on itse vanha kehno ja helvetin portit on kuvattu valaankidan kaltaiseksi suuksi.

Nimibiisi taas on aika pitkälti Macbethiä, kuten Songmeanings.comissa on lyriikkaa tulkittu.

[OsmaGunner]

Kansitaiteen pohjana on rajattu otos Hans Memlingin teoksesta Triptych of Earthly Vanity and Divine Salvation.

Tähän maalaukseen olen itsekin törmännyt jossain vaiheessa ja jotain siitä lukenutkin.

Leviathan on yleisesti yhdistetty saatanaan, Memlingin teoksessa on itse vanha kehno ja helvetin portit on kuvattu valaankidan kaltaiseksi suuksi.

Vaikka Leviathan yhdistetäänkin Saatanaan, minusta tuossa maalauksessa Leviathan olisi juurikin tuo hirviö jonka kitaan ruumiita tiputetaan. Tokihan toinen vaihtoehto on tuo kuvailusi helvetinporteista, mutta nimi "Mouth of Leviathan" (kuten ToS:n takakannessakin on maalauksen nimeksi annettu) viittaisi ennemminkin tähän maailmanlopun hirviöön. Kuvassa ylempänä olisi sitten paholainen itse tai joku hänen alamaisistaan. Toisaalta taas kun luin tuon pistämäsi helvetinportit -linkin niin kyllähän se pani ajattelemaan asiaa toiselta kannalta.

Onko tästä maalauksesta jotain Hemlingin tulkintaa jossain?

Nimibiisi taas on aika pitkälti Macbethiä, kuten Songmeanings.comissa on lyriikkaa tulkittu.

Kiitos tuosta songmeanings -linkistä, en olekaan törmännyt vielä kyseiseen osoitteeseen. Navigatesta siellä oli aika lailla samanlaisia mietteitä kuin itsellänikin (eli voin taas huokaista helpotuksesta että joku muukin on samoilla linjoilla), mutta mutta myös pari minulle uutta, hienoa näkökulmaa. Pitääpä lueskella tuosta MacBethista lisää ja tutustua tuohon songmeanings sivustoon enemmänkin.

[Emeritus]

Onko tästä maalauksesta jotain Hemlingin tulkintaa jossain?

Tuommoisen löysin: http://www.wga.hu/frames-e.html?/html/m ... vani1.html

Tuolla näkee triptyykin paneeleiden kääntöpuoletkin.

[Hilguma]

Huhhuijjaa tuli tuossa eilen illalla/yöllä nukkumaanmenomusiikiksi kuunneltuna tämä kyseinen lätty pitkästä aikaa ja kylläpä tuli sitten niitä kylmiä väreitä! Mielestäni Bruce kuulostaa tällä albumilla parhaalta koskaan. Tämä on yksi harvoista levyistä joissa suurimman huomion keskitän vokalistin suorituksiin ja on pakko todeta, että kyllä se Bruce on vaan niin hemmetin taitava äijä.

Jo Mars Within nostattaa albumin hienon ja mystisen tunnelman esille. Abduction ja Soul Intruders esittelevät enemmänkin Roy Z:n kitarankuritustaitoja kuin itse maestron ääntä, mutta ne ovat molemmat hienoja kappaleita yhtä kaikki. Lopullinen orgasmi tuleekin sitten seuraavien kolmen kappaleen aikana. Ensimmäisenä Kill Devil Hill ja se kertosäe!! Silkkaa parhautta. Sitten tuleekin ehkäpä Brucen soolouran paras kappale, Navigate The Seas Of The Sun. Brucen matalat laulumelodiat kuulostavat aivan jumalaisilta. Varsinkin loppuosa on aivan järkyttävän hieno. Loistava laulumelodia ja Brucen korkeammat huutelut taustalla, Parhautta jälleen. Eikä River Of No Return paljoa jää. Jälleen matalalta menevät laulumelodiat kuulostavat todella hyviltä. Toivon todella, että Steve ja kumppanit tajuavat lopettaa Brucen ja kuuntelijoiden rääkkäämisen seuraavalla Maiden-levyllä ja madaltaa niitä lauluosuuksia. Bruce kuulostaa ainakin tällä levyllä todella hyvältä kun ei olla ihan siellä korkeimmilla taajuuksilla.

