Tämä levy on paha arvosteltava. Monta kertaa olen päässyt jo alkuun, mutta sitten tyssää. The Sign Of The Cross on vain niin perhanan vaikea arvioitava, tai siis kehuttava, että kaikki mitä siitä biisistä kirjoitan, kuulostaa aliarvioivalta ja paskalta. Saas nähdä mitä nyt tulee, päätin kirjoittaa melkein putkeen tuon No Prayer-arvion kanssa, jos vaikka mieli olisi avautunut kunnolla nyt. Hiljennynpä odottamaan yhdentoista pyhän miehen kuoroa...
The Sign of the Cross
Todellakin. Aivan mahtava alku, todella erilainen kuin millään muulla Maiden-lätyllä. Heti näytetään, ettei täällä vedetä korkealta, vaan perhanan matalalta. Tosin ei tässä Blazen toimesta. Manaileva melodia täyttää pään, ja Blaze aloittaa tunnelmoinnin. Voin kuvitella Maiden fanin ensireaktion tämän kuullessaan! Mutta minä tykkään, mennään niin perhanan tyylikkäästi maata kyntäen. Nicko pärisyttää sotakomppiaan, kitarat tunnelmoi, syna maalailee ja basso vetelee kuvioita.
Sitten räjähtää. Voi hemmetti, mitä riffiä. Ja mitä raakuutta laulussa! Juuri tämä tekee Blazesta hemmetin hyvän laulajan. Artikulointi sujuu ihailtavasti, vaikka sanottavaa tulee putkeen ilman hengähdystaukoja kun vedetään pre-chorukseen. Tiddidi-dii-dii, kitara soi, ja sitten yhteen Maidenin hienoimmista kertosäkeistä, johon Blazen ääni sopii paljon paremmin kuin Brucen. Teilatkaa jos siltä tuntuu, minä en mielipidetääni muuta. Blaze on parempi tässä. Uuden pre-choruksen kautta toiselle kierrokselle, ja taas saadaan kertsiä! Ai kun tekee hyvää!
Sitten onkin väliosan aika, johon siirrytään vaiheittain. Ensin seuraa tiukka säröriffittely kitaran ja basson tapaan, josta sitten siirrytään clean-sointuihin. Hemmetin yksinkertaista, mutta perhanan toimivaa samalla. Sitten kaikki feidaa, ja jäljelle jää vain basso ja yksinäinen kitara. Ja mumina alkaa! Kieroa tahtia seuraa, josta sitten kaikki taas räjähtää tuumivaksi riffittelyksi, jossa taas leikitellään tahtilajeilla. Sitten kolkkapoika McBrain aloittaa sotapäristelyn, ja tästähän ei voida mennä kuin nopeampaan, ja sitähän tulee. Vapautus! Freedom! Ai että tuntuu todellakin vapaalta ja ilmavalta tuo kitaramelodia tuon synkän väliosan jälkeen.
Ja sitten sooloiluun. Kyllä panee Davey parastaan, ja tilut lentää niin, että moni nykyteinitilusankari ei tuohon pysty. Gers vetää heti perään yhden kaikkien aikojen parhaista sooloista, vesi valuu vain silmistä kun ilmakitara soi ja tukka heiluu. Sitten seuraa ilmamelodian kertaus, josta sitten tiputetaan päitä pomppuosiolla, ja ai taas tuota melodiaa. Vääpeli Harrikselta näitä löytyy, keneltäpä muultakaan!
Ja sitten kertsiin, tai siis sointupohjaltaan hieman muuteltuun sellaiseen, joka sitten vaimenee clean-melodioinniksi tunnelmoiden kappaleen loppuun saakka. Viimeiseksi sitten muistutetaan, ettei vapautusta ole todellakaan luvassa, vaan synkkyys seuraa läpi levyn.
Tekisin Public Enemat, mutta tällä kertaa seuraan sääntöjä, joten täysi pottihan tälle on annettava, ei mitään huonoa.
5 tähteä
Lord Of The Flies
Heeei, räkää! Aivan mahtavaa riffiä, muutkin instrut mukaan, ja eikun biisi lähtee. Säkeistöriffi toimii taustalla, ja voi perhana tuota raakuutta, millä Blaze vetää. Taas olen sitä mieltä, ettei Brucen laulamana ole lähelläkään sitä tunnelmaa. Tässä biisissä ei nuo riffit oikein tuo sitä levyn ominaissynkkyyttä, se on tuo Blazen ääni joka sen tekee. Pre-chorus, kylläpä taas korahtelee ääni hienosti. Ja sitten kertsi, hienoa, toimivaa tavaraa jälleen! Sitten hieman muunneltu introriffi, jonka jälkeen Gersin yksinkertainen, mutta toimiva soolo, josta sitten kitaroidaan tuplat pois, ja Blaze vetää yleisönhuudatukset(minkä yleisön?) hienosti pois, ja taas kertsin mukaan. Saa laulaa mukana! Ja laulu loppuu siihen, mistä alkaakin, hieno ralli, ei toki vedä vertoja edelliselle, mutta ei sitli pahaa mainittavaa.
