Albumikeskustelua ja äänestys: Iron Maiden

[Tolppanen]

Nonniin, nyt meikäläinenkin on päättänyt aloittaa levynarvioimisurakan. Näitä tulee varmaan aika satunnaisesti multa, mutta mikäs siinä, kunhan vaan tulee niin se on tärkeintä. Eli siis levy vaan soittimeen ja töihin!

1. Prowler
Noniin, levy pyörähtääkin käyntiin todellisella menorallilla. Alun riffi kuulostaa jokseenkin hienolta ja hyvä fiilis nousee heti pintaan. Nyt kuunnellaan Iron Maidenia, perkele! Paul vetää hyvin, ja hattua täytyy nostaa myös hienolle soololle, joka nostaa fiilistä. Ehdoton legendabiisi ja hieno levynavausraita. 5

2. Sanctuary
Minkä takia tämä biisi saa niin paljon paskaa niskaansa?? Tämähän on oikein menevä ralli, parempi kuin muistinkaan. Kitarariffi on ehkä turhan yksinkertainen, mutta silti toimiva. Fiilis säilyy kutakuinkin samana kuin avausraidassa, mutta jonkin verran silti laskee, koska biisi alkaa kuulostaa turhan tylsältä jossain vaiheessa. Mutta ei minusta mitenkään huono biisi. Aliarvostettu. 3+

3. Remember Tomorrow
Mukava hieman rauhallisempi ja salamyhkäisempi aloitus, joka jatkuukin yllättävän pitkälle. Riffi joka tulee alun rauhallisuuden jälkeen ja pistää biisin kunnolla vauhtiin on hyvä. Fiilis nousee hieman rauhallisesta ja hieman odottavasta alusta. Soolo on semmoista peruskamaa, mutta loppujen lopuksi turhan lyhyt ja melko vaisu. Sitten palataankin takaisin rauhalliseen säkeistöön. Ja sitten biisi jo loppuukin. Kokonaisuutena kuitenkin aivan helevetin hieno biisi ja yksi albumin parhaista. 5

4. Running Free
Alussa mielenkiintoinen rumpu ja bassopainotteinen aloitus. Siitä tulee plussaa. Säkeistön aloitus on ihan perus mukavaa kamaa, ei mitään hirveän ihmeellistä loppuje lopuksi, mutta menevää. Kertosäe on myös ihan ok, mutta turhan yksinkertainen. Riffit taustalla toimivat myös ihan mukavasti. Ei myöskään tämä ole mitenkään maata mullistava biisi, semmoinen ihan perusmukava vaan. 3

5. Phantom Of The Opera
Voi jösses! Nyt se biisi alkoi soimaan. Hienon kitaranäppäilyintro on oikein mukavan kuuloinen ja säkeistö kuulostaa sitäkin mukavammalta. Paul on vireessä ja laulaa ehkä paremmin kuin koskaan. Sitten tuleekin instrumentaalimpaa kamaa kehiin. Nyt täytyy tehdä erityismaininta aivan uskomattomalle soololle. Nyt on fiilis ehkä kaikkein korkeimmillaan sitten Prowlerin. Muuten melko sooloköyhällä levyllä tuo kuulostaa joltain aivan mahtavalta. Sitten mennäänkin taas näppäillen kitaralla ja bassolla ja Paul pääseekin pian takaisin kehiin kerrassaan hienon instrumentaalijakson jälkeen. Sitä ennen tulee vielä toinenkin mainittavan arvoinen soolo. Ja nyt mennään taas tutun kuuloisella riffillä ja näppäilyllä eteenpäin ja uusi säkeistö alkaa. Ja siihenhän biis loppuukin. Aivan mahtavaa, epäilemättä paras Di'Anno ajan Maiden biisi. 5

6. Transylvania
Noniin sitten alkaakin koko kestoinen instrumentaali. Instrumentaaleiden onnistumisessa ratkaisee mielestäni se, ettei kuuntelijalla ala käymään aika pitkäksi. Ja mukavastihan tämä biisi rullaa eteenpäin, liikaa itseänsä toistavia osuuksia ei juurikaan esiinny. Soolot ovat hienoja, joskin ei levyn parasta antia. Riffit ovat kohdallaan, Cliven rummuttelu, Steven bassottelu. Siis ihan mukiinmenevä instrumentaalibiisi, joka tosin toimii tällä levyllä vain jonkinasteisena välipalana. Mutta kuitenkin hyvä.3½

7. Strange World
Tunnelma palaa hieman rauhallisempaan suuntaan ja jokseenkin samanlaiseen, kuin mitä oli Remember Tomorrowssa. Erityismaininta Harrisille toimivasta bassokuviosta ja alun soolot ovat myös levyn parhaasta päästä. Säkeistö kuulostaa ehkäpä vähän yllättävän hyvältä, en muistanutkaan, että kyseessä oli näin hyvä kappalle. Paul on taas kunnon vireessä, vetää aivan tunteella. Sitten alkaakin taas uusi hieno soolo. Miten olen saattanutkaan unohtaa näin hienon kappaleen. Tämähän kuulostaa helvetin hyvältä. Levyn ehdotonta eliittiä, tunnelma pysyy ennallaan koko mystisen biisin ajan. Ehdottomia Di'Anno ajan klassikoita. Aliarvostettu biisi. 5

8. Charlotte The Harlot
Tyyli vaihtuu tyystin edellisestä biisistä ja meno on taas letkeää ja nopeampaa. Riffi kuulostaa hyvältä ja biisi rullaa sujuvasti eteenpäin. Tosin on melko yksinkertainen. Hieman miinusta täytyy antaa turhan yksinkertaisesta kertosäkeestä, sama ongelma, joka vaivaa Running Freetä. Mutta mielestäni tämä biisi on kokonaisuutena parempi. Tunnelma muuttuu tässäkin sitten hieman rauhallisemmaksi. Hetkeksi. Sitten alkaakin todellinen vingutus. Noniin, nyt se on menoa poijjaat! Hieno, räväkkä soolo-osuus on kappaleen parhainta kuultavaa, mutta jää turhan lyhyeksi. Mutta käyhän se noinkin. Oikein mukava biisi, parempi kuin muistinkaan. 4-

9. Iron Maiden
Noniin, nyt se tulee! Iron Maiden tulee!! Legendariffillä liikkeelle ja säkeistö kuulostaa myös oudon hyvältä. Puhumattakaan sitten tulevasta biisin ehdottomasta kohokohdasta: uskomattomasta kertsistä. Miten mahtava se onkaan! Ilman sitä biisi olisi ehkäpä joka keskinkertainen tai pikkukiva, mutta kertsi pelastaa paljon. Ehdoton fiiliksen nostattajabiisi. Nyt se todellakin on viimeistään katossa. Hieno biisi ja mahtava lopetus Maidenin debyytille. 5

Keskiarvo levylle: 4,28

Tällä levyllä olikin hyvä aloittaa levyjen arviointi. Kokonaisuutena debyytti onkin yllättävän vahva levy, joka monesti jää unohduksiin ja 80-luvun golden era-levyjen varjoon. No, aika näyttää miten tuolla keskiarvolla pärjätään näiden levyjen kovassa sarjassa, mutta aika varmaa on, että se tuolta ykköspallilta tippuu, eikä tuskin yllä top-3:seenkaan. Mutta vahva levy, todentotta. Sen keskiarvokin osoittaa.

Ranking tähän mennessä:
1. Iron Maiden 4,28

EDIT: Oho, huomasin näin jälkikäteen, että Sanctuarya ei olisi saanutkaan lisätä pisteisiin. Siinä tapauksessa keskiarvo nousee huimasti, nimittäin 4,28:een. Eipä siinä mitään, kyllä mä olenkin aina pitänyt tästä ja nyt se saikin ansaitsemansa keskiarvon.

