Rautaneito.com

Koska kerran ensi vuonna saamme taas nauttia uudesta Maiden-levystä, niin tähän näkemyksiä siitä, millaista menoa odotat/toivot/pelkäät? Pitäisikö uuden levyn olla pelkistettyä vai SSOASS-tyylistä mahtipontista meininkiä? Entä odotukset yleensä? Brave new worldin ja DoD:in jälkeen, pelkäätkö pettymystä, vai tuleeko vielä klassikkolevy?

Itse luulisin, että DoD-linjalla mennään, eli kaikensorttisia biisejä tulee olemaan tarjolla. Ei oikein jaksa enää teemalevyyn uskoa, eikä kokonaan synameininkiinkään ole enää varmaan paluuta. Eiköhän sieltä kovan luokan levy taas kuitenkin pihalle tule.

Mitä nyt olen kuullut ja lukenut juttuja niin seuraava levy on jatkoa Seventh Sonille. Myöskin Pachendalille oltaisiin tekemässä jatkoa. Levy siis olisi tietynlainen teemalevy toisesta maailmansodasta. Nämä sotajututhan Maiden osaa eli uskon, että Maiden jatkaa siitä mihin Dance Of Deathiltä jäi, soundipuolisesti en todellakaan usko, että Maiden palaisi musiikillisesti 80-luvulle.

Jaa siis millaista levyä odotan vai millaista levyä toivon? Vähän luulen, että sieltä tulee samanlainen varman päälle pelattu levy kuin parista edellisestäkin, missä ei sinänsä ole haittaa jos vain biisimateriaali on tarpeeksi hyvää. Itse kyllä toivoisin sitten vähän hiotumpaa studiokokonaisuutta 80-luvun kultaisten vuosien levyjen malliin, näiden parin viime levyn "livemäisyyden" sijasta.

Konseptilevyyn en jaksa uskoa, mutta olisihan se ihan jees.

Seventh Son -tyylistä konseptialbumia niin sanoituksiltaan kuin sävellyksiltäänkin, mutta päivitetyin soundein a'la Dance Of Death. Toivoisn levyltä löytyvän myös synkempää X-Factor tyylistä matskua, kuin myös vanhaa kunnon laukakomppia.

The dream is true....

Odotan tottakai kunnon kamaa, samanlaista mitä ollaan kuultu jo BNW:llä ja DoD:illa, mutta tietenkin vain vielä parempaa kokonaisuutta. Toivottavasti Shirley Ymmärtää että Harrisin kolinabasso on se mitä me halutaan kuulla eikä mitään munatonta nykyaktiivibassojumputusta. Eli kyllä sieltä vielä hyvä levy luultavasti saadaan ulos

Haluaisin että yleisesti katsottuna pysyy se maidenin tiukka oma linja, mutta toivoisin myös hieman uusia suuntauksia. Vähän samantyylistä kuin Paschendale DoD -levyllä. Siinä on jo hieman ns. progemaisuutta rytmityksissä.

Että semmosta. Uskon että levystä ei tule mikään huono, vaikka eihän sitä tiedä ennen kuin pääsee kuuntelemaan. 100% varma ostos.

Pahoin pelkään että seuraava levy saattaisi olla faneille aika floppi. Ainakin minun mielestäni seventh sonin jälkeen ei Maidenilta ole ulostautunut yhtään loistavaa arvosanaa saavaa levyä. Lisäksi Brave new world ja DoD ovat aika rajoilla ovatko ne hyviä levyjä vai hittihakuista scheisseä...

Ei niin ettei kahdelta edelliseltä löytyisi myös loistavia biisejä, mutta mielestäni Maidenin juttu ei koskaan ole ollut hittien väkäämisessä, vaan siinä että ne miehet tekee mielestään loistavaa musiikkia ja jotkut sattuu vaan olemaan samaa mieltä heidän kanssaan.

Nyt jälleen megasuosion saavuttaneena Maidenilla saattaa paineet tehdä "hitti"levy osoittautua liian koviksi ja sorrutaan tekemään musiikkia suurelle yleisölle mikä ei putoakkaan Maiden-faneille. Mielestäni tuolloin yhtye haukkaa p**kaa ja huolella...

