CliveAid
Posted: Sun Feb 11, 2007 20:02
Viime perjantaina, eli helmikuun 9. päivä, järjestettiin Lontoon The Standard Music Venue -klubilla kolmas CliveAid -hyväntekeväisyystapahtuma, jossa tällä kertaa juhlittiin yhdistetysti myös Clive Burrin 50-vuotissynttäreitä (jotka tosin ovat oikeasti vasta maaliskuussa). Epäonnistuttuani houkuttelemaan ketään mukaan oli edessä taas yhdenmiehen operaatio, joissa on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta ei niistä tässä sen enempää.
Tapahtumassa esiintyivät mm. Elixir (jonka Lethal Potion -levyllä vuodelta 1990 Clive soitti), G.M.T. (jossa soittavat ex-Gillan miehet Bernie Tormé ja John McCoy sekä Bruce Dickinsonin viime soolokiertueeltakin tuttu Robin Guy) ja Sacktrick (Brucen Skunkworks -kokoonpanon basistin, Chris Dalen, bändi). Pari muutakin Cliven vanhaa kaveria vaivautuivat paikalle hengailemaan ja esiintymään, mm. Bruce Dickinson ja Paul Di'Anno
.
Huonon sään vuoksi lennot olivat myöhässä eikä muiltakaan vastoinkäymisiltä matkanteossa vältytty, mutta lopulta neljän maissa iltapäivällä saavuin viimein Lontoon laitakaupungilla sijaitsevan klubin nurkille. Samalla klubilla kävin taannoin katsomassa keikalla Dennis Strattonia, joten paikat olivat vielä melko tuoreessa muistissa.
Ennen baarin aukeamista törmäilin joihinkin Sacktrick -tyyppeihin, joista Chris Dalen kanssa muistelimme lämmöllä mm. Brucen vuoden 2002 festarikiertuetta. Tässä vaiheessa varmistuin siitä että Bruce Dickinson ja myös Paul Di'Anno tulisivat olemaan paikalla. En siis ollut turhaan raahannut mm. Accident of Birth -vinyyliä reilua tuhatta kilometriä.
Baarin puolella ei tarvinnut notkua pitkäänkään kun vanha tuttu, Paul Di'Anno, tuli tervehtimään ja vaihtamaan kuulumisia. Paul oli loukannut jalkansa (virallisesti lasketellessa, oikeasti baarissa), mutta hyvin näkyi parantuneen. Paikallisen lippupalvelun tunarit eivät olleet saaneet lippuani lähetettyä Suomeen, joten keikan ollessa loppuunmyyty, päätin heti lippuluukun auettua, käydä lunastamassa omani.
Astuessani ulos baarista, näin Clive Burrin auton juuri saapuvan parkkipaikan nurkalle ja päätin pistäytyä häntä tervehtimään. Suureksi hämmästyksekseni Clive esittäytyessäni muisti minut edelliskerrasta ja myös sen että olin Suomesta. Turinoimme siinä sitten tuokion niitä näitä, mm. Maidenin vuoden 1980 Kuusrockin keikasta, joka oli yksi heidän ensimmäisiä Britannian ulkopuolella soittamiaan keikkoja.
Käydessäni viimein sisälle klubiin, oli ensimmäinen bändi, Headrush, jo lavalla. Ulkona vallitsevasta koleasta ilmanalasta huolimatta oli lämpötila sisällä varmasti lähemmäs 70 °C. Keskimääräistä viileämpää (ja väljempää) oli ainoastaan klubin takaosassa ja kenties siksi myös Clive, Paul ja (myöhemmin) Bruce pysyttelivät juuri siellä.
Paulin kanssa sitten hengailimme siinä ja keskustelimme syvällisiä. Jossakin vaiheessa myös Paulin (surkea) manageri, ex-Fastway laulaja, Lea Hart liittyi seuraamme. Taustalla soi tässä vaiheessa lavalla oleva Elixir, NWOBHM -ilmiön jälkihöyryissä aikanaan ainoastaan yhden, joskin loistavan, varsinaisen levyn julkaissut bändi. Encoressa Di'Anno kävi lavalla vetäisemässä kappaleen Running Free.
