Rautaneito.com

Mikä nostaa niskakarvasi ja karmii selkäpiitäsi. Mulle ehdottomasti tällänen biisi on Still Life. Aina nousee niskakarvat pystyyn, varsinkin siinä alussa. Kyllä on harvinaisen spooky kappale, toinen on varmaan hallowed be thy name.

Edit. No perkeleen perkele, nyt kyllä laitetaan tänne etusivulle heti ilmoitus, että topicci tarkoittaa HYVÄLLÄ TAVALLA karmivaa. Ihme, että on pysynyt näinkin kauan pystyssä kyllästymisen äärimmäisissä tiloissa kirjoitettu topic.

Edit edit. Topicin nimeä korjailtu asianmukaisempaan muotoon.

Hallowed ehdottomasti, varsinki ku katto Rock in Rioo ni voi juma iho on ihan "kananlihalla"

Jos joku nyt "karmii" niin varmaan Moonchild tai Sign Of The Cross. Moonchild on mielestäni yksi Maidenin parhaista biiseistä, aiheeltaan synkähkö. Sign Of The Crossissa kohdat 1:20-2:46 ja 6:05-7:57 ovat mielestäni synkkiä. Blazen aikakauden biisit (kuten kuvat bändistä jne.) ovat synkkiä. Stevellä oli niinä aikoina avioero ja oli kait hieman masentunut, mikä näkyy biiseissä. Näin muistan lukeneeni Run To The Hills -biografiasta.

"Karmivin" kokemus oli kyllä, kun katoin Rock In Rio DVD: tä ekan kerran ja volyymit kaakossa. Helevetin jännä intro, josta suoraan Wickermanin alkuriiffiin. Tässä vaiheessa oli melkein jo paskat housuissa.

Toinen on Daven Afraid To Shoot Strangersin soolo. Kuuntelee pimeessä ja tunnelma nousee koko alun aikana, kunnes sitten päästään nopeampaan ja jumalaiseen kohtaan. Sitten vielä kaiken kruunaa Daven mahtava tiluttelusoolo.

Maidenia kuunnellessa on kuitenkin mulla jäänyt nämä kylmänväreet vähän taka-alalle moneen muuhun verrattuna.

Ainiin! Ekan kerran Powerslave introlla höystettynä, 11-vuotiaana ja pimeässä.

DejaWu wrote:"Karmivin" kokemus oli kyllä, kun katoin Rock In Rio DVD: tä ekan kerran ja volyymit kaakossa. Helevetin jännä intro, josta suoraan Wickermanin alkuriiffiin.

Sama täällä. Kyllä tossa Riossa Wicker manin alussa tulee aina kylmät väreet siinä vaiheessa ku Adrian tulee yksin lavalle ja biisi lähtee käyntiin.

tailgunner wrote:

DejaWu wrote:"Karmivin" kokemus oli kyllä, kun katoin Rock In Rio DVD: tä ekan kerran ja volyymit kaakossa. Helevetin jännä intro, josta suoraan Wickermanin alkuriiffiin.

Sama täällä. Kyllä tossa Riossa Wicker manin alussa tulee aina kylmät väreet siinä vaiheessa ku Adrian tulee yksin lavalle ja biisi lähtee käyntiin.

Todellakin samaa mieltä.

Sitten on Afraid to shoot strangers. Siinä kappaleessa iskee kylmät väreet heti. Etenkin 4.18 alkava kohta. Aijjai.

Make wrote:Jos joku nyt "karmii" niin varmaan Moonchild tai Sign Of The Cross. Moonchild on mielestäni yksi Maidenin parhaista biiseistä, aiheeltaan synkähkö. Sign Of The Crossissa kohdat 1:20-2:46 ja 6:05-7:57 ovat mielestäni synkkiä. Blazen aikakauden biisit (kuten kuvat bändistä jne.) ovat synkkiä. Stevellä oli niinä aikoina avioero ja oli kait hieman masentunut, mikä näkyy biiseissä. Näin muistan lukeneeni Run To The Hills -biografiasta.

Noin ja 7th son omalla tavallaan karmii.Jotenkin sen intron ja välimelodioiden "jylhyys",ja hidaskohta johon lisättynä Brucen puhe on aika synkkä tai ylipäätään koko biisi.

Mul ainaki menee iho "kananlihalle" kun Sign of the crossista & Hallowedista

Kummassakin alussa sellainen "synkkä jylhyys-kohta" ja muutenkin "karmivia" biisejä kumpainenkin

Pesusieni wrote:Mul ainaki menee iho "kananlihalle" kun Sign of the crossista & Hallowedista

Kummassakin alussa sellainen "synkkä jylhyys-kohta" ja muutenkin "karmivia" biisejä kumpainenkin

Totta, mullekkin tuli näin alkuun heti ainakin nuo kaks mieleen.

Stranger in a Strange Land ja henkinen orgasmi on varma.

^ ja varsinkin ton biisin soolo! sitä kun kuuntelee niin pääsee kyllä semmosiin fiiliksiin että ei sitä voi oikein kuvailla!!!

Afraid to shoot strangers(Koko biisi on ihan kylmiäväreitä)
Judas be my guide(Varsinkin alku)
The wicker man(Tämänkin alku)
Wildest dreams(Varsinkin when i'm feeling down and low-kohta)
Ghost of the navigator(Take my heart and set it free-kohta)
The number of the beast(Soolot)
Hallowed be thy name(Hyytävä alku)

En tiiä oliko tässä tarkoitus käydä läpi ainoastaan Maidenin biisejä, mutta itselläni tuollainen biisi on tuo Halloween -elokuvan tunnusmusiikki. Sen kun pistää soimaan kun on yksin kotona, valot pois ja musiikki kovalle. Sit voi ootella viikatemiestä kylään..

