Albumikeskustelua ja äänestys: Piece Of Mind

[Frontier90]

En yleensä levyarvosteluihin kirjoittele mutta, nyt teen poikkeuksen..

Still Life.. kuuntelin sen joku aika sitten pari kertaa putkeen ihan sanoja kuunnellen...
ja pakko sanoa että sanat ovat Täydelliset!
aivan mahtavat sanat... PARASTA! ja muutenkin erinomainen biisi.

[-Moonchild-]

Nyt on läksyt tehty ja tarpeeksi toilailtu, on Piece Of Mindin arvosteluaika!

Piece Of Mind (1983)

1. Where Eagles Dare
Armottomalla rumpupaukutuksella starttaava kipale kuulostaa heti alusta lähtien hienolta. Brucen laulusuoritus on heti parasta mahdollista, hienosti sopii miehen ääni tähän teokseen.
Kitarasoundeja on paranneltu 666:tosen soundeihin verrattuna raskaampaan suuntaan. Basso lätisee mukavasti, ja rumputyöskentely ala McBrain on kieltämättä hienoa.
Erityisesti ammuskelukohtauksen jälkeinen kitaraosuus toimii mahtavasti. Hetken hiljentyminen, ja taas mennään! Upea biisi. Pienestä itsensä toistamisesta tosin kärsitään...
4,5

2. Revelations
Raskaasti starttaava Revelations on aina ollut yksi Maidenin suosikkibiiseistäni. Levyllähän biisi ei pääse aivan ansaitsemiinsa tunnelmiin, sillä tempoa saisi olla rutkasti lisää.
Säkeistön jälkeinen kitaramelodia, ah...tämä on niitä "Parhaita hetkiä Maidenin tuotannossa". Eikä tämä nopea osuuskaan ole hullumpi.
Akustinen osuus, on taas Brucen aika näyttää kyntensä. Ja hienostihan se taipuu!
Kitarasoolojen aika. Pidän enemmän mestari Smithin vingituksesta. Hetki instrumentaaliosuutta, ja säkeistöön. Biisi on periaatteessa ohi.
Kaikinpuolin hieno kappale, mutta tempoa saisi olla hieman lisää. Livenä armoton!
4

3. Flight Of Icarus
Tämä edeltäjiään paljon hitaampi kappale on mielestäni tylsä. Joskus tästä innostui, mutta ei nyt. Niin ne mielipiteet vaihtuu.
Säkeistöä ja soolot. Kumpikin sooloista käyvät meikäläisen makuun hienosti, pointsit nousee.
Näin ohimennen sanoen, asa kivenkovaan väitti, että taustalauluissakin toimii Bruce. Olen samaa mieltä, jätkähän vetää vain normaalia alemmalta. Hetki meni itsellänikin tunnistaessa.
Biisi loppuu. Eipä paljon fiiliksiä jaksa herättää...
3,5

4. Die With Your Boots On
Nyt tulee levyn todellinen rokkikappale. Biisi starttaa tulisella kitaroinnilla, ja lähtee hetken päästä kunnolla käyntii. Bruce laulaa jälleen hienosti. Nickon lautasiskut mielyttää meikäläistä. Pikkuhiljaa kertosäettä päin. "If you gonna die". Mielestäni tuo on taas Adrianin ja/tai Steven laulantaa.
Toinen säkeistö ja soolo. Dave vetää taas sellaiset perus tilutilut, jonka jälkeen tulee Maidenille hyvin perinteinen kitarastemma.
Pieni hoilauskohta, ja on Adrianin vuoro yrittää. Ja Adrianhan nykäisee sellaisen soolon että oksat pois ja puoli latvaa. Taas jää Dave kakkoseksi.
Taas hoetaan kertosäettä, ja sitten tiukka lopetus.
4,5

5. The Trooper
"Jestruupperi"
Piece Of Mindin legendaarisin, kulutetuin ja samalla niin hieno kappale. Studioversio jaksaa aina horjauttaa, liveversio ei sitten tippaakaan.
Soolojen jälkeen tässä biisissä on mielestäni parasta "ooo-ooo-ooo-oo..." taustalaulanta. Nyt taas vaikuttaisi, että bruce vetää kaikki vokaaliraidat.
Adrianin soolon aika, erittäin hienon sellaisen. Eikä Davekaan jää juuri huonommaksi. Takaisin legendaariseen kitaraosuuteen, ja säkeistö. "Tökötököö SLASH", Nicko on keksinyt laittaa lautasiskun hienoon paikkaan.
Sanottaisiinko, että ristiriitainen kappale.
5

6. Still Life
Nyt starttaa henkilökohtainen lempparini. Erittäin herkän kitarasoolon jälkeen päästään säkeistöön, jossa Bruce osoittaa osaavansa myös herkistelyn.
Kertosäe on suorastaan loistava. Nightmares...
"Well, give me piece of mind...", ja hienot kitaramelodiat. Ja taas lähtee, Adrian vetää ihan hienon soolon. Sitten on Daven vuoro, ja sieltähän tulee hieno kammella väännetty tilutus.
Takaisin säkeistöön. Nyt on taas käytetty taustalauluja, joka saa kappaleeseen sen hullun tunnelman (biisihän kertookin tavallaan hulluudesta).
Erittäin hieno biisi!
5

7. Quest For Fire
Tämä on taas Brucen valokeila, upeaa tulkintaa säkeistössä. Kertosäekkin toimii.
Kitaroista voin sanoa sen verran, että tuo nopea laukkakomppi hitaalla rumputemmolla on älyttömän hienon kuuloista! Ja hienon kuuloista on myös kitarakaksikon sooloilukin. Ei mitään tusinakitaristeja!
Takaisin kertsiin. Vetävän kuuloinen kertakaikkiaan.
Ja taas, tiukka lopetus. Jokin tässä nyt jäi silti hukkumaan, en tiedä mikä. Olisiko fiilis?
4

8. Sun And Steel
Laukkakomppikuningas iskee!
Sanat tässä biisissä mielyttävät minua eniten. "Life is like a wheel...rollin' on and on!"
Eikä aikaakaan, kun tulee double guitar attack, ja Daveyn outo vingutussoolo. No, onhan nuita huonompiakin kuultu.
Kyllähän tässä samaa toistetaan, mutta menköön nyt.
4

9. To Tame A Land
Nyt tulee levyn päättävä eepos. Ennen dissasin tätä biisiä, saas nährä kuinka käy nyt.
Still Lifen tyylisestä soolosta starttaava hidastempoinen säkeistö kuulostaa toistaiseksi puuduttavalta.
Hetken sooloilun jälkeen takaisin säkeistöön. Vaikkei säkeistö ole mitään parhaita, niin Bruce ainakin hoitaa tonttinsa kunnialla.
Kitaramelodia, ja edetään samanlaiseen usvaiseen fiilikseen kuin Rime of The Ancinent Marinerin hiljaisessa kohdassa. Nyt alkaa kuulostaa lupaavalta. Sitten pamahtaa, ja takaisin pitkään kitaramelodiaan. Näitä tuleekin näköjään jatkuvasti.
Nyt tulee biisiin edes vähän tempoa, ja Dave vetää perus hoomoilanen-soolon. Adrianiltakin irtoaa sellainen perinteinen rocksoolo. Ainakin tällaisissa instrumentaalivedoissa Maiden on omaa luokkaansa.
Ja jälleen kitaramelodia, ties monesko...siitä edetään samaan fiilistelysoolon kuin biisin alussakin. Ja biisi loppuu.
Ei hyvä, ei huono vaan keskiverto.
3,5

Keskiarvo: 4,2

1. The Number Of The Beast 4.4
2. Iron Maiden 4.2 Pisteään tämä nyt POMin edelle, koska nöin hyvä tulos yllätti!
3. Piece Of Mind 4.2
4. Killers 3.8

[herrasöör]

Paras biisi koko levyltä on ehdottomasti: Still Life

[scorpions]

Tässä tulee tykki kamaa vuosien takaa, televisiossa vetelee Trooperia niin että tärykalvot rätisee...


http://www.youtube.com/watch?v=iAc6ATEt ... n%20maiden

[Yrms_]

Tässä tulee tykki kamaa vuosien takaa, televisiossa vetelee Trooperia niin että tärykalvot rätisee...

http://www.youtube.com/watch?v=iAc6ATEt ... n%20maiden

Kai se sitten se julkisuus tekee sen ettei enää pidetä niin kovaa periaatteista kiinni, hassua että tuosta pari vuotta sitten Steve kirosi playback-jutut syvimpään helvettiin

Kyllä kuitenkin Espanjalaisyleisö näyttää olevan kovaa mukana

[urho47]

7. Quest For Fire 4

9. To Tame A Land 3,5

Jokaisella on toki omat mielipiteensä ja makunsa, mutta en voi mitenkään ymmärtää että joku pitää Quest for Firea parempa biisinä kuin yhtä Maidenin parhaimmista eepoksista.

