Maidenin paras 2000-luvun levy?

[rocker]

Nyt kun neljä levyä on julkaistu Brucen+Adrianin comebackin jälkeen, niin avataas tällanen äänestys.

Oma mielipide:

BNW oli itselle erittäin vaikeasti avautuva levy ilmestyttyään, kolmea ekaa kappaletta lukuun ottamatta. Ajan kuluessa levy on kuitenkin osoittautunut erittäin mainioksi ja toimii kuin häkä.

DoD toimi heti ilmestyttyään. Välillä pääsi kyllästyminen iskemään, mutta kipinä on sittemmin taas löytynyt. Hyvä levy on parista vaisummasta biisistä huolimatta. Silti kumpikaan em.levyistä ei pysty päihittämään A matter life and deathia, joka pysyy minulle The Levynä edelleen. Kokonaisuus on vaan niin jäätävä, materiaali on totaalibalanssissa. Odotin The Final Frontierista listani ykköstä, mutta ei. Kokonaisuutena on monien kuuntelujen myötä pudonnut 2000-luvun heikoimmaksi sittenkin. Silti erittäin hyvä levy on, mutta mutta... levyllä on tappobiisejä kuten Isle of Avalon, TMWWBK ja Coming Home, mutta tiettyihin biiseihin on jo nyt kyllästyminen iskenyt (TFF, WTWWB, MoM).

Joten AMOLAD jatkaa edelleen ykkösenä.

[Suotana]

A matter life and deathia, joka pysyy minulle The Levynä edelleen. Kokonaisuus on vaan niin jäätävä, materiaali on totaalibalanssissa. Odotin The Final Frontierista listani ykköstä, mutta ei.

Samaa mieltä. AMOLADi pieksää kokonaisuudellaan jokaisen kasari Maideninkin. Ei ainuttakkaan heikompaa raitaa ja kestää kuuntelua erittäin hyvin. Heikoimmaksi ehkä sanoisin Dance Of Deathin jolta löytyy muutama heikompi raita. BNW ja TFF ovat taas erittäin tasasia levyjä keskenään. Molemmat mahtavia, joten en niitä paremmuusjärjestykseen laita.

[Rautapeto]

Mä en toistaiseksi pysty asettamaan TFF:ää samalle arvosteluasteikolle aikaisempien levyjen kanssa. Kuherruskuukausi on vielä menossa... AMOLAD on aiemmista vahvin levy. Dance of Death on toistaiseksi kakkonen, muutamalla täysosumallaan ja muutamalla hudilla. BNW oli puolestaan mun mielestä Maidenin heikoimpia levyjä ilmestyessään. Olen ajan kanssa antanut sille hiukan enemmän arvoa, mutta kyllä se näistä paluun jälkeisistä levyistä on selkeästi huonoin. Siinä on noin puolet hyvää ja puolet paskaa.

Mikä siinä on, että joka ikinen äänestys tällä foorumilla antaa aina vastauksen "epäkelpo lomake" tjsp.?

[Edward Mannerheim]

^Sun täytyy vaihtaa tyyliä, siis asetuksista.

Paras ja eittämättä tasaisin kokonaisuus on ilman muuta AMOLAD, joka hakkaa myös jokaisen 90-luvun levyistä. Sen jälkeen on jo tasaisempaa järjestyksessä DoD, BNW & TFF.

