Maidenin musiikillisesti raskain levy?

[childofthedamned]

Ehkä Dance Of Death, jos huomioi noi Montségurit ja Dance Of Deathit. Muutenkin kokonaisuudessaan hyvä levy, ei mitään valittamista.

[riiko]

Omasta mielestäni selkeesti AMOLAD.
Esim. Reincarnation of Benjamin Breegin riffit ja laulu.

[Dark Rider]

AMOLAD tietenkin!Raskaat riffit ja korkea mutta agressiivinen laulu!Se albumi on niin sulaa kultaa

[S.R.]

Kyllä tuo The X-Factor on kokonaisuudessaan niin raskas tunnelmainen ja sävyltään tumma joten kelvannee parhaiten tähän vastaukseksi.
Amoladilla kuten todettua jo aiemmin on raskaita riffejä ala The Reincarnation Of Benjamin Breeg.

[Iron "Dude"]

Dance of Death, koska Montsequr on semmoinen raju. Tai Fear Of The Dark.
Fear of the dark, koska Be quick or be death on aikaa kovaa sooloilua kitaristeiltä.

[Jarrumies]

Killers. SE on heavymetallia. Todella raskas levy. Soundeiltaan raskain on varmaankin BNW tai DOD, kolmella jyräkitaralla, joista on sitten koottu aikamoinen valli. AMOLAD:lla ollaan vähän rajotettu.

[Makkke]

The X Factor on synkintä ja raskainta Maiden kamaa, toimii. Levyllä laulaneen Bayleyn uusin soololevy on sitten viimeisen päälle raskas levy, jos aggressiivisempi meno sytyttää. Tosin melodinen silti, kuten X Factorkin

[Peke]

Raskain, Hevein, Eniten Maidenmainen, Piece Of Mind. No Doubt.
Minustä ysärisynkyys ei ole oikestaan raskasta... synkkää vaan.

[Sir]

Raskain, Hevein, Eniten Maidenmainen, Piece Of Mind. No Doubt.
Minustä ysärisynkyys ei ole oikestaan raskasta... synkkää vaan.

Täytyy allekirjoittaa tämä. Bändin kultakauden huippu ainakin mitä raskauteen tulee. Tosiaankin vanhan ajan tavalla hevein noista IM-kiekoista. Kolme seuraavaa kultakauden levyä keskittyy jo ehkä enemmän siihen eeppisyyteen kuin raskauteen.

[Stratocaster]

Piece of Mindin yleissoundi on kyllä melkoisen raskas. Ja mikä parasta, basso kuuluu helvetin selvästi läpi.

[Salamalla ratsastaja]

Sanoisin A matter of life and death. Kaikki biisit ovat eeppisiä ja hyvinkin raksakita. Ks. esim Brighter than a thousand suns.

[Varjis]

Sanoisin että AMOLAD on raskain. Todella raskaita riffejä käytetty mm. BTATS:ssa ja TROBB:issa. Lisäksi lähes kaikki kappaleet ovat muutenkin mielestäni melko rankkoja (muuta hyviä ).

[Lenco]

Omasta mielestä AMOLAD on raskain levy. Biiseissä on raskaita riffejä sekä tunnelma on raskas. Levy on kuitenkin hyvä, ei mitään valittamista!!

[IronBrother]

Niin monta vastausta. POM tai AMOLAD erottuu kyllä eniten, tässä sitten saakin pähkäillä kauan.

[Symbolic]

Kyllä se on toi Seventh Son of a Seventh Son. Varsinkin nimikko.

[nickorules]

Paha sanoa... AMOLAD on musiikillisesti rankin. Mutta kyllä se varmaan Piece of Mind on, kun basso jytisyttää mukavasti ikkunalaseja ja kitarat on jännän mureita.

[Tolppanen]

Vastauksia kysymykseen on monia. Tarkoitetaanko raskaudella pelkästään soundeja, ylipäätään musiikin esitystavan aggressiivisuutta vaiko tunnelmaa..?

80-luvun Maidenin tuotannosta ainakin soundiensa puolesta erottuu kaksi albumia ylitse muiden: Piece Of Mind ja Powerslave. Kummallakin albumilla on Maidenin kyseisen vuosikymmenen "heveimmät" soundit. Piece Of Mind on tyyliltään kuitenkin se raaempi ja raskaampi, kyseinen levy muistuttaakin loistavasti, että Iron Maiden on kuin onkin heavy metal- yhtye. Toisaalta taas Powerslave- levyllä on ehkä jopa aavistuksen massiivisempi kitarasoundi, mutta yleisilme ei kuitenkaan yhtä rankka kuin POM:lla (Powerslave biisin säe ja kertsi tosin aikamoista jyystöä).

Tunnelmaltaan kuitenkin 80-luvun synkin ja raskain biisi lienee ehdottomasti Seventh Son Of A Seventh Son. 7th- levyn kitarasoundit edustavat tosin Maidenin 80-luvun kevyintä linjaa, mutta tuon nimenomaisen biisin raskas ja synkkä tunnelma on mahtava, suorastaan maaginen. Kyseisestä biisistä lisämainintana, että kohta 8:51--> loppuun asti on jotain aivan käsittämätöntä, ei sellaista voi säveltää. Yksi niistä syistä, joidenka takia musiikkia ylipäätään kannattaa kuunnella. Ihokarvat nousevat pystyyn..

