Päivitelläänpä hiukan viime syksystä noita valintoja...
Iron Maiden: Phantom of the Opera
Tämä nyt ei viime kerrasta ole mihinkään muuttunut, on vain mielestäni ensimmäisen albumin ylivoimaisesti paras raita, yhtään väheksymättä muita biisejä. Se mikä minua eniten tässä biisissä kiehtoo, on Cliven uskomaton rumputyöskentely, joka on jotenkin vain sellaista erikoista, vaikka tavallaan peruskauraa onkin. Ei sitä voi sanoin kuvailla, kuunnelkaa biisi itse ja ajatelkaa varsinkin sitä rumpuraitaa. Jos en nyt koko juttua ole omasta päästäni keksinyt.
Killers: Killers
Minulla on tähän biisiin aina ollut sellainen viha-rakkaussuhde, kuten itse asiassa koko levyyn. Joskus se bassoalku ottaa vain niin päähän, että on pakko skipata, mutta sitten tajuankin, että ei helvetti noin hyvää kappaletta pidä skipata. Alkavaa skitsofreniaa, ehkäpä, mutta tälle biisille täytyy tehdä kuitenkin kunniaa, on se sen verran hieno. Paulin hieman oudot laulumelodiat(?) tekevät hienoa mielikuvaa hiipimisestä, ainakin minun mielessäni. Hieno biisi.
TNOTB: Hallowed Be Thy Name
Tähän en myöskään kajoa, sillä tunnelma on tässä biisissä aivan samalla tasolla kuin 7th Son-levyllä, mihin mielestäni muu materiaali tällä levyllä ei yllä, vaikka ovat muulla tavalla hyviä nekin. Mutta ne eivät kuitenkaan nosta karvoja pystyyn ja pistä ihoa kananlihalle joka kerta, kun biisi alkaa. Varsinkin kun biisi lähtee lentoon, on fiilis takuulla katossa. Ja voi hemmetti sitä Daven sooloa! Ihan mieletön!
Ja tällaisena pienenä kuriositeettina mainittakoon, että Arian hieno biisi Noch Koroche Dnya(Night Lasts Less Than A Day) tuo minulle aina mieleen HBTN:n, miten muilla? Eivät ne kauheasti samanlaiset biisit edes ole, mutta jotenkin se on vain tunnelmaltaan samanlainen. Tosin tässä biisissä tunnelmaa tekee soiton lisäksi myös lyriikat, jota ei voi sanoa Ariasta, koska en siitä mitään tajua.
Piece Of Mind: Still Life
Tämä täytyy vaihtaa, sillä vaikka The Trooper hemmetin hyvä kappale onkin, on Still Life kiilannut ohi. Alkaa nyt tuntua, että itselleni biisin tunnelma on SE juttu, biisi voi olla hyvä muullakin tavalla, muttei täydellinen ilman hienoa tunnelmaa. Tässä on nyt taas sellainen, josta saa tunnelmaa ammentaa kerta toisensa jälkeen. Alun puhdas/särö kitarointi on hienon kuuloista, ja Brucen laulumelodia aivan toisesta maailmasta ja kymmenennestä ulottuvuudesta. Yksi hienoimpia laulumelodioita mitä Maidenilta löytyy. Itse asiassa on jotenkin sellainen kutina persauksessa, että tämä biisi soitetaan seuraavalla kiertueella(ainahan sitä toivoa saa
)
Powerslave: Aces High
Tätä ei ole tarvis vaihtaa. Edelleenkin jankkaan sitä tunnelmaa, ja sitä löytyy tästäkin. Oikeastaan kamppailu on todella tasaista Rimen ja tämän välillä, mutta vielä Aces vie voiton. Muutenkin Powerslave on minulle sellainen albumi, joka ei vieläkään ole avautunut minulle, en tiedä mikä sen tekee, mutta vaikka hyviä biisejä on neljä(Aces, 2 min, Powerslave ja Rime), niin koko levystä jää hieman puolivillainen maku neljän mielestäni innottoman ja huonon biisin takia. Mutta jospa se aukeaa jossain vaiheessa, ei se ainakaan kuuntelusta ole kiinni. Pitäisi varmaan alkaa harrastamaan miekkailua.
Somewhere In Time: Caught Somewhere In Time
Noh. Mitäpä tästä nyt sanoisi. Sanattomaksi kun jään. Hienon albumin hienoakin hienompi aloitusraita. Jos täydellisen arvion tästä haluaa lukea, niin etsiköön arvioni koko levystä sen topikista. Tällä hetkellä en vain pysty sanomaan mitään tästä biisistä, tai siis en löydä mitään sanottavaa, mitä voisi sanoa tästä aliarvioimatta sitä. Ei taida olla sellaista sanaa olemassakaan. Tuo alunkin kuvaus on hemmetin lattea. Perkele *polvistuu ja kumartaa Somewhere In Time-levykoteloa kohti*.
SSOASS: Infinite Dreams
No joo. Etsipä tältä levyltä sitten paras kappale. Helppo homma, mutta perusteleppa se sitten, varsinkin että miksi se on parempi kuin joku toinen kappale levyltä. Eipä olekaan niin helppo homma. Päätin sitten niin, että mainitsen aina parhaita kappaleita arvioidessani tältä levyltä aina järjestyksessa jonkin niistä seitsemästä raidasta, joita ei voi edes vertailla keskenään, vain korkeintaan jotain toisen levyn biisiä vasten. Näitä ovat siis kaikki muut paitis CIPWM.
