Rautaneito.com

Ihan alkajaisiksi totean, että olen varsin hyvin perillä miljoonasta topicista joissa tätä asiaa on pyöritelty, mutta tuppaavat ne pohdinnat hukkuvan runsaudenpulaan. Jos armaista natsimoderaattoreistamme siltä tuntuu, niin lock and load sitten vaan.

Siinä missä muut topicit ovat keskittyneet pyörittelemään sitä, kuka yksittäisenä kitaristina tai mikä kokoonpano on paras, niin ajattelin pyhittää tämän PELKÄSTÄÄN käsittelemään Maidenin toimivuutta bändinä, joka sisältää kolme kitaristia. Keskitytään mielellään siihen musiikilliseen puoleen, ei siihen miten korkealle joku pystyy kitaraansa heittämään.

Liian monet (muuta toki eivät läheskään kaikki) perustelut tyytyvät toteamaan, että "hyvin toimii" mutta siihen sitten jäädään. Toisilla varmasti ne Maiden-lasit ovat tiukemmin päässä kuin toisilla, mutta minua lähinnä kummastuttaa perusteluiden puute. Jos kerran kolmen kitaran kokoonpano on "toimiva", niin kai siihen joku syykin on olemassa?

Itse olen sitä mieltä, että Maiden ei todellakaan ole onnistunut hyödyntämään sitä potentiaalia, jota tuo hevissä ei-niin-perinteinen kokoonpano voisi antaa. Varsinkin kun kysessä on bändi, joka on aikaansaanut maailmaasyleileviä harmonioita. Se, että keikoilla vedetään parissa biisissä tuplasoolo ja triplamelodia ei todellakaan ole tehokasta kitaroiden käyttöä. Studiolevyjen soundistakaan en todellakaan ole vakuuttunut, niitä komppiraitoja voi ihan hyvin nauhoittaa useamman päällekkäin jos siltä tuntuu, ei siihen kolmea kitaristia tarvita. Sama juttu keikoilla.

Maidenilla on ollut nyt 2 studioalbumia aikaa ottaa hyötyä irti ja vieläkin homma loistaa poissaolollaan. Jos Maidenissa kerran on esim. herra Gersin mielestä "kolme sen tason kitaristia, että mikä tahansa bändi hyötyisi saadessaan yhden heistä", niin miksei tilannetta hyödynnetä? Lievänä yksinkertaistuksena siis se, että mitä järkeä äijiä on olla kolme, jos kerran kaksikin sen pystyvät hyvin hoitamaan?

Olen ihan samaa mieltä, eipä ole hirveästi vakuuttanut tuo Maidenin nykyinen kolmen kitaran käyttö. Jos sävellyspuolta ei lasketa, Janick on mielestäni ehkä Maidenin turhin jäsen. Tuokin vääryys korjaantuisi jos Janickilla, tai sitten jollain toisella Maidenin kitaristilla olisi joku hieman erilainen kitararaita kuin se sama komppiraita, jota kuulee jo kahdesta muusta kitarasta.
Tuplasoolo Trooperissa oli ihan hyvä idis, mutta siihen se sitten jääkin...

Triplamelodioita ja kaikenmaailman erikoisia komppisovelluksia olisi ihan mukava kuulla seuraavalla studioalbumilla, etenkin jos se sattuisikin olemaan viimeinen Maiden- albumi.

Roskisdyykkari wrote:Olen ihan samaa mieltä, eipä ole hirveästi vakuuttanut tuo Maidenin nykyinen kolmen kitaran käyttö. Jos sävellyspuolta ei lasketa, Janick on mielestäni ehkä Maidenin turhin jäsen. Tuokin vääryys korjaantuisi jos Janickilla, tai sitten jollain toisella Maidenin kitaristilla olisi joku hieman erilainen kitararaita kuin se sama komppiraita, jota kuulee jo kahdesta muusta kitarasta.
Tuplasoolo Trooperissa oli ihan hyvä idis, mutta siihen se sitten jääkin...

Triplamelodioita ja kaikenmaailman erikoisia komppisovelluksia olisi ihan mukava kuulla seuraavalla studioalbumilla, etenkin jos se sattuisikin olemaan viimeinen Maiden- albumi.

Kutakuinkin näillä linjoilla, Maiden on saanut joissain yksittäisissä kappaleissa kolme kitaraa toimimaan ihan mallikkaasti kuten Brave New Worldissa ja Dream Of Mirrorsissa, mutta aivan liian vähäiseksi on jäänyt tuo hyödyntäminen.

