Koko albumi sisältävää mulle sellaisia koukkuja, kitaramelodioita ja Blazen mahtavia laulusuorituksia, joten en voi kuin ihailla tätä lättyä. Levyn ainoa filleri on 2 A.M, joskin ei sekään yksinään kuunneltuna ole mikään huono. Levyn selkeitä +plussia on sen todella synkkä tunnelma, ja Janick Gers/Blaze Bayley/Steve Harris täysiä kympin sävellyksiä, mm. The Aftermath & Edge Of Darkness. Itselleni myös levyn aloittava yllättävä eepos Sign Of The Cross on noussut itselleni Maidenin parhaaksi kappaleeksi. Vaikeasti avautava, mutta sen jälkeen aivan mahtava kokonaisuus
Year 2006
13.06 - Metallica @ Lauluvaljak
14.11 - Iron Maiden @ Harwall Areena
15.11 - Iron Maiden @ Harwall Areena
Pitkästä aikaa eksy taas Dance of Death CD soittimeen. Samalla kuunellaan kun kirjotetaan englannin essaytä. Pienen tauon jälkeen kuulostaa taas ihmeen hyvältä Vielä pari kuukautta sitten olin aivan kyllästynyt levyyn. Eniten huomiota kiinnittyi taas hienoihin melodioihin biiseissä. Tulee mieleen SSOASS:in meininki. Nyt soi No More Lies. Oli myös kiva kuulla pitkästä aikaa Journeyman Hieno levy.
"Egotism is the anesthetic that dulls the pain of stupidity." - Frank Leahy
Viime aikoina on Powerslave noussut taistelemaan parhaan levyn tittelistä, vakavasti. Aiemmin "heikkoina" pitämäni biisit ovat alkaneet kasvaa ja kasvaa kohti parasta A-ryhmää, etenkin Flash Of The Blade. Saa nähdä miten tässä nyt käy, pitävätkö Piece Of Mind, Seventh Son, Somewhere In Time ja X-Factor pintansa tässä taistelussa?
Jatkoa seuraa! Samalla Maiden-kanavalla, samaan Maiden-aikaan
|Faith No More|Candlemass|
|Tuska Open Air|Korn|
|Ilosaarirock|Kraftwerk||
|Muse|
Nyt se on silleen että X-factor pesee kaikki muut. Ainaki tänään. Tab bookin löysin viikko sit kirjastosta, ja se innosti taas kuuntelemaan jonkun verran aliarvostettua levyä. Levyn synkkyys, ja erilaisuus tekevät siitä todella hienon. Erilaiset chord progressionit, ja kitaristeilla on aivan eri kaavat tällä levyllä. Blazen äänikin sopii täydellisesti synkän oloisiin biiseihin, ja sanoituksetkin ovat hienoja. AINOA huono puoli levyssä on, että jotkut biisit muistuttavat liikaa toisiaan. mm. 2am ja The aftermath (jos oikein muistan). Ja aika pitkälti samaa kaava vetävät kaikissa biiseissä. Mutta mukaan mahtuu myös poikkeuksia esim. Sign of the Cross. Todellinen mestariteos jota voi kuunella uudestaan ja uudestaan kyllästymättä.
Kaiken kaikkiaan hieno levy. Iskee varmasti sen takia, koska tämä levy eroaa suuresti muusta maiden tuotannosta. Mukavaa vaihtelua. 2am, Man on the edge, Lord of thé files, sign of the cross parhaita
"Egotism is the anesthetic that dulls the pain of stupidity." - Frank Leahy
HallowedBeThyName wrote:kaikkihan ne omalla tunnelmallisella tavallaan joka levyssä erilainen fiilis kaikki varsinaisia taideteoksia!!:)
Joka levyllä on erilainen fiilis - todentotta! Jokainen levy on omalla tavallaan mielenkiintoinen ja persoonallinen, että jokaisessa on tuulahdus sekä vanhaa että uutta. Killers muistuttaa tyyliltään jonkin verran Iron Maidenia, mutta siinä on myös sävyjä, joita on enemmän TNOTB:lla.
Tarkoitan sitä, että joka albumille on onnistuttu luomaan oma erityinen viitekehyksensä, jonka kaltaista toisella albumilla ei ole. Täten kuulijan mielenkiinto säilyy.
Enpä ole muuten vielä edes vastannut tähän. No, teen sen sitten nyt.
Paras on Somewhere In Time. Levyllä on 7 viiden pisteen biisiä ja ainut hieman heikompi on Heaven Can Wait. Perässä tulevat Seventh Son ja Powerslave häviävät SIT:lle biisikokonaisuudessa, mutta Somewhere In Time on todella vahva kokonaisuus, maailmankaikkeiuden paras levy. Levy ei ehkä sisällä Maidenin parhainta biisiä, mutta se vahvuus piileekin siinä tappavan vahvassa kokonaisuudessa.
