The Future Past Tour 2023-24

[t.Q]

Kivaa olla väärässä, sieltä se Aleksanteri sitten tuli viimeinkin. Kolmeen kertaan kostui silmäkulmat, niin paljon lämmitti Blade Runner ja SIT-klassikot pientä ihmistä. Prisoner oli erinomainen lisä, Senjutsut eivät suuremmin hetkauttaneet suuntaan eikä toiseen, loput hyvää perus-Maidenia. Helvetin hyvä ilta.

[Flanker]

Uu jea! Ei ehkä soitannollisesti kovin Maiden-keikka jolla olen ollut, mutta settilistan puolesta ehdottomasti Kuten LOTB-kiertueella, onnistuin hortoilemaan keikkapaikalle täysin spoilerivapaana, pl. jotain random vihjeitä että rariteettia voi olla tulossa, ja että SiT ja Senjutsu ovat kuvioissa vahvasti mukana. Sändbäggäilin ennakkohaaveitani sillä että tulee kuitenkin vaan Wasted Years ja HCW (vrt. Back Somewhere in Time-settilista). Oli huikea fiilis kun CSITin alkumelodia alkoi ja suuni kääntyi hymyyn ihan tahdonvastaisesti: oikeesti nyt?? Sitten heti perään Strangers... ja loppukeikka olisi voinut olla 13* Wrathchild ja olisin silti poistunut tyytyväisenä. Nojoo, totuuden nimessähän CSIT on niitä kappaleita jotka on levyllä parempia kuin livenä, mutta silti.

The Prisoneria en ole kuullut livenä koskaan, joten se oli myös kova 'omg!' hetki. Juuri sellainen semiklassikko jota ei ole niin puhkisoitettu kuin joku RTTH. Tosin en tiedä oliko miksauksessa jotain vikaa, alkuriffit tuntuivat omituisen puuroisilta ja vaimeilta. Pikapikaa tsekkaamassani taltioinnissa kitarat myös kuulostaa omituisen hiljaisilta.

CIPWM ja HCW ei ole niitä freeseimpiä vetoja, mutta kumpikaan ei ollut sellaisia jotka olisin edellisellä kerralla kuullut joten en rupea valittamaan. Upposivat myös yleisöön mukavasti. Brucen ja Eddien 'tulitaistelu' piristi HCW:tä sopivasti. Sitten Makedonian Filip alkoi kuiskia ja ilta oli valmis. Ultimate Goal saavutettu Se oli siinä, Maiden-fanitus on pelattu läpi, kivaa oli. Mitähän sitä sitten alkais harrastamaan...

Aleksanterin taustalakana oli muuten helkkarin hieno. Missä Aleksanteri-paita ja lakana!?? Tilaan heti 100. Myöt muut taustakankaat oli komeita.

Mitäs lopuista sanoisi. Hell on Earth oli ehkä omalta osaltani puuduttavin veto - sekin kyllä suhteellista, ei se huono ole, ja Flight of Icarus -tulisouvvi piristi tunnelmaa. Noin yleisesti Senjutsu-biisit toimivat hyvin. Death of the Celts yllättävänkin hyvin, ja tuollainen vähän rauhallisempi piisi sopi juuri tuohon kohtaan. Troopperi ja Wasted years oli oikeilla paikoilla settilistassa ja lähetti yleisön fiiliksissä kotiin.

Bruce veti varsin hyvin vaikkei kipitäkään enää lavalla sähköjäniksenä kuten vielä 2018. Kitaristit oli minusta vallan mainiossa vedossa. Nickosta huomasin itsekin - vaikken rumpaloinnista muuta ymmärrä kuin että siinä lyödään esineitä jonkunlaisilla tikuilla - että kädet on hidastuneet. Fillit oli simppelimpiä ja tahti vähän hiljentynyt. Lavashow ei tehnyt samanlaista wow-efektiä kuin 2018, mutta oli se silti hieno. Soundit oli pääosin ihan hyvät, ja Treen uusi kansiareena on hyvä keikkapaikka.

Merchin myynnistä voisin nillittää että valikoima oli pikkuisen köyhähkön oloista, ja 45 ecua paidoista meni jo kipurajan yli. Ostin silti sinisen Madness/FotD -paidan, koska pakko. Kostoksi jätin tuopin ostamatta ei ollut muuten vissiin Troopperia tarjollaareenan baareissa?

