Rautaneito.com

Eli mihin biiseihin olet kyllästynyt ja mitkä vasta "avautavat" sinulle.

- 2 Minutes to Midnight : Alkaa jo vähän kyllästyttämään, kun oli ekoja biisejä mitä kuulin.

- Man on the Edge : Falliing Doown....


Avautuvat:

- From Here to Eternity: Vastattain rupesin kuuntelee ja tajusin että WAU!

- Aces High: LUOJA mikä biisi! Miksen ennen pitänyt tästä?

- Come Estais Amigo: MAHTAVA BIISI! Loistavat kitarat, loistavat sanat,loistava laulu.

Where Eagles Dare avautui vasta nyt keväällä oikein kunnolla. Aivan tajuton biisi. Maidenin paras.

Alexander The Greattiin olen tainnut kyllästyä. Tai ainakaan se ei ole kärkikahinoissa mukana, kun luetellaan parhaita Maiden-veisuja. Pitihän se kauan kärkipaikkaa, mutta nyt on vähän tippunut. Tullut kuunneltua vähän liikaa tuota Somewhere In Timeä.

Purgatory, ja oikeastaan koko killers levy avautui lopullisesti vähän aikaa sitten. Wasted years kyllästyttää

Asiallinen topiski...

Mulla on 22 vuotta kuuntelua takana ja homma menee minulla näin.

jälkiavautuvat biisit:
- 2 minutes to midnight, kiitos KURRElle improvisoivasta ilmakitaroinnista (joskus parivuotta sitten jo...).
- another life, kiitos 6.7 hesan keikan ja rock am ring dvd:n
- nomad.... viddhu mikä istrumentaalikohta biisissä.... parhautta


Kyllästynyt olen seuraaviin biiseihin muutamien tosissaan fanittavien ikätovereiden ohella:
-NOTB
-RTTH
-iron maiden
-wrathchild

editsii 13.7.
-dream of mirrors
oli vielä pakko lisätä tämä, ensi huuman jälkeen todellinen mahalasku. "levyn parhaasta" tulikin loppupeleissä skippi-pelinappula
Nih... nämä tuli nopeesti mieleen

Yleisesti ottaen nämä "hittibiisit", mitkä löytyvät kaikilta mahdollisilta kokoelmilta ja liveiltä alkavat kuulostaa melkoiselta puurolta. Killers albumi kokonaisuudessaan taas on aukeamassa minulle kokoajan paremmin ja paremmin ja on kovaa vauhtia nousemassa kohti kärkeä Maiden kataloogissa. Vähiten vaikuttava seikka ei varmasti ole Early Days dvd keikkoineen sekä joulukuussa nähty Di'Annon keikka.

^ niissähän the real early days stara Paul Di´anno todella rokkaa

Ohhoh, mulle tuo Wrathchild avautu toden teolla vasta tuossa muutama kuukausi sitten. Aikasemmin se meni samaan osastoon, kuin Peken listassa. Siinä biisissä tuntuu vaan olevan melkein yhtä paljon raivoa, kuin esim. Slayerin Angel of Deathissa. Tyyli ja genre ovat tietty aivan erilaisia, mutta jotenkin pystyn rinnastamaan nuo. Taino, tässäkin biisissä on oma vikansa, se ei toimi Dickinsonin laulamana. Esimerkiksi Rock In Rio versio kuulostaa melko huonolta mun korvaani. Siitä ei löydy sitä samaa raivoa.

Tällä hetkellä mä oon kyllästynyt Maidenin soundeihin levyllä. Kahdessa ekassa on sopivan räkäiset soundit, vaikka Killersin pahvilaatikkobasari ei kovinkaan hivele korvaa. Nykyään kuuntelen Maidenia hyvin vähän. Kahta ekaa levyä tosiaan tulee lukkutettua jos jotain. Number Of The Beastilla on niin helevetin tylsät ja mitään sanomattomat rummut, että edellisellä kuuntelukerralla (joka oli vähän ennen keikkaa) nukahdin. Kulta-ajan levyillä taas on jotain sellaista, että ei tee vaan mieli kuunnella. Epäilisin liian "täydellisiä" soundeja. Ja siitä eteenpäin... En tiijä, muta ei vaan tee mieli kuunnella.

