Albumikeskustelua ja äänestys: Brave New World

[Piece Of My Mind]

Up The Irons

Sillä näin pohjalla lojuvan topiskin kohtalo ompi pian katoaminen ja sitähän emme halua! Toivottovasti muut albumikeskustelut ovat vielä tallella, sillä tämän päivät alkoivat jo olla vähissä...

EDIT: Meikä se taas loistaa tyhmyydellään, tässähän on äänestys mukana

[Master]

The Wicker Man
Erinomainen avaus levylle. Lähtee liikkeelle loistavalla riffillä, kertosäe on loistava. Your time will come! Väliosa ja soolot toimivat. 4

Ghost Of The Navigator
Alkaa hienolla introlla, jonka jälkeen räjähtää. Kitarat jyräävät läpi kappaleen ja Brucen laulu on todella hyvää. Hieno tunnelma läpi kappaleen, hyviä rytminvaihdoksia, kertosäe on loistava. Myös Nickon työskentely jää mieleen. Pituutta on juuri sopivasti. 4,5

Brave New World
Vähän saman tyylinen kuin edellinen kappale, eli rauhallisesta alusta kovaan mättöön. Hieno intro tässäkin, ja tunnelmaa riittää. Aika yksinkertainen, mutta toimiva biisi. Etenkin soolot ovat loistavia, lisäksi kappaleen sanoitukset puhuttelevat meikäläistä. 4

Blood Brothers
Kaunis, melodinen ja tunnelmallinen. Joku voisi valittaa liiasta hokemisesta, mutta jostain syystä tässä kappaleessa se ei minua häiritse. Kertosäe on yksinkertainen, mutta kolahtaa ainakin minulle. 3,5

The Mercenary
Kolmen rauhallisemman kappaleen jälkeen siirrytään vähän rokkaavammalle linjalle. Mukavan kuuloista riffittelyä. "Show them no fear, show them no pain" -kohtaa toistetaan paljon, toisaalta se iskee minulle kohtuu hyvin. Aika yksinkertainen perusbiisi loppujen lopuksi, sopivan lyhyt. 3

Dream of Mirrors
Alku on hieman erilaista Maidenia, minä en siitä kauheasti pidä. Ehkä vähän liian hidas ja rauhallinen. "the dream is true" -kohta on hieno, ja "I only dream black and white" -kohdista en kauheasti pidä. Soolot eivät mielestäni ole mitenkään mieleenpainuvia. Laukkakomppi hyökkää "odottamatta" yht´äkkiä, siitä plussaa. Pitkä kappale, ei jostain syystä tuo kovia fiiliksiä. 3

The Fallen Angel
Mukavaa riffittelyä, hyvät bassokolinat, sisältää sitä kaivattua raskautta. Kertosäe on ok ja toistoa ei tule liikaa. Kuitenkin aika yksinkertainen perusbiisi, ei sisällä mitään loistokkuutta, muttei huonokaan. 3

The Nomad
Biisi tuo itämaisen ja mystisen tunnelman. Riffit ja soolot kunnossa, kertosäe on hyvä muttei mitenkään erikoinen. Rauhallinen väliosa toimii hyvin. 3,5

Out Of The Silent Planet
"Out of the silent planet" hoetaan heti alussa liian monta kertaa, muutenkin kappale sisältää liikaa toistoa ja alkaa loppua kohti kyllästyttämään. Miksi laukkakomppi on tarvinnut tähänkin tukea? Kertosäe on silti kohtuu tarttuva ja soolo hyvä. 2,5

The Thin Line Between Love And Hate
En tykkää. Liian pitkä, kuulostaa liikaa popilta. Lopun sooloilut toimivat melko hyvin, ei mielestäni hyvä päätös levylle. 2

Yhteensä 3,3

[Stalker]

The Wicker Man:5
Mahtavan energinen alkuriffi. Kertsissä kiva melodia. Vaikka onkin hieman "yksitoikkoinen"

Ghost Of The Navigator:4,4
Todella hieno ja tunnelmallinen biisi. Tempon vaihto alussa <3 Perus tasavahva biisi

Brave New World:4
Nimikkobiisi on todella vahva livenä, myös levyllä. Alkuriffi on todella hieno. Monen soittokerran jälkeen, on kyllä hieman tylsä.

Blood Brothers:4
Todella melodinen ja tunnelmallinen. WERE BLOOD BROTHEE-EE--RS. Livenä mahtava.

Mercenary:3,5
Perinteinen maiden biisi. Tarttuva kertsi ja muutenkin vahva kappale

Dream Of Mirrors:5,5
Levyn ehdttomia helmiä. Upea rakenne ja todella tarttuva biisi. Upea sävellys. Sanotuksetkin ovat kunnossa

Fallen Angel:3
Vähän rankempi biisi. Ihan ok. Ei mitään uutta ja mullistavaa.

The Nomad:3,5
Hieno biisi, jossa on itämaisen kuuloinen kertsi. Kaiken kaikkiaan hyvä kappale

Out Of The Silent Planet:4,5
Todella tarttuva ja hieno melodia. Hyvå kertsi ja intro.

The Thin Line Between Love And Hate:4,5
Hieno lopetus biisi. Tätä joko rakastaa tai vihaa.

kaiken kaikkiaan hyvä levy, mutta parempiakin löytyy, Biisit ovat ehkä vähän samankaltaisa.

[reptile]

Brucen ja Adrianin comeback-levy Brave New World on ollut mulle yksi parhaista Maiden-levyistä. Se on hieno yhdistelmä vanhempaa ja uudempaa (Blazen aikaista) Maidenia. Kokonaisuutena levy on mielestäni yksi tasaisimpia Maidenin uralla. Jopa osa 80-luvun levyistä jää sen jälkeen.
Brave New World sisältää hienoja sooloja ja melodioita ja muitakin Maidenille tuttuja elementtejä: Steven basso, kitaraharmoniat ja -melodiat, Brucen erittäin vahva laulu, Nickon rumputyö. Bändi on hyvässä vedossa. Bruce Dickinson laulaa paremmin, kuin aikoihin. Nöäin komeaa laulua kuultiin viimeksi Seventh Son Of A Seventh Sonilla. Ehkä kolmea kitaraa olisi voinut hyödyntää vielä paremmin, siitä miinuksia. Brave New World vaatii myös useita kuuntelukertoja auetakseen täysin. BNW on myös aika eeppinen albumi. Kappaleet ovat aika pitkiä ja polveilevia, mutta eivät tylsiä.
Janick on onnistunut erityisen hyvin tällä levyllä. Ghost Of The Navigator, The Mercenary, Out Of The Silent Planet ja Dream Of Mirrors, kaikki ovat komeita näyttöjä Gersiltä. Adrianin kaksi kappaletta eivät ole ihan levyn kärkipäässä, Fallen Angel taitaa olla levyn vaatimattomin biisi, vaikka omaakin ihan hyvän kertsin. Wicker Man on hyvä avaus levylle. Se on kuin luotu avausbiisiksi keikalle. Yleisö saadaan heti mukaan. Ehkä hieman lyhennettynä se olisi ollut vielä parempi.
Dave Murray on myös tehnyt loistavia kappaleita tälle levylle. Brave New World on loppujen lopuksi hyvin perinteinen Maiden-biisi, mutta erittäin hyvä sellainen. The Nomadin kitaramelodiat siinä kappaleen keskellä ovat mainioita. Levyn päättää komeasti Murrayn yhdessä Steve Harriksen kanssa väsäämä The Thin Line Between Love&Hate. Tiedän, että monet eivät tästä pidä, mutta minusta se on erittäin hieno ja kaunis päätös muutenkin loistavalle levylle.
Harrisin yksin tekemä Blood Brothers on myös komea ja tunnepitoinen biisi. Hyvät, pohtivat sanoitukset kruunaavat kappaleen. Tämä olisi joskus mielenkiintoista kuulla täysin akustisena. Jossain levyarvostelussa sanottiin, että tämä on kuin Blaze Bayleylle tehty. Tämän voisi todellakin kuvitella löytävänsä vaikkapa Virtual XI-levyltä.
Biiseistä The Mercenary on parempi kuin muistinkaan. Sopivan raskas alkuriffi, kunnon tilusoolo, melodiat, suoraan 80-luvulta olevat sanoitukset, kappale on perinteistä Iron Maidenia. Ghost Of The Navigator rytminvaihdoksineen on myös levyn parasta antia. Levyn parhaimmiksi biiseiksi kohoaa edellä mainittujen lisäksi Brave New World, Dream Of Mirrors ja The Thin Line Between Love&Hate. Dream Of Mirrorsin rakentelu on loistavaa. Alussa tuntuu kuin heräisi painajaisesta, sitten nukahdat uudestaan ja painajaiset alkavat vainoamaan uudestaan. Esimerkiksi rivit: "Am I still inside my dream? Is this a new reality? Something makes me feel that I have lost my mind." Ja: "Scared to fall asleep and dream the dream again."
Brave New Worldista puhuttaessa haluan mainita myös Nicko McBrainin hienon rumputyön. Somewhere In Timen ja Seventh Sonin ohella levyllä kuullaan parasta Nickoa. Näyttöinä voisi mainita Dream Of Mirrorsin, Ghost Of The Navigatorin ja Out Of The Silent Planetin.

