Rautaneito.com

Vaikka mä en itse olekaan mikään laulaja, niin päätin pistää tästä aiheesta topikin pystyyn, koska se kiinnostaa minua.

Minusta Brucen lauluääni oli kaikkein komeimmillaan ja voimakkaimmillaan TNOTB-levystä World Piece Tourin alkupäähän, sekä Powerslave-levyllä. Varsinkin Beast Over Hammersmith ´82-taltioinnilla, sekä niinikään Hammersmithissa Piece Tourin alkuvaiheessa 1983 taltioidussa bootlegissa "Air Raid Siren" kuulostaa suorastaan jumalaiselta. Kuitenkin jo Piece Tourin päätöskeikalla Dortmundissa Brucen äänestä kuuluu kiertueen aiheuttama rasitus. Vaikka voima on edelleen tallella, ei Run To The Hillsissä päästä C:tä korkeammalle ja falsettikirkaisut eivät lähde sitten ollenkaan. En sitten tiedä minkälainen tauko kiertueen ja Powerslave-levyn välissä oli, mutta Powerslavella ääni on jälleen kuosissa, kuten huomaamme Aces High-kappaleesta ja Rime Of The Ancient Marinerin "comes the RAAAAAIIIIINNNNN"-kiljaisusta. World Slavery Tour oli bändin pisin ja se valitettavasti kuuluu myös Live After Deathilla, taaskaan eivät falsettikirkaisut lähde sitten ollenkaan ja Aces Highissä Brucella on pahoja vaikeuksia saada korkeimpia ääniä laulettua edes vähän sinne päin, vaikka voimaa ja kuulautta toki äänessä edelleen muuten on. Sama kehitys jatkuu Somewhere In Timella ja SSOASSilla, Maiden England-videolla Brucen ääniala on kapeimmillaan, mitä olen koskaan kuullut. Sitten tapahtui jotain. NPFTD:llä ja FOTD:lla Bruce vaikuttaa saaneen äänialansa takaisin, falsetitkin lähtee varsinkin Be Quick Or Be Deadin alussa. Mutta laulutyyli on samalla muuttunut. Koko 80-luvun ajanhan Bruce lauloi lähes huutaen täysin palkein ja voimalla, mutta NPFTDstä FOTD-kirtueeseen laulu oli enemmän sellaista raspista "rähjäämistä". Sitten taas Brucen "paluulevy" Brave New Worldilla Bruce on palannut kirkkaan kuulaaseen, voimakkaaseen laulutyyliin, mutta skaalassa on taas tultu hieman alaspäin, ainakin falsettikirkaisuissa ja lisäksi äänen väri on hieman käheämpi, kuin aikaisemmin ja korkeat äänet kuulostavat vähän sellaiselta kireältä pinnistämiseltä. Tuollainen hänen äänensä on sitten vielä tänäkin päivänä.

Nämä nyt ovat lähinnä tällaisia huomioita, joita olen tässä useiden parinkymmenenen vuoden Maiden-kuuntelun aikana merkille laittanut. Jos ei Real Live Touria lasketa, niin Dickinsonhan on aina ollut uskomattoman energinen esiintyjä ja lavapreesens on monesti korvannut ajoittaiset äänen puutteet. LAD ja Maiden Englandhan ovat helvetin kovia livejä, ei siitä pääse mihinkään. Dickinson on ehkä nyttemmin kehittynyt teknisesti, mutta noihin aikoihin bändin kultakautena koko porukan esiintymisessä oli sellaista energiaa ja vimmaa, ettei siinä paljon paina, jos Brucen ääni nyt ei ihan parhaimmillaan soinutkaan. Ja heikoimmillaankin Bruce pesee silti lattiaa Blaze Bayleyllä.

Laittakaas toki muutkin huomioitanne ja mielipiteitänne aiheesta.

Koskenkorvasieni wrote:NPFTDstä FOTD-kirtueeseen laulu oli enemmän sellaista raspista "rähjäämistä".

Tjoo, mutta No Prayer On The Road tourilla Bruce lauloi aika komeasti paikoitellen. Kasarin voimaa, teknisestikin ihan pätevää (ei mennyt ihan käheäksi säheltämiseksi) ja korkeatkin kohdat meni silleen ihan jees. Tosin itsehän en ollut tuolloin edes syntynyt, joten bootteihin nojaa tämä näkemykseni.

FOTD/Real Live -toureilla Brucen suoritukset vähän vaihtelivat. Raspi senkuin lisääntyi, mutta kyllä esim. Donny 92:n Troopperi on ihan hienoa kuultavaa ja Where Eagles Dare menee laulun osalta jopa vähän paremmin kuin 86/87 -keikoilla. Nyttemmin Brucelta menee korkeat äänet tosiaan välillä vähän kiristykseksi, mutta toisaalta välillä kuulostavat todella luonnollisilta. Varsinkin nämä viimeisimmät Etelä-Amerikan keikkojen bootit antavat sellaisen kuvan, että Brucelta lähtee ihan luonnollisestikin korkealta, silloin kun se lähteeä, eikä tarvitse hirveästi pinnistellä. Tosin paljon on kiinni kai biisin melodian haastavuudestakin ja siitä, pysyvätkö korkeat äänet koko ajan tasaisena, vai mennäänkö yhtäkkiä ihan "Westward the tide" -sfääreihin.

Mutta en tosiaan tajua näistä teknisistä jutuista paljoa, joten jätän sen spekuloinnin asiantuntijoille.

