Maidenin paras albumi?
Moderator: The Killer Krew
-
- Peräruiske
- Posts: 63
- Joined: Wed May 18, 2005 17:00
- Location: Jääli City
-
- Vempare
- Posts: 24
- Joined: Wed Jun 08, 2005 13:10
- Location: Espoo
-
- Vempare
- Posts: 21
- Joined: Sun Jul 10, 2005 21:03
- Location: Helsinki, Fuck Yeah!
-
- Azazel
- Posts: 6078
- Joined: Fri Jul 15, 2005 17:18
-
- Roudari
- Posts: 439
- Joined: Sun Apr 10, 2005 17:31
- Location: HOLLOLA
Se on vaan niin, että Brave New World on mun lemppari.. Ei yhtään täytebiisejä milestäni ja minulle toimii tuo paljon haukuttu The Mercenary hyvin..Biisien pituuskaan ei haittaa.
Toisena on varmaankin Powerslave jolta löytyy klassikkobiisejä, jotka on Maidenin parhaimmistoa.
Kolmantena on sitten Dance Of Death.. Paljon hyviä biisejä tosin levyn aloittajasta Wildest Dreamsista jää täytemateriaalin maku. Muut biisit rulaa.
Siinä on 3 parasta..Mutta ei pidä unohtaa myöskään 80-luvun klassikoita
Toisena on varmaankin Powerslave jolta löytyy klassikkobiisejä, jotka on Maidenin parhaimmistoa.
Kolmantena on sitten Dance Of Death.. Paljon hyviä biisejä tosin levyn aloittajasta Wildest Dreamsista jää täytemateriaalin maku. Muut biisit rulaa.
Siinä on 3 parasta..Mutta ei pidä unohtaa myöskään 80-luvun klassikoita

-
- Tuhlaajapoika
- Posts: 2829
- Joined: Mon Dec 27, 2004 2:30
- Location: For the Greater Good of Jyväskylä
En pysty sanomaan parasta Maidenin levyä. Se voi olla The Number of the Beast, tai sitten ei. The Number of the Beast, Brave New World, Piece of Mind, Seventh Son of a Seventh Son, Somewhere In Time, Powerslave ja Dance of Death ovat kaikki aivan loistavia levyjä (loput ovat vain hyviä levyjä) joiden järjestys vaihtelee omalla listallani hieman päivän ja mielialan mukaan.
Until it rains ice in hell the shit will keep rolling out your mouth
No more of you - It's zero tolerance!
No more of you - It's zero tolerance!
-
- Vempare
- Posts: 6
- Joined: Mon Jul 25, 2005 19:11
- Location: Myrskylä city
Mielestäni madenin levyistä parhaat kokonaisuudet on saavutettu levyillä, Piece of mind ja Seventh son of the seveth son. Näistä pidemmän korren itselläni vie Piece of mind.
Where the eagles dare vaan on niin hemmetin kova avaus raita. tämä piisi oli myös suosikkini revelationsin ja phantomin ohella kesän keikalla. Ja muutenki Piece of mind:n piisit ovat täyttä rautaa.
Muilla levyillä on kyllä loistavia kappaleita, mutta kokonaisutena ei päästä näiden tasolle.
Where the eagles dare vaan on niin hemmetin kova avaus raita. tämä piisi oli myös suosikkini revelationsin ja phantomin ohella kesän keikalla. Ja muutenki Piece of mind:n piisit ovat täyttä rautaa.

Muilla levyillä on kyllä loistavia kappaleita, mutta kokonaisutena ei päästä näiden tasolle.

-
- Vempare
- Posts: 18
- Joined: Fri Jun 17, 2005 11:46
- Location: Espoo
-
- Bändäri
- Posts: 240
- Joined: Thu Jun 02, 2005 16:50
- Location: Helsinki
ykkös sijaa/järjestystä en todellakaan osaa sanoa, mutta ehdottomasti se paras albumi on joku uusista, tai vanha kasikyt luvun klassikko.