[Edward the 2nd]

Kaksi eksynyttä ovat löytäneet kotiin. Welcome back, Bruce ja Adrian. Yhdessä kuusikko on saanut aikaan jälleen yhden mestariteoksen.

1. The Wicker Man
Tämä kappale on selvä merkki siitä, että saundit on kolmen kitaristin myötä viety aivan uudelle tasolle. Maiden on tuskin koskaan kuulostanut näin elinvoimaiselta. On upeaa kuulla Brucen ääni jälleen. Itse kappale on loistotekoa, kuin suoraan kultaiselta 80-luvulta. Lyriikat ovat upeat ja sopivat Brucelle loistavasti. Soolon taiturimaisuutta ei voi kuin ihmetellä. Kertosäe vetää ainoat miinukset puolelleen, mutta siinäpä se sitten onkin. Vielä loppuun lisätyt "wooo-oou"-huudahdukset ja kappale on paketissa. 5-

2. Ghost of the Navigator
Alkumelodiat ovat hieman laimeat, mutta toimivat. Kun kappale pääsee kunnolla käyntiin ja Brucen lauluosuus alkaa, ollaankin taas ihmetyksen partaalla. Kertosäe sitten räjäyttää pankin aivan totaalisesti, varsinkin kun sen tempo nopeutuu. Lyriikat ovat kerrassaan ilmiömäiset, ja Bruce on aivan liekeissä. Liekeissä ovat loputkin bändin kokoonpanosta. Soolo on hyvää tekoa, eikä muutakaan moittimista ole. Loppuhuudahdus osuu taas nappiin. 5

3. Brave New World
Hidas alku ei vakuuta. Lyriikat ovat tosin senkin aikana hyvät, ja paranevat kun saundi muuttuu. Säkeistöt ovat hyvin soitettuja ja lauluosuuskin toimii. Kertosäe ei toimi ollenkaan. Se toistaa itseään, ja vaikka se on toiminut niin monessa muussa kappaleessa, se jättää tämän hieman köyhäksi. Soolo sen sijaan elävöittää kappaletta, mutta tunnelma latistuu viimeisen kertosäkeen aikana.Livenä paljon toimivampi yleisönhuudatuksen ansiosta. 3,5

4. Blood Brothers
Jatketaankin kauniilla kappaleella. Lyriikat ja Brucen ääni ovat taivaallista kuultavaa tässä Steven upeassa sävellyksessä. Saundit ovat esimerkilliset ja soolo kaunis. Pikkumiinus itseään toistavasta kertosäkeestä, johon Brucen ääni lisää kuitenkin energisyyttä. 4,5

5. The Mercenary
Tämä jyrähtää käyntiin atomipommin voimin ja upeastihan ne pojat soittavatkin. Lyriikat ja niiden tulkinta on ensiluokaista. Hyvin simppeli meno, joka toimii niin livenä kuin studioversiossakin. 4

6. Dream of Mirrors
Tässäpä pitkä ja vallan mainio kipale. Hidastempoinen biisi, jossa Bruce laulaa yllättävän kauniisti, jopa hänen kykynsä huomioon ottaen. Hieman pitkä, muttei puuduttavalla ja pitkästyttävällä tavalla. Kertosäkeessä lisätään hieman puhtia. Nopeatempoinen kohtaus tuo vaihtelua muuten tasaisesti kulkevaan biisiin. Tämän jaksaa kyllä kuunnella läpi yhtä hyvin kuin vanhan kunnon Rime of the ancient Marinerinkin. 4,5

7. Fallen Angel
Oikein hyvä intro, josta kappale lähtee rullaamaan Brucen upealla laulusuorituksella. Kertosäe ansaitsee kehut. Soolo on myös kohdallaan ja Nickon rumputyöskentely on ihailtavaa. Jotakin kappale olisi silti kaivannut, sillä se jyräytyy tuollaisenaan kanssakappaleidensa jalkoihin. 4

8. The Nomad
Tämän kappaleen intro ei vakuuta, mutta kun päästään kohtaan 0,54, mieli muuttuu täydellisesti. Tämä on yksi levyn kovimpia biisejä. Hyvä meininki jatkuu läpi koko kappaleen. Brucen ääni on jälleen hyvin esillä. Ei juuri pahaa sanottavaa lukuun ottamatta lievää ylipituutta. 4

9. Out of the Silent Planet
Tämänkään intro ei pahemmin vakuuta. Saundit paranevat kuitenkin kappaleen räjähtäessä käyntiin. Lyriikat eivät ehkä ole vahvimmasta päästä, mutta Bruce saa eloa etenkin kertosäkeeseen, joka on soolon ohella kappaleen vahvuus. 4

10. The Thin Line Between Love and Hate
Verkkaisesti alkava kappale. Lyriikat ovat loistokamaa ja Brucen tulkinta on mahtavaa kuultavaa. Erityisesti kertosäe iskee kunnolla takaraivoon. Itse soitto jää hieman sivuosaan, vaikka taidokasta onkin. Soolo sen sijaan on taas nannaa kuulohermoille, juuri niin kuin pitääkin. Turhaan venytetty loppua. Outro ei iske yhtään vaan tuntuu täysin turhalta. 3,5

Keskiarvo: 4,20

Ranking:
1. Somewhere in Time - 4,81
2. The X-Factor - 4,68
3. Seventh Son of a Seventh Son - 4,56
4. Brave New World - 4,20
5. Piece of Mind - 4,16
6. Iron Maiden - 4,06
7. No Prayer for the Dying - 4,00
8. Number of the Beast - 3,87
9. Fear of the Dark - 3,83
10. Powerslave - 3,81
11. Killers - 3,55
12. Virtual XI - 2,75

[AironMaiden]

Brave New World
Pitkä aika kun viimeksi arvostelin joten kärsikää. Vasta viime aikoina olen alkanut arvostamaan tätä levyä enemmän ja enemmän ja huomannut että tämähän onkin maidenin kärkilevyjä. Toki joukkoon mahtuu aina pari hutia kun näin monta biisiä levylle laitetaan, mutta braven seuraajalle, Dance of Deathille niitä mahtuu useampia. No, ei muuta kun Brave New World soittimeen.

