Albumikeskustelua ja äänestys: Brave New World

[Metal Heart]

No, ihan hyvä arvostelu (vaikka olinkin melko rankasti eri mieltä). Musta vaan ei ole mukava etsiä virheitä biisistä, päinvastoin, mä yritän saada kappaleesta kaiken esiin. Jossain vaiheessa pidin levyn pitkistä biiseistä niin paljon, että oli aina pettymys kun joku kappale loppui. Ja mitä tulee tuohon väliosaan Out of the Silent Planetissa, niin se on parhautta!

[Rautapeto]

^ En ainakaan omasta mielestäni hakemalla hae "virheitä". Jotkut asiat vain häiritsevät sen kummemmin etsimättä ja sitten alan miettiä, miksi niin on. Jos tuntuu, että arvioni käsittelevät enemmän huonoja puolia, se voi johtua siitä, että koen hiukan helpommaksi löytää syitä ja perustella, miksi jokin ei toimi. Jos jokin toimii erityisen hyvin, se jättää usein aseettomaksi. "Tämä on perkeleen hyvä!" "No miksi?" "Siltä nyt vain sattuu tuntumaan..."

Väittäisin silti, että olen onnistunut pääasiassa kirjoittamaan aika positiivisia arvioita niistäkin levyistä ja yksittäisistä biiseistä, joista en kauheasti välitä. Olen pääasiassa oppinut kuuntelemaan Maidenin levyjä "parhain päin" tällä arviokierroksella.

nickorules: Joo, oli siellä muitakin kohtia kuin arviossa mainitsemani, joissa äänentasot olivat vähän vinksallaan jonkin soittimen osalta. En vain muistanut enää kirjoittaessani kuin nuo kaksi kohtaa.

[Rautapeto]

2A. No mullehan "Different World" oli ensimmäinen kappale joka Maidenilta oikeasti iski, samoin tuo "The Mercenary".

Katselin tässä uudelleen aiempia viestejä ja tuo kohta pomppasi silmille Metal Heartin viestistä. Ensimmäinen mun kuulemani Maiden-biisi (niin että siitä on jäänyt vahva muistijälki) oli Be Quick. Ja Fear of the Dark räjäytti pankin.

Nyt kun kuulee, että jonkun "ensimmäiset" Maiden-biisit on Different World ja Mercenary, se kuulostaa ihan käsittämättömältä. Totta kai tiedän, että Maiden saa koko ajan uusia faneja, mutta silti tällaisen kohta kolmikymppisen on vaikea mieltää, että joku tosiaan innostuu Maidenista vaikka Different Worldin perusteella. Ja mitä, nyt Final Frontierin ja El Doradon perusteella?!? No, miksipä ei.

Aivan samoin kuin vanhemmille patuille on varmaan kummallista, että joku kuulee ekana Maiden-biisinään Ole Nopean, kun he kuulivat Run to the Hillsin. Omasta perspektiivistään on niin vaikea päästä ulos.

[Hilguma]

^ On meitä muitakin Itselläkin ensimmäinen biisi jonka Maidenilta kuulin oli juuri Different World, ja se kolahti sillon aivan järkyttävän kovaa. En sinä päivänä muuta kuunnellutkaan kuin sitä biisiä. Ehkä tämän "nostalgian" takia nostan kyseisen kappaleen todella korkealle omassa Maiden-rankingissani. Anteeksi offi.

[A.Kivi]

Hienoja nämä sun levyarvostelut! En ole läheskään joka asiasta samaa mieltä sun kanssa, mutta levyn joutuu kuuntelemaan aina sun avautumisen jälkeen. Oletko ihan varma, ettet ole Starstruck?

[Rautapeto]

Hienoja nämä sun levyarvostelut! En ole läheskään joka asiasta samaa mieltä sun kanssa, mutta levyn joutuu kuuntelemaan aina sun avautumisen jälkeen. Oletko ihan varma, ettet ole Starstruck?

Tämä oli kai minulle suunnattu. Tuleeko Starstruck siis mieleen sen takia, että mielipiteet menevät jotenkin yksiin hänen kanssaan vai miksi? Luvian kuningashan on tuttujani täällä Porissa ja mitä tässä on vuosikaudet Maidenista pöhisty yhdessä, ollaan huomattu, että meillä menee näkemykset aika tavalla yksiin - etenkin sellaisissa asioissa, joissa tunnumme olevan aika kaukana fanien "keskilinjasta". Ja totta kai sitä näkemykset varmaan helposti lähenee toisiaan, kun on yhdessä ruodittu. Mutta kahdesta eri persoonasta on kyse ja kyllä mekin pystymme eri mieltä olemaan. Hän on meistä kahdesta pitkäaikaisempi - ja sanoisin, että kovempi - Maiden-fani ja silti kriittisempi bändiä kohtaan. Ehkä minä voin silti toimittaa jotain vara-Starstruckin virkaa jonkin aikaa, kun miestä ei ole vissiin näkynyt näillä virtuaalilakeuksilla aikoihin.

