Rautaneito.com

Eipä taida tällaista topikia olla joten kyhätäänpä pystyyn.

Run To The Hills -single julkaistiin tasan 40 vuotta sitten.

Beast On The Road 1982 -maailmankiertue starttasi Englannin Dunstablesta 40 vuotta sitten.

The Number of the Beast julkaistiin 40 vuotta sitten, En Vivo -livealbumi puolestaan täyttää huomenna kymmenen. Mainittakoon myös että toissapäivänä tuli 40 vuotta täyteen legendaarisesta Beast Over Hammersmith -väännöstä, Beast-rundin brittilegin päätöskeikasta siis. 20 vuotta puolestaan CliveAid -keikoista, jotka pidettiin Brixton Academyssä 19-21.3.02.

Fear of the Dark -albumin ilmestymisestä kauppojen hyllyille tuli eilen kuluneeksi kolme vuosikymmentä. Ensi kertaa CD-formaatissa.

Unohtui jokseenkin ymmärrettävistä syistä laittaa ajallaan, mutta Fear of the Dark -kiertueen käynnistymisestä tuli viikko sitten kuluneeksi 30v, siis 3.6.92 Englannin Norwichissa saatiin kuulla esimerkiksi title track & Afraid ensimmäisinä livenä.

Päivälleen vuosikymmen sitten älähdetiin hämmästyksestä ympäri suomenniemeä, kun Maiden England -settiin löysi tiensä todellinen jymy-yllätys Afraid To Shoot Strangers, joskin valitettavasti Infinite Dreamsin kustannuksella, jonka puuttuminen oli yhtä iso shokki. Mainittakoon, että ensimmäistä kertaa myös Hallowed jätettiin soittamatta sen jälkeen kun sitä nyt onkaan veivattu, eli joulun 1981 alla käynnistynyt putki tuli tuolloin päätökseensä Yhdysvaltain Charlottessa.

30 vuotta Maidenin toisesta (pää)esiintymisestä Doningtonissa, josta myös taltioitiin virallinen livelevy. Tuolloin myös nykykokoonpanon ensimmäinen, joskin epävirallinen esiintyminen, kun Adrian kipusi Stratonsa kanssa lavalle soittamaan keikan vikan biisin ja näin hyvästelemään fanit, mihin kunnollista tilaisuutta ei ollut aiemmin tullut. Onneksi hyvästit olivatkin vain "näkemiin", vaikkei sitä tuolloin kukaan tiennytkään.

Mainitaan myös että viime viikolla tuli kymmenen vuotta Maiden England -kiertueen ensimmäisen osuuden päättymisestä.

Jokseenkin lyhkäinen Fear of the Dark -rundi näki auringonlaskunsa nousevan auringon maassa, pääkaupunki Tokiossa 4.11.92. Toki part 2 aka Real Live Tour seurasi keväällä.

Beast On The Road 1982 päättyi niin ikään Japaniin kymmenes joulukuuta. Lisätään jälkikäteen, että samalla Clive Burrin viimeinen keikka yhtyeen riveissä.

Real Live Tour käynnistyi 25.3.93 Portugalin Farosta. Lisäksi mainittakoon että A Real Live One -liven julkaisusta tuli keskiviikkona kuluneeksi samaiset 30 vuotta.

Poikkeuksellisesti ei-vuosipäivä ainakaan minkään tärkeän pyöreän vuoden osalta, mutta laitanpa silti koska tämä on ns puolessavälissä erästä. Eli siis World Piece Tour 1983 kyseessä, starttasi joko 28.4. Saksan Stuttgartista ns lämmittelykeikalla, tai sitten virallisesti 2.5. Englannin Hullista. Miten sen nyt sitten haluaa nähdä. Mutta ei tämä haudanvakavaa ole.

Sivumennen sanoen touko-kesäkuussa sen verran vuosipäiviä, etten ala kaikkia erikseen spämmimään vaan listaan sitten samaan pakettiin kaikki kunhan Piece of Mind täyttää 40. Mutta en nyt tähän vielä niitä listaa. Sopisi tietysti sinällään teemaan kun ei tänäänkään virallinen vuosipäivä ole, mutta.

