Pertti Keinonen wrote:Tämä on pitkästä aikaa mielenkiintoinen aihe meidän foorumilla, joka herättää ajatuksia.
No tämä todellakin. Piti aivan samat sanat postata jo ensimmäisenä vastauksena, mutta maltoin mieleni etten tule sotkeneeksi kenenkään hyviä juttuja. Luettuanu alustuksen päässäni alkoivat pyöriä erilaiset ajatukset asian tiimoilta mutta niiden jäsentely on edelleen kesken. Ehkä myöhemmin.
Hyviä juttuja kuitenkin muiltakin ja täytyy muistuttaa, että esimerkiksi herrasmiehet Iron Constable ja Lappis saisivat kirjoittaa tällekkin osastolle runsaasti nykyistä useammin!
Lappis wrote:"Vähän samanlainen kysymys kuin mitä merkitsee koti, uskonto ja isänmaa. Kannattajuus on samaan joukkoon kuuluva kokonaisvaltainen ja elämäntapaan liittyvä osa identiteetistä."
Oikein hienosti sanottu. Mutta mitäpä, jos nämä ikuiset kliseet kodista, uskonnosta ja isänmaasta eivät merkitse mitään? Koti on siellä, mihin sen päättää perustaa, uskonto...aivan. Isänmaa myöskin itselleni aikalailla turhanpäiväinen asia. Mä voisin asua ihan yhtä hyvin myös Ruotsissa, Norjassa, Islannissa Etc. Asun Suomessa, olen syntynyt Ruotsissa mutta pitäisin itseäni loppupeleissä aika maattomana.
"Kannattajuus on samaan joukkoon kuuluva kokonaisvaltainen ja elämäntapaan liittyvä osa identiteetistä."
Jos toi on se määre, niin kiellän olevani minkään kannattaja.
Mihinkään joukkoon tai jengiin en kuulu. Diggailen siis itsekseni.
Nymanin filosofoinnissa ei tarkoiteta joukkoon kuulumisella aivan sitä miten ymmärsit asian. Joukolla viitataan, että kannattajuus kuuluu samaan sarjaan koti-uskonto-isänmaa. Tässä meidän tapauksessa tuossa jatkona on siis Maiden. Jos on.
Jaa-a. Ehkä mä jotenkin "lojaali" olen, vaikkakin ne überfaniajat on jo kaukana takana päin - ne hommat taisi saavuttaa suurimman huippunsa joskus edesmenneen MaidenFinland.comin aikoihin. Vuoden '82 tienoilta, eli noin 31 vuotta olen pitänyt Iron Maidenista ja kymmenen keikkaakin on tullut käytyä katsomassa (ensimmäinen ja se kovimmin pään räjäyttänyt syksyllä 1984) - näenkö joskus sen yhdennentoista keikan, paha mennä sanomaan. En nimittäin niin hirvittävän innostunut ole Maiden-keikalle lähtemisen ajatuksesta nykyisin, kun on niin paljon muita ja mielenkiintoisempia juttuja tarjolla, eikä 80-lukulainen hevi ole enää omissa musiikillisissa mieltymyksissäni enää kovin lähellä kärkipäätä. Aikansa kutakin. Maku kun on vuosien varrella kovasti laajentunut siitä teiniheviurpon putkinäköisyyydestä jota "makuni" joskus kauan sitten vielä oli. Iron Maidenin musiikkia olen kuitenkin siis kuunnellut "aina", vaikkakin näihin vuosikymmeniin mahtuu pitkiäkin taukoja. Viimeksi kun innostuin bändiä kuuntelemaan päätin kuunnella vain debyyttialbumin. Se kuuntelusessio ottikin sitten vähän pidemmän aikaa kun tuli kuunneltua kaikki studioalbumit järjestyksessä läpi. Jokin niissä lätyissä siis on joka vieläkin jaksaa viehättää, ja tietyt hetket aiheuttavat edelleenkin hyvällä tapaa kylmiä väreitä. Sitten on tietenkin myös ne puhkikuluneet ja/tai muuten vaan paskat biisit jotka aiheuttaa vähän toisella tapaa niitä väreitä. Bändin tuotantohan kun on - poistettuani kiihkofanilasit silmiltäni - ihan rehellisesti sanottuna kokonaisuutena laadultaan vähintäänkin epätasaista, eli sitä laaksoa ja kukkulaa mahtuu matkalle ihan kiitettävästi. Mutta kaipa tuo yksi brittiorkesteri on yksi niitä juttuja joka kulkee mukanani vanhainkotiin asti. Toivotaan niin.
Starstruck wrote: Tosifanius mielestäni tarkoittaa sitä, että hyväksyy ne heikommat hetket osana kokonaisuutta. Turha sitä silti on itseään kiduttaa kuuntelemalla surkeita levyjä tai mennä katsomaan rapakunnossa olevaa yhtyettä.
Tässä ollaan mielestäni asian ytimessä.
Se mikä tekee fanin on jokaisen itsensä määriteltävissä.