Ainoa plussa minun mielestä tuossa kolmessa kitarassa on se, että lavalle saadaan lisää meininkiä ja Janick osaa säveltää ihan mallikkaasti, siihen se sitten jääkin, jotkut vanhemmat suoremman linjan kappaleet kuten Number Of The Beast yleensä vain kärsii tästä ratkaisusta, kuunnelkaa Rock In Riolta Number Of The Beastin soolojen välissä oleva kohta

niin ja trooperin tuplasoolo on ihan jees idea...

Jukka puhuu asiaa! Maidenin kaikki kolme kitaristia osaavat soittaa instrumenttisaan, ja kolmen taitavan kitaran käyttö avaa vaikka minkälaisia mahdollisuuksia. Mutta niitä ei ole Maidenin kohdalla hyödynnetty.
Onhan toki poikkeuksia, kuten esim. Yrmsin mainitsema mainio Brave New World. Mutta mihin on kadonnut kitaraharmoniat?

Eikös Steve ihan alkuajoista lähtien halunnut hienoja, harmonisia sooloja.
Ja ne mahdollisuudet, mitä kolme kitaraa tuovat...
Tuntuu että Steve on vähän lepsumpi bändin johtajana nykyään, 80-luvulla jos kolmas kitaristi olisi tullut niin Vääpeli Harris olisi varmasti kehittänyt kaikille kitaroille hienoja rooleja.

Toivotaan, että seuraavalla levyllä kuullaan jo vähän pätevämpää triplakitarointia.

Kyllähän se täysin totta on ettei Kolmea kitaraa hyödynnetä tarpeeksi, mutta ei ole muuta vaihtoehtoa kun ruveta käyttämään kaikkia kitaristeja tehokkaammin.
Eihän siinäkään mitään järkeä olisi että Maiden erottaisi yhden kitaristin, varsinkaan jos seuraava levy on viimeinen.
Se on selvää , että Steven luovuus rittää hyödyntämään kolmea kitaristia.
Toivottavasti kuulemme seuraavalla levyllä kolmen kitaran nerokasta yhteityötä

Pakko kompata topicin aloittajaa ja edellä olevia kirjoittajia, että Maiden ei ole kolmen kitaran suomia mahdollisuuksia pystynyt kovin hyvin hyödyntämään. Kyllä ne tuplasoolot ihan hyvältä kuullostavat, mutta sehän onkin melkein ainoa juttu mihin kolmea kitaraa on hyödynnetty. Parilla biisillä kahdella viimeisellä levyllä on hieman pystytty kolmea kitaraa järkevästi käyttämään. Hyvä asia kolmessa kitarassa kuitenkin on, että sooloissa on mukavasti vaihtelua, mutta ne Adrianin soolot Janick saisi jättää rauhaan. Toivottavasti ensi levylle sitten saadaan kolmen kitaran mahdollisuudet käyttöön ja kuullaan upeita harmoniota.

Kyllähän Brave new worldille oli suuret odotukset. 3 kitaraa ja Somewhere in time -tyylistä iloittelua oli mielessä.
Levy pesään ja Wicker man käyntiin... äijät junttaa minuuttitolkulla yhtä ja samaa (vielä aika kehnoa) riffiä. Eihän sen näin pitänyt mennä..

No se nyt oli vain yksi esimerkki monien joukossa ja harvat on ne kerrat kun nimenomaan kolmesta kitarasta voi nauttia. Harvassa on ne kappaleet joita ei kahdella kitaralla pystyisi livenä toteuttamaan. Ehkäpä Maidenin tyyli on hieman muuttunut noiden kitaroiden osalta muutenkin mutta se muutos on tullut melko huonoon aikaan, nyt kun niillä pitäisi nimenomaan ratsastaa lujaa.

Montsegur tulee mieleen sellaisena kappaleena jonka tapaista tyyliä voisi jatkossa käyttää enemmän. Siinä kitaroilla on ainakin hommaa ihan tarpeeksi. Tuplasooloja voisi viljellä enemmänkin.

Kiteytettynä, 3:a kitaraa ei ole käytetty lähellekään niin monipuolisesti kun voisi. Toivotaan ensi levylle huikeaa parannusta. Kiitos ja kumarrus himmenevien Maiden-lasien takaa. Ikä lisääntyy, läski tummuu ja lasit himmenee.

