Blaze Bayley : Laulu
Steve Wray : Kitara
John Slater : Kitara
Rob Naylor : Basso
Jeff Singer : Rummut
Julkaisu : Toukokuu 2000.
Tänne olisi siis tarkoitus kerätä keskustelua ja arvosteluja Blaze levystä nimeltä Silicon Messiah. Kyseessä on siis kahdella Iron Maiden levyllä : X-Factor, Virtual XI ja sitä ennen Wolfsbane nimisessä pändissä olleesta laulajasta ja tuolloin vuonna 2000 hänen uudesta pändistä nimeltä Blaze. Debyytti Silicon Messiah ilmestyi myyntilukuja ajatellen varmasti pahimpaan saumaan, sillä niin ikään Iron Maidenin uusvanha kokoonpano julkaisi samassa kuussa uuden studioalbumin Brave New World, joka oli siis Bruce Dickinsonin ja Adrian Smithin paluulevy Maidenissa. Eli suurin huomio tuolloin oli tietysti uudessa Maiden kiekossa ja Messiah jäi varmasti osittain siksi enemmän varjoon, kuin olisi ansainnut. Onneksi kuitenkin esimerkiksi Metal Hammer lehti julkaisi samassa numerossaan, niin uuden Maiden haastattelun/arvostelun kuin vastaavan Blazen pändistä, joka sai muuten Messiahista tuolloin ansaitusti 9/10 pistettä lehden arvostelussa.
Blaze oli ymmärrettävästi ollut Maidenista erottamisensa jälkeen masentunut ja taisi muutama pullon korkkikin aueta järkytyksen seurauksena, mutta onneksi muuan Steve Harris loi tuolloin uskoa Blazeen ja sanoi että hänen on jatkettava musiikin tekemistä ja palattava takaisin sen pariin kun voimia taas riittää. Onneksemme Blaze otti neuvosta vaarin ja päätti jatkaa laulamista. Blaze päätti pistää ilmoituksen medioihin, että hän hakee itselleen uutta nälkäistä ryhmää muusikoita ja niin nauhoja rupesi satelemaan Blazen antamaan osoitteeseen ja armoton nauhojen kuuntelu ja valikointi oli edessä. Bayleyllä oli onnea sillä hän onnistui koota äärimmäisen tiukka kokoonpano, aikaisemmin erinäisissä pienemmissä pändeissä musisoineista brittiläisistä. Harvemmin nimittäin kuulee pändin ensimmäisellä levyllä, näin hyvin yhteen hioutunutta soittoa ja sävellyksiä.
Ensimmäinen tuolloin vielä nimeämättömän levyn hedelmistä oli, huhtikuussa 1999 Bayleyn ja Nicko McBrainin- kitaristikaveri Phil Hilbornen kirjoittama Reach For The Horizon. Saman vuoden toukokuussa aloitettiin siis koesoitot pändiin hakevien kesken ja kesäkuussa 1999 Blaze oli valmis studioon nauhoittamaan ensimmäistä demoa. Tuottajaksi kolmeen uuteen biisiin valittiin Andy Sneap niminen kaveri ja äänitetyt biisit olivat Born As a Stranger, Identity ja lopulta Japani bonukseksi päätynyt The Day I Fell To Earth. Yhteistyö sujui pändin ja Andyn kesken niin hyvin, että hänet valittiin koko albumin tuottajaksi ja erittäin onnistunut valintahan se oli.
Heti Blazen Maidenista eroamisen jälkeen ilmoille tuli huhuja siitä, että hän olisi ollut kokoamassa uudelleen aikaisempaa Wolfsbane pändiä, mutta se ei osoittautunut lopulta muuksi kuin pelkäksi huhupuheeksi. Jo pelkästään se tosiasia riitti Blazelle varmasti kokonaan uuden pändin perustamiseen, että Wolfsbane pändikaverit eivät olisi olleet varmaankaan yhtä nälkäisiä perinteisen metallin soittamiseen, joka Bayleyllä oli nimenomaan prioriteetti numero 1 ja on sitä vieläkin.