[A.Kivi]

^Ok! Starstruckia ei tosiaan ole näkynyt ja ajattelin, että tunnukset on hukkunu tms ja mies on joutunu kirjautumaan uudella nimimerkillä. Ikä, ammatti (?), kotipaikka yms. liippasi niin läheltä. Ja kun Starstruck ei muistaakseni voinut sietää BNWia, oli jo pakko kysyä, onko kyseessä sama mies.

Kiitoksia selvennyksestä, jatketaan. Joko kohta saadaan lukea ajatuksiasi DODista?

[scorpions]

^Hyviä arvosteluja tosiaan IronBeast rustaa!
Tuli mieleen näistä vanhoista Rautaneitolaisista, niin mihinkäs Stratocaster on kadonnut, vai onko vaihtanut nikkiä?

[Rautapeto]

Eilen illalla harhauduin kuuntelemaan pitkästä aikaa TFF:ää, mutta josko tässä viikonloppuna ehtisi vähän pyörittää DoD:a ja kirjata ajatuksia. Katsotaan.

Minusta oli yksinomaan hauskaa, että vertauduin Starstruckiin, kun kuitenkin tunnemme toisemme hyvin.

[Pertti Keinonen]

^Hyviä arvosteluja tosiaan IronBeast rustaa!
Tuli mieleen näistä vanhoista Rautaneitolaisista, niin mihinkäs Stratocaster on kadonnut, vai onko vaihtanut nikkiä?

Tsekkasin, että kaveri on viimeksi käynyt tammikuussa eli varmaan joku muu parempi musiikki vienyt mennessään toisille föörymeille

Sulla asiallinen avatar nyte

[Varjis]

Summerganon, Varjis, toivottavasti kestätte myös eriäviä mielipiteitä. Muuten tulette vihaamaan arvioitani, kunhan pääsen seuraavaan arvosteluvuorossa olevaan levyyn, Brave New Worldiin käsiksi. Muistelen, että te molemmat pidätte siitä aika paljon. Minua se kiekko on aina rasittanut - muutamaa hyvää biisiä lukuun ottamatta. Pelkäänpä, että joudun lyömään sitä ja aika kovaa...

X Factor arvostelupuusta... Tämänkin huomasin vasta nyt . Eihän tästä ole kuin kuukausi, kaks?

No luinpa tuon arvostelusi nyt uudestaan. Ja kyllähän meillä mielipiteet eriää tuon levyn loppupään kohdalla, alkupää menee aikalailla yks yhteen. Loppupäässä arvostan kyllä TTLBLAHia 'inasen' enemmän, kuin myös Out Of The Silent Planetia. Omaksi (melkeinpä suosikiksi!!) on kuitenkin noussut nyt The Nomad. Se hiljainen instrumentaaliosa on kyllä ihan älyttömän upea!

Pistäppäs pikaseen se arvostelusi TFF:stä!

[Hatebreeder]

Otinpa ja kuuntelinpa tämänkin.

The Wicker Man:

3 vuotta edellisestä levystä... porukka vaihtunut... ja ilmoille isketään tuttuakin tutummat e-duurit! Ei epäilystäkään: taas levyllinen Maidenia tulossa.. toivottavasti. Biisi lähtee tosissaan käyntiin nopeasti ja.. nopeasti. Säkeistöt nopeita, sanoitukset jänniä, pre-chorus valmistelee jo "eargasmiin" ja sieltä se tulee, kertosäe. "Your time will come", asiaa. Väliosan riffittelyt ja soolo täyttä asiaa. En yleensä (2000-luvun)levyn avaajia juurikaan kuuntele muuta kuin levyä kuunnellessa, mutta tämä toimii muutenkin perhanan hyvin, ja jotenkin aloin tykkäämään vielä enemmän porin keikasta editoimaani videota editoidessani. 5-, eli 4.75 pistettä.


Ghost of the Navigator:

Perhanan hienon kuuloisella puhtaalla introlla alkava kipale, joka yltyy "nostatukseen". Särökitarat alkavat taas tuttuun tapaan jauhaa, ja kohta ollaankin yllättävän rankassa riffissä (viimestään siinä vaiheessa kun minä soitan sitä ). Säkeistöt ja pre-chorus toimii, mutta ai että, kertosäe <3 Mitä nyt muistelen, niin tykästyin siihen heti ekoilla kuuntelukerroilla (jotka jäivätkin viimeisiksi pitkiin aikoihin).. "I see the ghost of navigators.. as they're sailing to the sun set... take my heart and set it free"... jees. Soolot ja riffittelyt hienon kuulosia. Ja mikä parasta tässä musiikillessa mahtavuudessa; Se on alle 7 minuuttinen, eikä lopu introon! 5 pistettä.