Sanotaan se taas kerran vaikka aiheesta on tullut avauduttua aikaisemminkin: kaikkia levyjä häiritsee nykyajan vitsaus eli ne ovat liian pitkiä, niille on tungettu aivan liikaa matskua introilujen, säkeistöjen määrän ja biisirakentelun muodossa. Esim. TFF:ää voisi leikellä kivuttomasti ½ tuntia jolloin turhat rönsyilyt eivät olisi niin vallitsevia ja luotaantyöntäviä. Levyille päätyy selviä filleribiisejä eikä niitä parempienkaan biisien sovituksia ole jaksettu miettiä ihan loppuun asti, koska nykytekniikka ei aseta rajoja artistien "taiteellisille mielihaluille". Ihan aikuisen oikeesti jonkun pitäisi ottaa Harrista raiveleista kiinni ja sanoa, että liika on liikaa - TFF:llä varsinkin sanoitukset ovat todella puuduttavia ja lähteneet pahasti lapasesta. Miksi ihmeessä sanoittajien täytyy potea sanoitusripulia, onko aivan välttämätöntä kertoa raamatun mittainen tarina yhdessä biisissä? Itse jättäisin sanoitukset vähemmälle ja vastuun kuulijalle ymmärtää kuulemaansa. Verrataan vaikka biisejä Remember Tomorrow ja WTWWB, ainakaan mun mielestä RT ei paranisi lisäämällä biisille mittaa 7 minuuttia ja 6 säkeistöä. Mielipiteitä toki.

[Rautapeto]

^ Ai se olikin ulkoasusta kiinni tuo äänestyshomma. Kiitos tästä.

Aiheeseen palatakseni mun mielestä TFF:llä on taas pitkästä aikaa useita todella kiehtovia sanoituksia. Paikoin toki tekstiripuli vaivaa, mutta tekstit teksteinä on kiinnostavampia kuin aikoihin. Se on tietysti vain puolivoittoa, kun niiden pitäisi näin musiikissa toimia jotenkin osana sävellystä...

[asa]

AMOLAD, Final Frontier häviää karvan mitalla. Brave new World ja Dance of Death sisältävät liikaa täytekappaleita, jos molemmista ottaisi parhaat kappaleet, niin niistä saisi yhden timattisen levyn!
Brave New world

EDIT: Laitetaan vielä sijoitukset selvennykseksi:

1. AMOLAD
2. The Final Frontier
3. Dance of Death
4. BNW

[Tumppa]

^Olen täysin samaa mieltä asan kanssa. BNW ja DoD ovat toki hyviä levyjä, mutta niiltä löytyy myös niitä huonompia kappaleita, joita ei kuitenkaan AMOLAD:illa ja TFF:llä esiinny. AMOLAD on kokonaisuutena kuitenkin hieman parempi kuin TFF.

[Varjis]

Hyvä topikki.

Joo'o, kyllä on tasokkaita kaikki, mutta lähdetäänpä huonoimmasta.
4. Dance of Death
Todellisia helmiäkin löytyy, kuten nimibiisi ja Rainmaker, puhumattakaan Paschendalesta ja No More Liesista, mutta suurin osa biiseistä on vähän mitäänsanomattomia, eivätkä sisällä mitään erikoisuuksia. Vaikkapa Age Of Innocence.

3. Brave New World
Tämän kanssa oli ihan hirveä painiskella, että onko se 2:ksi vai 3:ksi paras, mutta päädyin nyt sitten tähän. Sisältää tasokasta menoa läpi albumin, mutta joukkoon mahtuu myös heikompia biisejä, kuten The Fallen Angel (allekirjoittaneen mielestä levyn huonoin). Sisältää uskomattoman hyviä biisejä, kuten The Wicker Man, Ghost of the Navigator ja Blood Brothers. Helmenä kuitenkin Murrayn upea sävellys Brave New World, Harrisin kanssa tietenkin.

2. A Matter of Life and Death
Kyllä AMOLAD loppujen lopuksi pääsi kakkoseksi, ainoa seikka vaan että olen kyllästynyt vähän pariin biisiin, Lord of Lightiin ja The Pilgrimiin. Ensimmäistä kertaa albumilla on paljon pitkiä eepoksia, mutta jokainen on kyllä aika rautaista tavaraa. Esimerkkinä loistava For the Greater Good of God, hidas tunnelmaa nostattava intro, ja jysähtää yhtäkkiä käyntiin! Hyviä edellämainitun lisäksi myös These Colour's Don't Run, Different World, The Longest Day ja The Reincarnation of Benjamin Breeg. Hyvää menoa läpi levyn!