Eli vuonna 2000 maailmaan putkahti uusi, heavy metallin alkujuurista elinvoimansa saava yhtye BLAZE. Sittemminhän Blaze on julkaissut 2 studioalbumia lisää, sekä tuplalivelevyn. Nyt 2008 pändi on muuttanut nimensä selkeyden vuoksi Blaze Bayleyksi ja uusi studioalbumi on tulossa heinäkuussa 2008, mutta se onkin jo nykypäivää ja nyt oli tarkoitus keskittyä nimenomaan Silicon Messiahiin.
1. GHOST IN THE MACHINE Kesto: 4.20
Bayley, Wray, Slater, Naylor
Viimeisimmät laulu melodiat mitä Bayleylta oli tähän mennessä kuultu, olivat Virtual XI levyn päätös biisin Como Estais Amigosin melodiat ja jos odotti vähääkään samanlaista materiaalia Blazen debyyttilevyn alusta, luultavasti lensi perseelleen kuultuaan Ghostin ensisävelet. Lähellä se oli ainakin allekirjoittaneella, kun heti levyn ilmestyttyä sitä menin paikalliseen levykauppaan ”koeajamaan” kaupan kuulokkeilla ja jo muutamaan hetken jälkeen olin levy kainalossa matkalla kotiin kuuntelemaan koko komeuden. Sitä ei varmastikaan monen tarvitse paljon arvailla, kumpi näistä samassa kuussa julkaistuista levyistä veti pitemmän korren levylautasella. Monella oli Brave New Worldia kohtaan varmasti osittain kohtuuttomat odotukset, kun mielessä soi vielä Chemical Weddingin kaltainen mestariteos ja jopa Virtual XI levyn parhaat puolet, pettymyshän se lopulta oli ei sille mitään mahtanut. Liian ennalta arvattavia sovituksia ja turhaa toistoa biisien sisällä, sekä liian monta Ok-tason tuuttausta pitivät huolen siitä että Silicon Messiah viihtyi huomattavasti paremmin soittimessa ja tekee sitä yhä edelleen. Blazelta ei oikein tiennyt mitä odottaa tuolloin ja siksi yllätys oli äärimmäisen mieluisa kun tämän kuunteluun sai. Yhä edelleen 8 vuotta julkaisunsa jälkeen, tätä arvostelua tehdessä ei voi kuin ihailla tätä Blaze-klassikkoa, joksi sitä voi mielestäni täysin häpeilemättä kutsua.
Mitä vihdoin tulee itse biisiin, sen potkaisee käyntiin kitaristiparivaljakko Wray/Slater ja kannuttaja Jeff Singer varsin raskaalla otteella. Itse kapelimestari Bayleyn astuttua kuvaan käy heti selväksi, että nyt ei ole kyse mistään muniin puhaltelusta. Sellaisella tunteella ja antaumuksella edetään, että jos vain ne Blaze ajan Maidenia kammoksuvat antaisivat tälle mahdollisuuden, niin tuskinpa kovinkaan moni heistä pettyisi. Tuntuu uskomattomalta miettiä, että pändi oli ollut tällöin kasassa niin pienen hetken ja soiton/materiaalin taso oli tämä. Harmi että sittemminhän kaikki tässä kokoonpanossa Blazea tietysti lukuunottamatta, ovat lähteneet muille vesille. Kitaristi kaksikko Wray ja Slaterhan perustivat sittemmin Rise To Addiction nimisen pändin, jossa myös basisti Rob Naylor hetken musisoi. Naylor siirtyi kuitenkin pian, muuan toisen hevimuusikon tavoin liikennelentäjäksi ja Jeff Singerhän toimii nykyään Paradise Lostin leivissä.