The Wicker Man (5)
Legendaarinen intro, pidän. Bruce laulaa todella hyvin. "Your time will come" täydellistä, nicko hakkaa bassorumpua täysillä, miehellä aikamoinen basarijalka. Aivan upeita fillejä. Paljon plussaa Nickon rumputyöskentelystä. Soolot perinteisesti aivan upeita, löytyykö maidenilta edes huonoja sooloja? Ainiin, drifter. Vielä viimeiset "o-oo-o-ou" huudot loppuun. Täyden kympin biisi.

Ghost of the Navigator (5)
Intro on aivan jumalainen, nousee kylmät väreet. Raskautuu vähän väliä. Pidän säkeistöjen "salaperäisyydestä". Varsinkin livenä tykkään. "I will not be led astrayyyyyyyyyyyyy!" pidän tästä "kolmiosaisesta kertosäkeestä", biisin kohokohta. Sanoitukset ihan hyvät, ja tarttuvat. Nickolla taas aivan loistavaa rumputyöskentelyä. Viimeistä kertsiä edeltävästä kitaroinnista vielä erikoismaininta. Toiseksi paras Braven biiseistä, paras selviää sitten tuonnempana .

Brave New World (5)
Kovan aloituskaksikon jälkeen putki senkuin jatkuu. Rauhallinen kappale. Bruce laulaa taas aivan upeasti. Alun jälkeen nostatus ja sitten mennään. Upea melodia säkeistöissä, mutta erikoismaininta kertsistä, yksi maidenin parhaista kertosäkeistä. Soolot taas aivan upeita. En ylistä enään enempää tätä biisiä. En aluksi pitänyt tästä biisistä ollenkaan, mutta kappas vitonenhan se sieltä tulee.

Blood Brothers (3)
Aloituskolmikon jälkeen pomppaa kehiin keskinkertaisuus. ARGH tämä kestää jopa yli 7min ja jauhaa koko ajan sitä samaa. Säkeistöissä tulee tämmöinen "lastenlaulufiilis". Sanoja muutettaisiin niin saataisiin uusi pikkukakkosen alkulaulu. Oho, taas toistelukertsi. Näitähän taas riittää. Instrumentaaliosuudesta plussaa. Loppuun vielä pikkukakkosta ja näin saatiin biisi päätökseen. No, ihan hyvää keskiluokkaa tämä on.

The Mercenary (3)
Vaihteeksi suoraan toimintaan-biisi. Ihan menevä melodia. Kertosäkeestä en pidä. Samaa linjaa jatketaan edelliseen biisiin verrattuna, toistoa toistoa toistoa.. Eipä ole muuta sanottavaa tästä biisistä. Edellinen oli jopa parempi. Perus täyteveto.

Dream of Mirrors (4.5)
Minä pidän tästä biisistä. Hienot kitaramelodiat heti alkuun. Bruce laulaa taas loistavasti. Kertosäettä edeltävä osuus on nannaa. Itse kertosäkeestä vähän miinusta. "The dream is true" kohdat iskee myös minuun. "Lost in the Dream of mirrors" Tämä on biisin kohokohta, siitä paljon plussaa. On tätä silti venytetty vähän liikaa, mutta ihansama mulle, pidän tästä. Ei ihan viitosta silti.

The Fallen Angel (3)
Taas täyteveto, mutta eipä minulla ole oikeastaan pahaakaan sanottavaa, tosin ei hyvääkään. En kauheasti ala lörpöttämään tämän biisin kohdalla. Melko mitäänsanomaton. No, laitetaan nyt kolmonen.

The Nomad (5+)
Noniin, päästiin levyn parhaaseen biisiin. Heti introsta lähtien täyttä asiaa. Bruce laulaa taas aivan loistavasti. "Aaa-aa-aa-a", nousee kylmät väreet. Aivan uskomattomat säkeistöt. Pientä soolottelua ja sitten.. "No maaaaans never understood your geeenius" -> aivan uskomaton instrumentaaliosuus. Ihan sanattomaksi vetää. Aivan uskomattomia melodioita joiden jälkeen huomaamattomasti viimeiseen säkeistöön. Vielä viimeiset "Nooomaaaad"it joiden jälkeen outro. Aivan täydellinen biisi on saatu päätökseen. Koko levy saisi loppua tähän. Kaksi seuraavaa on sitten täyttä kuraa, Thin line ainakin.

Out of the Silent Planet (3)
Noniin, toistelujen kunkku. Intro on kauhea. "Out of the silent planet, Out of the silent planet we are" x 666. Plussaa toistelukertsiä edeltävästä laulusta. Kertsi taas tätä samaa. "Out of the Silent Planet" taas satakertaa tuohon väliin. Soolot on ihan OK. Vaikea päätös tuon numeron jälkeen, mutta annetaan nyt taas tuo kolmonen.

The Thin Line Between Love And Hate (1)
Ei ei ei tämmöistä! Braven pahin huti, miksi tämmöinen on päästetty levylle? Tämä ei ole maidenia. Joku keskiverto poppibändin veto. Kertosäe on aivan hirveä. Sitten tämä kestää vielä päälle 8 minuuttia. Ei ei ei. Brucen paluun jälkeisen ajan pahin huti. Edes Journeyman tai Wildest Dreams ei ole huonompi.

Keskiarvo: 3.75

Oho, korkeammalle odotin, mutta nämä keskinkertaisuudet + täysi huti laskevat keskiarvoa, jos levy päättyisi nomadiin, tulos olisi ihan eri. No, kova levy silti on kyseessä. Ainakin parempi kun seuraajansa..

Powerslave 4.5
7th Son of a 7th Son 4.4
Somewhere in Time 4.3
Piece of Mind 4.2
The X-Factor 4.1
Brave New World 3.75
Iron Maiden 3.6
Fear of the Dark 3.3
The Number of the Beast 3.2
Killers 3.2
No Prayer for the Dying 3.1
Virtual XI 3.0

[GODOFTHUNDER]

Kiekko täynnä kovia biisejä! Ainoa joka ei sytytä minua on The Thin Line Between Love And Hate.. Jotenki erikoinen biisi.. Brave new world, Out of the silent planet ja The wickerman parhaita!

[GODOFTHUNDER]

Kiekko täynnä kovia biisejä! Ainoa joka ei sytytä minua on The Thin Line Between Love And Hate.. Jotenki erikoinen biisi.. Brave new world, Out of the silent planet ja The wickerman parhaita!

[GODOFTHUNDER]

Pahoittelen, että tuli vahingossa kaksi kertaa..

[Brain Damage]

Viimeisimmän viestin kyllä voi poistaa, jos sattuu tulemaan kahteen kertaan.

[Tolppanen]

Noniin, vihdoin päätin jatkaa jo vähän aikaa tauolla ollutta arvostelu-urakkaani. Jätetään nuo Blaze-era levyt viimeiseksi ja hypätään suoraan 2000-luvulle. Siispä Uusi, uljas maailma soittimeen.

