Maidenin paras 2000-luvun levy?

[OsmaGunner]

Täältä ääni menee Brave New Worldille, mutta ei kauas jää AMOLAD:kaan. Tällainen ei-numeroilla-arvosteltu, vaan fiilispohjalta tehty Maidenranking voisi näyttää tältä.

1. Seventh Son of a Seventh Son
2. Brave New World
3. A Matter of Life and Death
4. No Prayer for the Dying
5. The Final Frontier

TFF lopullista sijoitusta listalla ei voi oikein vielä sanoa, mutta ei se ainakaan nouse. Dance of Death on aika alhaisella sijoituksella muutaman heikomman biisin vuoksi, mutta ei sekään ihan paska levy ole. DoD:ia lukuunottamatta, voi kyllä huomata että meikäläinen on viehtynyt tähän reunion aikaan.

[overkill]

Kyllähän täältä ääni meni AMOLAD:ille. Ilmestymisestä asti levy ollut helposti vähintään Maidenin top-5:ssä, edelleen toimii loistavasti. Oikeastaan ainakin ainoa 2000-luvun levy jolla on jakoa Maidenin kasarilevyihin verratessa.

Uusin puolestaan vaikuttaisi (valitettavasti) olevan omaan korvaan heikoin kokonaisuus reunionin jälkeisistä levyistä. DoD ja BNW ovat melko samalla viivalla jossain siinä välissä sitten, hyviä levyjä toki molemmat, erityisesti Dance of Death iski ilmestyessään kovasti eikä nyt hirveästi ole ajan hammaskaan purrut levyyn.

[Journeyson]

1. A Matter Of Life And Death (2006)
Ei mitään jakoa muilla. Maidenin paras levy, yksi parhaimpia levyjä ikinä ja todella synkkä ja tiivis kokonaisuus. Levyltä on mahdoton valita parasta biisiä, sillä kaikki ovat mielestäni lähes samantasoisia, tasokkaita eepoksia ja lyhyemmät biisit ovat lajissaan 2000-luvun parahaimmistoa Maidenilta. Tätä levyä ei enää ylitetä.

2. The Final Frontier (2010)
Hieno kokonaisuus tämäkin, Maidenin kokonaisrankingissa en osaa vielä pistää oikein mihinkään paikkaan, mutta kyllä tämä jo törkeän kovalla jälkipuoliskollaan pääsee milleniumin toisiksi parhaaksi. Starblind ja When The Wild Wind Blows hakkaavat jokaisen AMOLADin biisin, mutta sitten taas alkupuoli levyllä jää heikommaksi kuin AMOLADilla. aloitusbiisi ei aiheuta itselläni mitään vilunväristyksiä, vaikka ihan kelvollinen onkin. El Dorado, Mother Of Mercy, Coming Home ja The Alchemist jäävät selvästi AMOLADin alkupuolen biisien alle. Jälkipuoli on kuitenkin aivan yhtä komea kuin AMOLADilla, pari aik.- mainittua jopa ylittää AMOLADin. Silti, kokonaisuus ei lähellekään yhtä tiivis kuin edeltäjällään.

3. Dance Of Death (2003)
Yhtä lailla paria kappaletta lukuunottamatta upea tuotos parilla hienolla eepoksella. Olen aina pitänyt myös levyllä vallitsevasta mystisestä tunnelmasta, ja jopa paljon haukuttu Wildest Dreams on minusta törkeän kova biisi. Face In The Sand levyn ainoa heikompi veto.

4. Brave New World (2000)
Erittäin hyvä levy kyllä tämäkin, tosin The Mercenaryn junnaava studioversio ja mielestäni aika tylsä The Thin Line Between Love & Hate riittävät tiputtamaan levyn huonommaksi kuin Dance Of Death ja sen seuraajat. Muuten ei levyssä kyllä valittamista.

[Tolppanen]

2000-luku, Maidenin toiseksi paras ajanjakso heti Golden Eran jälkeen ja voin sanoa, että minun mielipiteissäni ei edes häviä paljoa. Sen verran kovaa kamaa tullut Brucen paluun jälkeen, jokainen levy on vähintään hyvä.

1. A Matter Of Life And Death (2006)
Ei mitään jakoa muilla. Maidenin paras levy, yksi parhaimpia levyjä ikinä ja todella synkkä ja tiivis kokonaisuus. Levyltä on mahdoton valita parasta biisiä, sillä kaikki ovat mielestäni lähes samantasoisia, tasokkaita eepoksia ja lyhyemmät biisit ovat lajissaan 2000-luvun parahaimmistoa Maidenilta. Tätä levyä ei enää ylitetä.