90-luvun albumeista sen verran, että vaikka No Prayer For The Dyingia pidetään "paluuna juurille ja raakaan menoon", ei se ainakaan minun korviini ole koskaan kuulostanut erityisen raskaalta. Raskautta toki löytyy, mutta esimerkiksi juuri kitarasoundit ovat aika peruskauraa, toki yleinen linja on rankempi kuin 7th Sonilla ja Brucekin edesauttaa omalta osaltaan tätä vaikutelmaa uudella raspy-tyylillään.

Kuitenkin seuraava albumi Fear Of The Dark.. se on raskasta kamaa. Sanokaa mitä sanotte, mutta minun korviini ainakin Be Quick Or Be Dead on aggressiivisinta Maidenia studioalbumeilla. Ja nimenomaan, tämä seikka ei todellakaan ole negatiivinen. Kyseinen biisi on aivan loistavaa tykitystä ja muutenkin koko levyllä on mun mielestä yksinkertaisesti mahtavat soundit. Kitarat ovat raskaat kautta linjan, kuulostavat todella hyviltä. Myös levyn mahtavista rumpusoundeista plussaa, tuotettu aivan eri tasolle kuin No Prayer.

Tunnelmallisesti Maidenin raskainta antia lienee kuitenkin The X-Factor. Siinä on ainakin minulle levy, jota ei todellakaan jaksa kuunnella missä mielentilassa tahansa, vaan vaatii aivan omat hetkensä. Levyllä on muutamia loistavia kappaleita. Kitarasoundit kuitenkin romuttavat omalta osaltaan raskasta vaikutelmaa, vaikka eivät synkkyyttä onnistukkaan kadottamaan. Maidenin paskimmat kitarasoundit ever. Vähän enemmän munaa sentään pitäis olla, jäävät auttamattomasti jalkoihin.

Jos asiaa tarkastellaan kuitenkin puhtaasti kitarasoundien kannalta, edustavat Maidenin kaikki 2000-luvun albumia raskainta antia. Paschendalen kitarariffi alussa on varmaankin Maidenin raskain riffi, ainakin minusta. Soundeissa todellakin on munaa. Samoin vaikkapa Brighter Than A Thousand Sunsin riffi melko alussa, kyllä tiedätte mitä kohtaa meinaan, melkein heti kun biisi on lähtenyt käyntiin. Muistan kuinka sitä tulikin luukutettua enemmän kuin paljon elokuussa 2006 yhden kaverin kanssa ja olin ihan fiiliksissä juuri sen raskauden vuoksi ja ajattelin "Vittu mitä kamaa!".

Näin.. Vastauksia siis on monia. Kuitenkin jos joku vaatisi minua vastaamaan vain yhden vaihtoehdon, pitäisi sanoa juuri niinkuin topicin otsikkokin "Maidenin musiikillisesti raskain levy". Kyllä mä vastaisin Fear Of The Dark. Miksi? Se vain edustaa kokonaisuudessaan minulle Maidenin raskainta antia, samassa paketissa ovat raskaat soundit, sekä aggressiivinen ilmaisu. Eivät tietenkään kaikki levyn biisit tätä ole, mutta monet ovat.

Kuitenkin mainittakoon lopuksi, että jos mieleni tekee kuunnella todella raskasta ja raakaa musiikkia, en todellakaan laita soittimeen Fear Offia, vaan kaivan hyllystä jotain aivan muuta, esimerkiksi Deathin Scream Bloody Goren. Vittu siinä on oikeasti raskaa musiikkia sanan todellisessa merkityksessä.

Ei sillä, että Maiden olisi muka liian heppoista kamaa.. Maiden on melodista heavy metallia, eikä sen siis tarvitsekaan edes yrittää jäljitellä jotain death metal- soundeja. Iron Maiden onkin juuri tuollaisena maailman ylivoimaisesti paras yhtye.

[Hatebreeder]

Jep jep, kyllä se on se moneen kertaan sanottu AMOLAD varmaan raskainta. Eikä tosiaan vähiten sen Brighter Than a Thousand Sunsin takia. Toinen, mikä omaan korvaani raskaalta kuulostaa, on Dance of Death Ylempänä mainittu Pashcendale esim. Tai sitten No More Lies, kyllä sekin aika jytinää on.

Tunnelmaltaan raskain on, myös yllä mainittu, The X Factor.

Mutta tosiaan, jos minua vituttaa, niin en ensimmäisenä mitään 10-minuutin Harris-progeilua ala luukuttamaan Slipknotin s/t tai Iowaa enemmin.. Tai Slayeriä..

Mutta kuten ylempänä taas vaihteeksi mainittiin, Maidenin ei (varmaan) ole tarkoituskaan olla mitään ääritr00rajuametallia, ja itse tykkään Maidenista juuri rauhallisuuden(kin) takia, esim. Strange World (joka soi juuri) tai muut slovarit. Toki Maidenin "mättö"kamakin on hyvää.