Rautaneito.com

Eli kyseessä on se, että pidätkö enemmän uudesta Maidenista (1995-2007) vai vanhasta (1980-1994).
Uudesta Maidenista mainittakoon levyt: Brave New World, Dance Of Death ja A Matter Of Life And Death.
Vanhasta Maidenista mainittakoon levyt Iron Maiden, Powerslave, Seventh Son Of A seventh Son ja Fear Of The Dark. Itse pidän enemmän "vanhasta Maidenista".

Uusi ja vanha Maiden nimitys on ihan oma keksimäni nimitys, että siitä ei kannata kiivastua.

Vaikea kysymys. Yhä enemmän ja enemmän pidän uudesta. Vanhat ovat toki loistavia, mutta kun noita on luukuttanut iät ja ajat, niin pikkaisen ovat jotkut levyt jo alkaneet puuduttamaan.

Uusi toimii koko ajan paremmin, aivan kuten rockerilla. Vanha Maiden on tietysti aivan oma lukunsa, mutta vastaan silti uusi.

Kyllä vanha Maiden (1980-1988) on niin kiistaton loistavuuden huipentuma, ettei uuden maidenin tuottama A Matter of life and death loistavuudestaan huolimatta nosta sitä sen yli, saati mikään muu bändui maailmassa joka pääsisi lähellekään tuota loistavuuden maksimoitumista.

Ihan uudella tavalla ovat nuo kolme uusinta levyä alkaneet viehättää. AMOLAD on Maidenin parhain levy. Erittäin vaikea sanoa kummasta pitää, mutta äänestin uutta.

Vanha kausi voittaa suht kevyesti, ei väliä mitä on kuullut ja kuinka paljon että onko muka kyllästyttänyt. Joku Hallowed Be Thy Name ei ole sitten yhtään mennyt alaspäin vaikka kuuntelu kertoja onkin lukematon määrä, oikein voisi toivoa että nykyisellään pidettäisiin edes tämä viime levyjen taso eikä bändin meininki lopahtaisi ennen lopettamista.

Lopulta täytyy miettiä mitkä levyt ovat olleet merkittävässä asemassa omassa elämässä vuosien varrella. Ei noita kultaisia vuosia voita mikään.

asa wrote:Kyllä vanha Maiden (1980-1988) on niin kiistaton loistavuuden huipentuma, ettei uuden maidenin tuottama A Matter of life and death loistavuudestaan huolimatta nosta sitä sen yli, saati mikään muu bändui maailmassa joka pääsisi lähellekään tuota loistavuuden maksimoitumista.

Tässä asiassa olen kyllä ihan samaa mieltä.

Mun mielestä Maidenin aikakaudet oikeastaan menee:
1. 80-85,
2. 00-07
3. 86-88,
4. 90-95

1. Ehdottomasti asenteeltaan ja raivokkuudellaan tiukinta aikakautta. Livenä videoiden perusteella aivan murhaavaa, aikakauden levyihin mahtuu vain yksi heikompi tapaus eli Killers. Selkeästi myös tuotteliainta aikaa kun mega kiertueet eivät ihan vielä veroittaneet miehistöä. Selkeä kehityskaari nähtävissä soitannollisestiki. Selkeä suosikki

2.nyky-Maiden on onnistunut tuottamaan kaksi aivan järkyttävän hyvää levyä Brave new world ja A matter of.. sekä ns.väliinputoajan dance of deathin. Musiikin vaihteluvuuden skaalalla mitattuna parasta aikaa, biiseissä on vaihtelua ja äänimaailma ihan helkutin hienoa. Uusia kokeiluita tyyliin Journeyman..

3.Kahden levyn aikakausi joka on materiaaliltaan parasta mutta äänimaailmaltaan hiekointa poislukien 7:th sonin (biisin) syntikat. Jokseenkin yliarvostettua ainakin Somewheren osalta.

4. Ensin yritetään paluuta alkuaikojen soundeihin ja meininkiin, tuloksena loistava Fear of the dark ja vähemmän loistava No prayer hyvien biisien suhde heikompiin huolestuttava yhden ison hitin vastikkeena pari heikohkoa repäisyä. Ja Blazen aikakausi hyvä X-factor ja heikko Virtual XI. Joista X nauttii suurta aliarvostusta. Materiaaliltaan heikoin aikakausi.

Aika vaikea kysymys...Uuden Maidenin ajalta AMOLAD on koko bändin paras levy ikinä, ja myös 2000-luvun kaksi muuta lättyä sekä Blazen aikaisest levyt toimivat.
Uudessa 2000-luvun Maidenissa on plussaa myös kolme kitaraa, jotka toimivat mielestäni paremmin myös vanhoissa klassikoissa tuoden niihin enemmän raskautta livenä soitettaessa.
Vanha Maiden taas nyt on klassikkokamaa, sitä on varmaan turha edes mainita. Kyllähän varsinkin noi vuodet '82-'88 ovat silkkaa parhautta, yhtään väheksymättä kahta ensimmäistä albumia, tai noita '90-luvun alun levyjä, joista varsinkin Fear Of The Dark on melko korkealla omassa levyrankingissani.
Joten vaikka Maidenin uusin levy bändin paras onkin, kyllä noi vanhan ajan tuotokset '82-'88 klassikkolevyjen johdolla pystyvät sen ja muut uudemmat albumit peittoamaan, joten vastaan vanha Maiden.