1. The Final Frontier
Ei kahta sanaa. Avaruusseikkailu jäi nyt oikeastaan vain avausbiisiin ja levyn kanteen, mutta se ei kiistä sitä toasiasiaa, etteikö TFF olisi Maidenin paras tuotos 2000-luvulla. Tähän on kyllä saattanut vaikuttaa se, että 'tosifanius-aikani' ensimmäinen tuotos oli nimenomaan The Final Frontier, jolloin olin ikään kuin Maiden huumassa, mutta mitäs väliä .
Albumi alkaa oudosti, ei lainkaan huonolla vaan jännittävällä Satellite 15:llä, ja loppualbumi onkin oikeastaan aikamoista Maiden-ilotulitusta. Heikompi biisi on minusta vähän omituinen Starblind, joka ei vieläkään tahdo aueta kunnolla. Albumilta löytyy aivan uskomattomia kappaleita, kuten Isle Of Avalon, The Talisman ja The Man Who Would Be King. Mutta kaikkien muiden yläpuolelle nousee huikea When The Wild Wind Blows, upeine kitaramelodioineen ja koskettavine sanoineen. Ja kyllä tähän kastiin voi loppujen lopuksi laskea ensisinkku El Doradonkin, jonka basso-osuudet ovat niin pirun kivan kuuloisia.

Eli ääni The Final Frontierille.

[AntiSmuli]

Yksikään 2000-luvun levyistä ei ole vielä minulla menettänyt arvoaan ja kaikki kuulostavat huippukamalta. Frontier tietenkin vielä alkutekijöissä ja vähän samanlaiset fiilikset päällä sen suhteen kuin 06 AMOLADin kanssa, eli AMOLAD ja Frontier kamppailee suht kiivaasti kärkipaikasta. Dance Of Death ja etenkin Brave New World on pysynyt joka soittokerralla hyvinä kokonaisuuksina vailla hirveitä kömmähdyksiä.

Maiden-laseilla tai ei, niin BNW ja DOD on 4/5, 2 viimeisintä 5/5 (Viimeistään Maiden-pullonpohjilla Frontierkin täyden femman arvoinen)

[nickorules]

AMOLADin synkkä yleisilme ja tasokkaat kappaleet toimivat täällä parhaiten.

Jos nyt nämä poimitaan Maiden-rankingista, niin:

3.A Matter of Life and Death
8.The Final Frontier
9.Brave New World
11.Dance of Death.

[Jazz78]

Oma järjestys on : TFF, BNW, AMOLAD & DOD.

[Karpaasi]

Dance of Death on melko selvä ykkönen ennen Brave New Worldia. Molemmat levyt ovat melko perinteistä Maidenia lyhyine rypistyksineen ja muutamine selvine eepoksineen. On totta, että esimerkiksi Dance of Deathilla on muutamat heikommat kappaleensa, mutta niin on kaikilla näistä levyistä. Dance of Deathilla on myös aivan helvetisti nostalgia-arvoa, joka totta kai vaikuttaa sijoitukseen. Silti näen, että se on tasapainoinen levy Brave New Worldin rinnalla.

Kolmantena tulee sitten AMOLAD: levyllä on hyviä kappaleita, mutta se kärsii turhan paljon mammuttitaudista. Miksi biisejä pitää venyttää, vaikka parempi tulisi lyhyemmällä kestolla? Pitkät introt aiheuttivat haukotusta jo neljä vuotta sitten, eikä niitä paremmiksi voi tai pidä kuunnella. Levyllä on kuitenkin hyviä biisejä, vaikka kaksi viimeistä biisiä olisi voinut leikata kokonaan pois kompaktimpaa kokonaisuutta varten.