Power Of The Sun ja Devil On A Hog ovat molemmat jälleen hyviä kappaleita, jääden kuitenkin selvästi esim. Kill Devil Hillille ja NTSOTS:ille. Believil onkin sitten varsin merkillinen veto. Kappale luo ryömivän, pelottavan ja jopa etovan (hyvä tässä tapauksessa) tunnelman, pääarkkitehtinaan tietenkin herra Dickinson. Löytyypä kappaleesta varsinainen tapporiffikin! Jotkut eivät tunnu pitävän tästä kappaleesta, itse kuitenkin tykkään. A Tyranny Of Souls päättää levyn sen ansaitsemalla tavalla. Alun mystinen kitaramelodia ja Brucen huhuilut nostavat jo odotuksia eikä loppukappale petä. Levyn päättävä "Watching as we DIIIIIIIIIIIIEEEEE!" -huuto tuo taas ne kylmät väreet pintaan.

Albumin "konsepti" kansikuvasta musiikin kautta lyriikkoihin on todella onnistunut, ja kyseinen levy meneekin tällä hetkellä Brucen soolouran arvioinnissa ykköspaikalle, niukasti Chemical Weddingin ohi. Roy Z on tehnyt hyvää työtä, ja näin ollen myös saundipolitiikka on kunnossa. Suurin tunnustus täytyy kuitenkin antaa Bruce Dickinsonille mahtavasta äänen käytöstä ja tulkinnasta. Loistava albumi kertakaikkiaan!

[nickorules]

Laitan vähän kökön arvostelun, joka parantuu joskus.

Mars Within
Intro, ei pisteitä.

Abduction
Tämä potkii kuin villintyynyt muuli. Hieno melodinen kertosäe. Rankempaa kuin perus-Maiden. Soolo on hyvä, siinä on jänniä efektejä. Tuntuu pitemmältä mitä on.
4,5

Soul Intruders
Raa'asta introsta lähtee keskitempoinen säkeistö. Kertosäe on rauhallinen ja hyvä. Ei kuitenkaan mikään paras biisi, etenkin se intron erilaisuus häiritsee. Vau mikä soolo.
4

Kill Devil Hill
Tässä on taistelumeininkiä, tähän sopisi Manowar-tyyliset sanat. Kertosäe on järjettömän upea. Loppu on vähän ylipitkä.
4,25

Navigate the Seas of the Sun
Kaunis akustinen biisi. Toistaa välillä vähän itseään, mutta eipä se juuri haittaa. Upeat soolot.
4,5

River of No Return
Raskaampi kappale. Hyvät rauhalliset säkeistöt ja hyvä kertosäe.
4,25

Power of the Sun
Alussa hirveä efektirääkäisy. Nopea kappale. Toimii hyvin. Ehkä lempparini levyltä. Taas hieno soolo.
4,5

Devil on a Hog
Tällästä radiorock-huttua. Alkuriffi kuulostaa Kotiteollisuudelta. Ihan kuunneltava, mutta ei levyn parhaimmistoa.
3,5

BeliEvil
Täyteraita.
1,5

Tyranny of Souls
Vähän Chemical Weddingiä muistuttava, tummat säkeistöt ja melodinen kertosäe. Se raivoisampi osa on hyvä.
4,25

Ka.3,9166667=3,9

[Summerganon]

Laitan vähän kökön arvostelun, joka parantuu joskus.

Mars Within
Intro, ei pisteitä.

Abduction
Tämä potkii kuin villintyynyt muuli. Hieno melodinen kertosäe. Rankempaa kuin perus-Maiden. Soolo on hyvä, siinä on jänniä efektejä. Tuntuu pitemmältä mitä on.
4,5

Soul Intruders
Raa'asta introsta lähtee keskitempoinen säkeistö. Kertosäe on rauhallinen ja hyvä. Ei kuitenkaan mikään paras biisi, etenkin se intron erilaisuus häiritsee. Vau mikä soolo.
4

Kill Devil Hill
Tässä on taistelumeininkiä, tähän sopisi Manowar-tyyliset sanat. Kertosäe on järjettömän upea. Loppu on vähän ylipitkä.
4,25

Navigate the Seas of the Sun
Kaunis akustinen biisi. Toistaa välillä vähän itseään, mutta eipä se juuri haittaa. Upeat soolot.
4,5

River of No Return
Raskaampi kappale. Hyvät rauhalliset säkeistöt ja hyvä kertosäe.
4