[Edward the 2nd]

Maailman parhaan yhtyeen esikoinen...kuuntelin levyn kokonaisuudessaan pitkästä aikaa ja tässä tulos:

1. Prowler
Koko kappale kuulostaa upealta mitään eri osa-alueita erittelemättä. Paul ei ehkä ole paras mies laulamaan tätä, mutta tekee sen silti mallikelpoisesti. Livenä Prowler on täyttä kultaa, eikä studioversio paljoa taakse jää. 5-

2. Sanctuary
Hieman itseääntoistava, muttei pitkästyttävällä tavalla. Ehkei sitä Maidenin hohtavinta kärkeä, mutta ihan ookoo. 2+

3. Remember Tomorrow
Levyn parhaimmistoa ja Maidenin kaunein biisi. Tämä sopii niin Di'Annon kuin Brucenkin äänelle. Tämä on yksi niistä useista täydellisistä biiseistä, joita Maiden on tehnyt. 5

4. Running Free
Ei iske yhtä hyvin kuin livenä, mutta ei silti mikään täytebiisikään. Kertosäe olisi saanut olla jotakin kekseliäämpää kuin vain kappaleen nimen toistoa, mutta sanoituspuoli on muuten tiukasti sormikkaassa. 2

5. Phantom of the Opera
Albumin helmi. Introsta lähtien on selvää, mistä Phantom on tehty. Tarttuva sanoitus ja saundi. Instrumentaaliosuus on selvästi neron käsialaa, jota kuunnellessa vallan liikuttuu tajutessaan miten upeaa kuultavaa se on.Tämä yksi kappale riittää koukuttamaan kenet tahansa vannoutuneeksi maidenfaniksi. Kuten Brucekin on sanonut: Phantom edustaa sitä kaikkea mistä Maidenissa on kyse. 5

6. Transylvania
Upea instrumentaalikappale. Hyvin aggressiivinen. Albumi olisi selvinnyt ilmankin, mutta ei se sitä huonommaksikaan tee. 3

7. Strange World
Ei paha, mutta häviää silti albumin toiselle balladille. Keskivertoa parempi suoritus. 3,5

8. Charlotte the Harlot
"Daveyboy" Murray on näyttänyt kyntensä säveltäjänä. Erityisesti pidän kappaleen hitaasta osiosta. Kertosäe on hauska ja tarttuva. Myös soolo on kohtuullisen mukavaa kuultavaa. 4-

9. Iron Maiden
Yksi sana: Klassikko! Tämä headbanger-biisi on kaikessa yksinkertaisuudessaan kaikin puolin mahtava elämys. 5-

Keskiarvo: 3,83

[Jukka]

Snadi pilkunviilaus:

2. Sanctuary
Hieman itseääntoistava, muttei pitkästyttävällä tavalla. Ehkei sitä Maidenin hohtavinta kärkeä, mutta ihan ookoo. 2+

Keskiarvo: 3,83

Lopputuloksia laskettaessa uusintapaisten bonuskipaleille annetut pisteet kannattanee jättää huomioimatta, koska kaikilla lautalaisilla ei uusintapainoksia ole. Tämä siksi, että täällä ei arvosteltaisi Iron Maidenia, jossa on joko 8 tai 9 biisiä.

Tämä pitikin mainita alunperin.
Siis mennään tämä kilpailu alkuperäisten UK-julkaisujen mukaan, joten Sanctuarya ei lasketa pisteisiin mukaan.

[Edward the 2nd]

Ookoo. Eli ilman Sanctuarya keskiarvo on sitten 4,06

[Freejack]

Noniin, asiaan. Iron Maiden on tosi hyvä levy mutta katsotaan miten nyt käy:

[/b]Prowler

+ Alkuriffi ja sit se vingunta!
+ Paul
+ Murrayn raaka voimaa tirskuva soolo
+ Biisin rakenne

- Ei miinuksia, loistobiisi tosiaan

5/5

Sanctuary

+ Ihan ok livebiisi
+ noo... joitakin tarttuvia kohtia ja koukkuja...

- ... Jotka ovat harvassa
- Bruce laulaa 50 kertaa paremmin
- ''Klassikko'' ja pah
- liian yksinkertainen

2/5

Remember Tomorrow

+ Säkeistöjen väliosat
+ Paul
+ Kitarasoolot

- nothing

5/5

Running Free

+ Jotain livemäistä potkua
+ Kertosäe...

- Tämä biisi on tarkoitettu livekäyttöön
- Studiossa puhditon

studioversiolle: 2/5

Phantom Of The Opera

+ Rakenne (lähes Progea)
+ Kitarasoolot...
+ Ja ennenkaikkea bassokuviot
+ Paluu sooloista ''normaaliin''

- hmm... ei mitään

Transylvania

+ ALKU
+ Kitarat

- Paikoitellen tylsä

3,5

Strange World

+ Paulin laulusuoritus
+ Eka soolo...
+ ... Ja Toinen

+ En keksi mitään huonoa

Charlotte The Harlot

+ Basso alussa
+ When Charlotte lett...
+ Paluu hitaasta nopeaan
+ Kaiketi hyvä biisi

- Mutta tylsähtävä

4/5

Iron Maiden

+ Kitarariffi
+ Se Kaikki tunnearvo... ja onhan tämä ikäänkuin kansallislaulu...

- ... Mutta toisto on liikaa...
- Ja biisi on huono...
- ... Mutta livenä se on 5/5
- Studioversio on täytepala... Vaikka tietenkin tärkeä pala Maidenille...

1/5

Keskiarvoksi muodostuu... : 3.2

Joka muuten ihan piipin huono keskiarvo

Yllätyin kamalasti! No ei voi mitään

[poolrules]

Keskiarvoksi muodostuu... : 3.2

Joka muuten ihan piipin huono keskiarvo

Olisokohan sillä asian kanssa mitään tekemistä, että et ole antanu pisteitä Phantomille ja Strange Worldille, sekä olet ottanut mukaan Sancturyn mikä ei alkuperäiseen painokseen kuulu.

[HikiNeito]

Keskiarvoksi muodostuu... : 3.2

Joka muuten ihan piipin huono keskiarvo

Olisokohan sillä asian kanssa mitään tekemistä, että et ole antanu pisteitä Phantomille ja Strange Worldille, sekä olet ottanut mukaan Sancturyn mikä ei alkuperäiseen painokseen kuulu.

Jep.. Muutenkin vähän sekasta luettavaa ja noi tummalla painetut tekstit vois jättää myös pois. Biisien nimissä ihan ok käyttää..

[Icarus666]

No niin nyt ollaan pyhien asioiden äärellä: ensimmäinen kunnon kosketukseni Maideniin oli tämän levyn lainaaminen kirjastosta, kannet siitä oli all gone ja muutenkin oli huonossa kunnossa mutta sisältöhän se ratkaisee...

Prowler5
+Aces high:n ohella paras levyn avaus ikinä
+Riffi
+Paul di'anno!!!, täysin sopiva ääni näihin sanoituksiin
+Maidenin uran alun kulmakivi joka kuuluisi ehdottomasti keikka settiin
+soolo niin raa'an kuuluinen että..

Remember tomorrow4.5
+alun basso/kitara
+Kasvaa hienosti kertosäkeen voimaan
+Paul vie taas pisteet kotiin
+aaltoileva tunnelma

Running free3
+Klassikko biisi (livenä)
+Kitara soundit
-Ei vaan toimi levyltä

phantom of the opera5+
+0-0.57 riffit aikaansa edellä
+2.03--->yksinkertainen riffi on usein parasta
+Soolo--->Basso/kitara/rummut
+aivan käsittämättömän hieno ja aikaa kestävä sävellys nuorelta Harrisilta
+Keikkasetti kamaa olisi edelleen
+Loistavaa biisi, kusen hunajaa...

Transylvania3
+Varsin toimiva instrumentaali
+olen joskus nuorempana kirjoittanut tähän itse sanat...

Strange world5+
+intro luo aivan mahtavasti tunnelmaa
+soolo--->loistavuutta
+Paul Di'anno!!! Tällaisissa Paul oli parhaimmillaan
+suoraan sanoen KAUNIS, oikeassa tilanteessa tällä saisi maiden fanin (ja muutkin) kyyneliin
+wahwah pedaali 3.50--->

Charlotte the harlot4
+Dave Murray!!! Ja millaiset sanoitukset!!
+Menevä biisi
+hidas väliosa
+soolo
-levyllä muita kovempia biisejä

Iron maiden3
+intro---->suoraan asiaan
+Klassikoiden klassikko Maidenillä
+riffit
-biisi joka toimii livenä paremmin

[Roskisdyykkari]

Viimeksi arvostelin tämän levyn jo miltei puolitoista vuotta sitten, joten ajattelin tehdä jokaisesta levystä päivitetyt arviot (mielipide on muuttunut ja huimasti). Aloitetaanpa...

