What does this button do // Bruce Dickinsonin omaelämäkerta

[Lappis]

Lemmyn, Dirtin ja Nikki Sixxin kirjojen jälkeen jokainen tällainen rokkarikirja on tuntunut oikeasti todella väljältä ja jopa diplomaattiselta. Ei sikailua, ei panemista, ei huumeita, ei sekoilua, ei mitään. Scott Ianin kirja oli aivan sysipaska, samoin MegaDaven.
Slashin kirja oli aika hyvä, Ozzyn kirja myös nauratti, vaikken miehen urasta välitä lainkaan ja tietenkin Senarikirjat(molemmat).

Siihen nähden, mitä noita kirjoja on pihalle tullut, valtaosa on juurikin tuollaista täysin mitäänsanomatonta jaarittelua just jostain miekkailuista tai lentokoneista.
Ei mitenkään mairittelevaa kuvaa ole Brucen kirja saanut täällä olevien kommenttien perusteella, joten koska siinä ei selvästikkään ole allekirjoittaneen kaipaamaa kasarirockenroll-elämänyyliä, jätän suosiolla väliin.

Ei siinä ole mitään pahaa, että rokkari on älykäs, sivistynyt ja jopa snobi(miekkailu). Mutta äärettömän tylsää se on.

[asa]

Ai, minusta Scott Ianin elämänkerta oli ihan okei. Alkupuoli oli jotenkin jaaritteleva ja hitaahko, mutta vauhtiin päästyään mun makuuni kaikenkaikkiaan ihan hauskaa kerrontaa.

[Lappis]

Oli se ok, mutta aivan kertakäyttökamaa. Ei naurattanut lainkaan. Lemmyn, Dirtin, Sixxin ja Ozzyn olen lukenut useita kertoja.

Nykyään urheilijoiden kirjat ovat huomattavasti enemmän rokkia kuin bändijäbien.
Jantunen veti aika haipakkaa urallaan, Theo Fleury yms.
Ja Karalahden kirja vielä lukematta.

Kyl mä kaipaan vanhan liiton rokkareita.

[kiden]

Oli se ok, mutta aivan kertakäyttökamaa. Ei naurattanut lainkaan. Lemmyn, Dirtin, Sixxin ja Ozzyn olen lukenut useita kertoja.

Nykyään urheilijoiden kirjat ovat huomattavasti enemmän rokkia kuin bändijäbien.
Jantunen veti aika haipakkaa urallaan, Theo Fleury yms.
Ja Karalahden kirja vielä lukematta.

Kyl mä kaipaan vanhan liiton rokkareita.

Suosittelen lukemaan Anthony Kiedisin kirjan. Menee aikalailla samaan kategoriaan Lemmyn, Dirtin, Sixxin ja Slashin kans viihdyttävyydeltään.

[Lappis]

Ai hitto, päässyt unohtumaan. Kuullut paljon positiivista palautetta tän rokkarin kirjasta. Pistetään taas etsintään

[Terminator X]

Olen nyt melkein loppusuoralla Brucen kirjan kanssa ja ihan hyvä maku tuosta on jäänyt. Sinänsä ihan hyvää vastapainoa näille kovemman linjan sekoilijarokkareiden elämäkerroille, heh. Vähän jää kaipaamaan pitkällisempää tarinointia Iron Maidenin ja myös Brucen soolouran osalta. Moni juttu kuitataan aika pikaisesti, mutta kyllä kirja on silti ollut lukemisen arvoinen jo pelkästään tuon 81 - 93 ajanjakson suhteen. Alkupuoli kirjasta oli vähän tylsää lapsuuden ja nuoruuden kertaamista. Lentokone- ja miekkailuhommat on minusta hyvin sopineet tuonne mukaan ja niiden käsittelyssä pysytään kohtuudessa ja keskitytään niihin mielenkiintoisimpiin hetkiin. Pidin myös siitä osuudesta, jossa Bruce kertoo keikasta Bosnian sodan keskellä, vaikka semmoset peruskauhistelut nyt ei oikein nappaa.

