Brucen live-levyt

[raatavaneitokainen]

Nyt kun nuita on tullut jonkin verran kuunneltua niin yritetään jotain kommentoida:

Alive in studio a:: Ihan omaperäinen ideahan tää tämmonen "keikka" on tehä. Teknisesti ja pääosin tunnelmallisesti hyvin vedetty setti. Kuitenkin Hell no:sta lähtee se tunnelma tässä pois. Studiossahan ne rummut siinä alussa on semmoset "pehmeet"(kertokee oikee termi ) jotka tuo mukavasti tunnelmaa kappaleeseen. Tässä saman kappaleen alun rummut on ihan kamalan kuuloset. Tosin yleisökään ei poista seuraavalla levyllä ongelmaa. Sinänsä turha julkasu kun kappaleet kuullostaa melkein identtisiltä studioversioihin verrattuna. Setissä sais olla myös enemmän tattoeed millionairen kappaleita. Tässä vaiheessa soolouraa Dickinsonilla olikin ongelmana kappaleitten vähäys, täyspitkä settihän veis kaikki kahen levyn kappaleet. Kuitenkin ihan mukavaa menoo, mutta jos omistaa jo Balls to picasson niin ihan turha. Eroa on niin vähän studioon.


Alive at the Marquee: Sama ongelma ku edellisessä elikkä omien kappaleitten vähyys. Tosin nyt kappaleet on "oikeasti" livenä ja tuo jotain lisäulottuvuutta kappaleille. Settilistahan on likimain sama kuin edellisellä levyllä. Jotenkin tuntuu liian clubikeikalta tää keikka, Maiden ja Bruce on parhaimmillaan isolla areenalla. Clubillahan se pidettiinkin. Yleisö kuitenkin on ihan verkkaista. Jotenkin kuintekin tää keikka on "vaan" perusveto, tosin Dickinsonin mittakaavassa se on kuitenkin helevetin paljon. Parempaankin kuitenkin livenä ehdottomasti pystyttäs. Mukava keikka, mutta ei tätä kuuntele pirukaan samana päivänä Balls to picasson, saati alive in studio a:n, kanssa.


Scream for me, Brazil: ei tästä voi sanoo mitään paskaa. Ei helevetti. Settilista, yleisö, tunnelma ja bändin esiintyminen voittaa joka suhteessa edelliset kaks levyä yhteensä. Kilpailee jopa Maidenin rock in rion kanssa. Tää keikka ei todellakaan ole mikään "perusveto" bändiltä, ihan tulessa prkl kaikki. Kyllähän se parhaaks vedoks nousee väkisin Tears of the dragon, voi pojat sitä yleisön reaktioo. Settilistastakin pysty tekemään paljon monipuolisemman jo tähän aikaan. Miinuksena vois sanoo että Maiden-vedot puuttuu, tosin se nyt ei liiemmin haittaa. Mahtava keikka, tätä ehdottomasti äänestin. Kohtahan tätä pääsee vielä kuvan kanssa kahtomaan...

[Jussi K]

Jos joku tahtoo keräillä, niin Oulun Antikvariaatissa oli tänään tuo Alive In Studio A / Marquee hyllyssä varsin timmikuntoisena.. jokin fani kyllästynyt kun koko IM-tuotantokin vanhoina cd-painoksina siinä vieressä, sädärille erityis-HOX!

[KuoliO]

Scream for me brazil sain ääneni tottakai. Biisilista huomattavasti laadukkaampi kuin marqueen keikalla. Tällä marqueen keikalla on mukana mielestäni pari heikkoa vetoa Picasso levyltä kuten: gods of war ja shoot all the clowns.
Ainoa miinus mielestäni brazil levyllä hieman tunkkaiset saundit.