Power of the Sun
Alussa hirveä efektirääkäisy. Nopea kappale. Toimii hyvin. Ehkä lempparini levyltä. Tass hieno soolo.
4,5

Devil on a Hog
Tällästä radiorock-huttua. Alkuriffi kuulostaa Kotiteollisuudelta. Ihan kuunneltava, mutta ei levyn parhaimmistoa.
3,5

BeliEvil
Täyteraita.
1,5

Tyranny of Souls
Vähän Chemical Weddingiä muistuttava, tummat säkeistöt ja melodinen kertosäe. Se raivoisampi osa on hyvä.
4,25

Ka.3,888888=3,9

Makuasia, mutta minusta Navigate The Seas Of The Sunsin hienoja puolia nimenomaan on se, ettei se sorru toistoon. Kertosäettä ei turhaan toitotella ja vaikka lopussa nimeä hoetaankin, ei se puuduta yhtään. Kill Devil Hillin sanoituksia ei mielestäni pitäisi mitenkään muutella... Power Of The Sunin "efektirääkäisy", mikä ei ole rääkäisyä nähnytkään aloittaa kappaleen minusta hyvin ja tuo oman tunnelmansa. River Of No Returnin tunnelma hakee vertaistaan, itse lätkäisisin täydet pisteet, kuten NTSOTS:llekin. : ) Makuasioita jälleen, kiva että kuitenkin pidit tästä loistavasta albumista.

[nickorules]

^Kirjoittelin tuon kiireessä. Kyllä siinä NTSOTS:ssa pyörii samat kitarakuviot aika usein, mutta ei siinä nyt toistoa mitenkään hirveästi ole verrattuna esim. Angel & the Gambleriin. Kill Devil Hillin sanat ovat Brucen parhaimpia, mutta minusta tuossa kappaleessa on musiikillisesti taistelumeininki.

Olkoot efektihuuto sitten siinä Power of the Sunissa, mutta karsea kumminkin.

[beast in black]

^Miks täytyy kirjottaa arvioita kiireessä, kun niistä tulee kakkoslaatusia ja joutuu myöhemmin selittelemään että kun oli kiire ni ei kunnolla viittiny laittaa? Niin ja ois kiva tietää miks nimibiisi ei saanut täysiä pisteitä.

[nickorules]

^Miks täytyy kirjottaa arvioita kiireessä, kun niistä tulee kakkoslaatusia ja joutuu myöhemmin selittelemään että kun oli kiire ni ei kunnolla viittiny laittaa? Niin ja ois kiva tietää miks nimibiisi ei saanut täysiä pisteitä.

Meillä tuntuu olevan vähän kaikesta sukset ristissä. Olisinhan voinut tehdä sen toistekin kyllä.

Nämä ovat makuasioita. Jos sinusta Tyranny of Souls on vitosen biisi, se ei merkitse sitä, että kuusi miljardia muuta ovat samaa mieltä.

Niin, ja luepa tuolta ylempää OsmaGunnerin arvostelu, sillä se on hyvä äläkä keskity minun sepustuksiin.

[beast in black]

Nämä ovat makuasioita. Jos sinusta Tyranny of Souls on vitosen biisi, se ei merkitse sitä, että kuusi miljardia muuta ovat samaa mieltä.

Mä vaan sitä, että kun tossa ei ollut mun mielestä mitään negatiivista, mutta silti ei ihan viis pistettä. Onko se sitten vain, että se ei ihan iske ihan kybällä, vaikka mitään varsinaista vikaa ei ole?

[nickorules]

Nämä ovat makuasioita. Jos sinusta Tyranny of Souls on vitosen biisi, se ei merkitse sitä, että kuusi miljardia muuta ovat samaa mieltä.

Mä vaan sitä, että kun tossa ei ollut mun mielestä mitään negatiivista, mutta silti ei ihan viis pistettä. Onko se sitten vain, että se ei ihan iske ihan kybällä, vaikka mitään varsinaista vikaa ei ole?

Juuri näin.

E:Niin sä varmaan tuota "Chemical Weddingiä muistuttava"-juttuakin tarkoitit. Chemical Wedding ei minusta todellakaan ole vitosen biisi.

[Grunt-]

^Miks täytyy kirjottaa arvioita kiireessä, kun niistä tulee kakkoslaatusia ja joutuu myöhemmin selittelemään että kun oli kiire ni ei kunnolla viittiny laittaa? Niin ja ois kiva tietää miks nimibiisi ei saanut täysiä pisteitä.