Mutta elkääs käsittäkö väärin. Sanoisin edelleenkin itseäni Iron Maiden faniksi ja keikka iski, kuin miljuuna volttia. Melkeimpä paras keikka tähän mennessä mulle oli tuo 6.7.

Tälle ukkololle alkaa hiljuksee aukeilemaan semmoinen suora kuin The X-Factor, johtuen sen harvasta kuuntelusta aikaisemmin.(mulla ei ollut sitä ja sitä ei soitettu koskaan mishää) Todettakoon heti alkuun semmoinen asia, että Killers on oikeastaan ainot Maiden joka on ollut auki aina. Silti Blazen saundi ja levyn synkkyys jossakin mielessä herättää jokaisella kuuntelu kerralla jonkinmoisen kysymysmerkin, jonka johden sitä pitää kuunella lisää. Minun mielestä X on perkelen poikkeava Maiden jokaisella osa-alueella ja vaatii useita toistoja.
Vai johtuiskohan semmoisessta, että minulla on ADHD jonka lääkäri on jättänyt minulle kertomatta jumppatunnin jälkeen alaluokilla.

Tiedä häntä, silti The X Factor on jotenkin semmoinen joka vaatii masentuneen kuuntelijan, masentuneen sanottajan rinnalle.

Tuohon kyllästyspuoleen vastailen ainoastaan tällälailla, mitäs kuuntelet samoja raitoja kyllästymiseen saakka.

Jo hieman kyllästymiseenkin asti on tullut kuunneltu noita Golden-Eran aikana tehtyjä levyjä. Vasta äskettäin itselleni avautuneita biisejä ovat Total Eclipse, Wasting Love ja Blood On The World's Hands.

Ajattelin aluksi tämän topicin nähtyäni, että aika turhalta vaikuttaa. Itseasiassa tämähän on kuitenkin varsin loistava topic ainakin nyt kun on keikkojen tuoman huuman jälkeen Maiden-innostus päällä. Tiedä sitten ketä kiinnostaa kuulla muiden tämän hetkisistä biisi-mieltymyksistä, mutta mielelläni laitan oman korteni kekoon ja teen pienen listan:

Näihin biiseihin olen erityisesti kyllästynyt:
Run To The Hills (toimi tosin keikalla hienosti, muuten yltiökyllästynyt tähän klassikkoon)
Iron Maiden
Flight Of Icarus
2 Minutes To Midnight
Heaven Can Wait
The Evil That Men Do (yksi entisistä suosikeistani, hyvä biisi, mutta liikaa on tullut kuunneltua)
Wasting Love
Afraid To Shoot Strangers
The Aftermath
The Clansman
The Thin Line Between Love & Hate
Out Of The Silent Planet
No More Lies
Wildest Dreams

Älkää ymmärtäkö väärin, edellä mainitsemassani listassa on paljon biisejä jotka ovat tosi hyviä tai olleet lähes omia suosikkejani. Joitain on vain tullut kuunneltua ihan liikaa tms. Esim. Virtualin biiseihin en ole juuri kerennyt kyllästymään, koska levyä on tullut kuunneltua muihin nähden paljon vähemmän.