[Stratocaster]

BRUCE DICKINSON – SCREAM FOR ME BRAZIL

Allekirjoittaneen ensikosketus legendaarisen Bruce Dickinsonin soolotuotantoon venähti yllättävänkin pitkäksi Maiden-fanituksen alkamisesta laskien, ja vasta reilun vuoden kuluttua ensimmäisen Iron Maiden-äänitteeni ostamisesta ja siihen ihastumisesta sain haltuuni Dickinsonin omaa tavaraa. Nimittäin mainion The Anthology DVD-kattauksen, jonka parissa tulikin sitten vietettyä antoisia hetkiä livekeikoista nauttien ja toisinaan promolevyillä itseäni viihdyttäen. Siihen se Bruce-tutustuminen sitten jäikin, kunnes tänään ilahduin suuresti bongatessani Swampin hyllyltä saman miehen livelevyn ”Scream For Me Brazil”, varsin mukavaan hintaan 4.90€. Sanomattakin selvää, että äänite lähti välittömästi mukaan, ja koko päivän sitä kuunnelleena voinen muutaman sanasen sanoa. Kyseessähän on siis sama keikka audiomuodossa, josta voi myös Anthologylta nauttia kuvan kanssa, ja mikä kannattaakin, onhan mukana Herra Adrian Smith.

Iron Maiden kömpi halki 1990-luvun varsin verkkaisesti, monenlaisten rattaiden hypätessä bändin kulun tielle. Dickinsonin seuraaja Blaze Bayley sai laimeahkon vastaanoton, ja Steve Harrisin henkilökohtaiset ongelmat heijastuivat yhtyeen musiikkiin varsin voimakkaasti. Bruce Dickinsonille 1990-luku oli kuitenkin vapauttavaa aikaa, ja mies pääsi siivilleen soolo-uran puolella, todistaen samalla pärjäävänsä ilman itsensä kuuluisaksi tehnyttä, legendaarista, yhtyettä.
Accident Of Birth-levyllä Brucen kaartiin liittyi vielä legendaarinen (silloin) ex-Maidenkitaristi Adrian Smith, ja viimeistään tämä nosti Dickinsonin soolobändin varteenotettavaksi vaihtoehdoksi varsinaisen tyylimuutoksen kokeneelle Iron Maidenille. Varsinaiseksi menestykseksi osoittautuneen The Chemical Weddingin jälkeen Bruce, Adrian, Roy Z ja kumppanit suuntasivat kiertueelle, jolta tämä mainio livealbumi on tallennettu, Sao Paolosta Brasiliasta.

Bruce Dickinsonin kiertuekokoonpano kokonaisuudessaan kuuluu miehen itsensä lisäksi näin; Adrian Smith kitarassa, Roy Z samaten, bassossa Eddie Cassillas ja rummuissa Dave Ingrahams. Jos Adrian Smithin ja Roy Z:n kaltaiset nimet herätä vaadittavaa kunnioitusta ja laatutoteamusta kokoonpanon toimivuuden suhteen, voi aina lohduttautua sillä että Mr. Air Raid Siren ei bändiinsä huonoja soittajia kelpuuttaisikaan. Ja että osaa soitto kulkea! Allekirjoittaneen mieltä lämmittää odotetusti eniten Adrian Smithin läsnäolo, mies kun on edelleen minulle jumala, kaikkien aikojen paras kitaristi ja kaikkea muuta. Saas nähdä koska Smith-fanitus menee hulluuden puolelle.

Lienee varsin selvää, että klassikkoalbumin kiertueella, tämänkaltaisella kokoonpanolla tallennettu keikka ei voi olla pettymys. Kautta linjan kuullaan upeaa heavymetalia, parin alan kärkinimen maustamassa, mehukkaasti yhteen toimivassa bändissä, valopilkkujen Dickinson & Smith ymmärrettävästi varastaessa shown. Kappaleet kuten Laughing In The Hiding Bush, The Tower, Trumpets Of Jericho, Chemical Wedding ja aina yhtä koskettava Tears Of The Dragon nostavat albumin heti kättelyssä parhaiden koskaan kuulemieni livealbumeiden joukkoon. Plussaa on pakko antaa myös mainiolle rytmiryhmälle, joka on juuri omiaan tukemaan kerrassaan mainiota kappalemateriaalia. Chemical Wedding-albumin ollen minulle ensi kuulemalla pienoinen pettymys, voin suureksi ilokseni todeta, että Scream For Me Brazil herättää kappaleet eloon. Ja tämän hienommin ei voisi elävä heavymetal-musiikki kukoistaa.

