Trooper69 wrote:
8 Biisiä tiukkaa biisiä, täten ei jämätavaraa pääse varmasti mukaan.
3 kovaa menopalaa tyyliin "Be Quick or be Dead", "Montsegur" tai "Where Eagles Dare""
1 Eepos tyyliin "Sign of the Cross"
3 biisiä vaihtelevalla temmolla tyyliin "These Colours Don't Run", "Revelations", tai "Afraid to Shoot Strangers"
1 Slovari "Wasting Love" tai "Journeyman"
Samoilla linjoilla ollaan, paitsi että slovarin voisi vaihtaa tiukkaan rypistykseen. No, yöllä se varmaankin nähdään mitä levylle on päätynyt. Veikkaanpa, että biisejä on vähintään kymmenen ja levyn pituus nykymittojen mukainen 60-70 minuuttia sisältäen vähintään 3-4 (pölyn laskeuduttua) filleriksi laskettavaa rallia.
Valitettavasti ei ole paluuta 80-luvulle, jolloin formaatti itsessään (vinyyli & C-kassu) määräsi albumin pituuden ja vaikutti biisijärjestykseen, lisäksi omat rajoitteensa toivat "antiikkiset" äänitystekniikat. Nyt kun fyysisiä rajoitteita em. asioiden suhteen ei ole raskaiden ja ylipitkien levyjen tekeminen on arkipäivää. Ainakin omasta levyhyllystä löytyy huomattavasti enemmän n. 40 minuutin kuin yli tunnin mittaisia levyjä, joita oikeasti jaksaa kuunnella alusta loppuun skippaamatta yhtäkään biisiä ja vieläpä väittää klassikoiksi. Määrä ei korvaa laatua varsinkaan tässä asiassa. Ja tämä kommentti ei tietenkään tarkoita sitä, että lyhyemmät levyt olisivat aina automaattisesti parempia...
Ja tähän AMOLAD-hehkutukseen täytyy todeta sen verran, että kyllä sen kokonaisuus on kaukana sellaisten levyjen kuin esim. SSoaSS, SiT tai POM -parhaudesta (tai itse asiassa minkä tahansa kasarilevyn parhaudesta, poislukien Killers

). AMOLAD on
tooodella raskas kokonaisuus, onneksi ei sentään niin raskas kuin TXF. Kyllä sen levyn pisteet ovat laskeneet meikäläisen asteikossa monta pykälää vuosien saatossa.