The Final Frontier albumikeskustelu

[Sir]

Pitäisköhän sitä joskus vielä toisenkin kerran yrittää kuunnella tuo uusi levy? Moneen kertaan on käynyt mielessä antaa pökäleelle toinen mahdollisuus, mutta heti perään tulee automaattisesti toinen ajatus, joka kuuluu suunnilleen näin: "Ääääääääääähhhh, VITUT!". Jännä juttu sinänsä tämä täydellinen mielenkiinnon puute levyä kohtaan, ottaen huomioon sen, että levy on kuitenkin tullut ostettua, ja sen, että sitähän tuli oltua aivan tolkuton Maiden-fanipoika, ja vieläpä helvetin pitkään. Lopullista tuomiota lätystä en siis osaa vieläkään antaa, vaikka julkaisusta onkin jo jokunen hetki ehtinyt kulua.

[Rautapeto]

Pitäisköhän sitä joskus vielä toisenkin kerran yrittää kuunnella tuo uusi levy?

Lopullista tuomiota lätystä en siis osaa vieläkään antaa, vaikka julkaisusta onkin jo jokunen hetki ehtinyt kulua.

Mä en ainakaan ottaisi vakavasti ketään, joka kertakuuntelun tai edes parin kuuntelun perusteella julistaisi "lopullisen tuomion" levystä. Mulla TFF on pyörinyt jokusen kymmentä kertaa enkä nyt vieläkään halua jakaa lopullista tuomiota, vaikka toki jo aika hyvin tiedän mikä levyllä toimii ja mikä ei.

Ylipäätään Maidenin uusin tuntuu olevan sellainen levy, joka vaatii keskimääräistä enemmän kuuntelua, että sen pystyy pureskelemaan. Yksi syy on tietysti levyn hervoton mitta, mutta myös se, että siellä on aika paljon hienosyistä tavaraa.

[Sir]

Mä en ainakaan ottaisi vakavasti ketään, joka kertakuuntelun tai edes parin kuuntelun perusteella julistaisi "lopullisen tuomion" levystä.

En ottaisi minäkään. Siksi kirjoitin, niin kuin kirjoitin. Varsinkin, kun kyseessä ei ehkä kuitenkaan taida olla mikään kerralla kolahtavaa yksinkertaista, hittikertosäkeiden varaan rakentuvaa musiikkia sisältävä kiekko.

Hämmentävää tosiaan tuo oma mielenkiinnon puutteeni tuota levyä kohtaan, kun kuitenkin olen monenkin yhtyeen levyistä ollut tänäkin vuonna aivan yhtä innoissani kuin penskana Maidenin kiekoista.

Lupaan kuitenkin kehua/haukkua kiekkoa julkisesti täällä, kunhan olen saanut aikaiseksi perehtyäkin siihen.

[Jukka]

Itse taas en ole koskaan ymmärtänyt sitä kummallista tapaa kuunnella levyt väkipakolla hyviksi. Mielenkiinnoton levy on mielenkiinnoton levy, ei se siitä kuuntelemalla parane.

[IndianaJones]

^ Jaa a, tässä on käsittääkseni käyty keskustelua siitä, että parin kolmen kuuntelun (puhumattakaan yhdestä) jälkeen ei kannata lytätä levyä. Yllättävän usein johonkin vanhaan ja hetkeen kuuntelemattomaan, tai todella vähälle kuuntelulle jääneeseen levyyn löytää ihan uutta näkökulmaa uudella kuuntelukierroksella. Samaten en itse uskalla esimerkiksi Final Frontieria vieläkään tuomita täysin, kun en ole levyä mielenkiinnon puutteen vuoksi kuunnellut kuin ilmestyessään. 2000-luvun huonoimmalta levyltä vaikuttaa, mutta omalla kohdallani levyjen todelliseen sisäistämiseen saattaa mennä yllättävänkin paljon aikaa. Kenties tästä johtuu, että tapana onkin ollut ainakin yrittää levyjen kanssa "kuunnella hyväksi", kun kokemuksen perusteella olisi jäänyt ensivaikutelman takia niinkin hienoja levyjä hyllyyn pölyttymään kuin The X-Factor ja vaikkapa Helloweenin Keeper Legacy noin esimerkkeinä.

Noh, toisaalta, eipä sitä Britney Spearsia tarvitse kuunnella montaakaan kertaa todetakseen että ei ole mun juttu. Kuitenkin on myönnettävä, että hivenen oudoksun ihmisiä, jotka parin kuuntelun jälkeen hylkäävät levyjä huonoina hyllyyn.