Debyytti on erinomainen on ERINOMAINEN punk vivahteinen, nuoruuden intoa täynnä oleva
albumi.
Killers taasen ei ole enää läheskään yhtä vakavasti otettava, mutta hyviä biisejä löytyy paljon.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------
The Number of the beast, tämä on se albumi mistä kaikki alkoi ja sille ei ole vieläkään tullut loppua. Erinomaisia biisejä täynnä oleva mahtialbumi riffeineen sooloineen päivineen.
Bruce on ehkä vielä hivenen lapsenhousuissa, mutta jumalauta mitä vokaalisointia mies vetää.
Piece Of Mind On raskaampi ja samalla "kevyempi" soundeiltaan, mutta helevetti mitä sointuriffitystä joissakin biiseissä on! Iki-ihanat biisit kuten The Trooper, Flight of icarus ja Revelations toimivat vieläkin.
Powerslave on jo se albumi, mikä aloittaa hivenen kokeellisemman linjan.
Vittu mitä biisejä, vittu mitä riffejä, vittu mitä sooloja, bassoa ilmassa ja Air Raid Sireniä parhaimmillaan! Eikös se ole yleensä se täydellisen albumin tae.
Somewhere in time Tässä onkin jo tosihevari vaikean paikan edessä, koska tässä käytetään synoja.
Tämä on mahtava albumi, jolla on selkeä teema, tulevaisuus.
Teema toimii loistavasti! Powerslaven yhdistettynä synoihin toimii oikeastaan perkeleen hyvin! Biisit ovat loistavia ja teema pysyy kasassa. kaikki biisit eivät tietenkään liity tulevaisuus teemaan.
7th son of a 7th son On mahtava teema-albumi! Tarina pysyy hyvin kasassa ja biisit ovat loistavia! tästä albumista en jaksa pahemmin kommentoida, mutta kyllä, tämä kuuluu ehdottomasti niihin ikivihreisiin albumeihin.
Myös nämä 2000-luvulla tehdyt levyt ovat erinomaisia, mutta en jaksa arvostella niitä.
Yläpuolella mainituimmat ovat kuitenkin niitä rakkaimpia.
Debyytti on erinomainen on ERINOMAINEN punk vivahteinen, nuoruuden intoa täynnä oleva
albumi.
Killers taasen ei ole enää läheskään yhtä vakavasti otettava, mutta hyviä biisejä löytyy paljon.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------
The Number of the beast, tämä on se albumi mistä kaikki alkoi ja sille ei ole vieläkään tullut loppua. Erinomaisia biisejä täynnä oleva mahtialbumi riffeineen sooloineen päivineen.
Bruce on ehkä vielä hivenen lapsenhousuissa, mutta jumalauta mitä vokaalisointia mies vetää.
Piece Of Mind On raskaampi ja samalla "kevyempi" soundeiltaan, mutta helevetti mitä sointuriffitystä joissakin biiseissä on! Iki-ihanat biisit kuten The Trooper, Flight of icarus ja Revelations toimivat vieläkin.
Powerslave on jo se albumi, mikä aloittaa hivenen kokeellisemman linjan.
Vittu mitä biisejä, vittu mitä riffejä, vittu mitä sooloja, bassoa ilmassa ja Air Raid Sireniä parhaimmillaan! Eikös se ole yleensä se täydellisen albumin tae.
Somewhere in time Tässä onkin jo tosihevari vaikean paikan edessä, koska tässä käytetään synoja.

Teema toimii loistavasti! Powerslaven yhdistettynä synoihin toimii oikeastaan perkeleen hyvin! Biisit ovat loistavia ja teema pysyy kasassa. kaikki biisit eivät tietenkään liity tulevaisuus teemaan.
7th son of a 7th son On mahtava teema-albumi! Tarina pysyy hyvin kasassa ja biisit ovat loistavia! tästä albumista en jaksa pahemmin kommentoida, mutta kyllä, tämä kuuluu ehdottomasti niihin ikivihreisiin albumeihin.