Mun mielipiteeni voi toki johtua erittäin vahvoista Dyyni laseista. Joskus nappulana tuli tahkottua Dune2:sta ihan hullun lailla. Pelin innoittamana tuli luettua ainakin kolme Dyyni kirjaa sekä katsottua leffa. Mielestäni Harris on vanginnut koko Dyynin tunnelman aivan uskomattoman hienosti seitsemään minuuttiin.

Jos et kyseiseen tarinaan ole vielä tutustunut, niin suosittelen lämpimästi. Se avaa koko biisin ihan uudella tavalla ja sanoituksissakin alkaa olla jotain tolkkua. Alkajaisiksi kannattaa katsoa vuonna 2000 tehty kolmeosainen TV-elokuva, joka on huomattavasti parempi kuin David Lynchin (ilmeisesti katsojaystävällisemmäksi pätkitty) elokuva.

[Jukka]

7. Quest For Fire 4

9. To Tame A Land 3,5

Mun mielipiteeni voi toki johtua erittäin vahvoista Dyyni laseista. Joskus nappulana tuli tahkottua Dune2:sta ihan hullun lailla.

Pikku ot:na mainittakoon, että on muuten aivan mahtava peli! Löytyy vieläkin koneelta ja edelleen tulee silloin tällöin rähinöityä aavikolla.

[QazKFD]

Pikku ot:na mainittakoon, että on muuten aivan mahtava peli! Löytyy vieläkin koneelta ja edelleen tulee silloin tällöin rähinöityä aavikolla.

Pienenä OT:na sanon myös, että Emperor - Battle for Dune pyörähtää käyntiin kyllä tasaisin väliajoin, vaikka pelejä ei nykyisellään jaksakkaan juuri hakata. Tämä siis tuoreempi jatko noilla Dune-peleille. For Giedi Prime!

[Piece Of My Mind]

Where Eagles Dare (Harris) 3½
McLeanin mestariteokseen perustuva avausraita ampaisee vauhtiin uuden tulokkaan tyylikkäällä rumputulella. Kiehtovat rumpukuviot hallitsevat kappaletta alusta lähtien ja pitävät otteen loppuun saakka. Räväkkä meno yhdessä Nickon tyylinnäytteen kanssa antavat loistavan avauksen levylle. Mutkikkaaseen runkoon ei ole kuitenkaan saatu sovitettua kovinkaan syvällisiä laulumelodioita, joita olisi jollaintapaa kaivattu McLeanin romaanin tunnelmiin käsiksi pääsyyn. Kappale jää hieman pinnalliseksi ja turhan sotaisaksi aiheeseen katsottaessa. Koska kappale kuitenkin toimii moitteettomasti juuri sellaisena kuin se on, ei kauheasti pisteytystä voi laskea.

Revelations (Dickinson) 3½
Laiskasti vauhtia hakeva alku johdattelee sisälle hyvin vivahteikkaaseen kappaleeseen. Runko ei todellakaan ole yksinkertaisimmasta päästä, vaan sisältää runsaasti erilaisia ulottuvuuksia. Rytminvaihdoksilla leikittely osoittautuu kuitenkin onnistuneeksi, sillä kokonaisuus pysyy kohtuullisen ehyenä, eikä siihen tarttuminen tuota vaikeuksia. Runkoon kätketyt koukut suorastaan vaativat liittymään tähän raskaaseen jammailuun. Kuuntelijalle asetettujen äänenavauskohtien hyödyntäminen ei kuitenkaan pääse parhaaseen valoon albumiversiossa, ellei sitten kuuntelija kaarti ole tarpeeksi suuri ja äänekäs.

Flight of Icarus (Smith/Dickinson) 3½
Vahvalla otteella käyntiin rymistävä raita värisyttää maata raskailla riffeillään. Selkeä runko antaa tilaa laulumelodioille, joista Bruce ottaa kaiken mahdollisen irti. Tarttuvat sanat mukavanlukevat hienon ketosäkeen jonka turvin kappaleeseen on helppo tarttua. Yksinkertaisen rungon asettamat vaatimukset kertosäettä kohtaan täyttyvät, eikä kappale käy tympiväksi, vaan jaksaa kulkea loppuun saakka. Raskaasta saundista erottuvat taidokkaat soolot tukevat rytmikuviota antaen siihen tarvittavan lisämausteen. Loppumaku on kuitenkin kaikesta tästä huolimatta keskiverto Maiden raidan tietämillä.

Die With Your Boots On (Smith/Dickinson/Harris) 3½
Positiivisella varauksella vauhtiin ampaiseva raita kiihdyttää menon heti alkumetreillä huikeaksi ralliksi. Tarttuvat riffit yhdessä jämäkän rytmikuvion kanssa toimivat upeasti yhteen. Iskevän kertosäkeen tunnelmat huokuvat railakasta menoa ja laulumelodiat suorastaan vaativat yhtymään mukaan lauluun. Vauhdikkaan menon ansiosta kappale jaksaa kantaa loppuun saakka vaikkei mukana olekaan suurempia rytminmuutoksia. Smithin terävä soolo antaa tarvittavan lisäpotkun tähän yli viisiminuuttiseen ralliin. Pitkästyttämisen sijaan vaarana on liiallinen railakkuus, kappale kun lähestyy pelottavasti hieman ylitseampuvan rallatuksen tunnelmia. Onneksi tällä kertaa jäädään vielä rajan oikealle puolelle.

The Trooper (Harris) 5
Legendan arvolla ratsastaminen kuluttaa useimmiten kappaletta. Vuosien saatossa saattaa alkuperäinen taika kadota. Kappaleelta vaaditaan tinkimätöntä täydellisyyttä pitääkseen vuosi toisensa jälkeen yllä tuota taikaa. Yksinkertaiseen runkoon sovitetut nopeat hitit ovat muutenkin haasteellisia rakentaa toimiviksi, täysiin pisteisiin yltäminen on suunnattomasti helpompaa pitkien eeppisten raitojen kohdalla, sekä rytmivaihdoksilla leikkivien kappaleiden kohdalla. The Trooper ansaitsee kuitenkin paikkansa täydellisyyteen yltävien kappaleiden joukossa. Todellinen mestariteos, joka räjäyttää tajunnan kerta toisensa jälkeen.

Trooper ilmiö tosin saa puistatusta aikaan, kappaleesta kun on muodostunut Paranoidin kaltainen hitti joka leimaa yhtyettä yksipuolisuudella. Trooperin taakse kun ei nähtävästi osata katsoa, nähdään vain tämä hitti ja joukko pitkätukkia.

