Tyranny of Souls

7th s0n · Post by **7th s0n** » Wed May 18, 2005 14:24

Saakelin hyvä lätty! Olin eka Raumalla kuka osti sen

Unbeliever · Post by **Unbeliever** » Wed May 18, 2005 14:29

Siis myydäänkö tuota levyä jo jossain? Tsekkasin tänään pikaisesti Anttilan hyllyn mutten ainakaan tuota nähnyt.

P.K. · Post by **P.K.** » Wed May 18, 2005 14:30

Anttila ei olekaan mikään levykauppa.

scorpions · Post by **scorpions** » Wed May 18, 2005 14:44

free recordsista löytyy jo tyrannya..

18.90 egee

sinne vaan joukolla

Unbeliever · Post by **Unbeliever** » Wed May 18, 2005 15:06

condemned wrote:Anttila ei olekaan mikään levykauppa.

No täälläpäin on aika köyhää levykauppojen suhteen.

scorpions · Post by **scorpions** » Wed May 18, 2005 15:24

täällä hieno arvostelu

http://imperiumi.net/alb_2.php?id=3506

Black_Adder · Post by **Black_Adder** » Wed May 18, 2005 16:28

Kyllähän tuo ihan hyvältä lätyltä kuulostaa, parin ensimmäisen kuuntelu kerran jälkeen päähän ovat jäänet soimaan Abduction, Kill Devil Hill ja Navigate The Seas Of Sun. Varmasti on vielä luvassa antoisia hetkiä Brucen uusimman kanssa.

Benighted · Post by **Benighted** » Wed May 18, 2005 16:31

Noniin...kestin kuin mies, ja en hakenut levyä netistä, vaan odotin ilmestyspäivään. Nyt on levy hyllyssä, ja jonkun verran ehtiny jo kuunnella. Lupaavalta kuulostaa, ja jonkinverran rankempaa edellisiin verrattuna. Ei voi vielä pahemmin kertoa mielipidettä levystä, kun ei ole ehtinyt kuunnella oikein. Pitää tässä tulla kirjottelee mielipiteitä lisää, kun on enemmän kuunnellut.

Ja tosiaan. Jyväskylän Aironmusiikissa tuo oli jo eilen myynnissä, mutta en tiennyt sitä, kun sen sivuilla luki 18.5. Kaveri oli sen kumminkin jo eilen käynyt ostamassa

7th s0n · Post by **7th s0n** » Wed May 18, 2005 17:38

scorpions wrote:free recordsista löytyy jo tyrannya..

18.90 egee

sinne vaan joukolla

Damn! vaan 18,90? mä jouduin maksaa 20 e rpr recordista. No maidenista (tai Brucesta) ei koskaan voi maksaa liikaa

Soul_Intruder · Post by **Soul_Intruder** » Wed May 18, 2005 18:57

Hitsit

Pitänee pummata vanhemmilta rahaa..tuskin onnistuu, mutta aina kannattaa yrittää..

Wrathchild · Post by **Wrathchild** » Wed May 18, 2005 19:37

Nyt oon neljä kertaa kunnellu läpi ja perkeleen kovaa kamaa kyllä on. Abduction, Soul Intruders, Kill Devil Hill, Navigate The Seas of The Sun ja Tyranny of Souls ovat tällä hetkellä omassa kastissaan. Muutkin ovat kyllä hyviä.
Loistava kertosäe on näköjään monissa biiseissä.

Lappis · Post by **Lappis** » Wed May 18, 2005 21:24

Heittäkäähän joku Vanha jarru arvostelua eli tyyliin Asa, IC, Keinonen Etc.

Eli tyypit, joilla on sana hallussa, hivenen kokemusta näistä musajutuista jo ja se pahin ylihehkutusvaihe on jo taaksejäänyttä aikaa.