Meillä tuntuu olevan vähän kaikesta sukset ristissä. Olisinhan voinut tehdä sen toistekin kyllä.

Nämä ovat makuasioita. Jos sinusta Tyranny of Souls on vitosen biisi, se ei merkitse sitä, että kuusi miljardia muuta ovat samaa mieltä.

Niin, ja luepa tuolta ylempää OsmaGunnerin arvostelu, sillä se on hyvä äläkä keskity minun sepustuksiin.

Jos arviosi ei ollut itsesikään mielestä hyvä vaan pitää tarjota toisen arviota tilalle, niin miksi vaivauduit sen edes postaamaan koko ketjuun?

[QazKFD]

Chemical Wedding ei minusta todellakaan ole vitosen biisi.

Eini! Ehdoton 6/5!

[nickorules]

^Miks täytyy kirjottaa arvioita kiireessä, kun niistä tulee kakkoslaatusia ja joutuu myöhemmin selittelemään että kun oli kiire ni ei kunnolla viittiny laittaa? Niin ja ois kiva tietää miks nimibiisi ei saanut täysiä pisteitä.

Meillä tuntuu olevan vähän kaikesta sukset ristissä. Olisinhan voinut tehdä sen toistekin kyllä.

Nämä ovat makuasioita. Jos sinusta Tyranny of Souls on vitosen biisi, se ei merkitse sitä, että kuusi miljardia muuta ovat samaa mieltä.

Niin, ja luepa tuolta ylempää OsmaGunnerin arvostelu, sillä se on hyvä äläkä keskity minun sepustuksiin.

Jos arviosi ei ollut itsesikään mielestä hyvä vaan pitää tarjota toisen arviota tilalle, niin miksi vaivauduit sen edes postaamaan koko ketjuun?

No ei tuolle OsmaGunnerin arvostelulle voi pärjätä.

En sanonut, että se on huono, mutta en myöskään, että hyvä.

[nickorules]

Chemical Wedding ei minusta todellakaan ole vitosen biisi.

Eini! Ehdoton 6/5!

[offtopic]Jihii. Metallican Orion on 8/5 ja Still Life ainakin 666/5.[/offtopic]

[Summerganon]

Mitenkäs porukalla on tämä albumi kestänyt kulutusta aikojen saatossa? Siitä on nyt noin 2,5 vuotta kun tähän ketjuun on viimeksi kirjoitettu. Onko levy jäänyt hyllyyn pölyttymään vai vieläkö pyörii tiuhaan soittimessa?

Itseäni tämän albumin materiaali on alkanut kiehtoa ajan saatossa yhä enemmän. Mielestäni todella tasapainoinen ja monipuolinen albumi, ja yhä vähemmän löydän mitään heikkoa kohtaa. BeliEvil kolahtaa nykyään paremmin kuin tuolloin 2,5 vuotta sitten ja oikeastaan vain yksi kappale on muita heikompi, ja se on Devil on a Hog. Kyseinen biisi ei oikein ole kestänyt kulutusta ja maistuikin alkuhuumassa huomattavasti paremmalle. Muutaman sanasen voisin mainita biiseistä niiden soidessa tässä yön hämärässä taustalla.

Mars Within on oikeasti aika hieno intro, varsinkin kun huomioi mitä seuraavan parin biisin aiheet käsittelee, eli jonkinlaisia UFO-juttuja. Professor Quatermass WHEERE AARE YOUU?. Hämyinen ja hieno aloitus. Abduction eli UFO-kaappaus tuo väistämättä mieleen Fox Mulderin ja X-Filesin. Brucella on ollut nää jutut hallussa parissa muussakin biisissä, niin tällä levyllä kuin aiemminkin. Vähän samaa tematiikkaa kuin esimerkiksi Arc of Spacessa, Starchildrenissä ja Out of the Silent Planetissa. Ja vähän samoilla linjoilla mielestäni jatketaan myös kappaleessa Soul Intruders, jonka alku on luultavasti rankin koko miehen soolotuotannossa. Tässä kai käsitellään jotain muukalaisvalloittajien yrityksiä asuttaa maapalloa. Ei biisissä sitä ihan suoraan sanota, mutta sellaisen kuvitelman tästä saa. Onko jollain muita ehdotuksia? Itse en ole ihan täysin kärryillä tämän biisin sanomasta.