Np. Iron Maiden - Moonchild

Samhain wrote: Lopulta täytyy miettiä mitkä levyt ovat olleet merkittävässä asemassa omassa elämässä vuosien varrella. Ei noita kultaisia vuosia voita mikään.

Hyvä pointti. Silti menee tiukaksi, sillä Wanhana ukkona nuo kultaiset vuodet alkavat pikkuhiljaa vaipua historian hämärään, kun taas nämä uudet tuotokset omaavat itselleni erittäinkin henkilökohtaisia muistoja ja arvoja.

Ainahan sitä muistelee, kun luukutettiin Powerslavea yläasteella v.84, mutta kyllä nämä uudet levyt alkavat saada enemmän merkitystä, kun ikää alkaa tulla ja nuoruusajat alkavat olla aina vaan kauempana...

Icarus666 wrote: 3.Kahden levyn aikakausi joka on materiaaliltaan parasta mutta äänimaailmaltaan hiekointa poislukien 7:th sonin (biisin) syntikat. Jokseenkin yliarvostettua ainakin Somewheren osalta.

Aika jännä pointti. Itsellekin on kaikki 80-luvun levyt tärkeitä enkä haluaisi laittaa niitä keskenään paremmuusjärjestykseen, mutta jos tuollainen lista pitäisi väsätä niin omalla listallani juuri SIT ja SSOASS olisivat kärkisijoilla yhdessä POM:n kanssa.

^Juttu perustuu lähinnä siihen mikä levy useiten eksyy soittimeen ja Somewhere ei sinne kyllä kovin usein ole eksynyt.. Mutta aikakausina järjestys on tuolainen vaikkakin yksittäiset levyt olisivatkin omilla listoilla kärjessä..

Vanha Maiden pesee uudemman 100000-0. Käsitän "vanhaksi" aikakaudeksi levyt debyytistä Fear of the Darkiin, ja jokainen albumituotos tuolta ajalta on todellista loistokkuutta (no, ehkä Numberia lukuun ottamatta, vaikka on sekin ihan hyvä).

Uudemman ajan tuotokset ovat parhaimmillaankin "vain" juuri tuota perushyvää laatua, ja Blaze-levyt eivät nappaa kovinkaan paljoa. En muutenkaan ymmärrä miten porukka nostaa AMOLADin niin korkealle maidenin koko katalogissa. Onhan se kyllä hyvä, mutta mutta...

Northernstar wrote:Vanha Maiden pesee uudemman 100000-0. Käsitän "vanhaksi" aikakaudeksi levyt debyytistä Fear of the Darkiin, ja jokainen albumituotos tuolta ajalta on todellista loistokkuutta (no, ehkä Numberia lukuun ottamatta, vaikka on sekin ihan hyvä).

Uudemman ajan tuotokset ovat parhaimmillaankin "vain" juuri tuota perushyvää laatua, ja Blaze-levyt eivät nappaa kovinkaan paljoa. En muutenkaan ymmärrä miten porukka nostaa AMOLADin niin korkealle maidenin koko katalogissa. Onhan se kyllä hyvä, mutta mutta...

Tätä ajankin juuri takaa.

^^Meikäläisellä oli aluksi vähän samat fiilikset tuosta AMOLAD:ista, ihan OK se oli ja muutama oikein hyvä biisi mukana myös. Vähäksi ajaksi tuo levy jäikin sitten unholaan, kunnes päätin taas kokeilla minkälaisia tuntemuksia se uutukainen saisikaan pienen tauon jälkeen aikaan. Huomasinkin pitäväni erittäin paljon näistä aikaisemmin hieman ristiriitaisista kappaleista kuten Different World, The Pilgrim, Lord Of Light, The Legacy, These Colors Don't Run.. Nyt nämä biisit paljastivat aivan uudenlaisia puolia jokaisella tasolla ja tajusin näiden kappaleiden nerokkuuden, jokaisesta löytyy hyvin paljon erilaisia tarttumapintoja ja usein niistä löytääkin aivan uusia puolia.

Osat biiseistä olivat alusta lähtien olleet oikein hyviä veisuja kuten: Longest Day, Brighter Than A Thousand Suns, The Reincarnation Of Benjamin Creeg, For The Greater Good Of God, mutta erittäin monen kuuntelukerran jälkeen nämä biisit alkoivat todellisesti aukeamaan ja paljastamaan sen oikean hienoutensa.

Niimpä levyn jokainen kappale on mielestäni mestariteos ja yhdessä ne muodostavat täydellisen kokonaisuuden. Tämän takia AMOLAD on Maidenin paras levy.