Pentelesh · Post by **Pentelesh** » Wed May 18, 2005 22:20

Onko Mape Ollila liian nuori jarru sulle? http://imperiumi.net/alb_2.php?id=3506

Lappis · Post by **Lappis** » Wed May 18, 2005 22:43

^ Juu, luin tuon. Ei vaan mene tuon Jannun kanssa musamaku oikein putkeen.
Lisää näkökulmia please

Hammer · Post by **Hammer** » Wed May 18, 2005 22:57

Metal Archivesin sivustolta löytyy myös muutamia näkökulmia Tyranny Of Soulsiin. http://www.metal-archives.com/ Kyseiselle palstalle kirjoitettuja arvioita kannattaa aina hiukan kyseinalaistaa, koska kaikki kirjoittajat eivät ole lähellekään musiikkialan ammattilaisia.
Itse heitän mahdollisesti myöhemmin jonkinasteista arviota kehiin.

Lappis · Post by **Lappis** » Wed May 18, 2005 23:04

Tarkennetaan:

Reportaaseja ihmisiltä, jotka diggaa myös rankemmasta metallista eikä pelkästään " Se on hyvää, se on Maidenia/ Brucea!"-tyypeiltä

MS · Post by MS » Wed May 18, 2005 23:18

Lappis wrote:Reportaaseja ihmisiltä, jotka diggaa myös rankemmasta metallista eikä pelkästään " Se on hyvää, se on Maidenia/ Brucea!"-tyypeiltä

Jos ei The Chemical Weddingin tyylinen musiikki uppoa osittain kevyemmillä soundeilla/materiaalilla/rock-vaikutteilla niin tuskimpa Tyranny Of Souls kiinnostaa.

Post by **Iron Constable** » Thu May 19, 2005 0:13

*ttu mä mikään vanha ole, mutta tässä hieman tajunnanvirtaa. About 3-4 kertaa on kuunneltu ja parhaillaankin jytisee kuulokkeista, ajatukset ovat alkaneet hiljalleen hakeutua omiin nurkkauksiinsa. Ensin yleisiä huomioita:

Aika lailla sekoitus Accident of Birthiä ja Chemical Weddingiä. Ei missään nimessä raskainta Brucea, Chemical menee sillä saralla ohitse vasemmalta ja oikealta.Tällä levyllä on hetkittäin kovaa mättöä ja tunnelma on välillä kovin painostava, mutta Bruce osaa lievittää sitä aina kun alkaa käsi hakeutua köysivyyhdelle.

Laulu on kunnossa viimeisen päälle. Jotenkin tuntuu siltä, että esim. Dance of Deathiin verrattuna ollaan taas oman materiaalin parissa. Niinkuin ollaankin. Maidenissa Bruce tekee töitä ja näillä levyillä toteuttaa itseään. Sen kyllä kuulee. Bruce käyttää tällä levyllä koko skaalansa A:sta Ö:n. Jos haluat tietää, mitä Brucen äänestä on jäljellä tänä päivänä, kuuntele Tyranny of Souls. Itse asiassa siitä on jäljellä pirun paljon. Hienoa työtä. Sanoitukset ovat myös taattua Brucea, erittäin mielenkiintoista tajunnanvirtaa, kuten aina.

Kommentoin tossa aikaisemmin SUEn "arvostelijan" tekstiä. Nyt ottaa koppaan vielä enemmän. Vai että samankaltaista tavaraa. Voi herranjestas. Tyylikkäästi rakennettu kappalejärjestys, jossa erittäin tärkeänä vedenjakajana on nro 6. , Navigate The Seas of the Sun. Hieno tunnelmapala, jonka kummallakin puolella jyrisee vähän rajummin. Biisit ovat kokonaisuuksiltaan hyvinkin erilaisia ja allekirjoitan Soundin ukkelin kommentit siitä, että tämä on jonkinlainen läpileikkaus Brucen tähänastisesta urasta. Pienen pieniä palasia aikaisemmista tuotoksista ajelehtii mieleen sieltä täältä, mutta juuri kun olet saamassa kiinni se katoaa. Minun mielestäni todella tuoreen kuuloista tavaraa, mietittyä ja huolella tuotettua. Joku on saanut tähän kiireen tms. makua, what a heck ? En ymmärrä alkuunkaan.