Brave New World:

Laukesin.

Vähän syvällisemmin: Lempibiisejäni Maidenilta. Kuuluu lähes päivittäiseen "settilistaani". Akustinen näppäily, melodia, ja sitä säestävä laulu... oih. Puolentoista minuutin paikkeilla biisi "räjähtää" käyntiin. Näppäilyn sijaan paukutellaan erinäisiä sointuja, ja kitara jatkaa melodiaan Brucen kanssa. Kertosäe omalla tavallaan hieno, mutta vähän jankkaava. Toisen säkeistön temmon nostatus on kanssa hyvä veto. Soolot taas ylinopeaa tiluttelua, mutta myös henkeävää vinguttelua. Soolojen jälkeinen melodia on hieno. Biisi loppuu Maidein 2000-luvun tapaan introon, mutta tässä biisissä se toimii ihan hyvin. 5-, eli 4.75 pistettä, ehkä vähän vähempi jankkaus riittäisi.


Blood Brothers:

Alkaa aika sinffoniameiningillä. Yhtäkkiä sähkäkitarat tulevat mukaan ja herra isä, onko mahdollsita olla noin vähän säröä Tai sitten ne palm mutee ne puolesta välistä otelautaa tai ne on hiljasella... nojoo, Kertosäe iskeekin yhtäkkiä mukaan ja ihan kiva. Ei mikään kummonen tosiaan. Soittimet tekevät ihan jees työtä biisissä, ja sinffoniameiningillä jatkuu. Tän voisi helposti kuvitella orkesterin soittamana. Janickin soolo on hienoa vinguttelua, eikä ollenkaan otelautamasturbointia. Muuten ihan kiva biisi, 3,5 pistettä. Ei vain jaksa innostaa.


The Mercenary:

Vähän nopeampaa ja ei-niin-sinffonista. Laululmelodia siisti, ja tykkään kertsistä... ainakin tässä vaiheessa biisiä... noh, oli se aluksi hyvä. Miten on mahdollista, että kaveri joka on tehnyt 11 levyä asiakamaa voi onnistua failaamaan näinkin simppelissä asiassa.. Vai onko Gersillä jotain tekemistä tällä jankkaamisella. Kertosäe on heinon kuuloinen, mutta sitä jauhetaan aivan liikaa. Sooloja, ja melodioita, ihan kivoja, mutta jankkaus kyllä laskee arvosanaa. 3-, eli 2.75 pistettä.


Dream of Mirrors:

Onko pakko... Noh, alku on lähes tylyn kuuloinen iskuillaan, ja sitten mennäänkin itämäiseen tunnelmaan, jonka jälkeen alkaa säkeistöt ja hienon simppeli "riffi". Ja tätä sitten 5 minuuttia. Biisi olisi voinut olla perhanan hieno, ja mielenkiitoinen tekele jos se oltaisiin lopetettukkin 5:45 paikkeille, mutta ei! Laukka alkaa. Tulee fiilis, että nyt se biisi sitten otti ja lähti käyntiin, mutta biisiä on jo mennyt 6 minuuttia, joten.. joo. Laukkakohdan olisivat voineet ottaa pois, ja tehdä tästä jännän 6-minuuttisen slovarin, niin olisi tullut ehkä jopa 5 pistettä. Nyt se saa 3,5 pistettä.


The Fallen Angel:

Raskaampi riffi alkaa jyystämään. Varsin.. jännä veto. Kertsi ainakin kivan kuulonen pitkästä aikaa, eikä säkeistössäkään valittamista, ja eka soolokin oikeastaan varsin mukava. Mielestäni ihan hyvä biisi, 4 pistettä.


The Nomad:

Oh god no..

Varsin simppelillä riffillä Maidenin asteikolla alkaa; Nyt jumalauta jätkät, jotain muuta kun niitä samoja sointuja! Ihan kiva veto sinäänsä.. Kertosäe jostain syystä ärsyttävän kuulonen, säkeistöt siedettävämpiä. Soolot peruskauraa, mutta sitten! Ah, instrumentaali. Miettikääs, jos tämä olisi tosissaan otettu pois biisistä, ja laitettu vaikkapa levyn vikaksi biisiksi tämmöinen instrumentaali. Mutta ei, kun se pitää tunkea tälläiseen tylsään rallatukseen. Varsin tylsähkö veto, instrumentaali nostaa pisteet kumminkin 2,5 asti.