TFF on taas luonnollista jatkumoa AMOLADille. Tällä kertaa levy on jaettu pitkään ja lyhyeen osaan, mutta yhteiskestoa taisi levyllä olla yhtä kauan kuin AMOLADillakin. Siinä missä AMOLAD aiheutti reaktion "mitäs helvettiä?", kun Maidenilta ei ollut tottunut kuulemaan koko levyn verran synkkiä sotaeepoksia, ei TFF pystynyt aiheuttamaan enää samanlaista hämmennystä, koska tämä oli jo odotettavissa. Monet biisit ovat hyviä silti, ja erinomaisia biisejä löytyy muutama.

Suurimmat syyt DOD:n ja BNW:n meikäläisellä lienevät materiaalin helppous ja tunnistettavampi Iron Maiden -soundi. Ja ehkä Brucen paremmat laulusuoritukset, jotka varsinkin AMOLADilla tökkivät.

[Hanged man]

1.AMOLAD
2.BNW
3.DoD
4.TFF

[Jyyd]

Itellä menee näin:

1. BNW
2. AMOLAD
3. TFF
4. DoD

Brave New World vaan toimii yhä, Ghost of the Navigator, The Thin Line.., nimikkobiisi ja monta muuta, tarpeeksi melodioita ja myös vähän rankempaakin menoa. 90-luvun heikot puolet on karsittu pois ja uusi suunta oli otettu.

[Bruusbruus]

The Final Frontier. BNW:llä ei ole kuin muutama hyvä biisi eikä DoD ole juurikaan parempi, AMOLAD ei koskaan minulle auennut, joten Suotanan kommentista olen täysin eri mieltä, ei niitä kasari Maideneita pysty peittoamaan.

AMOLADi pieksää kokonaisuudellaan jokaisen kasari Maideninkin.

[Daelos]

A Matter of Life and Death melko ylivoimaisesti, on kyllä pitkään ollut oma suosikkini kaikista Maiden-lätyistä.. Ihan uskomaton kokonaisuus, heikkoina kappaleina pitäisin vain Different Worldia ja Out of the Shadowsia, jotka nekin ovat ihan jees vetäsyjä. Levy on vaan täynnä aivan uskomattomia biisejä, parhaimpina ehkä These Colours Dont Run, The Reincarnation of Benjamin Breeg, The Greater Good of God ja The Legacy.

Brave New World tuleekin sitten varmaan kakkosena. Aivan helvetin mahtava comeback-levy, helminä Ghost of the Navigator, Dream of Mirrors ja Out of the Silent Planet!

The Final Frontier kolmanneksi parhaana, mutta eihän tämäkään huono ole. Isle of Avalonin ja The Talismanin kaltaista eeppisyyttä ei ole ikinä liikaa!

Dance of Death ei ole kokonaisuutena ikinä iskenyt. Pari todella hyvii biisiä (Paschendale, Dance of Death) löytyy, mutta muuten aika keskinkertaista menoa omasta mielestäni.

[bultsi]

A Matter of Life and Death kokonaisuutensa vuoksi. Levyltä ei löydy täyteraitoja ollenkaan, toisin kuin muilta 2000-luvun levyiltä. Yksittäiset biisit eivät taas nouse muiden levyjen helmien tasolle.

Brave New Worldilta löytyy täydellisiä biisejä, The Wicker Man, Ghost of the Navigator ja Blood Brothers. Loppulevy tylsää ja jannaavaa. Dance of Deathilta löytyy Rainmaker, Montsegur, Dance of Death, Paschendale ja Face in the Sand. Loppulevy mitäänsanomaton. Final Frontierista en sano vielä mitään kun ei kuunteluja ole vielä tarpeeksi.

A Matter of Life and Deathilta ei löydy niitä täytekappaleita. Sen takia Valitsen sen 2000-luvun parhaaksi levyksi.

[Summerganon]

Brave New Worldilta löytyy täydellisiä biisejä, The Wicker Man, Ghost of the Navigator ja Blood Brothers. Loppulevy tylsää ja jannaavaa.

