Paras Maidenin ns.eeppinen biisi?

[CreepingDeath]

Äänestin Rime of the Ancient Marineria. Seventh Son tulee hyvänä kakkosena. Listalta puuttuu kokonaan sellainen mahtibiisi kuin For the Greater Good of God. Pari muutakin AMOLADin biisiä olisin halunnut tuosta listasta löytää, vaikken niitä olisikaan äänestänyt.

[Viper]

Äänestin Rime of the Ancient Marineria. Seventh Son tulee hyvänä kakkosena. Listalta puuttuu kokonaan sellainen mahtibiisi kuin For the Greater Good of God. Pari muutakin AMOLADin biisiä olisin halunnut tuosta listasta löytää, vaikken niitä olisikaan äänestänyt.

Äänestys tehty 2005, joten luonnollisestikaan yhtään AMOLADin kappaletta ei siihen ole päässyt.

[Maaster]

Vaikea valinta, kaikki muut patsi ensimmäinen ovat hyviä. Ääneni kuitenkin annoin paschendalelle, sotafriikki kun olen

[Meadow]

Olen kai aiemmin antanut ääneni Seventh Sonille, mutta kyllä se Alexander the Great on kuitenkin se paras. Hieno tunnelma, ja pysyy kasassa koko kestonsa ajan. Lisäksi mahtavat soolot nostavat pisteitä. Juuri tällainen levyn finaalin pitää olla!

[CreepingDeath]

Äänestys tehty 2005, joten luonnollisestikaan yhtään AMOLADin kappaletta ei siihen ole päässyt.

Ai katos, en huomannukkaan, että oli niin vanha aihe. No eipä sitten mitään.

[Osiris]

Tällä hetkellä minusta ns. eeppinen biisi on Sign Of the Cross. Aavemainen alku ja sit lähtee rätinällä...

[Eternium]

Isken kovan viisikon, koska en vain pysty valitsemaan parasta. (Nämä EIVÄT tule paremmuusjärkässä).

1. Paschendale. Mahtava tunnelma, surullinen ja raskas. Tuo muistot mieleen. Aivan mahtavaa.

2. Rime of the Ancient Mariner. Helvatta, mikä biisi. Aivan loistava.

3. Seventh son... Hyvä tarina, loistava kertosäe. Seventh sonin paras biisi.

4. The Longest day. Hyvä tarina, vitun kova kertsi. Tuo muistoja mieleen.

5. Sign of the cross. Tähän en voi laittaa mtn kommenttia, biisi on silkkaa... Rautaa alusta loppuun. Gregoriaanista munkkimörinää alussa, timanttinen kertosäe. Blaze truly rocks.

[Leber]

Vaikeaa on valita parasta, mutta isketään nyt pöytään jonkinmoinen lista:

1. Rime of the ancient mariner
2. Alexander the great
3. Paschendale
4. 7th son of a 7th son
5. Dance of death

Tänään näin, ensi viikolla kenties hieman eri lailla..

[Tolppanen]

No nyt nostetaan jo sen verran syvältä, että tarvitsee köyden kanssa kiipeillä pohjalle asti hakemaan. No mikäs siinä, taas saadaan yksi mielenkiintoinen keskustelu tuonne ylös.

Tähän periaatteessa melko mahdotonta vastata. Kuitenkin päätin käyttää hyväkseni Maidenin biisien TOP 20-listaa, jonka olen ihan hiljattain rustannut kokoon, joten mielipiteet ovat toistaiseksi ainakin muuttumattomia. Siinä olis jonkinmoista paremmuusjärjestystä.

Paschendale (sijoitus 2.)
Kuten näkyy, en juurikaan enempää voisi kyseistä veisua arvostaa. Kyseessä on yksinkertaisesti lähes sanoinkuvaamattoman hieno mestariteos. Joskus vuosia sitten heti aluksi iski mahtavan raskas riffi ja pidin biisistä jo silloin paljon, mutta vuosien mittaan se on kasvanut huimasti ja saanut omissa mielipiteissäni ansaitsemansa hehkutuksen ja arvostuksen. Kaikki osa-alueet toimii, musiikki, lyriikat. Etenkin kertosäkeet, sekä sooloja edeltävä Adrianin riffi sekä itse soolot ovat jotakin jonka takia kannattaa elää.