Afraid to Shoot Strangers, Hallowed be thy Name sekä Caught Somewhere in Time nostattavat niskakarvat aina pystyyn. Tämä biisikolmikko on silkkaa täydellisyyttä. Heaven Can Waitin kertosäe aiheuttaa saman reaktion, tosin täysin päinvastaisista syistä.

trooper wrote:Stranger in a Strange Land ja henkinen orgasmi on varma.

Jasoni wrote:^ ja varsinkin ton biisin soolo! sitä kun kuuntelee niin pääsee kyllä semmosiin fiiliksiin että ei sitä voi oikein kuvailla!!!

Ja vieläpä se soolon loppu. Siinä on niinku niin huikee karvat-pystyyn-kohta kun se soolon loppu menee siihen kertosäkeen päälle. Aivan älyttömän mahtava kohta. Tuota on fiilistelty monesti soittohommissa.

miinus wrote:En tiiä oliko tässä tarkoitus käydä läpi ainoastaan Maidenin biisejä, mutta itselläni tuollainen biisi on tuo Halloween -elokuvan tunnusmusiikki. Sen kun pistää soimaan kun on yksin kotona, valot pois ja musiikki kovalle. Sit voi ootella viikatemiestä kylään..

Kieltämättä aika pelottava ja ne leffat muutenki. No Moonchild nyt on yks sellanen ja Fear Of The Dark

Afraid to shoot strangers.Etenkin 4.18 alkava kohta

Tuo on kyllä yksi Maidenin hienoimpia melodioita, ehdottomasti.

Stranger in a Strange Land - soolo, Smithiä parhaimmillaan, aiheuttaa kylmiä väreitä joka kerralla.

CSIT - alku on upea, nuottiakaan en vaihtaisi.

7th Son-kappaleen alussa on jotain raskasta tunnelmaa (varmaan ne koskettimet siellä taustalla), joka tehoaa loistavasti.

Wicker Man:n soolo on upea myös --> Smith
Yksinkertainen on kaunista.

Negatiivisessa merkityksessä The Apparation
Ei toimi sitten millään, aivan epä-maidenmainen kappale. Pakko skipata aina.

Kännissä ollessani voi joskus tulla väreitä selkään Alex The Greatin soolojen aikana. Näin kävi ainakin joskus. Ptiää kokeilla seuraavalla ryyppykerralla

Ainakin Alexander The Great, kun kappale lähtee kunnolla käyntiin..
Se on vaan niin uskomattoman hieno..

SSOASS välikohdasta loppuun asti. Kyllä on nimittäin sellaista fiilistä, että ei tiedä miten päin olisi ruumiissaan...

Ensimmäisenä tulee mieleen Hallowed Be Thy Name, varsinkin alku ja sen jälkeen Running Looow. Fear of the Darkin tunnelma on myös varsin karmiva, etenkin alussa. Sitten The Number of the Beastin intro on karmivuudessaan aivan omaa luokkaansa. Maininnan arvoisia ovat myös Seventh Son of a Seventh Son ja Killers. En sitten tiedä olenko käsittänyt tuon karmivuuden ihan niin kuin oli tarkoitus. Jos se tarkoittaa kylmiä väreitä, niin niitä tulee Alexander the Greatin sooloista vaikka muille jakaa, mutta mitenkään pelottava se ei ole.

Jukka wrote:SSOASS välikohdasta loppuun asti. Kyllä on nimittäin sellaista fiilistä, että ei tiedä miten päin olisi ruumiissaan...

Jep.

Kun kerran miinus lähti Maidenin ulkopuolelle niin mainitaan nyt Slayerin Dead Skin Mask. Siihen sopii sana "karmiva" paremmin kuin yhteenkään Maidenin biisiin.

Jukka wrote:SSOASS välikohdasta loppuun asti. Kyllä on nimittäin sellaista fiilistä, että ei tiedä miten päin olisi ruumiissaan...

Mulla taas just toisinpäin. Alku on loistavan majesteettista kamaa, Välikohta on vielä ihan ok, ei kuitenkaan väreitä lähellekkään. Sit itse loppu menee hivenen pipariksi mun mielestä. Soolontaustat varsinkin on aika heikot mun korvaan. Plus Murrayn soolot ovat normaalia tilulilua. Smith heittää ihan hyvää sooloa mutta ei mitään elämää suurempaa.

Itse loppumelodia taas nostaa fiilistä huomattavasti. Mutta noi välikohdat/ soolontaustat pudottavat biisin arvosanaa aika rankasti. Jahas, pitänee ottaa Seventh Son kuunteluun ja tehdä analyysit...

Rainmaker wrote:

Jukka wrote:SSOASS välikohdasta loppuun asti. Kyllä on nimittäin sellaista fiilistä, että ei tiedä miten päin olisi ruumiissaan...

Jep.

Kun kerran miinus lähti Maidenin ulkopuolelle niin mainitaan nyt Slayerin Dead Skin Mask. Siihen sopii sana "karmiva" paremmin kuin yhteenkään Maidenin biisiin.

Tähän maailmaan huojumattomin komppi.

Kyllä ensimmäisenä mieleen tulee Sign Of The Cross. Varsinkin Rion live. Tokan kertsin jälkeen lähtee niin synkkiä riffejä. Ja koskettimet edesauttaa paljon synkkää tunnelmaa. Kaikki riffit ennen sitä kun lähtee se perinteinen Maiden melodia. Niin upeata tavaraa siinä välissä.

Seventh Sonin hidas väliosa koskettimineen ja Marinerin hidas väliosa kaikkine äänineen saavat myös maininnan.