Myös nämä 2000-luvulla tehdyt levyt ovat erinomaisia, mutta en jaksa arvostella niitä.
Yläpuolella mainituimmat ovat kuitenkin niitä rakkaimpia.
Peace Sells... But Whos buying?
Niinpä.
Niinpä.
No niin, eka viesti tänne. Kiitos Pedrolle ja Slarballe Rautaneito.comiin ohjauksesta. Eli, Brawe New World. Syy: ensimmäinen Maiden-levy, se tekee jo paljon. Mutta mielestäni erittäin hyvä kokonaisuus. Lisää tässä, Metallica-foorumiin kirjoittamassani arvostelussa:
"Iron Maiden - Brave New World
Tästä levystä on jo varmaan tehty jo arvio, mutta kun noita sivuja on niin prkleesti, niin teenpä vielä omani.
Eli kyseessä on Maidenin vuonna 2000 ilmestynyt kahdestoista studiolevy. Levyn nauhotuksia edelsi laulajaikoni Bruce Dickinsonin sekä kitaristi Adrian Smithin paluu bändiin. Odotukset levyyn oli ainakin fanien puolelta asetettu todella korkealle. Levy täyttää nuo odotukset.
Kun "The Wicker Man" suoraansanoen räjähtää kaiuttimista ulos, voi huokaista helpotuksesta. Bändi on timmissä kunnossa. "The Wicker Man" on 4 ja puoliminuuttinen jyräbiisi, joka antaa aika hyvän kuvan Maidenin musiikista. Vahva kertosäe, tiukka riffi ja rytmiryhmä Harris-McBrain toimii. BNW tuo hyvin Maidenin kitarataiturit (Dave Murray, Janick Gers, Smith) esiin. Bändin keulahahmo Harris oli itse epäillyt kuinka kolme kitaristia toimivat yhdessä. "The Ghost Of The Navigator" kertoo vastauksen: hyvin. Kitarointi on todella taitavalla tasolla ja soolot ovat taiturimaisia.
Albumin kolmas kappale, nimiraita "Brave New World" on levyn hitaampaa osastoa. Loppua kohden kiihtyvä kappale on erittäin yleisöystävällinen. Helposti mukana laulettava kertosäe on juuri niin hyvä kuin Maidenin tasoiselta bändiltä voi odottaa. "Blood Brothers", seitsenminuuttinen, suhteellisen hidas kappale kuuluu levyn parhaimmistoon. "The Mercenary" käynnistää levyn vauhdikkaamman osion. Sitä seuraa eeppinen, yhdeksänminuuttinen "Dream Of Mirrors". Levyn top-3 osastoon kuuluva DOM sisältää muun muassa aivan uskomattoman, lähes loputtomiin kestävän basaritykityksen. Ja muistakaa, McBrain käyttää vain yhtä basaria.
"The Fallen Angel" kuuluu vielä nopeampaan osastoon, ja on ehkäpä levyn heikompaa tarjontaa. Kappale ei sinänsä ole huono, se on vain sille liian kovassa seurassa. Itämaisia vaikutteita sisältävä "The Nomad" on pitkä, perusjyrä kappale. Se sisältää yhden lumoavimmista riffeistä, mitä olen ikinä kuullut. "Out Of The Silent Planet" on fantasiatarina, myös pitkä kappale, jonka tarkoitus on oikeastaan valmistaa kuuntelija levyn päätösraitaa, "The Thin Line Between Love And Hate":a varten. "The Thin Line..." on nimittäin niin mahtava kappale, että on sääli, ettei sitä soitettu levyä seuranneella Metal-2000-kietueella. "The Thin Line..." on myös (yllättäen) pitkä, erittäin kaunis kappale. Se yltää omalla Maiden-listallani helposti kymmenen parhaimman kappaleen joukkoon. Viimeiset neljä minuuttia kappaleesta on suoranaista leijuntaa. Lumoava kitara ja Dickinsonin veeeenyvä laulu saa melkein (huom. MELKEIN!, hevimieshän ei itke) poraamaan. Jos "The Thin Line...":a pitäisi verrata johonkin Metallican biisiin, lähimpänä olisi varmaankin "Outlaw Torn", sillä molemmat päättyvät erittäin taitavaan jamitteluun.