Still Life (Murray/Harris) 3½
Hentojen melodioiden alkuun siivittämä kappale syöksyy McBrainin rummutuksen tahdittamana vauhdikkaampaan menoon. Bruce saa tilaa laukoa sanoja vahvemmalla otteella, samalla aikaa kitaroiden ottaessa suurempaa roolia kappaleesta… Perinteinen rakenne, joka toimii kiistatta kuin junan vessa. Se ei kuitenkaan tällä kertaa vie kappaletta korkeimpiin pisteisiin, sillä kappale noudattaa perusrakennetta liian orjallisesti eikä siitä löydy mitään merkittävää koukkua, joka sitoisi kuuntelijan perusteellisemmin kappaleeseen. Kokonaisuus on kuitenkin toimiva, eikä siitä löydy suurempia moitteita. Kappaleesta löytyy vahva ote, joka kannattelee taidokkaasti kappaletta, soolojen tuodessa mukaan tarvittavaa säväytystä.

Quest For Fire (Harris) 3
Kitarakaksikko liittäytyy hieman lähemmäs rytmikaksikon työskentelyä ja tuo nyt esille jokseenkin raskaampia kuvioita. Kappale saa vankan rungon johon Bruce tarttuu vahvalla otteella tuoden mukaan terävyyttä. Runko jää kuitenkin liian yksinkertaiseksi, eikä kertosäkeet pysty nostamaan menoa tarpeeksi, ne päinvastoin tuntuvat taistelevan hieman kappaleen vankkaa otetta vastaan. Terävä soolo antaa mukavan lisän kappaleeseen, mutta se ei riitä nostamaan kappaletta keskiverto raitaa korkeammalle.


Sun And Steel (Dickinson/Smith) 2½
Yksinkertaiseen runkoon sidotut raidat ovat vankasti sidoksissa kertosäkeeseen. Näin ollen kertosäkeeltä vaaditaan paljon. Dickinson/Smith kaksikko ei ikävä kyllä ole saanut aikaiseksi kovinkaan mielekästä kertosäettä. Kappale rullaa kuitenkin ihan sujuvasti eteenpäin, se ei vain pysty tarjoamaan juurikaan mitään kuuntelijalle. Kappaletta ei voi kuitenkaan liiemmin rankaista, sillä se ei kuitenkaan sisällä mitään erikoisen ärsyttävää.

To Tame A Land (Harris) 4½
Herkkä ja haavoittuva tunnelma leijailee kitaran kielien johdattelemana rauhaisasti, kohti tyyneydestä kohoavaa myrskyä. Rajuilma tarttuu kappaleeseen vahvoin ottein, riepotellen sitä vahvoilla kitarakuvioilla Brucen salamoidessa jumalaisia säveliä. Ajoittain pilviverhosta sarastavat auringonsäteet joutuvat taistelemaan synkkien tunnelmien tummentamassa maailmassa, maailmassa jossa Maiden on parhaimmillaan.

Todella voimakas otteinen albumi, jonka kappale materiaali osoittautuu kerta toisensa jälkeen upeaksi kokonaisuudeksi. Tämä näkyy myös kappaleiden keskiarvossa, joka kohoaa 3,6 pisteeseen. Vahva ote vie kuuntelijan nyt syvällisempiin tunnelmiin, joka antaa osviittaa tulevista nautinnoista. Polku on oikea, se ei vain vielä ole tarpeeksi tallattu. Tunnelmallisuus ei pääse puhkeamaan täyteen kukkaan vielä, vaan jää voimakas otteitten kappaleiden pimentoon. Nuppu on kuitenkin kaunis, eikä sen puhkeamiseen mene enää kauaa.

Piece Of My Mind

[AtomiSika]

Where eagles dare - 5-
Huh, olikin paljon kovempi biisi kuin muistinkaan, nyt kun näin ajatuksen kanssa kuunteli. Ennen pidin biisiä ihan perus ok:na, mutta nähtyäni tuon Clintin perkeleen hyvän leffan tämä avautuu paljon paremmin.
+Lyriikat
+Konekiväärit
+Tunnelma
+Itse ainakin näin elokuvan tapahtumat ajatuksissani kun noita lyriikkoja luki .
-Biisi junnaa vähän paikallaan. 1:20 - 4:30 toimisi mielestäni paljon paremmin minuutin lyhyempänä. Siitä tuo ainut pikku miinus.

Revalations - 5
Hui helvetti :O. Tämäkin entistä parempi ajatuksen kanssa kuunneltuna ja lyriikoita lukiessa. Yksi Maidenin parhaista biiseistä.
+Lyriikat
+Tunnelma
+4:10 - 5:03 \,,/
++5:03 - 5:24 = Orgasmi
+Lopussa kuin piste i:n päälle: "It is you..."
-Ensimmäiset 30 sekuntia... Ei missään nimessä huono mutta ei mikään hyväkään.

Flight of icarus - 4+
"Tämäkin entistä parempi ajatuksen kanssa kuunneltuna ja lyriikoita lukiessa" Muistelin että tämä ois ollu vähän tylsä ja puuduttava biisi, mutta noi muistelothan oli ihan päin persettä. Mahtava biisi.
+Kertosäe
+Sopivan pituinen
+En osaa oikein mitään yksittäistä sanoa, mutta kokonaisuutena toimii helvetin hyvin

Die with your boots on - 4
Jollain tapaa vähän perusrallia, ainakin verrattuna kolmeen edelliseen kipaleeseen. Biisi on siinä suhteessa poikkeus edellisiin että tämä kolahti ennen paljon paremmin, enkä mitään älyttömiä fiiliksiä saanut vaikka ajatuksen kanssa kuuntelin. Jotain puuttuu.

The trooper - 5
Yksinkertaisesti liian hyvä kappale. Tästä seuraa se että sitä tulee kuunneltua liikaa ja jossain vaiheessa alkaa kyllästyttämään. Itse en tuosta studioversiosta saa enään oikein minkäänlaisia fiiliksiä, mutta livenä räjäyttää tajunnan.

Still life - 4½
Muuten täydellinen biisi, mutta "huippukohta" puuttuu, ainakin meikän mielestä. En sitten tiä, että olisko noitten soolojen tarkoitus olla se, mutta ei ainakaan muhun iske niin hyvin. Eli siitä vähän rokotan.

Quest for fire - 3+
Kiitos, Brain Damage: "Kappale alkaa melko erikoisella kitarariffillä ja rummutuksella, joita seuraa laulusäkeistö. Sanat kuulostavat hieman hölmöiltä, sillä jotain dinosauruksista niissä puhutaan. Laulusäkeistö on kuitenkin melodialtaan aika hyvä ja Bruce venyttää aika korkealle parissa kohdassa. Kertosäe taas on totaalisen tylsä ja onneksi se ei kestä kauaa. Taas perussäkeistö ja kertsi perään, kunnes päästään biisin kohokohtaan, eli soolo-osuuksin. Aivan helvetin kovat soolot molemmilta pojilta. Aika lyhyt on kuitenkin tämä osuus ja pian ollaankin jo viimeistä kertaa kertsissä. Loppuun vielä sama riffi, millä biisi alkoikin. Biisi on aika kova pettymys mahtavan aloituskuusikon jälkeen, mutta ei kuitenkaan mikään huono biisi. Soolo-osuudet ovat parhautta, mutta tylsähkö kertosäe ja sanoitukset laskevat biisin arvoa roimasti."

Sun and steel - 4
Hyvä, pirteä, lyhyt ja ytimekäs peruskipale, jossa hyvä kitarariffi ja ihan ok soolot.

To tame a land - 4+
Kaikki muu kohallaan, paitsi vokaalit ei oikein taho sanoa mulle mitään...?
Tuosta 4:05 - 4:37 kohdasta tulee väkisinkin mieleen The assassin. Mä en tiä miks mutta son jotenki huvittavaa ?