Itse tuote on ihan huolella valmistellun oloinen, mutta jotenkin paketista huokuu hieman halvan oloinen leima. Pienen budjetin tuote. Ihan jo lehdykän paperista alkaen. Okei, olen tottunut viime aikoina liian hyvälle kun olen käpälöinyt AFM:n tuotteita pääasiassa, ovat pienimmästäkin artistista alkaen aina viimeisen päälle.

Niin, huonoa biisiä tältä levyltä on turha hakea. Parista biisistä on hiukan enemmän huonoa sanottavaa, mutta löytyypä levyltä pari melkein napakymppiä. Rankkaisin tämän kokonaisuutena tässä vaiheessa kakkoseksi Brucen sooloista heti Accidentin jälkeen ja hieman Chemicalia edellä. Balls to Picasso, Skunkworks ja Tattooed Millionaire ovat levyinä ihan eri kauraa, tämä Tyranny on kuitenkin selvästi samaa sarjaa kahden edellisen kanssa ja hyvä niin. Erittäin hallittu kokonaisuus, joka hieman melodisempana ja kertosäepainotteisempana nousee tässä vaiheessa hyvin korkealle omalla listallani, kun mietin äänitteitä, joille Bruce on äänensä antanut. Otetaan vielä kappale kappaleelta, sen mitä tässä vaiheessa on mieleen tullut.

Mars Within (Intro)

-Nää on nyt näitä, sarjassamme ei voi arvostella. Aika korkealentoista tekstiä, taidetaan joutua jopa kuun pimeälle puolelle. Alta pois ja asiaan, ei voi/kannata pisteyttää.

Abduction

-Heti alkuun täydellinen pläjäys. Mennään aika rajusti Accidentin vesille, kokonaisuus on hieman tutunkuuloinen, mutta positiivisessa mielessä. Raju aloitus täräyttää homman käyntiin, kertosäe on TÄYDELLINEN. Ekan kertosäkeen jälkeen tuleva runttaus on ihan pirun hieno. Onneksi tarpeeksi lyhyt, muuten pää irtoaisi. Kitaroiden TIDIDI joka tulee esim. varsinaisen säkeistön kolmannen rivin jälkeen (...the grid of darkness falls...) on suoraan jostain Accidentilta. Kitarasoolon ensimmäinen osio on niin vailla päätä sekä häntää, että siitä tuo miinus. Loppuosa taas on ihan hyvä. 10-

Soul Intruders

-Alkaa niin ihanasti, ettei voi sanoin kuvailla. Kunnon mättöä, yes ! Väliosa ennen kertosäettä ei ole häävi, mutta kertosäe on muutaman kuuntelun jälkeen ihan ok, vaikka tuosta SOUL INTRUUUUDEEERRRSSS venytyksestä en liiemmin pidäkään. Brucen ääni virttyy hieman liian ohueksi. Tuntuu paranevan mitä enemmän kuuntelee, jää vain hieman aloitusraidasta. Tässä on taas asialliset kitarasoolot. Ja biisi loppuu samaan mättöön millä alkaa, ihan sairaan tehokas kuvio ja vielä karsee venytys päälle. Kaataa ainakin meikäläisen kuin keilaaja 300p konsanaan.
9+

Kill Devil Hill

-Hieno, tunnelmallinen alku josta biisi riffitellään kohtuu rankkaan säkeistöön. Kertosäe keventää tunnelmaa hieman, vokaalit kertosäkeessä erittäin tunnelmalliset ja tyylikkäät. Huomasitteko varsinaisen säkeistön taustalla "munkkikuoron", joka tuo biisiin jylhää tunnelmaa, saattaa olla, että muussa kuin kuulokekuuntelussa häviää intsrumenttien sekaan. Ensi alkuun vierastin vähän lopun intsrumentaalisavottaa ja lievennystä, mutta kaikkine mutinoineenkin se on alkanut hiljalleen istua biisiin ja laventaa kappaleen hienoa tunnelmaa entisestään. Isoimmat tyylipisteet etenkin yksinkertaisen tehokkaasta pianosta. Onhan tämä ihan sairaan kova aloituskolmikko... 10-