Prowler
Levy starttaa käyntiin vauhdikkaalla kitarariffillä, ja lyhyen intron jälkeen muu bändi hyppää kehiin säkeistön parissa. Biisi on mainio aloitus levylle, ja myös Di'Annon laulusuoritus on maininnan arvoinen, vaikkei mies olekaan laulajana mikään suosikkini. Väliosat ovat hyvinkin vauhdikkaita, ja meininki on kokoajan raivokas, jopa agressiivinen. Daven soolo on ehkä vähän hutiloiden soitettu, mutta onneksi kitarataidot ovat ajan myötä parantuneet.
Ensimmäisenä korvaan pistää tätä biisiä kuunnellessa soundit, jotka eivät kieltämättä ole mitkään kehuttavat. Mutta itse biisi on kuitenkin mainio, ja yksi Maidenin legendaarisimmista biiseistä.
4.5

Remember Tomorrow
Vauhdikkaan levynavauksen jälkeen onkin heti vuorossa rauhallisempaa matskua, tosin eipä tämäkään biisi ole kokonaan mitään hempeilyä, väliosan ollessa erittäin vauhdikas ja raivokas. Nykyään biisi on saanut aivan uuden merkityksen Brucen tulkinnan myötä, itse en kauheasti pidä Di'Annon suorituksesta. Hän sopii enemmän ehkä raivokkaaseen "karjumiseen", kuin rauhallisiin biiseihin. Väliosassa on hauskaa kikkailua, ja väliin on pistetty sooloja. Ovela osuus tosiaan tämä väliosa, mutta muuten biisi ei ole mikään erikoinen.
3

Running Free
Heti ensimmäisenä huomio kiinnittyy rumpukomppiin. Soundit ovat edelleenkin ihan kauheat, joten intro kuulostaa kauhealta. Mutta muuten alkuosuus kuten oikeastaan koko biisikin ns. "svengaa kuin hirvi." Di'Annon laulu on vaihteeksi ihan kohtalaista, mutta tämä biisi on kyllä tarkoitettu soitettavaksi livenä, huudatuksien kera. Studioversiona ei oikein toimi. Kertosäkeissä ärsyttää kauhean kuuloiset taustalaulut. Dennis Stratton?
3.25

Phantom Of The Opera
Nyt päästiin asiaan. Alkaa heti kummallisella riffillä, tosin soundien puolesta pistää hieman hymyilyttämään. Rumpujen tullessa mukaan käynnistyy raivokas riffittelykohta, jota seuraa säkeistö.
Biisi on kaikessa kokonaisuudessaan aivan täydellinen, vaikka tämä versio ei olekaan parhaita versioita tästä biisistä (parashan on tietysti Live After Deathin veto). Maidenin progeimpia biisejä, 7 minuuttia täydellisyyttä. Ainoa negatiivinen asia soundien lisäksi on taas ne rasittavat taustalaulut, ilmeisesti herra Stratton ollut taas asialla. Väliosat ovat aivan helvetin kovia, etenkin kohta jossa tilumelodia vaihtuu laukkariffiin ja sitäkautta melodiaan. Up the Irons!
5

Transylvania
Maidenin kiistattomasti paras instrumentaali. Riffittely on ehkä hieman outoa, mutta hienoa. Väliosat ovat aivan mainioita, ja Denniksen soolo on loistava (on tosin Davenkin ihan kohtalainen). Clive Burr soittaa vauhdikkaasti rumpuja, ja Steven basso kolisee taustalla. Daven soolon lopussa oleva tilutus on aivan päätöntä (tässä tapauksessa tarkoitan sitä hyvällä) ja Steve senkun jatkaa hienoa bassotteluaan. Väliosan melodiaa vielä loppuun, ja biisi loppuu ryminällä. Kova biisi, etenkin instrumentaaliksi!
4.5

Strange World
Särö on nyt vaihdettu cleaniin, ja päätähuimaavan Transylvania- rallin jälkeen on pieni rauhoittumistauko. Huomio kiinnittyy Steven mainioihin bassokuvioihin, joka on tunnelmallisen soolon taustalla. Kuten totesin aiemmin, Paul ei ole parhaimmillaan rauhallisimmissa biiseissä. Biisi on ihan kohtalainen, mutta aika tylsä ja ehkä hitusen itseääntoistava. Ehkä tämän levyn heikoin, mutta ei tämäkään tekele mikään toivoton ole.
2.25

Charlotte The Harlot
Alkaa hieman iloisella kitarariffittelyllä, ja vuorossa on jälleen vauhdikas kappale, Murrayn ainoa yksin tekemä. Ensimmäistä kertaa kun luin sanat, repesin nauruun, ja kyllä ne nykyäänkin naurattavat aikalailla. Kertosäe on aika kova, harmi kun tätä ei ole soitettu livenä niin usein, eikä virallisia liveversioita muistaakseni ole (paitsi Early Daysilla olevalla Ruskin Arms keikalla, on muuten helvetin kova veto!). Rauhallinen väliosa vähän latistaa tunnelmaa, mutta onneksi sen jälkeen on taas tiedossa kovaa menoa. Lopetus on aika jännä.
4

Iron Maiden
Levy päättyy Iron Maidenin nimikkobiisiin, joka alkaa hyvinkin omaperäisellä kitaramelodialla. Tyypillinen Maidenin vanha raivokas biisi, ja aivan pakko kuulla jokaisella Maidenin keikalla. Nykyään livevedot eivät tosin ole mitään erikoisia tästä biisistä, erittäin hitaan tempon takia. Tähän biisiin Paulin laulusuoritus sopii kuin nappi silmään. Levy loppuu ryminällä, jolloin kuullaan viimeistä kertaa Steven basson pompottelua, Cliven rummun päristelyä sekä Denniksen ja Daven kitaran vinguttelua. Kyseessä ei ehkä ole mikään levyn paras biisi, mutta ei tämä huonokaan ole.
3.5

Kaikenkaikkiaan ihan kelpo levy, ei tosin Maidenin parhaita. Debyytiksi ihan hyvä kylläkin, erittäin isona miinuksena levyllä vaan kehnot soundit.

Keskiarvo:
3,75


EDIT: Vaikka tuo nyt olisikin pyöristettynä 4, äänestin kuitenkin 3, koska arvosanaa "pudottaa" järkyttävät soundit ja muutenkin kehno toteutus.

[Brain Damage]

Ajattelin aloittaa arvostelemaan kaikki Maidenin levyt uudelleen ja oikein ajatuksen kanssa ja saada aikaan jotain tekstiäkin noiden vanhojen +/- juttujen sijaan. Tästä lähtee:

Vuosi on 1980 ja Maiden on juuri julkaissut debyyttialbuminsa. Tästä alkaa maailman parhaan bändin menestystarina.

Iron Maiden (1980)

1. Prowler
Biisi alkaa mukaansatempaavalla kitarariffillä, jota seuraa Daven komea vinguttelu. Tunnelmaa nostatetaan vielä vähän ja sitten biisi lähteekin kunnolla käyntiin. Paul aloittaa heti aggressiivisesti ja Cliven komppi alkaa pauhaamaan taustalla, samalla kun Steve esittelee nättejä bassokuvioita. Säkeistö jyrää vakuuttavasti eteenpäin ja Clive napauttelee fillejään vähän väliä. Pian ollaankin säkeistön lopussa ja biisi ''loppuu'' hetkeksi, kunnes taas käynnistyy mukavalla riffillä. Pientä nostatusta taas, kunnes päästään biisin sooloon, joka onkin aivan mahtava. Dave tiluttaa kuin viimeistä päivää kompin hakatessa varmasti taustalla. Ehdottomasti yksi Daven hienoimmista sooloista koskaan, nostaa aina ihon kananlihalle. Soolon jälkeen vedetään vielä sama säkeistö kuin alussa ja ollaankin jo biisin lopussa. Menipäs nopeasti. Loistava biisi heti levyn avaajaksi, käynnistää levyn arvoisellaan tavalla.
4

2. Sanctuary

Sitten onkin tämän yhden Maidenin ikihitin vuoro. Alkaa kaikkien tuntemalla kitarariffillä, jota seuraa basso ja rummut. Ja Paul alkaa: ''Out of the winter came a warhorse of steel.'' Nopeasti ollaankin jo kertosäkeessä, jonka jälkeen biisi käynnistettään taas pääriffillä. Toinen säkeistö, jonka jälkeen taas kertosäe. Tässä vaiheessa biisi alkaa käydä melko tylsäksi, mutta kelpo soolot ja niiden jälkeinen välisoitto nostavat taas tunnelmaa. Biisin loppu onkin sitten suurimmilta osin kertosäkeen toistoa. Ihan ok biisi kaiken kaikkiaan, vaikkakin melko yksitoikkoinen. Toimii livenä huudatuksineen paljon paremmin kuin levyllä.
3