Fear Of The Dark (sijoitus 3.)
"Whooo-ooo-o-ooo-oo-ooo-o-oo". Yksi syy, minkä takia voi olla 110% ylpeä omasta suomalaisuudestaan. Vai mitäs sanotte, onko A Real Live Onen versioksi Fear Of The Darkista valittu aivan sattumalta juuri Helsingin jäähallissa nauhoitettu versio? Itse taisin olla tuolloin 1 tai 2-vuotias, mutta joka tapauksessa suuri hatunnosto niille 3500 fanaattiselle, jotka olivat mukana silloin ja tekivät tuosta hetkestä niin legendaarisen. Miksi tämä biisi ylipäätään on näin korkealla listassa? Monien mielestä yliarvostettu ja varsinkin livenä ylisoitettu biisi ei tarjoa mitään maata mullistavaa, mutta minä näen tässä jotain muuta. Juuri tämä oli Trooperin ohella ensimmäinen biisi, jonka kautta aloin kuuntelemaan Iron Maidenia. Seuraavan 2 kuukauden aikana omistin kaikki studiolevyt aitoina hyllyssäni. Se kertoo jotain. Tässä biisissä vaan on aina ollut sitä jotain. Loistava tunnelma, kunnon meininki, hienoja riffejä, hienoja melodioita ja alussa sekä lopussa olevat hiljaiset ja synkät akustiset osuudet.. Emmä tiiä, tämä vaan toimii niin julmetun mahtavasti. Mietin tuossa, että täyttääkö tämä biisi ne kriteerit, joiden perusteella sen voisi tälle listalle nostaa, siis laskea ns. "eeppiseksi". Kyllä ainakin mun mielestä. Aina ollut tärkeä biisi mulle ja tulee olemaan.

Rime Of The Ancient Mariner (sijoitus 5.)
Jos biisi kestää 13 ja puoli minuuttia, voi helposti ensireaktiona olla ettei millään voi kuvitella jaksavansa kuunnella sitä loppuun tylsistymättä. No, poikkeuksia löytyy aina. Tämä biisi on erittäin kunnianhimoinen ja massiivinen, joka tarjoaa jos mitä kaikenlaista matkan varrella. Laukkaheviä, hiljaista ja salaperäistä, lähes uinuvaa ja odottavaa tunnelmaa, uudestaan täysiin mittoihin kasvavaa nostatusta.. Tämä biisi on monellakin tapaa syy, jonka vuoksi todellakin kannattaa uhrata elämästään se reilu 13 minuuttia ja lähteä matkalle, joka takuulla antaa kaikenlaista.

Seventh Son Of A Seventh Son (sijoitus 7.)
Lähes 10 minuuttia kestoa, eikä aika käy missään vaiheessa pitkäksi. Alussa 2x säkeistö+kertosäe- kierto, jonka jälkeen hiljainen osio, joka kuulostaa osin todella aavemmaiselta ja luo lähes täydellisen tunnelman. Sitten lähdetään taas liikkeelle isolla vaihteella ja paahdetaan loppuun asti. Todella eeppinen ja tunnelmainen teos. Ja 8:51 --> eteenpäin on melkein jotain parasta mitä on koskaan tehty, ihokarvat nousevat pystyyn.. jotain niin kaunista. Jos Paschendalen soolo-osiosta sanoin, että sen takia kannattaa elää, tämä 7th Sonin viimeinen minuutti lukeutuu samaan kastiin. Jotain ihan uskomatonta.

Hallowed Be Thy Name (sijoitus 8.)
Pahanenteiset ja mystiset kongin iskut, hiljainen ja salaperäinen kitarakuvio "I'm waiting in my cold cell...".. Vittu mikä fiilis tuosta tulee kun alkaa keikalla! Tämä biisi jos mikä on yleisesti Iron Maiden- fanien suosikki, joillakin vähän vähemmän joidenkin mielestä paras tai parhaimpien joukossa, mutta anyway, en ole tavannut Iron Maidenia kuuntelevaa ihmistä, joka ei arvosta tätä teosta enemmän tai vähemmän. Studioversio sinänsä on ajoittain hieman munaton ja tempo on luvattoman hidas, mutta.. voi että sitä live-fiilistä. Sävellyksenä loppujen lopuksi aika yksinkertainen jopa (jälkimmäinen puolisko biisiähän on käytännössä E:tä ja D:tä vuorotellen soolojen alla), mutta silti iskee niin maan perkeleen syvälle tajuntaan, ettei mitään rajaa.

Sign Of The Cross (sijoitus 9.)
Blaze Baileyn ajan ehdottomasti paras biisi. 11-minuuttinen mestariteos, joka alkaa synkällä ja hiljaisella melodialla ja matalalta lauletulla osuudella.. sitten räjähtää. Hienoja, melodisia kuvioita, jotka todella miellyttää korvaa. Kertosäe toimii. Keskellä yhtäkkiä arvaamaton stoppi ja Harrisin tavaramerkiksi muodostunut aivan täydellinen rytminvaihdos. Kaiken kaikkiaan mahtava eepos, jonka arvoa ei vähennä yhtään se, että on levytetty vuonna 1995 eikä se, että laulajana toimii Bailey. Hän tulkitsee loistavasti, toki Brucekin tämän osaa hoitaa niin kuin Riolla hyvin nähdäänkin.

