Rautaneito.com

Täällähän on jo aihe parhaasta soundimaailmasta, mutta mun mielestä tuntui mielenkiintoiselta analysoida eri albumeiden välisiä muutoksia.

Iron Maiden - levyllä oli alkeelliset, raa´at ja purevat soundit, ja sama linja jatkui Killersillä. Killersillä Maidenin myöhemmin tunnetuksi tekemä soundi oli jo aika vahvoilla, ja Beast-levyllä päästiin jo standardiin.
Basson kolina, perus-Marshall-kitarat, perusvarma, hyväsoundinen rumpupuoli, kaikki elementit havaittavissa.
Piece Of Mindilla saavutettiin varmasti hienoin soundi, todellista Heavy Metal-kitarointia, mukaanlukien tietenkin myös basso ja rummut.
Powerslave jatkoi samantapaista linjaa.

Iron Maiden on mun mielestä aika kiinnostava bändi soundien kohdalla, se on uudistunut useasti, ja tehnyt pari onnistunutta kokeilua.

Somewhere-levyllä oli loistavasti onnistuneet kitarasynat, ja seuraavalla lätyllä oltiin jo oikeiden syntikoiden parissa. Loppujenlopuksi Maiden kattaa aika laajan soundimaailman Iron Maiden-levyn raa´asta perussoundista SSOASS-levyn äärimmäisiin soundimaailmoihin.
Kahden loistavasti onnistuneen levyn jälkeen palattiin alkujuurille, raakaan live-tyyliseen soundiin. FOTD oli taas askel eri suuntaan.

Kaksi Blazen aikaista levyä omaavat myös varsin erikoisen soundimaailman, kitarat ovat ihan eri planeetalta edellisten kanssa, ja bändin yleissoundikin on varsin eroava.
2000-luvulla H:n ja Brucen palattua tehtiin taasen soundeiltaan kaksi todella raskasta ja onnistunutta levyä. Kolmas kitara jykevöitti soundia tiettyyn malliin.

Livesoundi on aina ollut ensiluokkainen, ja rumpujen osalta Rock In Rio on aivan täydellinen. Kaikilla kolmella kitaristilla on omat, tunnistettavat tyylinsä ja ominaissoundinsa. Perimmäinen ajatus tässä topiskissa on herättää keskustelua soundien muutoksista, hyvin ja vähemmän hyvin onnistuneista studio-soundimaailmoista ja muusta olennaisesta.

Jos moderaattori kokee tämän olevan liian lähellä "Paras soundimaailma"-topiccia niin lukkoon sitten vaan reilusti.

Ihan hyvä topic ainakin mielestäni. Sitten asiaan:

Iron Maiden: Soundit ovat kylmät ja alkeelliset, mutta johonkin biiseihin tälläinen soundi sopii erittäin hyvin. Kitarasoundeissa ei muuten ole paljoa kehumista, paitsi soolosoundit ovat ihan hyvät. Kolinabassoa taas ei löydy ollenkaan. Rumpusoundit ovat kohtalaisen hyvät.

Killers: Soundimaailma parantui huomattavasti tällä levyllä debyytistä. Basso ja rummut ovat hyvin pinnassa. Kitarasoundit saisivat olla hieman raskaammat, sillä ne peittyvät välillä basson alle.

The Number Of The Beast: Tällä levyllä kitarasounditkin alkavat olla kohdallaan ja muut sounditkin ovat hemmetin kovat. Ei valittamista.

Piece Of Mind: Nyt päästäänkin jo kunnon heavy-soundiin. Kitarat ovat raskaat ja basso murisee hienosti pienen kolinan kera. Rummut kuullostavat myös todella kovilta.

Powerslave: Piece Of Mindin linjoilla jatketaan. Tosin tällä levyllä soundit ovat vielä piirun verran paremmat. Kitaroihin on saatu myös säröä ja bassosoundit ovat Maidenin hienoimmat koskaan. Rumpujen soundikin on lähes täydellinen. Paras soundimaailma Maidenin levyistä.

Somewhere In Time: Syntikat kehiin! Hienosti hyödynnetään koskettimia ja se tuo uusia ulottuvuuksia biiseihin.

Seventh Son Of A Seventh Son: Syntikat edelleen mukana ja hyvin toimii. Bassonkin on saatu kunnon kolina ja rummut kuullostavat juuri siltä kuin pitää. Kitarasoundeihin tosin toivoisi lisää raskautta.