Sitten hieman niitä jotka ovat alkaneet avautumaan:
Koko Killers-levy! (loistavaa kamaa, innostuin Run To The Hills kirjan kautta antamaan tälle levylle mahdollisuuden, enkä ole katunut sekuntiakaan)
Where Eagles Dare (aina olen pitänyt tästä, mutta nykyään taistelee ihan parhaan Maiden-biisin tittelistä yhdessä Phantom Of The Operan ja Hallowed Be Thy Namen kanssa)
Strange World(ollut jo jonkin aikaa yksi lemppari-slovareistani, aukeni yhtäkkiä ja nyt en saa tästä tarpeekseni)
Caught Somewhere In Time (Tätä olen oppinut arvostamaan sen ansaitsemalla tavalla vasta viimeaikoina, Maidenin uran parhaimmistoa)
Sea Of Madness (ehdottoman aliarvostettu biisi loistavalta Somewhere In Time kiekolta, levyn vahvaa keskitasoa)
The Nomad (Brave New Worldin melkeinpä paras biisi, ne melodiaosuudet ovat uskomattoman upeita)

No Prayerin biisejä ei listassa ole, koska yhteenkään en ole juuri kerennyt kyllästymään ja kaikki ovat avautuneet aikoja sitten. Väitän yhä, että No Prayer For The Dying on Maidenin paras levykokonaisuus. Tämä on sitten minun mielipiteeni, enkä halua tähän taaskaan mitään "juupas-eipäs" väittelyitä. Tiedostan hyvin, että kaikkiin No Prayer ei uppoa täysillä ja ymmärrän kyllä mahdolliset syyt. Loppuuni heitetään vielä: Public Enema Number One on yksi Maidenin parhaimmista biiseistä.

Itselläni merkittävin muutos viimeaikoina on aiemmin kovin vähälle huomiolle jäänyt Phantom of the Opera, joka kolahti tuon viimeisimmän keikan ansiosta lujaa! Hävettää oikein, miten tämän on voinut sivuuttaa...

^Johan oot hyvälle perso. Mun mielestä ehdottomasti Maidenin paras biisi.

Kyllästymiseen asti sahatut

The Trooper
Wicker Man
Number Of The Beast
Sanctuary
Running Free
Be Quick Or Be Dead

Elikkäs noi aika hittiskamat

Avautuvat

Killers-levy, ei tää vieläkään huippuihin lukeudu mutta kuitenkin vähän auennut
no jaa, muut onkin auennut ihan hyvin

Trooper ja Number of the Beast käy kyllä tökkimään levyltä aika pahasti. Livenähän nuo kieltämättä puhkisoitostaan huolimatta toimivat kuin junan vessa, niin kuin viime viikollakin havaittin. Lisäksi From here to eternity on aikamoinen hirvitys. Ei oo tosin koskaan avautunutkaan se renkutus, vaan tökkinyt alusta asti.

Jostain syystä en ollut koskaan aiemmin ymmärtänyt sitä kohkausta Alexander the Greatista, pidin sitä vaan jotenkin erityisen kornina veisuna. Nyt se biisi on kolahtanut tällekin luupäälle oikein kunnolla, ja siinä samalla koko SIT-levy on löytynyt ihan uudella tavalla. Siinäpä nyt se merkittävin "avautuja" tällä hetkellä.

Vai, että mihin Maidenin biiseihin olisin kyllästynyt? Onko se edes mahdollista?

<- Maiden lasit päässä, ja *buff* nyt ne on pois.

Eli nyt kun lasit on vähäksi aikaa heitetty syrjään, niin ensimmäisenä tulee mieleen...

Wrathchild, 666 ja Run to the Hills ja nämä siis levyltä, ei livenä. Sekä Sea of Madness ja Heaven Can Wait, joita joskus aikoinaan pidin Somewhere in Timen parhaina biiseinä, nyt ehkäpä heikoimpina. Muita sitten ei oikein mieleen tulekaan. Toki viime vuosina maidenin kuuntelu ei ole ollutkaan niin intensiivistä kuin 90-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alussa, kun maidenia tuli kuunneltua päivittäin. Näin ollaan pahemmilta kyllästymisiltä vältytty.

