Koko levystä voi sanoa kokonaisuutena sen verran että kuten jo aiemmin mainittua
koko levyn läpi valiitsee hyvin omintakeinen ja futuristinen fiilis. Kyseessä on myös
hyvin nopeatempoinen lätty paria poikkeusta lukuunottamatta. Basso on myös jälleen
esillä ajoittain hienosti kolisten

Maidenin Top5-levyjä ehdottomasti.
Caught Somewhere in Time
Loistava levynavaaja jonka alkuriffistä lähtien käsillä on selkeästi futuristinen
tunnelma. Kitarasynat rankasti esillä. Aah, ja Nickon basarityöskentely on aivan
ilmiömäistä TATTAdatattada! Tempo on juuri niin räjäyttävä kuin se avausraidalla
pitää ollakin. Kertosäe on ikävä kyllä jo tässä vaiheessa niin Harrismainen kuin
voi olla, eli yhden värssyn toistoa. Joissain biiseissä toimii enemmän joissain
vähemmän, tässä ei kuitenkan niin hirveästi häiritse. Adrian Smithin soolo pistää
jälleen paskat housuun kovemmallekin kaverille, LOISTAVAA! Harrisin kolisevalle
bassolle lähtee myös pinnat. Kokonaisuutena Maidenin nopeatempoisimpiin kuuluva
kappale ei kyllä jätä ketään kylmäksi, mutta ei ihan täyden femman suoritus:
(4)
Wasted Years
Legendaarinen alkuriffi ja bassoilut toimivat alussa pirun hyvin yhteen. Hyvin
yksinkertainen ja perinteinen Maiden biisirakenne E-D-C toimii jälleen. Sanat
ovat myös allekirjoittaneen mieleen ja niitä ajatellessa tulee myös kylmät väreet
pintaan. Mutta jälleen, kun soolo pärähtää käyntiin...siinä miehessä on vain tyyliä;
jälleen loistava soolo by Mr.Smith.Kokonaisuutena keskinkertaista parempi perusralli:
(4)
Sea of Madness
Psykedeelisen sekava alkuriffi herättää hieman oudon tunteen ja tämän biisin sanatkaan eivät juurikaan
innosta. Harrsin kolinabassolle kyllä jälleen pisteet! Jotenkin
mitäänsanomaton kertosäe mutta 2:28 lähtien hienoa kuunneltavaa. Kaikki huipentuu 2:53
alkavaan kitaroiden ja basson täydelliseen yhteistyöhön, kaunista! Loppupeleissä joksenkin
sekava biisi; miinusta kertosäkeestä mutta edellä kehuttu välikohta pelastaa paljon.
(3)
Heaven Can Wait
Heti alkuun tämänkin biisin kohdalla on mainittava että biisi kuuluu minun henkilökohtaisiin
Maiden-suosikkeihin yleisestä dissauksesta huolimatta. Johtuu pitkälti siitä että Real Live
One-lätty teki minuunkin lähtemättömän vaikutuksen 10 vuotta takaperin ja kyseinen biisi
löytyy myös siltä. Biisiin...yksinkertainen mutta tarttuva pääriffi plussaa. Kertosäe on
jälleen tuttua Harrisia mutta tässä on vain niin hieno ja ylväs tunnelma että ei voi olla
pitämättä. Kitarasynat taustalla parantavat entisestään tunnelmaa. Sanoihin on helppo samastua
ja elää niiden mukana biisin tarinaa, se on aina iso plussa! Rumputyöskentely on
tässäkin läpi biisin ihailtavaa. Tekemällä tehty livehoilatus on studioversiossa turha mutta
livenä sitäkin tarttuvampi. Lopetus hyvä!
Kokonaisuutena pientä miinusta vaille femma, eli:
(4.5)
Loneliness of the Long Distance Runner
Biisin alku lupaa helvetin hyvää, kaikki soittimet toimivat täydellisesti yhteen, mahtava
harmonia! Mutta lopulta huomataan että intro on täysin erillään koko loppubiisistä (ok,
loppua lukuunottamatta). Biisi iskee päin naama jälleen järkyttävällä temmolla mutta
sitten...ne SANAT

Kun jossain välissä itse biisiä alkaa laulamaan mukana ja miettimään
niin: kauheella fiilistelyllä "Pitkän matkan juoksijan yksinäisyys....laalaa" mitä vittua?

"I've got keep running...." eiheih...järkyttävän kornia. PITKÄ miinus!. Musiikillisesti
kyllä 1:56 alkaen jälleen perusmaidenia! Soolot ja biisin lopetus plussaa!
Lopullinen tuomio:
3
Stranger In A Strange Land
Maidenin ehkä raskaimmalla riffillä käyntiin pärähtävä biisi kuuluu tämän levyn
ehdottomaan kärkikastiin. Basso ja hyvät riffit läpi biisin plussaa. Dickinsonin tulkinta
myös hienoa koko biisin ajan. Vaikka toistolta alkaa tuntuakin niin jälleen kerran soolo
on maailmanluokkaa! Siitä iso pluz. Result:
(4.5)
Deja Vu
Tyypillinen Dave Murray-fiilistely alussa, joka LOLDR:n intron ohella on ihan erillään koko biisistä.
Mutta biisin räjähtäessä käyntiin tämä unohtuu täysin. Lyriikat ovat
mielenkiintoiset mutta voisivat olla hieman tarttuvammat, Dickinson joka tapauksessa tulkitsee
loistavasti. Kertosäe jälleen Harrisia?

Syntikat tuovat oman oivan mausteensa tähänkin biisiin.
2:50 alkava kitarointi plussaa. Biisin jättäminen ilman sooloa ei kuulu
missään, todella hyvä ja vauhdikas paketti jonka ainoat miinukset tylsästä kertosäkeestä
ja "turhasta" introsta.
(4)
Alexander the Great
Uskomattoman kaunis tunnelma alussa ja liidikitaran lähtiessä soimaan olo on taivaallinen!
Parhaimpia Maiden-kipaleita kautta aikain. Biisin räjähtäessä käyntiin tulos on sitä
rautaista Maidenia johon me kaikki olemme tottuneet. Dickinson antaa tässäkin kaikkensa,
vaikkakin mielikuviteksettomista sanoista tuleekin biisin ainoat miinukset. 4minuutin
kohdalta alkava instrumentaaliosio on Maidenia parhaimillaan: täydellisesti yhteen toimivat
kitarat & bassoilu McBrainin ihailtavalla rumputyöskentelyllä höystettynä saavat aikaan
sellaisen tunneryöpyn että ei paremmasta väliä. Tuntuu turhalta mainilta mutta...Adrian,
olet jälleen kerran jumala \m/ !
Aiheesta kertovan elokuvan ilmestyessä lähiaikoina elokuviin pitää miettiä miksei
Maiden ole soundtrackilla

Täysi FEMMA ja täydellinen lopetus hienolle albumille.
(5)
Koko albumin KA:
4.13