Prowler
Mahtava aloitus levylle. Kova riffi. Lyhyt ja ytimekäs niin kuin aloituksen kuuluukin olla (ja perusteluiden myös
). 5Sanctuary
Kokonaisuutena todella hyvä veto uppoaa meikäläiseen. Iskevä riffi. Sanoituksessa toistoa liikaa. Livenä parempi. 5
Remember Tomorrow
Alun hieno basso intro. Tunnelmallinen laulu, täysin erillainen kuin kaksi aiempaa. Ei sovi Paulille yhtä hyvin kuin Brucelle. 4
Running Free
Kappaleen aloitus iskee meikäläiseen. Toisto kertosäkeessä ei haittaa. Yksi kaikkien aikojen livebiiseistä ja paras yleisönhuudatusbiisi. 5
Phantom Of The Opera
Upeat riffit, kitaramelodiat ja rytminvaihdokset. Ei kuitenkaan toistoa (pituudasta huolimatta), joka on tällä levylllä turhankin yleistä. Ei taaskaan sovi Paulille yhtä hyvin kuin Brucelle. Täydellinen kokonaisuus, uppoaa kuin kuuma veitsi voihin. 5
Transylvania
Taitavat soolot, kuitenkin hivenen liian pitkä. Maidenin paras instrumentaalibiisi. 4
Strange World
Kaunis biisi. Alun soolot sekä melodiat kuullostavat upeilta. Ei kuitenkaan jostain syystä iske. 3,5
Charlotte The Harlot
Todella menevä. Hyvät riffit ja soolot. Iskevä kertosäe, jonka mukana on mukava laulaa. Sanoituksen kukkanen
. 4,5 Iron Maiden
It's Iron Maiden! Biisin aloitus ja riffi iskevät lujaa. Livenä ja Brucen laulamana kuitenkin parempi. Suhteellisen uutena fanina en
kuitenkaan ole vielä kokenut sitä kuuluisaa kyllästymistä tähän biisiin. Legenda toistosta huolimatta. 5
Iron Maiden 4,55
Kokonaisuutena mahtava aloituslevy. Muutamissa kappaleissa liikaa toistoa.
Kitarasoundit voisivat tosin olla raskaammat ja hieman paksummat niiden jäädessä jotenkin pliisuiksi ja ohuiksi mikä näyttää olevan koko levyn ongelma. Steven kolinabasso riffin seassa on aivan täyttä parhautta ja Paulkin hoitaa homman kotiin. 3 
. kertsiin on mukaan laitettu pientä ryminää ettei biisi jää liian vaisuksi. Soolot ovat myös tuonaikaiseksi Maideniksi todella hyvät. 5 
hidas väliosa on myös hyvä sillä se tuo hieman monivivahteisuutta muuten niin yksitoikkoiseen biisiin. 3 
Toisin sanoen toimii sitten niin pirusti. Paulin ääni on tässä ihan oikeasti kaunis ja lyriikat ovat ainakin jollain tasolla syvät, ja sopivat muuhun musisointiin erinomaisesti. Säkeistön jälkeen räjähtääkin ilmoille sitten hieman raskaammat kitarat ja ihan kelpo riffi. Riffittelyn jälkeen siirytään takaisin rauhalliseen menoon säkeistön muodossa, ja mikäs siinä. Hyvin toimii. Terars for remembrance, and tears for joy... ja niin edelleen. Jälleen sama raskas riffi ja sen perään temmon vaihto, joka onkin sitten sitä kuuluisaa parhautta. Näin se pitääkin tehdä! Maiden osoittaa jo debyyttilevyllään niitä kikkoja, joista he tulevat tunnetuksi myöhemmin. Pian alkava Daven soolo on hyvä, mutta ei yllä lähellekkään Prowlerin tasoa. Jälleen riffittelyä, ja sitten on Dennis Strattonin vuoro näyttää kyntensä. Mies on minulle kohtalaisen tuntematon kaveri, mutta kelpo soolon hän ainakin on saanut aikaiseksi tähän biisiin. Soolojen jälkeen nopeaa melodiajuoksutusta ja jälleen palataan rauhalliseen säkeistöön. Toimii edelleen. Jälleen toistetaan sitä raskaampaa riffiä ja kappale loppuu Prowlerin tapaan soittimien rääkkäykseen. Kappale on levyn parhaimmistoa ja kaikkiaan nerokas sävellys. Pisteitä tulee 5 kappaletta tällekin.
Ensi kertaa albumilla myös rumputyöskentely hyppää silmille. Go Clive! Riffttelyn juhlan jälkeen alkavan säkeistön sanoista ei ainakaan allekirjoittanut tahdo oikein saada selvää, mutta onneksi albumin jo hienoksi mainittu bookletti on keksitty. Kappale kuulostaa paremmalta Brucen laulamana mutta toimii näinkin aivan moitteettomasti. Vielä toinen maukas säkeistö ja sitten temmon vaihto (joita tässä kappaleessa tosiaan riittää) ja sitten tulee (ilmeisesti) kertosäkeen vuoro. Se on hieno sekin, kuinkas muuten. Sen jälkeen temmon muutos ja virtuoosi Mr. Murray vauhtiin. Daveyn vinguttelu tässä kappaleessa nousee aivan Prowlerin tasolle. Hienoa kerrassaan! Sitten temmon vaihto, yllätys yllätys, ja Harris alkaa pompotella bassoaan ja pian ilonpitoon hyppää kitarakin. Tämän melodiaosuuden bassottelu on koko levyn parasta. Sitten jälleen hieman erilaista riffiä kehiin. Hienosti toimii. Tämä biisi on instrumentaaliosuuksien juhlaa, ja sen kliimaksi on seuraava melodiaosuus kitaralla. Voi pojat. Muistan kuinka tämän levyn hankittuani hyräilin tätä melodiaa koko sen päivän ja puolet seuraavastakin 
) palataan takaisin alkuriffiin. Se ei kuulosta enää yhtä hyvältä koska äskeinen melodia oli niin mystisen vaikuttava mutta on silti todella hienoa kuultavaa. Pian pääsee Paulkin taas pitkästä aikaa ääneen. Kappaleen lyriikat ovat myös hienot, jotenkin vähän mystiset ja pelottavat. You haunt me, you taunt me, you torture me back at your lair! ja biisi loppuu kuin seinään. Tekee mieli taputtaa. Loistava teos. Pisteitä ei voi antaa kuin 5
) Kuitenkin tässä on jotain alkukantaista raivoa jota ei edes huonohkot (lue punkit) saundit pysty pilaamaan. EDIT! (arvosana korjattu allaolevalla tavalla!)