3. Remember Tomorrow

Alkaa rauhallisella bassonäppäilyllä ja kitaravingutuksilla, joita seuraa rauhallinen komppi ja Paulin hieno laulu. Osaa mies näköjään laulaa myös hitaampiakin biisejä. Rauhallinen tunnelma vaihtuu kuitenkin pian aggressivisemmaksi kertosäkeen myötä, kunnes taas hidastetaan perussäkeistöön. Seuraavan kerran kertsiin lähdetään Paulin komeiden kiljaisujen kera ja kitarariffi pauhaa taas komeasti. Kertosäkeestä siirrytäänkin sitten suoraan sooloihin. Ensin pientä riffittelyä, jonka jälkeen hieno Daven soolo, taas riffittelyä ja sitten Dennisin soolo, joka sekään ei ole hassumpi. Sitten hidastetaankin taas tunnelmaa, mutta ei kauaa, kunnes taas on keertosäkeen vuoro, jota jatkuukin koko loppubiisin. Paul kiljuu komeasti, Daven vingutusten ja riffin jauhaessa taustalla. Biisin lopussa Paul koettelee vielä äänihuuliaan ja biisi lopetettan raivoisasti. Hyvä biisi, jota on myös soitettu keikoilla vuosien aikana ihan mukavasti. Toimii Brucen laulamana vielä hieman paremmin. Sanoituksista myös plussaa.
3,5

4. Running Free

Perus-rumpukomppi avaa biisin ja Steven legendaarinen bassokuvio yhtyy mukaan. Sitten kitarat mukaan ja heti kuulija huomaa että onpas helvetin hieno riffi. Paul laulaa taas komeasti ja pian päästään kertosäkeeseen, jossa melkein väkisin alkaa itsekin laulamaan mukana: ''I'm running free yeah, I'm running free!''. Lyhyt säkeistö, jonka jälkeen taas kertsi. Sitten seuraakin kitaroiden ja basson hieno yhteismelodia. Varsinaisia sooloja siis tästä biisistä ei löydy. Ja taas alkaa uusi säkeistö ja loppu onkin kertisn hokemista. Yksi Maidenin klassikkobiiseistä ehdottomasti, joka kuultiin viime kesänkin kiertueella. Livenä aina mukana huudatuksia ja Live After Deathissa biisi on venytetty yli 8 minuuttiseksi. Levyllä kuitenkin erittäin toimiva lyhyt menopala.
4

5. Phantom Of The Opera

Jo alkuriffi lupailee jotain mahtavaa ja sitä onkin tulossa koko 7 minuutin ajan. Biisin riffittely on jotain aivan mahtavaa ja sekä Cliven rumputyöskentely on myös erittäin komeaa. Laulu on muuten kuosissaan, mutta taustalaulut eivät toimi tässä biisissä parhaalla mahdollisella tavalla. Ensimmäiset kaksi minuuttia ovat tiukkaa rypistystä, jonka jälkeen alkaa biisin ns. väliosuus, jossa pojat pääsevät näyttämään taitojaan. Alkuun hienoa Steven bassotyöskentelyä, johon kitarat liittyvät mukaan tilutuksineen. Tämän jälkeen alkaakin biisin soolo-osuus. Käsittämättömän komea hidas soolo Davelta ja päälle riffittelyä, jonka jälkeen vielä soolot sekä Dennisiltä ja Davelta. Sitten päästäänkin jo kohti biisin loppurypistystä. Iho on kananlihalla koko biisin loppuajan ja lopussa ihmettelee, että loppuiko tämä jo. Tästä biisistä on kertakaikkiaan melko mahdotonta löytää pahaa sanottavaa. Uskomaton biisi, yksi Maidenin parhaimmista koskaan.
5

6. Transylvania

Ja sitten vuoroon levyn instrumentaali. Biisin pääriffi on ihan komea ja Steven bassottelu miellyttää korvaa. Cliven rumpalointi on tarkkaa ja hienoa. Biisi alkaa kuitenkin nopeasti toistaa itseään, ennen sooloiluihin pääsemistä. Loistavat soolot myös tässä biisissä, mutta tällä kertaa Dennis vetää pitemmän korren. Itselleni tämä biisi on aina ollut ''välipala'' Phantom Of The Operan ja Strange Worldin välissä ja sellaisena se varmasti tulee pysymäänkin. Ihan kelpo instrumentaali kuitenkin ja kevyesti Maidenin vahvin.
3

7. Strange World

Biisi alkaa erittäin kauniisti kitaranäppäilyllä ja hienoilla bassokikoilla. Sitten tuleekin Dennisin aivan upea kitarasoolo. Melkein kyynel tulee silmään, niin kaunista on. Hieno tunnelma jatkuu Paulin vokaaleilla, jotka ovat tämän levyn ehkä parhaimmat. Sitten taas välisoitto, joka on kuitenkin hitusen liian pitkäksi venytetty. Tätä seuraa Daven soolo, joka ei ihan yllä Dennisin vastaavan, vaikka loistava onkin. Ja taas Paul mukaan ja herkkää tulkintaa. Loppubiisi onkin tunnelmallista näppäilyä ja Paulin hymäilyä, joka lopettaa biisin loistavasti. Tämä biisi on kyllä ehdottomasti yksi Maidenin aliarvostetuimpia, sanoi kuka mitä tahansa. Tämän kun joskus kuulisi Maidenin keikalla, niin varmasti tulisi tippa linssiin. Todellakin aivan helmi biisi, mutta unohdettu sellainen.
4

8. Charlotte The Harlot

Iloisen kuuloinen kitarariffi avaa biisin ja ei kyllä heti iske ihan täysillä. Meininki kuitenkin paranee biisin edetessä ja kertosäkeeseen mennessä biisi on parantunut huimasti. Sanat ovat melko hauskat ja pistävät heti alusta hymyn huulille. Pari perussäkeistöä ja kertsiä vedetään, kunnes biisin hidas osuus alkaa. Sopii mielestäni hyvin biisin muuhun tunnelmaan. Hitaan osuuden jälkeen tuleekin kitarsoolo, joka ei kyllä ole kovin kaksinen. Sitten taas ensimmäinen säkeistö, vielä kerran kertosäe ja sitten biisi lopetetaan samalla riffillä, kuin se alkoi. Itselleni tämä biisi on olut aina tämän levyn heikoimmasta päästä, mutta ihan ok silti. Livenä ei ole usein kuultu, vaikka joskus voisi olla ihan mukava piriste settiin.
3

9. Iron Maiden

Alkaa ehkä Maidenin tunnetuimmalla ja hiton iskevällä riffillä, johon toinen kitara yhtyy ja mukaan tulevat basso ja nopea rumpukomppi. Paul laulaa heti hyvin ja aggressiivisesti. Cliven rummutus on tarkkaa ja nopeaa filliä tulee tasaiseen tahtiin. Sitten päästänkiin legendaariseen kertsiin: ''Oh, well, wherever, wherever you are, Iron Maiden's gonna get you, no matter how far!'' Ja taas lead-riffiä pukkaa. Sama säkeistö kuin alussa kertosäettä myöden. Kertosäkeen jälkeen väliosuuteen, jossa riffittelyä, jonka jälkeen basso+rumpukuvio. Ja taas biisi käyntiin riffillä ja kovaa. Kerran vielä sama säkeistö ja kertosäe ja yksi Maidenin tunnetuimmista biiseistä, sekä debyyttilevy ovat paketissa. Tähän biisin itselläni on iskenyt jo aika totaalikyllästyminen ainaisen livesoiton vuoksi, mutta en huomioi sitä nyt arvosanassa. Biisi on loistava ja se on osa Iron Maidenia, sekä settilistoja.
4

Hyvä debyyttilevy, joka kuitenkin kärsii todella kehnoista soundeista. Biisimateriaali on kuitenkin erittäin tasaista ja kovaa ja tämä levy sisältää niin monta Maiden klassikkoa, että pakko sille on antaa melko korkea arvosana.

Keskiarvo: 3,7

1. Iron Maiden 3,7

[QazKFD]

Keskiarvo: 3,7

...ja ilman Sanctuarya siis ~3,8.

Tarkoitus on pyöristää keskiarvot yhden desimaalin tarkkuuteen. BTW, Toivottavasti kaikki jaksavat itse laskea keskiarvot ilman Sanctuarya.

[Peke]

Tän topiskin suurin ongelma tais olla, notta arvostellaanko Sanctuary
Strato ja kumppanit tais vetää kerran ainakin herneet nenään
Noviisit perkl!

[-Moonchild-]

Nyt se on minullakin tämä hieno urakka edessä, joten ei muuta kuin debyytin kimppuun!

