Rautaneito.com

Eli mikä kohta tai hetki jossain kappaleessa on sinulle tärkein tai omalla tavalla hienoin koko Maidenin tuotannossa?

Omalla kohdalla tällaisia ovat Caught Somewhere In Timen viimeinen soolo ja soolon jälkeinen tapahtuva paluu biisin "perusriffiin". Toisena poimittakoon Sing of the Cross kappaleen mahtava kohta ajassa 7:35 - 8:17.

Ainakin The Loneliness Of The Long Distance Runnerin intro. Siinä on taikaa.
Toinen hieno kohta on Rime Of The Ancient Marinerissa se hiljainen kohta, joss Steve rämpyttelee bassoaan, laiva natisee ja se ukko sopottaa "One after one, by the stars dogged moon...".
Ja ovathan The Trooperin ja Hallowed Be Thy Namen riffit legendaarisia.
Myös Caught Somewhere In Timen intro ja Wasted Yearsin riffi saavat sydämmen hakkaamaan ja kädet lyömään tahtia.

Hallowed Be Thy Name
--> koko fuckn biisi. Ei heikkoa kohtaa ja aina kun lähtee soimaan niin saan tärinä kohtauksia ja epämääräistä sekavuutta, joka johtaa siihen parhaaseen tunteeseen musiikissa, varsinkin keikalla.
Soolot on mahtavat, mutta ennemmin kallistun riffiin, jota ei voita mikään.

Onpa todella vaikea kysymys. En osaa sanoa yhtä ainoata kohtaa, joten sanon kolme.

1. Powerslaven soolo-kohta, n. 3:30. (ja siitä muutamia sekunteja eteenpäin)
Aivan mahtavan, satumaisen, ihanan ja mahtavan kuuloinen kohta. Tässä biisissä on maailman paras soolo ja tämä on sen soolon toiseksi paras kohta.

2. Powerslaven soolo-kohta, n. 4:20. (ja siitä muutama sekunti eteenpäin)
Kuulostaa ehkä jopa vieläkin uskomattomammalta, kuin tuo edellinen kohta.

3. Paschendalen riffittely kohta ennen sooloja (n. 4:35-4:45)
Tätähän ei kestä yksittäään kuin pari sekuntia ja sitten se jatkuu koko ajan soolojen taustalla. Iski heti tajuntaan kun kuulin ensimmäisen kerran. Aivan kielletyn mahtavaa riffittelyä Adranilta.

Tolppanen wrote: 3. Paschendalen riffittely kohta ennen sooloja (n. 4:35-4:45)
Tätähän ei kestä yksittäään kuin pari sekuntia ja sitten se jatkuu koko ajan soolojen taustalla. Iski heti tajuntaan kun kuulin ensimmäisen kerran. Aivan kielletyn mahtavaa riffittelyä Adranilta.

Aattelin jo, että en kyllä jaksa kaivella tähän lirpakkeeseen vastauksia, mutta pääsinpäs helpolla. On nimittäin semmonen kohta, että alta pois, kiva huomata ettei ole ihan ainoa joka on pistänyt merkille. Toki koko kappale nyt on kovaa kamaa alusta loppuun, mutta kyllä tuossa pieni kliimaksi kieltämättä on.

toki tähän topikkiin voi heittää myös mieleen painuvia hetkia keikoilta yms... This is a perfect night... perfect night for Phantom of the opera..

Cruelty has a human heart
everyman does play his part
terror of the men we kill
the human heart is hungry still

I stand my ground for the very last time
gun is ready as I stand in line
nervous wait for the whistle to blow
rush of blood and over we go...

Paschendale n. 4min kohdasta eteenpäin
Tossa on semmonen kohta , missä jotenkin meikäläinen vaan vaipuu transsiin tai jotain En muista millon viimeks oisin pystyny olemaan laulamatta mukana tässä. Parhautta.