Out of the Silent Planet:

Aivan mahtava veto

Intro on aika hieno, mukavan rento. Sääli vaan, että ainoat sanotukset mitä siihen oli mahdollista laittaa, on tietysti biisin nimi. Mutta silti ihan siisti. Ja yhtäkkiä tulle sellaset iskut "että alta pois" -A. Kivi. Ja niillä e-barreilla, kuinkas muuten. Säkeistöt hienoja, pre-chorus jotain vielä hienompaa ja kertosäe ("out of the silent planet, dreams...") on aivan kiihottava, eteenkin Brucen tuplatulla äänellä. Soolot, väliosat ja muut hienot sanat toimivat, ja biisi olisi ehdottomasti 5 pistettä, jos sitä nimeä ei oltaisi jankattu niin antaumuksella. Jostain syystä vain niin hieno biisi, 4,5 pistettä.


The Thin Line Between Love And Hate:

Alun riffi puuduttava.. Säkeistöt myös vähän tylsiä, kertosäe sen sijaan hieno. Sooloa, säkeistöä, kertsiä ja näin päin pois. Jännä biisi, jäänyt todella vähälle huomiolle itseltäni. Rauhallinen osuus välissä hieno sitä seuraavine melodioineen. ei tästä paljon keksi, annetaan tämmönen "neutraali" 3,5 pistettä. Lopussa kavereilla hauskaa... "Oh.. my fucking *jokuepäselväsana*"..


Jännä levy, ei voi muuta sanoa.

Keskiarvo: 3,875, eli 3,9

Järjestys:
1. Somewhere in time - 4,5
2. Number of the beast - 4,5
3. X-Factor - 4,3
4. Powerslave - 4.3
5. Seventh son - 4.1
6. Piece of Mind - 4.0
7. No Prayer - 3.9
8. Virtual Xi - 3.9
9. Brave New World - 3.9
10. Killers - 3,8
11. Iron Maiden - 3,6
12. Fear of the Dark - 3,6

[scorpions]

Blaze kitaristi Thomas Zwijsen facessaan:
Blood Brothers: we might play this song! did you guys know Blaze actually wrote this song together with Steve Harris?

Eli ilmeisesti tämä on se neljäs leftover Virtual sessioista...tai ainakin ajalta kun Blaze vielä vaikutti pändissä.

[Krugbit]

^Olen muuten itse ihmetellyt että miksi Blazea ei mainita levyllä minkään biisin tekijätiedoissa jos hän on kerran ollut muutamaa biisiä kirjoittamassa.

[Jussi K]

^Olen muuten itse ihmetellyt että miksi Blazea ei mainita levyllä minkään biisin tekijätiedoissa jos hän on kerran ollut muutamaa biisiä kirjoittamassa.

Kuten tuolla olevalla keskustelusivulla parisen v. sitten oli juttua, niin "kultainen (lähtö)kädenpuristus" eli kertaluontoinen erotuskorvaus-ratkaisu kai syynä. Jonkinlainen imagoratkaisu lienee myös tuo ollut Smallwoodin ja bändin taholta, kun krediitit eivät saaneet jäädä alkuperäisiksi.

Olisiko se ollut huonon näköistä sitten, jos uudella ja odotetulla reunion-albumilla on ex-laulajan biisejä (toki porukassa tehtyjä) mukana? Omat ideat ei riitä, yms. mietteitä ja huuteluja ovat todennäköisesti pelänneet. Monestihan Blaze on vuosien varrella sanonut myös, ettei voi puhua asiasta.

[Krugbit]

Pienen tauon jälkeen on taas aika palata levyarvostelujen pariin ja samalla korkata 2000-luku.

The Wicker Man

Levy käynnistyy erittäin vahvalla kappaleella. Tätä voisi oikeastaan pitää malliesimerkkinä siitä, miten albumi tulee avata. Hyvä riffi, vauhdikas, energinen, tarttuva. Ja myös erinomainen sävellys. Säkeistöt, kertosäe, väliosa, kaikki toimii. Omat suosikkikohtani ovat riffittelyt ennen sooloa ja sen jälkeen. Lopun huudatukset lienee tehty lähinnä livesoittoa ajatellen mutta kyllä ne tähän levyllekin sopivat. Ja livesoittoonhan tämä kappale sopii täydellisesti. Hieno menobiisi, joka kestää vertailun 80-luvun vastaaviin klassikoihin. 5