Bändien väleissä huutokaupattiin lavalta kaikenlaista tavaraa, josta suuri osa oli saatu lahjoituksena Iron Maidenilta, nimmaroitua levyjä, promopaitoja, lavasteen kappaleita ja sen sellaista. Nicko McBrain oli myös lähettänyt yleisölle esitettäväksi pahoittelunsa jostakin jota en enää saa mieleeni.
Seuraavaksi oli vuorossa G.M.T. eli Guy, McCoy ja Tormé, jotka omien uusien biisien lisäksi soittivat myös pari vanhaa Gillan -klassikkoa sekä Smoke on the Waterin. Tormé, niin mainio kitaristi kuin onkin, ei kaikesta huolimatta todellakaan ole mikään kultakurkku ja soisinkin hänen jättävän lauluhommat jollekin paremmin soveltuvalle henkilölle.
Kuumuuden käydessä taas lähes sietämättömäksi siirryin pian taas baarin takaosaan, jossa en hetkeen ollut uskoa silmiäni, Bruce Dickinson ja Paul Di'Anno noin kolmen metrin etäisyydellä toisistaan. Ken tietää oliko Bruce saapuessaan käynyt Paulia tervehtimässä, mutta tunnelma ei missään vaiheessa vaikuttanut kireältä. Kuten tulikin olla, oli paikalla tuona iltana vain yksi stara, päivänsankari Clive Burr.
Kävin tervehtimässä Brucea ja vierellään nyt seisovaa Chris Dalea, jonka jälkeen seurasimme kaikessa rauhassa G.M.T.:n keikan loppuun. Seuraavana oli arvonnan, jonka Bruce tulisi suorittamaan, vuoro ja mies suuntasikin lavalle. Tässä vaiheessa jo hyvässä nousussa ollut Bruce hoiti hommansa ja siirtyi sitten pukuhuoneeseen valmistautumaan Sacktrickin keikkaan.
Sacktrickin täysin sekopäisen setin päätteeksi palasi Bruce encoreksi taas lavalle vetämään Delilah -biisin. Kello alkoi olla tässä vaiheessa jo vaikka mitä, useimmat julkisen liikenteen viimeiset vuorot jo menneet ja baarin lain sallimat aukiolorajoitukset venyivät ja paukkuivat.
Omatkin deadlinet alkoivat hiljalleen, kellon käydessä kolmea, lähestyä. Vielä viimeiset tervehdykset Di'Annolle ja muille tutuille ja tuntemattomille ja sitten ulos Lontoon pimeään yöhön. Sissireissun hengen mukaisesti olin varannut paluulennon kello kuudeksi aamulla, joten majoittumiseen ei ollut tarvetta. Paluulento sujui höyhensaarilla kuin siivillä. Vaikka kokonaiskestoa matkalle kertyi vain vajaa vuorokausi, vei vielä toisen mokoman ennen kuin saattoi tuntea palanneensa takaisin elävien kirjoihin.
Clive Burr: Kuva 1.
Cliven vierellä ovat hänen vaimonsa sekä CliveAid:in paikalle sponsoroima lapsipotilas. Taustalla Paul Di'Anno.
Bruce Dickinson: Kuva.
Bruce hengailemassa fanien kanssa vierellään (kaljapullon takana) Skunkworks -basisti Chris Dale.
Bruce Dickinson ja Sacktrick: Kuva 1, Kuva 2, Kuva 3, Kuva 4, Kuva 5, Kuva 6, Kuva 7, Kuva 8, Kuva 9, Kuva 10, Kuva 11, Kuva 12, Kuva 13, Kuva 14, Kuva 15, Kuva 16, Kuva 17, Kuva 18, Kuva 19, Kuva 20.
Joitakin satunnaisotannalla valittuja ruutukaappauksia, joiden heikkoa laatua pahoittelen. Keikan yleinen sekopäisyys ja hilpeä meininki niistä kuitenkin joten kuten välittyy.
Bruce ja arpajaiset: Kuva 1, Kuva 2.
Paul Di'Anno: Kuva 1, Kuva 2, Kuva 3, Kuva 4.
Tätäkään ei nykyään enää näe joka päivä, lavalla Paul Di'Anno ja Eddie.
---
En ole aivan varma mihin keskustelualueeseen saati ketjuun tämä olisi mahdollisesti kuulunut. Mukana kuitenkin sekä nykyisiä että ex-Maiden jäseniä ja kyse bändin suojeluksessa olevasta ja tukemasta tapahtumasta.