No Prayer For The Dying: Soundit muuttuvat radikaalisti kahdesta edellisestä levystä. Tällä levyllä on ehkä Maidenin raaimmat soundit koskaan.

Fear Of The Dark: Edelleen jatketaan suhteellisen raa'alla soundilla. Basso kolisee ja kitarat ovat hienon kuuloiset. Rumpujen soundi on myös tyydyttävä.

The X Factor: Blazen tulon myötä myös soundit laitetaan uuteen uskoon. Kitarasoundit eivät miellytä korvaa, sillä ne ovat aivan liian ohuet. Rumpu -ja bassosoundit tuovat kuitenkin mukavasti raskautta levylle.

Virtual XI: The X Factorin jäljillä jatketaan. Tosin kitarasoundit ovat parantuneet ja ruummutkin kuullostavat aika normaalilta. Bassosoundeista en pidä tällä levyllä.

Brave New World: Tällä levyllä mennäänkin sitten jo raskaampaan suuntaan. Kitarasoundit ovat todella hienot ja kolinaa löytyy. Myös rummut ovat hyvin esillä.

Dance Of Death: Sitten onkin vuorossa Maidenin tähän mennessä musiikillisesti raskain levy. Kitarasoundit ovat paikoittain erittäin raskaat. Tosin soolosoundit eivät vakuuta. Kolinakin on kokonaan miksattu pois ja rummut saisivat olla enemmän esillä.

Biisejä, joissa kyseisen albumin soundimaailma on parhaimmillaan:

Iron Maiden - Prowler
Killers - Wrathchild
The Number Of The Beast - Run To The Hills
Piece Of Mind - Where Eagles Dare
Powerslave - 2 Minutes To Midnight
Somewhere In Time - Caugh Somewhere In Time
SSOASS - SSOASS
No Prayer For The Dying - Bring Your Daughter
Fear Of The Dark - Be Quick Or Be Dead
The X Factor - Sign Of The Cross
Virtual XI - Futureal
Brave New World - The Mercenary
Dance Of Death - Montsegur

Eli biisejä, joista mielestäni kuuluu kyseisen albumin ns. perussoundi hyvin. Loppujenlopuksi kuten sanoin, aika kattava soundimaailma, vai mitä sanotte? The X-Factor - Somewhere In Time?
Killers - Virtual XI?

Itsekin voisin jonkinlaisen listan laittaa noista biiseistä:

Iron Maiden-Phantom Of The Opera
Killers-Wrathchild
The Number Of The Beast-The Number Of The Beast
Piece Of Mind-Revelations
Powerslave-2 Minutes To Midnight
Somewhere In Time-Caught Somewhere In Time
Seventh Son Of A Seventh Son-Infinite Dreams
No Prayer For The Dying-Tailgunner
Fear Of The Dark-Be Quick Or Be Dead
The X Factor-Lord Of The Flies
Virtual XI-Futureal
Brave New World-The Wicker Man
Dance Of Death-Paschendale

Nuo tulivat ensimmäisenä mieleen kun puhutaan biiseistä joissa levyn soundimaailma on parhaimmillaan.

nooh. kyhäilen tähän tälläisen tän topickin suositun "Levy - Biisi" soundimaailman... ymmärrys?

Iron Maiden - Phantom of the Opera (levyn paras ja samalla musiikkia kuvaava)
Killers - Murders in the Rue Morgue (hitto kun ei ollut Rock in Rio III:ssa Wickermanin tilalla )
the Number of the Beast - Children of the Damned (tästä löytyy vähän niinkuin kaikkia)
Piece of Mind - Flight of Icarus (en nyt vanhaa Troopperia laittanut )
Powerslave - 2 Minutes to Midnight (paljon paremmin kuin Aces High, kuvaa musaa)
Somewhere in Time - Sea of Madness (mitä tästä biisistä ei löydy?)
Seventh Son of A Seventh Son - Infinite Dreams (kuvaa kaikkia. kaikki muutkin löytyvät tästä)
No Prayer For the Dying - Holy Smoke (kyllä tästä muutkin löytyy vaikka on vähän temmokkaampi)
Fear of the Dark - Fear of the Dark (Fear of the Daaark, Fear of the Daaaark)
the X-Factor - Sign of the Cross (We are Lord of the Flies )
Virtual XI - the Clansman (mikä on totta, mikä on totta - sen tempon ja tunnelman ainakin tunnen)
Brave New World - Ghost of the Navigator (tästä tunnistaa Maidenissa "uuden alun")
Dance of Death - Paschendale (raivoa uhkuva levy jolla on kuitenkin huomattavissa hiljaisuutta)

eli en nyt listannut "parhaita" biisei vaan sen mitä "käskettiin". muistakaa se!