Scream For Me Brazil on yksi kaikkien aikojen kovimmista elävän musiikin tallenteista, ja nosti myös allekirjoittaneelle pienoisen Bruce-kuumeen, jonka ansiosta miehen soolotuotantoa onkin syytä ruveta jo keräilemään. Onko kenties hienompaa tunnetta olemassa, kuin että hyvä musiikki kolahtaa?

[Omar]

Scream for me brazil vie voiton melko helposti. Brucen tulkinta Tears of the dragonissa on jotain uskomatonta...

[Jimmy Harris]

Olisi kelvannut kyllä kahden levyn julkaisu noista Brasilian keikoista. Eikös myös nämä biisit soitettu niillä keikoilla?

Jerusalem
2 Minutes to Midnight
Tattooed Millionaire
Powerslave
Flight of Icarus

[Summerganon]

^Käsittääkseni soitettiin, mutta ne sitten jätettiin levyltä pois... Huhujen mukaan syynä oli se, että se saataisiin puristettua yhdelle levylle ja Brucen & Adrianin comebackista johtuen eivät Maiden biisit olleet muka niin olennaisia Brucen livelätylle.. Ihan kuin Maiden olisi Flight of Icarusta ja Powerslavea liiaksi soittanut <_<

[OsmaGunner]

No kyllähän Jerusalem noista se "olennaisin" biisi olisi ollut livelle laittaa. Onneksi löytyy sentään Best of:n kakkos-cd:ltä. Olikos muuten niin, että Harris ei antanut Brucelle lupaa julkaista noita biisejä livenä? Vai miten tuo homma meni? Onhan noista kaikki toki Brucen / Adrianin tekemiä veisuja, mutta lieneekö sillä merkitystä? Tosin onhan Prisonerkin jollain livellä ja se on Harrisin tekemä.

[Summerganon]

^Mutta on hyvin mahdollista että Bruce on ollut Prisonerissa mukana, vaikkei hänellä TNOTB:n aikaan ollutkaan lupaa tehdä Maidenille kappaleita. Näinhän Prisonerin analyysissä lukee... Varmaahan se ei tietenkään ole.

[Viper]

^Prisonerin sanoitukset ovat noin 98% varmuudella Brucen. Ei Harris niitä ole ainakaan tehnyt, miesten sanoitustyylit ovat niin erilaisia ja kyseiset lyriikat ovat selkeää Brucea. Lisäksi, herra Dickinsonhan se bändin suurin TV-sarjan fani on.

Se ei kuitenkaan tainnut olla pointti, vaan nimenomaan se, että Harriskin oli biisiä tekemässä. Ja hänellä olisi oikeastaan suuermpi oikeus kieltää sen julkaiseminen, kuin Smith-Dickinson -kappaleiden.

[nickorules]

Scream for Me.

Tottakai, huippuyleisö, huippubiisit, huippubändi.

The Towerissahan on se yleisön moka, kun Bruce huudattaa yleisöä ja täräyttää oikein pitkän venytyksen, yleisö lähtee liian aikaisin mukaan. Samoin ne "This song is for... Everybody!" ja se "One, two, ??????(kuulostaa saksan numeroilta), fuck off"-kohdat aiheuttavat repeilyä.

Miten Bruce spiikkaa Tears of the Dragonin? Jotain hän sanoo, että "Could some of you geezers shut the fuckin' door."

[QazKFD]

Miten Bruce spiikkaa Tears of the Dragonin? Jotain hän sanoo, että "Could some of you geezers shut the fuckin' door."