The Thin Line Between Love & Hate

Vaikea sanoa suosikkia, kun jokaisella levyllä on oma tunnelmansa ja omat vahvuutensa... Brave New World kuulostaa "tuoreelta" ja raikkaalta ja sisältää todellisia timanteeja, mutta The Mercenary ei oikein lähde samalla tavalla kuin esimerkiksi Rainmaker tai The Alchemist ja Dream Of Mirrors (vaikka mainio biisi onkin) ei missään tapauskessa vedä vertoja Dance Of Deathille ja muille 2000-luvun eepoksille. The Nomand osaa olla vähän puuduttavakin, mutta toisaalta pidän sävellyksestä ja biisi ei pitkästytä minua kun sitä kuuntelen. Vähän sama juttu, kuin The Man Who Would Be Kingin kanssa: pitkä biisi, jossa ei tapahdu paljoa, mutta ihan helvetin hyvä sellainen. TTLBL&H on mahtava.

Dance Of Death on kova ja ainoastaan New Frontier on täytebiisiksi luokiteltavissa, vaikka Age Of Innocencekaan ei oikein lähde mahtavan Face In The Sandin jälkeen. Journeyman toimii huomattavasti paremmin live-versiona. Montsegur, Dance Of Death ja Paschendale Maidenin 2000-luvun kärkibiisejä ja parhaimmistoa noin yleensäkin.

A Matter Of Life And Death onkin sitten kautta linjan silkkaa parhautta. Ainoastaan Out Of The Shadows jää vähän laimeaksi, kiitos kertsille ja ei pärjää TFF:n Coming Homellekaan. Biisi on ihan hyvä ja väliosa on loistava, mutta olisin kaivannut vähän eksoottisempaa kertsiä ja ehkä vähän raikkaampi soundimaailmakin olisi saanut tähän vähän enemmän lentoa. Mutta kuitenkin, AMOLAD on helposti viiden tähden paketti.

The Final Frontier ei sitä ole, jos ajattelen sitä kappale kerrallaan, mutta toisaalta se on enemmän kuin osiensa summa. "Lyhyistä" biiseistä kasattu alkupuoli toimii hienosti ja lopun eepokset eivät pitkästytä, vaan pitävät otteessaan. When The Wild Wind Blows päättää albumin hienosti ja herkästi. Biisistä tulee sellainen "tämä matka oli tässä" -fiilis ja sitähän albumi oikeastaan on: eeppinen, sinne tänne poukkoileva seikkailu. Tuotantopuoli voisi olla parempaakin, sillä alkupuolen biisit jäävät vähän vaisuiksi ja loppupäästäkin olisi saanut ehkä enemmän irti, mutta toimii.

Fiilispohjalta voisin rankata parhaaksi joko The Final Frontierin tai Brave New Worldin, mutta kappalemateriaalin puolesta se olisi AMOLAD. Dance Of Death rokkaa täysillä ja tuntuu jumalalliselta kun sitä kuuntelen, mutta jostain syystä se ei eksy soittimeen kovin usein. Silloin kun eksyy, on se kyllä silkkaa parhautta. Wildest Dreams, New Frontier ja välillä jopa ihan hyvä Age Of Innocence vain eivät oikein lähde ja kaksi ensiksi mainittua ovat jopa aika huonoja.

[nickorules]

Brave New Worldilta löytyy täydellisiä biisejä, The Wicker Man, Ghost of the Navigator ja Blood Brothers. Loppulevy tylsää ja jannaavaa.

The Thin Line Between Love & Hate

The Fallen Angel .

[Pertti Keinonen]

Brave New Worldilta löytyy täydellisiä biisejä, The Wicker Man, Ghost of the Navigator ja Blood Brothers. Loppulevy tylsää ja jannaavaa.

The Thin Line Between Love & Hate

Osaako joku sanoa, että kuka kitaristeista soittaa lopussa taustalla sen melodian, jonka Bruce laulaa? Hieman queensrychemäinen meininki, aivan huippukohta!

[Hevari]

Brave New Worldilta löytyy täydellisiä biisejä, The Wicker Man, Ghost of the Navigator ja Blood Brothers. Loppulevy tylsää ja jannaavaa.