1. The Wicker Man
Noniin, tästä se sitten lähtee! Voisiko tyylikkäämpää vuosituhannen avauslevyn avausbiisiä toivoakaan?? Kaikki on kohdallaan legenda alkuriffistä lähtien. Bruce kuulostaa todella hyvältä ja soittopuolikin on erittäin kunnossa. Säkeistö ja varsinkin kertosäe ovat erittäin loistavia ja kitarasoolot samoin. Meininki on todella kohdallaan. Täydellinen levynavausbiisi, täydellinen nopea biisi ja samalla täydellinen Maidenbiisi. Mitään valittamista tästä biisistä en löydä. Kuuluu Maidenin parhaimpiin biiseihin ehdottomasti. Uskomatonta työtä. 5

2. Ghost Of The Navigator
Aloitus on hieno ja luo hyvää fiilistä ja pitää sitä samalla yllä. Sitten hieman sumuisen alun jälkeen alkaa hieno riffittely ja biisi pääseekin todella vauhtiin. Säkeistö kuulostaa aika perushyvältä ja sujuvalta. Mitään huonoa ei oikein tahdo löytää. Kertsikin on ihan mukavan kuuloinen, mutta ehkä hieman yksinkertainen. Mutta sitten alkaa yllättävän hyvän kuuloinen kohta, siis se missä lauletaan: "Take my heart and set it free jne..." Rytminvaihdokset ovatkin tämän biisin suola. Ne tekevät siihen paljon syvyyttä. Sitten tuleekin kitarasoolo, joka tuota... on kyllä hieno, mutta... jotenkin aika tyhjän kuuloinen. Ja sitten vaihdetaankin taas rytmiä. Mahtavahan biisi tää on! Todella mahtava! Kyllä nyt on levy alkanut oikealla herkulla! 5

3. Brave New World
Hienosti lähdetään taas liikkeelle. Brucen laulukin alkaa ja kuulostaa oikein tunnelmalliselta. Livenäkin tämä biisi toimii oikein mahtavasti, kun katsoin tuota DOTR-keikkaa. Ja sitten alkaa raskaampi osuus. Ja biisi alkaa kasvaa todenteolla. Säkeistö on hieno, samoin kertsi. Kertsi on kieltämättä turhan yksinkertainen, mutta toimii jotenkin niin todella hyvin, varsinkin livenä oivallinen yleisönhuudatus kertsi on kyseessä. Ja sitten tuleekin loistava kitarasoolo, joka kuulostaa jo kerrassaan mahtavalta, varsinkin edellisen biisin jokseenkin laihan soolokokemuksen jälkeen. Kyllähän tämä on aivan loistava biisi, ei ehkä aivan Maidenin parhaita nimibiisejä, muttei läheskään niitä huonoimpiakaan. Tämä biisi kaatuisi osittain siihen, että siin toistetaan samoja osuuksia liikaa, etenkin yksinkertaista kertsiä. Mutta onneksi ei kaadu. Kokonaisuus on niin tappavan mahtava. Eli täydellinen biisi. 5

4. Blood Brothers
Noniin, erittäin hieno aloitus jälleen kerran! Ja oikein jousien kera! Miksei Maiden käytä niitä useimminkin. Säkeistö on mahtava ja se kertosäe... Yhtä ja selvää parhutta!! Timanttia! Ehkä hieman yksinkertainen, mutta... se vaan on niin loistava! Niin täydellinen! Se sointukulku! Se on jotain niin täydellistä! Tämä on erittäin täydellinen biisi kaikin puolin. Ja jatkaa todella hyvin edellisten biisien hittiputkea. Mahtavasti on levy alkanut, ehkä vain SIT-levyllä on yhtä tasaisen hyvä aloitusputki. Täydellistä, sitä tämä biisi on, ei yhtään mitään muuta. 5

5. The Mercenary
Oujee, nyt lähdetään todella vauhdikkaasti likkeelle! Edes Pajumies ei lähtenyt näin vauhdikkaasti liikkeelle. Fiilis on siis sen mukainen, tämä biisi on tehty epäilemättä menobiisiksi. Säkeistössä fiilis on mukava ja sitten kertsi... siinä se vastaa nousee katon läpi! Mahtava! Tämä levy on kertakaikkiaan alkanut aivan loistavasti, nyt on mennyt jo puolet levystä ja "heikoinkin" biisi on saanut arvosanaksi 4+. Mutta sitten vielä palatakseni tähän biisiin. Kitarasoolot ovat taas taattua Maiden-laatua. Erittäin hyvää työtä jälleen kerran, ei sitä voi mitenkään muutenkaan sanoa. 4+

6. Dream Of Mirrors
Oho, nyt lähdettiin taas aika vauhdikkaasti liikkeelle. Sitten alkaakin yllättäen hiljaisempi säkeistö. Joka jatkuu jopa kertosäkeeseen asti, joka on taas melkoisen yksinkertainen, mutta kuitenkin jollain ihmeellisellä tavalla taas niin iskevä. Sitten toisen säkeistön jälkeen alkaakin raskaampi osuus, joka kuulostaa aikalailla helvetin hyvältä. Nyt biisi vastaa kasvaa todellisiin mittoihinsa. Mutta miksi kertosäkeessä hiljennytään takaisin? Aika kömpelö ratkaisu minusta. Jos kerran ollaan vaihdettu raskauteen, miksi samantien takaisin hilejnnyttäisiin. Ei kun... nyt meikäläisellä kävi kämmi! Eihän tuo olllutkaan kertosäettä, vaan se "I only dreaming black and white"-kohta. Ei ole tullut selvästikään tätä biisiä vähään aikaan kuunneltua ajatuksen kanssa, pahoittelen vielä tuota virhettä. Pääasia on kuitenkin se, että kertsi on tämän biisin ehdoton kohokohta ja kuulostaa hitónmoisen hyvältä. Ja soolot myös. Tosi mahtava biisi! 5

7. The Fallen Angel
Noin! Nyt lähdetään taas sellaisella mienigillä liikkeelle, että heikompia hirvittää! Ja mä tykkään myös tällaisista aloituksista! Kunnon hevialoituksia Maidenilla ei hirveästi ole muutenkaan. Säkeistö on ihan ok ja kertsikin joo... mutta ei tämä kuulosta muuten oikein hirveän erikoiselta. Pakko sanoa. Soolot sun muut kuulostaa aika rasittavilta ja niin koko biisikin... ei oikein mitään ihmeellistä. Ainakaan minun korvaani. Jotkut hehkuttavat tätä oikein levyn kärkianniksi. Minun mielestäni tämä taas on tähän asti heikoin teos. Ja todella selvästi! Yksinkertaisesti huono biisi, ei vaan uppoa. 2-

8. The Nomad
Taas melko tyylikäs aloitus. Maiden kuulostaa ehdottomasti raskaammalta 2000-luvulla, kuin aikaisemmin, etenkin jos verrataan 80-lukuun. Sama meininki jatkuu myös tässäkin biisissä. Säkeistö ja kertsi taas semmoista tutun varmaa Maiden-kamaa, mutta... jotenkin tyhjän kuuloinen kappale tämäkin on. Varsinkin tylsä kertsi, joka ei herätä kauheasti ainakaan maikäläisessä lämpimiä tuntemuksia. Hieman jopa kuulostaa puuduttavalta tämä biisi. Varsinkin kun kertsiä hoetaan aivan liikaa ja biisi on muutenkin niin hiton pitkä. Mutta sitten tapahtuu se jokin, nimittäin totaalinen tyylin muutos! Tulee mieleen jopa Sventh Son konsanaan. Yhtäkkiä rauhoitutaan täysin riehakkaan alun jälkeen. Onpa oikein loistava instrumentaaliosuus, joka nostaa ehdottomasti biisiä hyvää vauhtia keskinkertaisuuden syvästä suosta. Mutta silti olen sitä mieltä, että ehdottomasti liian pitkäksi ollaan tämäkin biisi venytetty. Lyhyempikin olisi ollut oikein passeli. Mutta vitut me siitä välitetään. Tässä biisissä on Maidenin kautta aikojen hienoin instrumentaaliosa, jolle antaisin tällä asteikolla varmaan 8. Mutta kokonaisuushan se ratkaisee arvosanan. 4½