Ghost of the Navigator

Kun Maiden nykyään harrastaa näitä hiljaisia introja, niin tässä on hyvä esimerkki siitä millaisia niiden pitäisi olla. Ei tunnu irralliselta muuhun kappaleeseen nähden eikä ole liian pitkä. Ja tässä intromelodiakin on hieno. Kertosäkeessä melodia toistuu, mistä minä pidän. Muutenkin tässä on aika lailla kaikki kunnossa. Melko nopeatempoinen mutta myös raskas ja tummasävyinen kappale. Säkeistöjen lopussa tulevat haahuilut ovat oikeastaan ainoa asia mistä voisi valittaa, mutta eivät nekään paljoa häiritse. Soolo ei ole ihan parhaasta päästä mutta sopii kuitenkin kappaleeseen. Soolon jälkeinen riffittelykohta on erittäin hyvä. Lopetus on tehty tyylikkäästi. Hieno paketti ja toimiva kokonaisuus. 5

Brave New World

Jälleen rauhallinen mutta myös hyvin tunnelmallinen intro. Tällä kertaa intron päälle myös lauletaan yksi säkeistö ennen kuin laitetaan suurempaa silmään. Sinänsä ei huono ratkaisu, mutta tästä seuraa se että kertosäkeen lähestyessä säkeistön laulumelodia alkaa kyllästyttää. Kertosäkeeseen kaipaisi vähän enemmän vaihtelua. Seuraava säkeistö soitetaankin vähän eri tavalla kuin edellinen, siitä plussaa. Soolo on vähän niin ja näin. Siinä on hyviä ja huonoja kohtia. Soolon jälkeen tulee tuttuun tapaan pienet melodiapätkät. Kappale loppuu samalla tavalla kuin alkoikin. Noh, onhan se tietysti turvallinen tapa päättää kappale jos ei muuta tule mieleen. 4,5

Blood Brothers

Vähän tavallisuudesta poikkeava Maiden-biisi. Meno on enimmäkseen aika rauhallista ja jouset sekä 6/8-tahti tuovat omanlaisen fiiliksen kappaleeseen. Alku on mukavan leppoisaa menoa ja intron melodia hyvä. Säkeistöt ovat onnistuneet, kertosäe ei ihan niin hyvin. Tosin livetilanteessa se kyllä sopii täydellisesti yleisön huudatukseen mutta näin levyllä se on vähän valju. Väliosa on kaksijakoinen. Ensimmäinen kitarasoolo ei ole kovin hyvä kun taas 3.57-6.10 on ehkä paras kohta koko levyllä. Upea tunnelma, upeat melodiat ja hieno kitarasoolo. Jälleen hieno biisi, jolta pari heikkoutta kuitenkin vie mahdollisuudet täysiin pisteisiin. 4,5

The Mercenary

Vaihteeksi räväkämpi aloitus. Introriffi on hyvä mutta taso laskee heti ensimmäisen säkeistön alkaessa. Säkeistöjen laulumelodiat eivät ole niitä onnistuneimpia ja säkeistöriffi on melkoista puuroa. Kertosäe on kuitenkin sitten paljon parempi. Itse asiassa ”nowhere to run/show them no fear” –kohdat ovat mielestäni parasta kappaleessa. Ongelma vain on se, että niitä toistetaan liikaa. Kitarasoolot eivät ole kummoisia. Jälkimmäisessä on sentään vähän yritystä mutta ensimmäinen on ihan perushuttua. Soolon jälkeinen melodiakohta on jälleen kerran hyvä. Kyllä tässä vähän täytekappaleen fiilis on mutta biisillä on siitä huolimatta myös ansionsa. 3

Dream of Mirrors

Biisin aloitus ei toimi ollenkaan. Ehkä tässä on yritetty jotain erilaista, mutta huonolla menestyksellä. Introsta kuitenkin siirrytään yllättävän luontevasti ensimmäiseen säkeistöön. Soittajat luovat painostavaa ja epävarmaa tunnelmaa, jota kappaleen sanoitukset korostavat. Kappaleen alkupuoli on introa lukuun ottamatta onnistunut, sekä rauhalliset säkeistöt että raskas kertosäe toimivat. Mutta sen jälkeen kun tunnelmaa on hiljalleen nostettu niin laukkakomppiosuus pilaakin kaiken. Se ei sovi tähän ollenkaan. Ainakin itselleni se aiheuttaa pienen pettymyksen, kun kertosäkeen perään lävähtääkin jotain aivan muuta. Laukkakohta on kappaleen heikoin osuus mutta on siinä hyvää riffittelyä. Lauluosuudet eivät kuitenkaan toimi, kertosäekin on pitänyt pilata, ja soolo on aika yhdentekevä. Outo ratkaisu kyllä tuo laukkaosuus, kappale on kuitenkin jo selvästi yli puolen välin, kun se alkaa. Lopussa palataan vielä biisin alkupuolen tunnelmiin, mutta lopetus on tarpeettomasti pitkitetty. Tämä on hyvä kappale mutta olisi voinut olla paljon parempikin. Sääli että tämän kanssa piti sitten ruveta sekoilemaan. 3,5