[Jukka]

Kyllä, mutta tässä on kysessä hieman toisenlainen lähestymistapa aiheeseen, koska aika paljon tulee vastataan tätä "mahdollisuuden antamista" tai jotain muuta diipadaapaa. Kärjistettynä tämä on tätä vanhaa kunnon se-on-hyvää-koska-se-on-Maidenia -ajatustapaa, mutta vähän vaan pitkäjänteisemmässä ja, sanotaanko nyt hienostuneemmassa, muodossa. Vielä kun heitetään joku hassu vertaus tähän, niin kyllä aivan varmasti jotkut härän kivekset ovat hieno ja arvostettu, aromikas, tuore ruokalaji, mutta jos ne maistuvat pahalta niin ne maistuvat pahalta. Siinä ei suoritettujen toistojen määrä enää vaikuta makuelämykseen millään tavalla.

Ja minkä ihmeen takia sitä mielipidettä pitäisi oikeastaan pantata sen ihmeemmin, korjaako SUPO ovelta kun tuli sanottua uudesta Kake Randelinista pahasti ilman 20 kuuntelukertaa? Kyllä levyt voi ihan hyvin tuomita sen parin ensimmäisenkin kerran jälkeen, siitä vaan tuomitsee. Mielipide voi toki muuttua ajan saatossa, mutta niiden jatkuva pyörittäminen jonkinlaisen ihmeen toivossa on lähinnä jo hölmöjen hommaa. Kun ei miellytä, niin ei miellytä.

[DevilLook]

Eipä ole tätä keskustelua tullu seurailtua, vaan eipä ole Final Frontier -levyäkään tullu kuunneltua "aikoihin". Ja syy tähän on se että levy tosiaan ei kiinnosta. Mutta noi "mahdollisuuksien antamiset ja mielipiteiden panttaamiset" johtuu mulla ainakin siitä, että kyseessä on bändi joka on merkinnyt enemmän mun musiikin kuuntelussa kuin mikään muu. Maideniä on tullu fanitettu monella tapaa huomattavasti enemmän kuin oikeastaan yhtäkään muuta bändiä. Ja siksi on vaan vaikea hyväksyä että bändiltä tulee levy, joka ei sitten nappaakkaan.

Nyt uskalla todeta, että levy on todella pettymys. Ja sitä tuli tosiaan kuunneltua jopa väkisin, mutta ei vaan toimi. Siinä on hyvät hetkensä mutta ei yhtään sellasta mistä ite Maidenissä diggaan. Menevää, melodista, helppoa kuunneltavaa. Näitä biisejä löytyy kasarilevyiltä ja hieman myöhemmiltäkin. Mutta esim AMOLAD alkoi jo olemaan raskasta kuunneltavaa vaikka toimiikin sata kertaa paremmin kun TFF. Tästä levystä johtuen en esim ole kauhean innoissani tulevista rundeista, ja jopa stadin keikka on alkanu arveluttamaan. Pelkään (varmaan monen muun tavoin) että uudelta levyltä tulee "liikaa" biisejä! Mä haluun truupperin!!!

Ja sitten kun mun mieli muuttuu, niin ei saa tulla sanomaan mitään Nyt tuntu tältä, huomenna saatta aurinko paistaa

[Wasted]

Siinä olen Jukan kanssa samaa mieltä, että turha sitä on mielenkiinnotonta levyä väkisin kuunnella. Muuten olen kuitenkin pitkälti IndianaJones linjoilla. Useat aivan suurimmista suosikkilevyistäni ovat sellaisia, jotka eivät hirveästi sytyttäneet ensimmäisellä kuuntelulla. Näissä tapauksissa, näin jälkeenpäin ajatellen, tuntuu selvältä, että kannatti kuunnella enemmän. Helvetin paljosta sitä olisi jäänyt paitsi, jos olisi heittänyt roskakoriin ne albumit, jotka eivät olleet kovaa kamaa heti ensimmäisellä kerralla. Tämän takia en ota kovin vakavasti niitä, jotka lyttäävät levyn yhden kuuntelun perusteella, tai oikeammin heidän mielipidettään (jokaisella on toki vapaus päättää, miten kuunneltavansa valitsee). Jossain toki menee raja, että kuinka huonoa levyä ei enää kannata kuunnella enempää. Eihän tietenkään kannata kiduttaa itseään täysin paskalla albumilla. Mutta jos on sellainen tilanne, että musiikista löytyy selvästi hyviä elementtejä, mutta kokonaisuus ei silti hirveästi iski, niin silloin sanoisin, että kannattaa tehdä lisäkuunteluita, varsinkin jos tyylilaji on sellainen, josta yleensä pitää. Sellaisen näkökulman toisin myös, että ei kannata ostaa sellaista levyä, jota ei tiedä haluavansa kuunnella useita kertoja.

