Mieleipiteitä ja kokemuksia Maidenin biiseistä masis (eli Suomalaisittain masennus)musiikkina. Huomasin vain tässä naismurheiden alla kuuntelevani paljonkin No prayer for the dying-biisiä ("You've got nothing to lose!" kohdan takia enimmäkseen) Myöskin kuuntelen Infinite dreamsia, mutta en oikein löydä syytä siihen... Osa Maidenin sanoituksista iskee suoraan sydämmeen näin surun alla ja saa tuntemaan olonsa paremmaksi.
Mulla yleensä tälläset asiat tuntuu ennemminkin 'vitutksena', kuin masennuksena. En nyt keksi fiksumpaa termiä tähän hätään. Yleensä sitten vitutuksen alla kuuntelen jotain raskaampaa (Death, Sepultura yms.) Useimmiten noiden kuuntelu keventää hieman oloa, ja on helpompi selvitä vitutustilasta. Saattaa kuulostaa angstaukselta, mutta sitä se kait on.
Nykyään kuuntelen Maidenia sillon kun tekee mieli, joka on noin kerran kahdessa viikossa. Eli Maidenia ei tule kuunneltua missään erityisessä mielentilassa.
Maiden sopii ihan mihin tahansa mielentilaan, siksi se onkin niin upea bändi. Kuten olen aikaisemminkin sanonut, minun hautajaisissani tulee soimaan 7th son of a 7th son -biisi. En keksi mitään parempaa biisiä, siinä tunnelmallisessa välikohdassa työnnetään arkku polttouuniin, ja INTO THE HELL I GO.
Kyllähän Maiden sopii karkottamaan masennuksen/vitutuksen. Asian omaisessa tilassa tungen soittimeen 7th son, Powerslave ja NBFD, niin johan alkaa mieli piristyä.
On tullut kuunneltua Maidenia "suruaikanakin". Kappaleet, joita kuuntelee masennuksen aikana, ovat ehkä eri biisejä, silloin kun kuuntelee muuten vaan. Lopetin juuri Somewhere In Time -levyn kuuntelun, ja oli tarkoitus kuunnella vain yksi gipale, mutta koko levynhän minä kuuntelin...!
Viimeksi, kun tuli riideltyä tuon kauniimman osapuolen kanssa, kuuntelin myös monta kertaa No Prayer For The Dying -biisin. Kyllä Maiden sopii ihan joka tilanteeseen!!!
asa wrote:Maiden sopii ihan mihin tahansa mielentilaan, siksi se onkin niin upea bändi. Kuten olen aikaisemminkin sanonut, minun hautajaisissani tulee soimaan 7th son of a 7th son -biisi. En keksi mitään parempaa biisiä, siinä tunnelmallisessa välikohdassa työnnetään arkku polttouuniin, ja INTO THE HELL I GO.
Joudut työnnättämään arkun rovioon, tai muuhun vastaavaan, sillä ainaakaan viralliseen polttohautaamoissa, eli kirkon omistuksessa olevissa, ei saa soida mitään, virsiä. rankempaa. Tämän takia laadin jo testamentin jossa ohjeistus,(jos testamentti laki velvoittaa noudattamaan joka pykälää) kuolemani varalta. ja hautajaisia ei todellakaan pidetä lähellä yhtäkään seurakuntaa.
Kyllähän Maiden sopii myös suruun. Kun tuon allani huohottaneen muijan kanssa meni syksyllä poikki, oli ahkerassa kuuntelussa Fear of the Dark, erityisesti Wasting love ja Afraid to shoot strangers. Vitutukseen sopii Be quik or be dead.
Ja sitten aiheen vierestä:
Totaaliseen vitutukseen paras levy universumissa on Kotiteollisuuden Tomusta ja tuhkasta. Siitä vain kahden ekan biisin aikana kämppä paskaksi niin kuin teinivuosina ja sitten pieni huilitauko Kädessäni-biisin ajaksi. Kyllähän on sitten vitutus historiaa!
x-factorilta löytyy muutamia biisejä joita saattaa kuunnella masennuksen aikana jos oikein käsitin niin harrisillakin oli suru aikaa niinä aikoina kun x-factoria tehtiin (erosi vaimostaan)
biisi mikä taas saa pirteän fiiliksen nousemaan on wildest dreams
"Ei ole mitään niin pyhää, etteikö sille voisi nauraa" (vanha viidakon sanonta)
^X-Factor soi minullakin ahkerasti surumielentilassa/masennusfiiliksissä. Myös jo aiemmin mainitut No Prayerit ja Wasting Lovet yms. ovat taattua kamaa naishuolien aikana.
Kyllähän minua melko usein masentaa ja kuuntelen paljon Maidenia, joten se taitaa sopia hyvin masennukseen. Yleensäkin musiikin kuuntelu piristää usein. Unohtaa hetkeksi kaiken muun, pistää ilmakitaran soimaan ja moshaa.