The Fallen Angel

Kappale on aikaisemmin jäänyt itseltäni aika vähälle huomiolle mutta onhan tämä ihan mukava lyhyt rypistys kahden pitkän kappaleen välissä. Alkuriffi on hyvä ja kappaleessa on hyvä meininki. Sävellyksenä ei ihan huipputasoa mutta ei mikään kelvotonkaan. Pieninä kauneusvirheinä hiukan monotoninen loppu ja jälleen aika mitäänsanomaton soolo. Muuten tämä ei sen kummempaa kiitosta tai kritiikkiä saa. 3,5

The Nomad

Nytkin mennään niin sanotusti suoraan asiaan mutta alku on kuitenkin liian pitkä. Alkuriffejä hinkataan yli minuutti, ja vaikka niissä ei varsinaisesti mitään vikaa ole niin ei niitä noin kauan kuitenkaan jaksa kuunnella. Muutenkaan kappale ei tarjoa mitään ihmeellistä ennen kuin väliosa alkaa. Säkeistöt nyt ovat ihan kohtalaiset. Mutta väliosa onkin sitten hieno. Ehkä toiseksi paras kohta levyllä. Tunnelma muuttuu hyvin erilaiseksi ja melodiat ovat upeat. Lopussa sitten jauhetaan vielä samaa kuin alussa, mikä ei tässä vaiheessa jaksa enää kiinnostaa. Muuten tämä ei ole mikään kummoinen kappale mutta väliosa nostaa arvosanaa reippaasti. 3,5

Out of the Silent Planet

Kappaleen kitaraintro jaksaa kiinnostaa ehkä puoleen väliin asti mutta sen jälkeen se alkaa ärsyttää. Sen jälkeisestä kohdasta saa sellaisen käsityksen, että nyt alkaakin joku poppibiisi. No, kyllä tämä taitaa levyn kappaleista olla popmaisin. Säkeistöt ovat sitten taas ihan kunnolliset. Kertosäe on jokseenkin yhdentekevä. Suurin ongelma tässä on kuitenkin kappaleen nimen hokeminen, vieläpä melko ärsyttävällä melodialla. Soolo on hieman normaalista poikkeava, eikä itse asiassa mitenkään huono. Soolon jälkeinen melodia on biisin paras kohta. Ei nyt mitenkään katastrofaalinen kappale, mutta tasapaksu. Muutama valopilkku löytyy. 2,5

The Thin Line Between Love and Hate

Ensimmäinen ajatus joka kappaletta kuunnellessa herää on että miten Maiden voi aloittaa kappaleen tuollaisella riffillä. Säkeistön riffi on suunnilleen samaa tasoa. Suorastaan aivokuollutta meininkiä. Lisäksi säkeistön laulumelodiat ovat jokseenkin epäonnistuneet eikä tuplalauluraita toimi. ”I will hope…” –kohdat ovat ainoat piristysruiskeet alkupuolella. Pääosin instrumentaalisella loppupuolella kappale alkaa kuulostaa vähän siedettävämmältä mutta suurempiin hurraahuutoihin ei ole aihetta. Joitakin yksittäisiä hyviä hetkiä on, esimerkiksi kappaleen lopetus on ihan hyvä. Lopuksi kuullaan vielä hassunhauska studiokeskustelu. Kenen idea oli tehdä tästä kappaleesta kahdeksan ja puoli minuuttia pitkä? 2

Loppuarvosanaksi tulee 3,7 eli lähemmäksi peräpäätä kuin kärkeä mennään. Levy alkaa erittäin lupaavasti mutta sitten tapahtuu jotain. Eihän se mitenkään harvinaista ole että levyn parhaat kappaleet ovat alkupuolella mutta tämä on jo silmiinpistävää. Kappaleiden liiallinen pituus vaivaa tässäkin, kolmea viimeistä olisi saanut saksia reilusti ja Dream of Mirrorsillekin olisi pitänyt tehdä jotain. Näin tällä kertaa, seuraavan albumin odotan kyllä pystyvän selvästi parempaan.

Tilanne:
Seventh Son of a Seventh Son 4,63
Somewhere in Time 4,56
Powerslave 4,13
Piece of Mind 4,11
Iron Maiden 4,06
TNOTB & The X Factor 4
Killers 3,85
Brave New World 3,7
Virtual XI 3,56
No Prayer for the Dying 3,55
Fear of the Dark 3,38

[IndianaJones]

The Thin Line Between Love and Hate

Ensimmäinen ajatus joka kappaletta kuunnellessa herää on että miten Maiden voi aloittaa kappaleen tuollaisella riffillä. Säkeistön riffi on suunnilleen samaa tasoa. Suorastaan aivokuollutta meininkiä. Lisäksi säkeistön laulumelodiat ovat jokseenkin epäonnistuneet eikä tuplalauluraita toimi. ”I will hope…” –kohdat ovat ainoat piristysruiskeet alkupuolella. Pääosin instrumentaalisella loppupuolella kappale alkaa kuulostaa vähän siedettävämmältä mutta suurempiin hurraahuutoihin ei ole aihetta. Joitakin yksittäisiä hyviä hetkiä on, esimerkiksi kappaleen lopetus on ihan hyvä. Lopuksi kuullaan vielä hassunhauska studiokeskustelu. Kenen idea oli tehdä tästä kappaleesta kahdeksan ja puoli minuuttia pitkä?