^Täysin samaa mieltä Finarryn kanssa.

Brave New Worldilta odotin paljon enemmän ja se on omasta mielestäni huonoin Iron Maiden kiekko. Dance Of Death oli suuntaus parempaan mutta jätti yhä todella valjun kuvan kolmen kitaristin voimasta.

Kolmesta kitaristista ei olla hyödytty juuri ollenkaan, enemmän negatiivisesti kuin positiivisesti.

Maidenissa kolmannella kitaristilla ei ole mielestäni mitään käyttöä, kahdella on pärjättiin pitkään läpi kultaisen 80-luvun ja miksei pärjättäisi edelleen? Kolme kitaristia eivät ole tuoneet mitään uutta studioon eivätkä livenä esiintymiseen. Muutama ihan hyvä kitaraharmonia, mutta tähän asti on menty siitä mistä aita on suhteellisen matala. En jaksa enää toistaa kuka siellä on ylimääräinen. "Se jonka lähtö voimistaisi Iron Maidenia"

Näin ei-muusikkona ja pelkkänä korvana vaan olen useasti ihmetellyt, mitä eroa on kolmen kitaran Maidenilla siihen kahden kitaran Maideniin. Kun en ole eroa huomannut. En livenä, enkä levyllä.

Joten aika samoilla linjoilla muiden kanssa, luulen ymmärtäväni potentiaalin joka kolmen kitaran käytössä piilee, mutta hämmästyksekseni en ole kuullut Maidenin sitä potentiaalia vielä hyödyntävän. Muutamissa biiseissä on jotain, kuten mainittu Dream Of Mirrors, jossa kolme skittaa huomaa ja parissa kekseliäässä livejutussa, mutta kovin satunnaista on. Pitäisikö Stevelle vihjata, että tuota pitäisi nyt vähän kehittää tai jos ei, niin ei ainakaan liikaa mainostaa.

Potkuja en sen sijaan ole antamassa kenellekään, kyllä homma toimii ja kaikki kuusi ovat ihan olennainen osa Maidenia. Jos ei mitään erikoista ole seurannut "ylimääräisestä " kitarasta, ei siitä kyllä mitään haittaakaan ole ollut.

Iron Constable wrote:Näin ei-muusikkona ja pelkkänä korvana vaan olen useasti ihmetellyt, mitä eroa on kolmen kitaran Maidenilla siihen kahden kitaran Maideniin. Kun en ole eroa huomannut. En livenä, enkä levyllä.

Dave Murray on sanonut, että Maiden on aina nauhoittanut kaikki biisinsä käyttäen kolmea kitaraa. tyyliin, kaksi soittaa melodiaa ja kolmas komppaa. tai kaksi komppaa ja kolmas sooloaa.

Ensi reaktio tuolla Helsingin keikalla vuonna 1999 Ed Hunter-turneella oli ainakin allekirjoittaneella että ei ainakaan livenä ole loppujen lopuksi paljon hyötyä tuosta kolmesta kitarasta. Kyllähän se yksi kitara tuo sinne pohjalle joitain mausteita lisää mutta ei sitä kunnolla edes huomaa levyllä tai livenä tai ehkä itsekin kitaristina en osaa kuunnella oikein

Kyllä nyt seuraavalla levyllä olisi viimein suotavaa ja kokeilla rohkeasti jotain uutta tai hyödyntää muulla tavoin tätä Three Amigos asetelmaa.

Mielestäni Maiden on käyttänyt kolmea kitaraa tehokkaammin kuin mitä edellisistä kirjoituksista voisi päätellä. Adrianhan soitta livenä ja myös studiossa nykyään useita biisejä ns. drop-D-menetelmällä eli kuutoskieli on pudotettu E:stä D:hen. Esimerkiksi Wrathchild, Number of the Beast, Ghost of the Navigator, muutamia mainitakseni. Huomattavasti jämäkämmän kuulosta, raskaampi vivahde minun mielestä. Esimerkiksi mainitun Brave New Worldin biisit olisivat huomattavsti valjumpia kahdella kitaralla soitettuna. Trooperissa soittavat liidikohtaa nykyään harmonisesti kolmella kitaralla. Kuunnelkaa esim. Death On The Roadin Trooper-versio. Revelationissa kahdella kitaralla ei aikaisemmin kaikkia liidejä voitu soittaa, koska pelkkä basso taustalla olisi vienyt jämäkkyyttä biisistä. Nyt kolmella kitaralla Revelations kuulostaa huikean hyvältä. (Vrt. esim Early Days-dvd:n Dortmundin versiota edellisen kiertueen versioon). Myös The Clansman, Fear of The Dark, Sign of the Cross ovat mielestäni saaneet uusia ulottuvuuksia. Kuunnelkaa esim. Adrian kitaraa FOTD:n akustisen alkuosan loppupuolella. (Olipas selkeästi kuvailtu). FOTD:ssa myös lead-osuuksia on muutettu, Esim Adrian soittaa matalempaa nuottia jne.