Ghostin kertosäe tekee saman kuuloaistille, minkä vastaleikattu nurmi keväällä hajuaistille, eli fiilis on käsin kosketeltava. (Toivottavasti vertauskuva on tarpeeksi hyvä toimiakseen). Loppuun Blaze laulaa : … The Ghost, The Ghost, The Ghost…IT`S ME!!! ja pakkohan se on uskoa, kun herra noin käskyttää. 10/10
2. EVOLUTION 4.54
Bayley, Naylor, Slater, Wray, Singer
Aloitusbiisin tavoin varsin raskaissa tunnelmissa jatketaan Evolutionissa. Kitaristi kaksikko vetää niin hienoa yhteispeliä jälleen, että mielessä käy Smith/Murray kaltainen klassinen parivaljakko. Jos moni vuonna 1995 ihmetteli Steven valintaa uuden Maiden äänen suhteen, niin eipä varmasti ihmettele enää jos vain on tutustunut esimerkiksi tähän Blaze tuotokseen. Nyt 13 vuotta myöhemmin on helppo ymmärtää, miksi Steve kuuli äijässä potentiaalia synkkää X-Factor levyä silmällä pitäen. Joskin tuolloin studiossa olisi voitu antaa Blazen tuoda enemmän esiin omaa personaa, kuten tällä julkaisulla sitten onnistuneesti tehtiin. Sen minkä Bruce voittaa laajemmalla äänialalla, Blaze voittaa tyylitajulla ja uskomattomalla tunteellaan/asenteella laulaessaan. Soolojen astuttua jälleen etualalle ei voi kuin ihailla. Biisin loppuun raskasta riffittelyä, jotta viimeisetkin vaikut saadaan piestyä ulos, vielä tässä vaiheessa Blazeen skeptisesti suhtautuvista ihmissieluista. 9/10
3. SILICON MESSIAH 5.13
Bayley, Naylor, Slater
Ensimmäinen biisi jossa heti kärjestä ei löydy armottomia särökitaroita, vaan nyt aloitetaan puhtailla saundeilla joskin hyvin pian ollaan taas levyn raskaissa tunnelmissa takaisin. Blaze vetää heti niin hienoa tulkintaa, että ei voi kuin ihailla silmät pyöreinä. Biisin kertosäkeeseen päästessä tulee mieleen, minkä kultakimpaleen Maiden päästi hyppysistään, ryhtyessään toteuttamaan salaista projektia nimeltä ”Brucen palautus pändiin”. Jos Brave New Worldin nimibiisi oli hyvistä hetkistä huolimatta, kertosäkeeltään äärimmäisen ponneton ja ennalta arvattava niin tämä oli sen täydelinen vastakohta. Niin se Silicon Messiah vain syntyi ja nyt ei puhuta sitten mistään äijien Baywatch unelmista! Erityismaininta kitaristien äärimmäisen groovesta otteesta niin komppaus kuin sooloosastolla. Silkka Blaze klassikko, jota on onneksi mahdollista kuulla yhä edelleen Blaze keikoilla.
The Master that will never tire! 10/10
4. BORN AS A STRANGER 5.51
Bayley, Naylor; Slater
Alkuun hiukan jopa Helloweenin mieleen tuova kitara iloittelu josta en aluksi oikein pitänyt, mutta monen monituinen levyn kuuntelukerta on tehnyt tehtävänsä ja nyt se menee jo siellä mukana lähes huomaamatta. Jos pitäisi valita jokin biisi Blazen tuotannosta tutustumistarkoituksessa Bayleysta kiinnostuneelle, niin Born olisi se ilmeisin valinta varmasti monella Blaze diggarilla. Niin koukuttavaa kertosäettä mm. tarjotaan, että eihän tästä voi olla pitämättä jos vähänkään metalli musiikki veressä virtaa. Siihen kun lisätään biisin muu anti, ei voi kuin kiittää ja kumartaa. 10/10
Live and let live, live and let die
Die and forgive, never ask why
You were born, You were born as a stranger
You were born, born in a different world
5. THE HUNGER 7.06
Bayley, Slater, Wray, Singer
Vuorossa levyn toiseksi pisin teos kestoltaan, pitkästyttävältä se ei yli 7 minuutin kestostaan huolimatta tunnu. Alkuun kaunista kitarointia ja niin tunnelmallista laulamista Blazelta, että silmät suljettuaan on ”tilavaikutelma”, kuin Blaze olisi samassa huoneessa esittämässä livenä kyseistä biisiä. Myöskin sanat ovat tunteikasta tavaraa, vai miltä kuulostaa aloitus?