Keskiarvo = ~4.33

1.Piece of mind = 4,33
2.The number of the beast = 4,21
3.Iron maiden = 4,06
4.Killers = 3,95

[Peke]

Where Eagles Dare (Harris) 3½
McLeanin mestariteokseen perustuva avausraita ampaisee vauhtiin uuden tulokkaan tyylikkäällä rumputulella. Kiehtovat rumpukuviot hallitsevat kappaletta alusta lähtien ja pitävät otteen loppuun saakka. Räväkkä meno yhdessä Nickon tyylinnäytteen kanssa antavat loistavan avauksen levylle. Mutkikkaaseen runkoon ei ole kuitenkaan saatu sovitettua kovinkaan syvällisiä laulumelodioita, joita olisi jollaintapaa kaivattu McLeanin romaanin tunnelmiin käsiksi pääsyyn. Kappale jää hieman pinnalliseksi ja turhan sotaisaksi aiheeseen katsottaessa. Koska kappale kuitenkin toimii moitteettomasti juuri sellaisena kuin se on, ei kauheasti pisteytystä voi laskea.

Piece Of My Mind

Tämähän toimiikin just juuri tälläisenä tykityksenä..... biisin ominaisuus. Maailman parhaita levyn avaajia. Siihen ei syvällisyyttä tai kirjatietoa tarvita

ja aiheesta: Moniako edes kiinnostaa tai moniko meistä 80-luvun jannuista edes tiesi kuunnellessaan mihin tämä biisi perustui?

Se vaan toimi.... joskus aikuisiässä sitten luin netistä, että Alistar McCleaniin perustu... ei muuten pilannut silloin takana olevaa abaut 20 vuoden kuuntelukokemusta... ja kirjaa en ole vieläkään lukennut.

Minusta Brucen lähtö biisiin ja vocalisointi yleensäkin koko biisissä on sitä parasta Iron Maidenia....

eli siis kiteytettynä sinä katsot biisiä myös McLean fanina, minä vain Maiden-fanina

No Hard Feelings

Cheers
Peke McMetal

[Whitesnake]

Where Eagles Dare (Harris) 3½
McLeanin mestariteokseen perustuva avausraita ampaisee vauhtiin uuden tulokkaan tyylikkäällä rumputulella. Kiehtovat rumpukuviot hallitsevat kappaletta alusta lähtien ja pitävät otteen loppuun saakka. Räväkkä meno yhdessä Nickon tyylinnäytteen kanssa antavat loistavan avauksen levylle. Mutkikkaaseen runkoon ei ole kuitenkaan saatu sovitettua kovinkaan syvällisiä laulumelodioita, joita olisi jollaintapaa kaivattu McLeanin romaanin tunnelmiin käsiksi pääsyyn. Kappale jää hieman pinnalliseksi ja turhan sotaisaksi aiheeseen katsottaessa. Koska kappale kuitenkin toimii moitteettomasti juuri sellaisena kuin se on, ei kauheasti pisteytystä voi laskea.

Piece Of My Mind

Tämähän toimiikin just juuri tälläisenä tykityksenä..... biisin ominaisuus. Maailman parhaita levyn avaajia. Siihen ei syvällisyyttä tai kirjatietoa tarvita

ja aiheesta: Moniako edes kiinnostaa tai moniko meistä 80-luvun jannuista edes tiesi kuunnellessaan mihin tämä biisi perustui?

Se vaan toimi.... joskus aikuisiässä sitten luin netistä, että Alistar McCleaniin perustu... ei muuten pilannut silloin takana olevaa abaut 20 vuoden kuuntelukokemusta... ja kirjaa en ole vieläkään lukennut.

Minusta Brucen lähtö biisiin ja vocalisointi yleensäkin koko biisissä on sitä parasta Iron Maidenia....

eli siis kiteytettynä sinä katsot biisiä myös McLean fanina, minä vain Maiden-fanina

No Hard Feelings

Cheers
Peke McMetal

En minäkään tuota biisiä vuonna -83 ensikertaa kuullessani, tiennyt sen perustuvan tuohon kirjaan, mutta se kolisi silti kuin keilahallissa, vaikka kirjaa en oo lukenut tänäkään päivänä
Myöhemmin (pari vuotta) sen yhteydestä kuulin, se Clintin leffa on kyllä katsottu vissiin 15 kertaa.

[QazKFD]

Myöhemmin (pari vuotta) sen yhteydestä kuulin, se Clintin leffa on kyllä katsottu vissiin 15 kertaa.

Hyvä saavutus, mutta bändin jäsenet vielä useammin, ainakin jos on Bruceen uskominen

"You've seen the movie? We have about 800 times!" kertoi Bruce Prahan keikalla. Melkein yhtä kova intro kuin se konekiväärien tulitus ja valoshow

Joo offtopikit sikseen.

[Piece Of My Mind]

Tämähän toimiikin just juuri tälläisenä tykityksenä..... biisin ominaisuus. Maailman parhaita levyn avaajia. Siihen ei syvällisyyttä tai kirjatietoa tarvita

- Räväkkä meno yhdessä Nickon tyylinnäytteen kanssa antavat loistavan avauksen levylle.
- Toimii moitteettomasti juuri sellaisena kuin se on.
- 3½

No jos noitten repliikkien valossa mietteitämme vertaillaan, niin kyllä me nyt jokseenkin samoilla taajuuksilla ollaan. Ei käy kieltäminen, etteikö kyseinen kappale sopisi Piece Of Mindin avausraidaksi. Loistava avaus levylle, ja eritoten Nickon uralle Maidenissa.

kiteytettynä sinä katsot biisiä myös McLean fanina, minä vain Maiden-fanina

Jeah, tuo täytyy myöntää. Mutta koska arvosteluissani vain satunnaiset kappaleet saavat osakseen myös lyriikoiden tulkintaa, en sanoituksien/niiden sopimisen kappaleen tunnelmiin anna juurikaan vaikuttaa arvosteluun. Tai ainakin niin yritän. Mutta kertoi sanat mistä tahansa, on se seikka myönnettävä että kyseinen ralli on jokseenkin pinnallinen. No okei, niin se penteles tässä tapauksessa kuuluukin olla, mutta koska näin kuitenkin on en voi pointseja enempää antaa. Myönnettävä on kuitenkin, että olisin kyseisen aiheen siivittämänä tahtonut kuulla hieman eeppisempää matskua. Mutta raita tosiaan toimii juuri sellaisena kuin se on, ja näin on helvetin hyvä. Muttei paras. Mutta siis syynä ei ole niinkää se, että biisi ei natsaa tunnelmiltaan taustoihin. Syynä on kriittinen ja armoton arvostelu tapani. Mielipiteeni.

Se muuten miksi tunnelmat ei natsaa taustoihin, voidaan selittää yksinkertaisesti sillä että McLeanin romaani ei toimi kappaleen taustana. Taustana on kirjasta tehty elokuva. Ja tässä tapauksessa elokuva ja kirja elää tunnelmiensa puolesta ihan omaa elämäänsä. Biisi natsaa todellakin elokuvan räsikyvään menoon, muttei niinkään kirjan tunnelmiin. Samapa tuo, ainakin melkein... Where Eagles Darelle 3½ pojoa.

ja kirjaa en ole vieläkään lukennut.

Nyt on Pekellä aukko sivistyksessä niin kuin Nicolla on basarissa. Oikeasti, kirjojen ystävänä sun todella kannattas perehtyä McCleanin kirjoihin. Räjähtävää toimintaa, jännitystä, hyytävää tunnelmaa. Eeh, on kun kuvailisi Maidenin musiikkia Jos tahdot
Where Eagles Daren tasutat pitää neitseellisenä, mikä on ihan ymmärrettävää. Niin siinä tapauksessa kaivappa kirjastosta Navaronen Tykit. Käy niin että luet pian myös Navaronen haukat.


No hard feelings. Yes, hard conversation !!

Peace Of My Mind

[Peke]

Piece Of My Mind
You really got me

Hyvät perustelut.... Yeah!
Olen toki McLeania lukennut, mutta en kyseistä opusta, vielä

[AtomiSika]

Where eagles dare - 4½
Huh, olikin paljon kovempi biisi kuin muistinkaan, nyt kun näin ajatuksen kanssa kuunteli. Ennen pidin biisiä ihan perus ok:na, mutta nähtyäni tuon Clintin perkeleen hyvän leffan tämä avautuu paljon paremmin.
+Lyriikat
+Konekiväärit
+Tunnelma
+Itse ainakin näin elokuvan tapahtumat ajatuksissani kun noita lyriikkoja luki .
-Biisi junnaa vähän paikallaan. 1:20 - 4:30 toimisi mielestäni paljon paremmin minuutin lyhyempänä. Siitä tuo ainut pikku miinus.