Tapahtumassa esiintyivät mm. Elixir (jonka Lethal Potion -levyllä vuodelta 1990 Clive soitti), G.M.T. (jossa soittavat ex-Gillan miehet Bernie Tormé ja John McCoy sekä Bruce Dickinsonin viime soolokiertueeltakin tuttu Robin Guy) ja Sacktrick (Brucen Skunkworks -kokoonpanon basistin, Chris Dalen, bändi). Pari muutakin Cliven vanhaa kaveria vaivautuivat paikalle hengailemaan ja esiintymään, mm. Bruce Dickinson ja Paul Di'Anno
.Huonon sään vuoksi lennot olivat myöhässä eikä muiltakaan vastoinkäymisiltä matkanteossa vältytty, mutta lopulta neljän maissa iltapäivällä saavuin viimein Lontoon laitakaupungilla sijaitsevan klubin nurkille. Samalla klubilla kävin taannoin katsomassa keikalla Dennis Strattonia, joten paikat olivat vielä melko tuoreessa muistissa.
Ennen baarin aukeamista törmäilin joihinkin Sacktrick -tyyppeihin, joista Chris Dalen kanssa muistelimme lämmöllä mm. Brucen vuoden 2002 festarikiertuetta. Tässä vaiheessa varmistuin siitä että Bruce Dickinson ja myös Paul Di'Anno tulisivat olemaan paikalla. En siis ollut turhaan raahannut mm. Accident of Birth -vinyyliä reilua tuhatta kilometriä.
Baarin puolella ei tarvinnut notkua pitkäänkään kun vanha tuttu, Paul Di'Anno, tuli tervehtimään ja vaihtamaan kuulumisia. Paul oli loukannut jalkansa (virallisesti lasketellessa, oikeasti baarissa), mutta hyvin näkyi parantuneen. Paikallisen lippupalvelun tunarit eivät olleet saaneet lippuani lähetettyä Suomeen, joten keikan ollessa loppuunmyyty, päätin heti lippuluukun auettua, käydä lunastamassa omani.
Astuessani ulos baarista, näin Clive Burrin auton juuri saapuvan parkkipaikan nurkalle ja päätin pistäytyä häntä tervehtimään. Suureksi hämmästyksekseni Clive esittäytyessäni muisti minut edelliskerrasta ja myös sen että olin Suomesta. Turinoimme siinä sitten tuokion niitä näitä, mm. Maidenin vuoden 1980 Kuusrockin keikasta, joka oli yksi heidän ensimmäisiä Britannian ulkopuolella soittamiaan keikkoja.
Käydessäni viimein sisälle klubiin, oli ensimmäinen bändi, Headrush, jo lavalla. Ulkona vallitsevasta koleasta ilmanalasta huolimatta oli lämpötila sisällä varmasti lähemmäs 70 °C. Keskimääräistä viileämpää (ja väljempää) oli ainoastaan klubin takaosassa ja kenties siksi myös Clive, Paul ja (myöhemmin) Bruce pysyttelivät juuri siellä.
Paulin kanssa sitten hengailimme siinä ja keskustelimme syvällisiä. Jossakin vaiheessa myös Paulin (surkea) manageri, ex-Fastway laulaja, Lea Hart liittyi seuraamme. Taustalla soi tässä vaiheessa lavalla oleva Elixir, NWOBHM -ilmiön jälkihöyryissä aikanaan ainoastaan yhden, joskin loistavan, varsinaisen levyn julkaissut bändi. Encoressa Di'Anno kävi lavalla vetäisemässä kappaleen Running Free.
Bändien väleissä huutokaupattiin lavalta kaikenlaista tavaraa, josta suuri osa oli saatu lahjoituksena Iron Maidenilta, nimmaroitua levyjä, promopaitoja, lavasteen kappaleita ja sen sellaista. Nicko McBrain oli myös lähettänyt yleisölle esitettäväksi pahoittelunsa jostakin jota en enää saa mieleeni.