I am on the outside always looking in.
Living alongside your world, never within.
Sometimes there are moments when I think I am involved.
But I never seem to stay, don`t seem to fit...I just don`t belong.
The Hunger on yleisilmeeltään keskitempoinen veto, joka vain tukee biisin synkkää ja surumielistä tunnelmaa sen kaipaamalla tavalla. Luultavasti olen jo kyllästymiseen asti ylistänyt kitaristeja, mutta tämäkin Blaze helmi osoittaa, ettei mistään katteettomasta lätinästä ole todellakaan kyse. Jos jotkut muusikot Blazen lisäksi ansaitsisivat niin paljon suurempaa menestystä, ne ovat ehdottomasti Wray/Slater. Niin harvoin nykyään kuulee taidokasta kitaran kiduttajaa, joka ei pelkästään keskity otelaudan raiskaamiseen, vaan panostaa enemmän tunteeseen tekniikan sijasta. Ei sillä, etteikö tekniikkaakin näiltä ukoilta löytyisi. 10/10
6. THE BRAVE 4.04
Bayley, Naylor, Wray
The Brave edustaa levyn rivakampaa materiaalia rehellisine laukkakomppeineen, joka yllättävaa kyllä toimii erittäin hyvin vaikkei muuten niin laukasta perustaisikaan, Trooperia tietysti lukuun ottamatta. Kyseessä varsinainen livebiisi joka jo ihan näin muovinpalaseltakin nautittuna, pistää niskat liikkeelle ja jalat polkemaan maata. Tuntuu vaan edelleen 8 vuotta julkaisunsa jälkeen helvetin hienolta kuunnella ketään kumartelematonta metallia, joka usein tuo samanlaisia fiiliksiä kuin Metallican alkupään klassikot. Bayleyhan on haastatteluissa todennut hakeneensa musiikkiinsa samanlaista ajatonta meininkiä, kuin esim. Master of Puppets edustaa. Mielestäni hän on siinä pyrkimyksessään onnistunut juuri niin kuin pitää. 10/10
Play to win not scared to lose
Walk the path you choose.
7. IDENTITY 5.25
Bayley, Naylor, Slater, Wray
Kun alun hieno Blaze tunnelmointi loppuu, tulee esiin se keikoiltakin tuttu Madman Bayley, niin ankaralta herra kuulostaa että mahdotonta on enää perääntyäkään. Jotenkin tästä aistii, että Identityyn on purettu kaikki se paha olo ja epävarmuus mikä Blazen mielessä varmasti kalvoi Maidenista erottamisensa jälkeen. Onneksi kuitenkin ihmisten kriisit ja ongelmat elämässä ovat myös suuria luovuuden lähteitä ja mahdollisuuksia kun alkujärkytyksestä on toivuttu. Täsäkin tapauksessa ongelmat on käännetty voitoksi ja luotu jotain kestävää musiikin muodossa. 10/10
Madness can come from the mind or the heart
Ending is never as good as the start
Nothing is ever as good as your dream
Nothing is ever as bad as
8. REACH FOR THE HORIZON 4.31
Bayley, Hilborne
Reach on siis ensimmäinen levylle syntynyt biisi, joka varmasti oli äärimmäisen tärkeä saada tehdyksi Blazelle Maiden uran päätyttyä. Mitä itse biisiin tulee kyseessä on ensimmäinen suvanto kohta levyllä, ainakin aina siihen asti kunnes päästään kertosäkeeseen, joka sanalla sanoen toimii! Reach oikeastaan paranee aina loppua kohti edetessään, sieltä löytyy hiukan yllättävästi mm. voiceboxia (korjatkaa jos olen väärässä), jota ei välttämättä heti osaa yhdistää Blazen kaltaiseen raskaampaan musiikkiin, mutta hyvin se tähän taipuu ja tuo oman mausteensa keitokseen. Hyvä biisi, mutta yksinkertaisesti ei niin hyvä, kuin levyn muut. 8/10