Revalations - 5
Hui helvetti :O. Tämäkin entistä parempi ajatuksen kanssa kuunneltuna ja lyriikoita lukiessa. Yksi Maidenin parhaista biiseistä.
+Lyriikat
+Tunnelma
+4:10 - 5:03 \,,/
++5:03 - 5:24 = Orgasmi
+Lopussa kuin piste i:n päälle: "It is you..."
-Ensimmäiset 30 sekuntia... Ei missään nimessä huono mutta ei mikään hyväkään.

Flight of icarus - 4
"Tämäkin entistä parempi ajatuksen kanssa kuunneltuna ja lyriikoita lukiessa" Muistelin että tämä ois ollu vähän tylsä ja puuduttava biisi, mutta noi muistelothan oli ihan päin persettä. Mahtava biisi.
+Kertosäe
+Sopivan pituinen
+En osaa oikein mitään yksittäistä sanoa, mutta kokonaisuutena toimii helvetin hyvin

Die with your boots on - 4
Jollain tapaa vähän perusrallia, ainakin verrattuna kolmeen edelliseen kipaleeseen. Biisi on siinä suhteessa poikkeus edellisiin että tämä kolahti ennen paljon paremmin, enkä mitään älyttömiä fiiliksiä saanut vaikka ajatuksen kanssa kuuntelin. Jotain puuttuu.

The trooper - 5
Yksinkertaisesti liian hyvä kappale. Tästä seuraa se että sitä tulee kuunneltua liikaa ja jossain vaiheessa alkaa kyllästyttämään. Itse en tuosta studioversiosta saa enään oikein minkäänlaisia fiiliksiä, mutta livenä räjäyttää tajunnan.

Still life - 4½
Muuten täydellinen biisi, mutta "huippukohta" puuttuu, ainakin meikän mielestä. En sitten tiä, että olisko noitten soolojen tarkoitus olla se, mutta ei ainakaan muhun iske niin hyvin. Eli siitä vähän rokotan.
+Lyriikat

Quest for fire - 3+ --> 4
Kiitos, Brain Damage: "Kappale alkaa melko erikoisella kitarariffillä ja rummutuksella, joita seuraa laulusäkeistö. Sanat kuulostavat hieman hölmöiltä, sillä jotain dinosauruksista niissä puhutaan. Laulusäkeistö on kuitenkin melodialtaan aika hyvä ja Bruce venyttää aika korkealle parissa kohdassa. Kertosäe taas on totaalisen tylsä ja onneksi se ei kestä kauaa. Taas perussäkeistö ja kertsi perään, kunnes päästään biisin kohokohtaan, eli soolo-osuuksin. Aivan helvetin kovat soolot molemmilta pojilta. Aika lyhyt on kuitenkin tämä osuus ja pian ollaankin jo viimeistä kertaa kertsissä. Loppuun vielä sama riffi, millä biisi alkoikin. Biisi on aika kova pettymys mahtavan aloituskuusikon jälkeen, mutta ei kuitenkaan mikään huono biisi. Soolo-osuudet ovat parhautta, mutta tylsähkö kertosäe ja sanoitukset laskevat biisin arvoa roimasti."
^
EDIT: Biisi on nytten vasta alkanut kunnolla avautumaan. Pakko nostaa tuota arvosanaa!

Sun and steel - 4
Hyvä, pirteä, lyhyt ja ytimekäs peruskipale, jossa hyvä kitarariffi ja ihan ok soolot.

To tame a land - 4+
Kaikki muu kohallaan, paitsi vokaalit ei oikein taho sanoa mulle mitään...?
Tuosta 4:05 - 4:37 kohdasta tulee väkisinkin mieleen The assassin. Mä en tiä miks mutta son jotenki huvittavaa ?

Keskiarvo = ~4.36

1.Piece of mind = 4,36
2.The number of the beast = 4,21
3.Iron maiden = 4,06
4.Killers = 3,95

[Polunimuri]

Where eagles dare:
+Rumpujen sisääntulo
+Kitara riffittely komppaus
+Nenä tulessa
+Da soolot
+Fiilis
+Instumentaali osat

5

Revelations:
+Intro
+Temmonvaihdot
+Sovitus
+Laulumelodiat
+Bluus!
+Bassokuviot
+Tunnelma isolla T:llä
+Lyriikat
+4.10:stä eteenpäin=Silkkaa parhautta

5

Flight of Icarus:
+Räväkkä skittaintro
+Energisyys
+Kitarakomppaus
+Air Raid Siren
+Kertsi
+Soolot


5

Die with your boots on:
+Loistava aloitus
+Hyvä meno. Rock rok
+Eka soolo
-Väliosa
-Bridge
-Kertsin rassaus

3

The Troopper:
+Kiva intro/outro riffi
+Ekan säkeistön taustan basso
+Kertsin huudatus Maidenin paras
+Adrianin soolo
+Toimivat lyriikat
-Daven soolo
-Tylsä riffi

3,5

Still life:
+Alun höpinä nostattaa fiilistä
+Jumaliste mikä intro!
+Brucen taivaallinen tulkinta
+Vertahyytävät kitaravinguttelut
+Hidas osa toimii > Nickon filli > Räjähtää
+Kertsi
+Laulumelodiat
+T U N N E L M A
+4.10-4.33 kohdan voimistuva tunnelma
+Tyly mutta hyvä lopetus

5

Quest for fire:
+Kivat basson kolinat
+Soolot
-Lyriikat
-Brucen ylääääääävokaalit!

3

Sun and steel:
+Kiva laukkaava meno
+Kornit lyriikat
-Tylsä kertsi

2

To tame a land:
+Mahtava intro
+Se utuinen ja mystinen fiilis
+Rumpujen sisääntulo ja räjähdys
+Skitta melodiat harmioniana
+Aivon rumputyöskentely
+3.10- > Täydellisyyttä
+Outro

5

Keskiarvoksi saimme 4.05 jonka pyöristän 4.1:ksi ihan vaan tunnesyistä. Piece of Mind vain sattui olemaan se ensimmäinen Maiden levyni, joka eksyi sinne levysoittimeen heti ensimmäiseksi, ja samalla varmaan monille muillekkin. Kokonaisuutena levy on mielestäni silloisista neljästä Maiden levystä materiaaliltaan kaikista kypsin ja tasaisin, joka sisältää niin niin risuja (Sun And Steel) kuin ruusuja (Revelations) että myös vanhan klassikon (The Troopper), joka voisi olla Maideniin tutustuvalle se syy että miksi ostaa juuri Piece Of Mind. Muistankin silloin viimekesän lämpiminä kesäkuunpäivinä ollessani kesätöissä kun olin vasta tutustumassa Maideniin, niin levysoittimessa pyöri mikääsmuu kuin POM ja muistan kun pyöritin Die with Your Boots Onia ja The Troopperia repeatilla kertatoisensa jälkeen niinkovasti että koko romu meinas ihan ylikuumettua siinä porottavassa auringossa. Noh nykyään on se muukin levy alkanut aukeamaan jo vähän paremmin mutta mitäpä tähän mitään sanomaan. Arvostelu puhukoon puolestani. Haluanpa mainita tähän loppuun vielä sen, että kyseiselle kiekolle on mielestäni saatu vangittua se mystinen ” tunnelma” joka vallitsee suunileen koko levyn ajan jota ei myöskään monista muista Maiden levyistä löydy (7th Son ja The X-Factor tietenkin poikkeuksena). Pointsit vielä mahtavasta kansitaiteesta joka pääsee minun rankingissa sinne Top kolmeen.

Päivitetty 2.1.2007 klo:00.9....