Minulla ei oikeastaan ole edes tullut mieleen, että kirjassahan ei tosiaan käsitellä Brucen yksityiselämää ollenkaan, mutta ei se toisaalta ole häirinnytkään. Olisi siitäkin voinut silti jotain mainita, mutta ymmärrän jos tällaisia asioita ei tahdo tuoda julkisuuteen.

Ja tervehdykset kaikille pitkästä aikaa, ei näköjään ole kuuteen vuoteen tullut viestiä tänne laitettua

[Flanker]

Sainpa joululahjan viimein luettua. Bruce on tehnyt paljon joten aika monesta asiasta kirjassa oli vain pintaraapaisu, ja avioliittoja ja ihmissuhteita ei tosiaan yhtään mitä pieneksi pettymykseksi laskettakoon vaikken millään rokkisaippuadraamoilla olekaan kiinnostunut mässäilemään. Tuntuu jotenkin siltä että henkilökuvasta on iso siivu pois kun mitään ihmissuhteita tai perhe-elämää ei ole mukana vaikka ymmärränkin motivaation jättää nämä pois.
Miekkailusta ja lentämisestä kirjassa on tosiaan paljon ja yksityiskohtaisesti. Ilmailufanaatikkona lentouran kuvaukset kiinnostivat kyllä kovasti mutta tiedostan olevani tässä vähemmistössä. Bruce on kuitenkin nykyään yhtä paljon lentäjä kuin muusikkokin joten selvää on että hän myös tästäkin kertoo. Bruce on aika hyvä kirjoittaja ja kertoja joten kirja on viihdyttävä ja suomennos ihan hyvä vaikka joitain käännös- ja toimitusvirheitä kirjassa tuntuu olevan, mikä on nykyaikaisessa käännöskirjallisuudessa valitettavan yleistä. Ehkä enemmän olisin kaivannut anekdootteja kohtaamisista muiden muusikkopersoonien kanssa, samanlaisia kuin alkupuolella oleva kuvaus Ian Gillanista.

Kokonaisuutena kirja on Bruce-fanille hyvin mielenkiintoinen, Maiden-fanille selvästi vähemmän kiinnostava. Jos on lukenut ja katsonut muuta Maiden-historiaa niin ei siellä paljoa uutta ole, vaikkakin nyt toki Brucen näkökulmasta. Itselleni oli kuvaus Martin Birchistä kyllä uusi avaus miehen persoonaan joka näyttää olevan vähän erikoisempi mitä ennalta tiesin. Hänellä(kin) näyttää olleen taipumus että kova työ vaatii kovat huvit. Tuon luettuani en ihmettele että hän jäi eläkkeelle musiikkituottajan hommista verraten nuorena.

[Bruusbruus]

Vihdoin ja viimein sain itsekin luettua Brucen opuksen ja aika tylsä kyllä oli, lentämisestä oli vaikka mitä, sooloajalta sentään jotain ja Maiden kuitattiin tyyliin "kiertua alkoi, kiertue loppui". Pitänee lukea Run to the Hills pitkästä aikaa uudestaan, siihen kai on parikin kertaa loppuun laitettu täydennystä.

[Tumppa]

Pitää kyllä kirja hommata pukinkonttiin. Pelottaa vaan, kun olen niin kovin laiska aloittamaan mitään. Eiköhän tuosta kuitenkin innostu, jahka saa ekat sivut luettua.

Heh - viesti kirjoitettu marraskuun lopussa 2017 ja sain kirjan eilen luettua. Pukinkonttiin tuli tuolloin hommattua ja luin ensimmäiset ~30 sivua, lopun syöpätarinoinnit ja siihen se jäi. Loppuvuodesta sain viimein itseäni niskasta kiinni ja mielestäni oli oikein mukavaa luettavaa eikä kritisoidut miekkailu- ja lentokonejutut häirinneet itseäni juuri. Tietysti olisi ollut kiinnostavampaa kuulla enemmän musiikkipuolesta, mutta ei voi mitään.