Rock In Rio-dvd:llä on yllättävän paljon kolmen kitaran juttuja, jotka mielestäni tuovat biiseihin erityisesti raskautta ja mielenkiintoisuutta ja myös uusia harmonioita, mitä kahdella kitaralla olisi hankala toteuttaa.

Miksaajalla on myös suuri rooli kolmen kitaran kanssa soitettaessa:mitä hän haluaa nostaa esille, mitä on sovittu. Siellä on juttuja mitä ei välttämättä kuule, jos miksaaja pitää jonkun kitaran volumet alhaisempana.

Jos Maiden olisi pelkkä studiobändi, niin ei ne tarttis kuin yhden kitaristin. Totuushan on, että levyllä kaikki osat voi soittaa vaikka yhdellä kitaralla, jos niin haluaa.

Usein keskustelupalstoilla kirjoitetaan siitä, että Janick on turha jäsen. Perusteluja harvemmin kuulee. Täytyy muistaa, että Janick on ollut bändissä 15 vuotta kuten myös Adrian. Janick on tehnyt hienoja biisejä kymmenittäin, viimeisenä helmenä Dance Of Death. Jokaisella kolmella Maiden- kitaristilla on oma tunnistettava tyylinsä, mikä minun mielestä on asian ydin. Steve Vai kopioita on maailmassa aivan liikaa.

No, tässä siis hieman toisenlainen mielipide tähän asiaan. Pidetään keskustelua yllä.

Itse katsoin juuri Rock In Rio dvd:tä ja olen kyllä koutolan kanssa aivan samaa mieltä kaikista hänen mainitsemistaan asioista! Three Amigos toimii perkeleen hyvin.

Tervetuloa raitaneitoon koutola! Mukavaa kun heti kättelyssä kirjoitetaan asiallista ja selvää sekä mielenkiintoista tekstiä.

Tekstisi oli asiaa, Rio käväisi soittimessa ja eri korvalla kuunneltuna huomasin mainistemiasi juttuja. Joitain noista en ollut edes tullut ajatelleeksi. Nyt olen vähän enemmän mieltä että kolmas kitara vahvistaa Maidenia.

Toveri koutola kirjoitteli hyvin. Kiitos siitä ja tervetuloa tähän "pieneen" fanikerhoon

Mielestäni maidenin 3 kitaristijuttu on päätetty kuitenkin toteuttaa ihan kaveripohjalta, eikä sillä paljoa musikaalista juttua edes olla haettu. Tietty noita jippoja syntyy väkisinkin, kun yhdessä soitellaan ja jamitellaan. Jäbien taitoihin nähden noita jippoja vaan on perskeleen niukasti viljelty keikoilla ja studiossa.

Straton kaipaamia harmonioita olen itsekin kaipaillut ja etsinyt, mutta turhaan. Ei lie paluuta entiseen...

Paljolti koin samoin kuin Finnarry BNW:n ilmestyessa ja itsekään en ole saanut tarpeeksi vakuuttavia näyttöjä 3:n kitaristin oikeesta hyödyntämisestä.

Kuten IC totesi, en minäkään pudotuspeleihin alkaisi.... olkoon kaikki 3 maidenissä, mutta tuo retostelu kitaristimateriaalin leveydestä voisi jäädä, koska sitä ei paljoa käytetä.

Olenhan itsekin huomannut upeita Trooper tuplasooloja ja mahtavuutta mm Sign Of The Cross, mutta ei se oikein kovalle fanipojalle riitä

Voihan se olla, että odotan jotain mitä ei edes ole vielä keksitty

Onko muuten heavy-maailmassa edes vertailukohtia taikka vain tosi kovia kolmen kitaristin bändiä, jotka olis toteuttanut nämä jutut ihan helmesti? Mulle nyt ei tullut edes koko musamaailmasta mieleen kuin Southern band Lynyrd Skynyrd ja Free Bird.

ja kaikki kudottuna yhteen.... maiden ei siis tarvis kuin 2 skittaa, kuten kasarilla oli...