Bruce kehuu, että "vittu mikä veto täällä lavalla, en osaa sanoo tätä portugaliks mutta pistäkääpä se vitun ovi nyt kiinni". Tuohan on ihan tuttua huttua Brucen keikoilta, todella monella keikalla Bruce mainitsee mikin välityksellä keikkapaikan henkilökunnalle, että lavalla on liian kylmä.

EDIT: Pistetään nyt koko roska vielä lontooks;

"There's a lovely old draft coming right across the stage, nice and cold. Could somebody, I don't know what the Portugese is, but shut the fucking door, alright? If theres a door open, could somebody close it? Otherwise I'm gonna catch my death of cold up here."

~öbaut kohillaan.

[Summerganon]

On tullut Alive In Studio A:ta ja Live@Marqueeta kovasti luukutettua, kovia ovat mielestäni. Studio kärsii vähän ponnettomuudesta, esim. Son Of A Gun ja Born In '58 ovat vähän innottoman kuuloisia ja Tears Of The Dragon ei oikein vain lähde. Sacred Cowboys on mahtava! Marquee on jonkin verran parempi, biisit irtoavat paremmin "oikeassa" livetilanteessa. Born In '58, 1000 Points Of Light, Gods Of War ja Tears Of The Dragon ovat Brucelta mahtavasti tulkittuja. Ainoastaan Sacred Cowboysin kanssa en osaa sanoa, onko se parempi vai huonompi kuin Studio-livellä. Tattooed Millionaire on mielestäni parempi Alive In Studio A:lla ja taitaapi se olla myös suosikkiversioni ko. biisistä.

Scream For Me Brazil on tietysti aika legendaarinen... ja upea livealbumihan se on. Aivan erilainen kuin Marqueen keikka, joten en oikein viitsi verratta. Molemmista tulee mahtavat fiilikset. Scream For Me Brazil nousee kyllä välillä uskomattomiin sfääreihin, jostain syystä. The Tower pyyhkii livenä albumiversiolla lattioita. Best Offin bonuslevyltä löytyvä Jerusalem on muuten aivan mahtava, harmi ettei ole tuossa mukana.

Tämä menee vähän aiheen vierestä, mutta kun nyt tuli nuo pois jätetyt biisit (Jerusalem, Maiden-vedot, Tatuoitu...) mieleen, niin pitääkö paikkansa että Taking The Queen soitettiin jollain CW-turneen keikalla? Mahdollisesti juuri tuolla Brasiliassa? Voin muistaa väärin, mutta eikös Bruce todennut Jerusalemin alkuspiikissä, että he soittavat muutaman ekstrabiisin?

[Jussi K]

Miten Bruce spiikkaa Tears of the Dragonin? Jotain hän sanoo, että "Could some of you geezers shut the fuckin' door."

Bruce kehuu, että "vittu mikä veto täällä lavalla, en osaa sanoo tätä portugaliks mutta pistäkääpä se vitun ovi nyt kiinni". Tuohan on ihan tuttua huttua Brucen keikoilta, todella monella keikalla Bruce mainitsee mikin välityksellä keikkapaikan henkilökunnalle, että lavalla on liian kylmä.

EDIT: Pistetään nyt koko roska vielä lontooks;

"There's a lovely old draft coming right across the stage, nice and cold. Could somebody, I don't know what the Portugese is, but shut the fucking door, alright? If theres a door open, could somebody close it? Otherwise I'm gonna catch my death of cold up here."

~öbaut kohillaan.

Eikös se pilikkua nussien menisi I don't know what it is in Portuguese, but shut the fucking door, alright?