The Final Frontierin tapauksessa levy tuntui aluksi ihan ok-kamalta, ei enempää eikä vähempää. Kuitenkin tietyistä kappaleista aistin selvästi, että ne tulevat paranemaan todennäköisesti paljonkin, kunhan ne saa kunnolla sisäistettyä. Runsailla lisäkuunteluilla albumi osoittautuikin sitten todella hyväksi. Yllättäen kävi niin, että ne suoraviivaisemmatkin kappaleet, joilta en niin hirveästi odottanut, muuttuivat paremmiksi. Toisaalta Isle of Avalon vaikutti erittäin lupaavalta ensimmäisellä kuuntelulla, mutta ei sitten kasvanutkaan toivomallani tavalla. Kyseisessä kappaleessa on kyllä mystinen, lyriikoiden tukema, tunnelma kohdillaan, mutta silti jokin vähän tökkii. Syy lienee säkeistöjen pituuksissa, tekevät biisistä jotenkin junnaavan (termi, jota hyvin harvoin koen tarvitsevani). Erikoista sinänsä, kun kappale on kuitenkin juuri, eikä melkein, sellaista tyyliä, joka itseeni yleensä iskee aivan totaalisesti. Ihan hyvä biisi kuitenkin kyseessä. "Mother earth..."-kohta on todellakin majesteettinen ja kertosäe myös hyvä.

Starblind on itselleni muodostunut jonkinasteiseksi suosikiksi niiden Infinite Dreamsia muistuttavien kertosäkeen jälkeisten aivan jumalaisten kohtien ansiosta. Vaikka onhan biisi muiltakin osin hyvä. Talisman on toinen kova, loistavien laulu- ja kitaramelodioiden sävyttämä, kappale. Intro saisi kyllä olla vähän kuuluvampi, ei läheskään yhtä hyvä kuin Legacyn vastaava. Kaikkein yllätyksellisin biisi on ollut El Dorado, joka single-kappaleen statuksesta huolimatta on kasvanut vielä kymmenienkin kuunteluiden jälkeen. Aluksi ei siitä edes pahemmin välittänyt, mutta nyt se tuntuu kokonaisuudessaan olevan aivan huippu-kamaa, ehkä Maidenin 2000-luvun paras alle 7-minuuttinen. Ainoastaan soolo-osuus on vähän peruskauraa. Kantavin voima lienee Brucen lyriikat ja erityisesti se miten loistavasti mies ne tulkitsee. The Man Who Would Be King on ainoa kappale, josta en saa oikein mitään otetta. Muuten Final Frontier on varsin tasavahva kokonaisuus.

[IndianaJones]

Kyllä, mutta tässä on kysessä hieman toisenlainen lähestymistapa aiheeseen, koska aika paljon tulee vastataan tätä "mahdollisuuden antamista" tai jotain muuta diipadaapaa. Kärjistettynä tämä on tätä vanhaa kunnon se-on-hyvää-koska-se-on-Maidenia -ajatustapaa, mutta vähän vaan pitkäjänteisemmässä ja, sanotaanko nyt hienostuneemmassa, muodossa.

Ok, point taken. Tämähän on tietenkin jo itsensä pettämistä, jos yrittää epätoivoisesti kuunnella huonoa levyä hyväksi sen takia, että kannessa seisoo tietty nimi. Moni on esimerkiksi St. Angeristä heittänyt kommenttia, että kyllä se aukesi, kun jaksoi kuunnella kaksi vuotta. Ja varmasti moni näistä jaksoi kuunnella ihan vain Metallica-logon takia levyä niinkin pitkään, eikä kehdannut myöntää että kyseessä ei olekaan ihan se mestariteos, mitä paluulevystä povattiin. Pikkasen samaa henkeä on tosiaan havaittavissa tämänkin levyn kohdalla tietyissä tapauksissa.