Iron Maidenin historia tiivistyy näihin hetkiin:

Prowlerin ensimmäiset kitaraniskut kunnon wah-wah-riffillä varustettuna käynnistävät historiikin, ja ovat minulle silkkaa legendaa, ja tarina jatkuu Phantom Of The Operan säkeistön voimilla kiemuraisen kompin ja Paulin ujeltavan laulun hengessä.
Hallowed Be Thy Namen loppuosan kitararymistelyt ja rumpukuviot kiinnittävät huomionsa yhteen hetkeen, joka jatkuu legendaarisen The Trooperin sooloihin. Tästä edetään Adrianin soittaman Powerslaven soolosta saman miehen kyhäämään Stranger In A Strange Landiin. Seventh Son Of A Seventh Son kaikessa mahtavuudessaan on koko Iron Maidenin uran hienoin hetki.
Afraid To Shoot Strangersin kitaramelodian kautta pompitaan Sign Of The Crossin alkutahtien kautta The Clansmanin "Freedom"-huutojen pariin. Brave New Worldin sooloista mennään koko paketin sinetöivään Paschendaleen, joka loppuosan riffittely/sooloilu-suorituksellaan on silkkaa murhaa.

Näihin hetkiin tiivistyy se, mitä Iron Maiden on, ja tulee aina olemaan. Se taika, minkä vain asiaan perehtynyt sieltä löytää. Kun sen löytää, paluuta ei enää ole.

Näitä kohtia on niin paljon, että en viitsi kaikkia lähes tasavertaisesti ykkössijasta kamppailevia nimetä, mutta päällimmäisenä tulee mieleen Hallowed Be Thy Name, koko biisi tietenkin, mutta erityisesti tämä pidempi instrumentaalipätkä ennen Brucen loppuhuutoja, johon sisältyvä kitarasoolot ja jonka aikana keikoilla yleisönkin huudatukset tapahtuvat, ajallisesti kohta 4'05 - 6'25. Yhtä parhautta.

Muita nopeasti mieleen tulevia ovat Loneliness of the Long Distance Runnerin alku sekä Adrianin riffittely ja kitarasoolo Paschendalessa.

Public Enemassa on se kohta, kun Dickinson huutaa biisin nimen: "Public enema number one!" ja siitä sitten kertsiin. Aivan mahtava.

Judas Be My Guidessa jälleen Brucen laulu aiheuttaa samanlaisia fiiliksiä. Se laulu: "We sleep - All the world is burning.
We pray - to God for a better deal."

Noissa molemmissa oikeastaan koko biisi on parasta Maidenia. Murray on kyllä tehnyt kovaa jälkeä noiden kanssa. Tohon samaan kastiin voisi pistää Deja Vun.

corppa wrote:Cruelty has a human heart
everyman does play his part
terror of the men we kill
the human heart is hungry still

I stand my ground for the very last time
gun is ready as I stand in line
nervous wait for the whistle to blow
rush of blood and over we go...

Paschendale n. 4min kohdasta eteenpäin
Tossa on semmonen kohta , missä jotenkin meikäläinen vaan vaipuu transsiin tai jotain En muista millon viimeks oisin pystyny olemaan laulamatta mukana tässä. Parhautta.

Miten saatoinkaan unohtaa tämän loistavan kohdan?!?
Koko kappalehan on silkkaa parhautta alusta loppuun, mutta tämä on kyllä totaalinen huippu. Upeat sanoitukset. Kylmät väreet vilistävät pitkin selkäpiitä, ja fiilis on mahtava. Ei sitä lauleta. Se huudetaan täysillä.

Myös aikaisemmin mainittu sooloja edeltävä riffittely on mahtava. Samoin alkutiluttelu.
Ja soolot. Itseasiassa ihan kaikki. Kaikkien aikojen kappaleita. Ilman muuta.