Navigate The Seas of the Sun

-Sitten ihan eri maisemiin. Kaunista ja soljuvaa musiikkia, hienoa tulkintaa. Pitkä sanoitus, ukolla on tosiaan kirjallisia kykyjä. Ei tämä mitään heavya enää ole, mutta onpahan vaan hieno biisi ja tuo mukavasti esiin myös Brucen tämän puolen, ilmeikkään ja hallitun, rauhallisemman tulkinnan. Siis juuri sen, mihin moni kova puhkuja kompastuu, Bruce ei. Vaikea arvostella, mutta jos laittaa vaikka Maidenin Journeymanin rinnalle, niin tämä taitaa vetää pidemmän korren, aika selvästikin. Ja taas kerran aika vakuuttava kertosäe, en muista Brucen biisien koskaan aikaisemmin nojanneen näin vahvasti kertosäkeisiin. No, tämän tasoisina mikä ettei. Lopussa ehkä tulee hieman liikaa toistoa ja Brucen oma yksityinen enkelikuoro, ei suurta miinusta silti. 9

River of no Return

-Nyt kirmataan sitten Chemicalin tontille. Kun kappale pyörähtää kunnolla käyntiin, pieni DejaVu pilkottaa horisontissa, karaten käsistä hetimiten. Koskettimet taustalla tuovat tunnelmia, hmmm. Gates of Urizen ? Bruce laulaa selvästi artikuloiden ja tässä huomaa oikein keskittyvänsä tulkintaan. Pirun hienoa. Varsinaisen säkeistön taustalla pimputtaa taas piano ja hyvin pimputtaakin, pikkaisen kylmän väreen tuntua on iholla yleistunnelmasta johtuen. Muuten biisi on hyvin vaihteleva, ei meinaa saada otetta millään. Tämä tulee takuuvarmasti kestämään kuuntelua. Monipuolinen sovitus ja toteutus. Kitarasoolojen maalailuista erityinen maininta. Tämä tuntuu myös kasvavan kuuntelu kuuntelulta. Jotenkin tuntuu, että nyt ei ole todellakaan menty sieltä mistä aita on matalin, vaan asiat on tahdottu tehdä kuuntelijoille mielenkiintoisiksi. Kiitos... 9+

The Power of the Sun

-Jotain hemmetin äänimanipulaatiota alkuun ja sitten, heti pärähtää hermoon. Tässä biisissä kitarat on viritetty meikäläisen sydämen sykähdysten tahtiin ja kertosäe, jep, napakymppi. Kertosäkeen jälkeen tuleva perusriffi ja sen jälkeinen kitarakuulastelu on todella hieno. Mistä nuo ideat tulevat. Selkeä ja kompakti kokonaisuus. 2:20 jälkeen alkavat kitaroinnit ovat nannaa, kertakaikkiaan. Loppuun taas äänipelleilyä. Aika simppeli, mutta sitäkin iskevämpi. Kyllä kyllä kyllä. 9-

Devil on a Hog

- Mitä ??? Tony Iommi ? Black Sabbath ? Alkuriffit täräyttävät meikäläisen aikakoneella suoraan 70-luvulle studioon Black Sabbathin kanssa. Mielenkiintoista. Ai tämäkö nyt on se levyn rock ´n roll biisi. Paskan marjat. Säkeistössä lauletaan iloisemmin kuin mitä levyn kokonaisilme on ja kertosäe on TODELLA iloinen duuriveto edeltäviin kappaleisiin verrattuna. Silti, aika riffivetoinen biisi eikä mitenkään liian kepeä. Kitarasoolo on sitten ihan Janick Gerssiä ja rokin puolelle livetään, siitä ei plussaa, päinvastoin. Muuten biisi on itseasiassa todella hyvä, tarttuu tarttuu. Ehkä sinänsä poikkeaa levyn yleisestä linjasta, mutta tämä on sitä monipuolisuutta. Jotenkin tuo mieleen Accidentin The Magician-kappaleen. Me likes ! 9.5