Iron Maiden (1980)

1. Prowler
Tämä jo legendan aseman saavuttanut rokkibiisi toimii loistavasti. Kitarasoundit ovat debyyttilevyksi miehekkään jyrisevät. Särmää löytyy.
Myös Steve bassottelee hienosti, etenkin Daven soolon kohdalla (joka ei kyllä ole niitä Daven parhaita).
Paul Di'Anno hoitaa vokaalit erittäin mallikkaasti. Ääni kihisee kiitettävästi.
Kokonaisuutena kappale on loistava valinta aloitusbiisiksi. Tempoa löytyy.
Tässä biisissä on sitä aitoa ja alkuperäistä Maidenia, mutta ottaen huomioon seuraavien levyjen tuotokset, tämä on vielä mitätön.
Onko kukaan muuten huomannut tuota äänitehostetta soolon jälkeisessä wah-wah kohdassa
4

2. Remember Tomorrow
Tämäkin kappale edustaa levyn parhaimmistoa. Usvaisesti käyntiin lähtevä "slovari" muuttuu kuitenkin hienoksi kiljumis- ja vingutuskilpailuksi. Paulin ääni jaksaa kantaa koko kappaleen ajan, vaikkei tämä ole niitä helpoimpia.
Akustinen kitara ja hiljaiset kitaroinnit antavat säkeistölle mystiikkaa.
Tietenkin biisissä on perinteinen, ihan hyvä Dave-soolo, Dennisin soolo ei kyllä ole niitä parhaita.
paras osa kappaleesta on kuitenkin Paulin ja Daveyn laulu-kitara-ujellukset. Paulia viedään.
Ihan menevä biisi tämäkin.
4

3. Running Free
Running Free, levyn todellinen klassikko. Livenä ilmiömäinen, studiossa kaukana siitä
Biisi junnaa paikoillaan erittäin tylsästi. Tällä kertaa Paul ei vedä parhaalla mahdollisella vaihteella.
Kitarastemma sen sijaan toimii studiossakin, vaikkakin kitarasoundit pistää ikävästi korvaan.
Taustalaulut ovat vielä tässä vaiheessa hiomattomat, erittäin tylsät.
3

4. Phantom Of The Opera
Levyn pisin rockeri. Aivan loistava kappale, toimii niin studiossa kuin livenäkin. Biisissä on sitä Iron Maidenille yleistä vetovoimaa, vaikkei tämä ole läheskään paras versiö Operasta.
Toisin kuin Running Freessä, tässä biisissä taustalaulut toimii hyvin.
Dave vetää ihan kohtuullisen soolon, mutta sen jälkeinen kitarastemma kuulostaa ärsyttävältä. Tosin seuraavat soolot ovat jo paljon parempia!
Basso kolisee, mutta kitarointi on jotenkin...öö...kulmikasta. Eli parempiakin Maiden-stemmoja on kuultu.
Parasta tässä biisissä on kuitenkin se, ettei tämä missään vaiheessa kuole, vaan jatkaa menoaan. Mikä vittu tuo on tuossa lopussa
4,5

5. Transylvania
Ihan hienoa, että levylle on päätetty pistää instrumentaali. Soundit on kaikinpuolin hyvässä jamassa. Biisin nopeus pysyy taas oikeissa lukemissa. Kaikinpuolin hieno instrumentaali. Strange World jatkuu tavallaan samontein, joka on ihan kätevä ratkaisu.
4

6. Strange World
Alun akustiikka ja kitarasoolo nostaa tämän kappaleen pointseja. Todella hieno slovari.
Paulin herkistelevä laulusuoritus on vertaansa vailla. Tätä saisi kuulla useamminkin livenä!
Steve ja Clive soittavat komeasti yhteen, kitarat pelaa hienosti ja Paul laulaa upeasti.
Onko tässä biisissä mitään huonoa? No ei! Hienoa että Maidenilta taittui fiilistely jo uran alkuvaiheessa.
5

7. Charlotte The Harlot
Tämä on harvinaista herkkua siinä mielessä, että Dave ei liikaa ole noita kappaleita kirjoitellut. Biisinä tämä edustaa sitä punkimpaa Maidenia josta ei energia lopu, ei sitten millään.
Yleissoundi on mukavan kevyt, tätä voisi kuunnella ihan missä vain.
Tietenkin biisissä vähän hidastellaan, mutta kappale ei lössähdä siitä huolimattakaan. Myös sanoista tulee plussaa, tämähän on ensimmäinen osa legendaarista "Charlotte-eeposta".
Sanonpahan vain, että hieno biisi on kyseessä.
5

8. Iron Maiden
Hevijumalan puhkikulunut nimikkokappale.
Livenä tämä kuitenkin tuo sitä jotain, mitä ilman keikka jäisi melko tyhjäksi. Onhan tämä kuitenkin paljon tärkeämpi ja parempi livebiisi kuin toinen rutiinikappale, Sanctuary, joka saa lähinnä pahalle päälle
Tämä toimii myös hienosti levyn lopettajana. Menevää rokettirollia...
4

Keskiarvo: 4,1875 ~4,2

[The Trooper]

1. Prowler
Tämä jo legendan aseman saavuttanut rokkibiisi toimii loistavasti. Kitarasoundit ovat debyyttilevyksi miehekkään jyrisevät. Särmää löytyy.

Mun mielestä tällä albumilla suurin kompastuskivi on nuo kitarasoundit. Ihan munattomat. Esim. Remember Tomorrow ja Phantom olisivat paljon mukavampia vähän paremmalla soundilla. Eipä se kuitenkaan sävellyksiä paranna/huononna.

[-Moonchild-]

^Kyllähän tuo soundin kuivuus tulee esille esim. Phantomin kitarastemmassa, mutta juuri Prowlerissa soundi on hyvä. Soundimaailmaltaanhan tämä levy ei ole niitä tasaisimpia.

[AtomiSika]

Prowler - 4
Yksi ensimmäisistä Maidenin biiseistä, joita kuulin. Mielettömät fiilikset sain heti ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen ja rokkaa edelleen. Mukavan pirteä ja räväkkä kipale. Hyvä aloitusbiisi.

Sanctuary - 3
Hmm. Hyvä kitariffi ja soolokin hyvä. Ihan kiva perusralli, jota omasta mielestäni ollaan haukuttu ehkä vähän liikaa.

Remember tomorrow - 4-
Hyvä biisi kaikinpuolin. Alku hiljanen, välissä räväkämpi kohta ja loppu hiljainen. Ja erityisen hienoa on Harrisin basso tuossa soolojen kohdalla. Aaw... <3.

Running free - 3½ | Live - 5 | = 4½
Tämmönen kiva yksinkertainen kipale. Studioversio on ihan hyvä, mutta näissä yleisönhuudatuskohdissa vähän puuduttava. Kertosäe on todella hyvä, varsinkin livenä toimii todella hyvin. Mielestäni Running free pieksee livenä Run to the hillsin mennentullen.

Phantom of the opera - 5
Yllätys yllätys, levyn paras kappale, jota tuskin kauheasti tarvitsee perustella. Voisivat soittaa keikoilla useammin. Ja ite kun omistan kitaran niin tykkään todella paljon tätä soitella. Ei tähän paljon mitään pysty oikein sanomaan. Mahtava biisi.

Transylvania - 5
Ylivoimaisesti paras instrumentaali. Haluaisin kuulla livenä. Kiva soittaa kitaralla. Ei mitään huonoa tästäkään löydy.

Strange world - 3
En osaa sanoa biisistä mitään huonoa enkä hyvää. En saa mitään fiiliksiä tästä, mutta ei tämä ollenkaan ärsyttäväkään kipale ole... Jaa-a...

Charlotte the harlot - 4-
Hyvä Daven biisi ja tosiaankin ensimmäinen osa Charloten tarinaa . Vauhdikas ja energinen kipale. Meikään tuo hiljainen osa ei oikein iske, mutta muuten hyvää settiä. Livenä olisi kiva tämäkin kuulla.

Iron maiden - 3½
Mielestäni peruskipale, jossa ei ole mitään muuta erityisen hyvää, kuin kertosäe. Mutta kun klassikkobiisi kyseessä, niin kylllä siitä 1 piste enemmän heruu pelkästään sen takia.

Keskiarvo = ~4,06 -> En laskenut sanctuarya.

[Black Abyss]

Pitkästä aikaa aktivoitumista tältäkin suunnalta...
Koska näin ensimmäisessä jaksossa koulussa ei äidinkieltä ole, ja kesän aikana kirjoittamiset ovat rajoittuneet lähinnä mölkkytulosten kirjaamisen, päätin aikani kuluksi ja luultavasti yleisön pyynnöstä huolimatta tarttua levyihin "analyyttisemmalla" otteella...tutkikaa ja hutkikaa. Musiikkitermistö on minulle enemmän tai vähemmän vierasta, joten oletettavasti niitä en suurissa määrin käytä.