Jos ensimmäiset kaksi biisiä olivat hemmetin kovia, niin kolmas vasta levyn kunnolla aloittaa. Hemmetti, Kill Devil Hillin kertosäkeestä saa vieläkin kylmät väreet ja lopun kitaratunnelmointi höystettynä "There are no secrets, only a dreams" -lauseella, on aivan sanoinkuvaamattoman hienoa. Tässäkin Bruce löytää taas mieleisensä aiheen kun lentämisestä kerran puhutaan. Wrightin veljekset lensivät tai sitten eivät lentäneet Kill Devil Hill -nimellä kulkevan kukkulan ylitse muistaakseni joskus. Otti ilmeisesti muutaman hetken kun löydettiin oikeanlaiset välineet. "All failure we learn from, discovery", "Wreckage of heaven lies in the sand, first chances abandoned", jne. Tuosta löytyy Wikipediasta lisää juttua.

En tiedä muista, mutta minusta Navigate the Seas of the Sun on sävellykseltään, sanoiltaan ja kaikilta muiltakin osin kaunein, upein, mahtavin, sykähdyttävin + kaikki muut kehuvat adjektiivit käyttäen, musiikin historian hienoin kappale. Bruce pohdiskelee syvällisesti ja loistavia kielikuvia sekä upeita vertauksia käyttäen, miten tälle pallolle päädyttiin, mikä meidän tarkoituksemme täällä on, miten täältä lähdetään ja saadaanko milloinkaan tietää totuutta, jos tieteen ja uskonnon välisiä ristiriitaisuuksia ei saada yhdistettyä. Biisihän sai alkunsa siten, että Roy Z oli soittanut joskus yöllä Brucelle ja kertonut saaneensa hyvän idean kertosäkeeseen. Herra sitten oli kävellyt ympäri keittiötä ja pohdiskellut ideoita sanoituksiin ja siitä se lähti: "So we go and we'll not return, to navigate the seas of the sun". Ai perkele että osui nappiin. Muutamia hienoja kohtia voisi sanoituksista poimia.

"Purple, gold and blue, living colours every hue, flowers in the garden of the Gods". Voiko sitä enää upeammin sanoa?

Jatkoa edelliseen: "No one can never know if you never saw them grow, this darkness is really full of light". Hankalaa suomentaa, mutta kun katsoo ylös öiselle taivaalle, ei osaa edes aavistaa, mitä kaikkea tässä universumissa tapahtuukaan. Sitä vain kuvittelee että me ollaan täällä ainoat, vaikka tuskin näin kuitenkaan on. This darkeness is, really, full of light.

"Living in this place, staring in the space we find, we might share the corners of our lives". Tuijotamme yötaivaalle vastausta etsien, vaikka voisimme jakaa täällä koettavat ilot ja surut. Hienosti sanottu.

"Well beyond the earth, beyond all things that gave us birth" - joissain uskonnoissa/tarustoissa on jonkinlainen uskomus että maailma syntyi eräänlaisesta alkulähteestä. Ei muuta, mutta hemmetin hienosti tämäkin keksitty Brucelta.

"If God is throwing dice and Einstein doesn't mind a change" - God edustaa uskontoa, Einstein taas tiedettä. Koko biisin teeman yksi keskeisistä lausahduksista.

Mutta se siitä kappaleesta. Seuraavalla biisillä jatketaan ja jos nyt haluaa laittaa biisit tylysti johonkin arvojärjestykseen, tulee River of No Return kakkosena heti edellisen jälkeen. Japanin bonuksen sisältävällä levyllä se tulee vasta kolmantena. Kyseinen kappale on yksi niistä levyn biiseistä jonka sanoitukset ovat osittain hämärän peitossa, mutta Bruce vinkkasi Anthology DVD:llä tämän olevan jonkin sortin rakkauslaulu. Joiltain osin tämän voisi allekirjoittaa, mutta en lähde sen tarkemmin siihen puuttumaan, vähän kujalla kun olen. Jos jollain on ehdotuksia niin otetaan vastaan. Itse kokonaisuudesta sen verran että Brucen tulkinta on todella hieno ja kitarariffit meikäläisen makuun.