Sinäpä sen jo sanoit. Kuvastaa oikeastaan sanasta sanaan myös meikäläisen mielipidettä tästä levystä. Helvetin kova, biisien taso korkealla ja ennenkaikkea tasainen kauttaaltaan alusta loppuun asti. Monia todellisia helmiä ja 5-pisteen biisejä.

2. Brave New World
Kyllä se on se tasaisuus, mikä on avainsanana jälleen, myös tämänkin levyn kohdalla. Parantunut vuosien mittaan, nykyään en löydä levyltä ainuttakaan edes kehnoa biisiä. Levyn kritisoidut ja mielipiteitä jakavat pari viimeistä raitaa ovat aina toimineet. Tai no viimeinen biisi ei yhtä paljon kuin nykyään. Myös mahtavat soundit levyllä, kiitosta erityisesti rumpusoundista, tiukka virvelisoundi!

3. Dance Of Death ja The Final Frontier
Mä en yksinkertaisesti nyt pysty rankkaamaan noita. Vielä. Saakoot odottaa levynarvostelu-urakkaa, jonka piakkoin meinaan aloittaa (kronologisessa järjestyksessä tosin, joten tovi vielä menee.

DOD:illa on paljon hyviä kappaleita. Oikeastaan levyn kaksi eeposta, Dance Of Death ja Paschendale ovat kummatkin uskomattoman hienoja. Parempia kuin yksikään BNW:n biisi, mutta tasaisuus on DOD:illa aavistuksen heikompi. Rainmaker on aina kuulunut Maidenin lyhyiden biisien parhaimmistoon. Samoin sinne kuuluu New Frontier. Monia muitakin hyviä löytyy, esimerkiksi vaikka Face In The Sand, Age Of Innocence ja Journeyman. Kitarasoundeista plussaa, rumpusoundeista miinusta.

TFF on sen verran uusi tapaus, että vankkojen mielipiteiden muodostaminen on vieläkin melko arkaa, tosin sellaisiakin on jo. Oikeastaan pidän levyn jälkipuoliskoa, eli 5 viimeistä kappaleita hienona kamana. Erityismaininnan ansaitsevat When The Wild Wind Blows ja The Talisman. Starblind ei juuri yhtään häviä. Ei tälläkään levyllä niitä oikeasti heikkoja lenkkejä ole, mutta levyn alkupuoli onkin "vain" hyvää kamaa.

[Jeeves]

Vaikea kysymys, todella tasavahvoja on mun makuun kaikki neljä 2000-luvulla ilmestynyttä. Ihan intuitiolla laittaisin nuo tällä hetkellä seuraavaan järjestykseen:

1. A Matter Of Life And Death
2. Brave New World
3. The Final Frontier
4. Dance Of Death

AMOLAD on ilmestymisestään lähtien kyllä ollut todella kova, nousi samantien suosikkien joukkoon ja aika hyvin siellä on pysynytkin. Kokonaisuus todella tasainen, pari hieman heikompaa raitaa löytyy mutta ei siellä mitään selkeitä kuraroiskaisuja ole. Löytyy myös pari todellista huippubiisiä.

Brave New Worldista olen aina pitänyt, mutta viime aikoina olen alkanut pitää myös niitä hiukan vähemmän tunnettuja ja kuunneltuja biisejä arvossa. Avausviisikko on tietty todella kova, Blood Brotherskin on ihan jees vaikka toimiikin huomattavasti paremmin livetilanteessa. Dream Of Mirrors on itselle vähän väliinputoaja. Lopetuskolmikko ei millään yllä ekan puoliskon tasolle, vaikka onkin nostanut jonkin verran osakkeitaan ajan kuluessa. Out Of The Silent Planet ei kyllä toimi vieläkään, surkea biisi.

The Final Frontier on aika vaikea levy, mutta toimii kyllä hienosti. Kasvaa hienosti loppua kohden, lopetusnelikko on todella hyvä. Alkupuoliskolta löytyy Mother Of Mercy, muuten alkupää on ehkä aavistuksen keskinkertainen. El Dorado on ihan jees ja The Alchemistissa on kyllä yritystä, mutta muuten jää pahasti loppupuoliskon varjoon.

Dance Of Death on selkeästi epätasaisin näistä. Parhaimmillaan levy on ehkä parasta 2000-luvun Maidenia (nimibiisi, Paschendale), mutta levyllä on melkoisesti tasapaksuakin materiaalia. Ihan hyviä ja kivoja biisejä, mutta ei sieltä juuri enempää mitään tajuntaa räjäyttävää materiaalia löydy. Pidän kyllä tästäkin levystä paljon, mutta siltikin ehkä heikoin näistä neljästä albumista.

[Imperator]

Helppo:

1. Dance of Death
2. Brave New World
3. A matter of life and death
4. The Final Frontier

Perustelen myöhemmin... jotenkin sellainen kutina, että tämä neljän suora tosiaan kaipaa hieman perusteluita.