[Freejack]

Iron Maiden - Piece Of Mind

Yleensä on vain yksi ylitse muiden. Maidenilla on kaksi ylitse muiden ja toinen albumi tulee tässä. Piece Of Mind. Tästä arviosta tulee tulemaan muitten kannalta todennäköisesti erittäin tylsä, koska jokainen biisi tulee saamaan täydet pisteet, olettaisin. Nyt isken Piecen soittimeen ja sitten taas verestetään muistoja, biisi biisiltä

Where Eagles Dare

Pirullisella kompilla eteenpäin kulkeva sotateemainen Maiden kappale. Nickon näytös, kaveri näyttää heti kaikki olennaiset taitonsa ensimmäisen levynsä ensimmäisessä biisissä. Yleensähän se on mennyt niin, että sota-aiheinen Maiden on kaikkein parasta, onko tämä Piece Of Mindin parasta? Ei ole, mutta loistavaa materiaalia kummiskin. Kuusi minuuttia ehtii hujahtaa nopeasti, mistään osasta ei tarvitse luopua. Tyyliltään biisi uhkuu perinteisyyttä, mutta myös tietynlaisia uusia kikkailuja. Brucen laulusuoritus ei välttämättä ole paras mihin hän pystyy, mutta pirun hyvältähän se kuulostaa. Smith/Murray akselilta ei löydy tälläkään kertaa sanansijaa, loistavasti riffittelevät ja sooloilevat. Steve vedättää ''purukumibassoa'' kerroksen Nickoa ylempänä (soundillisesti). En anna klassikon leimaa, mutta täydet annan 5/5

Revelations

Ensimmäinen Brucen soolobiisi Siis ensimmäinen Brucen yksintekemä biisi. Voisi luokitella puoliballadiksi. Revelationsin tahdissa on hyvä katsella pimeälle talvitaivaalle ja tiirailla tähtiä, etenkin hitaiden osuuksien aikana. Kieltämättä täytyy sanoa, että tämä biisi on kokenut sen karun kohtalon, että toimii livenä paremmin. Revelations on ainut laatuista puoliballadimaidenia. Brucen laulusuoritus on herkkä, biisin tunnelmaan sopiva ja tunnelma on suunnilleen käsinkosketeltava. Nopeitakaan osia ei ole unohdettu, niitäkin löytyy, soolo tietenkin vedetään nopealla temmolla, Brucen pitää vaan ensin huutaa GO! Kitarat kuulostavat pirullisilta ajasta aikaan 5.04 - 5.46, parhautta . Klassikko biisi tämä on 5/5 KLASSIKKO!

Flight Of Icarus

Lisää tappokamaa! Suoraviivaista sellaista! Olen aina pohtinut, mikä tässä Flight Of Icaruksessa on niin tarttuvaa ja hyvää. Nyt olen kuitenkin saanut siihen täydellisen vastauksen: koko biisi itsessään! Ei sisällä pelkkiä kertosäe koukkuja, vaan koko biisi sisältää sen yhden punaisen langan, ja kun siitä onnistuu saamaan kiinni, loppua ei tule millään. Soolo on jälleen kerran sellainen, että heikommat jäävät ruikuttamaan vasta rannalle, kyllä Maiden osaa! Kaiketi myöskin unohdettu biisi, ei ole ollut kuin kahdella kiertueella setissä, vaikka kiistaton klassikko onkin. 5/5 KLASSIKKO!

Die With Your Boots On

Yksi biisi jälleen sarjassamme: yksinkertaiset. Kuole kenkiisi edustaa tuttua tarttuvaa Maidenia todella yksinkertaisella tavalla. Eipä siinä mitään, itselleni koko biisi uppoa kybällä. Kaikki kertosäkeen taustalaulut jaksavat innostaa joka kerta ja ''Die With Your Boots On'''on lyriikoissa tarttuvaa kamaa. Eipä sovi unohtaa heitä jotka musiikkia tekevät: Kitarointi on tässäkin kappaleessa sitä itseään. Alkuriffin parhaus on kiistämätön ja kaikki muukin kitarointiin liittyvä. Steve antaa tavaramerkkiään moneen otteeseen oikein kunnolla ja Nicko pauhaa taustalla sihinänä, sekä antaa tietenkin rytmin tähän biisiin, yksi syy miksi rumpali kuuluu bändiin. 5/5

The Trooper

Yksi niistä biiseistä, minkä takia Maiden on niin suosittu Teinix piireissä: The Trooper. ''Olen mä fani, Trooper on maailman paras biisi'' hokemaa kuulee kokoajan, onhan Trooper hieno biisi, en minäkään sitä voi kiistää. OOO-OOO-OOO-OO-O huudon kuullessaan tuntee nostalgiaryöpyn kasvoillaan ja kun satatuhatpäinen yleisö hoilaa mukana, niitä tulee kaksi. Bändi jakelee parastaan kitaroinnin muodossa. The Trooperin kitaramelodia on klassinen ja tulee aina olemaankin. Steven kolinabasso on sopivasti pinnassa, Nicko antaa kaiken mahdollisen ja Bruce pistää parastaan. 5/5 KLASSIKKO!

Still Life

Tämän levyn paras biisi ja se tarkoittaa sitä, että automaattisesti mennään Maidenin top 5-listalle. Hitaan alun aikana kylmät väreet nousevat selkään ja Brucen alkaessa laulaa tarvitsee nenäliinoja, niin hienolta Still Life kuulostaa! Tunnelmaa on mahdotonta kuvailla, kokoajan se on niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Brucen herkkä laulu on hunajata. Hunajaksi voidaan myös luokitella kertosäe: Madness! Huuto on tarttuvimmasta päästä mitä pystyy olemaan ja kitaran jauhanta taustalla hioo täydellisyyden. Sen sijaan , mitä muuta voidaan sanoa: Dave on ollut hirveässä krapulassa sooloa soittaessaan, sillä se kuulostaa miten sattuu soitetulta. No, väliäkös tuolla, kaikki muu toimii. Soolosta paluun jälkeen Bruce palaa ääneen + pienen hetken taustalauluakin kuuluu. Lopulta päästään vielä kerran kuulemaan mahtava kertosäe, parhaimmassa muodossa, sen jälkeen on aika lopettaa biisi. Loistavaa! 5/5 KLASSIKKO!

Quest For Fire

Täytteeksi väitetään, toisin kuitenkin on. Kaikki toimii tässäkin 3.41 pituisessa biisissä. Kertosäkeestä voi löytää punaisen langan. Ottamalla siitä kiinni mielenkiinto pysyy loppuunasti yllä, eikä kyllästymistä tarvitse pelätä, koska sitä ei tule tapahtumaan. Aika laahaileva kappale jokseenkin, tempo ei nimittäin häikäisevän nopea ole. No, nopeutta en kuitenkaan tähän enää kaipaa, kuten en muutakaan, paitsi ehkä hieman lisää pituutta 5/5

Sun And Steel

Edeltäjäänsä muistuttava, mutta vielä lyhyempi. Ei tämäkään täytettä ole. Kuunnelkaapa kertosäe! Loistavaa! Tässähän on juuri sitä kaipaamaanne erillaisuutta, nimenomaan kertosäkeessä. Itselleni kertosäe pitää tätä biisiä kasassa täydellisesti ja pitää myöskin mielenkiinnon yllä. Loppujen lopuksi, kuin punaisesta langasta on kiinni saanut, tahtoo lisää. Näinpä ollen mielenkiinto kohoaa suureksi biisiä kohtaan ja kun haluaa kuunnella ajatuksella, loppuvaikutelma on täydellinen 5/5

To Tame A Land

Tässäpä myöskin hyvää tunnelmaa. Vaikkei sisällä mitään erikoisempia koukkuja, jää täydellinen loppuvaikutelma. Kitaramelodia jauhaa ''tuuletin mukana'' aika nastysti eteenpäin. Kaikki kitaraan liittyvä tuppaakin olemaan aika tunnelmallista kamaa. Brucen laulusuoritus on tietenkin sitä itseään, täydellisyyttä. Steve ei voi olla näyttämättä tavaramerkkiiän ja Nickon fillitkin kulkevat kivasti eteenpäin. Kaiketi seitsemän minuuttia hurahtaa niin nopeasti kuin mahdollista To Tame A Landia kuunnellessa. 5/5

Keskiarvo: 5/5 Tähän ei ihan joka levy pysty, eikä siihen pysty mikään muu bändi kuin Iron Maiden. Piece Of Mind kuulostaa edelleen niin täydelliseltä kuin ennenkin. Kaikki sivuseikatkin, kuten soundit ovat kunnossa (tosin ne eivät pärjää Killersille ja The Number Of The Beastille, ovat hiukan ohuemmat). Kansitaide on vallan upeaa. Täysi klassikko-albumi, joka ei sisällä yhtään huonoa hetkeä ja kestää vaikka 100 kuuntelua viikossa ilman kyllästymistä. Nämä asiat tekevätkin Piece Of Mindista täydellisen.