Ja minkä ihmeen takia sitä mielipidettä pitäisi oikeastaan pantata sen ihmeemmin, korjaako SUPO ovelta kun tuli sanottua uudesta Kake Randelinista pahasti ilman 20 kuuntelukertaa? Kyllä levyt voi ihan hyvin tuomita sen parin ensimmäisenkin kerran jälkeen, siitä vaan tuomitsee. Mielipide voi toki muuttua ajan saatossa, mutta niiden jatkuva pyörittäminen jonkinlaisen ihmeen toivossa on lähinnä jo hölmöjen hommaa. Kun ei miellytä, niin ei miellytä.

Kai se nyt on fakta, että mielipide on aika paljon vankemmalla pohjalla ihan missä asiassa tahansa, jos asiaan on perehtynyt paremmin. Se miten pitkään sisäistämisessä menee riippuu ihan ihmisestä itsestään. Ja omalla kohdallani saattaa mennä ns. "helppojen" levyjenkin avautumiseen pidempään kuin keskivertokuuntelijalla, joten sen takia pyrin "panttaamaan" mielipidettä siihen asti, että koen saaneeni levystä selkeän kokonaiskuvan. Toki ensivaikutelmia on myös mielenkiintoista seurata, ja niillä on usein suurikin vaikutus lopulliseen mielipiteeseen, eli ei niiden ilmaisemisessa mitään vikaa ole. Kuitenkin on vähän hönttiä haukkua joku levy alimpaan helvettiin suurisanaisesti ja parin päivän päästä tulla sanomaan, että oikeastaan viidennellä kuuntelukerralla rupesi jo toimimaan paljon paremmin.

Noh, kukin lotraa tyylillään.

[nickorules]

Noh, toisaalta, eipä sitä Britney Spearsia tarvitse kuunnella montaakaan kertaa todetakseen että ei ole mun juttu. Kuitenkin on myönnettävä, että hivenen oudoksun ihmisiä, jotka parin kuuntelun jälkeen hylkäävät levyjä huonoina hyllyyn.

Juuri näin. Nykypoppi iskee tai ei iske, jotain progempaa pitää kuunnella useampaan kertaan, että levy aukeaa kunnolla.

[Tolppanen]

Kyl tää on kerrassaan vaikea tapaus. Siis koko levy. Ensimmäiseksi iski El Dorado letkeällä laukallaan ja tarttuvalla kertsillään joskus kesäkuussa heti kun biisin kuulin. Nykyäänkin aattelen siitä, että ihan mukava kappale, ei ehkä ihan mestariteos mutta hyvää keskitasoa Maidenin nopeat biisit-sarjassa.

When The Wild Wind Blows on myös iskenyt alusta asti, oikeastaan kyseinen kappale on mielestäni levyn paras. Aluksi en osannut päättä, joko se tai The Talisman, mutta nykyään järjestys on selvä.

Mitä muihin biiseihin tulee.. Starblind on oikeastaan viime aikoina noussut kärkikastiin, olen tajunnut että varsin nerokas tekele. Isle Of Avalon ja The Man Who Would Be King ovat kumpainenkin oikeastaan "vielä avautumistaan odottelevia mestariteoksia". Kummatkin ovat kasvaneet hyviksi biiseiksi alun hämmennyksen jälkeen. Lopullinen oivallus tulee ehkä ajan kanssa, jos tulee.

The Final Frontier on ihan mukiinmenevä perus rockerhevi-veto, ei mahtava, muttei huonokaan. Mother Of Mercy on muuten varsin loistavakin, mutta kertsi ei ole oikein kunnolla auennut, jotenkin jopa ärsyttävä. Coming home on mukava slovari, siitäkin olen pitänyt myös alusta asti, Alchemist sellainen "ihan kiva" lyhyt ja nopea välipala.

Levy kasvaa koko ajan mitä enemmän sitä kuuntelee. Hyvä levy tämä on, mutta tuskin tulee nousemaan A Matterin kaltaiseksi kauttaaltaan kovatasoiseksi mestariteosta, jolla ei ole todellakaan yhtään turhaa tekelettä. Ei ole oikeastaan Final Frontierillakaan, mutta kappaleiden taso ei aivan yllä Matterin sfääreihin.

[Varjis]

Kyl tää on kerrassaan vaikea tapaus. Siis koko levy.

Tuo lupaili aika myrskyistä kritiikkiä, mutta ei se sitä sitten ollutkaan.