Prowler
Näin alkuun täytyy sanoa, että oma maidenfanitus alkoi vasta Dance of Deathin myötä. Bruce oli lähes vuoden päivät minulle "tö maiden ääni" ja kun viimein laajensin levykokoelmaa ilman suurempaa perehtymistä yhtyeen historiaan, oli Paulin ääni kuin lyönti särjellä vastoin kasvoja. Myöhemmin, kun historia tuli tutuksi, ansaitsi Paul paikkansa, ja särkikin pääsi takaisin mereen uimaan.
Mutta itse kappaleeseen: Prowler ei aluksi juurikaan sytyttänyt (kuten ei koko levykään), mutta myöhemmin sekin on alkanut maistumaan. Riffi ja kappale muutenkin voisivat olla "tiukempia", mutta täytyy muistaa levyn ilmestymisajankohta. N.puolentoista minuutin kohdalla tuleva hidastuminen ja siitä kiihdytys kohti kitaraosaston taidonnäytteitä toimii parhaiten koko kappaleessa. Lopussa taas palataan alkuun, joka voisi olla parempikin. Tällaisia kappaleita maidenilla on lähes joka levyllä

3

Remember tomorrow

Tämä oli pitkään inhokkilistalla. Pieni Timo ihmetteli, miksi hevibändi soittaa tällaista "lässynlässyniä". Nuoruuden paha tapa skipata kappale jos alku ei miellyttänyt meinasi saattaa tämän tunnepalan kokonaan unohduksiin. En nyt voi suoranaisesti sanoa, että vieläkään pitäisin tätä mitenkään erityisenä, mutta jokatapauksessa sen arvo on kummasti kohonnut.
Yksinäisinä iltoina, hieman hämärässä tunnelmassa biisi iskee kuin markan väärä raha. Rauhallisen osan aikana ehtii rauhoittua ja Paul vetää kiljaisullaan tunnelmat ylöspäin nopeamman osan alkaessa. Tiettyinä tilanteina lyömätön ässäkappale, muttei täydellinen.

Those motherfuckers will never win\../

4


Running free

Poikaan, jolla todella oli 16-vuotiaana pick-up-auto, ei tämä kappale voi olla iskemättä (Vankiloita nyt ei tietenkään tullut kierreltyä, mutta kyllä Isuzu Bedford-82 rikkoi varmasti lakeja aivan tarpeeksi ).
Perus rokkibiisi, joka toimii lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Lipputangoilta kuulostavat kitarat soolojen jälkeen toimivat. Siitä vapaanajuoksemisesta olisi tosin voinut mainita muutaman kerran vähemmänkin IMHO. Hyvä perusbiisi kuitenkin.

3.5

Phantom of the Opera

Yhdessä Strange worldin kanssa levyn parasta antia. Mielestäni kappale, jota Brucen ei ehkä edes kannattaisi yrittää laulaa, jotenkin niin vahvasti Paulin biisi.
Keep your distance, walk away, don´t take this bait.... rikkoo loistavasti jo hieman junnaavaksi muuttuneen alun. Tästä alkava väliosa lähentelee loistavuutta. Loppuun vielä alusta tutut kuviot. Ei tästä paljon enempää voi sanoa. Siitä hyvä klassikko, että esim. Hallowediin verrattuna tätä tulee kuunneltua vähemmän, jolloin inflaatio ei pääse iskemään "kummitukseen" niin voimakkaasti.

4.5

Transylvania

Maidenin paras instrumentaali minusta. Hyvä alku, rullaava meno, pojat soittavata komeasti. Tässä kohtaa näkyy "musiikkituntemattomuus", biisistä ei keksi juuri sanottavaa, kun ei ole oikeaa "kieltä". Mainio biisi näin maallikollekin jokatapauksessa.

4

Strange world

Ehkä hieman yllättäen tämä kappale edustaa minulle debyytin parasta antia. Sama ilmiö, kuin Rememberissäkin; meinasi jäädä unohduksiin. Alun kitara kuljettaa fiilikset kohti jotain kaukaista, ja myös pitää ne siellä. Paul laulaa hienosti, sopii kappaleeseen kuin nenä päähän. Raukea tunnelma on erittäin "ei-maidenimainen", mutta toimii. Rauhalliset soolot, upea tunnelma, loistava kappale.
(Tämä kappale on myös soinut erään riparin iltahartaudessa. yleisö piti, eikä uskonut maideniksi. Suurin ongelma oli ehtiä sammutaamaan cd-soitin, ettei eräs "maksullinen nainen"pääsisi pilaamaan harrasta tunnelmaa )

5

Charlotte the harlot

Päinvastainen ilmiö, kuin rememberissä ja strangessa. Aluksi tämä tuntui nuoresta rokkipojasta loistavalta kappaleelta, myöhemmin on mieli muuttunut. Melko mitäänsanomaton kappale, ei ärsytä, eikä pahemmin nykyään innostakaan. Hidas väliosa toimii vain siksi, että se loppuu hienosti (hämärästi sanottu ). Peruskamaa

3

Iron Maiden

Levyversiona vaisu, livenä paikkansa ansaitseva. Jostain kumman syystä kun kuulin albumiversion ensimmäistä kertaa, tulu minulle mieleen Deep Purple, tiedä sitten miksi. Jälleen, kappale ei ole kovin kummoinen, levyversio on kuin eri kappale livevetoon verrattuna. Tässä vain ei ole minusta kovinkaan kummoista "särmää", bändi soittaa, kuin olisi kiire dokaamaan tms...Legenda "ulkomusiikillisista" syistä kuitenkin

3.5

Tulipahan turinoitua, enemmän ehkä asian sivusta, mutta tulipa kuitenkin. Keskiarvoksi tuli pyöristettynä 3.81, mikä oli ehkä enemmän, kuin mitä odotin. Seuraava levy pääsee käsittelyyn, kun aikaa on. Mikäli yleisön vastustus ei kasva liian suureksi. Over and out.

[Freejack]

Iron Maiden - Iron Maiden

Nyt aloitan mittavan projektini, eli arvioin Maidenin tuotannon alusta loppuun ja ensimmäisenä tähtäimessä luonnollisesti on debyytti Iron Maiden. Olen tästä vääntänyt peräti kaksi arvostelua jotka ovat molemmat täysiä susia, toisessa annan 3.3 ja toisessa 5/5, joten nyt on hyvä aika kuunnella kyseinen plaatta uudelleen ja kepittää Iron Maiden-albumia ensimmäistä kertaa kunnolla ja muitakin Maiden-levyjä. On hyvä kaivaa ne hyllystä pölyä keräämästä. Eläydytään Maideniin uudelleen kuunnellen koko Diskografia, sillä tavalla on hyvä aloittaa uuden levyn odotuksen tuskaisimmat loppumetrit.

Prowler
Iskee yhä, ja tulee aina iskemään. Yksinkertaista tykitystä ja yksi maailman kovimmista sooloista. Prowler on yksi Iron Maidenin aliarvostetuimmista biiseistä nykypäivänä. Di'anno revittelee kunnolla ja bändi tulee perässä niin nopeasti kuin kerkeää, ei tästä voi sanoa muuta, kuin yksinkertaista parhautta 5/5 KLASSIKKO!

Sanctuary

Jaa, tämä biisi iski ennen kalloon täysillä, mutta kuin näitä liveäänityksiä on kuunnellut, niin täytyypä todeta, että kyllästymistä pukkaa päälle. Täytyypä todeta, että Bruce vetää tämän kaksi kertaa paremmin. Ihan mukavaa menomaidenia, mutta ei läheskään joka kiertueen keikkasettipaikan arvoinen. Vauhtia ja sitten yhtäkkiä paiskataan jarrua täysillä. Menevä biisi, mutta ei todellakaan mitään mullistavaa 3/5

Remember Tomorrow

On tätäkin biisiä tullut liveiltä kuunneltua, mutta ei varmaan vuoteen alkuperäisenä versiona. Oikea hetki oli tämäkin biisi kaivaa esiin. Tällaisia biisejä Maidenilla saisi olla enemmänkin. Paul tekee yhden uransa hienoimmista laulusuorituksista. Lyriikat ovat hieman yksinkertaiset, mutta iskevät kuin tuhat volttia. Kitararevittelyt iskevät täysillä. Iskee, mutta ei klassikoksi yllä. 4½/5

Running Free

Studioversio niinikään vaipunut täyteen unohdukseen, mutta nyt yritän löytää punaisen langan studioversiosta uudelleen. Studioversio ei uppoa mainitsemisen arvoisesti, mutta ainahan Running Freen soolot kolahtavat päähän samoin kuin rytmikin. Kitarassa on sellaista jämäkkyyttä mistä pidän kohdasta 1.27 - 1.48, suorastaan loistava osuus! Vaikka kertosäkeessä ja muissakaan säkeistöissä ei ole paljon kehumista jää suuhun pitkälti hyvä maku, mistä johtuu? Liveversioista vai hienosta soitosta? En tiedä, mutta täytyyhän se 4/5 antaa

Phantom Of The Opera

Kuin Maideniin aloin laajemmin tutustua vuoden 2004 alkupuolella, oli tämä yksi niistä kimmokkeista, mikä sai minut maidenista innostumaan. Pitkästä aikaa kun tämän biisin kuuntelin, niin täytyy sanoa, ettei tehonripekkään ole karannut minnekkään. Yhä todella tehokas biisi. Kohokohtana tietenkin pitkät sooloilut joihin hurahdin jo ensimmäisillä kerroilla. Ilman sooloja tämä biisi olisi täysi nolla. Etenkin kohdasta 4.34 alkava osuus herättää pikkuisenkaan unisemman kuuntelijan tanssimaan mukana, sen verran loistavaa riffittelyä biisi sisältää. 5/5 KLASSIKKO!