9. Out Of The Silent Planet
Hieman erilainen aloitus, kuin mihin ollaan totuttu. Mutta ihan toimiva silti. Sitten alkaakin Bruce laulamaan ja melodia alkaa soimaan. Mahtavan kuuloisesti, ei voi muuta todeta. Säkeistö on sellainen aika perusmukava, melko raskas ja hyvä. Sitten alkaakin kertosäe, joka on biisin ehdoton kohokohta. Mahtavan kuuloinen! Vakka yksinkertainen onkin, niin what the hell. Se vaan on niin tylikkään kuuloinen. Ja sitten tarjoillaankin jo sooloa kehiin. Ihan mukava ja hieno biisi tämä on, mutta ei ihan kuitenkaan sitä levyn kirkkainta kärkiantia. 4

10. The Thin Line Between love and hate
Hieman erilaisella alulla taas liikeelle. Mutta toimii silti ihan mukavasti. Varsinkin kertsi kuulostaa aika hienolta. Ja säkeistöjenkin kulku on mukavaa kuultavaa. Ja Bruce on taas erittäin hyvässä vireessä. Oikein mainia kappale siis. En oikein osaa sanoa tästä mitään pahaa. Mikään klassikko tämä ei kuitenkaan ole, mutta mukava levynlopetusbiisi, tosin ei kuitenkaan sieltä Maidenin paraimmasta päästä kuitenkaan. Mutta erittäin toimiva biisi, joka päättää hyvällä tavalla albumin. Toisin sanoen siis, ihan ok-biisi loppujen lopuksi. Ehkä pituutta olisi voinut hieman napsaista pois. Tai paljonkin siis. Ja sitten vielä erityismaininta lopun tunnelmalliselle osuudelle, joka on jotain aivan uskomatonta, sooloinen päivineen. 3½

Keskiarvo levylle: 4,30

Levy on oikein mainio aloitus 2000-luvun Maidenille ja keskiarvokin on tyylikkäästi kolme kymmenystä yli neljän. Mutta levy olisi voinut olla vieläkin mainiompi jos se ei olisi ollut noin sekava. Hieman lisää yhtenäisyyttä kehiin ja taso hieman laajemmin parempi, niin täydellistä olisi tullut. Mutta siltikin, todella hyvä levy. Menee suoraan kuudennelle sijalle ja jätää taakseen mm. Iron Maidenin ja FOTD:n, mikä jo kertoo paljon levyn tasosta. On muuten harvinaisen tasaista tuossa keskivaiheilla tällä hetkellä. TNOTB on tätä 0,01 edellä ja puolestaan tämän jäljessä oleva FOTD:iin eroa on niin ikään 0,01 pistettä. Ja siitä vielä 0,01 pistettä ja tulee Iron Maiden. Eli siis neljä levyä 0,03 pisteen sisällä, voisiko tiukempaa enää ollakkaan??! Jännä muuten nähdä pärjääkö BNW seuraajalleen seuraajalleen DOD:lle. Mitä nyt ennakoisin, niin taistelu tulee olemaan tosi tiukkaa.

Ranking tähänmennessä:
1. Somewhere In Time 4,88
2. Seventh Son Of A Seventh Son 4,75
3. Piece Of Mind 4,50
4. Powerslave 4,44
5. The Number Of The Beast 4,31
6. Brave New World 4,30
7. Fear Of The Dark 4,29
8. Iron Maiden 4,28
9. Killers 4,20
10. No Prayer For The Dying 4,08

[Stratocaster]

Erään ystäväni kanssa kirjoittamisesta puhuessa tuli puheeksi, että minä voisin kirjoittaa hänelle varta vasten levyarvostelun, että hän näkisi miten kirjoitan. Omaksuin siis aivan uuden tyylin, ja hiukan Sonosmetallicos-maisesti yritin tehdä tästä suht. lyhyen mutta napakan arvostelun.
Tämä ei ole biisi biisiltä arvostelu, vaan ikäänkuin yleiskatsaus.

Antakaa armoa, täysin uusi kokeilu minulle.

Iron Maiden – Brave New World 2000

90-luku oli Iron Maidenille hyvin synkkää aikaa, vaikka mielipide musiikista olisi ollut myönteinenkin. Blaze Bayley istui kovin kyseenalaisesti Maidenin riveihin, ja murska-arvosteluja kaksi hänen aikaista albumiansa (The X-Factor ja Virtual XI) suurimmaksi osaksi keräsivätkin. Fanien riemu varmasti oli suunnaton Maidenin vuonna 1999 julkaistaessaan lehdistötiedotteen, jonka sanoma kuului yksinkertaisesti ”Bruce Dickinson ja Adrian Smith ovat palanneet Iron Maideniin.” Tämä fanien ilouutinen sisälsi suuria mahdollisuuksia, mutta myös epäilyttäviä varjojakin, joista vähäpätöisin tuskin oli nyt kolmen kitaran kokoonpanon toimivuus. Janick Gersin tullessa Adrian Smithin korvaajaksi vuonna 1990, oli miehellä suuret saappaat täytettävinä, mutta Janick todellakin onnistui varmistamaan paikkansa Maidenin riveissä, ja on tätä nykyä korvaamaton osa kokoonpanoa. Steve Harris bändin biografiateoksessa ”Run To The Hills” kertookin siitä, mitä mietteitä kolmannen kitaristin mukaanotto herätti. Nimittäin Steve lupasi Janickille, että jos homma ei toimi legendaarisen Adrian Smithin kanssa, saisi Janick pitää paikkansa, ja Adrian saisi lähteä. Mitä kaikkea tapahtuikaan näiden mietteiden jälkeen?
Iron Maiden starttasi uuden, päivitetyn kokoonpanonsa lähtemällä ”Ed Hunter”-kiertueelle soittaakseen suurimpia hittejä fanaattisille faneille, ja ajaen näin kokoonpanon sisään. Pohjimmiltaan kaikki jäsenet tiesivät, että vaikka miesten keskuudessa vallitsi hyvä fiilis, vasta keikalla huomattaisiin kokoonpanon todellinen voima. Yllätys yllätys, mahtavan livebändin maineessa oleva Iron Maidenin onnistui sulattamaan fanien sydämet, ja kiertue todisti kokoonpanon tulleen jäädäkseen. Uutta levyä lähdettiin kirjoittamaan kaikessa rauhassa, ystävällisen ja toverillisen hengen vallitessa. Vanhat kaunat ja aikoinaan Bruce Dickinsonin lähtöön johtaneet syyt oli unohdettu, ja Maidenilla oli kokonaan uusi sukupolvi käännytettävänä puolelleen!
Vuoden 2000 alussa ilmestyi bändin odotettu ”paluulevy” Brave New World. Heti albumin ensi tahtien soidessa, kuulee raskaamman ja päivittyneen yleissoundin, jossa on kumminkin mukana vanhaa kunnon 80-lukulaista soundia ja nostalgiaa. The Wicker Man-hittisingle käynnistää levyn huomattavan heavyissa merkeissä, ja albumi onkin kaikinpuolin yhtyeen raskaimpia. Brave New World on raskauden ohella myös eniten pehmeitä sävyjä sisältävä kokonaisuus Maidenin tuotannosta, mikä saattoi vieroksuttaa bändin old school-faneja. Kappaleet, kuten Brave New World, Blood Brothers, The Thin Line Between Love & Hate sekä mahtava Ghost Of The Navigator esittelevät kaikki orkesterin kauniimpaa ja myös haavoittuvampaa puolta. Mutta näiden vastapainona on The Wicker Manin, The Mercenaryn ja The Fallen Angelin kaltaisia raskaita menopaloja, jotka omalta osaltaan tekevät kokonaisuudesta ainutlaatuisen. Eeppinen ja pitkä Dream Of Mirrors yhdistelee kolikon molempia puolia alkaen raskaasti, jatkuen herkästi ja kiihtyen loppua kohden.
Albumilla on kumminkin kaksi kappaletta, joita en henkilökohtaisesti voi sietää, jotka täten miinustavat oman osansa muuten erittäinkin toimivasta kokonaisuudesta. Nimittäin kaupalliselta hittiyritelmältä lemuava Out Of The Silent Planet ja ylipitkä, aivan liian heikkoihin aineksiin perustuva Nomad ovat silkkaa kuraa, joiden kuuntelu aiheuttaa minussa aikamoisia inhoreaktioita. Mutta sinähän sen päätät. Kaksi huonoa vastaan kahdeksan hyvää kertoo kumminkin, että pääasiallisesti albumi on hyvä. Kerrassaan onnistunut, hyvillä soundeilla varustettu paluulevy, joka korkkasi uuden vuosituhannen toimivasti, ja onnistui vakuuttamaan fanit siitä, että Iron Maiden on jälleen pystyssä, ja pelottavan elinvoimainen. Brave New World-albumin kappaleista voi kuulla loistavia livetulkintoja Rock In Rio-elävän albumin merkeissä. Suosittelen ehdottomasti kaikille!