Itsellä edelleen ihan Maidenin kärkilevyjä, joskin pari biisiä olen jo ehtinyt kuluttaa miltei puhki. Täytyy pitää vähän taukoa ja kuunnella sitten taas uudestaan.

[Jukka]

Ok, point taken. Tämähän on tietenkin jo itsensä pettämistä, jos yrittää epätoivoisesti kuunnella huonoa levyä hyväksi sen takia, että kannessa seisoo tietty nimi. Moni on esimerkiksi St. Angeristä heittänyt kommenttia, että kyllä se aukesi, kun jaksoi kuunnella kaksi vuotta. Ja varmasti moni näistä jaksoi kuunnella ihan vain Metallica-logon takia levyä niinkin pitkään, eikä kehdannut myöntää että kyseessä ei olekaan ihan se mestariteos, mitä paluulevystä povattiin. Pikkasen samaa henkeä on tosiaan havaittavissa tämänkin levyn kohdalla tietyissä tapauksissa.

Tätä juuri tarkoitan. Kyllä minullakin on läjäpäin levyjä, jotka eivät muutamalla ensimmäisellä kerralla ole tuntuneet juuri missään, mutta sitten ajan kanssa alkaneet toimia ihan eri tavalla. Mutta näissä levyissä on ollut kuitenkin jollain tasolla jo heti kättelyssä havaittavissa jonkinlaista potentiaalia, tai tuttuja piirteitä, jotka eivät kuitenkaan ole innoittaneet palaamaan levyn äärelle tuon tuosta. TFF taas kuuluu siihen kategoriaan, joka ei useista kuunteluista huolimatta ota tulta alleen sitten mitenkään. Juuri tässä vaihessa moni aloittaa sen väkisin hyväksi kuuntelemisen ja selittelee sitä progressiivisuudella tai millä nyt mieleen sattuu silloin juolahtamaan.

Kai se nyt on fakta, että mielipide on aika paljon vankemmalla pohjalla ihan missä asiassa tahansa, jos asiaan on perehtynyt paremmin. Se miten pitkään sisäistämisessä menee riippuu ihan ihmisestä itsestään. Ja omalla kohdallani saattaa mennä ns. "helppojen" levyjenkin avautumiseen pidempään kuin keskivertokuuntelijalla, joten sen takia pyrin "panttaamaan" mielipidettä siihen asti, että koen saaneeni levystä selkeän kokonaiskuvan. Toki ensivaikutelmia on myös mielenkiintoista seurata, ja niillä on usein suurikin vaikutus lopulliseen mielipiteeseen, eli ei niiden ilmaisemisessa mitään vikaa ole. Kuitenkin on vähän hönttiä haukkua joku levy alimpaan helvettiin suurisanaisesti ja parin päivän päästä tulla sanomaan, että oikeastaan viidennellä kuuntelukerralla rupesi jo toimimaan paljon paremmin.

Noh, kukin lotraa tyylillään.

Totta kai mielipide on vankemmalla pohjalla jos aiheeseen on perehtynyt kunnolla. Punainen lanka tuossa onkin oikeastaan se, että näillä +20 kerran mielipiteillä on jonkinlainen näkymätön monopoli sen ilmaisemisen vapauteen. Nyt siis puhutaan siis eräänlaisesta toistokertojen sodasta, jossa mielipide on automaattisesti "väärä," koska kuuntelukertoja on enemmän. Jokainen ilman muuta ottaa eri tavalla aikaa asioiden sisäistämiseen, se on fakta. Mutta se jääräpäinen kyllähän-tämä-ihan-oikeasti-on-hyvä-levy-on-on -touhu on kyllä sitä kuuluisaa hölmöläisten peiton jatkamista.

[Rautapeto]

Itse taas en ole koskaan ymmärtänyt sitä kummallista tapaa kuunnella levyt väkipakolla hyviksi. Mielenkiinnoton levy on mielenkiinnoton levy, ei se siitä kuuntelemalla parane.

En tiedä, kommentoitko tuossa suoraan minun viestiäni vai yleisemmin, mutta vastaan silti, että minä en ainakaan koe mitään pakkoa "kuunnella levyjä hyviksi". Eikä mun mielestä täällä juuri muillakaan ole ollut sellaista meininkiä.