Power of the Sun päättää sen, minkä Kill Devil Hill aloitti, eli levyn omasta mielestäni kovimman osion. Hyvään paikkaan sijoitettu biisi näiden muutaman tunnelmapalan jälkeen. Tätä kyseistä kappaletta kaikessa menevyydessään muistuttaa ehkä kaikkein läheisimmin Abduction, joka jää hivenen PotS:n jalkoihin. Ei paljoa, vähän vain. Sanoituksista en taas ole aivan varma, mutta tiivistetysti tulkitsisin tämän jotenkin niin, että "Ihmisiä tulee ja menee, mutta aurinko nousee joka päivä, eikä se kuole pois". Auringon voima antaa voimaa pimeydessä vaeltaville ihmisille, jne. Ehkä tämän voisi tulkita jotenkin myös kertovaksi yhden ihmisen taipaleen täällä pallolla ja kuinka mitätön se loppujen lopuksi kokonaisuutta ajatellen on. Tai sitten tulkinta menee ihan metsään, en ihmettelisi.

Devil on a Hogista mainitsinkin tuolla alussa jo, että kyseessä ei ole mikään suosikkibiisini. Ihan ok ja vähän erilainen Bruce-veto tähän saumaan, mutta edustaa silti itselleni albumin heikointa lenkkiä. Mistähän nämä sanoitukset mahtavat kertoa? Voiko otsikon Devil on a Hog suomentaa jotenkin tyyliin "pirulainen sikailutuulella" tai jotain? Olen loppupeleissä aika heikko englannissa, joten en osaa paremminkaan tuota sanoa. Jotenkin kierolla tavalla tämänkin voisi tulkita kuvaamaan lentäjän elämää, tai sitten jotain maailmanmatkaajaa jonka voi bongata milloin missäkin päin - "You might see me in Tokyo, to the rings of Saturn, hey let's go". Kaveria joka jättää yhden yön hoitonsa itkemään peräänsä ja lähtee kohti seuraavaa päämäärää. Ei näistä sanoituksista ota meikäläinen selvää sen tarkemmin. "Coming out of nowhere I'm a Godhead rider" - voisiko Godhead rider tarkoittaa jotain jumalolennon maineessa olevaa?

Seuraavat pari biisiä mennäänkin sitten vähän synkemmissä vesissä, BeliEvilin aloittaessa reissun. Minusta vähän samankaltaista tunnelmointia kuin Kill Devil Hillin loppupuolella, eli upeaa. Sanoitukset ovat vähän monimutkaiset, mutta tuntuu että tässä haetaan jälleen jotain vertauskuvallista. Koitan selventää.

Luulisin Brucen leikkivän taas kielikuvilla ja yhdistelevän tiettyjä juttuja. Belial -niminen hahmo on tuttu monesta eri kulttuurista/uskonnosta ja se kuvastaa epäpyhää, häijyä, halpamaista, arvotonta, jne. Belialin etymologia on jokseenkin hämärä, mutta englanniksi se tulkitaan useimmin "without worth" eli suomennettuna "vailla arvoa". Joissain kulttuureissa Belial kuvastaa valheen ja syyllisyyden demonia, jossain on se kuvailtu vihamielisyyden enkeliksi. Kristinuskossa Belial on rinnastettu Saatanaan, satanistit taas tulkitsevat nimen englanniksi "without a master" eli "isännätön" ja se symboloi itsenäisyyttä, jne. Tällaisia tietoja poimin netistä. Minusta biisin sanoitukset ovat kaiken kaikkiaan aika monitulkintaiset, mutta jotenkin voisin kuvitella tämän rinnastettavaksi ihmisen pahuuteen, tai ihmisen henkilökohtaiseen uskoon (tässä tapauksessa pahuuteen), vaikka Bruce aika suoraan laulaakin jonkinlaisesta pedosta. Biisi on kuitenkin kokonaisuutena loistava ja sijoitettuna hyvälle paikalle ennen päätösraitaa.

Varsinaisen levyn päättävä, albumin nimikkoraita Tyranny of Souls, on Believilin ohella toinen biisi jonka avautuminen allekirjoittaneelle kesti vähän muita kauemmin. Jos Believilissä oli aistittavissa jonkin pahan saapumista, nyt se sitten tapahtuu. Biisissä on aistittavissa samanlaisia, hieman pelottavia elementtejä kuten CW:llä olevissa King in Crimsonissa ja Killing Floorissa. Nuo edellämainitut ovat toki paljon suoraviivaisempia kappaleita, kun tämä taas hieman..noh..maalailee piruja seinille tai jotain. Mielestäni tämä kappale ei jätä sen kummempaa tulkintaa vaan kertoo juurikin hänestä itsestään, jolla, kuten rakkaalla lapsella yleensäkin, on monta nimeä: Tyranny of Souls, King in Crimson, Lord of Light, Belial, ...onhan noita. Yksi mielenkiintoinen lausahdus (varmaan tässäkin topikissa jo esille tullut) löytyy heti kappaleen alusta kun Bruce lainaa suoraan Shakespearen MacBethia: "When shall we three meet again? In thunder, lightning or in rain?". MacBethissa puhutaan kolmesta manaavasta noita-akasta, tms. En tiedä tarinaa tarkemmin kun en ole lukenut.