Peke wrote:
Olenhan itsekin huomannut upeita Trooper tuplasooloja ja mahtavuutta mm Sign Of The Rosessa, mutta ei se oikein kovalle fanipojalle riitä

Mikäs on tämä Sign Of The Rose?

UTI wrote:

Peke wrote:
Olenhan itsekin huomannut upeita Trooper tuplasooloja ja mahtavuutta mm Sign Of The Rosessa, mutta ei se oikein kovalle fanipojalle riitä

Mikäs on tämä Sign Of The Rose?

No tietyst Name Of The Rose leffasta tehty biisi nimeltä Sign Of The Cross. Vieraskieliset nimet sitten on Karhulan Metallisulattamossa fuusioituneet nimellä Sign Of The Rose Ei tarvinnu atomeja tohon fuusioon taikka diffuusioon vain muutaman keskarin tiukan päivän päälle

koutola wrote:Mielestäni Maiden on käyttänyt kolmea kitaraa tehokkaammin kuin mitä edellisistä kirjoituksista voisi päätellä. Adrianhan soitta livenä ja myös studiossa nykyään useita biisejä ns. drop-D-menetelmällä eli kuutoskieli on pudotettu E:stä D:hen. Esimerkiksi Wrathchild, Number of the Beast, Ghost of the Navigator, muutamia mainitakseni. Huomattavasti jämäkämmän kuulosta, raskaampi vivahde minun mielestä. Esimerkiksi mainitun Brave New Worldin biisit olisivat huomattavsti valjumpia kahdella kitaralla soitettuna. Trooperissa soittavat liidikohtaa nykyään harmonisesti kolmella kitaralla. Kuunnelkaa esim. Death On The Roadin Trooper-versio. Revelationissa kahdella kitaralla ei aikaisemmin kaikkia liidejä voitu soittaa, koska pelkkä basso taustalla olisi vienyt jämäkkyyttä biisistä. Nyt kolmella kitaralla Revelations kuulostaa huikean hyvältä. (Vrt. esim Early Days-dvd:n Dortmundin versiota edellisen kiertueen versioon). Myös The Clansman, Fear of The Dark, Sign of the Cross ovat mielestäni saaneet uusia ulottuvuuksia. Kuunnelkaa esim. Adrian kitaraa FOTD:n akustisen alkuosan loppupuolella. (Olipas selkeästi kuvailtu). FOTD:ssa myös lead-osuuksia on muutettu, Esim Adrian soittaa matalempaa nuottia jne.

Rock In Rio-dvd:llä on yllättävän paljon kolmen kitaran juttuja, jotka mielestäni tuovat biiseihin erityisesti raskautta ja mielenkiintoisuutta ja myös uusia harmonioita, mitä kahdella kitaralla olisi hankala toteuttaa.

Miksaajalla on myös suuri rooli kolmen kitaran kanssa soitettaessa:mitä hän haluaa nostaa esille, mitä on sovittu. Siellä on juttuja mitä ei välttämättä kuule, jos miksaaja pitää jonkun kitaran volumet alhaisempana.

Jos Maiden olisi pelkkä studiobändi, niin ei ne tarttis kuin yhden kitaristin. Totuushan on, että levyllä kaikki osat voi soittaa vaikka yhdellä kitaralla, jos niin haluaa.

Usein keskustelupalstoilla kirjoitetaan siitä, että Janick on turha jäsen. Perusteluja harvemmin kuulee. Täytyy muistaa, että Janick on ollut bändissä 15 vuotta kuten myös Adrian. Janick on tehnyt hienoja biisejä kymmenittäin, viimeisenä helmenä Dance Of Death. Jokaisella kolmella Maiden- kitaristilla on oma tunnistettava tyylinsä, mikä minun mielestä on asian ydin. Steve Vai kopioita on maailmassa aivan liikaa.

No, tässä siis hieman toisenlainen mielipide tähän asiaan. Pidetään keskustelua yllä.

Vaikka tekstisi sotii pahasti omaa mielipidettäni vastaan niin pakko myöntää että tekstisi on perusteltu asiallisesti. Mikäs siinä.