Itse suhtaudun ainoastaan termin "fani" käyttöön vähän tiukemmin.
Miksi pitäisi kutsua itseään faniksi jos ei osta levyjä,ei käy keikoilla?
Sen takia,että aikoinaan piti hitosti niistä alkuaikojen levyistä ja edelleen pitää niistä kun niitä kuuntelee kerran viidessä vuodessa?
Eikö voi yksinkertaisemmin vain sanoa pitäneensä bändistä silloin ja yhä pitävänsä niistä levyistä.
Minä mielummin sanon pitäväni yhtyeen/artistin levyistä kuin fanittavani heitä.
Aiheena ihan mielenkiintoinen, jonkun mielestä ehkä jopa lapsellinen. Hyviä bändejä ja levyjäkin on erilaisia. Toiset soivat vain autossa, toiset ovat parhaimmillaan yksin pimeässä kuunneltuina. Mitään en oikeastaan sanan varsinaisessa merkityksessä fanita.
Eniten saan itse irti bändeistä, joita on tilaisuus nähdä livenä. Hyvän livebändin titteli edellyttää toki usein sitä, että diskografiasta löytyy useampi hyvä levy.
Starstruck wrote: Tosifanius mielestäni tarkoittaa sitä, että hyväksyy ne heikommat hetket osana kokonaisuutta. Turha sitä silti on itseään kiduttaa kuuntelemalla surkeita levyjä tai mennä katsomaan rapakunnossa olevaa yhtyettä.
Tässä ollaan mielestäni asian ytimessä.
Se mikä tekee fanin on jokaisen itsensä määriteltävissä.
Itse suhtaudun ainoastaan termin "fani" käyttöön vähän tiukemmin.
Miksi pitäisi kutsua itseään faniksi jos ei osta levyjä,ei käy keikoilla?
Sen takia,että aikoinaan piti hitosti niistä alkuaikojen levyistä ja edelleen pitää niistä kun niitä kuuntelee kerran viidessä vuodessa?
Eikö voi yksinkertaisemmin vain sanoa pitäneensä bändistä silloin ja yhä pitävänsä niistä levyistä.
Minä mielummin sanon pitäväni yhtyeen/artistin levyistä kuin fanittavani heitä.
Niinpä. Eikös todellinen truufani oo sellainen, joka uskaltaa sanoo mielipiteensä myös huonommasta tuotannosta. Itse pidän itseäni fanina, mutta täytyy myöntää että huonoimmat levyt pyörii aika harvoin soittimessa, ja löytyy Maidenilta tietysti niitäkin biisejä, jotka mun mieleistä olis yhtä hyvin voinut jättää tekemättä. Keikoilla tulee käytyä, ei tosin lojaaliudesta vaan siitä yksinkertasesta syystä että omasta mielestäni Maiden (ja varsinkin Dickinson) on nykyään timanttisessa live-kunnossa.
"Good night... from Iron Maiden... from Eddie... and from the boys!"
Starstruck wrote: Tosifanius mielestäni tarkoittaa sitä, että hyväksyy ne heikommat hetket osana kokonaisuutta. Turha sitä silti on itseään kiduttaa kuuntelemalla surkeita levyjä tai mennä katsomaan rapakunnossa olevaa yhtyettä.
Tässä ollaan mielestäni asian ytimessä.
Se mikä tekee fanin on jokaisen itsensä määriteltävissä.
Itse suhtaudun ainoastaan termin "fani" käyttöön vähän tiukemmin.
Miksi pitäisi kutsua itseään faniksi jos ei osta levyjä,ei käy keikoilla?
Sen takia,että aikoinaan piti hitosti niistä alkuaikojen levyistä ja edelleen pitää niistä kun niitä kuuntelee kerran viidessä vuodessa?
Eikö voi yksinkertaisemmin vain sanoa pitäneensä bändistä silloin ja yhä pitävänsä niistä levyistä.
Minä mielummin sanon pitäväni yhtyeen/artistin levyistä kuin fanittavani heitä.
Tässäpä se. Näin kuuden vuoden viiveellä... En kutsukaan välttämättä itseäni faniksi. Voiko 45-vuotias ollakaan minkään muun fani kuin viagran ja verenpainelääkkeiden?
Levyt kyllä ostan. Keikoilla käyn harvemmin. Kun on perheet ja asuntolainat ja velkaa korviin asti, niin ei täältä Pohjois-Karjalan korpimailta paljoa lennellä fiilistelemään.
Fani muutenkin... Käytin sitä sanaa lähinnä keskustelun herättäjäksi. Mulle kaikkien aikojen kovin bändi on AC/DC, etenkin Bon Scottin aikainen. En minä silti ole senkään bändin fani, rakastan vain heidän musiikkiaan. Fani on tuuletin, tai joku joka tykkää hetken Adriana Grandesta koska Jennakin tykkää.
Kuulapsi, kuule Taika-Jimin huuto
Kuulapsi, avaa seitsemäs hylje