Kiinnittäkää turvavyöt, täältä tulee vuosipäiväpläjäys!

-Tänään tasan 40v Piece of Mind -albumin julkaisusta (1983)

Sitten mennään lähitulevaisuuteen:

-Tasan viikon kuluttua eli 23.päivä tulee 20 vuotta siitä kun Give Me Ed... Till I'm Dead -rundi käynnistyi Espanjan La Corunassa (2003)

-Espanjan Bilbao puolestaan sai kunnian olla Maiden England -kiertueen ensimmäisen Euroopan keikan isäntäkaupunki 27.toukokuuta (2013)

-Mennään kolme vuosikymmentä taaksepäin, Real Live Tour taasen tuli päätökseensä M*skovassa erinäisten lähteiden mukaan joko 4. tai 5.kesäkuuta (1993). En tuohon laske mukaan niitä kahta elokuussa pidettyä yksittäisvetoa. Nippelitietona kuten osa varmaa tietääkin, nuo itänaapurin keikathan piti olla jo joskus maalis-huhtikuun vaihteessa, mutta syistä jotka olen autuaasti unohtanut, ne siirtyivät kesäkuun alkuun

-Ja vielä single-maininta, mutta ihan aiheellinen sillä ko kappalehan lienee bändin tunnetuin (ainakin top-kolmessa). Eli The Trooper julkaistiin 20.6.83

Ja taas on tullut aika muistella mitä on tapahtunut tasavuosikymmen(iä) sitten. Näitä päivämääriä on tässä syksyn ja loppuvuoden mittaan tarjolla jälleen useampikin, että en ylettömästi ala kaikkia erikseen spämmimään. Mutta eiköhän näistä kolmella eri postauksella selvitä, eli mennään keväältä hyväksi havaitulla tyylillä. Väkisin siinä joku tärkeä (ts levyn julkaisu tai kiertueen aloitus / lopetus) saattaa jäädä myöhemmäksi, ja joitain merkkipäiviä juhlittaneen etukäteen, mutta sellaista se on. Mainitaan lyhyesti, että muistin juuri että Maiden England* uudelleenjulkaistiin 2013 keväällä, mutta toisaalta uudelleenjulkaisuja ei lasketa joten jätetään se siihen. Unohtui silloin keväällä mainita mutta no harm done kun tosiaan reissuesta kyse.

- Tasan 30 vuotta siitä kun Brucen muotoillaanko futistermein ensimmäinen puoliaika Maidenin riveissä päättyi. Viimeinen keikka lakaistiin pois alta kuuluisilla Pinewoodin elokuvastudioilla muutaman kymmenen kilsaa Lontoon ytimen ulkopuolella

- Ylihuomenna keskiviikkona puolestaan tulee 20 vuotta täyteen Gimme Ed -rundin päätöksestä. Äijät lähti valmistautumaan Dance of Death -levynjulkkaripippaloihin kohden Lontoota Kalifornian Sacramentosta

- Dance of Deathista puheenollen, kyseinen levy täyttää ensi viikolla 20, ajatelkaas sitä! Tarkka julkaisupäivämäärä oli 8.syyskuuta.

-* Vielä yksi virstanpylväs tähän postaukseen eli Maiden Englandista sai kuitenkin suht sopivahkon aasinsillan rakennettua. 2013 vuoden legi tuli päätökseensä Chilen Santiagossa 2.lokakuuta.

Pitää oikein ääneen puntaroida notta olikos siinä kaikki tältä erää. Tais ne olla. Palataan syksyn mittaan, lisää päivämääriä luvassa. Ei malta odottaa!

On the worlds hands wrote: ↑Mon Aug 28, 2023 7:34
- Dance of Deathista puheenollen, kyseinen levy täyttää ensi viikolla 20, ajatelkaas sitä! Tarkka julkaisupäivämäärä oli 8.syyskuuta.

