Hell Yeah! Back to business. Viimeisin Mr. Lappiksen arviointi onkin Killers eli hetki on vierähtänyt. Mutta nyt soi No Prayer, Maidenin yksi ykköslevyistä minulle.
1. TailGunner
Alku hivenen tönkkö, kitarasaundista puuttuu jotain, mitä en osaa oikein sanoa. Bassossa loistava saundi. Biisin lähtiessä kunnolla liikkeelle huomaa, että kyseessä on vallan kelpo Maiden-rocker. Jälleen mennään näissä lentäjäjutuissa ja kyllä Tailgunnerin kuuntelen aina ennemmin kuin Aces Highin.
Soolon tausta on harvinaisen raskasta Maidenia, nimenomaan alun laahaus. Loistavan kuuloinen kohta sooloineen kaikkineen. Loistava liveveto.
3/5
2. Holy Smoke
Heti alkuun miinusta duurivoittoisesta melodiasta. Sen jälkeen biisi rokkaa ihan kivasti. Ei huono muttei elämää suurempikaan. Kunnon perussointubiisi soinnuilla soitettuna, aika harvinaista tässä genressä. Lauluosio ja kertsi täsmälleen samoilla soinnulla, eri järjestyksessä vain. Aika legendaarista.
Gersin soolo loistava, heti alun Gers-kikka. Sitä tuli pienempänä pähkäiltyä paljon:" Miten se tekee tuon?!". Minun korvaani Maidenin soolot eivät juuri koskaan ole olleet muuta kuin biisintäytettä, niin myös tässäkin Gers-kikkaa lukuunottamatta. Niistä en siksi sen enempää puhu ellei ole jotain Maidenille ihmeellistä juttua sinne sooloon ujutettuna.
Hyvä biisi, musavideo vain tolkuttoman huono.
3/5
3. No Prayer for the dying
Täydellisyyttä heti alusta alkaen. Yksi Maidenin parhaimmasta nimikkobiisistä. On tunnelmaa ja Brucen ääni sopii tähän mielestäni kuin nyrkki perseeseen. Lauluosion jälkeinen kohta jälleen harvinaisen raskasta Maidenia. Korostuu livenä. Kunnon mosh-kohta. Kyseinen melodia esiaste Afraid to Shoot Strangersille. Myös soolokohtaan mentäessä, esiaste Afraidille. Soolot jälleen Maidenmaiset eli aika mitäänsanomattomat. Nämä soolot eivät oikein millään meinaa sopia itse biisiin ja biisin tunnelmaan. Mielestäni muutamaa poikkeusta lukuunottamatta aina ollut Maidenin ongelma; Sooloja ei saada sopimaan luonnollisesti biisiin millään. Varsinkin nyt, ilman Smithiä; Päätöntä tilutusta vain.
Loppu ihan loistava, kylmänväreet tulee selkään.
Sooloista huolimatta 5/5
4. Public Enema number one
Maidenin ykkösbiisi itselleni. Maiden jälleen kerran sivaltaa tässä lehdistöä eli sanat aika turhat. Ei haittaa. Kertosäe pelastaa kaiken; Maidenin raskain kohta koskaan.
Soolot myös kerrankin täysin onnistuneet; sopivat biisiin loistavasti ja soolossa on kerrankin ideaa tilutuksen sijaan. Way to go Mr. Murray!
Sooloa edeltävä kohta esiaste Man on the Edgen vastaavalle kohdalle.
Erikoismaininta runsaasta pellien käytöstä. McBrain käyttelee peltejä livenä aina todella runsaasti mutta levyllä sitä on pihistelty. Tässä ei. Pellit suhisevat koko ajan. Loistavaa.
Viimeinen kertsi, venytetty versio eli tahti pysyy hitaana pitkään. Sen jälkeinen filli täydellinen.
Tämä settiin ja Mr. Lappis on keikalla heti
5/5
5. Fates Warning
Alusta tulee mieleen Piece of Mind ja Still Life. Tämä tosin on tuplasti parempi. Komppi räjähtää hienosti käyntiin ja sitten menoksi. Lauluosio on hienon kuuloinen, hyvä laulumelodia. Aika synkkä. Valitettavasti kertosäe ei yllä ihan samalle tasolle. On kuitenkin parempaa keskitasoa.
Välikohta....mjaa. Soolo on tässäkin poikkeuksellisesti aika hyvä. Välimelodia toimii kyllä. Harris olisi voinut soittaa tämän kohdan kyllä bassolla korkeammasta oktaavista ja käyttää vitosotteita. Olisi lisännyt raskautta.Toinen soolo myös hyvä, lyhyt ja ytimekäs.
3,5/5
6. The Assassin
Parjattu Assassin....Alku on hieno. Antaa juuri biisin nimen mukaista tunnelmaa. Hämärää, ahtaat kadut ja joku vaanii. Samaa tunnelmaa tarjoillaan myös lauluosiossa. Sama tunnelma kyllä särkyy aika pahasti kertosäkeen koittaessa. Ei kuitenkaan mielestäni mikään hirvittävä kertsi.