Tietenkään en edellä olevaa toivo, mutta suunta tuntuu vain pahasti olemaan sinnepäin. Vielä Blazen aikana Maiden tuntui olevan enemmän omaa juttuaan tekevä bändi kuin mitä se kahdella viime levyllä on enää ollut.

Sitten toiveet osastolle...

Jos seuraava levy ei osoittaudu edellisen laiseksi, ja on takuuvarmaa maiden tykitystä, niin toivoisin sen saavan edes kymmenesosan siitä mahtipontisesta energiasta mitä oli seventh sonilla. Pahoin vaan pelkään ettei näin käy...

Luulempa,että Maiden vie musiikkiaan enemmän Brucen soololevyjen suuntaan,eli raskaammat riffit ja muutenkin synkempää tunnelmaa.Toivottavasti pojat eivät rupea liikaa progeilemaan vaan säilyttävät yksinkertaisemman tyylinsä.

Jos bändi pitää tuon Dance Of Deathin linjan, niin todennäköisesti levystä tulee loistava, sillä se näyttää sopivan nykyään juuri parhaiten Maidenille.
Vaikka Maiden tekisikin teemalevyn tai tyylimuutoksen niin ei levystä silti huonoa tule koska Maiden ei voi tehdä huonoa levyä.

Gaahl wrote:Luulempa,että Maiden vie musiikkiaan enemmän Brucen soololevyjen suuntaan,eli raskaammat riffit ja muutenkin synkempää tunnelmaa.Toivottavasti pojat eivät rupea liikaa progeilemaan vaan säilyttävät yksinkertaisemman tyylinsä.

Mä olen taas päinvastaista mieltä. Kokeiltais vähän erilaisia juttuja, maidenkamaa, mutta progemaisin vaikuttein. Ainakin harrisin basso tarvii lisää sitä alkuaikojen progelätkintää. Kuunnelkaapa muuten jotain Rushin biisiä, ja siihen perään jotain maidenin alkuaikojen kappaletta. Kyllä kuuluu Geddy Leen vaikutus Harrisilla... Sori meni offtopiciksi

Tottakai odotan, että tuleva levy olisi hyvä. Jos se todellakin jatkaa Seventh Son of A Seventh Son-linjaa, niin pettymystä siitä ei ainakaan pitäisi tulla. No, sen näkee (tai siis kuulee) sitten, kun levy ilmestyy.

Eiköhän siitä ihan hyvä tule. Tempo tippuu ja musiikki muuttuu raskaammaksi sitä vanhemmaksi heput tulevat.

Mitä odotan...

Toivoisin alkupään levyjen tyylistä musisointia, olishan se mukavaa jos Harris taiteilisi samoilla linjoilla Killerssin kanssa.
Toisaalta jotakin aivan uutta potkua olisi kiva saada mausteiksi, mikäli Bruce saa pistää lohkonsa peliin voi todellakin rankempaa matskua olla luvassa.

Sais mielestäni olla pikkiriikkisen punkahtavampaa matskua, juurille paluuta raväkkäiden kaljatuoppien kera.
Onhan noita "oktaavivaihteluita" ollut mielestäni tarjolla ihan riittämiin, jos nyt poikkeukseksi jokin muu systeemi.
Ukkolot ovat paikkansa ansainneet, joten jos lätty floppaa ei se ukkoloista tee yhtään huonompia.(noniiin tulipahan lause)

Mielestäni Maidenin pitäisi tekaista SE pommi ihmisille, josta se muistetaan samallalailla kuin heidän tulemisensa 80:luvulla.

Mua ei se alkuaikojen punkahtava tyyli potki alkuunkaan. Toivon periaatteessa ihan BNW:n ja DODin hybridiä, sävellyksiltä enemmän DODia, mutta haluaisin että kolmen kitaran "yhteisleikki" kuuluisi läpi BNW:n tapaan, eikä puuroutuisi DOD:in tapaan. Eli toivon sävellyspuolelta DOD-tyyppistä matskua, mutta tuotannollisesti BNW:n saundimaailmaa.