Believil

- Jaahas. Laahustava tahti, koskettimilla ja bassolla maalaillaan doomahtavia tunnelmia ja kitarat leijuttavat jossain astraalitasolla. Kertosäe täräyttää vähän vauhtia kehiin, mutta on aika huono kokonaisuutena. Brucelta mainiota tulkintaa, mutta edes se ei pelasta tätä biisiä. Edeltävä materiaali on vaan niin kovaa tasoa, että jonkinlainen sukellus osuu tämän biisin kohdalle. Soundimaailma ja muutama efekti heittävät mielleyhtymiä taas 70-luvulle, mutta loppubiisin jytistelyt tuovat mieleen jo vähän industriaalivaikutteita. Skunkworks hiipii kappaleen loppua kohden mieleen, I Will Not Accept The Truth. Mitäs siihen sanoisi, HELL NO

Lopun kähisevistä nauruista plussat ja se on 8

A Tyranny of Souls

-Varovainen, maalaileva alku. Nyt pukkaa taas Black Sabbathia mieleen, jotain Tony Martinin aikaista. Nopeasti mainioon kertosäkeeseen, jossa taustan kitara vetää taas Tony Iommin kertomaa. Liekö tuo sitten mikään ihme kuitenkaan, koska muistaakseni Sabbath on yksi Brucen suurimpia suosikkeja menneiltä ajoilta Purplen ja muutaman muun ohella. Kovasti biisistä rakennellaan jylhää spektaakkelia, mutta yritys jää jotenkin puolitiehen. Kaksijakoinen kappale siinä mielessä, että kertosäe/säkeet ovat erinomaiset, mutta varsinaiset säkeistöt jäävät jotenkin torsoiksi. Kolmen minuutin jälkeen tuleva osuus on kyllä rankka, mutta epävireisyydessään ei vakuuta. Sanoituksen We are the Black Light, We are the Black Space häiritsee jostain syystä, älkää kysykö miksi. Kitarat ennen viimeistä kertosäerynnistystä ovat hienot. Tämä tuntuu vaativan kuuntelua, saattaa aueta, mutta tässä vaiheessa ei vakuuta. Hmmm, heikoimmat biisit levyn loppuun. 8.5

Keskiarvoksi tulee peräti 9. Ohoh. Ei ollut tarkoitus tälläistä stooria kirjoittaa, mutta kuten näette, ystävät ja toverit, hyvä musiikki kirvoittaa ajatuksia. En tiedä teistä muista, mutta minä pidän, kuten voitte yllä olevasta todeta. Kuuntelen lisää ja tarkennan arvosanoja ja tekstiä jos siltä tuntuu. Näin tänään.

poolrules · Post by **poolrules** » Thu May 19, 2005 1:00

Eipä tuohon IC:n teksitiin paljoa voi lisäillä, sen verran pätevää analyysiä se nimittäin on. Itsellekin jäi tämän päivän tehokuuntelusta päällimmäisenä mieleen, että on se Bruce pirun hienoja kertosäkeitä biiseihin väsännyt. Abduction, Kill Devil Hill, Power of the Sun noin ensimmäisenä mainittuina.

Täytyy IC:tä kompata myös siinä, että Believil ja nimibiisi ovat tällä hetkellä ne jotka ei vielä ole täysin avautuneet, eivät ne toki huonoja ole, mutta jotain pientä puuttuu. ToS on kyllä moni hehkuttanut oikein kunnolla, ja kyllä siinä tuntuisi olevan potentiaalia ihan huippu biisiksi, joten ehkä se tulevaisuudessa paremmin alkaa meikäläisellekin uppoamaan. Intron jälkeiset seitsemän biisiä on kuitenkin silkkaa parhautta, mistä on heikkouksia todella vaikea löytää, mutta ehkäpä Lappis auttaa tässä asiassa

.

Jos tätä nyt jotenkin tässä vaiheessa yrittäisi Brucen aikaisempiin tuotoksiin verrata, niin Chemical taitaa niukasti pysyä edellä, Accident ehkä hieman jäljessä, ja muut kaukana takana. Eli helvetin hyvä levy, kuten jo muutama ennakko kuuntelu kerta antoi odottaa.