Seuraavaksi oli vuorossa G.M.T. eli Guy, McCoy ja Tormé, jotka omien uusien biisien lisäksi soittivat myös pari vanhaa Gillan -klassikkoa sekä Smoke on the Waterin. Tormé, niin mainio kitaristi kuin onkin, ei kaikesta huolimatta todellakaan ole mikään kultakurkku ja soisinkin hänen jättävän lauluhommat jollekin paremmin soveltuvalle henkilölle.
Kuumuuden käydessä taas lähes sietämättömäksi siirryin pian taas baarin takaosaan, jossa en hetkeen ollut uskoa silmiäni, Bruce Dickinson ja Paul Di'Anno noin kolmen metrin etäisyydellä toisistaan. Ken tietää oliko Bruce saapuessaan käynyt Paulia tervehtimässä, mutta tunnelma ei missään vaiheessa vaikuttanut kireältä. Kuten tulikin olla, oli paikalla tuona iltana vain yksi stara, päivänsankari Clive Burr.
Kävin tervehtimässä Brucea ja vierellään nyt seisovaa Chris Dalea, jonka jälkeen seurasimme kaikessa rauhassa G.M.T.:n keikan loppuun. Seuraavana oli arvonnan, jonka Bruce tulisi suorittamaan, vuoro ja mies suuntasikin lavalle. Tässä vaiheessa jo hyvässä nousussa ollut Bruce hoiti hommansa ja siirtyi sitten pukuhuoneeseen valmistautumaan Sacktrickin keikkaan.
Sacktrickin täysin sekopäisen setin päätteeksi palasi Bruce encoreksi taas lavalle vetämään Delilah -biisin. Kello alkoi olla tässä vaiheessa jo vaikka mitä, useimmat julkisen liikenteen viimeiset vuorot jo menneet ja baarin lain sallimat aukiolorajoitukset venyivät ja paukkuivat.
Omatkin deadlinet alkoivat hiljalleen, kellon käydessä kolmea, lähestyä. Vielä viimeiset tervehdykset Di'Annolle ja muille tutuille ja tuntemattomille ja sitten ulos Lontoon pimeään yöhön. Sissireissun hengen mukaisesti olin varannut paluulennon kello kuudeksi aamulla, joten majoittumiseen ei ollut tarvetta. Paluulento sujui höyhensaarilla kuin siivillä. Vaikka kokonaiskestoa matkalle kertyi vain vajaa vuorokausi, vei vielä toisen mokoman ennen kuin saattoi tuntea palanneensa takaisin elävien kirjoihin.
Clive Burr: Kuva 1.
Cliven vierellä ovat hänen vaimonsa sekä CliveAid:in paikalle sponsoroima lapsipotilas. Taustalla Paul Di'Anno.
Bruce Dickinson: Kuva.
Bruce hengailemassa fanien kanssa vierellään (kaljapullon takana) Skunkworks -basisti Chris Dale.
Bruce Dickinson ja Sacktrick: Kuva 1, Kuva 2, Kuva 3, Kuva 4, Kuva 5, Kuva 6, Kuva 7, Kuva 8, Kuva 9, Kuva 10, Kuva 11, Kuva 12, Kuva 13, Kuva 14, Kuva 15, Kuva 16, Kuva 17, Kuva 18, Kuva 19, Kuva 20.
Joitakin satunnaisotannalla valittuja ruutukaappauksia, joiden heikkoa laatua pahoittelen. Keikan yleinen sekopäisyys ja hilpeä meininki niistä kuitenkin joten kuten välittyy.
Bruce ja arpajaiset: Kuva 1, Kuva 2.
Paul Di'Anno: Kuva 1, Kuva 2, Kuva 3, Kuva 4.
Tätäkään ei nykyään enää näe joka päivä, lavalla Paul Di'Anno ja Eddie.
---
En ole aivan varma mihin keskustelualueeseen saati ketjuun tämä olisi mahdollisesti kuulunut. Mukana kuitenkin sekä nykyisiä että ex-Maiden jäseniä ja kyse bändin suojeluksessa olevasta ja tukemasta tapahtumasta.
. Paljon kiitoksia hienosta ja huolella tehdystä raportista. Miten Paul muuten veti Running freen?
Oikein, hauskaa olla pittää ja vielä hyvällä asialla. Clivekin vaikutti suht samanlaiselta kuvassa kuin pari vuotta sitten ja vaimo on edelleen varsin simpsakka ilmestys. 