No, kommentoidaan nyt vähäsen

Osa Maidenin kappaleista on saanut pienimuotoisia muutoksia livenä ja täytyy muistaa että kappaletta on muutettava aina kappaleen ehdoilla. Osa kappaleista on pystytty nyt toteuttamaan harmonioiltaan kokonaan kuten tuo mainitsemasi Revelations.

Toisaalta mielestäni The Trooper kuulostaa nykyään livenä varsin tylsältä verrattuna kahden kitaristin aikaan, oli toisena kitaristina sitten Smith tai Gers. Koko livesoundi kärsii mielestäni samasta ongelmasta. Ylituotetuilla soundeilla varustettu bändi on menettänyt suurimman osan siitä "raakudestaan" ja mystisyydestään joka sillä ennen oli.
Tämän takia ei mielestäni ole merkitystä onko bändissä kaksi vai kolme kitaristia. Musiikillisia etuja pystytään nostamaan mutta samassa menetetään jotain muuta, kysehän on toki vain mielipiteistä.

Studiossa on sama onko mukana vain yksi kitaristi, mutta mielestäni livenä erot kahden ja kolmen kitaristin välillä on kohtuullisen pienet, edellisen kappaleen loppua myötäillen. Monelle tuli varmasti se harhaluulo Adrianin ja Brucen palatessa että kolmella kitaristilla voi tehdä ihan mitä tahansa. Totuus on kuitenkin se että vaikka hienouksia saa paljon aikaan, ei niillä ole merkittävää hyötyä, ainakaan minun korvaani. Tämän takia koen kolme kitaristia turhaksi. Vaikka pidän tarkasta soitosta, en koe vältämättömäksi musiikillista täydellisyyttä livenä, vaikka tuskin siitä haittaakaan on.

Ja vielä Janickiin. On totta että hänellä on oma tunnistettava tyylinsä ja että ystävyydellä on Iron Maidenissa suuri merkitys, jonka vuoksi hän tulee olemaan bändissä sen hamaan loppuun asti. Janickin soitto kuitenkin kuulostaa huolimattomalta, sooloissa nuotit jäävät epäselviksi, puolihuolimattoman kuuloisiksi johtuen luultavasti pikkaustekniikan puutteesta, plektran "tylsyydestä" tai esim. sen joustavuudesta. Lisäksi soolot eivät ole tarpeeksi monipuolisia, esim. puhtaita legatoja kuulee harvemmin, tosin tästähän ei soitossa pidä olla kyse.
Janickin sooloista puuttuvat ideat ja ne vivahteet jotka saavat sen ensisijaisesti kuulostamaan hyvältä, tämän takia en pidä Janickia kovin hyvänä kitaristina, kappaleen kirjoittajana ennemminkin. Soolot ovat harvemmin melodisia tai ne eivät sisällä melodisia, ikimuistettavia koukkuja. Yleensä ne toistavat myös samaa kaavaa ja kuulostavat epävireisiltä, vaikka täytyy myöntää että tässä myös piilee Janickin soiton suurin hienous jos niin voi sanoa.

Mitään mullistavaa kolmelta kitaristilta ei kannata odottaa, ensisijaisesti kuitenkin merkitys on aina sävellyksillä, lopetan valittamisen kolmen kitaristin Iron Maidenista mikäli seuraava levy on tappokamaa.

Olen aina ollut sitä mieltä, että Janick on mukana ainoastaan kaveripohjalta. Tosin virallista selitystä tähän tuskin tulemme koskaan saamaan, miltä se nyt näyttäisi jos bändi yht'äkkiä alkaisi miestä vähättelemään. Koutola puolusti hyvin kolmea kitaraa ja niiden käyttöä, mutta edelleen mielestäni niiden potentiaali on täysin hukassa. Parin vanhan biisin melodioiden/soolojen sovittaminen livenä uudestaan on lähinnä pikkunäppärää puuhastelua. Nyt lähinnä niiden käyttö on ollut mallia "meillä on kolme kitaraa, joten kai niille kaikille nyt on vähän jotain tekemistä annettava".

Kiitos positiivisesta palautteesta.Nämä ovat tällaisia mielipideasioita, joista pitääkin kiistellä. Mikäs sen mukavempaa..