---

Jättäkää ne listat pois. Voima Norja keskittyy taas sisältöön ja siihen, että teksti on sellaista, josta muutkin saavat selvää.

Soundeja saadakseen tarvitaan soittokamoja. Ja eikös jokaisessa meissä asu pieni urkkija? No, tästä voi pahimpaan hätään katsella vaikka Adrianin ja Daven soittokamat, 2000-vuoden setti:

Adrian: http://guitargeek.com/rigview/351/


Dave: http://guitargeek.com/rigview/353/

Anteeksi OffTopisk, ajattelin vaan jos ketään kiinnostaa.

^Hoho, ei paljon pojilla enää "pikkuautot" jyllää, räkkiä on niin maan perkeleesti.

Ja nyt loppuu offtopic.

Iron Maidenin varhaisten vuosien soundit ei oikeastaan paljon miellyttäneet minua, Iron Maiden - Killers - The Number Of The Beast-suoran soundit ovat erittäin "pahvimaiset" tai miten sen nyt sanoisi. Etenkin rumpusoundit ovat kuin muoviämpäreitä hakattaisiin. Joihinkin ensimmäisen levyn punkimpiin rypistyksiin nämä soundit sopivat, mutta esim. Hallowed Be Thy Name kärsii heti, biisiin sopii mielestäni hieman raskaammat soundit, jota saadaan kuulla nykyään mm. Livekeikoilla.

Piece Of Mind ja Powerslave aloittavat sitten Maidenilta sen oikean Heavy Metal-ajan. Soundit ovat Piecella melko säröiset ja raa'at, ja se on hyvä. Rumpusoundeista Piece Of Mindilla sen verran, että Nickon basariin ei varmaankaan muistettu laittaa mikkiä, ei kuulu minnekkään. Piece of Mindin soundit sopivat hyvin ainakin Flight Of Icarukseen, mutta To Tame A Landiin olisi tarvinnut hieman erikoisempaa kitarasoundia. Basso alkaa jo kolista tällä plätyllä kiitettävästi.

Powerslaven kuuluisa bassosoundi Kuunnelkaapas Losfer Wordsin bassoja oikein huolella seuraavan kerran.
Kitarasoundit ovat melko kuivat, säröä olisi saanut säätää enemmän, mutta kuitenkin nämä soundit tyydyttävät. Rumpusoundit ovat parantuneet heti Nickon tultua kuvioihin niin paljon, että oksat ja männynkävyt pois.
Nimibiisin ja 2 minutes to midnightin tiukkaan riffittelyyn nämä soundit ovat kuin tehdyt, mutta melodisemmassa Losfer Wordsissa kitarasoundit eivät oikein toimi, basso tosin kuten jo mainittua, kolisee vakuuttavasti.

Somewhere in Time ja Seventh Son of A Seventh Son aloittavat taas uuden aikakauden Maidenin soundimaailmassa, huomattavin ero aikaisempiin albumeihin ovat tottakai koskettimet. Tervetullut uudistus, ja näillä kahdella enemmän tai vähemmän teemalevyllä runsas koskettimien käyttö on todella piristävää ja toimivaa.
Jos miettii, niin mitä olisi esimerkiksi kumpienkin levyjen nimibiisit ilman koskettimia, niistä katoaisi heti se taianomainen fiilis ja hienous.
Kitaratkin ovat kokeneet uudistuksen, syntikkakitarat ovat siinä mielessä hyvät, että kitaroilla voidaan nyt soittaa monipuolisemmin useampia osia. Toisaalta jos itse soittaa näiden levyjen mukana niin oma kitarasoundi tuntuu suoraan sanoen säälittävältä Mutta nämä kaksi levyä, etenkin Somewhere in Time ovat erittäin onnistuneita uudistuksia.

Sitten vuosina 90-92 Maiden teki aivan oikean siirron mielestäni siirtyessään kahden mahtipontisen soundimaailman omaavan albumin jälkeen taas kuivemmalle ja raaemmalle soundilinjalle, No Prayer For The Dying toimii loistavasti tällaisilla kellarisoundeilla, säröä ei ole paljon, mutta ei tarvitsekaan. No Prayerin soundit loistavat biiseissä Holy Smoke, Tail Gunner ja Bring Your Daughter... To The Slaughter. Toiko sitten uusi lenkki Janick Gers bändiin tällaista rosoisuutta ja rokimpaa linjaa?