Tulee aina mieleen ajat kaverin luona iltaa istumassa tuota uutuutta kuunnellen, kun toinen Kiss-fanaatikko-kaiffari heitti tuosta lauseesta "kuulostaako tuo muka supersankarin puheelta?" -mitä K-miehet hänelle olivat (ja edelleenkin ovat)

Tämä menee vähän aiheen vierestä, mutta kun nyt tuli nuo pois jätetyt biisit (Jerusalem, Maiden-vedot, Tatuoitu...) mieleen, niin pitääkö paikkansa että Taking The Queen soitettiin jollain CW-turneen keikalla? Mahdollisesti juuri tuolla Brasiliassa? Voin muistaa väärin, mutta eikös Bruce todennut Jerusalemin alkuspiikissä, että he soittavat muutaman ekstrabiisin?

Tuon perusteella ei soitettu, vaikka ekstraa olikin esim. etelä-amerikan keikoilla (Jerusalem) mukana.

[QazKFD]

Eikös se pilikkua nussien menisi I don't know what it is in Portuguese, but shut the fucking door, alright?

Kyllä! Loput typot annan kaupan päälle!

Tuon perusteella ei soitettu, vaikka ekstraa olikin esim. etelä-amerikan keikoilla (Jerusalem) mukana.

Was? Tuon perusteellahan juurikin soitettiin?

The intro consisted of the sound of an World War II airraid siren(!). The setlist remained unaltered throughout the '98 part of the tour but for the South American part in '99 "Jerusalem" was added along with, for some gigs, "Taking the queen".

Tosiaan, kahesta bootlegistähän tuolta settilista löytyy ja niissä ko. biisiä ei ole, mutta täytyy muistaa että keikkojahan oli yhteensä viisi, ellen väärässä ole;

1999-04-20 - Rio de Janeiro
1999-04-21 - Sao Paulo
1999-04-23 - Curitiba
1999-04-24 - Vinhedo
1999-04-25 - Sao Paulo

[Jussi K]

Kah, I stand corrected, mie katsoin vain noita settilistoja & tekstin osuus jäi välistä.

[Pertti Keinonen]

Menin sitten tässä Senjutsu-huumassa ottamaan vähän etäisyyttä ja koiran kanssa lenkkeillessä (poikkeuksellisesti ilman lisähappea) vetäisin Scream For Me Brazilin alusta loppuun. Ei olisi kannattanut. Hieman kärjistäen tavara oli nimittäin vuosien saatossa vaan parantunut kuin vanha viini. Ja mikä ikävintä, huomasin, että tästähän puuttuu ihan kokonaan kierrätys, paskat kitarasoolot, suttusoundit, ylipitkät & nukuttavat introt & samat outrot, 18 minuuttiset biisit, ylikireältä vetävä laulaja ja täytetavara. Ei myyty tietokonepelejä, ei tyrkytetty bändin viiniä, kuulokkeita, kaljaa yms. Korviin kuului vain heavy metalin sulosäveliä Yhteistä oli, että kummassakaan ei paljoa ole tuottaja ollut hommissa, mikä tekee livestä raa’an ja suoraan päin pläsiä fiiliksen. Oli hienoa kuullokkeilla fiilistellä Royn ja Adrianin kitarointia, soolot erottuvat selkeästi ja ovat biiseihin sopivia, tyylikkäitä ja ainutlaatuisia. Samalla voi myös kuunnella komppikitaran nyansseja, joista etenkin Adrianin komppaaminen taustalla on jotain ihan käsittämätöntä. Muistaakseni tähän aikaan ajanlaskua mukana oli muuan molossialainen kitara. Tietävämmät kannattajat voisivat avata, että missä biiseissä ja kumpi kitaristeista sitä käytti? Ja entä maestro itse? Silloin kun homma on hallussa ja mies tikissä Bruce menee niin yli sen normaalitason, sen mikä nostattaa tipan linssiin ja tekee elämästä napsun keveämpää, sen hopeareunuksen pilveen.

Joo-o. Onneksi ei ole keksitty aikakonetta. Palaisin vuoteen 1998, hylkäisin kaikki, kasvattaisin pitkän tukan ja satsaisin Brucen kiertueen kaikkiin keikkoihin maailmassa. Unohtaisin insinöörikoulun ja kuolisin viimeistään 27-vuotiaana Gimme Ed Tourilla.