Jukan viestiin viitaten: Tuntuu itselläkin siltä että Janick on ollut Brucen ja Adrianin palattua lähinnä kaveruuden nimissä mukana. Mielestäi Steve on vähän lipsunut rautaisesta otteestaan millä on bändiä pitänyt kasassa.
Luulen, että Steve olisi antanut Janickin välittömästi lähteä, jos "re-union" tilanne olisi ollut 80-luvulla. Tietynlaista velttoutta havaittavissa Harrisilta myös triplakitarismin suhteen. Luulisi, että bändin tähän pisteeseen nostanut mies saattaisi helpostikin kolme kitaraa tuottamaan maailman mahtavinta musiikkia, mutta ei ole sitten ilmeisesti paljonkaan ollut osallisena kitaratyöskentelyn suhteen.
Iron Maidenissa on havainnut 1999-vuoden jälkeen huomattavasti enemmän tiettyä kaveri-henkisyyttä, sellaista toveri-ilmapiiriä. Varmasti H:n ja Brucen paluu nosti bändin fiilistä. Blood Brothers on mahtava biisi mielestäni, ja Riossa jäsenten soittaessa kertsiä vierekkäin melkein pakosta herkistyy.

Jotkut varmaan ovat saaneet kuvan, että vihaisin Gersiä. Näin ei asia ole.
Gersin omalaatuinen tyyli sopi loistavasti uudistuneeseen Maideniin 1990, bändi meni täysin eri suuntaan edellisestä levystä, mikä oli hyvä ratkaisu.
Janickin ajan materiaali on erilaista, mutta Janickin soitto tukee sitä erilaista materiaalia, ja sopii siihen. Fear Of The Dark esimerkiksi on aika hieno levy, sisältäen monipuolisia ja erilaisia kitarajuttuja.
Blaze Bayleyn ajalla Janick teki myöskin parisen rautaista kipaletta, ja soitti meneviä soolojakin. Mutta Blazen oli sitten lähdettävä bändistä, ja Brucea oltiin ottamassa takaisin. Ei se vielä mitään, hyvinhän 1990-1993 Maiden toimi. Mutta kun, Adrianinkin kuultiin tulevan takaisin, silloin oli jo eri juttu. Kuten sanottu, Adrian ja Janick ovat oman aikansa Maideniin tuoneet aivan omanlaisen sävynsä, molemmat hienoja, mutta mielestäni nuo sävyt eivät sovi yhteen.
Mulle Dave Murray/Adrian Smith on se ainoa oikea kitaristipari, se joka parhaiten toimii ja jonka yhteissoitto on sanoinkuvaamatonta.
Janin olisi varmaan ollut parasta lähteä vuonna 1999, hienon uran mies kerkesi jo siihen mennessä soittaa.
Tilanne olisi ehkä pelastettu, jos Brave New World-albumille olisi sävelletty mahtavia kolmen kitaran kuvioita, harmonioita ja mahtavia sooloja. Että levy olisi todistanut kolmen kitaran yhteistyön toimivaksi.
Mutta BNW ei tehnyt tätä. Maidenin kolmen kitaran ratkaisu ei yksinkertaisesti toimi mielestäni, niitä rajattomia mahdollisuuksia ei ole käytetty kuin hyvin pienissä määrin. Tuntuu siltä, että Steve haluaa pitää Janickin bändissä, koska pelasti Adrian lähdettyä paljon, ja olikin bändissä 9 vuotta ennen re-unionia. Mutta kuten myöskin sanoin, Steven tapaiselle määrätietoiselle jääräpäälle ei ole tyypillistä pitää joku bändissä kaveruuden merkeissä, eikö?

Noh, en tuomitse Stevea enkä miehen ratkaisua. Maiden on maailman mahtavin bändi, ja Stevea kohtaan tuntemani arvostus ei laske kirveelläkään. Tilanne nyt on se, että bändi ei elä ikuisesti. Siihen asti, nautitaan parhaasta musiikista, käydään keikoilla, eletään.

Mielipiteensä kullakin. Omasta mielestäni vaikka Maidenissa edelleen olisi vain Smith/Murray kaksikko kitaroissa niin tuskin materiaali olisi yhtään 2000-luvun materiaalia parempaa tai tuskin edes yhtä laadukasta, Gersin sävellystaidot ovat meinaan nykyään ehkä bändin parhaat. Itselläni ei ole mitään pahaa sanottavaa Gersin soitosta, vaikka hän onkin Maidenin heikoin kitaristi. Soolot yleensä kaatuvat järjettömään epämääräiseen räpellykseen, mutta kyllä niitä huippu-soolojakin löytyy.