Soolojen taustassa taas laahataan, mikä tuo raskautta. Myös tunnelmaltaan soolo sopii tähän. Toisesta soolosta tulee mieleen jonkinsortin takaa-ajokohtaus tai jotain.
Tunnelma biisissä erittäin onnistunut. Ei lähellekkään Maidenin heikkointa materiaalia.
3/5
7. Run silent Run deep
Lahtelaiset tämän jo tietääkin... " Running silent Running deep Lappis on vitun tyhmä jätkä..."

Kiitos vaan Mr. Diehard. Näin siis Lahdessa toisinaan olutta ottaessa. Biisit sovitetaan uuteen uskoon.
Itse biisiin. Alku jo enteilee jotain raskasta Maidenin asteikolla. Ja sitähän sieltä tulee. Ei mitään poppia vaan heavya. Sanat ovat jotain sellaista, mistä en sano mitään. Mutta biisin ollessa näinkin hyvä, ei mitään väliä. Kunhan ei lauleta gospelia.
Kertosäe vallan loistava, nimenomaan oikein laulettuna...

( Terkkuja taas Diehardille ).
Tämä olisi mahtava kuulla livenä.
Kertsin jälkeinen melodia hieno. Sooloissa mennään sitten vaihteeksi taas hivenen ojaan. Toinen soolo huomattavasti parempi.
Seuraava melodia on perkeleellinen soittaa itse kitaralla. Joku tässä on aina tökkinyt. En tiedä mikä. Itse melodia meinaa lipsahtaa HHJJ-puolelle.
Helvetin hyvä biisi kaikenkaikkiaan ja elää ikuisesti Mr. Diehardin takia.
4/5
8. Hooks in you
Tämä biisi on jotain kerrassaan kammottavaa. Loistavan levyn totaalinen epäonnistuminen. Ja vielä Smithin tekemää kamaa?! hohhoijaa.
McBrainille ja lehmänkellolle piste, mutta eipä se paljoa pelasta.
Kertosäe on ihan siedettävä.
Smithin maneerit kuuluvat selvästi toisen kertsin jälkeisessä Wasted Years-kohdassa. Alinta E-kieltä rassataan taas vaihteeksi. Soolo on ihan hyvä, ei tilutusta. Myös toinen soolo varsin onnistunut. Kitaristit hakeneet Smith-tatsia? Siltä ainakin kuulostaa.
En ymmärrä tämän biisin levylle pääsyä ollenkaan. Smithin " jäähyväiset"? Kohteliaisuussyistä pääsi levylle? Mene ja tiedä, varmasti tällekkin vedolle kannattajansa löytyvät.
2/5
9. Bring your daughter...
Loistava livebiisi ja tämäkin versio toimii ihan kivasti. Mr McBrain ja avoin haitsu, se tekee jo paljon. Haitsu kiinni ja biisistä menee voima heti pois.
Tämä on myös aikamoinen rock-pala.
Sinänsä aika ongelmallinen biisi. Ei oikein keksi mitään hyvää sanottavaa eikä myöskään huonoa. Jonkinsortin väliinputoaja siis kysessä vaikkei ehkä sitä olekkaan. Ota nyt tuosta sitten selvää...
Ja kyllä se Bruce osasi laulaa tälläkin levyllä; kuunnelkaa tämä kertosäe, Kyllä lähtee.
Soolot ovat varsin Gerssimäiset mutta nämä toimivat vaan livetilanteessa sen verran hyvin etten nyt oikein jaksaisi dissata.
Rauhallinen välikohta on myös varsin loistava, jälleen livenä korostuu. Tosin melodiakitarat liian pienellä ja haitsu on kiinni=) rokottaa raskautta.
Lopun kertosäkeissä biisi jotenkin kasvaa kasvamistaan kunnes tulee kunnon rock-lopetus. Hell yeah!
3,5/5
10. Mother Russia
Alku on helvetin loistava. Siis ihan ensimmäinen riffi. Jumalattoman jylhä. Venäjän tundrat vilistävät heti mielessä. Tai silloisen Neuvostoliiton...
Seurava kohta rauhoittaa menoa ollen edelleen aika surullinen.
Seuraava riffi on hyvä. Biisin pilaa oikeastaan Mr. McBrain samalla kompillaan. Jotain vaihtelua olisin kaivannut tuon välikompin lisäksi.
Soolokohdat varsin hyviä, soolot itsessään eivät niinkään.
Ihan mahtipontinen levyn lopetus, Tosin ei täysin onnistunut
3/5
3,9 KA
Saundit ovat tällä levyllä helvetin hyvät, kunnon livesaundit. ei mitään hifipaskaa. Myös raskautta löytyy. Sama raskaus loisti poissaolollaan edellisellä levyllä. Bruccen äänenkäyttö myös miellyttää suuresti korvaani.
Levynkannet myös hienot. Hienoimmat heti Killersin jälkeen. Minun ensimmäinen Maiden-levy ever.
Ne nostavat KA:ta hivenen.
Näin tällä kertaa.