Kuten HBTN:n kohdassa mainitsin, tältä levyltä löytyy sitä tunnelmaa, ja se on se tunnelma mikä on vinossa CIPWM:llä. Siihen tulokseen olen tullut. Infinite Dreams - tämä on niin henkimaailman juttuja, että näissä on pieni ihminen polvillaan suuren ja mahtavan hevin edessä. Kertakaikkiaan.
NPFTD: No Prayer For The Dying
Jeps, kolkkous ottaa sitten vallan, mutta ei se tunnelmaa huononna. No Prayer on jo pelkästään tuon alun kitaramelodian puolesta klassikko. Sitten kun siihen lisätään erilainen Brucen laulu, niin ei voi muuta kuin hymyillä ja juosta tarvittaessa mielipuolisesti mahdollisimman pientä ympyrää.
Fear Of The Dark: Judas Be My Guide
Tämäkin albumi on hyvin ristiriitainen, eikä siltä nyt kovin vaikea ole nostaa hyviä biisejä esiin. Judas oli heti alussa yksi lempibiiseistäni FOTD:lla, lähinnä tuon jumalaisen alkumelodian(mistä hemmetistä Davey vetelee näitä!?!) ansiosta. Mutta ei itse biisikään huono ole ei todellakaan, ei sinne päinkään. Se on vain tuo melodia, mikä biisistä heti ensimmäisen ätulee mieleen. Koko biisi on silkkaa parhautta, ja kertosäkeistö vielä enemmän. Toisinaan ihmettelen, miksei tätä julkaistu tuon albumin singlenä, onhan se sellainen reipas ralli ja siinä on mukana laulettava kertosäe ja kaikki! Mutta ei kuitenkaan mennä kaupallisuuden puolelle, ei todellakaan.
X-Factor: The Edge Of Darkness
Kuten koko levy, hieno kappale, joka nyt jokaisella tulisi kuunnella. Noniin, hopi hopi! Kun kerran olen huudellut sitä tunnelmaa tärkeäksi, niin ei se tässäkään biisissä jää vähäiseksi. Sotilaan ahdistus ja tuska on käsin kosketeltavissa Blazen tulkinnan kautta. Biisin rakenne on tyypillinen levylle, alkuun ollaan hilakseen, kunnen lähdetään lentoon, ja tässäkin biisissä kitaramelodia on aivan mielettömän upea.
Virtual XI: Como Estais Amigo
Aivan liian aliarvioitu biisi, aivan täydellinen lopetus levylle, ja itse asiassa hieno lopetus Blaze-eralle. Blazen tulkinnan herkkyys on tähän biisiin täydellisesti sopiva, ja kertosäkeen No more tears-huudot ovat jotain aivan uskomatonta kuultavaa. Tätä biisiä kuunneltaessa tulee aivan sellainen olo, että täytyy ottaa hattu pois päästä, vaikkei sitä siellä olisikaan, ja pitää kahden minuutin täydellinen hiljaisuus biisin jälkeen. Blaze, I salute you!
Brave New World: Brave New World
Tämä on taas hieman kinkkinen valittava, sillä jos liveversion saisi huomioida, olisi Brave New Worldin paras biisi Dream Of Mirrors, mutta koska pitäydytään albumiversioissa, on se Brave New World.
Brucen hillitty ja tyylikäs aloitus tuo todella haikean tunnelman, ja melkein haluaisin alkaa joksikin lintuaktivistiksi sen takia. Biisin lähtiessä käyntiin ei tunnelma kuitenkaan kaikkoa minnekkään, se vain vaihtuu erilaiseksi, enkä oikein osaa sanoa, mitä se tuo mieleen. Niin monta asiaa käy mielessä. Mutta joka tapauksessa hieno biisi, joka osoittaa, että kyllä Maiden osaa vieläkin tehdä sitä oikeaa Maidenia.
Dance Of Death: Dance Of Death
Tähänkin albumiin olen hieman hämilläni suhtautunut, ja suhtaudun vieläkin. Sillä on hetkensä, niin hyvät kuin huonotkin. Ehkä syy on oudossa soinnissa, mutta jotenkin jää sellainen mielikuva, että yksi kuuntelukerta riittää aina kerrakseen. Mutta toivottavasti tämä on samaa lajia kuin viini, eli paranee iän myötä. Dance of Death on tämän levyn paras biisi, enkä osaa oikein kunnolla sitä perustella, mutta tämä on biisi, jossa musiikki ja lyriikat kulkevat täysin käsi kädessä. Voin koko ajan helposti kuvitella, miten sanat käyvät toteen musiikissa ja mieleeni muodostuu kuva siitä mitä tapahtuu. Niissäkin kohdissa, kun laulu loppuu, ja kitarat ottavat pääosan, tapahtuu jotain, mikä vaikuttaa mielikuvaan ja näen taas uuden tapahtuman. Ei sitä voi järjellisesti selittää. Se pitää kokea itse.