Phantom Of The Operan pääriffi on kyllä aivan mahtavaa kamaa, samoin Hallowed Be Thy Namen, Aces High:n, Powerslaven ja Caught Somewhere In Timen soolo-osuudet. Myös tuo Paschendalen riffi ennen soolo-osuuksia on aivan maaginen. Nuo nyt ainakin ovat itselleni erittäin merkittäviä hetkiä Maidenin tuotannossa.

corppa wrote:I stand my ground for the very last time
gun is ready as I stand in line
nervous wait for the whistle to blow
rush of blood and over we go...

Varsin tuossa kohdassa tulee kyllä kylmät väreet Brucen äänestä, heti perään kuuluu vielä se kranaatin vihellys.

Biisistä, joka ei kuulu varmasti Maidenilla edes 50 parhaan joukkoon löytyy kyllä se hienoin kohta mitä tiedän.

Nimittäin Educated Foolin 0,50--> kohta.

Pirullisen hienoa, jotenkin

Afraid to Shoot Strangers - Kohdasta 2:43 alkava melodia iski ensimmäisen kerran kaaliin sellaisella voimalla että siellä se pysyy vieläkin. Parasta Maidenia!

The Loneliness of the Long Distance Runner - Intro, täydellisyyttä. Luulenpa että kaikki ymmärtävät kyseisen intron viehätyksen ilman että tarvitsee erityisemmin perustella.

Seventh Son of a Seventh Son - Kappale kokonaisuutena tuo sellaisia väreitä ettei yksikään muu bändi saa kappaleillaan minuun samanlaista tunnetta. Lisätään samaan kasaan myös Sign of the Cross, Paschendale, Hallowed Be Thy Name, The Clansman

Sooloja en edes rupea pistämään järjestykseen,silti erityismaininnan saa Trooperin, Powerslaven ja Caught Somewhere In Timen soolot.

Onhan niitä monta mutta sanonpa yhden:
Revelations - Koha 05:04 - 05:25 on aina iskenyt hemmetin lujaa. Parhautta.

Yrms_ wrote:Biisistä, joka ei kuulu varmasti Maidenilla edes 50 parhaan joukkoon löytyy kyllä se hienoin kohta mitä tiedän.

Nimittäin Educated Foolin 0,50--> kohta.

Pirullisen hienoa, jotenkin

Äh, että mä unohdin tuon! Älä selitä, kyllä The Educated Fool mahtuu Maidenin 20 parhaan kappaleen joukkoon, jokaisen ollessa 5/5 tähden arvoinen kappale.

Näin äkkiseltään tulee mieleen Sign of the Crossin instrumentaalikohdat, varsinkin se soolojen jälkeinen osuus, oioioi miten mahtavaa!!

Toiseksi Rime of the Ancient Mariner - RAAAIIIIINNNN!!!!!!! huh huh

Moonchildin akustisen seven deadly sinsin jälkeinen intro ja nostatus+lauluosuus kertsiin asti on meikäläiselle yhtämittaista kylmänvärettä.

SSOAS ajasta n.8.50 loppuun asti kitara harmoniat+Smithin soolo on käsittämättömän hienoa kuunneltavaa.

Revelations:
"Just a babe in the black abyss,
No reason for a place like this,
The walls are cold and souls cry out in pain,
An easy way for the blind to go,
A clever path for the fools who know
The secret of the Hanged Man - the smile of his lips.

-Minulle rakkain kohta Maidenin lyriikoissa kuten ehkä joku voi nickistänikin päätellä.
Dickinsonin herkkä tulkinta ei voi jättää ketään kylmäksi.

1. Seventh Son Of A Seventh-son biisin alku. Simppeliä mutta niin perhanan maagista.

2. Sign Of The Cross, väliosan jälkeinen vapauden melodia.

3. No Prayer For The Dying, päämelodia. Takuuvarmat kylmät väreet.

Nämä vain äkkiä ajateltuna. Voisi lisätä monta kymmentä lisää, mm. CSIT:n ensimmäinen sointu, The Edge Of Darknessin melodioilu jne.