Tämä biisi taitaa aikalailla jakaa porukan kahtia, varmaan tullut aikaisemminkin hehkutettua mutta pistetään nyt kerran vielä: varmaan Brave New Worldin paras itselle, vaikka mie nyt aika paljon kyseisestä levystä ylipituudestaan huolimatta pidänkin. Todella tunnelmallinen pala, toimii riffit ja Daven soolot.

[Osiris]

Tämä biisi taitaa aikalailla jakaa porukan kahtia, varmaan tullut aikaisemminkin hehkutettua mutta pistetään nyt kerran vielä: varmaan Brave New Worldin paras itselle, vaikka mie nyt aika paljon kyseisestä levystä ylipituudestaan huolimatta pidänkin. Todella tunnelmallinen pala, toimii riffit ja Daven soolot.

Komppaan täysillä. Tämä jos mikä on yksi niistä kappaleista, jonka toivoisin kuulevani jäähyväiskiertueella. Kuunnelkaa niin mahdollisesti tiedätte miksi.

[Jussi K]

Tämä biisi taitaa aikalailla jakaa porukan kahtia, varmaan tullut aikaisemminkin hehkutettua mutta pistetään nyt kerran vielä: varmaan Brave New Worldin paras itselle, vaikka mie nyt aika paljon kyseisestä levystä ylipituudestaan huolimatta pidänkin. Todella tunnelmallinen pala, toimii riffit ja Daven soolot.

Komppaan täysillä. Tämä jos mikä on yksi niistä kappaleista, jonka toivoisin kuulevani jäähyväiskiertueella. Kuunnelkaa niin mahdollisesti tiedätte miksi.

Kyllä, itsekin olen aina pitänyt kovasti. Mutta kuten (edelleen, varmaan samassa ketjussakin X kertaa) todettua, niin vieläkin enemmän Dream Of Mirrorsista. Bändin top-kympin biisejä mulle; simppeli melodiantoistaminen on se omin Maiden, jopa mollattu Don't Look To The Eyes Of a Stranger on aina viehättänyt. Ei progeiluja uusimman albumin tapaan jaksa, keep it simple stupid(s)!

[maidenisti74]

Tämä biisi taitaa aikalailla jakaa porukan kahtia, varmaan tullut aikaisemminkin hehkutettua mutta pistetään nyt kerran vielä: varmaan Brave New Worldin paras itselle, vaikka mie nyt aika paljon kyseisestä levystä ylipituudestaan huolimatta pidänkin. Todella tunnelmallinen pala, toimii riffit ja Daven soolot.

Komppaan täysillä. Tämä jos mikä on yksi niistä kappaleista, jonka toivoisin kuulevani jäähyväiskiertueella. Kuunnelkaa niin mahdollisesti tiedätte miksi.

Kyllä, itsekin olen aina pitänyt kovasti. Mutta kuten (edelleen, varmaan samassa ketjussakin X kertaa) todettua, niin vieläkin enemmän Dream Of Mirrorsista. Bändin top-kympin biisejä mulle; simppeli melodiantoistaminen on se omin Maiden, jopa mollattu Don't Look To The Eyes Of a Stranger on aina viehättänyt. Ei progeiluja uusimman albumin tapaan jaksa, keep it simple stupid(s)!

Kai se niin on että tätä joko rakastaa tai vihaa. Mitään välimuotoa ei näytä olevan. Itse kuulun ensimmäiseen kategoriaan. Tämä biisi on mielestäni yksi levyn hienoimmista biiseistä ja hyvä lopetus levylle. Levystä voin sanoa että se oli sinänsä ihan kohtalaisen vahva "paluu" bändiltä(tai paremminkin Brucen paluu) mutta kärsii valitettavasta epätasaisuudesta. Ärsyttävin on mielestäni tuo Out Of The Silent Planet. Sitä kuunnellessa tuntuu että oliko se kenties joku jämäpala Virtual XI:lta sen jankkauksen takia. Kyllä tätä levyä kuuntelee skippaamatta mitään mutta ei se terävintä kärkeä ole tästä 2000-luvun tuotannosta. Itseasiassa tuon ajan tuotannosta levy jota kuuntelen vähiten TFF:n lisäksi.