Fear Of The Dark jatkaa melkein samoilla soundeilla, mutta jotenkin kitarat on jätetty nyt taka-alalle. Ei oikein iske soundit päin näköä, jota tarvittaisiin ainakin nimibiisissä ja Afraid To Shoot Strangersissa.
Fear Is The Key puolestaan toimii miltei täydellisesti näillä soundeilla, ja onkin lempikappaleeni levyltä tällä hetkellä. Rumpusoundit ovat melko "ontot" tai purkkimaiset.

The X-Factorilla mennäänkin jo sitten melkein cleanin puolelle. Olisi mukava joskus kuulla miten kappaleet Sign Of The Cross, The Aftermath tai Look For The Truth toimisivat raskaammalla säröllä.
Ehkä tällä levyllä haluttiin tuoda rumpuja ja bassoa enemmän esille, ja ne hoitavatkin melko suuren osan kappaleiden komppiosista.
Mahtava levy, kurasoundit, harmi, basso toki vielä kolisee entiseen malliin mutta rummut ja kitarat... Nickon virvelisoundi on kamala.

Virtual XI:ltä jotenkin paistaa kiire miksauksesta, Blazen ässät joskus suhisevat ikävästi pistäen korvaan, kuuntele Angel And The Gambler.
Muutenkin välillä ainakin omasta levystäni on kuultavissa vinyylimäistä "rahinaa" ja se häiritsee melkoisesti.
Akustiset kitarasoundit ovat Maidenin parhaita ikinä, mutta säröt ovat erittäin vaihtelevia.
Virtual yksitoista jää sinne jumbosijoille Maidenin soundirankingissa, harmi, sillä Virtual on kaikista dissailuista huolimatta mielestäni melko vahva albumi.

Brave New World ja Dance of Death sitten toivat mukanaan uuden miksaajan ja sitä mukaa sitten kauan odotetut raskaat kitarasoundit. Brave New Worldin soundit ovat jo täydellisyyttä hipovat, terävät mutta kuitenkin niin tajunnan räjäyttävät Wickermanin riffi on mahtavan kuuloinen, ja juuri Adrianin soittotyyli plus soundit tekevät tästä niin mahtavan.

Dance Of Deathin soundeista on näköjään yritetty tehdä vieläkin raskaampia, mutta miksi Brave New World oli soundeiltaan nappisuoritus, ja DoDin soundit ovat erittäin sotkuiset, sääli taas kerran, sillä jos näinkin pitkän uran jälkeen bändi on tehnyt näin vahvan albumin, niin soundit eivät saisi pilata sitä
Kyllähän nämä soundit nyt räjähtävät päin naamaa joissain biiseissä kuten Paschendalessa ja Dance Of Deathissa...

Jukka wrote:^Hoho, ei paljon pojilla enää "pikkuautot" jyllää, räkkiä on niin maan perkeleesti.

Ja nyt loppuu offtopic.

Kyllä mun puolesta laitteistakin saa keskustella, soundejahan niistä revitään irti. Ja kiinnostuneita laitteista varmaan löytyy

Jep, Maidenin kepittäjillä tosiaan vähän jyrämmät laitteet.
Hehe, katselin tässä Fear Of The Dark-levyn kansilehtistä, ja livekuvassa näkyy 12 nuppia & kaappia Nickon molemmin puolin.
No, ainakin kaiken aikaa kasvanut setti alkuaikojen parista Marshallista.

Stratocaster wrote:
Hehe, katselin tässä Fear Of The Dark-levyn kansilehtistä, ja livekuvassa näkyy 12 nuppia & kaappia Nickon molemmin puolin.

Visuaalinen tehoste. Kaikki kaapit eivät todennäköisesti ole edes päällä/käytössä. Näyttää vaan massiivinen kaappiseinämä paremmalle kuin muutama kaappi.

asa wrote:

Stratocaster wrote:
Hehe, katselin tässä Fear Of The Dark-levyn kansilehtistä, ja livekuvassa näkyy 12 nuppia & kaappia Nickon molemmin puolin.

Visuaalinen tehoste. Kaikki kaapit eivät todennäköisesti ole edes päällä/käytössä. Näyttää vaan massiivinen kaappiseinämä paremmalle kuin muutama kaappi.

Tiedän. Käytännössä tuli todistettua Slayerin kesän keikalla. Roudarit heitteli lavan sivussa "Marshallin kaappeja" toisillensa.

^ No ei ne ollu vielä mitään. Accept Tuskassa ja voi helvetti mitkä seinät ne kasasi niitä Marsuja sinne. Haha.