The Phantom Of The Opera (sijoitus 11.)
Steven ja koko Iron Maidenin ensimmäinen näyttö ja osoitus mieltymyksestä progeiluun, tahtilajin vaihdoksiin, pitkään kestoon ja eeppisyyteen. Ja jo ensimmäisellä levyllä. Tätä biisiä tuli ylistettyä useamman rivin verran tuossa Iron Maiden- levyn arvostelussa, sieltä voi mennä lukemaan jos jotakuta kiinnostaa.

For The Greater Good Of God (sijalla 16.)
Kyllä oli meikäläinen aika sanaton 2006 tämän ekan kerran kuultuani. Poikkeus sinänsä näihin pidempiin biiseihin, että iski heti ensimmäisellä kuuntelulla. Toki biisi on vielä senkin jälkeen kasvanut huimasti. Alun ja aivan lopun herkät säkeistöt ovat suorastaan ihanaa(sallitte varmaan sanan käytön ) kuultavaa, aivan kuten esim. WTWWB:ssa. Lyriikat ovat aivan loistavat, jotain biisin kolahduksesta kertoo, että ekalla kuuntelulla en ollut lyriikoista perillä oikeastaan yhtään, vasta myöhemmin tutkailin kansivihkosta. Aivan mahtava biisi.

Loput tuossa ylempänä mainitut eivät ole listalle mahtuneet, mutta eivät kyllä kovinkaan kaukana alapuolellakaan majaile. Onhan noita toki muitakin, lähinnä näitä uudempia, joita ei toki ymmärrettävistä syistä ole tuolla äänestysvaihtoehdoista. When The Wild Wind Blows olisi nykyään todella varteenotettava vaihtoehto tuolle koko TOP 20-listalle, mutta antaa nyt olla, kun olen listan jo tehnyt. Sijoitan sen sitten sijalle 21. kun teen listalle jatkoa.

[Varjis]

^ Hieno postaus siellä ylempänä!

Itse nyt on pysyvää suosikkia oikeastaan mahdoton sanoa. The Final Frontierin lopputykityksessä on näitä ihan mieletön määrä, samoin AMOLADilla.

Sanotaan vaikka nyt tämänhetkiset suosikit, Rime Of The Ancient Mariner, Seventh Son of a Seventh Son, Dance Of Death ja Alexander The Great. Katsotaan sitten kesällä miten TFF:n kama toimii livenä, kuten nyt popittava The Talisman. Kaikki huikeita biisejä, varsinkin ensimmäisenä mainitun olisin halunnut nähdä livenä SBIT-kiertueella, Flight 666:llä näyttää ihan mahtavalta efekteineen...

e: Niin sen äänenkin vois antaa... annetaan se nyt vaikka sille Rime Of The Ancient Marinerille tällä kertaa.

[nickorules]

Hallowed Be Thy Name on suoraan sanottuna täydellinen, ja kaupan päälle ehkä maailman paras sanoitus.

Toiseksi parhaaksi sanon vaikka Revelationsin, joka myös menee taiteen puolelle, eikä häviä musiikillisesti eikä sanoituksellisesti juurikaan edelliselle.

Paras Bayleyn aikainen kappale on Sign of the Cross, joka jyrää armottomalla tunnelmalla ja miehen upealla tulkinnalla. Ja kappaleessa on ehkä parhaat Maiden-soolot koskaan.

Alexander the Great (356-323 B.C.), To Tame a Land, Fear of the Dark ja The Clansman ovat kovimmat haastajat.

Still Life ja No Prayer for the Dying jäävät alle kuusiminuuttisina pois valinnoista, vaikka molemmat ovat suhteellisen eeppisiä vetoja.

[Imperator]

Äänestin Seitsemää veljestä!!!

Rime, Sign of the cross ja Alexander tulee hyvin perässä.

Toki Paschendalekin ihan vitun kova, en kuitenkaan pidä 2000-luvun Maidenistä yhtä paljon kuin vanhemmasta... vaikka lasit onkin olleet päässä.

[Imperator]

Still Life ja No Prayer for the Dying jäävät alle kuusiminuuttisina pois valinnoista, vaikka molemmat ovat suhteellisen eeppisiä vetoja.

...Jeps, ei kai tuota pelkästään pituuden perusteella voi arvioida. 6 minuuttia saattaa hyvinkin riittää. Caught somewhere in time on pitkä biisi, jossa on kanssa eeppisiä elementtejä, mutta ei siinä tapahdu yhtä paljon kuin vaikkapa Sea of Madnessissä, joten kumpi biisi on eeppisempi??