9. THE LAUNCH 2.54
Bayley, Wray, Naylor, Singer
Heti aluksi käy selväksi, että nyt ei hidastella vaan kutakuinkin murskataan kaikki tielle tulevat armottomalla voimalla ja mikäs sen parempaa rauhallisemman Reachin jälkeen. The Launch on vain 2.54 minuuttia pitkä, mutta hyvin tähänkin on puristettu kaikki oleellinen, mikä Blazesta tekee niin loistavan pändin. Eli jälleen tarjoillaan A-luokan kertosäettä, tiukkaa riffittelyä ja ”12 million horse power” kuten lopussa osuvasti lauletaan. Tätähän Bayley esittää yhä edelleen silloin tällöin setissä, enkä ihmettele miksi. Jos kärsit siis päänahan hilseilystä, kuuntele vain The launch ja kaikki kuollut kudos on päästäsi poissa. 10/10
10. STARE AT THE SUN 7.48
Bayley, Slater, Wray, Naylor
Loppuun on säästetty levyn todellinen timantti, kuten eräs nimeltä mainitsematon pändi teki vuoden 1992 julkaisullaan. Heti kärkeen on todettava että jos pitäisi valita vain 1 biisi Blaze materiaalista autiolle saarelle, se olisi epäilemättä tämä. Stare on varmasti yksi tunnelmallisimmista, ellei tunnelmallisin teos jossa Bayleyn ääntä saamme kuulla. Ei tämänkaltaiseen tulkintaan kovinkaan moni laulaja vain taivu ja täytyy sanoa että fiilis oli ”ihan mukiinmenevä” kun vihdoin Vanhalla 18.4 livenä tämän kuuli. Sallikaa nyt pieni viittaus vielä Maideniin, jonka samaan aikaan ilmestynyt Brave New World ainakin allekirjoittaneen mielestä, sortui usein turhaan toistoon ja ennalta arvattaviin sovitusratkaisuihin. Harris saisi ottaa mallia tästä, miten tehdään kestoltaan suhteellisen pitkä teos (7.48 ), sortumatta kuitenkaan puuduttavaan polkemiseen lisäminuuttien toivossa. 10/10 + henkinen lisäpiste.
Just can't seem to get tear away my eyes
Is this real or am I still alive?
Is this now the time that I will die?
Stare at the sun
The end of the world has come
Stare at the sun, the sun
The ending has just begun
As I live, so I die
Here in endless night.
Kiitokset lukijalle, että jaksoit näinkin pitkän ”osittain” ylistävää tekstiä sisältävän arvostelun loppuun, tai vaihtoehtoisesti hyppäsit suoraan loppuun. Tämänkin tekstin tarkoitus on kuitenkin suoritettu, jos yksikin päättää levyyn sen johdosta tutustua ja antaa sille mahdollisuuden mahdollisista epäilyksistä huolimatta. Kuuluu sarjaan yleissivistävät levyt, Maidenin ”sukupuuta” tarkasteltaessa.
Learn to be silent.
Let your quiet mind
listen and absorb.
Kertsikin on suht tylsä. Soolo kerää biisille edes jonkin verran pisteitä. Aika surkea on myös lopetus... Pisteet:2
Kertosäe ja soolot pelastaa kuitenkin biisin. Hiljaiset ohdat olisi pitänyt ottaa pois. Pisteet:4
Miten tällaista musiikkia pystyy tehdä? Kyyneleet nousee aina silmiin kuunnellessa. Hakkaa monet Maidenin biisit 100-0! Pisteet:5!
