Rautaneito.com

Eli mikä on maidenin "raskain" levy.Noin niinkuin kitarasoundeilta ym.
Omast mielest se on ehkä Dance Of Death.Ks.Montségur.

Oikeastaan raskaimmat soundit ovat mielestäni Fear of the Darkilla ja No prayerillä, lukuunottamatta Holy smokea ja tailgunneria. Mielestäni Fear is the key ja Wasting love ovat soundeiltaan yhdet Maidenin raskaimmista kappaleista.

soitossa: W.A.S.P. - The Headless children

varmaan fear of the dark... (be quick or be dead)

Ehdottomasti Seventh son ja nimikkobiisi. On älyttömän raskas biisi tunnelmansa ja sanojen ansiosta, ei niinkään saunditeknisistä ansioista. Muutoin kyllä BNW ja DoD hakkaavat jyräkitaroillaan kaikki muut levyt, etenkin The Wickerman, Fallen Angel ja sen pikkuserkku Montsegúr.

Jokaisessa levyssä on oma raskaampaan suuntaan oleva puoli. Somewhere in Timessa esim. Sea Of Madness ja Alex the Great ja Powerslavessa esim. nimibiisi ja 2 Minutes. Milläkään levyllä tosin tuo raskaus nyt ei tule mitenkään edukseen kun siellä on noita nopeita ja keveämpiä hittibiisejä.

Noh, jos joka tapausessa vastaisin Somewhere In Time. CSIT, Sea Of Madness ja Alexander the Great olkoot perusteluja.

Kyllä se niin vain on että FOTD jyrää näissä soundeissa. Lähelle pääsee vain NPFTD. Lähinnä fearilta be quickissa soundit ovat todella raskaat ja on siellä muitakin..

Montségur on varmaan raskain kitara soundeiltaan, mutta kyllä fear of the dark:n on aika räväyttävä.. levy siis

Ehdottomasti tunnelmaltaan raskain on Moonchild. Joten sanotaan sitten koko 7th son vaikka muut biisit ei niin raskaita olekaan. Saundien puolesta pitäis varmaan kallistua uusimpiin.

Soundeiltaan ehdottomasti Dance Of Death. Siinä on selkeästi raskain saundi Maidenin levyissä. Raskainta biisiä miettien tulee ekana mieleen Moonchild. Jostain kumman syystä mieleen tulee myös The Fugitive.
The X- Factorilla myös raskaat saundit, vaikka kitaroissa ei niinkään raskaat...

Mielestäni myös Seventh Son Of A Seventh Son ja nimikkobiisi.

Kun kerran kysyttiin soundeiltaan niin kaksi uusinta. Esimerkkeinä vaikka Monstegur tai Fallen Angel.

Avainkysymys: Miten Maidenin kohdalla määritellään raskas?

Mielestäni jokainen levy on omalla tavallaan raskas. Se on heviä, vai mitä?

Mutta jos edellisten viestien linjaa jatketaan, niin musiikillisesti 7th Son teeman ja sanoituksien puolesta. Soundillisesti Dance of Death ja Brave New World.

trooper wrote:Avainkysymys: Miten Maidenin kohdalla määritellään raskas?

Niin tai ylipäätään metallimusiikin kohdalla. Asian kun voi käsittää varsin monella tavalla. Soundeista ym. voi aina keskutella mutta se missä levyssä on teemaltaan ja tunnelmaltaan raskautta onkin sitten ihan kuulijasta kiinni.

Ylipäätään Maiden ei ole minusta ikinä soundeiltaan ollut mitään erityisen raskasta metallia. Jos vertaa vaikka kahteen viimeisimpään Brucen sooloalbumiin niin onhan ne paljon raskaampaa tavaraa, mm. kitaroiden osalta.

Sepässe!

Sillei miten "raskaan" ymmärrän itse niin Powerslave (albumi) on raskainta mitä Maiden on koskaan tehnyt. DoDilla on kanssa melko raskasta menoa ala Montsegur ja Seventh sonilla on hetkensä.

Vaikka miten päin ajattelee niin No prayeristä en raskasta albumia saa. Kovin köykäinen (raaka) soundimaailma levyllä on. Loistava levy kuitenkin.

Joo, en kuuntele Maidenia raskauden takia. Enkä siitä kyllä raskasta saa, vaikka miten vääntelisin asiaa. Slayer on raskasta, Deathmetal on raskasta. Maiden ei ole. Jälleen tämä Lappiksen linjaveto: Joko/tai

No jos raskaudella tarkoitetaan kitarasoundeja (näin minä tämän kysymyksen ymmärrän), niin raskaimmat ovat Montsegurissa, jossa ollaan jo aika lähellä Brucen soolo-levyjen kitarasoundia. Tämän raskaamman soundin, jota H käytti myös omilla levyillään olisin mielelläni kuullut myös Maidenissa.

Tätä Mr. Keinonenkin on täällä myös muutamaan otteeseen toivonut (jos oikein olen ymmärtänyt) ja komppaan tässä täysin. Pieni pettymys onkin, että kolme kitaraa ja H:n drop-D vire ei ole sitä kuitenkaan paljoa Maideniin tuonut.
Live olosuhteissa kun on vielä kolme kitaraa, niin se olisi voinut tietysti olla jo aika ongelmallistakin soittimien erottuvuuden kannalta.

Asan (ja muutaman muun) mainitsemalta Seventh Son Of A Seventh Son -levyltä ja varsinkin itse nimibiisistä löytyy myös raskautta, ei kitaroista, vaan tosiaan tunnelman ja varsinkin synien kautta.