4/5

[Peke]

Olihan siinä hieman akimaista kerrontaa taustat huomioiden ja ajan hengessä.
Hyvin suoriuduit sinäkin tuosta hommasta

Itsehan kuulun Old School porukkaan ja pettynyshän tuosta BNW lätystä seurasi... hetken sitä hehkutti, että paluu Piece Of Mindiin jne.... mutta ei kestä niin ei kestä.... Nykyään BNW roikkuu siinä sijalla 8-9 Dance Of Deathin kanssa

muuten ukko.... Nomadilla on yks paras instrumentaali-kohta mitä maiden on koskaan vetänny

Omaan arvosteluun laitoin muistaakseni sen kohdan eli...

"sitten kohdassa 4:38 (- 7:50) alkaakin sellainen ennenkuulematon tyylittely, että itekin keräilin kamoja lattialta ko osuuden jälkeen kun olin pudonnut tuolilta ja silmäglassit oli tippunu. Tämä osuus tuo biisille rutkasti pinnoja. Loistavaa!"

[Sentinel]

Tämä se onkin jännä juttu kun kaikki tuntuu pitävän DODia BNW:tä parempana levynä. Eilen otin ihan kisat ennen paariin menoa että kummasta tulee paremmat kiksit (kuuntelin molemmat putkeen). No näinhän siinä kävi että BNW vie miun kirjoissa ihan 100-0 voiton DODista. BNW on albumi kun taas DOD on hajanainen kokoelma kappaleita joista osa on hyviä (DOD, Paschendale, NML) ja osa ei ( Wildest Dreams, NF, Age, Gates jne...). Ja tästä syystä BNW pyyhkii täälläpäin lattiaa DODilla. Muutoinkin minusta yksi Maidenin parhaimmista levyistä. Ellei jopa jukuliuta paras...

[The_Air_Raid_Siren]

^No minusta ainakin molemmat ovat melko hyvää ja raskasta Maidenia enkä osaa oikein keskinäistä järjestystä ratkaista. Menevät kuitenkin aivan parhaiden Maiden -levyjen tuntumaan, vaikkeivat aivan huipulle asti.

[rocker]

Mielestäni DoD:in yksittäiset biisit ovat parempia, mutta levykokonaisuutena BNW vie voiton. Siinä missä DoD on pikkaisen hajanainen paketti, BNW on yhtenäinen kokonaisuus. But I love both of them anyway.

[Revelations]

1. Wickerman 4p
-hyvä aloitusbiisi, mutta aika paljon kuunneltu

2. Ghost of Navigator 4p
-levyn parhaita kappaleita

3. Brave new world 5p
-levyn paras kappale

4. Blood Brothers 4p
-hyvä kappale, kertosäe vähä tylsä

Keskiarvo: 3,8

5. Mercenary 2p
-mielestäni levyn heikoin kappale

6. Dream of Mirrors 4p
-loisto biisi

7. Fallen angel 4p
-biisi, joka on vasta avautunut mulle, mutta yks parhaita

8. Nomad 3p
-erikoinen mutta hyvä

9. Out of the silent planet 5p
-mahtipontinen ja upea kappale

10. Thin line between love and hate 3p
-tätä kappaletta pitäs kuunnella enemmänkin, aika hyvä lopetus biisi

Keskiarvo: 3,8

[Robban]

No arvostellaan sitten Brave New World

The Wicker Man
Biisi alkaa mahtavalla riffillä, Adrian Ja Bruce ovat palanneet.Nicko paukuttelee rumpuja tosi hienosti. Säkeistöt toimivat erinoimaisesti ja lyriikat eivät ole niin huonoja. "Your Time Will Come" on plussaa. Soolot ovat aivan kohdallaan. Lopun ooo-oo-ooo on viellä yksi plussa. Aivan täydellinen aloitusbiisi.
5

Ghost Of The Navigator
Alku hieno ja fiilikset yllä. Nicko paukuttelee virveliä ja meno päälle ja hienoja riffejä kuuluu. Bruce laulaa hienosti taas jälleen ja säkeistö on yksinkertaisesti hyvä! Kertosäe ei ole mikään ihmeellinen mutta "take my heart and set it free" tuo tunnelman takaisin. Taas riffitystä ja soolo on aika hieno. Sitten tempo taas nousee. Ihan hyvä biisi mutta ei täydellinen.
4½

Brave New World
Alku ei minusta ole mikään ihmeellinen mutta kun Bruce tulee mukaan peliin fiilis muuttuu. Säkeistö ihan ok. Mutta kertosäe on parhautta. Soolot ovat myös mahtavia. Kitaramelodiat lopussa ovat myös hienot. Tosiaankin hieno kappale.
4

Blood Brothers
Rauhallista alkua taas pukkaa. Hyvät säkeistöt ja hyvä kertosäe. Kappale on aika pitkä ja ehkä vähän tylsäksi kuitenkin menee.Soolo ihan ok. Kitaramelodia biisin puolivälissä on kuitenkin hieno.
3

The Mercenary
Taas nopea ja raskasta maidenia. Säkeistöt ovat hyviä ja kertosäe on myös aika ok. Sanoitukset eivät nyt ole mitään mahtavia. Kuitenkin tämä on ihanhyvä biisi.
3

Dream Of Mirrors
Alku on hieno mutta Bruce ei. Meno rauhoittuu ja Bruce laulaa paremmin. Sanat ovat todella hyviä mutta rauhallinen kohta on ehkä liian pitkä mutta kuin biisi kiihtyy meno nousee. Hieno rytmi. Soolo on myös ihan kuuneltava.
3

The Fallen Angel
Raskasta kitarointia. Tää on hyvää. Säkeistöt ovat hyviä ja kertosäe mahtava. Soolo nyt ei ole mikään tosi erikoinen mutta muuten hieno kappale. Tälläista enemmän.
4

The Nomad
Loistavaa. Kolme kitaraa heti alussa ja toimii. Kitarat ovat tässä biisissä iso plussa. Säkeistö ihan mukava mutta kertosäe aika kummallinen. Taas tämmöinen todella pitkä biisi. Soolot ovat toki hienot. Sanoitukset ovat melko hyvät
4

Out Of The Silent Planet
Tämä kuuluu minun suosikkeihin tältä levyltä. Alku on melko hieno mutta "out of the silent planet" jauhotaan ehkä vähän liikaa alussa. Mutta sitten kum meno alkaa kaikki muuttuu. Säkeistöt ovat mahtavat ja eteenkin se "The punishment is death for all who liiiiiiiiiiiiiiiiive" Kertosäe ei ole nii erikoinen. Hyvät soolot kuitenkin.
4½

The Thin Line Between Love And Hate
Tämä ei ole koskaan iskenyt. Säkeistöt ovat kummaliset mutta kertosäe ihan ok. Ei mikään maailman paras lopetusbiisi. Soolo toimii kuitenkin hyvin. Liian pitkä kappale.
2½

Keskiarvo on
3.75
Ranking:
1. The Number Of The Beast 4.03
2. Somewhere In Time 3.93
3.Dance Of Death 3.86
4. Brave New World 3.75

[Viinapåppå]

Mun mielestä Brave new worldilla sorrutaan liian tylsiin perusralleihin kuten Wickerman, Mercenary, Fallen angel, out of the silent planet, ja Thin Line between Love & Hate.