Koittakaa elää sen kanssa että Smith/Murray-aika on eletty ja nyt eletään aikaa Smith/Murray/Gers. Monet sanoivat tuosta kaveri-hommasta, niin eikö se kuulu asiaan että bändin jäsenet ovat kavereita ja kun soittotaitoa löytyy niin miksi pitäisi potkia bändistä pihalle.

Mielestäni Three Amigos toimii hyvin, livenä voidaan toteuttaa hienoja harmonioita ym. hienoja juttuja. Mutta kyllä Harris voisi hieman tiukentaa linjaansa ja keksiä jotain maailmaa mullistavia juttuja, kyllä on äijän ote lipsunut kun kolinat ovat poissa ja sävellykset 3 soinnun peruskamaa.

Janick on turha. Tuohan se tiettyä räväkkyyttä sooloihin, ja riffeihin.(Kts. Topik "Entä jos...")
Kolmois harmonioita olisi hieno kuulla, kuten Trooperissa taidetaan nykyään käyttää. Trooper toimisi mielestäni parhaiten niin, että Janick soittaisi samaa komppi raitaa, kuin Steve ja Adrian Ja Dave omat leadinsa. Tuplasoolo ei ole niin hyvä idea, Yrms.. Uudelle levylle olisi tervetullut yllätys nämä paljon puhutut kolmoisharmoniat.
Meilläkin bändin kanssa oli kolmekitaristia, mutta yksi(minä)päätti vaihtaa bassoon. Eikös Adrian soita yhden oktaavin matalemmalta, kuin Janick ja Dave?

^ En tiedä soittaako oktaavin alempaa, mutta dropped-D vireessä usein pitää kitaraansa. Esim. Wrathchildiin kyseinen vire tuo varsin mukavaa soundia.

Mä taas Harriksena tekisin niin, että yksi kitara eli Janick komppaisi taustalla basson kanssa kahden kitaran liidejä. Tulisi Maideniin huomattavasti enemmän potkua ja raskautta, biisien kuitenkin kuulostaessa Maidenilta.

Kuvitelkaa Hallowed Be Thy Name, se päämelodia, mikä biisissä menee ja yleensä vain basso vaihtelee taustalla säveltä? Siihen mukaan vielä yksi särökitara basson avuksi ja avot, homma toimisi.

Maidenin näennäinen raskaus muuttuisi ihan oikeaksi raskaudeksi

The Exorcist:

En mä ole paria poikkeusta lukuunottamatta löytänyt kyllä eläissäni Murraynkaan soitosta mitään ideaa soolojen suhteen. No Prayerilla kumpikin räpeltää ihan samalla tavalla. Tosin, Murray on kaikkien lempilapsi, joten miestä ei saa arvostella. No, tyylilleni uskollisena minä arvostelen.

Mutta fakta on se, että Murrayn ja Gerssin tyylit ovat hyvin lähellä toisiaan. Ainoa selkeä ero on se, että Murray soittaa teknisesti soolonsa paremmin ja näin ollen niistä saa selvää. Mutta ideaa niissä harvemmin on, tai minkäänsortin kliimaksia. Samaa räpellystä/Sormiharjoitusta alusta loppuun.

Alex The Great, Judas Be my guide ja Public Enema, siinä on Murrayn loistosoolot, sisältäen selkeät kliimaksit, koko Maiden-uralta. RainMakerin soolo on myös hyvä, mutta ei ihan yllä klimaxwarrior-tasolle. Ei kovin hyvä tulos, ottaen huomioon soolojen määrät koko uralta.

Kuinka montaa Murrayn sooloa osaat alkaa hyräilemään samantien? Entäpä Smithin?

Siinä se pointti ja tuota tarkoitan sillä soolon kliimaksilla/idealla.

Luonnolliseesti, vain minun mielipiteeni. Mutta jos joku hetkeksi jaksaa ottaa ne Maiden-lasit päästään ja oikeasti kuunnella miehen sooloja...maailmassa on helvetisti kitaristeja, jotka tekevät oikeasti kolme kertaa parempia sooloja kuin Murray. Ja tällä tarkoitan nimenomaan sitä kuunteluelämystä, en mitään soitannollista puolta.