Vastahan se ilmestyi. Ja vastahan minäkin painoin alle 70 kiloa. Helvetti, miten aika kulkee lujaa nykyään. Siitä pitäisi jonkun tehdä vaikka biisi. Tai onhan joku tehnytkin biisejä ajasta ja sen kulusta.

”Ehtii sitä sitten eläkkeellä…” Ennen ajattelin noin, mutta entäs jos ei ehdi? Vasta viikko sitten olin hautajaisissa. Vaimon serkun mies, viisvitonen. Syöpä vei, ja nopeasti. Ehkä voisi elää nyt joka päivän mahdollisimman hyvin, kun huomisesta ei ole mitään takeita.

Tajusin muuten juuri että vanhin tyttäreni on nyt suunnilleen samanikäinen kuin Steve Harris oli Live After Deathin ilmestyessä. Vetää sanattomaksi.

^Osanotot suruun ja näin se on että ei sitä ikinä tiedä jääkö vuoden päästä rekan alle tai tapahtuuko jotain muuta tapaturmaista 47-vuotiaana vai viekö sydäri 62 iässä. Onhan tässä tuhlattuja vuosia itse kullakin kertynyt mutta en minä niitä murehdi vaan katse tulevaan ja yrittää elää paremmin jatkossa eikä ota mitään itsestäänselvyytenä, sekä kiitollinen joka päivästä. Ja kaikki rakkaudentunnustukset yms pois alta ennenkuin on liian myöhäistä.

No, vähän kevyempi kommentti tähän loppuun, kun nyt tuosta ikäjutusta mainitsit niin kun nyt tuli ajatelleeksi niin itsekin olen nyt about sen ikäinen mitä Bruce oli 7th Son aikoihin, huhhuh kyllä sitä varsin lujaa tahtia on aika viuhtonut etehenpäin, etenkin mitä vanhemmaksi tulee. Ajatteli sitä joskus teininä että nehän on jo pappoja kun katso vaikka Rock in Rio DVD:tä, mutta ei se totuus nyt ihan sellainen ole.

Ja vuosipäiväviikot jatkuu teemalla 20 & 30. Pitäisi olla kaikki mitä tässä nyt loka-marraskuussa on tapahtunut aikoinaan (poislukien tietenkin tuo edellisessä vuosipäiväpostauksessani mainitsemani Maiden England -13 legin päätös):

-Tänään 30 vuotta A Real Dead Onen julkaisusta

-Huomenna 20 vuotta Dance of Death -kiertueen käynnistymisestä. Unkarin Debrecen sai tuolloin kunnian isännöidä avauskeikkaa

-8.marraskuuta 30 vuotta Live at Doningtonin julkaisusta

-Ja vielä 24.marraskuuta tulee 20 vuotta Death On The Roadin kuvaamisesta ja äänittämisestä. Scream for me, Dortmund!

Vuoden viimeiset anniversaryt käsillä. Menestyksekäs, yhtyeen lopullisesti raskaan rock-musiikin eliittiin kiidättänyt World Piece Tour nimittäin huipentui päivälleen 40 vuotta sitten Dortmundin legendaarisessa Westfalenhallenissa sisäfestareiden merkeissä. Voisi näin humoristisesti myös todeta, että seuraava aamupäivä todennäköisesti alkoi Brucen koko tähänastisen elämän hirveimmällä kanuunalla, ainakin lukuisissa eri yhteyksissä mainituista jutuista päätellen mitä edellisiltana tuli touhuttua ei siinä, lavapreesens kyllä oikeinkin kelvollinen siihen nähden. Eihän tuosta tallennetta todistaessa arvaisi että paria olutta ja napanderia enempää nautittu miestä väkevämpää. Ammantiehet on asia erikseen settikin tosin taisi olla sen 45 minuuttia vain, joten sen ehkä jaksaa vielä keskittyäkin jotenkuten.

Mainitaan vielä, että Blaze Bayley liittyi yhtyeen riveihin virallisesti "muutamaa päivää ennen joulua 1993". Siitäkin aika tarkalleen siis kolme vuosikymmentä. Time waits for no man, näinhän se menee. Jouluja ja uuttavuotta 2024 kanssarautaneitsyeille!