Kertosäkeessä mainitaan pentecost, eli helluntai. Osaako joku kertoa, onko kyseisellä päivällä jotain oleellista tekemistä aiheen kanssa? Helluntai on alunperin ollut Juutalaisten kiitos- ja elonkorjuujuhla, kun taas Kristinuskossa sitä vietetään pyhän hengen vuodatuksen ja kristillisen kirkon perustamisen muistoksi. Wikipediassa lisää juttua Helluntaista, mutta kiinnostaisi tietää onko satanisteilla (tai mitä ovatkaan) joku oma tarkoituksensa kyseiselle päivälle?

Sitten onkin varsinainen albumi saatu hienosti päätökseen ja jäljellä on itselleni niin rakas Japanin bonus, eli kappale nimeltä Eternal. Kappale jatkaa akustishenkisesti, aihealueeltaan ehkä lähimpänä sukulaisena näkisin Accident of Birth -levyltä löytyvän Omegan, eli maailmanlopun meiningeissä mennään, tällä kertaa hiukan maltillisemmin ja maalailevammin kuin Omegassa. Sanoitukset puhukoon puolestaan.

"At the edge of space world is curved, like a halo" - maailma lähestyy loppuaan, kohdaten viimeisen kajaistuksen hiipuvista säteistään.

"See a blackbird flying now, see it now through my window" - varmasti aika monitulkintainen lausahdus, mutta itse suljen silmäni ja kuvittelen kohtaavani karun, autioituneen maiseman, ainoastaan yksinäisen mustarastaan lentäessä ja etsiessään pesäänsä ja poikasiaan. Lohdutonta.

"And so the Rocket man came down to land, from the unknown" - yksinäinen avaruusmatkaaja palaa takaisin maanpinnalle tuntemattomasta määränpäästään, löytämättä etsimiään vastauksia, ehkäpä jotain mihin voimme paeta tämän rapistuvan maailman raunioilta. Täältä vastausta ei löydy, joten katse on luotava kohti taivasta.

Kertosäkeessä puhuttaneen siitä, kuinka joskus kuvittelimme olevamme "universumin napa", hallitsijoita planeetalla, jonka ei milloinkaan pitänyt tuhoutua. Lopulta kuitenkin kohtalomme on levätä rauhassa jossain syvässä sinisessä...

Tässä Eternal -biisi Youtubesta niille, jotka eivät ToS:n japsiversiota omista.

__________

Tyranny of Souls -albumista on aikojen saatossa tullut omissa kirjoissani varteenotettava haastaja jopa itselleen Chemical Weddingille. Levy on ilman muuta Accident of Birthin tasoinen mestariteos ja teemoiltaankin kyseiset albumit ovat aika läheisiä keskenään, varsinkin jos vertaa Chemical Weddingiin, jonka teemat ovatkin sitten jossain minulle vielä moneltakin osin hämäränpeitossa olevissa alkemistien teksteissä ja William Blaken runoissa. Tyranny of Soulsin ja Accident of Birthin kappaleiden sanoitukset edustavat monenlaisia eri aiheita, mutta päämääränä molemmilla näen eräänlaisen maailmanlopun odotuksen, milloin muukalaisten valloituksen seurauksena, milloin vähän pohdiskelevimpina teksteinä, milloin raamattua tai mitäkin uskontoa lainaten, ja niin edelleen. Kun nuo kolme viimeisintä Bruce-albumia yhdistää, niin siitä tulee meikäläiselle sellainen pyhä kolminaisuus, josta silloin tällöin valitsen yhden, kuuntelen sitä, keskittyen vain siihen hetkeen. On ne vaan kovia levyjä.

Voisin summata tämän kaiken lähettämällä Steve Harrisille anomuksen, jotta pitäisivät vaikka sellaisen vuoden mittaisen loman Maidenin kanssa, niin Bruce voisi loihtia seuraavan mestariteoksensa meidän (tai ainakin minun) päivien iloksi.