Levyn kappaleiden keskiarvoksi kouluarvosanoin saadaan 9+. Levylle on pakko antaa 9½, sillä se ajaa itselleen parasta etuaan vasta kokonaisuutena. Ehdottomasti ostamisen arvoinen levy, jos sitä ei vielä levyhyllystä löydy."
"Iron Maiden - Brave New World
Tästä levystä on jo varmaan tehty jo arvio, mutta kun noita sivuja on niin prkleesti, niin teenpä vielä omani.
Eli kyseessä on Maidenin vuonna 2000 ilmestynyt kahdestoista studiolevy. Levyn nauhotuksia edelsi laulajaikoni Bruce Dickinsonin sekä kitaristi Adrian Smithin paluu bändiin. Odotukset levyyn oli ainakin fanien puolelta asetettu todella korkealle. Levy täyttää nuo odotukset.
Kun "The Wicker Man" suoraansanoen räjähtää kaiuttimista ulos, voi huokaista helpotuksesta. Bändi on timmissä kunnossa. "The Wicker Man" on 4 ja puoliminuuttinen jyräbiisi, joka antaa aika hyvän kuvan Maidenin musiikista. Vahva kertosäe, tiukka riffi ja rytmiryhmä Harris-McBrain toimii. BNW tuo hyvin Maidenin kitarataiturit (Dave Murray, Janick Gers, Smith) esiin. Bändin keulahahmo Harris oli itse epäillyt kuinka kolme kitaristia toimivat yhdessä. "The Ghost Of The Navigator" kertoo vastauksen: hyvin. Kitarointi on todella taitavalla tasolla ja soolot ovat taiturimaisia.
Albumin kolmas kappale, nimiraita "Brave New World" on levyn hitaampaa osastoa. Loppua kohden kiihtyvä kappale on erittäin yleisöystävällinen. Helposti mukana laulettava kertosäe on juuri niin hyvä kuin Maidenin tasoiselta bändiltä voi odottaa. "Blood Brothers", seitsenminuuttinen, suhteellisen hidas kappale kuuluu levyn parhaimmistoon. "The Mercenary" käynnistää levyn vauhdikkaamman osion. Sitä seuraa eeppinen, yhdeksänminuuttinen "Dream Of Mirrors". Levyn top-3 osastoon kuuluva DOM sisältää muun muassa aivan uskomattoman, lähes loputtomiin kestävän basaritykityksen. Ja muistakaa, McBrain käyttää vain yhtä basaria.
"The Fallen Angel" kuuluu vielä nopeampaan osastoon, ja on ehkäpä levyn heikompaa tarjontaa. Kappale ei sinänsä ole huono, se on vain sille liian kovassa seurassa. Itämaisia vaikutteita sisältävä "The Nomad" on pitkä, perusjyrä kappale. Se sisältää yhden lumoavimmista riffeistä, mitä olen ikinä kuullut. "Out Of The Silent Planet" on fantasiatarina, myös pitkä kappale, jonka tarkoitus on oikeastaan valmistaa kuuntelija levyn päätösraitaa, "The Thin Line Between Love And Hate":a varten. "The Thin Line..." on nimittäin niin mahtava kappale, että on sääli, ettei sitä soitettu levyä seuranneella Metal-2000-kietueella. "The Thin Line..." on myös (yllättäen) pitkä, erittäin kaunis kappale. Se yltää omalla Maiden-listallani helposti kymmenen parhaimman kappaleen joukkoon. Viimeiset neljä minuuttia kappaleesta on suoranaista leijuntaa. Lumoava kitara ja Dickinsonin veeeenyvä laulu saa melkein (huom. MELKEIN!, hevimieshän ei itke) poraamaan. Jos "The Thin Line...":a pitäisi verrata johonkin Metallican biisiin, lähimpänä olisi varmaankin "Outlaw Torn", sillä molemmat päättyvät erittäin taitavaan jamitteluun.