5 tähteä
Man On The Edge
Alku on jälleen hieno, ja tatsilla vedetään. Riffi taittuu, ja Blaze loistaa taas. Inhottavaa tällaisista lyhyistä rypistyksistä sanoa, niitä kun ei pääse syvällisemmin oikein miettimään. Ei tässä paljoa sanottavaa ole. Harris vetelee muutamia hienoja kuvioita väliin. Kertsi on tässäkin mainio, mutta sooloja edeltävä kitarointi olisi voinut olla monipuolisempi, olisi ollut tyylikkäämpi. Tästä ehkä sellainen pieni miinus. Biisi alkaa melkeinpä alusta, ja kertaus on opintojen äiti. Tämä biisi on vain tällä levyllä liian kovassa seurassa, eikä oikein erotu edukseen.
4 tähteä
Fortunes Of War
Ai että lähtee hianosti käyntiin. Akustinen näppäily luo todella tunnelmaa, ja sittemmin alkava melodiointi kuulostaa kyllä aivan taivaalliselta. Ja Blaze. Ihan sama mitkä saappaat oli täytettävänä, tämä äijä loistaa tällä levyllä! Ääni sopii kuin reikä päähän. Tunnelmointia riittää, kunnes tulee jokseenkin turhahko bassottelu, jonka olisi voinutkorvata suoralla riffittelyllä. Noh, luohan se osaltaan tunnelmaa, mutta ei paljoa. Siitä sitten säkeistöön. Riffi ei yllä oikein kunnon mittoihin, ja siitä miinusta. Vähän pientä viilailua olisi saanut olla, ehkä muutama aukon täyttävä rapsautus sinne tänne. Kertosäe on myös hieman tasapaksu, mutta sitten alkaa hieno kitarointi! Tämä vapauttaa, ja ei muuta kuin ilmaa käsillä haukkomaan. Soolot ovat hemmetin hienot, ja toimivat kuin junan vessa. Tässä nopeammassa kohdassa kertsi toimii huomattavasti paremmin, ja sen jälkeinen huudattelu on hieno....mutta sitten tulee taas hidas kertsi. Edellisen tunnelmoissa se vielä menee, muttei nosta ainakaan sitä. Mutta sitten päästään taas akustiseen "iloitteluun", joka toisaalta taas lässäytetään sillä bassottelulla. Noh, ei voi mitään, ihan kelpo tekele joka tapauksessa! Hienosti on lähtenyt levy käyntiin!
4 tähteä
Look For The Truth
Jostain pimeydestä alkaa melodia, aika tunkkaisella clean-soundilla, mutta tässä toimii! Äkkiä basso mukaan, ja fiilistely alkaa. Sytkäri palaa, ja käsi heiluu sen mukana. Blaze mukaan, ja melkein sääliksi käy heppua! Ei todellakaan laulun takia, vaan sen tarinankerronnan takia. "Here comes the nightmare, that never ends" ja sitä seuraava "Here is the dream..." ovat yksiä levyn ylivoimaisia kohokohtia! Aivan mieletöömän kuuloisia, on Bayleyn poika pistänyt parastaan! Sitten alkaakin kuningasriffi, ja huudot alkavat! Hienoa hienoa, tätä lisää! "Iho verellä, puukko kyljessä"-tyylinen säkeistö on aivan mieletön! Raakaa raakaa raakaa LIHAA!!! Ja raakaa lisää, kertosäkeen muodossa! Ja taas huudetaan! Ei viddu, meikä on ihan vitun fiiliksissä täällä! Lisää kaikkea ja niin hienossa muodossa, että ei tule mitään. Sitten tulee soolojen vuoro, ja ne johdatellaan hienolla riffittelyllä. Aikas lyhyet toisaalta ovat, mutta mukana taitaa olla jopa tuplasooloa paikoitellen, vai kuulenko ihan väärin? Biisi loppuu sitten niihin pirun hienoihin huudatuksiin, ja ei voi muuta kuin yrittää hengähtää. Tämä jos mikä olisi hieno todistaa Blazen laulamana. Hienoa.