Hieman etuajassa, mutta Jaappanin puolella se taitaa kahdeksas päivä olla jo pitkällä, joten suvaittakoon vuosipäivälle leikisti kilistely. Eli viimeinen naisten haku Tokiossa huomenna 20 vuotta sitten. Olikohan tarpeeksi sekavasti selitetty. Meneehän se kuuppa vähämmästäkin jumiin kuin Kuoleman kanssa joraamisesta.

Huomenna kolmannen ja viimeisen Maiden England -legin käynnistymisestä kymmenen vuotta. Ja kun on niin lyhkäinen rykäisy, niin samalla oven avauksella laitetaan etapin ja samalla koko kyseisen rundin päätepiste, joka siis tapahtui 5.heinäkuuta Knebworthissa.

Tajusin myös että varmaan jotain kokoelmia, kotivideoita ynnä muita sinkun p*rsposkia sunmuun roinan julkaisuja unohtunut laittaa, mutta ei ne niin tärkeitä. Kunhan nuo studio ja livekiekot suurinpiirtein saa ylös + tietenkin kiertueiden aloitukset, lopetukset ja jos on joku elämää suurempi päivämäärä siellä seassa. Noh, Best of the Beastin ehkä voi laittaa kunhan sinne asti selvitään.

On the worlds hands wrote: ↑Sun May 26, 2024 20:30 Huomenna kolmannen ja viimeisen Maiden England -legin käynnistymisestä kymmenen vuotta. Ja kun on niin lyhkäinen rykäisy, niin samalla oven avauksella laitetaan etapin ja samalla koko kyseisen rundin päätepiste, joka siis tapahtui 5.heinäkuuta Knebworthissa.

Tämä oli kyllä hassu kiertueenpätkä! Best of -settinä toki ihan mainio, mutta jopa Maiden England -rundin aiempiin legeihin nähden aika laiskasti kyhätty, etenkin kun miettii miten raikkaita nämä seuranneiden kiertueiden setit oli.

Siis ymmärrän, ettei bändillä ollut tuolloin kristallipalloa ja esimerkiksi Brucen syöpä ja muut tällaiset pysäyttävät jutut eivät olleet vielä ehtineet "herätellä" ukkoja tähän The Book of Souls -kiertueesta alkaen aistittavissa olleeseen hei, nyt oikeesti tehdään jotain upeaa kun vielä pystytään - fiilikseen, mutta siis tuota 2014-kiertuettahan sanatarkasti markkinoitiin pienillä, enemmän koko 80-luvun tuotantoa kattavilla settilistamuutoksilla, sillä kyseessä saattaa olla viimeinen kerta kun näitä kasariklassikoita vedetään! Ironista sinänsä, että lopulta settiin tulleista biiseistä niin Revelations kuin Wrathchildkin on kuultu tuon kiertueen jälkeen, kun taas tilaa tehneet The Clairvoyant & Afraid to Shoot Strangers eivät ole settiedustusta tuon jälkeen nauttineet lainkaan. No, Sanctuarya ei ole tuon kesän jälkeen livenä soitettu, mutta ei kyllä myöskään tilaa tehnyttä Running Freetä. Rehellisesti en kyllä kumpaakaan kaipaakaan, sillä 15 biisin settiin, johon pitää kuitenkin mahduttaa se FOTD-Iron Maiden -kombo ja muutama muu kestohitti, ei määräänsä enempää herkkuja mahdu, joten suon tuon settilistaspotin mielelläni jollekin muulle.

Tämä nyt tuli vain tälleen ohimennen mieleen tuosta vuosipäivästä!