Transylvania

Jaa jaa, suhtautumiseni tähän biisiin on hieman ristiriitainen. Sisältää erittäin hienoa riffittelyä biisin alussa, että tanssahtelemaan pistää. Ei jaksa tehota täysillä loppuun asti. Kaikki kitaravinguttelut kuulostaa hyvältä, mutta ei jaksa koko biisin ajan enää innostaa. Lyhyempänä olisi tehonnut paremmin. Lyriikkojen kanssa ei olisi ollut puhettakaan toimivuudesta, kuin sellaisetkin olisivat olleet. Nyt kuitenkin täytyy sanoa, että kyllä lievästä tylsyydestä huolimatta annan 3½/5 Strange Worldiin ''laskeutuminen'' on sen verran hienoa kuultavaa

Strange World

Maidenin paras ''kokonainen'' balladi. Täysin unohdettu klassikkobiisi. Herrat Murray/Stratton vetävät yhden soolon ja molemmat tappavat täysillä. Paul vetää heikommat alta pois. Olisi myös kiva saada kuulla Brucen versiointi tästä biisistä. Lauluosuudet toimivat täydellisesti. Olisin voinut ottaa pituutta lisääkin, mutta menee se näinkin. Rytmi on minun mieleeni ja kaikki kitaraan liittyvä loistavaa!5/5 KLASSIKKO!

Charlotte The Harlot´

On tullut kuunneltua enemmän ''88 versiona, mutta täytyypä todeta, että alkuperäinen vie pisteet uusintaversiolta. Tämä versio on paljon nopeampi tempoinen ja Paulin ääni sopii tähän biisiin paremmin, vaikka Bruce universumin paras laulaja onkin. Kappaleen paras osa on 1.49 kohdasta alkava hidastelu joka jatkuu 2.49 kohtaan. Myöskin biisin lopetus on täydellinen. Vinkuva kitara soi jylhästi ja basso jauhaa taustalla. Pidän kertosäkeestä ja laulun alla jauhavasta kitararffistä. Ja mainitsemisen arvoista on varmaankin myös se, että tämä on ainut Murrayn yksin tekemä biisi 4½/5

Iron Maiden

Maiden fanejen kansallislaulu ja myös tämän levyn kulunein biisi. Livenä toimii paremmin. Studioversiossa on enemmän energiaa, kuin missään livevedossa, mutta studioversio ei ole itselleni oikeastaan ikinä mitään mullistavaa ollut. Vauhdikas menopala. Lyriikat ovat kyllä niin yksinkertaiset, että on pakko rokottaa arvosanaa. Livenä paikkansa puoltava, levyllä ei mitään ihmeellistä 3/5

Kylläpä Iron Maiden kannatti jälleen kuunnella. Löysin jotain uutta, ja uuden keskiarvonkin: 3.78. Yllätys itselleni, miten huono se on . Siispä ei viiden tähden arvoinen, mutta ei arvosanaa voi 3.78 jättää, muut seikat täytyy ottaa myös huomioon. Soundeja olen aina jaksanut mollata, mutta nyt en enää. Vaikka ne pikkuisen haisevat ovat, niissä on energiaa ja tarvittava voimakin. Niistä ei siis tule miinusta. Kansi on hieno, yksi Maidenin hienoimmista, entinen avatarini. Täytyypä siis pyöristää arvosana 4/5 muitten seikkojen ansiosta. Seuraavaksi näette arvion Killersistä.

4/5

+ Ensinnäkään, ei sisällä yhtään huonoa biisiä
+ Bändin soitto on todella virkistävää!
+ Di'annon ääni sopii tälle levylle kun nyrkki silmään
+ Kansi

- Jotkut biisit huonompia kuin toiset, luonnollisesti
_____________________________________________
By Freejack

[Talonmies]

Tuli mieleen että tuo Iron Maiden-biisi voisi kertoa myös Charlotte the Harlotista.
Eli siis Charlotte houkuttelisi pahaa aavistamattomia miehiä huoneeseensa ja sitten tappaisi nämä."Would you come in to my room,I wanna show you all my wares..."
Siten tämän biisin sanoissa olisi minusta enemmän järkeä.

[puolisukeltaja]

Tuli mieleen että tuo Iron Maiden-biisi voisi kertoa myös Charlotte the Harlotista.
Eli siis Charlotte houkuttelisi pahaa aavistamattomia miehiä huoneeseensa ja sitten tappaisi nämä."Would you come in to my room,I wanna show you all my wares..."
Siten tämän biisin sanoissa olisi minusta enemmän järkeä.

Aika kaukaa haettua, eiköhän niissä sanoissa tarkoiteta ihan tätä keskiaikaista kidutuskonetta. Sopii mm. nuo veren valumiset ym. paremmin. Mutta näkemyseroja on monenlaisia.

[Stratocaster]

IRON MAIDEN – IRON MAIDEN
1980


Vuonna 2006 Iron Maiden on jyrännyt jo yli 30 vuotta, ja näin ollen on hyvä muistella alkuaikoja ja sitä mistä kaikki lähti. Vuotta 1980 elettäessä ei ollut vielä tietoakaan Bruce Dickinsonista eikä Pedon Numerosta. Iron Maiden kuitenkin oli ja eli leveästi hymyillen, sillä vuoden 1979 loppua kohti kulkiessa oli EMI napannut bändin haaviinsa ja levytyssopimus oli allekirjoitettu. Seuraavan vuoden puolella oli aika nauttia Maidenin ensimmäisestä kokopitkästä, jota sinkku Running Free oli jo menestyneesti pohjustanut. Kuulijakunta oli jo hankittu vuosikausien uutteralla pubikeikkailulla, ja biisimateriaali oli lukuisilla keikoilla löytänyt oikean muotonsa. The Soundhouse Tapes-demo oli julkaistu pienen painoksen EP:nä, ja äänite oli menestys. Ennakko-odotukset olivat siis korkeat, ja lopulta bändi vetäytyi Kingsway Studioille Lontooseen äänittämään albumia, Will Malonen toimiessa tuottajana.

Perustajabasisti Steve Harris ja kitarasankari Dave Murray ovat ainoat jäljelläolevat jäsenet tänä päivänä, jotka aikoinaan EMI:n levytyssopimukseen nimensä kirjoittivat, ja kaksikko on aina toiminut bändin kivijalkana. Steve Harrisin ollessa varsinainen kapteeni, on Murray soittanut rallit iloisesti hymyillen ja lopputulos on ollut hieno. Näiden iloisten rosvojen lisäksi bändin debyyttilevyllä kuullaan rummuissa Clive Burria (joka nyttemmin on vetäytynyt soittohommista MS-taudin takia) ja toisessa kitarassa on muuan Dennis Stratton, joka buukattiin hätäisesti bändiin äänityksiä silmälläpitäen. Vokaaleissa kuullaan Paul Di´Annoa, jonka punkhenkinen laulanta on Iron Maidenin aikaisemmassa tuotannossa eräs kantavista voimista. Näillä eväin äänitettiin albumi ”Iron Maiden.” Äänitysprosessi itse mahtoi olla melko helppo, olihan bändillä kappaleet jo valmiina ja soittotaitoakin löytyi runsaasti. Will Malonen osuudesta tuottamiseen on hivenen kiistelty, ja Steven sanojen mukaan Malone sysäsi päävastuun Harrisille, eikä albumia ole varsinaisesti ammattimaisesti tuotettu. Sen kuulee lopputuloksesta, mutta toisaalta ei näitä vanhoja klassikoita osaisikaan myöhempien albumeiden timanttisenkirkkailla soundeilla toteutettuina kuvitella.