Rock 'N' Roll Children, alone again
Rock 'N' Roll Children, without a friend
But they got Rock 'N' Roll.
Kuningas_ wrote:biisi mikä taas saa pirteän fiiliksen nousemaan on wildest dreams
Totta tosiaan! En ole itse huomannut! Suosittelen tosiaan kaikille tätä biisiä surun alla! Samalla suosittelen myös Bob Marleyn-No woman, no cry biisiä! Ei jumankauta! Tästä ei voi kuin ylämäki alkaa!
ainaku on vitutus/masennus menossa nii kyllä tuota tullee aika usseesti kuunneltua maidenin tuotantoa laidasta laitaa mutta No More Lies on kyl varmaan eninten kuunneltu biisi omalla kohdalla ku vituttaa tai masentaa ja kylläpä sitä tullee muutenkin huudatettua aika paljon.
Mercenary wrote:Vitutukseen sopii Be quik or be dead.
Kyllä. Be quick or be dead on minustakin maidenin paras lääke vitutukseen. Suruun/masennukseeen on juuri näitä No Prayer for the Dying ja muut hieman rauhalliset ja tunnelmalliset kappaleet.
Älä tee sitä tänään minkä voit tehdä huomenna......Jos jaksat
Peke wrote:maidenilta kuuntelen sitten yhden biisin X-factorylta eli Judgement of heaven
Siinäpä vasta oiva biisi, Judgement Of Heaven kuuluu mielestäni X-Factoryn parhaimmistoon, ja itsekin kuuntelen biisiä "masennuslääkkeenä". Melkoisen synkät sanat tuohon on Harris kirjoittanut, minkä takia biisi toimii erityisen hyvin.
Emmä tiiä. Maiden on mulle niin IHANA asia, etten mä sitä osaa masennukseen tms. kuunnella. Maidenia kuunnellaan vaan hyvällä tuulella, tai oikeastaan, ei koskaan voi olla niin down, etteikö Maiden maistuisi.
Nyt kun on pimeää ja nämä kelit ovat jo pari viikkoa olleet niin perseestä, syvältä ja poikittain, ettei mitään rajaa, niin minä olen kuunnellut kaamosta lievittääkseni ihan vaan KREATORia ja SLAYERiä, niitä kun mättää menemään niin ei itse jaksa kauaa synkistellä.
Hmm, eipä nykyään niinkään mutta kyllähän sitä teiniangsteihin ja "sydänsuruihin" kun se elämäni tyttö ei ookaa munkaa, tai jotain (ei vittu kun naurattaa, sorry) tuli kuunneltua. En muista enää mitä biisejä ja eihän niitä silloin vielä niin paljoa oltu tehtykään. Nykyään "vitutuksiin" menee, köh, hieman rankempaa tavaraa.
EDIT: Niin, tarkoitukseni ei ollut nauraa niille jotka nykyään käyvät sitä vaihetta läpi vaan niille omille "surun" ja "vitutuksen" aiheille silloin sata vuotta sitten.
I'm a father, brother, lover to all you sisters of sin
No parhaita ovat ehkä judgement of heaven ja no prayer for the dying. Ehkä vielä educated fool. Mutta miksi pitäisi surussa kuunnella surullista musiikkia? Holy smoke täysille ja ilmaskebat esiin!!
Ainakin Blaze Bailey'n laulu saa aikaan masennuksen, joten se siitä sitten.
Jos masennus on jo aikaansaatu ennen musan kuuntelua, niin sitten Maiden on väärä lääke. Ehkäpä vaikka Matin ja Tepon "Mä näitä polkuja tallaan..." toimii silloin paremmin.
Jos masentaa niin masennuksen aiheet ei yleensä ole mitenkään naisiin liittyviä. Lähinnä asioiden yksitoikkoisuus (varsinkin kouluaikana) pistää maahan. Silloin kuuntelen yleensä 2 AMia. Ei parempaa itsesääliä vois keksiä. Se helpottaakin sitte yleensä. "Here I Am Again, Look At Me Again, Here I Am Again on my own jne." sillon ku vituttaa kuuntelen yleensä killers levyä.
Kyllä suruun myös kelpaa surumusiikki,riippuu yksilöstä ja tapauksesta.
Parhaiten Maiden toimii mulle just hieman totisempana musana mutta myös hetkinä jolloin on virtaa ehkä hieman liikaakin(esim.Dianno aikakausi)...heh..."Maidenista on moneksi".
Maidenia soimaan kun suruttaa/vituttaa ja mieliala paranee ja rytinällä. Ihan mikä levy vaan, kaikki kelpaa! Onhan Maidenilla synkemmät hetkensä, mutta nämäkin hetket pakkaavat nostaa positiivista mielialaa.
- "What's this?"
- "It's the womb."
- "Wow, they sound good."
- "No, it's the womb, where the babies come from."