[Summerganon]

Ärsyttävin on mielestäni tuo Out Of The Silent Planet. Sitä kuunnellessa tuntuu että oliko se kenties joku jämäpala Virtual XI:lta sen jankkauksen takia.

Tuskin on VXI:n jämiä, kun Bruce on vieläpä ollut sitä kirjoittamassa. Eihän se toki sulje yksin sitä pois, mutta kuitenkin. Käsittääkseni ne jämät/kolmannelle "Blaze-levylle" kirjoitetut (jossain vahvistettukin) ovat Blood Brothers, The Nomad ja No More Lies. Niissä, varsinkin Nomadissa ja No More Liesissä on havaittavissa saman henkistä äänimaailmaa ja sovitusratkaisuja, vaikka eri albumeilta ovatkin. Ja yhdistävä tekijä noissa kaikissa on kertosäkeiden jankkaava ote... Hyviä biisejähän nuo kyllä ovat ei siinä mitään.

Out of the Silent Planetista myönnän aina pitäneeni. Ei se kympin biisi ole, mutta minusta mukavan energinen ja säkeistöissä on, kiitos Brucen, kivasti potkua. Tavallaan tajuan, miksi tästä ei pidetä, mutta en vain mitenkään onnistu vihaamaan biisiä, jotenkin se vaan potkii. Tosin ei enää yhtä paljon, kuin "sokeimpina" fanitusvuosinani, mutta tykkään edelleen.

[scorpions]

Käsittääkseni ne jämät/kolmannelle "Blaze-levylle" kirjoitetut (jossain vahvistettukin) ovat Blood Brothers, The Nomad ja No More Lies.

Ja jonon jatkoksi Dream Of Mirrors ja ihan muistelisin että Mercenarykin on jossain mainittu, mutta tästä en ole ihan varma enää.

[Jazz78]

Laitoin BNW:n kokonaisuudesta nelosen. Löytyy upeita biisejä, mutta ei ihan vitosen arvoinen albumi, mutta lähellä.

[makkeus97]

2000luvun ehkä paras albumi omasta mielestäni. AMOLADIN jälkeen siis vitosen olin tuohon laittanut!!

[Euronymous]

Tämä albumi on mielestäni hyvin epätasainen levy. En jaksa kuunnella tätä juuri koskaan loppuun. Alun kaksi biisiä on oikein mainioita. Kyllähän nämä biisit toimivat livenä, mutta levyllä jää jotenkin ponnettomiksi. Brucen paluu kuitenkin nostaa pisteitä. Herran jumala, miltä nämä biisit olisivat kuulostaneet Blazen laulamina!

The Wicker Man on paras 2000-luvun aloitusbiisi! Ei jätä kylmäksi levyllä eikä livenä. Tälläisiä Maiden saisi tehdä enemmän. Täysi 5!

Seuraavana tuleva Ghost of the Navigator on yksi nykymaidenin parhaimmista biiseistä! Alun surumielinen melodia on sopivan pitkä ja nostatus nostaa tunnelmaa entisestään. Alkumelodia toistuu biisissä sopivasti. Tästäkin numerosta 5

Sitten alkaa epätasaisuus. Brave New World, Blood Brother ja The Mercenary ovat ihan kelvollisia 3 pisteen kappaleita. Toimivat livenä aivan hyvin.

Dream of Mirrors pistää vielä huonommaksi kuin edelliset biisit. Korkeintaan 2 pistettä saa tämä biisi. Liian pitkä minun makuuni tämmöisellä sisällöllä.

Fallen Angel saa myös 3 pistettä, ihan mukiinmenevä kappale loppujenlopuksi.

Seuraavaksi taas ylipitkä kappale, eli The Nomad. Ei iske muhun, tässä on vähän liikaa toistoa, varsinkin ''Noooomad!'' kohdassa. 3

Out of the Silent Planet saa 2 pistettä liiallisen toiston ja pituuden vuoksi. Ei ole oikein hyvä tämä.

Viimeisenä tuleva The Thin Line Between Love and Hate saa korkeintaan 3 pistettä. Tämäkin on liian pitkä pituuteensa nähden.

KA: 3.2

Omat arvostelut:

Sevent Son of a Sevent Son 5
Somewhere in Time 4.75
Piece of Mind 4.4
AMOLAD 4.4
Powerslave 4.25
No Prayer for the Dying 4.1
The Number of the Beast 4
Killers 3.6
Fear of the Dark 3.58
Dance of Death 3.54
The X Factor 3.36
Brave New World 3.2
Iron Maiden 3.2
The Final Frontier 3
Virtual XI 2.87