5 tähteä
The Aftermath
Hieman keskiverto intro. Aika mitäänsanomaton. No onneksi äkkiä alkaa raskas pääriffi, jota myötäillen sitten Blaze aloittaa urakkansa. Varsinkin säkeistössä laulumelodia on aivan pirun hienoa kuunneltavaa. Kertsi on myös ihan hieno, joskin voisi olla parempikin. Väliin intron tunnelmointia, mutta taas saadan hienoa säkeistöä. "After the war"-osio on pirun raskasta kuunneltavaa. Mutta hienoa. Sitten alkaakin lähes basso-rumpumelodia, ja todella vaimealla on komppikitaran soundi. Mutta hienosti lähtee liikkeelle nopeaan osioon, ja sooloihin, ovat todella hienot. Soolojen jälkeisen kitaramelodioinnin jälkeen sitten palataan takaisin maan pinnalle, ja kertsiin. Biisin loppuun tämä akustinen sopii paljon paremmin kuin alkuun. Tämä biisi on sarjassamme ihan ok.
3½ tähteä
Judgement of heaven
Onpas kyllä aivan pirun outo alku! En minä oikein tähän pääse varmaan koskaan sisälle, ei tämä minuun uppoa. Mutta sitten päästään varsinaiseen säkeistöön, jossa kitarat ovat taas hyvän kuuloiset. Raskasta riffittelyä, ja tähän Blazen ääni sopii paremmin kuin tuohon alkuun. "If you could..."-osio on kyllä hienon kuuloinen. Kertsi on taas sitten sitä taattua Maiden-kamaa. Tarttuva, yksinkertainen melodia, jota voi laulaa mukana. Sitten päästään sooloon, joista ensimmäisen ujellus ei iske minuun yhtään. Mutta sen jälkeinen kitaramelodia on kyllä kieltämättä aikas hieno. Varsinkin, kun toinen kitara hyppää mukaan. Sitten sitä pukkaa lisää ja lisää, ja Blaze yhtyy mukaan melodiaa mukailevalla laululla. Tämä biisi paranee ainakin loppua kohden! Hieno kertsi päättää biisin tyylikkäällä tavalla, ja hyviin fiiliksiin jäädään.
4 tähteä
Blood on the World's Hands
Stevehän näyttää närhen munat! Sehän osaa soittaa! Hienot kuviot introssa, josta sitten sujuvasti otetaan muutkin mukaan iloittelemaan. Tämä ensimmäinen riffimelodia on hienon kuuloinen, jota Blaze sitten jatkaa laululla kitaroiden ryhtyessä kokonaan riffittelemään. Todella agressiivista laulua, ja sopii tämän biisin "herätys"-meininkiin. Aika lyhyet säkeistöt on tässä biisissä, ja aika aikaisin ollaan jo sooloilemassa. Mutta mitäpä sitä turhaan pitkittämään, toimiihan tämä näinkin! Soolot ovat hienon kuuloiset, bendit vonkuu hienosti! Sitten tämä erikoinen kertsi, jossa on osaksi särökitaraa ja cleania. Aivan pirun hienon kuuloista! Ei voi muuta kuin hehkuttaa! Kuunnelkaa ihmeessä kaikki nyt heti! Biisin olisi voinut vaikka lopettaa tuohon, niin hienon tunnelman se jätti, mutta sittenkin palataan tavalliseen säkeistöön ja kertsiin, joka omalta osaltaan hieman latistaa tunnelmaa. Mutta ei mitään, hieno biisi silti kyseessä!
4 tähteä
The Edge Of Darkness
Jos pitäisi avausraidan lisäksi joku biisi mainita tältä levyltä, niin se olisi ehdottomasti tämä. Yksi parhaista Maiden-veisuista ikinä.
Heti alussa tekee mieli hypätä pusikkoon lähestyvän helikopterin takia. Mutta sitten alkaakin synkkä tunnelmointi. Mitäs nyt on tapahtunut, kun synkäksi heittäydytään? Ai jaa, ollaan katsottu pimeyden sydämeen. No selvä. Helvetin hienon kuuloista, clean-kitara kuulostaa aivan jumalaisen hyvältä tässä. Nicko lähtee yllättävässä paikassa mukaan, mutta hieman yllättävää on haitsun taputtelukin. Ja sitten räjähtää, ja Blazen raaka tilitys alkaa! Ja hienolta kuulostaa. Ai kuulostaako. No perkele kuulostaa!
Mutta sitten biisin parhaimpaan osaan! Voi hemmetti, että on Gers vääntänyt melkoisen melodian! Ihan sairaan hyvän kuuloista, ja melodia tahdittaa hienosti Blazen upeita laulusuorituksia säkeistöissä. Blaze takaisin, minä voin kuunnella vaikka pelkästään tätä Blazen laulua koko keikan ajan!