The Thin Line Between Love & Hate

Osaako joku sanoa, että kuka kitaristeista soittaa lopussa taustalla sen melodian, jonka Bruce laulaa? Hieman queensrychemäinen meininki, aivan huippukohta!

Kyllä se on Dave. Ainakin mitä oma mieli veikkaa.

[IndianaJones]

^^Eiköhän se tosiaan ole Dave, kun herran biisi on kyseessä ja taitaa soittaa jokaisen kitarasoolonkin biisissä. Aivan järjettömän upea kappale, sisältää törkeän määrän elämää suurempia melodioita ja ne Daven soolotkin ovat kauttaaltaan uskomattomia. Uskomatonta on myös se, miten vähän biisiä arvostetaan.

Itse asiaan mulla ei kauhean tarkkaa vastausta ole. DoD ja BNW ehkä karvan verran itselleni mieluisempia kuin kaksi uusinta. Joskus AMOLAD kuulostaa törkeän hyvältä, mutta suurimman osan ajasta sitä ei uskalla kuunnella jo pelkän pituutensa puolesta.

The Final Frontier on jäämässä uuden Maidenin kehnoimmaksi esitykseksi näillä näkymin, mutta kovin ehdottomia lausahduksia tästä levystä ei vielä uskalla esittää. Katsellaan ajan kanssa josko vielä nousisi uusiin sfääreihin, nyt on ainakin pidetty taukoa uudesta levystä, joten ehkä sieltä nousee pienehkön pettymyksen jälkeen vielä uusia hienouksia esiin.

[Osiris]

Brave New Worldilta löytyy täydellisiä biisejä, The Wicker Man, Ghost of the Navigator ja Blood Brothers. Loppulevy tylsää ja jannaavaa.

The Thin Line Between Love & Hate

Osaako joku sanoa, että kuka kitaristeista soittaa lopussa taustalla sen melodian, jonka Bruce laulaa? Hieman queensrychemäinen meininki, aivan huippukohta!

Davehan se. Janick on sitten puolestaan vetänyt levyllä muita uskomattomia melodioita, esim nuo koskettavat melodiat The Nomadissa. The Thinline Between Love And Hate taitaa olla yksi niistä kappaleista The Nomadin kanssa, jotka olisi pitänyt tulla Maiden + Blazen kolmannelle yhteiselle levylle. Janick vetää tässä hyvin samanlaisia tunnelmallisia melodioita kuin Virtualilla. Täyttä Maidenia! Aivan loistavan melodista ja raskasta!

[Siren]

Iron Maidenin 2000 luvun levyjen top-4:
1. The Final Frontier
2. Brave New World
3. A Matter of Life And Death
4. Dance of Death

Eli Maidenin uusin levy on samalla heidän toiseksi paras levynsä, myöskin 2000 luvun parhaansa. Levy kestää kuuntelua alusta loppuun, eikä mitään tartte skippailla. Satellite 15 on helevetin kova intro joka tulee lisäämään sydämmen tykytyksiä Olympia stadionilla mukavasti heinäkuussa

Brave New World on itselleni kuitenkin se tärkein maidenin levy, koska se sai minut innostumaan Iron Maidenista ja lopullisesti innosti minut Hevimusiikin maailmaan, sisältäen Maidenin toiseksi parhaan 2000-luvun biisin Nomadin.

[reptile]

Todella vaikea kysymys. Kaikki kolme aiempaa ovat samalla viivalla. En osaa sanoa, mikä olisi paras, sillä se vaihtelee jatkuvasti. Ja The Final Frontier on vielä liian tuore tapaus, jotta osaisin sanoa, onko se muita parempi tai huonompi. Ehkä parin vuoden päästä pystyy sanomaan paremmin. BNW ja DOD ovat molemmat loistavia ja AMOLAD on aivan samalla viivalla, välillä jopa yläpuolella. Mihinkään noista en ole kyllästynyt ja niitä jaksaa aina silloin tällöin soittaa, joskus jopa enemmän kuin kasariklassikoita.