Vähän progemainen albumi sisältää ihan hienoja yksilöitä mutta ei ne pysty siis millään pitämään fiilistä koko ajan korkealla. Muuten ihan ok menoa, mutta liian varman päälle vedetty.

[Peke]

Mun mielestä koko Brave New World lättyä pitää kasassa upee nimibiisi ja tuntemattomuuteen jäänyt The Fallen Anglel, joka muistuttaa Brucen soolon Silver Wings biisiä. Lyhyesti sanottuna : Pettymyshän tämä oli comeback levyksi..... mun arvostelu löytyy kyll jostain topiskin kätköistä.

Wicker Man alkuriffeineen tänäpäivänä sekin kuulostaa niin keksityltä "liian makeelta hitiltä" verraten Maidenin kuningaspäiviin... jolloin Evil That Men Do alkuriffi oli oikeesti jotain uutta, eikä väkisin keksittyä tai muusta hevikamasta muunneltua *running wild*

[herrasöör]

Kyllä paras biisi on dream of mirrors, vaikka se alku onkin aika pitkä, mutta ei kuitenkaan pitkästyttävä. Rummut kullostavat tässä biisissä todella hyvältä(pitkä laukkakomppi). Out of the silent planet on myös todella hyvä.

[Jeeves]

^ Mun mielestä taas tuo on levyn heikoin veto. Aloitus jo karmea, ja välillä kuulostaa joltain country&western -musiikilta. Sanoitukset ei erikoiset. Ei toimi mulle ei.

Nää on muuten mun mielestä näitä topiceja, joihin ei välttämättä kannata tulla yhdellä lauseella selittämään omasta mielestään levyn paras kappale. Tarkoitus on keskustella levyistä ja biiseistä ja tehdä.

Sitä paitsi "Paras kappale levyltä" -topic on jo olemassa, että pieni vinkki sulle herrasöör.

[Edward the Greaat]

Tänne voisin lisätä, että olen löytänyt The Thin Line Between Love and Hatesta "sydänystävän". Siis aivan mahtavaa erilaista Maidenia. Soolot, tunnelma, kertosäe, sanat jumalauta. Parhautta siis aivan täysin. Kaiken kukkuraksi jos vituttaa niin aivan loistava biisi. Yksi tämän hetken suosikkejani.

[Brain Damage]

Tänne voisin lisätä, että olen löytänyt The Thin Line Between Love and Hatesta "sydänystävän". Siis aivan mahtavaa erilaista Maidenia. Soolot, tunnelma, kertosäe, sanat jumalauta. Parhautta siis aivan täysin. Kaiken kukkuraksi jos vituttaa niin aivan loistava biisi. Yksi tämän hetken suosikkejani.

The Thin Line Between Love & Haten ongelmana on mielestäni pituus. Kappale olisi aivan loistava, jos se loppuisi siihen viimeiseen kertosäkeeseen. Biisin loppuosa on nimittäin mielestäni aivan turha. Latistaa muuten hienoa biisiä niin paljon, että helposti tämä putoaa sinne keskikastiin Maidenin biiseistä puhuttaessa.

[Putee]

Nyt alkaa toisen levyn arvostelu.

The Wicker Man

Levy alkaa erinomaisella starttelilla, biisi räjähtää todella hyvä riffillä. Sitten tulee säkeistö, joka jatkaa todellaa hyvällä tavalla intro osaa. Bruce jää tässä kohtaa soitinten varjoon, mutta suoriutuu erittäin hyvin. Pre-choruskin lähtee mallikkaasti nostamaan tunnelmaa kertsiä varten, joka on mielestäni liian yksitoikkoinen varsinkin rumpujen osalta. Sitten tulee taas LYHYT säkeistö ja suhteellisen pitkä Pre-chorus ja sitten kertsi ja sitten lähtee soolo silkkaa parhautta! aivan mahtava soolo parhaimpia tällä levyllä ehdottomasti. Välisoittokin on ihan jees. Kertsin jälkeen tulee mahtava huudatus kohta, jonka itse haluasin keikalla kokea :] siihen se sitten loppuu hieman liian hätäisesti. Erittäin menevä hyvä startteri ralli.

4.5/5

Ghost Of The Navigator

Biisi alkaa erittäin kauniilla melodialla, joka kolahtaa itseeni täydellisesti ja sitten biisi lähtee kasvamaan virvelin tahdissa mallikkaasti. Säkeistö tässä on mielestäni vähän mauton, ei mitään erikoista, mutta taas sitten Pre-chorus on todella hieno kohta. Sitten kertsi ei yllätä mitenkään erikoisella tavalla jää vähän Pre-choruksen varjoon. Sitten tulee säkeistöt ja kertsit, soolo ei ole läsnä, ei sovi ollenkaan mielestäni ja ei ole toimiva, mutta taas sen jälkeen oleva välisoitto on varmaankin biisi paras kohta! joka taas laantuu tylsähköön kertsiin, mutta taas biisin lopetus sopi todella biisiin. Kappale on mielestäni vähän liian pitkä pitääkseen kuuntelian mukana, mutta ihan jees kappale

3.5/5

Brave New World

Biisi alkaa hyvin rauhallisella melodia introlla, joka on todella hyvä. Säkeistön alkaessa Bruce ei jää soitinten jalkoihin vaan loistaa soitinten keskeltä, kylmät väreet oikein tulee :] Sitten biisi lähteen liikkeelle erittäin kovalla riffillä ja sitten kertsi on tässä biisissä koko biisin suola vaikka Brave New Worldia toistetaankin koko ajan, mutta tälläistä biisiä olisi kivaa laulaa mukana. Säkeistökin on tullut vähän raskaammaksi ja kuullostaa mahtavalta. Sitten kertsi kolahtaa täydellisesti ja rauhottaa vähän tunnelmaa, mutta aivan sopivasti, soolo lähtee ihan mukavasti, mutta ei yllä The Wicker Man:n tasoon, mutta kuitenkin laadukas soolo ja pituuttakin on ihan mukavasti, välisoittokin lähtee mukavasti sieltä. Tällä levyllä on erinomaiset välisoitot mielestäni. Kertsi lähtee hyvällä tunnelmalla ja kolahtaa taas jälleen! ja biisi loppuukin siihen rauhalliseen loppuun. Täydellinen biisi tunnelma alussa on erittäin rauhallinen, mutta koko ajan nousee ja nousee. Omas mielestä yksi kovimpia vetoja tällä albumilla.