Myöhään avautuneista biiseistä voisi pari mainita, eli Deja-vu ja Infinite Dreams. Jälkimmäinen toki on avautunut jo vuosia sitten, mutta muistan kyllä vielä sen ajan, kun biisi oli omissa papereissa 7th sonin heikoimpia. Deja-vu taas onkin sitten parempi esimerkki kunno myöhäis avautumisesta, koska lopullisesti sen hienouden tajusin vasta noiden Ruskin Armsin levyn arvostelu topicien myötä.

Itselläni alkaa nämä hittibiisit levyllä kyllästyttämään, RTTH, The Trooper, TNOTB, 2MTM. Aces High on siinä rajoilla että se alkaa puuduttamaan. Lievenä nämä kaikki uppoo täydellisesti.

Tässä lähiaikoina on avautunut aika paljon uusia biisejä minulle, Prowler nyt vasta tajuan kuinka kova tämä biisi on, Where eagles dare, From to eternity, Wasting love, Afraid to shoot strangers, Seventh son of a sevent son, Die with your boots on. Nämä on avautunut tässä kesän aikan kun on ollut paljon aikaa kuunnella, joitain biisejä piti kuunnella monta kertaa että tajusi niitä kuinka hyviä ne on. En tajua miten en ennen ollut tajunnut noita, aina ennen odotti vain että kappale loppuu ja tulee uusi kappale.
Kummastakin listasta saattaa puuttua joitain kappaleita, nuo tuli nyt näin ensimmäisenä mieleen.

The Number of The Beast on yks sellanen biisi, jota ei jaksais enää kuunnella. Siis helvetin hyvä biisi se on, mutta se on tullu kuultua niin moneen kertaan, että kun jotain kokoelmaakin kuuntelee, niin ei siihen jaksa kiinnittää huomiota, eikä jaksa enää ees laulaa mukana (paitsi keikalla). Kaikki muut puhki kulutetut biisit, kuten The Trooper, Iron Maiden, Run To The Hills, Fear of The Dark ym., menee, mutta 666:ssa on jotain, ei voi tietää mitä.

Tällä hetkellä kovinta huutoa taitaa olla keikkojen takia kaikki The Early Days -biisit, niin kun 22 Acacia Avenue, Phantom of The Opera, Where Eagles Dare ja erityisesti Drifter! Lisäks oon kuunnellu suht. paljon tota Eddie's Archiven mukana tullutta Best of The B'Sides -levyä. Burning Ambition.

Kyllästyttävät:
Fear of the Dark
Hallowed Be Thy Name

Nämä kaksi vetää kyllä otsaa kireälle niin mukavasti. Ei jaksa ei. Miljardi kertaa kuultu. Kaikenlisäksi livenä se yhteishoiltus on totaalista tylsyyttä. Jopa Clansmanin yhteislaulu on mielenkiintoisempaa. Nyt oli kesällä keikoilla luvassa iso helpotus kun Fearia ei kuultu. Hallowed meni vielä just ja just mutta lähinnä fiilistelynä. Ei mitenkään muuten.

Vasta avautuvat:
No ei sellasia ole.

Örmömörmö. Tulipahan tässä mieleen taannoisen keikan ainut tylsyyttäjä. Die With You Boots On. Muuten koko keikka meni lähinnä riehuen, mutta tämän aikana rupesi melkeimpä jo haukotuttamaan. Aivan liian pitkä materiaaliinsa nähden.

DejaWu wrote:Örmömörmö. Tulipahan tässä mieleen taannoisen keikan ainut tylsyyttäjä. Die With You Boots On. Muuten koko keikka meni lähinnä riehuen, mutta tämän aikana rupesi melkeimpä jo haukotuttamaan. Aivan liian pitkä materiaaliinsa nähden.

Ja minäpä olen ihan eri mieltä. Keikkojen ehdotonta parhaimmistoa ja biisinä kaikkea muuta kuin (onneksi) puhkisoitettu. Aivan liian aliarvostettu biisi, vaikka kaikenmaailman Sonata Farcticat ovatkin yrittäneet moista raiskata.