Noin yleisesti ottaen muistelen Maiden England -kiertuetta kyllä lämmöllä, sillä syvempi vihkiytymiseni Maideniin tapahtui juuri Somewhere Back in Timen Suomen keikkojen lippujen mentyä kuin kuumille kiville ja vielä tuolloin ei ollut varmuutta, että mitään mahdollisuutta kuulla esim. Moonchild livenä enää koskaan tulisi. Olihan se ihan unelmien täyttymys, kun Maiden sitten julkisti tuon omaan lempialbumiini keskittyvän historiakiertueen ja vaikka Infinite Dreamsin puuttuminen monia kiukutti, ja toki harmitti minuakin, niin olihan se ihan fantastista päästä kokemaan viisi (!!!) Seventh Son -biisiä livenä ja siihen päälle mm. The Prisoner, Afraid to Shoot Strangers, Phantom of the Opera, Wasted Years ja vaikkei encore ehkä se omin paikka Aces Highille ollutkaan, niin hyvin maistui, kun ei tuotakaan ehtinyt aiemmin livenä kokemaan. Myös Stadikan keikka 2013 oli vähäisemmästä yleisömäärästä huolimatta selkeästi pirteämpi esitys kuin 2011.

Hyvä viesti ja asiaa täynnä siinä ylempänä. Ehkä tosiaan olisi hieman yllätyksellisemmän setin voinut kyhätä tai edes pitää samana kuin kaksi edellistä legiä, nyt mentiin väärään suuntaan. Joku huhuhan siitä kai oli jossain että NPFTD -albumilta oltaisiin title trackia harjoiteltu mutta mene ja tiedä. Saman huhun olen kuullut myös Infinite Dreamsista ennen 2012 pätkää mutta näistähän ei varmaksi osaa sanua ja voi ottaa suolahyppysellisen kanssa niinsanotusti. Jotkut klassikot, en nyt ala yksilöimään, joutaisi kyllä jo lopulliselle eläkkeelle. Onneksi pientä virkistymistä tosiaankin tapahtunut 2016 alkaen. Jännityksellä ensi vuotta odottaen, tai itse asiassa jo syksyä jolloin varmaankin tulee jo vihiä 2025 suunnitelmista ja ennenkaikkea settilistasta.

Sitten varsinaiseen asiaan eli World Slavery Tour 1984/85 alkoi Puolan Varsovasta päivälleen 40 vuotta sitten. Churchillin puhe jyrähti Torwar Sports Hallin ämyreistä paikallista aikaa noin kello 20:30, kuten saatamme Behind The Iron Curtain -dokumentista huomata (ja ensimmäisiä jos ei ensimmäinen länsimainen rockbändi rautaesiripun takana). Yhtyeen isoin, pisin, menestyksekkäin ja *lisää viisi muuta ylistävää adjektiivia* kiertue, joka sementoi lopullisesti ja ajasta ikuisuuteen aseman legendojen joukossa musiikkimaailmassa. Jopa Yhdysvalloissa, jossa bändiin on aina suhtauduttu jokseenkin varauksellisesti ja penseästi, kyseinen rundi oli pakollinen tapahtuma kaikille ei vain rockin vaan ylipäätään musiikin ystäville. Sanoisin että planeettamme suurin bändi vuonna 1985. Eihän tälle koko hommalle oikein oikeutta osaa tehdä, mutta pääasia että vuosipäivä mainittu.

Samalla vielä muistutus siitä, että 2 Minutes To Midnight -single julkaistiin kolmea päivää aiemmin. Sen verran iso hitti että päätin mainita.

On the worlds hands wrote: ↑Fri Aug 09, 2024 10:15 Hyvä viesti ja asiaa täynnä siinä ylempänä. Ehkä tosiaan olisi hieman yllätyksellisemmän setin voinut kyhätä tai edes pitää samana kuin kaksi edellistä legiä, nyt mentiin väärään suuntaan. Joku huhuhan siitä kai oli jossain että NPFTD -albumilta oltaisiin title trackia harjoiteltu mutta mene ja tiedä. Saman huhun olen kuullut myös Infinite Dreamsista ennen 2012 pätkää mutta näistähän ei varmaksi osaa sanua ja voi ottaa suolahyppysellisen kanssa niinsanotusti.

Tuon No Prayer -huhun kohdalla olen säännöllisen epäsäännöllisesti sen esiin noustessa esim. MaidenFans-foorumilla huudellut lähteen perään, ja sellaista ei tosiaan ole vielä mistään löytynyt.