5/5

Blood Brothers

Tämäkin biisi alkaa hyvällä melodialla ja säkeistökin lähtee hyvin sulavasti liikkeelle. Bruce loistaa tässä säkeistössä eikä jää soitinten varjoon. Kertsi lähtee erittäin vahvasti liikkeelle ja on koko biisi kohokohta sitten seuraa hyvin lyhyt säkeistö sitten taas kertsiin. Välisoitto ennen kolmatta säkeistöä on ihan mukava lisä. Säkeistön jälkeen sitten kerstiin, joka taas kolahtaa korkealta! ja sitten soolo, joka on todella hyvä ja sen jälkeinen välisoittokin on PARHAUTTA :] ja sitten tulee todella hyvä rauhallinen välisoitto, josta se biisi lähtee taas kohoamaan korkealle ja toinen soolo on viiskertaa parempi kuin esinmmäinen ja sitten kertsi, joka taas kolahtaa korkealta! :] ja biisi loppuu erittäin hyvään melodiaan. Tämä biisi on myös yksi parhaimpia vetoja tällä levyllä.

5/5

The Mercenary

Biisi lähtee kovalla riffillä, joka jää lyhyeksi. Säkeistö on ihan menevä sitten kertsiin, joka on todella hyvä ja laadukas, mutta ehkä hieman liian pitkähkö, sitten säkeistöön, joka loistaa laadukkaalla riffilläs sitten Pre-chorukseen, joka ihan hauska sinänsä :] Kertsi on taas hieman liaan pitkähkö, josta sitten lähetään soolon, joka oikein rävähtää silmille todella erillainen ja mukava yllätys ja sitten välisoittoon, joka sopii biisi täydellisesti. Biisi loppuu hieman puuduttavaan kertsiin. Tästä biisistä en hirveästi pidä vaikuttaa aika paljon täyte biisiltä, mutta muuten ihan menevä.

3/5

Dream Of Mirrors

Biisi lähtee räväkkäästi liikkelle ja sitten hieman laantuu, mutta mielestäni se ei haittaa kovasti ainakaan. Säkeistö on sitten seuraavaksi ihan jees rauhallisuudesta huolimattakaan ja Bruce loistaa jälleen ja sitten biisi lähtee taas liikkelle hyvällä riffillä, kertsi on todella hyvä ei toista itseään koko ajan ja sitten säkeistöön ja tunnelma rauhottuu paljon ja säkeistö on taas pitkä sitten kertsi rävähtää silmille aivan mahtavaa! Sitten lähtee nopea välisoitto basarin avulla eteenpäin. Kertsistä tulee älyttömän nopea vähän ärsyttävän kuulonen, mutta menee ja sitten sooloon, joka ei ole mitenkään erikoinen sitten pieneen välisoittoon, joka on ihan hyvän kuulonen ja Brucen huudot alkaa sitten tempo hidastuu normaaliin ja kertsi alkaa, joka on alkanut jo puuduttaa :[ mutta lopetus biisille on erinomainen. Täytyy sanoa ettei tämä ole mikään lempibiiseista liikaa toistoa ja ylipitkä. Tämä ei todellakaan ole mikään livebiisi :]

3/5

The Fallen Angel

Ihan mukava alotus hyvällä riffillä. Säkeistö on aika yksitoikkoinen ennenkuin Pre-chorus ja kertsi alkavat, jotka ovat TÄYDELLISSYYTTä :] Sitten lyhyt välisoitto, joka on hyvä ja sitten säkeistöön, joka toistaa samaa kaavaa kuin edellinen ja sitten Pre-chorus ja kertsi jotka ovat hyviä. Sitten sooloon, joka on mahtava ei ole ihan biisi mukaan tehty vaan on lisätty muuta erikoista, joka tekee siitä todella hyvän. Kertsiin, joka on menevä, mutta sitten biisi loppuu todella tylsästi huutoihin yeah, yeah :] Mielipide tästä biisitä on, että ihan menevä ralli, joka sopii livenä soitettavaksi.

4.5/5

The Nomad

Alku riffi on todella mukava ja jotenkin erikoinen ei ehkä ihan Maiden tyylinen, mutta hyvä.
Säkeistössä on mukavasti vaihtelua ja tämäkään ei ole ihan Maiden tyylinen ja sitten kertsiin ja siinä sitten tunnelma laskee ikävästi ja ei olekkaan sellainen nousukohokohta juttu :] Sitten soolo, joka on kauhea mielestäni ei toimi.. sitten Pre-chorukseen ja kertsiin jotka eivät hipoa täydellisyyttä. ja sitten välisoittoon, joka on tämän biisin parhaimpia osioita hieno melodia joka tuottaa kylmiä väreitä ja se kohoaa koko ajan ja tuo tunnelmaa lisää ja lisää. Sitten Pre-chorukseen ja kertsiin, jotka eivät sovi biisiin mielestäni. Biisi loppuu erikoiseen melodiahässäkkään, loppu on ihan hyvä verrattuna muihin. Tästä biisitä en vain tykkää kertsi on aivan kauhea, mutta mielipiteensä kullakin..

2.5/5

Out Of The Silent Planet

Biisi alkaa todella hyvällä introlla, sitten Out Of The Silent Planet laulaminen on erittäin hyvä kohta ennen todella menevää säkeistöä, joka tuo tunnelmaa! Pre-chorus ja kertsi ovat täydellisyyttä! vaikka kertsissä hoilataan vaan samaa, mutta kuitenkin toimii. säkeistön jälkeen tuleva kertsi basarin kanssa on todella menevä paras kohta ja sen jälkeen tuleva välisoitto. Sitten rauhottava väliosio on onnistunut tekele soolon kanssa. ja taas kertsiin, joka toimii basarin kanssa loistavasti! ja loppu on onnistunut tässä biisissä. Ehdottomasti PARAS biisi koko levyltä nousevan tunnelman kanssa! aivan mahtava kappale

5/5

The Thin Line Between Love And Hate

Intro on jotenkin tässä tylsähkö, mutta muuten ihan menevä, mutten sitten kun säkeistö alkaa niin koko biisi lähtee liikkeelle räjähdysmäisesti. Kertsikin on parhautta aivan MAHTAVAA! sitten takaisin säkeistöön, joka pitää tunnelman yllä loistavasti sitten sooloon, joka aivan mahtava, mutta hieman liian lyhyt. Säkeistö pitää taas tunnelman yllä hyvin ja sitten kertsiin, joka toimii aivan täydellisesti! ja toinen soolo perään, joka on parempi kuin edellinen, mutta taas liian lyhyt. Seuraavaksi tuleva aika pitkä välisoitto mukavasti rauhoittaa tätä meneevää biisiä, mukanaan aivan loistavat melodiat taas. Sitten biisi lähtee vähän raskaamman riffin kanssa, jossa on soolo mukana, joka on nyt sopivan pitkä ja hyvä, ei mikään ihan normaali. Biisi loppuu todella rauhalliseen ja melodiseen loppuun, joka hipoaa täydellisyyttä. Tämäkin biisi on parhaimpia koko levyllä, mutta ei ihan yllä Out Of The Silent Planet Tasoon.

5/5

Tässä levyssä on todella hyviä kappaleita ja sitten näitä täytebiisejä, esim The Nomad, Dream Of Mirrorsin ja The Mercenaryn olisi aivan hyvin voinut jättää pois, koska ne ovat täyttää kuraa verattuna muihin biiseihin. Tämä levy eroaa mun mielestä aika paljon muihin verrattuna, koska tässä on käytetty melodiaa aivan uusiin svääreihin, joka toimii itselläni todella lujaa. Yksi onnistunut levy muutamaa täytebiisiä lukuunottamatta.

Keskiarvo: 4.1