Noo, näitä viimeaikoina avautuneita on minulla (kuten näytti monella muullakin olevan) ainakin

Phantom of the Opera. Ei nyt varsinaisesti ole 'avautumassa', koska kauan olen tästä pitänyt, mutta arvostus on kohonnut jo pidemmän aikaa ja ehkäpä tuo livekokemus räjäytti tuon tunteen uusiin sfääreihin. Upea biisi.
Where Eagles Dare, joka on oikeastaan aivan mahtava kappale, aiemmin yleensä tuli skipattua tai sitten se meni jotenkin ohi
sekä
Killers -levy, joka vasta alkaa minulla nousta arvoonsa. Aiemmin ei yhtälailla tuntunut innostuvan tästä, mutta tässä keväällä ja kesällä kun on muutamia kertoja tullut kuunneltua on tästä löytynyt todella kirkkaita helmiä.


Kyllästynyt taasen olen useampaan biisiin. Hyvin harvaan ihan niin paljon että automaattista skippausta aiheuttaisi, tai liioin ärsyyntymistä, mutta moniin näihin 'suuriin hitteihin' on tullut hitusen kyllästyttyä. Fear of the Dark näin ensimmäisenä. Minulla ei ole tullut ongelmia Hallowedin tai 666:n kanssa, mikä on kuuntelumääriin nähden lähes yllättävää. Livenä taas toimii lähes kaikki, mutta tottahan se on että Fear of the Darkia ei (ainakaan tällä hetkellä) huvittaisi kuulla keikalla, eikä montaa muutakaan vastaavaa.

Eipä oikeastaan ole yhtään biisiä mikä ei olisi avautunut minulle. Muilla tosin näyttää Quest For Fire olevan sellainen

Kyllästymiseen asti tykitettyjä biisejä ovat:

The Clairvoyant Jep. Varmasti monen suosikkibiisejä, mutta itse ainakin olen kuunnellut tämän loppuun.

2 Minutes To Midnight Tätä en ole miljoonaa kertaa luukuttanut, kun kymmenenkin jälkeen kyllästyin tähän.

Dream of Mirrors Aluksi yksi suosikkibiisejäni, mutta nykyään Brave New Worldia kuunnellessa aiheuttaa pakollisen skip-napin painalluksen.

Livenä menevät kyllä kaikki, mutta levyltä kuunnellessa eivät uppoa:

The Clairvoyant
Can I Play With Madness
Iron Maiden
Sanctuary
2 Minutes To Midnight
No More Lies

Lievempää inhoa tulee myös Run to the Hillsistä, Running Freestä sekä The Number of the Beastista, mutta keikka palautti hieman fiilistä näihin.

Viimeksi on avautunut No Prayer for the Dying biisi ja suurempaa innostusta taannoin, jo ennen keikkaa, saivat vähemmälle huomiolle jääneet kaksi ensimmäistä levyä. Jokin aika sitten myös Out of the Silent Planet aukesi täyteen "kukoistukseensa".

2 minutes to midnight loppun kuunneltu jo ajat sitten, wasted years,the trooper,run to the hills, kyseinen biisi ei oo mulle ikinä kunnolla edes avautunutkaan. nyt avautu jo ennen keikkaa phanttom of the opera. en ollu sitä paljon ennen kuunnelutkaan mutta nyt kuuluu ehdottomasti eliitti kappaleisiin ja samalla huomasin miten paljosta olin jäänyt paitsi . ja wasting love, joka on ruvennut kuulostamaan korvissani pirun hyvältä.

nää "hittibiisit" elikkäs trooperit ja run to the hilssit rupee kyllästyttämään +monet muut suuren yleisön suosikit...

nyt oon ruvennu diggailee kahta ekaa levyä.. kun piti tutustuu niihin läheisemmin ennen keikkoja...

baleyn levyt ei oo ikinä kolahtanu.. (enpä kyllä ole niitä edes kuunnellu kun yhden kerran läpi)