Infinite Dreams -huhua sen sijaan puoltaa jo sen oleellisuus Maiden England -teeman kannalta (varmasti siis ollut settikeskustelussa ainakin mukana) ja biisi oli Hallowedin kanssa varmaan aika kalkkiviivoille mukana suunnitelmissa jollain tasolla, sillä molemmille biiseille löytyi ilmeisesti ohjelmoitu valoshow, sillä jossain "light control desk" tms. kuvassa, videossa tms. kumpikin kappale löytyy varsinaisen settilistan jatkeena joltain listalta, ilmeisesti just noihin valojuttuihin liittyen. Eli Infinite Dreamsin kohdalla huhua voisi pitää jopa vahvistettuna. Lisäksi Rod oli jonkun raportin mukaan joillekin faneille asiaa ohimennen sivunnut 2012 legin alkupuolella.

Mutta siis ihan "dataa" asiasta löytyy vaikkapa tästä:


Kuva MaidenRevelationsin jutusta.

Maiden England -setistä sen verran vielä, että jaksan varmaan aina toitottaa, miten helposti sen cliffhangeriin jääneen History part 3:sen jatkon olisi voinut kuitata kiertueen osalta ihan parilla pikku muutoksella. Kun tuo Afraid to Shoot Strangers lopulta settiin päätyi (ja mahtava livebiisihän se on!), niin sujauttamalla vaikkapa Be Quick or be Deadin jollekin legille mukaan esim. encorejen avaukseksi ja Bring Your Daughter.... to the Slaughterin sijaistamaan Running Freetä ja/tai Sanctuarya ois varhaisysäri käsitelty laajemmin mitä Somehwere in Time sai näillä historiarundeilla osakseen ennen Future Pastia. Eli Maiden England olisi taipunut helposti toimittamaan myös "History part IV:n" ja Live at Donington '92:sen muistelun virkaa tinkimättä juurikaan rundin greatest hits -luonteesta.

No, se siitä! Hienoa tosiaan, että settilista-ajattelu vähän raikaistui sittemmin ja uskoisin, että mitään liian kädenlämpöistä ei ensi vuonnakaan tulla näkemään, vaan eiköhän siellä taas sellainen noin kourallinen jotain "spessumpaa" ole muutamien pakollisten hittien kylkiäisinä.

Joo kyllä Infinite Dreams on ilmeisesti ollut ihan vakava kandidaatti mutta syystä tai toisesta putosi sitten pois. Mistäpä sitä Harrisin ajatuksenjuoksua osaisi tulkita kun ei kristallipallojakaan löydä ihan joka tavaratalosta. No, ehkä ei oltaisi sitten saatu Afraidia, mutta olisihan kummatkin ollut kohtuu helppo ujuttaa mukaan. Ilman muuta parantamisen varaa olisi ollut tuossa Maiden England -setissä, vaikka siellä olikin jokunen (pakon sanelema) harvoin soitettu mukana. Sentään pieni parannus vaikka kammottavan mielikuvituksettomaan Final Frontier 2011 -legin ulospuhallukseen / mahalaskuun. Mutta olisi voinut tosiaan tehdä vaikka sellaisen A Real Live One -tyylisen pläjäyksen, ottaa vaikka juurikin nuo kaksi nostamaasi ysäribiisiä mukaan parin ikivihriän tilalle ja siihen kylkeen joku Stranger niin siinä olisi ollut jo tosi raikas meno. Mutta aina voi settilistoilla fantasioitaan tyydyttää. Luotto on täälläkin ihan kova että ensi vuonna kuullaan jotain spesiaalia

Ja taas varsinaiseen asiaan, eli Powerslave on nyt sitten virallisesti saavuttanut keski-iän, tänään synttarikakussa 40 kynttilää. Varmaankin henkilökohtaisesti eniten luukuttamani Maiden-studioalbumi, en valitettavasti kirjaa ole pitänyt mutta vahva hunchi asiaan liittyen. Ja vielä National Geographicilla Egyptin kadonneet aarteet sopivasti kunnioittamassa merkkipaalua läsnäolollaan.