Piece of Mind ja Powerslave ovat soundeiltaan aivan täydellisiä. Inhoan yleisesti ottaen 2000- luvun levyjen soundeja, ne ovat jotenkin "liian hyviä", ylituotettuja. 80- luvulla soundeissa oli usein lässähtävä virvelirumpu ja hallikaiku, mutta onneksi Maiden ei sortunut moiseen. Piece of Mindin soundit ovat "sopivan kasarit", mutta kuitenkin riittävän hyvät. Säröä on sopivasti, ja en usko että esim Where Eagles Dareen sopisikaan mikään yli-särö.
Sama pätee Powerslaveen, vaikka soundimaailmaltaan häviääkin niukasti POM:lle.
Somewhere in Timen soundit sopivat kyllä levyn biiseihin, etenkin kitaroissa soundit ovat jotenkin mystiset. Kuin myös Seventh Sonilla.
The X-Factorissa on synkät soundit (sopivat täydellisesti levyn muutenkin synkkään tunnelmaan), mutta säröä on nyt puolestaan hiukan liian vähän, kuulostaa miltei cleanilta.
Oikeastaan jos vielä yksi mainittaisiin, niin No Prayerilla on jotenkin raaka soundi, ja sekin sopii levyn sävellykseen.
Jos nyt ihan totta puhutaan, Maidenin kaikki levyt sopivat tunnelmansa puolesta soundeihin, vaikka debyytillä ja Number of the Beastilla soundit ovat inhottavan tunkkaiset.
Olen aika samoilla linjoilla Peken kanssa, Piece of Mind on - niin soundeiltaan kuin sävellyksiltäänkin - juuri SE maiden- levy. Brucen laulukin ehdottomasti parasta.