^Jep. Vaikka uutuudenviehätys on ohi, silti AMOLAD tuntuu vain paranevan. Levy tosiaan vaatii erittäin monta kuuntelukertaa paljastaakseen kaikki hienoutensa, mutta kärsivällisyys palkitaan todellakin. Maailman paras levy tämä itselleni on.

Mulle AMOLAD aukeni kunnolla oikeestaan vasta keikan jälkeen. Toki pidin sitä jo ennen tota Helsingin reissuakin kovana lättynä, mutta pari biisiä, esim. The Pilgrim ja The Legacy alkoivat todella toimimaan vasta keikan jälkeen, ja samoin albumi kokonaisuutena avautui sitten ihan lopullisesti. Ja nykyään, kuten tässäkin topicissa olen jo maininnut, AMOLAD on mielestäni Maidenin paras levy.

AMOLAD on niin helvetin kova levy kuin olla ja voi, mutta Brave New World ja Dance of Death eivät säväytä yhtä paljon kuin 80-luvun matsku. Eli Wanha.

Vastasin uusi, sillä pidän kovasti esim Dickinsonin nykyisestä pehmeästä äänestä ja kokoonpano on paras mahdollinen. Bändillä on historiansa ja pidän siitäkin, vanhemmasta matskusta nimittäin. Lempilevyihini kuuluukin Brave New World, Dance Of Death, Matter Of Life And Death ja 7th Son
Dianno ja Blazekin iskee tietysti.

Se on aika vaikea kysymys.

Pidän molemmista paljon. Vanha on kyllä kieltämättä itselläkin ollut aina se suosikki, mutta uudempi on koko ajan parempaa. Nykyinen kokoonpano on Maidenin historian paras, mutta vanhemman kokoonpanon (Dickinson-Harris-Murray-Smith-McBrain) ajalta löytyy ne kiistatta Maidenin parhaat levyt. Uudemmat kokoonpanot ovat myös saaneet aikaan loistavaa musiikkia, esimerkkeinä AMOLAD, BNW ja The X Factor.

Vastaan, että vanha on parempaa.

Vanha vanha, totta kai. Uusikin toimii ja bändi tuntuu paranevan koko ajan, AMOLADkin kiistatta yksi Maidenin kovimmista levyistä, mutta silti ehdottomasti vanha Maiden vie voiton. Erityisesti vuodet 83-90 ovat mieleeni. Noissa levyissä on vain se ainutlaatuisen kova kappalemateriaali, saundit ja fiilis, mihin ei nämä uudet levyt millään yllä, vaikka kovaa kamaa ovatkin.

dejavu wrote:Uusi toimii koko ajan paremmin, aivan kuten rockerilla. Vanha Maiden on tietysti aivan oma lukunsa, mutta vastaan silti uusi.

Tiivistit mun ajatukset täydellisesti.

Uusi nyt on helvetin kovaa kamaa ja toimii koko ajan vaan paremmin, mutta onhan se vanha vaan monta kertaa parempaa, ilman mitään miettimistä. Uudesta löytyy kyllä himpulan hienoja kohtia, kuten esm the Wicker Man, Ghost of the Navigator, Rainmaker, No More Lies, Dance of Death, Paschendale, Different World, These Colours Don´t Run, the Longest Day ja For the Greater Good of God, näin muutaman mainitakseni. Mutta mitenkäs vanha? Aivan tolkutonta. Joka levy sisältää tajuttomia killereitä ja semmosta fiilistä, mitä ei edes uudesta A Matter of Life and Death-lätykästä löydy. Ajatellaan nyt jotain Phantom of the Operaa tai Revelationsia, Rime of the Ancient Marineria tai Infinite Dreams. Aivan täydellistä.

Vanha. Tämä tosin SAATTAA JOHTUA siitä että omistan Madenin levyistä 80-90 eran ja AMOLAD:in. Kaikki ovat oikein hyviä mitä nyt No Prayeri hiukan tasapaksu. Somewhere In Time, Powerslave, Killers ja Seventh Son ainakin vievät amoladin 3-0 joten päätös on selkeä. VANHA.

Jaa-a.. Uuteen maideniin kun kuuluu nuo kaksi blazen aikaista levyä, jotka ovat paria todella kovaa biisiä lukuunottamatta melko kehnoja niin kallistuun vanhaan maideniin.. 2000- luvun levyt ovat olleet kuitenkin kaikki toinen toistaan parempia, eikä BNW:lta löydy mielestäni kuin yks huono biisi, DOD:lta samoin ja AMOLAD:lta ei löydy yhtään, mutta kun vanhaan maideniin kuuluu levyjä kuten Powerslave, POM, SSOASS, TNOTB ja SIM niin ei siinä ole kahta sanaa kumpi vie voiton.. Mutta jos on "uudessa" maidenissa huonot hetkensä niin on sellaiset vanhassakin.. En kovin paljon blazen levyjä parempana pidä Fear of the darkia, enkä No prayer for the dyingia.. Noita kahta levyä lukuun ottamatta kaikki 1980-1992 aikakauden levyt ovat 4 ja puolen- tai viiden tähden levyjä..