Steven bassosoudeissa nyt ei ikinä ole ollut kunnolla alapäätä (hmm.. älkääkä ajatelko nyt kaksimielisesti ), eikä varmasti tulekaan. Presari on jo sellainen basso, ettei siitä kunnon murinoita saakaan.
Mutta toisaalta Steven "lätinä-soundit" ovat muodostuneet jo tavaramerkiksi. Presari, flatwoundit ja mies lyö kieliä todella kovaa.
Sellaista...

Lappis wrote:Slayer on raskasta.

Näin minäkin määrittelisin raskaan musiikin.

Soundillsesti raskaimmat ovat nämä 2 uusinta, jotka onkin jo mainittu. Mielestäni Piece Of mindillä on myös kitaroiltaan melko raskaita biisejä kuten Flight Of Icarus ja Revelations.

Rummutuksellakin voi saada biisin raskaaksi mielestäni, kuten muutama osa Sign Of the Crossissa tai Revelationsissa.

Mutta heti kunnäin topicin nimen, niin mieleen tuli tuo Revelations.

DejaWu wrote:

Lappis wrote:Slayer on raskasta.

Näin minäkin määrittelisin raskaan musiikin.

No... On raskasta, vielä raskaampaa ja h e l e v e t i n raskasta + näiden välimuodot.

Okei, oli pakko.

Jatkakaa...

Joo, eikös nyt ollutkin kyse siitä, että mikä on Maidenin raskain levy. Onhan sellainenkin varmasti olemassa ja mun mielestä se on seventh son ja siitä nimikko biisi päällimmäisenä. Toinen levy jota pidän Maidenin yhtenä raskaimmista on Piece of Mind. Ei mitenkään kitarasoundeiltaan, vaan ylipäätään tunnelma on melko raskas.

Shogun wrote:Tätä Mr. Keinonenkin on täällä myös muutamaan otteeseen toivonut (jos oikein olen ymmärtänyt) ja komppaan tässä täysin. Pieni pettymys onkin, että kolme kitaraa ja H:n drop-D vire ei ole sitä kuitenkaan paljoa Maideniin tuonut.
Live olosuhteissa kun on vielä kolme kitaraa, niin se olisi voinut tietysti olla jo aika ongelmallistakin soittimien erottuvuuden kannalta.

Murhaavammat kitarat Maidenin studiolätylle ovat olleet jo vuosikymmenen pituisen ajan lähes päivittäisen rukoushetkeni ykkösaihe. Antakee nyt perkele vähän sitä kunnon rouheaa jytkettä!

Shogun wrote:Steven bassosoudeissa nyt ei ikinä ole ollut kunnolla alapäätä (hmm.. älkääkä ajatelko nyt kaksimielisesti ), eikä varmasti tulekaan. Presari on jo sellainen basso, ettei siitä kunnon murinoita saakaan.
Mutta toisaalta Steven "lätinä-soundit" ovat muodostuneet jo tavaramerkiksi. Presari, flatwoundit ja mies lyö kieliä todella kovaa.
Sellaista...

Mielenkiintoista luettavaa, kun en bassoistakaan mitään ymmärrä. Mitkä on flatwoundit?

Mutta raskauteen...

En ole koskaan pitänyt Maidenia sillä tavalla raskaana musiikkina. Powerslavella ollaan paikoitellen lähellä, ja Montsegur ja Fallen Angel ovat ihan kelpo rypistyksiä nyky Maidenilta. Eikä Paschendalen pommituksessakaan kevyttä meno ole. Sanoitus ja tunnelmapuolella ollaan raskaiden pilvien alla X-Factorilla, mutta muuten etenkin kitarasoundit ovat aivan munattomat.

nimim. "raskas mies ´76 "

Ehdottomasti ssoass ja tuo dod:n paschendale ja dod muutenkin!

asa wrote:BNW ja DoD hakkaavat jyräkitaroillaan kaikki muut levyt, etenkin The Wickerman, Fallen Angel ja sen pikkuserkku Montsegúr.

Tämä on ehkä suurin muutos Maidenissa 2000-luvulla. Soundit ovat kyllä raskaat ja mielestäni paremmat kuin 80-luvulla. Olen miettinyt, että miltähän kuullostaisi 7th Son... näillä saundeilla?

Pertti Keinonen wrote:Mielenkiintoista luettavaa, kun en bassoistakaan mitään ymmärrä. Mitkä on flatwoundit?

Hiotut kielet. Siis sileät.

Mielestäni Maidenin kohdalla raskaudesta puhuttaessa levyt on eriteltävissä ennen kaikkea sanoitusteemojen ja tunnelman osalta. Tällä saralla The X Factor on ehdottomasti raskain. Kuten monesti on tässä topicissa todettu, Maiden ei ole koskaan ollut erityisen raskasta musiikkia. Paitsi tietysti Virtual XI, joka tosissaan on todella "raskas" levy.

^Aivan. Eli kun kielet ovat punotut, niin jokaisen punoksen väliin jää ikään kuin pieni "kolo". Flatwoundit ovat tosiaankin hiottu sileäksi.

Harrisilla on oma nimikko kielisettikin Rotosoundilla. Tuolta SH 77 Steve Harris Signature Set. (Tämä jos jotain basistia kiinnostaa).

No se siitä off topicista...

X-Factor on mun mielestäni raskain ja ainakin synkin, ja yksi Maidenin parhaista levyistä ikinä.