Yrms_ · Post by **Yrms_** » Thu May 19, 2005 8:40

jaa, vois alkaa harkitteen tota ToS-ostoa, kun noin kovasti kehutaan.
Tuolla aikasemmin kai vastasin että ei kiinnosta Brucen soolomatsku paskan vertaa, mutta nyt on toiset ajatukset. Levykauppaan Mars!

Lappis · Post by **Lappis** » Thu May 19, 2005 9:52

Odotellaan tili ja katsellaan, jos kaupasta vastaan tulisi. Mua kiinnostaa eniten tuolta levyltä kyllä Brucen lyriikat.

maidendrifter · Post by **maidendrifter** » Thu May 19, 2005 9:58

IC tuolla jo pukikin omat ajatukseni niin hyvin sanoiksi, etten voi kuin komppailla; tosin Soul Intrudersin arvosanasta tipauttaisin puolikkaan pistettä pois ja vastaavasti heittäisin ne puolikkaat lisää Devil on a Hogille ja Believerille.

Erinomainen kiekko, harkittu kokonaisuus, josta ei jää harmittamaan musiikillisessa mielessä kuin nimikkobiisin notkahdus kiitettävästä tyydyttävään ja noin visuaalisessa mielessä haukkuisin karmeat kannet ja kansivihon maan rakoon. No, onneksi kansitaide ei kuuntelunautintoon vaikuta.

Ei haittaa, vaikka AOB:n ja CW:n raskauteen ei päästäkkään, mutta mulle tippuu paremmin kuin hyvin - toisaalta kun itse pidän edelleen Brucen parhaina soolobiiseinä Son of a Gunia ja Tears of the Dragonia, niin mitä muuta voi odottaakkaan

Lappis · Post by **Lappis** » Thu May 19, 2005 10:09

^ " I am a Son of a bitch!"

Joo. Mulle kans paras Bruce-lätty edelleen Balls to Picasso. Vaikka saundit ovatkin hivenen heikohkot, ei se mitään. Ne ovat ainakin luontevat. Samaa en voi sanoa millään ilveellä Chemicalista. Jotenkin " pakko saada raskasta hinnalla millä hyvänsä!"-mentaliteetti paistaa niistä saundeista lävitse. Puhumattakaan varsin heikosta biisimateriaalista kokonaisuutena ajateltuna.

Ja varsin hyvä ratkaisu, jos uusimman saundit eivät jatka kahden edellisen linjaa. Menisi pian junnaamiseksi.

eyes of the Nile · Post by **eyes of the Nile** » Thu May 19, 2005 11:25

Kävin tuon levyn nappaamassa eilen. Täytyy sanoa, että mulla on myös sellanen olo, että tämä levy on hiukan epätasapainonen. Mars Within intro kyllä nostaa tunnelman kattoo aluksi ja Abduction jyrää tokana biisinä simppelinä Road To Hell-tyyppisenä tykityksenä. Roy Z huitoo vähän turhan nopean ja päättömän soolon, mutta kitaraharmoniat sen jälkeen onkin aika hienot. Kertosäe toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan ja Dickinson on hyvässä iskussa.

Soul Intrudersin alku lupailee aika tykitysmeininkiä, mutta jotenkin tuo inspiroimattoman kuulonen kolmen soinnun säe latistaa menoa. Bridge-osio on ihan siisti kuten myös kertosäe, mutta aika keskivertokappale mun mielestä.

Kill Devil Hill rauhoittaa sitten otetta, mutta toimii kyllä harvinaisen hyvin. Kertosäe on Dickinsonin ansiosta aika rautaisen kuuloinen, ja lopun piano/kitara-melodiat luo hienon tunnelman.

Navigate The Seas Of The Sunissa onkin sitten mielenkiintoiset sanoitukset. Muutenkin tämä on kunnon tunnelman luoja. Erottuu muiden biisien joukosta, kuten Tears Of The Dragon Balls To Picassolla. Ehdottomasti henk.kohtainen suosikki. Biisin rakenteen ei tarvitse olla monimutkainen, kun Dickinsonin kaltainen laulaja laittaa tunnelmaa kehiin.