Parhautta. Again and again and again... On and on...

Alastomia naisia kansivihkosen sivuilla...

Iron Constable wrote:Parhautta. Again and again and again... On and on...

Virhe. ÄÄRIMMÄISTÄ parhautta .

no, hlökohtaisesti odottaisin jotain alkuaikojen rocktyyliä, tai sitten vain NPFTD -tyylistä pelkistettyä soundia eeppisyyden sijaan. No, nähtäväksi jää.

Mä odotan, että sieltä tulee levyllinen Maideniä!

Kunhan jatkaa DoD linjalla niin sitten olen tyytyväinen.

DoD-linjakin kelpaisi loistavasti mutta odotan tietysti jonkinlaista Seventh son-tyyppistä levyä. Toivotaan parasta!

Toivoisin hieman 80-luvun soundeja ja pientä uudistumista , vaikka kyllä Dod:in tyylinen albumikin kelpaa. Aivan varmasti levy tulee olemaan helvetin kova

Dickinsonin soolo levyjen kitarasoundia... Ok, turha toivo.
Mutta lisäpotkua kuitenkin kitarasoundeihin, parempaa kolmen kitaran hyödyntämistä ja jo live suoritusten perusteella Brucen parasta levyä laulusuorituksen osalta.

Paljon helevetin hyviä kitarariffejä... Vaikka vähän Powerslave-lätyn tyylisiä progempia juttuja. SIT:n tasoisia kitarasooloja (haavekuva niin kauan kuin Gers on bändissä).

Eli odotukset/haaveet voi olla suuret, mutta realistina kun tekevät BNW:n ja DoD:n tasolla niin hyvin menee...

Shogun wrote:Dickinsonin soolo levyjen kitarasoundia... Ok, turha toivo.
Mutta lisäpotkua kuitenkin kitarasoundeihin, parempaa kolmen kitaran hyödyntämistä ja jo live suoritusten perusteella Brucen parasta levyä laulusuorituksen osalta.

Mitä kitarasoundeihin tulee, BNW:n kitarat olivat minun mieleeni. Raskasta jyräystä, jota toivoisi jatkossakin. Vaikka DoD olikin parempi levy kokonaisuudessaan, niin BNW:n kitarointi miellytti enemmän.

Toivon hartaasti jotain uutta tuulahdusta Harrisin sävellyksiin ja Brucelle ja Adrianille kynä kauniiseen käteen, jotta albumille saadaan syvyyttä. Teemalevy on mielestäni epäuskottava huhu, mutta se voisi toimiakkin SSOASSin tapaan.

Toisekseen haluan levyltä samanmoista tunnelmapläjäystä, joka on puuttunut sitten Seventh Sonin jälkeen. The X-Factorilla tunnelma löydettiin uudelleen, mutta hukattiin tämän jälkeen pahemman kerran. Kolme uusinta levyä on olleet hajanaisia saamatta kuunteliaa 80-luvun fiilikseen. Jotkut valopilkut kuitenkin kannattelevat näitä albumeja nostaen ne arvosanaltaan erinomaisiksi.

No asiaan. Uskon, että uusi albumi on DoD-tyyppinen levy. Toivottavasti Pojat oppivat virheistään ja heittävät täytebiiseillä ja hirvittävällä kansitaiteella vesilintua. Mitä kappaleisiin tulee, uskon niiden olevan soundeiltaan tätä uudempaa Maiden-tyyliä. Nicko luultavimmin laitetaan lyömään tahtia, EI säveltämään . Myös Journeymanille voitaisiin tehdä jatkoa. Kaunis lopetus Dance of Deathille, joka jättää minut odottamaan lisää tälläisiä tunnelmapaloja...tietysti sopivassa määrin. Odotuksia herättää myös ylistetty Pachendale, joka kuuluu Maidenin parhaimmistoon listoissani.

Siis tiivistettynä: Eeppinen albumi, ehkä hiukan teemaa, jossa ainakin yksi akustinen herkistely, Brucelta ja Adrianilta sävellystä ja nyky-Maidenille harvinaisempia nopeita ralleja tasapainottamaan jylhiä eepoksia.