Mikäpä sopisikaan paremmin loppuun kuin Tyranny of Souls -albumin lopputeksteistä löytyvä, vanha kiinalainen sananlasku.

"May it be your fate to live in interesting times"

Upeaa tekstiä. Navigate The Seas Of The Sun on minulle joka kuuntelukerralla ihan pirun upea elämys. Se ei jää koskaan soimaan päähän, eikä se ole kovinkaan usein "mielessä", mutta kun sen kuuntelee, se on jotain helvetin upeaa. Yksi suosikkibiiseistäni koskaan. Sama pätee koko albumiin, se ei jää minulle päähän soimaan (mikä on kyllä ihan hyvä juttu), mutta sitten kun istuu alas kuuntelemaan sen, niin se on menoa. Upeaa että joku kirjoittaa noin mahtavaa analyysiä näistä Brucen soolojutuistakin (yhtään sivuston Soolot -osiota väheksymättä tietenkin). Pistää tuollaiset sanoitukset ja niiden tarkoituksen selviäminen aina niin ylpeäksi siitä, kuka se suosikkilaulaja/muusikko on. Pitkää elämää (johon mahtuu toivottavasti vielä paljon hyvää musiikkia!) Brucelle!

No ei tuolle OsmaGunnerin arvostelulle voi pärjätä.

Ei voikaan, mutta varmasti jokaisesta on mukava lukea toisten mielipiteitä ja näkemyksiä. Sillä, miten biisit kuulee, mitä niistä ajattelee ja mitkä asiat ovat tehneet vaikutuksen/mitkä eivät, ei ole mitään tekemistä kirjoitustaidon kanssa. Olen monessa suhteessa eri mieltä tämän foorumin etevimpien "kynäniekkojen" kanssa ja en voi kielellisesti yltää samanlaiseen tekstiin, mutta kirjoitan arvioitani koska haluan sanoa oman mielipiteeni, joka ei varmana ole niitä muita huonompi eikä toki parempikaan. Varmaan kyllä tiesitkin tämän ja tuo taisi olla sellainen "kunhan sanoin" -viesti, mutta sanoinpahan nyt vain.

[nickorules]

^Minä en sanonut, että olisin OsmaGunnerin kanssa samaa mieltä noista. Mutta hyvin kiteytit asian.

[Lane]

Tuli tuosta OsmaGunnerin syväluotauksessa mainitusta River of no Returnin lyriikoiden hämäryydestä mieleen, että muistelin Brucen maininneen biisin olevan kertomus loppuneesta rakkaussuhteesta. Googletin juttua ja heti se löytyikin:

http://www.roadrunnerrecords.com/blabbe ... emID=37031" onclick="window.open(this.href);return false;

ToS on kestänyt kuuntelua loistavasti! Ainoastaan BeliEvil ei tunnu avautuvan, ei sitten millään.

Uuden Maidenin intro Satellite 15 on mielestäni jonkin sortin yritys luoda samanlaista tunnelmaa kuin tämän levyn intro Mars Within.

[Pertti Keinonen]

Tuli tuosta OsmaGunnerin syväluotauksessa mainitusta River of no Returnin lyriikoiden hämäryydestä mieleen, että muistelin Brucen maininneen biisin olevan kertomus loppuneesta rakkaussuhteesta. Googletin juttua ja heti se löytyikin:

http://www.roadrunnerrecords.com/blabbe ... emID=37031" onclick="window.open(this.href);return false;

ToS on kestänyt kuuntelua loistavasti! Ainoastaan BeliEvil ei tunnu avautuvan, ei sitten millään.

Uuden Maidenin intro Satellite 15 on mielestäni jonkin sortin yritys luoda samanlaista tunnelmaa kuin tämän levyn intro Mars Within.

Tuossa pienessä Blabbermouthin jutussa oli mielenkiintoista myös viittaus The Final Frontieriin jo vuonna 2005.

Upeaa että joku kirjoittaa noin mahtavaa analyysiä näistä Brucen soolojutuistakin (yhtään sivuston Soolot -osiota väheksymättä tietenkin).

Hehe, joku on siis jopa huomannut tuon osion . Harrastusmielessä joskus tulee naputeltua jotain lätinää, kun tulee kausia, jolloin Brucen soolot soivat pirusti.