Jos levy kolahtaa, sitten se saattaa pyöriä kymmeniä kertoja ennen kuin mielenkiintoni herpaantuu. TFF:n kanssa näin kävi sillai semisti, eli kuuntelin ensin levyä jonkin aikaa tiuhaan, sitten pidin taukoa, kun kävin läpi Maiden studiokataloogin arviokierroksen tänne, ja jatkoin taas ehkä viikon-pari. Kaiken kaikkiaan levy on tullut kuunneltua muutama kymmenen kertaa, mutta se ei tarkoita sitä, että olisin kuunnellut sitä väkisin, vaan sitä, että se vaan sattuu olemaan hyvä levy, joka on pystynyt tarjoamaan uusia elämyksiä vielä runsaan kuuntelun jälkeenkin.

Sillä etten ole halunnut "jakaa viimeistä tuomiota" Viimeiselle Korpimaalle, tarkoitin lähinnä sitä, etten ole viitsinyt tehdä perusteellista arviota siihen tyyliin, mitä noissa albumikeskustelu-ketjuissa on nähty. Nyt sen jo voisi tehdä, ja tavallaan harmi, ettei tullut tehtyä jo viikko-pari sitten, kun levyä tuli vielä kuunneltua. Nyt TFF on jo kadonnut mulla aktiivikuuntelusta - ainakin toistaiseksi. Yleisluontoisen näkemykseni levystä mä olen sanonut täällä jo moneen kertaan.

[Karpaasi]

Onhan tällä The Final Frontierilla ja esimerkiksi Fear of the Darkilla se ero, että puolet FOTD:n materiaalista voi sanoa ihan muutaman kuuntelun perusteella paskoiksi kappaleiksi. Weekend Warriorin, Apparitionin ja Chains of Miseryn kaltaiset jämäpaskat eivät hirveästi jätä sellaista fiilistä, että ne voisivat kuuntelulla "muuttua hyviksi" tai "aueta." Sen sijaan TFF:llä on useampi tällainen biisi, etunenässä Isle of Avalon, joka jättää minuun lähinnä sellaisen fiiliksen, että "mitä äsken tapahtui? Pitääpä kuunnella uudestaan." Tämä on hyvä merkki, mutta ei sekään vielä tarkoita, että kyseessä olisi "hyvä kappale." Isle of Avalon on helvetin tylsä kappale, jolla olisi ollut potentiaalia muuhunkin kuin pannukakkuun.

Minun on myös vaikea nähdä, miten The Man Who Would Be the Kingia voisi pitää vaikeasti aukeavana. Säkeistöt ovat niin julmetun latistavaa parin soinnun soittelua tylsällä temmolla, että siitä on vaikea löytää mitään tajuttavaa. Brucekin laulaa aika tylsiä melodioita päälle. Bridgessa saadaan vähän mielenkiintoa lisättyä, mutta kertsi menee niin geneeriseksi hutuksi taas jälleen kerran. Ainoa asia mitä ei voi ehkä ensimmäisellä kerralla voi tajuta on väliosa, joka on helvetin hyvä kaiken kuonan keskellä.

TFF:llä yksi parhaista esimerkeistä "biisistä, joka paljastuu kuuntelun mukaan hyväksi" on Starblind. Ekalla kerralla mieleen jää, että tässähän biisissä painetaan kovalla vauhdilla eteenpäin. Toisella kerralla tekee mieli katsoa, mitä siinä tapahtuu. Tietyssä mielessä tämä on siis samanlainen kuin Isle of Avalon, mutta positiivisella tavalla.

Ei tämä nyt kovin vaikea levy ole: Talisman on suoraviivainen vyörytys (jokseenkin ironista on, kun levyä kehutaan progressiiviseksi Maideniksi parhaimmillaan, ja lempibiisiksi valitaan The Talisman, joka on levyn toinen biisi, jossa on laukkakompiksi kutsuttava riffi ) ; When the Wild Wind Blows on perinteinen Steve Harris -veto; El Doradossa on eka säkeistö normaalia pidempi; Coming Homessa on biisin tyyliin sopimaton intro ja monessa biisissä on liian pitkä puhdas intro, joka luo illuusion tarpeettomasta monimutkaisuudesta. Lähinnä siis Isle of Avalon ja Starblind ovat henkilökohtaisesti hiukan kaavaa rikkovia kappaleita.

(Myönnän silti, että The Alchemist alkoi toimia kuuntelun myötä paremmin, kun hoksasin lyriikat.)

Mutta eihän tämä vieläkään minusta huono levy ole, pari mietettä vain levyn "vaikeudesta" ja hyväksi kuuntelusta.

-edit: vähän korjailua.

