Rautaneito.com

Elikkä tällainen outo kysymys. Itse pidän mahtavana soittaa Wasted yearsia tai Only the good die youngia. Itse tykkään soittaa tällaisia suoraviivaisempia biisejä. Nämä kaksi saavat kylmät väreet soittaessa mukana.

Only the Good Die Young on kyllä mukava ku siinä on sitä laukkaa.. Laukka on aina plussaa Pitkät biisit (Phantom, Hallowed, To Tame, Rime, Seventh Son) on mukavia lähinnä sen takia että niissä on normibiisiä enemmän vaihtelua, soittomukavuushan on suoraan verrannollinen riffien määrään. Omaksi tyypikseen voisi myös laskea ne biisit joihin on jotenkin helpompi improvisoida soolot, esim. Trooper ja Aces, ehkä niitä on tullut niin paljon veivattua että soolo syntyy paljon paremmin kuin esim. johonkin Dance of Deathiin.

Eikös tästä Maidenin soittamisesta ole jo tehty yksi topicci ?

Pakko kompata, eli Only the good die young on mukava soittaa. Ja Hallowed on kanssa erityisen kovaa kamaa soitettaessa.

Ite tykkään soittaa Rainmakeria ja Flight of Icarusta. Rainmakerin alakua soittaessa on aina kauheet fiilikset päällä ja Flight of Icarus on muute vaa nii huippu.

Mukavin biisi soittaa taitaa olla Afraid to Shoot Strangers. Se kuulostaa upealta, kun sen saa menemään kunnolla
Perinteiset Aces High ja Trooper on myös hyvää treeniä, ja kuten KingOfTwilight siellä jo sanoikin, näihin voi vetää soolot improvisoiden.

Murders in the Rue Morgue on myös sellainen biisi, josta löytyy paljon Maidenille ominaisia elementtejä. Kannattaa opetella.

Mitä enemmän vaihtelua ja mitä pidempi biisi, yleensä myös mukavempi soittaa. Afraid to shoot strangers, Powerslave, Revelations jne..

Kuitenkin myös tällaiset "yksinkertaisemmat" vedot kuten wickerman tulee soiteltua melkeinpä joka päivä. Unohtamatta tietty noita klassikoita.

Kyllä se on kuulkaa Purgatory, sitä rokkaavampaa biisiä on mahdoton löytää. Lisäksi se melodia osuus on sen verran paha, että joutuu olemaan hieman varpaillaan että saa sen soitettua hyvin. Sen jälkeen voisi tulla vaikka Revelations.

The Evil That Men Do on mukava soittaa, sen introsta saa mahtavan fiiliksen ja hallowedki on myös mukava soittaa

Vaikken ihan kuuden kielen kitaristi olekaan virallisesti niin Losfer Wordsiä on todella mukava soittaa. Ei ainakaan junnaa paikoillaan riffit ja melodiat...

Vaikka kitaristi en olekaan, niin mukavin biisi soittaa kitaralla on varmaankin Wrathchild tai Hallowed Be Thy Name. Wrathchildin riffit groovaa niin perkeleesti ja Hallowedissa sormet saavat kyytiä. Todella mukavia riffejä soittaa kaikki väliosat ja melodiat. Nuo nyt 2 mukavinta, mitkä ensimmäisinä mieleen tulivat.

Fear Of The Dark ja Hallowed be Thy Name
ja ehkäpä DoD

KuoliO wrote:Hallowedissa sormet saavat kyytiä.

Aijaa, kokeileppa Purgatorya.

^En tarkoittanut tuolla Hallowedilla sitä että biisi olisi vaikea soittaa sen takia, että sormet menisivät huimaa vauhtia. Annoin siis ymmärtää itseni väärin. Tarkoitin Hallowedilla sitä, että biisiä on mukava soittaa kun niissä riffeissä saa liikuttaa sormia suht paljon. Riffit ovat todella mukavia soittaa, mutta ei vaikeita. Toivottavasti ymmärsitte mitä tarkoitin. Sen kyllä uskon, että Purgatoryssa saa sormet kunnolla kyytiä.

kaikki Maidenin biisit on mukavia soittaa, mutta tällä hetkellä ehkä back in the village on hauskin. Smithin kuvioita vääntäessä saa pysyä valppaana koko biisin ajan. muita lemppareita on mm. 2 minutes to midnight, sea of madness, wildest dreams, paschendale...

Yleisesti ottaen Powerslave-levyn biisit on hauskimpia soittaa. Erityisesti Losfer Words ja Rime of The Ancient Mariner. Toinen levy, jonka mukana tykkään soittaa on X - Factor.

Infinite Dreams on monipuolisuutensa takia hyvä soitettava. Samalta levyltä kelpaa soittaa myös itse levyn nimibiisiä, kunhan vaan pääsee ensin eroon niistä laulukohdista, joiden riffit on soitettaessa aika tylsiä.

Silloin kun vielä tuli enemmän soiteltua maideniä niin laitoin yleensä jonkun livelevyn, esim. Real Live/Dead Onen soimaan ja soitin sitten mukana koko levyn läpi.

Muita hauskoja yksittäisiä biisejä on mm. Where Eagles Dare, Phantom of the Opera ja No Prayer For The Dying.

En mikään pro ole 2½ vuotta soittanut ja vasta 14, mutta hauskimpia ovat clansman, dance of death, hallowed be thy name, phantom of the opera, rime of the ancient mariner ja sign of the cross

Genghis Khanissa saa kyllä kitaristikin olla kieli keskellä suuta, osoittautui eilen soitellessa yllättävän kovaksi palaksi. To Tame A Land on myös aika kinkkinen, ei niinkään soittoteknisesti, vaan rakenteellisesti; helkkari kun niissä loppupuolen kitaraharmonioissa vaihtuu sävellaji about joka kierroksella hitusen ylös- tai alaspäin. Ei sitä edes kuunnellessa niin tule pantua merkille mutta soittaessa onkin kiva ylläri.

Maidenilla on monia kappaleita, joita tykkään soittaa, mutta en tietenkään ryhdy luettelemaan niitä kaikkia, joten sanon vain muutaman: The Trooper, Wasted Years ja Aces High (soolot mukaanluettuna )

Revelations ehdottomasti. Mukavan helppo ja sopivan tasapaksu näin huonolle kitaristille, varsinkin soolonjälkeinen riffi. Run To The Hillsin mukana on myös hauska rokata.

Loneliness Of The Long Distance Runner

Siinä on sopivasti vaihtelua koko biisin ajan.

Aces High on ainakin kiva ja The Wickerman

Can I play with madness... Se on helpohko soittaa, ja siinä on hauskat tauot

Rummuilla Stranger In A Strange Land on aika letkeä veto. Ihan haastavaikin ne haikka-jutut tällaiselle ei niin kokeneelle rumpalille.

EDIT: Ja tämähän olikin kitaristeille tarkoitettu osio. Voi Scheisse.

^Joo... Ja sit kaikki noi Cliven aikaiset, ku niissä on ne... Onks ne kuuestoista osa haikat... Siis rummuilla