River Of No Returnissa on noiden koskettimien ansiosta, vähän Purplemeininkiä. Taas kerran sanoitukset on vahvoja jne. mutta kappale ei ole järin kummoinen. Ihan hyvä ja säkeessä on taas luotu tunnelma. Kertosäekin on suht. mieleenpainuva, mutta ei mikään massiivisen hyvä.

Power Of The Sun on muuten mukiinmenevä ralli, mutta ihan liian yksinkertainen. Tässä ei tapahdu mitään kunnolla mielenkiintoista.

Devil On A Hog edustaa levyn vahvempaa puolta. Kuten on joissain arvosteluissakin jo mainittu, niin tämä edustaa selvästi sitä Tattooed Millionaire-rokkia. Hauskasti ajatellut sanat, ja vahva kertosäe, jossa Dickinson vetelee kunnon lauluharmoniat.

Believil kuullostaa alkuun ihan Danzigin 5 ja 6-levyjen meiningiltä. Synkkä tunnelma jälleen kerran. Lopussa hienoa rytistystä ja tunnelmaa ennen viimeistä kertosäettä. Tämäkin on aika puhtaasti Dickinsonin tarinoinnille tarkoitettu kipale.

Tyranny Of Souls edustaa sitten taas levyn parempaa puolta. Hyvää jyräystä loppuun.
Kyllä tästä hiukan epätasapainonen olo jää. Ei mun mielestä yllä ainakaan neljän aiemman Dickinsonin soolon tasolle. Biisit on liian irrallisia, kun taas Balls To Picasso, Skunkworks, Accident Of Birth ja Chemical Wedding on kaikki vahvoja kokonaisuuksia. Ei olisi haitannut, jos Roy ja Dickinson olisivat vielä muutaman vahvan biisin kirjoittaneet tälle levylle. Silti hyvä levyhän tämä on. Edelliset Dickinsonin soolot vaan on laittaneet odottamaan ehkä vähän liikaa.

Post by **Iron Constable** » Thu May 19, 2005 12:27

Lappis wrote:^ " I am a Son of a bitch!"

Joo. Mulle kans paras Bruce-lätty edelleen Balls to Picasso. Vaikka saundit ovatkin hivenen heikohkot, ei se mitään. Ne ovat ainakin luontevat. Samaa en voi sanoa millään ilveellä Chemicalista. Jotenkin " pakko saada raskasta hinnalla millä hyvänsä!"-mentaliteetti paistaa niistä saundeista lävitse. Puhumattakaan varsin heikosta biisimateriaalista kokonaisuutena ajateltuna.

Ja varsin hyvä ratkaisu, jos uusimman saundit eivät jatka kahden edellisen linjaa. Menisi pian junnaamiseksi.

" I am a Breaker, Breaker!"

Minusta Tyranny of Souls yhdistää mukavasti sekä Accident of Birthin ja Chemical Weddingin vahvat puolet, sekoittaa mukaan pieniä tuulahduksia menneiltä ajoilta, ripauksen Skunkworksia ja miehen omia vaikuttajia vuosien varrelta. Noin lyhyesti olisin voinut tuon pidemmän tekstini kiteyttää. Tyrannyn tekstit ovat toisaalta melko selkeät, koska kappaleen nimen ja sanoituksen yhteys on useimmissa biiseissä selvästi nähtävissä. Esim. Abduction on kyllä kaikkien aikojen paras ja iskevin X-Files sanoitus ikinä. Toisaalta taas joissain biiseissä on mukana kaksimielisyyksiä, piilomerkityksiä ja sitten jotain, josta ei saa mitään selvää. Otetaan vaikka Devil on a Hog. Biisihän on periaatteessa Riding with the Angels pt.2. Vaan onko sittenkään. Voisin kuvitella moottoripyöräväen löytävän siitä yhteyksiä bensankäryiseen maailmaansa tuulen suhistessa kypärän koloissa, vaan levyn muuta tematiikkaa ajatellen, pärrääkö Bruce avaruusaluksella ympäri galaksia Star Warsin malliin. Ota tuosta selvää. Se on pääasia, että pysyy mielenkiinto yllä.

Rautaneito.com

Tyranny of Souls

Kiinnostaako Tyranny of Souls?