Minusta kyllä paras maidenin levy on Dance Of Death.Koska se on minun mielestäni todella tasainen levy siinä on mahtava aloitus raita ja lopetus raita mitä parhain ja keskellä tulee todella kuumaa kamaa joten tämä levy on kyllä kaikkein paras. Levyn parhaat kappaleet ovat 1.Rainmaker 2.no more lies 3. Dance of Death 4.journeyman
im fighting for metal cause it`s here to stay. If someday heavy metal die then onepiece in my heart will die too
1. Seventh son of a seventh son - kaikki kappaleet on niin hyviä sekä koko levyn aihe on niin eeppinen
2. Piece of Mind - Taas levyn täydeltä legenda biisejä
3. Powerslave - tämä on vaan niin hyvä
Kisa käy kolmen levyn välillä: powerslave, Somewhere in time, Seventh son
Powerslave on nopeaa menoa ja kitaran juhlaa. Levy alkaa viiden tähden helmellä Aces High ja jatkuu 2 minutes to midnightiin. Losfer Word on Maidenin paras instrumentaali. Flash Of a Blade ja Duellists ovat keskiveroja mutta meneviä kappaleita. Heikoin lenkki on kuitenkin Back In The Village. Poweslave on soololtaan maidenin parhaimpia. Sitten Loppuun vielä Mariner. Ei jumalauta.
Seventh son, No tästä on hiukan vähemmän sanottavaa: Jumalatonta täydellisyyttä levy alusta loppuun! Ainoat ei viiden tähden biisit ovat Can I Play With Madness ja The Profecy. Eepokset ovat Maidenin parhamimmistoa kuten Seventh son of a Seventh son ja Only good dies young missä Harrisin basso laulaa ainoan soolonsa. Evil that men do ja Clairvoant ovat myös varmoja killereitä.
Somewhere in time on nopea tempoinen voimakas bassoinen ja vahva kertosäkeinen lätty. Caught somewhere in time on nopea ja Maidenin parhaimmistoa. Wasted Years on myös Maidenin parhamipiin kuuluva viisu. Sea Of Madness on Harrisin basso-orgia huipussaan. Sitten muita heikompi Heaven Can Wait. Livenä oikea killeri. muuten levy on tasapaksu ja loppuu täydelliseen Alexander The Greatiin.
huh-huh. Sormet kipeenä näpyttelystä.
-Ilman mutkia tie on suora
-On vaikea aivastaa kun pitää lintua kädessä
-Vesi on tärkeää. Ilman vettä kukaan ei oppisi uimaan ja kaikki hukkuisivat'
ironfish wrote:Rock in Rio ylittää aivan reippaasti kaikki levyt
katoppa tuolta tuo ensimmäinen viesti.
Aivan kyse on Maidenin parhaista studio levyistä.
Rock in rio kylläkin on LAD:in ohella Maidenin paras live pältty, Hyvä ja menevä kokonaisuus. Pikkasen on leikkaus hutiloitu mutta muuten hyvä.
Donington 93 on paras livelätty koskaan! Saakutti mikä fiilis bändillä. Basso kolisee ihan hulluna sekä Janick näyttää olevansa parhain korvike mitä Adrianille voi olla. Setti on aivan käsittämättömän hyvä. 20 biisiä täyttä kultaa! Adriankin vilahtaa lavalla Runing Freessä! DONINGTON ROCKS FOREVER!
Somewhere In Time ja Dance Of Death ovat mielestäni yhtä hyviä, mutta jos pitäisi valita jompikumpi niin valitsisin Somewhere In Timen, koska siinä on jotain niin mystistä, ja kansi on paljon hienompi kuin Dance Of Deathissa
Tällä hetkellä Piece of Mind sekä Dance of Death ovat käyneet veristä taistelua ykkös paikasta. Mutta voittaja on Piece of Mind.
Otin molemmat levyt eilen kuunteluun juuri tuon takia , että kumpi olisi se tämän hetken ykkönen. Noh siinä sitten kummankin levyn pyörähdettyä oli asia täysin selvä. Eddie pääsi irti ketjuistaan sekä pakkopaidastaan. Tämän jälkeen ei auttanut kuoleman tanssit.
Itselleni Piece of Mind:in kappale vahvuudet sekä heikkoudet :
+Where Eagles Dare , Revelations , Flight of Icarus , Die With Your Boots On , The Trooper , Still Life , Quest For Fire , To Tame A Land
- Sun And Steel
Todella mukava yllätys oli , että löysin kunnolla kappaleet Quest For Fire ja To Tame A Land. Kumpakin biisi osoittautui Maidenin huippu luokan kappaleiksi. Aivan tolkutonta menoa. Sun And Steel taas ei sitten oikein iske millään... Kertosäe on se viimeinen tikki jokaa saa sormen menemään skip nappulalle , mikäli biisi alkaa soimaan. Noh , jos se sitten joskus avautuu. Saa nähdä.
Vielä pari kuukautta sitten olin aivan kyllästynyt levyyn. Eniten huomiota kiinnittyi taas hienoihin melodioihin biiseissä. Tulee mieleen SSOASS:in meininki. Nyt soi No More Lies. Oli myös kiva kuulla pitkästä aikaa Journeyman 
Hieno levy.