[Varjis]

Tuli kyllä ihan mielettömät fiilikset jostain syystä kun selasin vanhoja viestejä albumin nimen julkaisun aikoihin, ja sitten näin tuon Pohjois-Amerikan kiertueen mainoksen. Olin koko loppuillan ihan sekaisin (siis tuolloin!).

1. "Beyond The Eyes Can See" - Steve Harris - Adrian Smith, Harris 4:17
2. "Where No Man Has Gone Before" - Bruce Dickinson, Smith, Harris 5:52
3. "Higher And Faster" Dickinson, Harris Smith, Harris, Murray 7:34
4. "The Antagonist" Harris, Janick Gers, Harris 6:07
5. "Longing For Heaven" Dickinson, Smith, Harris, Dickinson 6:58
6. "Murky Space Race" Dickinson, Harris 7:36
7. "Catastrophe Of A Thousand Light Years" - Harris, Dave Murray, Harris 8:29
8. "The Final Frontier" Harris, Gers, Smith, Harris 14:09

1-Terveisiä... 6:66 (S-H)
2-Rautaneitoon! 9:99 (S-H-D)
3-Love Against The Wall 4:25 (S-D)
4-Lock Stock 5:11 (H-G)
5-Someone Has Won 5:30 (D-S)
6-The Inheritors 6:54 (H)
7-The Garden Of Eden 4:50 (H-M)
8-Will Not Miss 9:16 (H-G)
9-A Midsummer Night's Dream 5:22 (H-D-M)
10-Raw Meat 4:45 (S-G-H)
11-All calling 3:20 (D) 12-Christabel 15:00 (H)

1. 6th incarnation of moonboy 4.11 (Harris)
2. Deathstar 7.46 (Smith,Dickinson)
3. How to confront UFOs 8.54 (Gers)
4. Powershuttle 12.12 (Murray, harris)

1. "Beyond The Eyes Can See" Steve Harris Adrian Smith, Harris 4:17
2. "When The Man Loves Woman" Bruce Dickinson Smith, Harris 5:52
3. "I Live My Life For You" Dickinson, Harris Smith, Harris, Murray 7:34
4. "You Are My Antagonist" Harris Janick Gers, Harris 6:07
5. "Longing For Hell Aways" Dickinson Smith, Harris, Dickinson 6:58
6. "Murky Space Race In My Room" Dickinson Dickinson, Harris 7:36
7. "C.O.A.T.L.Y" Harris Dave Murray, Harris 8:29
8. "The Final Frontier" Harris Gers, Smith, Harris 14:09

No melkein oikeet nimet kuitenkin?

[-totte-]

Nämä versiot varmaankin jo postattu tänne, mutta mulla aukes heti tää levy ku kuulin tän tyypin mixaamat versiot noist biiseist.

http://www.youtube.com/watch?v=fYQN2qm1 ... 0&index=25" onclick="window.open(this.href);return false;

Olin itsekkin kun levyä ekaks kuuntelin ihan monttu auki että miten tää voi näin paskalta kuulostaa, mutta nyt tiedänkin syyn siihen, ja se on alkuperäsen levyn saundit mitkä kusee. Joku puolet soittimien äänist peittyy ihme puuroks, jotka täs linkin olevas versios oikeen kauikuu ja saa ainakin mus sitä oikeet fiilist aikaan, mitä maiden levyt nyt yleensäkkin saa.

[nickorules]

^^Yleistopicista olin tälläisen bongannut. AMOLADin biisilista, ta-dah:

Tässä tulee uuden maiden levyn biisien nimet........

Sorry If this "tracklist" has been posted before.

Title: Return to Aeon

1 Timor Mortis (Harris)
2 Testaments of Honour (Harris / Dickinson)
3 Glastonbury (Smith / Harris / Dickinson)
4 When you Sang Real (Murray/ Harris)
5 Fake Blood (Dickinson / Gers)
6 Columns of Dust (Smith / Harris)
7 Eclipse the Lights (Smith)
8 Greyhound Slaughter (Harris)
9 Elucidation (Gers / Harris / Dickinson)
10 The Fisher King (Murray / Dickinson)
11 Quest for Avalon (Harris)

Ennenkin on näitä ollut, ja joku toinenkin tälläinen piileksii jossain.

Mutta miten tämä tähän liittyy? Katsokaa lopetusraita .

E:Ei kepulainen.