Niistä tuhansista ! hienoista kohdista laitan tähän pari, jotka tulevat sen kummempia hakematta mieleen. Lienevät ne parhaat ?

1. Revelations
-viimeinen säkeistö kokonaisuudessaan "Bind all of us together...it is youuuuuuuu"
-aivan mahtava tunnelma ja aina tuo pitää ladata täysin palkein mukana, jos vain puitteet ovat sopivat

2. Only The Good Die Young
-Steven bassosoolo 1:52 - 2:02
-käsittämättömän hienoa

3. Rime Of The Ancient Mariner
-8:37 alkava huuto Comes the RAAAAAIIIIINNNNN
-Brucen uran upeimpia hetkiä

4. Flight Of Icarus
-3:42 - 3:47 Bruce jälleen
-huutojen aatelia, taas

5. Childhood´s End
-4:15 - 4:17 " Oh will we learn someday "
-surullisen kaunista ja niin totta, mikä äänenväri-ja paino



Nyt kun alkoi oikein mietiskellä noita, niin alkaa mieleen pulpahdella kymmeniä ja taas kymmeniä juttuja tyyliin: Brave New World intro, The Number Of The Beast ja Brucen huuto, Powerslave ja Adrianin soolo keskivaiheilla, Judgement Of Heavenin soolot jne jne. Tämä olisi loputon sarka ja materiaalia pitkään romaaniin.

Hanged man wrote:SSOAS ajasta n.8.50 loppuun asti kitara harmoniat+Smithin soolo on käsittämättömän hienoa kuunneltavaa.

Komp. Eipä ole vielä toista vastaavaa kohtaa löytynyt Maidenin tuotannosta. Aivan käsittämätöntä parhautta.

Koko Hallowed Be Thy Name on uskomatonta musiikkia, joka saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Myös Dance Of Deathista saa mielettömän hyvänolontunteen sitä kuunnellessa.


Edit:

Ainiin, unohtui vielä sanoa tuo Rimen "mystinen" kohtaus, jossa Steve soittaa ja laiva narisee. Perkeleen hieno kohta!

Hallowed Be Thy Name, Phantom Of The Opera, Seventh Son of A Seventh Son, The Trooper, Where Eagles Dare, Fear Of The Dark, Sign Of The Cross, Infinite Dreams, Dance Of Death, Rime Of The Ancient Mariner...

Tuossa sellainen listan poikanen niistä kappaleista, jotka ovat mielestäni Maidenin parhaita hetkiä. Ne ovat kaikki täydellisiä biisejä, sanoituksiltaan, tunnelmaltaan, riffeiltään melodioiltaan, sooloiltaan, laulultaan... kaikin puolin hienoja teoksia.
Olisihan niitä vielä jopa enemmän, mutta tuossa on se terävin kärki. Tekisi mieli oikeastaan sanoa, että koko Iron Maidenin 80-luvun tuotanto on yhtä parasta hetkeä.

reptile wrote:Hallowed Be Thy Name, Phantom Of The Opera, Seventh Son of A Seventh Son, The Trooper, Where Eagles Dare, Fear Of The Dark, Sign Of The Cross, Infinite Dreams, Dance Of Death, Rime Of The Ancient Mariner...

Tuossa sellainen listan poikanen niistä kappaleista, jotka ovat mielestäni Maidenin parhaita hetkiä. Ne ovat kaikki täydellisiä biisejä, sanoituksiltaan, tunnelmaltaan, riffeiltään melodioiltaan, sooloiltaan, laulultaan... kaikin puolin hienoja teoksia.
Olisihan niitä vielä jopa enemmän, mutta tuossa on se terävin kärki. Tekisi mieli oikeastaan sanoa, että koko Iron Maidenin 80-luvun tuotanto on yhtä parasta hetkeä.

Sanoituksista nyt voi olla montaa mieltä varsinkin Fear Of The Darkin ja Dance Of Deathin kohdalla.
Mutta muuten kyllä. Hienoja biisejä.