Stratocaster wrote:

asa wrote:

Stratocaster wrote:
Hehe, katselin tässä Fear Of The Dark-levyn kansilehtistä, ja livekuvassa näkyy 12 nuppia & kaappia Nickon molemmin puolin.

Visuaalinen tehoste. Kaikki kaapit eivät todennäköisesti ole edes päällä/käytössä. Näyttää vaan massiivinen kaappiseinämä paremmalle kuin muutama kaappi.

Tiedän. Käytännössä tuli todistettua Slayerin kesän keikalla. Roudarit heitteli lavan sivussa "Marshallin kaappeja" toisillensa.

Niillä on ihan nimikin, "dummy cabinet". Saa myös kaupasta .

Iron Maiden Todella raaka soundimaailma. Maidenin raain ikinä ja tulee myöskin sellainen olemaan. Soundit ovat myöskin aika vaatimattoman tuntuiset kun tarkemmin ajattelee, tosin ne eivät kuuntelua haittaa.

Killers: Todella puhdas soundimaailma. Kaikki soittimet kuuluvat tarvittavalla tavalla. Ennen pidin näitä parhaina, mutta Matter vei sen ainoan parhauden Killersiltä.

The Number Of The Beast: Tarvittavan kirkkaat. Lievää tukkoisuutta myöskin, mutta sitä ei ole liikaa. Tarvittavan hyvät soundit, mutta ei todellakaan mitään parhautta

Piece Of Mind: Soundit saavat Beastilta ylimääräiset töhnät. Tunkkaisuutta löytyy selvemmin kuin Beastilla, mutta eipä se haittaa. Soundit sopivat hyvin kansikuvaan ja ne ovat peräti synkät.

Powerslave: öö... Eipä tämänkään levyn soundit hätkäytä, ovat vain tarvittavat. Egyptiteema tulee soundeista todella positiivisella tavalla esille.

Somewhere In Time Syntikkaa ja karuutta kehiin! Tietynlainen synkkyys yhdistelee soundeja syntikkojen kanssa. Tukkoisimmat soundit ensimmäisellä kuudella studioalbumilla, mutta yhä sanon, että tällainen soundimaailma välttää, etenkin kuin mukana on minun mieleeni olevaa karuutta.

Seventh Son: Kirkastuu kirkastuu, mutta väljentyy. Väljät soundit... Pidän kyllä itse ihan kuunneltavina tämän levyn soundeja, mutta ne eivät todellakaan ole eniten mieleeni!

No Prayer: Ulkohuussisoundit No okei, eivät ole minun mieleeni kaikissa biiseissä. Jos Seventh Sonin soundit olivat väljät, Prayerin soundit vielä väljemmät. Ei ole kovinkaan mukava ratkaisu. Materiaalista jää puuttumaan raskaus soundejen väljyyden takia. Kaikissa biiseissä tosin ei haittaa (nimibiisi), mutta parissa haittaa paljon! (Tailgunner, Bring...)

Fear Of The Dark: Karut ja repeävän ohuet soundit. Liian ohuet. En pidä soundeista ollenkaan. Ei nyt ehkä huonoimmat, mutta niitten joukossa kylläkin.

The X Factor: Suklaantummat ja revittävät ohuet. Nämä ovat mieleeni! Tukkoisuus yhdistyy synkkyyteen joka yhdistyy oheuteen. Maidenin parhaimpien joukossa olevat soundit (ihanpa tosi)

Virtual XI Jotenkin... Keinotekoisesti putsatut. Hirveän puhtaat, mutta samalla aiheuttavat pari kertaa oksennusefleksiä. En näe mitään suurta ongelmaa, mutta ei ole edes puhtauden takia Maidenin parhainten soundejen joukkueessa.

Brave New World: Hirveän tunkkaiset. Putoaa soundejen perusteella joskus huonoimmaksi. ''Imurimaisuutta'' on aivan liian paljon.

Dance Of Death: Bravestakin huonommat peräti. Tunkkaisuuteen lisätty oheus. Ei tuota hyvää tulosta. Masteroimalla pilatut soundit.

A Matter Of Life And Death: Puhtaat! Tässä ovat ne soundit mitä olemme odottaneet, eli täydelliset soundit maiden-levyllä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Masteroimatta jättäminen on vain koitunut suureksi eduksi. Mitään alkuperäistä ei takuulla menetetä! Basari on pinnassa ja basso kolisee kuin vanhoina hyvinä aikoina