Levyn kappaleiden keskiarvoksi kouluarvosanoin saadaan 9+. Levylle on pakko antaa 9½, sillä se ajaa itselleen parasta etuaan vasta kokonaisuutena. Ehdottomasti ostamisen arvoinen levy, jos sitä ei vielä levyhyllystä löydy."
-
- Peräruiske
- Posts: 91
- Joined: Thu Jun 02, 2005 17:28
- Location: The Great City of Kuru
Number of the Beast ihan ehdottomasti! Levyltä ei löydy yhtään ainutta omasta mielestäni huonoa piisiä. Koko levy on täyttä rautaa alusta loppuun. Kakkosena tulee powerslave, kolomosena Piece of Mind ja Nelosena Brave New World. Kolmella viimeisellä enemman ns. "huonoja" piisejä kuten esim. Quest for fire ja Thin line Between love and hate. (ei millään pahalla, jos joku tykkää) 

A.k.a rumpali-isti @rumpalit.net&muusikoiden.net
-
- Paholainen
- Posts: 696
- Joined: Wed Aug 24, 2005 14:29
- Location: Oulu
- Contact:
Iron Maidenin ja samalla kaikkien aikojen paras levy on Somewhere in Time.
Tämän timantin loisto ei tule koskaan himmentymään.
Monet syyttivät Maidenia pehmenemisestä Somewhere in Timen julkaisun jälkeen, mutta levy on rajusta syntikkakäsittelystä huolimatta äärimmäisen kiehtova. Tämä kokonaisuus pysyy kasassa aina Blade Runner vaikutteisia kansia myöten. Erikoismaininta vielä Adrian Smithin sävelkynälle joka viimeisteli albumille kolme kuolematonta Maiden klassikkoa. Vaikka Smith on soittotekniikaltaan yksi kulmikkaimpia hevikitaristeja, Somewhere In Timen sooloissa hän todisti että häntä koskeva sanonta "Play smarter, not harder" pitää paikkansa.
Toiseksi rankkaan Seventh Son Of A Seventh Sonin, ja pronssia saa Powerslave. Yksikään Maidenin 80-luvun kuningaslevyistä ei sisällä huonoa kappaletta.
Tämän timantin loisto ei tule koskaan himmentymään.
Monet syyttivät Maidenia pehmenemisestä Somewhere in Timen julkaisun jälkeen, mutta levy on rajusta syntikkakäsittelystä huolimatta äärimmäisen kiehtova. Tämä kokonaisuus pysyy kasassa aina Blade Runner vaikutteisia kansia myöten. Erikoismaininta vielä Adrian Smithin sävelkynälle joka viimeisteli albumille kolme kuolematonta Maiden klassikkoa. Vaikka Smith on soittotekniikaltaan yksi kulmikkaimpia hevikitaristeja, Somewhere In Timen sooloissa hän todisti että häntä koskeva sanonta "Play smarter, not harder" pitää paikkansa.
Toiseksi rankkaan Seventh Son Of A Seventh Sonin, ja pronssia saa Powerslave. Yksikään Maidenin 80-luvun kuningaslevyistä ei sisällä huonoa kappaletta.

Small green aliens scuttled out of his path, fearsome Martian warriors would not meet his gaze and the air froze when he croaked in his dark gravelly voice; "A pint of bitter Please mate".
-
- Hell Rat
- Posts: 315
- Joined: Thu Aug 26, 2004 18:48
- Location: Lammi
-
- Paholainen
- Posts: 696
- Joined: Wed Aug 24, 2005 14:29
- Location: Oulu
- Contact:
flying Icarus wrote:^Mahdotonta olla enempää samaa mieltä!
Tuo kommentti on kyllä aivan yksi yhteen oman mielipiteeni kanssa, välimerkkejä myöten!

Small green aliens scuttled out of his path, fearsome Martian warriors would not meet his gaze and the air froze when he croaked in his dark gravelly voice; "A pint of bitter Please mate".