3-Love Against The Wall 4:25 (S-D)
2. "When The Man Loves Woman" Bruce Dickinson Smith, Harris 5:52

Murky Space Racen muistin, mutta nuo kaksi klassikkoa olivat jo unohtuneet .

[Varjis]

Hyvin jännä tuo Avalon. Onkohan jätkät tsekkaillut foorumeita biiseilleen aihetta keksiessään? Nimille nauraessaan ovat varmaan tipahtaneet tuolilta...

4 When you Sang Real (Murray/ Harris)
10 The Fisher King (Murray / Dickinson)

Voi tsiisus. Ja minä vielä hetken uskoin kun näin ne ekat feikkinimet TFF:n biiseihin...

[Rautapeto]

Nämä versiot varmaankin jo postattu tänne, mutta mulla aukes heti tää levy ku kuulin tän tyypin mixaamat versiot noist biiseist.

Vitusti vaan kaikua niin tule hyvä. Just joo. Mulla ei ole mitään käsitystä, miten toi kaveri on nämä käsitellyt, mutta eipä ainakaan ole saanut parannettua niitä.

[Summerganon]

Nämä versiot varmaankin jo postattu tänne, mutta mulla aukes heti tää levy ku kuulin tän tyypin mixaamat versiot noist biiseist.

Vitusti vaan kaikua niin tule hyvä. Just joo. Mulla ei ole mitään käsitystä, miten toi kaveri on nämä käsitellyt, mutta eipä ainakaan ole saanut parannettua niitä.

Minäkin eilen ihan kokeeksi säädin Audacityllä El Doradon kanssa. Kaikuefektit tungin ja tempoa/nopeutta lisäsin, niin aika samantapaista tuli, paitsi en saanut yhtä "kirkasta" soundia. The Alchemistissa (tuon kaverin "mixeistä puhuttaessa siis) on jotain ideaa, mutta Starblindin tyyppi tappaa aika taidokkaasti ja Bruce kuulostaa muutenkin joltain Mikki Hiireltä, kun tarkemmin kuuntelee. Korkealta ja kirkkaalta kuulostaa joo, mutta niin keinotekoisen ja hengettömän kuuloista että huh huh. Eli tyyppi on jollain ilveellä vähän vääntänyt soundeja, nostanut tempoa ja laittanut kaikuefektiä mukaan, että tulisi "ilmava" vaikutelma.

[Varjis]

Katsoin ironmaidenwallpaper.comista, ja pisti silmään tällainen: Coming Homesta löytyy singlekansi sivun alalaidasta. Julkaistaanko tämä siis kolmantena singlenä? Ei itsellä mitään julkaisua vastaan, mutta on kyllä tylsä singlen kansikuva jos on vain otettu pala levyn kansikuvasta ja pistetty singlen kanteen. Eikä jatka edes singlejen hauskaa sarjis-sarjaa.
Voi tietysti olla feikkikin, mutta kun sivulla muidenkin singlejen kannet ovat niin voisi osittain pitääkin paikkansa. Etusivullakin ilmoitetaan aiheesta.

[Osiris]

Tuskimpa vaan. Eihän tältä lätyltä ole tullut vielä ainuttakaan singleä ulos ja tuskin tuleekaan.

[Imperator]

Iron Maidenin tuotannosta ainoastaan The Final Frontier-levystä on sanottava, että se ei oikein tunnu olevan Maideniä. Siis on se ihan OK proge-heavy-rock albumi, joka kuulostaa aika Maideniltä ja siinä soittaa samat jätkät, mutta silti se ei ole kunnon Maideniä. Ehkä joku muu on tästä samaa mieltä kanssani? Tai eri mieltä? Tai samaa mieltä! Aika vähän heviä se ainakin on mihin tahansa 1980-luvulla tai 1990-luvulla julkaistuun Iron Maiden-albumiin. Ja minä kuuntelen heviä! Olen nimittäin Immu! (huom! Lainasin tämän kappaleen The X Factor-topikin keskustelusta, jotta löytyy myös oikeasta paikasta).

8 kertaa kuunneltu, saa nähdä kuuntelenko koskaan yli kymmentä kertaa. Mutta ceedeelle voisin pari biisiä vetää jossain vaiheessa...

[t.Q]

Eilen heitin sattumalta levyn lautaselle muuta puuhastellessani, ja nyt se sitten kolahti. Ei vieläkään joka biisi, mutta voipi olla että pääsee 7th Son jälkeisen ajan listaykkökseksi (ainakin paras 1999 jälkeen tehty levy).