No Prayer for the Dying on mielestäni loistobiisi ja kyllä siitä olisi voinut tehdä vaikka vähän extended epic-versionkin minun puolestani.

Dance of death puolestaan vähän kulunut omissa korvissani. Hyvä biisi, mutta ei sitä usein jaksa.

[Karpaasi]

^Onhan tuo termi "eeppinen" suhteellinen asia. Siinä missä joillekin eeppisyys tarkoittaa pituutta ja monimutkaisuutta, toisille riittää se "fiilis", laukkakomppi tai lyriikat.

Maidenin uusilla levyillä on "muodollisesti päteviä" eeppisiä biisejä, joita en kuitenkaan laske eeppisiksi biiseiksi. Esim. AMOLADilla on intuitiivisesti katsottuna eeppisiä kappaleita Brighter than a Thousand Suns, The Legacy sekä For the Greater Good of God. Uusimmalla levyllä eeppisiä biisejä on Isle of Avalon, When the Wild Wind Blows ja varauksella The Talisman. The Talisman on hyvä kappale, mutta sen tarinankerronta jättää valjuksi.

Caught Somewhere in Timea pidän eeppisenä, vaikka sillä onkin vähemmän pituutta kuin monilla uusien levyjen kappaleilla. Itse taidan pitää termiä "eeppinen" sellaisena, että sitä ei voida käyttää kaikkiin levyjen kappaleisiin. Ne on niitä oletettuja helmibiisejä levyillä, joiden sisältö on tarkkaan harkittu. Toki paskojakin eeppisiä kappaleita on, mutta kuten sanoin, aika mielivaltaisesti itse määrittelen eeppisen kappaleen sisällön varsinkin viimeisillä studiolevyillä, joilla pitkät biisit ovat kärsineet inflaation.

------------

Henkilökohtaisesti oman Maidenin parhaan eeppisen biisin tittelin vie jompikumpi Dance of Deathin pitkistä biiseistä: Dance of Death tai Paschendale. Ensimmäisessä kappaleessa on aina kiehtonut sen kelttimelodiat ja teema kaverista, joka joutuu keskellä kuolleiden kekkereitä. Kolmen minuutin breakdownista alkava "tanssimelodia" käynnistää kappaleen tunnelmallisen intron jälkeen lentoon. "As I danced with them my free spirit..." -kohta ja "Brucen" pakoa käsittelevä säkeistö ennen sooloa ovat tunnelmalliset. Ehkä kuitenkin soolo-osio on koko kappaleen paras osa. Tässä on myös henkilökohtaisesti Dance of Deathin vahvuus: liidikitarat erottuvat aivan loistavasti, ja vastaavia sooloja ei ole yhtään The Final Frontierilla. Jokainen kitaristi vetää kappaleeseen sopivan soolon

Paschendalessa ollaan taas hieman erilaisten tunnelmien äärellä ihan introsta lähtien. Ehkä juuri tunnelman erilaisuus tekee kappaleiden arvottamisesta niin vaikean, koska molemmat onnistuvat omalla alallaan mainiosti. Paschendalesta hyökyy musiikissa ja lyriikoissa sodan yksinkertainen karuus, joka huipentuu kertosäkeen kotiin kaipuuseen. Kappaleen puolivälissä tuleva "...a rush of blood and over we go -säe yhdistettynä hiljaisuuden jälkeen alkavaan perkeleen hyökkäävään riffittelyyn, sooloihin sekä soolon jälkeiseen "Blood if falling like rain -säkeistöön on luultavasti viimeisen kertosäkeen kanssa kappaleen ehdottomasti parhaita kohtia. Itse asiassa parhaita kohtia Dance of Deathin soolojen kera. Kruununa loppuun vielä jäätävä aavemainen hiljaisuus sotakentällä tapping-liidin kera.

Paha sanoa, mutta jos valinta olisi tehtävä, todennäköisesti Paschendale olisi se Maidenin ehdoton eeppinen kappale. Yleensä ottaen sotalyriikat ovat hyvin kerrottuna aivan helvetin karvoja nostattavaa kamaa, Sabatonkin onnistuu välillä siinä

[I am The Clansman]

Tähän on kyllä niin monta vastausta, vaihtelee mielialan mukaan. Toisaalta Sign of the Cross. Alku saa aina kylmät väreet kohisemaan. Clansman on toinen vaihtoehto, tosin Rock in Rio mielestäni vie Blazen version, kappale pysyy kasassa loistavasti ja yleisö rakastaa. Mutta.. Lopullinen vastaukseni on Aleksanteri Suuri, pelkästään se kun kappaletta tuskin soitetaan livenä ennen jäähyväiskiertuetta, kaikki on yhdessä harmoniassa. Brucen ääni on vain niin mahtava. Hänen nimensä pelkoa miehissä aiheutti...