Livelevyt

[Starstruck]

Uudemmat livelevyt eivät juuri ole sytyttäneet. Ei edes maasta taivaaseen ylistetty Rock in Rio.

Ehdoton ykkönen on edelleen - ja varmaan ikuisesti - Live After Death, joskin Maiden England on tiukasti kannoilla. Mikäli Beast Over Hammersmith olisi julkaistu suunnitellusti, se nauttisi varmaan myös varauksetonta suosiotani, mutta samaa nostalgiasidettä siihen ei tietenkään saa mitenkään rakennettua. 90-luvun alun livejulkaisut ovat melko surullisia tapauksia. Ei lähde.

Aivan noiden golden years -taltiointien kannoille nousee minulla myös Live at the Rainbow (joka nyt ei sinänsä ole livelevy, vaan ainoastaan -video). Di'Annon ajalta kun vielä löytyisi arkistosta täysimittainen pro-tason video, niin maksaisin vaikka 500 euroa silmiä räpäyttämättä. Sama koskee Somewhere on Touria. (Ennen kuin joku huomauttaa - tiedän, ettei tällaisia ole kuvattu )

On muuten äärimmäisen hankala näin visuaalisen bändin kohdalla miettiä liveLEVYjä, varsinkin kun suurimmasta osasta on myös elokuva. Helpompi olisi vastata vaikka Grateful Deadin, King Crimsonin tai Pearl Jamin kohdalla tällaiseen kysymykseen.

[On the worlds hands]

https://www.ironmaiden.com/news/article ... ember-20th


Olisi mennyt myös yleistopiciin, mutta laitetaan nyt tänne. Marraskuussa pukkaa uutta livelevyä.

[Pertti Keinonen]

Mites on uusin live toiminut? Ens alkuun kuuntelin, että Brucella pieniä vaikeuksia ja mixauksessa ei kuulu kitarat kovinkaan häävisti, rummut ja basso tosi pinnassa. Vaan ihmekös tuo, kun mixaajana on kai taas ollut halpa velho Mr Steve Harris. Tein itse ja säästin Mutta muutaman kerran pyöritin ja jotain Where Eagles Darea ja Flight of Icarusta kuuntelin aivan tippa linssissä, kun ei ole vähään aikaan tullut Maidenia kuunneltuakaan ja vielä enemmän nostalgisia tunteita nostattaa keikkailun päättyminen toistaiseksi. En usko, että tarvii vielä ensi vuonnakaan käydä missään festareilla tai keikoilla niin tosi pitkä breikki tässä nyt tulee. Settilista on kyllä helvetin kova!

[Hese]

Settilista on kyllä helvetin kova!

Muuta hyvää ei sitten olekaan. Paskin livejulkaisu mitä bändi on julkaissut.

[Tumppa]

Ekan puolikkaan olen Spotifystä kuunnellut taustamusana. Ihan ok, en tosin maksaisi oikeaa rahaa. Olisivat vaan kunnon live-DVD:n vääntäneet.

[Euronymous]

Määki kuuntelin tuota levyä ja settilistahan on kova, siihen ei voi muuta sanoa. Where Eagles Dare ja Flight of Icarus on varmaan kovimmat yksittäiset vedot tällä julkasulla. Rumpusoundeista tykkään, kun ovat aiempaa iskevämmät ja täyteläisemmät, mutta kitarasoundit on aika suttuiset peri-Maidenmaiseen tyyliin (pois lukien ehkä Adrianin soolosoundi). Keinosta haastaen väitän, että basso oli liian pienellä tai ainakin siitä puuttuu kaikki botne En tiiä, että kuuleeko Harris basson jotenki vääristyneesti vai miten on noin ohut soundi valikoitunu levylle. Myös Brucen ääni oli aika tiukoilla monessa biisissä, ehkä karmeinta kiekumista oli heti alussa Aces High'ssa. Olisivat laittaneet tämän paketin edes Blu-raylle, tämmösenään on vähän turha julkasu, varsinki jos kiertue kerran jatkuu samalla teemalla sitten kun keikkoja voi taas järjestää.

Sen verran pitää lisätä, että tykkäsin tällä levyllä, että Smithin taustalaulua oli nostettu enemmän pintaan kuin aiemmilla livejulkaisuilla. Esim. Wicker Manin pre-choruksessa ja Trooperin kertsissä kuului stemmalaulut hienosti, mikä on aiemmin puuttunut harmittavan paljon Maidenin tuotannossa. Puhumattakaan siitä, että tykkään Smithin äänestä tosi paljon.

[Pertti Keinonen]

Settilista on kyllä helvetin kova!

Muuta hyvää ei sitten olekaan. Paskin livejulkaisu mitä bändi on julkaissut.

Oliko niin heikko suoritus Mikä tökkii eniten?

[Hese]

Settilista on kyllä helvetin kova!

Muuta hyvää ei sitten olekaan. Paskin livejulkaisu mitä bändi on julkaissut.

Oliko niin heikko suoritus Mikä tökkii eniten?

Päälle liimatun oloinen yleisö varmasti eniten. Brucen artikulaatiokin välillä menee sössötykseksi.

[Pedro]

Kuuntelin tässä sattumalta peräkkäin ehkä suosikkini Flight 666:n ja tämän uutukaisen, ja on kyllä melekoinen ero. Nights of the Deadilla soundi on tosi ohkainen etenkin basson osalta, kitarat kohtalaisen hiljaiset, Brucen suoritus todella kireää pakottamista ja yleisö omituista paikoin synteettisen oloista pauhua. Voi johtua miksausongelmista, mutta myös intensiteettitaso tuntuu todella matalalta. LOTB-keikka Hartwallilla, vaikka puitteiltaan ja setiltään upea, oli eka kerta, kun Nickoa kuunnellessa rupesi tuntumaan, että ikä alkaa vähitellen vaivata, kun fillit meni aika usein puihin. Tällä levyllä suoritus on vähän parempi.

Huonoimpia livejulkaisuja, ehdottomasti.

[Fender]

Joo, kyllä tää uusin valitettavasti on huonoin Maidenin livelevy tähän mennessä. Pakko oli kuunnella jo pelkästään Where Eagles Daren ja Flight of Icaruksen takia, mutta aika äkkiä tulee kyllä ikävä jo jotain Rock in Rioa noin muutoin. Soundit on ohuet varsinkin basson osalta, kitarat on pääosin aika kauheaa suttua jo aiemmin mainittua Adrianin soolosoundia lukuunottamatta ja paikoin bändi myös soittaa vähän miten sattuu. Ei nyt huonosti, mutta vähän huolimattomasti. Ikää tietysti on jo enemmän ja se kyllä valitettavasti kuuluu, myös Steven tein ite ja säästin -miksauksessa.

Äh.