5/5 KLASSIKKO!

+ Biisimateriaali on vertaansa vailla
+ Bändi on vedossa... Edelleen
+ Erikoismaininta Brucelle
+ Sanotaan nyt se: Kaikki!

- Tällaisia levyjä ei ole kuin kaksi

[Ipe]

^ Kaveri joka ylistää: Quest of Fire-kappaletta EI kertakaikkiaan voi olla väärässä musiikin suhteen.. No okei, hiukan takapakkia asiaan otti: Die With Your Boobs Onin hehkutus. Siinä ehdoton albumin heikkolenkki. Kappaleessa toki on paljon hyviä osuuksia, mutta suurimmaksi osaksi kokonaisuutena vedetään metsään.

[Peke]

^ Kaveri joka ylistää: Quest of Fire-kappaletta EI kertakaikkiaan voi olla väärässä musiikin suhteen.. No okei, hiukan takapakkia asiaan otti: Die With Your Boobs Onin hehkutus. Siinä ehdoton albumin heikkolenkki. Kappaleessa toki on paljon hyviä osuuksia, mutta suurimmaksi osaksi kokonaisuutena vedetään metsään.

Komppailaan täältäkin sillä Quest For Fire ei petä!

Ipe! Die with Your Boots alku on niiiiiiiin ihq. etten pääse siitä koskaan yli, siksi kai aina diggaan biisiä Maailman parhaita lähtöjä, mutta junnaaminen laskee pogoja

[Whitesnake]

Nyt puhutte asiaa, meikäläisen nuoruus on menny POM:in tahtiin, olin 14v kun albumi ilmestyi.
Voi jeesus sitä tunnetta, kun sen korkkaamattomana vinyylinä ensikertaa kotona levariin laitoin Perkele se iski kuin tuhat volttia!!
Ja iskee tänäänkin, on edelleen mulle se paras Maidenin, ja muidenkin bändien levyistä, eli MAAILMAN PARAS!!

Levy on kuunneltu puhki, vinyylinä kaksin kappalein (kolmas on hyllyssä liki kuuntelemattomana), ja CD:nä on menossa myös toinen...

[Stratocaster]

IRON MAIDEN – PIECE OF MIND
1983


The Number Of The Beast nosti Iron Maidenin kaupallisen menestyksen täysin uudelle tasolle, jollaisesta ei ensimmäisten albumien kohdalla voinut haaveillakaan. Bruce ”Air Raid Siren” Dickinson oli bändin kolmannella pitkäsoitolla ajanut itsensä sisään kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti, ja bändi oli ainakin pintapuolisesti täydessä kunnossa. Pinnan alla kuitenkin kuohui. The Number Of The Beastia seuranneen kiertueen aikana kävi selväksi, ettei Clive Burrista ollut enää pitämään komppia kasassa, miehen viettäessä viimeisistä keikoistaan suurimman osan ajasta ämpäriin oksennellen. Iron Maiden rupesi kuumeisesti etsimään uutta verta rumpukapuloiden varteen, ja muuan Michael Henry ”Nicko” McBrain lopulta pestin ansaitsi. 60-luvun alkuvuosista lähtien rumpuja aktiivisesti soittanut Nicko löydettiin Maidenin riveihin ranskalaisen Trust-bändin rumpupallilta, eikä bändi todellakaan jäänyt laakereilleen lepäämään. Bändi matkusti vuonna 1983 Bahaman aurinkoon äänittämään seuraajaa Englannin albumilistan listaykköselle, mukanaan uunituore rumpali ja tuottajanaan Martin Birch.

Jos The Number Of The Beast oli harppaus lähelle täydellistä Maiden-soundia, viimeisteli Piece Of Mind paketin kokonaan. Neljännellä studioalbumillaan bändi löysi vihdoinkin oman soundinsa, ja klassisena kokoonpanona tunnettu kokoonpano oli viimeistäkin piirtoa myöten valmis. Steve Harrisin laukkabasson kaveriksi saatu entistä tanakampi komppi kuuluu olennaisena osana albumin kokonaiskuvaan, eikä siltikään erotu liikaa jättäen muita instrumentteja varjoon. Legendakaksikko Dave Murrayn & Adrian Smithin kitaraharmoniat, soolot ja melodiat ovat Piece Of Mindilla huipussaan, ja ensimmäistä kertaa bändin historiassa kuullaan molempien kitaristien työvälineistä etupäässä loistavia sooloja. Siinä missä aiemmilla albumeilla Dave Murray oli hallitsevassa asemassa, on POM:lla Adrian Smith noussut kaverinsa vierelle tasavertaiseksi taistelutoveriksi, miesten maalaillessa sellaisia kitaravalleja, joita nykyajan makuuhuonekitaristit yrittävät pala kurkussa opetella. Bruce Dickinsonin vokalisointi hipoo täydellisyyttä, ja vaikka allekirjoittaneen itsepäisen mielipiteen mukaan ei Bruce koskaan enää päässyt ensiesityksensä nuoruuden innon tasolle, ei Piece Of Mindin vokalisoinnista voi yksinkertaisesti keksiä valitettavaa.

Jälleen tässä kohtaa päästään kehumaan oman lempibändin timanttisentiukkaa tarjonaa, ja puhun nyt tietenkin etupäässä loistavista kappaleista. Flight Of Icarus ja The Trooper ovat albumin kaksi singlekappaletta, jotka tarjoavat Maidenia yksinkertaisimmillaan, ja silti tarttuvimmillaan. Sun And Steel, Quest For Fire ja Die With Your Boots On ovat kaikki melko yksinkertaisia, ja mukaansatempaavia Maiden-rypistyksiä, joilla on tapana jäädä muiden kappalein varjoon. To Tame A Land ja Still Life esittelevät bändiä hieman yllättäen synkkäsävyisenä ja tummempana, kuin mihin yleensä Iron Maidenista puhuttaessa on totuttu. Still Life varsinkin on niin kovan tason kappale, että syyttä on jäänyt unholaan. Jos koskaan olette kuulleet liveversiota kyseisestä kappaleesta, tiedätte mistä puhun. Kaksi kappaletta on kuitenkin täysin ylitse muiden, nimittäin Where Eagles Dare ja Revelations. Ensiksimainittu on Nickon todellinen tulikoe, joka esittelee värikästä ja teknistä rumputulitusta, taustallaan jopa konekiväärin sulosäveliä. Where Eagles Dare todistaa Harrisin todellisen sävellyksellisen lahjakkuuden, kertosäkeen toimiessa ilman vokaaleja uskomattoman hienosti. Olen aina pitänyt Eaglesia instrumentaalina, vaikkei se sitä nimellisesti olekaan. Tässä kappaleessa laulu todella on soitin muiden joukossa. Revelations taas esittelee sitä, mihin yksikkö parhaimmillaan pystyy. Bruce Dickinsonin yksin tekemä kappale edustaa Maidenia kauneimmillaan ja melodisimmillaan, ollen yksi bändin parhaista kappaleista. Manitoun Rock To The Riverissa esittämä tulkinta Revelationsista aiheutti jo niin kovat kylmänväreet, että en uskalla edes miettiä, mitä tapahtuu jos joskus kuulen tämän klassikon Maidenin itsensä esittämänä.

