Visioin tässä koulupäivän ratoksi settilistaa ja show:ta. Turhaa toimintaako? Ehkä, mutta mukavaa kylläkin. Koko albumi ei ole mukana setissä.
Ennen varsinaista introa kuullaan luonnollisesti
Doctor Doctor, tai muu vastaava Maidenin historiaan kiinteästi kuuluva kipale. Valojen sammuessa saadaan korville pienimuotoinen, lavaa valojen avulla paljastava intro-musiikki, samaan tyyliin kuin BNW- ja DoD-kiertueilla. Valot paljastavat Nickon rumpuständin olevan panssarivaunun muotoinen aina piippua myöten. Lisäksi lavan sivustoilla roikkuvat videoscreenit heräävät eloon. Lavarakennelma on muuten perinteistä Maidenia aina taustakangasta myöten.
Musiikki pysähtyy äkisti paljastaen Nickon seisomassa rumpupallillaan. Nicko huudattaa yleisöä hetken, kunnes herra lyö tarvittavat iskut hi-hattiin.
Different World alkaa samaan tapaan kuin Wildest Dreams DoD-kiertueella: ensin lavalle ravaavat kolme amigoa, Steve ja juuri ennen laulun alkamista Bruce. Pommeja ei tällä kertaa konsertin alussa nähdä, sillä niitä on luvassa rutkasti myöhemmin.
Kappaleen loputtua bändi jää tervehtimään yleisöä paikalleen, Bruce viittoo ihmisiä yhä kovempaan meteliin. Maiden-chant kaikuu hallissa. Nicko iskee jälleen hihattiin neljästi ja
The Evil That Men Do:n tuttuakin tutummat alkulurittelut alkavat. Tässä vaiheessa viimeisetkin katsomossa istuvat henkilöt nousevat seisomaan ja yhtyvät mukaan hurmokseen. Bändi ja yleisö ovat liekeissä, yhteislaulu ja vuorovaikutus huipussaan.
Biisi loppuu ja lava pimenee. Yleisön meteli huumaa korvia ja bändi antaa hetken odottaa itseään. Lava kylpee sinisessä valossa ja bändi käynnistää
Brave New Worldin. Yleisö ottaa biisin jälleen omakseen ja bändi runttaa sen sisään kovalla rutiinilla. Biisin loputtua Bruce keikkuu tuttuun tapaansa rumpujen yläpuolella ja kiekaisee ah' niin totuttuun tyyliin
Troopperin alkavaksi. Hurmos kasvaa käsittämättömäksi kaikkien yhtyessä tähän heavy metallin ikivihreään klassikkoon. Bruce juoksee jälleen rei'tetyn Union Jackin kanssa, mutta tällä kertaa lippu ei saakkaan kyytiä kappaleen lopussa, sillä välittömästi viimeisten tahtien jälkeen alkaa uuden levyn parhaimmistoon kuuluva ja samoissa aihepiireissä liikkuva
These Colours Don't Run. Yleisö ottaa luonnollisesti osaa jo levyltä tutuksi tulleeseen "woo-oo-oo" -kohtaan. Biisi lunastaa hyvin pian paikkansa tulevana live-suosikkina. Lava pimennetään jälleen ja Bruce aloittaa perinteisen spiikkinsä, jossa hän puhuu milloin työn alla olevasta kaupungista, milloin uudesta levystä ja milloin maailman poliittisesta tilanteesta. Seuraavaksi ohjelmanumeroksi ilmoitetaan
Brighter Than A Thousand Suns.
Pam! Pam! Pampampam! Pommit ovat kehissä. Niitä on kaikkialla, myös Nickon piippu antaa tulla täydeltä laidalta. Lava on täynnä savua ja konekiväärin ääni jyrisee äänentoistosta.
Paschendale alkaa tutuilla morsekoodi-iskuilla. Jo tuttu biisi saa yleisöltä riehakkaan vastaanoton. Bruce on jälleen show:n katseidenkerääjä sotilaskamppeissaan. Kappale päättyy hiljaisuuteen ja hetkelliseen taukoon, jolloin ämyreistä kuuluu toisen maailmansodan aikaisia radiolähetyksiä ja leffaquoteja. Sama kuvasto täyttää myös videoscreenit. Ei tarvitse olla kristallipallontaitaja arvatakseen, että
The Longest Day on seuraavana vuorossa. Tuleva klassikko, sanovat kaikki kuultuaan tämän elävänä.
The Edge Of Darkness on illan suurin yllätys. Bruce tulkitsee tämän unohdetun Blaze-eran helmen aivan uusiin ulottuvuuksiin. Ennen biisejä kuullaan luonnollisesti General Kurtzia Ilmestyskirjasta. Sotateemaa jatketaan pitkään toivelistalla olleella
Afraid To Shoot Strangersilla, joka ei ole kuullostanut niin hyvältä sitten Doningtonin! Tuplamelodiat saavat herkimmät ihmiset tirauttamaan kyyneleen. Ja jottei klassikkoputki jäisi torsoksi, annetaan ihmisten korville hunajaa, eli
Hallowed Be Thy Name. Eddie tekee vierailunsa tämän ikiklassikon nopean osuuden aikana.
Show ei ole kuitenkaan vielä lopussa. Uuden levyn ensimmäinen single,
The Reincarnation Of Benjamin Breeg saa yleisöltä haltioituneet vastaanoton, vaikka yksi kaikkien aikojen Maiden-biiseistä oli juuri saanut soittovuoronsa.
For The Greater Good Of God on räjäyttää hallin katon ilmaan, yleisö on todella ottanut tämän kappaleen omakseen. Please tell me now what love is!
Fear Of The Dark soi yhtä jylhänä kuin aina. Varsinainen setti päätetään luonnollisesti
Iron Maideniin, jonka aikana Eddie nousee perinteiden mukaisesti rumpusetin taakse. Maiden toivottaa hyvät yöt ja katoaa backstagelle. Meteli hallissa on muutamien minuuttien ajan niin korvia huumaava, että bändi suorastaan juoksee takaisin.
Bring Your Daughter... To The Slaughter yllättää läsnäolollaan setissä ja tuttu huudatuskuvio on viedä ihmisten viimeisetkin äänenrippeet. Bruce hoitaa homman Nickon piipulla istuen. Vaikka bändi on tahkonnut jo puolitoista tuntia on ukkojen syke vieläkin kohdallaan.
Drifter rokkataan nopeasti läpi ja yleisö diggailee. Bruce sapuu lavan eteen ja kysyy jaksaako yleisö vielä yhden. Vastaus on ilmeinen. Bruce kiittää ihmisiä uuden albumin ostamisesta, paikalle saapumisesta ja bändin saamasta tuesta vuosien saatossa. Ja kun kerran Maiden elää uutta kulta-aikaansa, on keikka hyvä päättää monta vuotta tauolla olleeseen
Wasted Yearsiin. Biisin aikana nähdään ensimmäistä kertaa (?) Maidenin keikalla confetti-sade. Bändi lopettaa ja toivottaa hyvää jatkoa. Yleisö jää hoilaamaan Wasted Yearsin kertsiä loputtomiin ja jatkaa niin kauan kunnes
Always Look On The Bright Side Of Lifen tutut nuotit kaikuvat hallissa. On aika mennä kotiin.
Kiitoksia jos joku jaksoi lukea tajunnanvirtaani. Mitäpä sitä ei ihminen tekisi saadakseen koulutunnit kulumaan?