Gersin vääntämä soolo on myös aivan pirun hienon kuuloinen, kuten on myös toveri Murraynkin. Ja sen jälkeinen kitaramelodia! Aijai, yksinkertaista, mutta niin perkeleen hienoa! Silkkaa parhautta, ja kun Blaze karauttaa siihen vielä tilitykset, niin täällä pudotaan jo tuolilta. Loppuun säkeistö riffeineen päivineen ja introa mukaillen clean-tunnelmointi loittonevien helikopterin äänien saattelemana. Aivan mahtavaa.
5 tähteä
2 AM
Taas löytyy introsta surua ja synkkyyttä. Cleanissa pysytään, ja kuulostaa kyllä köyden päätä jo hakevalta. Aika pirun synkkää tekstiä tulee. Tämä biisi pitää elää, ei pelkästään kuunnella. Säröinen kertsi on aivan perhanan hyvän kuuloinen, ja seuraava säkeistöän ja kertsin yhdistelmä on kyllä aivan priun hienoa. Huomaa että loppuu minulta adjektiivit tämän levyn kanssa. Taas tunnelmoidaan intron malliin, josta sitten jatketaan melko hienolla kitaramelodialla, joka on ehkä jo liian yksinkertainen, mutta toimii omalla tavallaan. Soolo on ihan hieno, mutta jotain jää uupumaan. Oli ehkä liian yksinkertainen. kertsin toistoa lisää, ja ei jätä kylmäksi. Pirun hienoa. Köysi puristaa jo kaulan ympärillä, ollaan niin perkeleen yksin. Lopun tunnelmointi kasvattaa vain kaipuuta. Ei voi muuta sanoa, kuin että hienoa on.
4½ tähteä
The Unbeliever
Hienon introriffittelyn jälkeen alkaa kyllä tämän levyn, ja ehkä koko Maiden-eran omituisin melodia. Melkein jo naurattaa. Ei ihan kuitenkaan. onpahan ainakin omaperäinen. Tähän biisin ei kyllä pääse kiinni ei mitenkään. Voisi luulla ihan Nickon säveltämäksi, sen verran pinnassa ovat rummut tässä biisissä. Oho, modulaatiota! Siitä tulee pointseja! Se nopeampi "All my life..."-kohta on kyllä hieno kohta. Mutta sitten se taas lässähtää. Ehkä liian omaperäistä on tällä haettu, ja toisaalta voihan tämä olla jäämistöä FoTD:lta. Sen verran kokeilevaa on. Väliosa on kyllä niin vitun omituinen, että ei voi kuin suu auki kuunnella. En minä osaa tähän enää mitään sanoa. Aika turha kappale. Onhan tässä muutama koukku, mutta ei biisiksi auki. Mutta toisaalta Steve näyttää taas kaikille, että täällä tehdään mitä halutaan, eikä välitetä paskaakaan siitä mitä muut ajattelee. Noh, olisi tämä silti voinut olla parempi.
2½ tähteä
Huh huh, olipas tämä kyllä työläs arvosteltava. Mutta nyt se on tehty, ja tämän vaikeammaksi ei tämä enää mene. Hieno albumi, on tunnelmaltaan kyllä aika uniikki, joka on hieno juttu.
Keskiarvoksi tullee sitten:
4,2
Jää hieman No Prayeristä, mutta ovat toisaalta sen verran erilaisia levyjä, ettei niitä suoraan voi verrata. Minulle The X-Factor on yksi maailman parhaita fiilislevyjä, ja samaten yksi parhaista Maiden-lätyistä.
Kiitoksia ajastanne, ja hyvää yötä. Synkkiä unia.
. Aivan loistavat soolo Davelta ja on se Janickin soolokin ihan iskevä. Samaa loistokuutta koko kappale loppuun asti. Olisin toivonut enemmän Blazen laulu osuuksia, nyt hän oli lähes koko kappaleen piilossa.
, sen verran hänelle tavanomaiseen tyyliin kappale lähtee. Ja heti kun alettiin herraa haukkua, hän yllättää sillä ettei kappale lähdekkään jyräämään täysillä heti intron jälkeen. Ja kun blaze rupeaa laulamaan kertosäettä niin teki mieli jo skipata koko kappale. Sitten kappale rupeaa oikein laukkaamaan.ja päästää sooloihin, jotka nekään eivät iskeneet. Blazen huudatuskaan ei toiminut, vaan kuulosti lähinnä aika väsyneeltä. 
, alkaa pikku hiljaa ärsyttämään nämä samankaltaisilta kuulostavat alut, vaikka tämä onkin niistä paras.Myös kohta missä blaze laulaa Every minute I get weaker, iskee vahvasti
5
(pakko olla Janick on sen verran insane kuvio??)
)