Piece Of Mind on mahtava albumi, joka todistaa Iron Maidenin melkein parhaimmillaan, seuraavilla albumeilla kehityskaaren kulkiessa melkein huippuun saakka. Kokonaisuus tarjoaa tiukkaa heavymetalia, höystettynä maukkailla yksittäisten instrumenttien ratkaisuilla ja tiiviillä kokonaisuudella.

4½/5



Tähän mennessä ranking:
Iron Maiden 4/5
Killers 4½/5
The Number Of The Beast 4/5
Piece Of Mind 4½/5

[Esko666]

Alkoholiongelmien takia poispotkitun Burrin tilalle on tullut Nicko McBrain elikkä siis ensimmäinen klassisen kokoonpanon lätty. On mielestäni yksi maidenin parhaista ellei jopa paras
Piece of mind:

Where eagles dare

Tässä on tyylikkäästi näytetty että nyt on uusi rumpali talossa. Alkaa siis kovalla rummutuksella. Sitten todella mahtavaa kitarariffiä päälle. Bruce kuulostaa mahtavalta jälleen. 1.20-4.30 tarjoillaan kovaa riffittelyä ja sooloilua ja vielä konekivääriäkin, ehkä kuitenkin hiukka liian kauan. Loppuun vielä tarjoillaan Brucen vokalisointia ja samaa riffiä kuin alussakin ja se on siinä. Ehkä hitusen liian pitkä juuri tuon väliosan takia mutta ei se haittaa kun biisi on niin pirun hyvä ettei pituus pisteitä pudota. 5

Revelations

Todella kova intro vaikka kuulostaakin vähän oudolta. Tämän jälkeen tarjoillaan taas sellaista riffiä että. Bruce laulaa todella mahtavasti, onhan kyseessä hänen oma biisinsä. Sitten ihan yks kaks yllättäen 1.09 kohdalla meno rauhoittuu aika lailla. Tämän jälkeen tarjotaankin taas raskasta riffiä. 1.47 kohdalla alkaa nopea osuus. Tälläistähän tämä biisi on rytmivaihdoksia vähän väliä, todella toimivia. Soolot ovat tiluttelua jotka on ok muttei mitään päätähuimaavaa. Tämä on kyllä aivan mahtava biisi. Hyvä Bruce! 5

Flight of Icarus

Tämäkin biisi alkaa mahtavasti. Hyvä riffi. Eipä ehdi kauaa aikaa kulumaan kun alkaa Bruce jo laulamaan. Kertosäehän on ihan helvetin hyvä taustalauluineen päivineen. Tuon jeah huudon ja mumisemisen olisi kyllä saanut jättää pois. Siinä kahden minuutin paikkeilla alkava sooloilu ei kyllä oikein sano mitään, ei oikein sovi biisiin. Eipä toinenkaan soolo paljoa mitään sano, parempi kuin eka. Vähän tämän jälkeen biisi loppuu. Eipä tällekään kuitenkaan voi olla antamatta täysiä pisteitä, on niin hyvä. 5

Die with your boots on

Helvetin kova riffi aloittaa johon basso yltyy mukaan. Bruce kehiin ja meno jatkuu edelleen yhtä kovana kohti kertosäettä ”no point” jne ja siitä ”if you gonna die” joka on silkkaa parhautta varsinkin tuo taustalaulu toimii ihan perkeleen hyvin. Toka säkeistö ja sitten taas if you gonna dieta.
Eka soolo on mitä on ei hyvä eikä huono. Soolon jälkeiset reilu 20 sekunttia jyrää. Tämän jalkeen taas sanotaan ainakin muutaman kerran taas ”die”. Toinen soolo onkin jo sitten parempi(taitaa olla Smithi kyseessä). Loppuun vielä kertosäettä. En tiedä mikä tässä biisissä on mutta tämä vain iskee täysillä. Onkos kukaan koskaan muuten laskenut montako kertaa tässä sanotaa Die sana. 5

The Trooper

Biisi jonka takia jotkut ovat olevinaan maiden faneja. Itseäni nämä tyypit vituttavat aivan saatanasti. No mutta itse biisistä ei kyllä tarvitse muuta sanoa että onhan tämä klassikko Legenda riffeineen, sooloineen, sanoineen ja kaikkine muineen. Ei tästä sen enempää tarvitse sanoa 5

Still life

Jos tähän mennessä on ollut tunnettuja maiden veisuja niin nyt alkaakin sitten vähän tuntemattomien biisien putki. Ennen biisin alkua tulee tämä Nickon känniimitaatio väärin päin. Itse biisi lähtee rauhallisesti mutta varmasti tunnelmallisesti liikkeelle. Brucen kuiskaava laulu luo lisää tunnelmaa. Kun meininki alkaa rumpujen tahdissa niin paluuta ei ole. Kertosäe jyrää täysillä. Soolot nyt on mitä on. Ei mitään päätähuimaavaia muttei niin huonojakaan. Eihän tällekkään voi antaa mahtavan tunnelman takia 5

Quest for fire

Intro on jälleen kerran mahtava. perussäkeistössä on ihan ok riffi mutta levyn huonoin taitaapi olla. Kertosäe ei ole kyllä mikään päätähuimaava, ihan ok. Säkeistöä taas ja sitten kertosäettä. Tämän jälkeen kuitenkin biisi kuulostaa jopa hyvältä, soolot on hyviä. Kertosäettä vielä ja se on siinä.
Loppuu niin kuin alkaakin. Ei mikään ihmeellisempi biisi ole kyllä. Tähän kaatui vitosputki. 3,5

Sun and steel

Ihan ok:n riffin siivittämänä tässä porskutetaan eteenpäin. Kertosäe on kanssa ihan hyvä . Soolot toimii. Biisi toistaa itseään liikaa eikä muutenkaan oikein tämmöinen sovi tänne kovien joukkoon. 2,5

To Tame a land

Rauhallislla tunnelmallisella alulla lähdetään tässäkin liikkeelle niinkuin still lifessäkin. Tämän jälkeen mahtavaa riffiä ja Bruce kehiin. Biisin toinen puolisko onkin sitten aivan mahtavaa mättöä. Steven bassokuviot on kovaa kamaa ja soolot ovat silkkaa kultaa. Levy saa arvoisensa päättäjän 5

Tällä levyllä kaikki jäsenet pistävät parastaan, Steven basso kolisee, Nickon rummut tärisee, kitarat tulittavat täysiä vaikka muutamat soolot onkin vähän heikompia. Ja Bruce laulaa mahtavasti.

Keskiarvoksi tuli 4,6 jonka voisin ihan heti pyöristää vitoseen.

Keskiarvot tähän mennessä:

Piece of mind=4,6
Number of the beast= 4,3
Iron Maiden= 4,2
Killers= 3,4

[kanelsson]

Pakko sanoa että Still Life on aivan älyttömän hyvä biisi, Piece of Mindin parhaimpia Die With Your Boots Onin ja Revelationsin kanssa. Kertosäe on huikea.

[Peke]

Where Eagles dare----eeeeeeeeee--eeee!
Jumalauta..... taas tuli tämä biisi WMP-sufflen avulla varoittamatta.
Jollain tavalla Piece Of Mind on säilyttänyt mun korvissa sen raikkauden, mikä siinä oli jo 1983, jolloin sen ekan kerran kuulin. Mikään muu maiden levy ei kudo muistoja niin vahvasti kuin tämä. Varsinkin Brucen venytykset tässä muistuttaa mua kesästä 1983, kun olin 11-vuotias, kivekset just laskeutuneet.... jos edes sitä.... elämä edessä kuitenkin