Iron Maidenissa on aina ollut kyse hyvistä kappaleista, ja bändin debyytti sisältää monta sellaista kappaletta, jotka ovat bändin suurimpiin klassikoihin kuuluvia. Alkaen Prowlerin räkäisesti rullaavasta tykityksestä päättyen bändin nimibiisin kieroihin melodioihin. Albumia edeltänyt singlebiisi Running Free esittelee bändiä ajan hengen mukaan punk-henkisimmillään, kappaleen kompin jäädessä jauhamaan päähän. Transylvania esittelee bändin tyylitajua instrumentaalien suhteen, vaikka myöhempiin teoksiin verrattavissa Transylvania ei olekaan. Charlotte The Harlot on Dave Murrayn taidonnäyte jonka tarttuvat melodiat iskevät kerta toisensa jälkeen. Remember Tomorrow ja Strange World esittelevät Iron Maidenin hieman pehmeämpää puolta, ensiksi mainitun kiihtyessä loppua kohden kunnon heavymetal-runttaamiseksi, jälkimmäisen jäädessä hieman muiden biisien varjoon. Albumin parhaaksi vedoksi nousee Steven ensimmäinen eeppinen kappale ja bändin ehdottomaan parhaimmistoon kuuluva legendaarinen Phantom Of The Opera. Kappale esittelee samassa paketissa kaikki Iron Maidenin tunnuksenomaiset piirteet tahtilajinvaihdoksista kitaraharmonioihin ja soolojuoksutuksiin.

Kokonaisuus jää niin kappaleiltaan kuin soitoltaankin hieman karkeaksi, mikä kuitenkin sopii näihin kappaleisiin täydellisesti. Peruselementit kitaraharmonioista kaikkeen muuhun ovat jo kasassa, ja bändin muusikkous on debyyttilevyksi hyvällä tasolla, joskaan tämän levyn kitarasooloista ei voine puhua edes samassa lauseessa myöhempien albumeiden mestariteosten kanssa. Kitararatkaisut menevät lähinnä Dave Murrayn piikkiin, Dennis Strattonin toimiessa lähinnä linjan täydennyksenä ja kiertuevahvistuksena. Eipä mies suurta huomiota saanut, ja hänen seuraajansa Iron Maidenissa viimeistään sinetöi miehen jäämisen pienemmän piirin tietoon. Paul Di´Annon räkäisen punkmainen vokalisointi, Clive Burrin eläimellinen rumpalointi ja Steve Harrisin melodinen bassojuoksuttelu ovat kaikki kiintopisteitä, joita ilman ei tämän albumin kappaleita voisi kuvitella esitettävän.

Kaikenkaikkiaan Iron Maiden on oiva taidonnäyte tästä myöhemmän heavymetalin suurimpiin kuuluvan yhtyeen alkuajoilta, ja vaikka kokonaisuus jää karkean hiomattomaksi, ovat peruselementit jo kasassa. Hyvistä kappaleista Iron Maidenissa on aina ollut kysymys, eikä tästä ole lipsuttu yhdenkään albumin kohdalla.

4/5

[miinus]

^Tuolla toisessa topicissa mietit, että voitko laittaa uudet arvostelut joka levystä. Mikäli arvostelut ovat tuota luokkaa, niin anna mennä vaan. Näköjään ikä ei merkitse paljoakaan tuossa levyarvostelun tekemisessä, moni vanhempi kaveri on noista kateudesta vihreä. Keep up the good work, Strato! End of Off-topic

[Viper]

^^Ei hassumpaa, Strato. Olet selvästi onnistunut löytämään itsellesi sopivan tyylin, jossa saat omat vahvuutesi hyvin esiin. Teksi on sujuvaa ja hyvin kirjoitettua. Pointit tulevat hyvin esiin. Nice one.

[Theme666]

Prowler Todella mahtva biisi yks maidenin parhaista 5/5
Sanctuary Toinen lähes yhtä mahtava 4,5/5
Remember tommorrow En erityisemmin tykkää mutta paranee jokaisella kuuntelu kerralla3/5
Running free Tääkin on yks parhaista biiseist. Todella legendaarinen 5/5
Phantom of opera Hieno kappale joka nostaa kylmät väreet 5/5
Transylvia Maidenin instrumentaalit on kyllä loistavia, joten tarvitseeko hirveästi selitellä 5/5
Strange world Hmm... aika hyvä muttei parhaimmistoa 3/5
Charlotte the harlot Tää taas kuuluu parhaimmistoon. Nostalginen kipale 5/5
Iron maiden Paras biisi tältä levyltä ylivoimasesti 5/5
Arvio levystä: 5/5
Paras levy BNW:n kanssa

[Esko666]

Ajattelimpa alkaa arvostelemaan näitä maiden levyjä sitä mukaan kun aikaa vaan riittää.

Ja ensimmäisenähän on tietysti debyyttilevy
Iron Maiden

Prowler

Mahtavalla riffillä aloitetaan Maidenin Ensimmäisen levyn ensimmäinen biisi. Paulin ääni sopii tähän biisiin mainiosti. Biisi etenee hyvää tahtia eteenpäin kunnes tulee Daven mahtava soolo. Tämän jälkeen biisi ikään kuin alkaa alusta samat sanat jauhetaan uudestaan mutta ei se mitään. Biisi on kaikinpuolin mahtava mutta toimii livenä paremmin. 4,5

Remember tomorrow

Jaahas nyt sitten vähän rauhallisempaa menoa. Hiljaisen alun jälkeen biisi nousee ooooo-oooooo:n mukana. Sitten taas rauhallista. Sitten ooooo-oooooo ja tästä alkaa meiniki. Soolo on jälleen mahtava. Loppu onkin sitten rauhallista. Tämä on mielestäni yksi Di’Annon parhaimmista laulusuorituksista bändissä. Bruce vetää tämän kyllä paremmin mutta Kyllä se on 5

Running Free

Steven bassoilulla alkava rokkibiisi. Hyvä Riffi ja kertosäe. Soolo on ihan mukava. Hieman tylsähkö studiossa eikä livenäkään mikään mahtibiisi. Bruce vetää tämän kyllä paljon paremmin. 2,5

Phantom of the opera

Alkaa mahtavalla riffillä ja mahtavaa riffittelyä perään. Kaikki toimii rummuista Di’Annon luluun. Kahen minuutin paikkeilla vähän rauhallisempaa. Tämän jälkeen tulee niin mahtavaa sooloilua että!
Loppuun vielä parit laulut ja riffit niin se on siinä. Ehdottomasti yksi Maidenin parhaimpia biisejä. Tästä biisistä kuulla niin täydellinen versio kun vaan olla ja voi live after deathilla Klassisella kokoonpanolla Dickinson-Smith-Murray-Harris-McBrain . 5

Transylvania

Hyvällä riffitelyllä tämäkin alkaa. Cliven Rummuts ja steven bassoilu on hyvää. Vauhtiin pääseminen vaan kestää liian kauan. Kun vauhtiin päästään kuullaan Dennisiltä hyvä soolo ja Davelta ei ihan yhtä hyvä soolo irtoa. On tämä varmaan Maidenin paras instrumentaali. 4

Strange world

Meno rauhoittuu hieman edellisestä. Heti alussa on mahtava tunnelma jota pitää yllä mahtava kitarointi ja steven bassottelu. Kun paul astuu kuvaan mukaan niin tunnelma vaan kohoaa. Tässä biisissä Paul laulaa parhaiten koko levyltä ja ehkä koko Maiden ajoiltaan. Ei biisinä ehkä ihan yhtä hyvä kuin Remember tomorrow mutta kyllä se on silti 5

Charlotte the harlot

Alkaa mahtavalla riffillä. Kovaa meininkiä tämä biisi on. Välissä tulee rauhallinen kohta joka on ihan hyvä ettei mene liialliseksi toistoksi. Soolo on ok muttei mikään ihmeellinen. Ok biisi muttei mitään Murrayn kärkimatskua 3,5

Iron maiden

Tämäkin biisi alkaa mahtavalla ja legendaarisella riffillä. Ja kyllähän taässä biisissä kaikki muukin toimii suht hyvin. Kertsi on Mahtava. Miinuksena lyriikoiden toisto peräti 3 kertaa alusta loppuun.
Studiossa ei todellakaan yhtä mahtava kun livenä ja Bruce äänessä. Studioversiolle 4


Keskiarvoksi tuli 4,2