Brucen raspisemman äänen käyttö on myös huomattavasti vaihdellut. Beast -rundillahan äijä käytti sitä hienosti esim. Killersiä vetäessä (hiivatti kun se Beast Over Hammersmith -versio on mahtava), mutta Piece -turneella ei taas juuri nimeksikään, vaan Bruce veti kautta linjan kirkkaasti/välillä käheästi ja tukkoisesti. Slave -kiertue oli jotain siltä väliltä. Lähti jotenkuten korkealta, vaikka rasitus tosiaan kuuluu LAD:illakin, mutta "rähjäisyys" roikkui mukana tehokeinona. Somewhere On Tour on taas samaa luokkaa, kuin Piece Of World Tour, ainakin loppupäässä. Tosin bottien perusteella Brucen äänen käyttö vaihteli aika suuresti. Välillä taisi olla aika kova flunssa, välillä taas meni vähän paremmin. Seventh Tour olikin se kuuluisa flunssakiertue ja sen kyllä kuuli. Raspia oli mukana, kuten Maiden Englandiltakin kuulee ja korkeat kohdat olivat pirun räkäisiä. No Prayer -tourilla raspia taisi olla albumiin suhteutettuna yllättävän vähän ja Fear/Real Live -tourillakin oli vähän niin ja näin. Selvästi kuitenkin Maidenin raspisimpia kiertueita nuo kait.

Ed-huntour ja BNW -tourit olivat Brucelta kyllä hienoja suorituksia. Rock In Riolla mies päästelee vähän joka rekisteristä niin upeaa nuottia, että huh huh. Vuoden 2002 soolokeikat ja Give Me Ed jatkoivat monipuolisten ja ääntä luovasti käyttävän Brucen linjaa, mutta DOD-kiertue oli taas vähän tukkoisen kuuloinen. 2005 taas vakuutti. Ullevi 2005:n Phantom, Revelations ja Running Free ovat silkkaa mahtavuutta. 2006 meni myös hienosti, SBIT on suorastaan historiaa, varsinkin tuo Chile 2009 oli aika tykitystä ja Brucen tulkinta Rimestä oli parasta ikinä, ainakin Lento 666:n perusteella. TFF turneella mies jatkoi samalla tasolla ja on ollut nyt aika liekeissä. Kuunnelkaas When The Wild Wind Blows@Sao Paulo 2011. "They only fill us with the STUFF THAT THEY WANT, did you know, did you know?"

...jestas mitä listaa

Mielenkiintoinen topic. Itse olen myös kiinnittänyt paljon huomiota Brucen äänen muutokseen. Esimerkiksi Powerslavella ääni on hyvin puhdas, kirkas ja korkea (mistä tosin itse en pidä yhtään). Suosikkilevylläni No Prayer for the Dyingilla ääni on karhea ja raspinen, ja korkeat äänet on muodostettu klassisen laulun tyyliin. Sittemmin, mielestäni näihin päiviin asti, Bruce on siirtynyt käyttämään yhä enemmän klassisen laulun tekniikkaa: ääni on puhdas ja kova, ja useimmiten tuntuu siltä, että se kantaisi kauas ilman mikrofoniakin. Luulisin, että tekniikan vaihtaminen johtuu kenties siitä, että laulukokemusta on karttunut enemmän, ja ääni kestää vanhempana paremmin, jos käyttää huoliteltua äänenmuodostusta.

Omaan mieleeni Brucen paras terä oli "rähjävaiheen" jälkeen välillä 1994-1999, kun saundi löytyi uudelleen ja soololevyillä onkin sitten vertaansa vailla olevia vetoja plus että dynamiikka toimii ja ylä -sekä alarekisteri soivat sopusoinnussa keskenään, niinkuin 80-luvun alkupuolella, jolloin tosin tekniikka oli enempi pää-äänessä, kun myöhemmin nykäistään mahasta asti, jolloin aivan ylimmät ohenevat.
Mataliin ääniin karstaa on sopivasti tullut kokemuksen myötä ja sehän kuulostaakin aivan mahtavalta, yhtenä parhaimmista Brucen "uuden" saundin edustajista kaikessa monipuolisuudessaan omasta mielestäni tämä Ayreonin biisi: http://www.youtube.com/watch?v=cHsmVa5pPWA" onclick="window.open(this.href);return false;

Brucen äänessä ei voi olla muutosta havaitsematta vuosien varrella,mutta onhan se aika ymmärrettävää että Powerslavella on esim erilainen ääni kuin vaikka TFF:lla,sillä onhan Powerslavesta kulunut jo kohta 30 vuotta. SIT:lla ja SSOASS:lla taas Bruce ei niin kovaa ja korkealta laula(ei ainakaan niinkuin Powerslavella) mutta mielestäni ei sellainen ehkä niihin biiseihin sopisikaan. TFF:lla on kyllä havaittavissa hieman kireyttä korkeimmissa kohdissa,mikä on ihan ymmärrettävää kun ikääkin on kertynyt.

Aikoinaan Maiden sanoi ettei Aces high:ta esitetä enää siksi koska Dickinsonin ääni ei kestä. Suuri yllätys oli kun se olikin tuolla SBIT-kiertueella setissä. No hyvinhän se meni,vaikka korkeimmat kohdat meniväthin hieman karjumiseksi. Live After Death:issa Aces high on aika ponneton,mutta se taas puolestaan johtui siitä että bändi oli niin paljon keikkaillut ennen tuota keikkataltiointia,että on enemmän kuin ymmärrettävää että ääni on romuna kun väsymys painaa.

Ei kuulemma myöskään Ian Gillan esitä kaikkia biisejä siitä syystä ettei ääni enää kestä. Ronny James Dio ei pudottanut koskaan mitään pois,vaan esitti kuolemaansa asti kaikkia mahdollisia biisejään,mutta Dion tuotanto ei äänenkäytön kannalta ole ihan niin vaativaa kuin Maidenin tuotanto.