Settilistasta senverran vielä, että oikeastaan ainoa mitä jäin kaipaamaan oli Sea of Madness. Mutten oikein tiedä mitä olisi voinut sitten jättää pois. Setti oli 15-biisisenäkin melko pitkä koska siinä oli pitkiä kappaleita. Ehkä yksi Senjutsu-kappale olisi voinut pudottaa, mutta silloin 5-5 -symmetria olisi särkynyt. En valita kuitenkaan settilistasta ollenkaan, biisivalikoiman lisäksi myös rytmitys oli minusta onnistunut. Me grognardit tietenkin toivoisimme kunnon obscurantti-settiä täynnä Total Eclipsejä ja Reach Outteja, mutta kyllä siellä pitää olla myös uusille ja kasuaaleillekin faneille jotain. Vieressäni istui ehkä 10-vuotias Maidenisti, joka kuuli varmaan ensimmäistä kertaa FotDin ja Trooperin livenä. Mielestäni tämä oli ehkä Maidenin kiinnostavin ja paras settilista koskaan. Joukossa oli useampi kappale joita en olisi uskonut Maidenin koskaan enää soittavan.

[Pertti Keinonen]

Rustailin etusivulle uutisiin lyhyen stoorin parilla kuvalla: http://rautaneito.com/uutiset/iron-maid ... mpereella/

Oli kyllä niin hubaa, ettei mitään järkeä. Ekana iltana permannolla ja meno sen mukaista. Toisena iltana tosi hyvällä paikalla katsomossa, mutta eihän se ole perkele mistään kotoisin istua rokkikeikalla. Kolmas keikka tulossa vielä ensi viikolla lauantaina Ranskassa Hellfestissä, jossa pitäisi kyllä meiningin olla kohdallaan, kun puuttuu popcornin nassuttajat kokonaan ja 55 000 metallipäätä on fiiliksissä. Sillä tappaa tulee sopiva määrä vähän erilaisia keikkakokemuksia. Setti on niin hyvä, että pari keikkaa olisi tehnyt mieli käydä katsomassa enemmänkin, mutta työt haittaavat harrastuksia pahasti ja kesälomalla ollaan prätkien kanssa tien päällä eri suunnilla. Joku pistokeikka mopolla Sweden Rockiin olisi ollut tällä viikolla niin siistiä tehdä, mutta ei vaan vittu pääse, kun täytyy rahan perässä rampata.

Jokusen Rautaneito.com paidankin näin. Noistahan on +15 vuotta aikaa. Ja pirusti kivoja tuttuja sekä tuntemattomia. Kiva yhteisöllisyyden tunnelma. Toisaalta itse keikalla ja etenkin toisella oli mielestäni perusmeno & huuto vähän hiljaisempaa. Muistelin 2005 Hartwell Areenan keikkoja, kun aalto kiersi hirmuisen huutomyrskyn kera jo ennen kuin keikka alkoi.

Ja jumaleissön miten hienosti ystävämme Adrian soitteli. Täysin hänen kiertueensa.

[Laksatiivi-Eetu]

Jatketaas sulattelun jälkeen muutama rivi. (Tämä meni näköjään ihan päiväkirjakirjoitteluksi…)

Viime kesän Hyvinkää jäi pitkästä aikaa välistä, mutta tämä kiertue oli itsestään selviö: 1. hallikeikka. 2. 86-Helsinki oli itselleni eka Maiden ja nyt oli mahdollisuus palata lapsuuden muistoihin. 3. Epäilys, että kohta papat alkaa hyytyä ja keikoista ei enää irtoa samaa fiilistä, kuin aina ennen.

Matkaan lähdettiin kesäloman alkaessa teinipoikien (13 ja 15) kanssa. Ajomatkalla saatiin molemmat levyt soitettua läpi ja hiukan spekuloitua illalla mahdollisesti settiin kuuluvia biisejä. Ensimmäistä kertaa Death on the Road-kiertueen jälkeen settilista tuli pidettyä pimennossa -ja se todella kannatti!

Majoittumisen, pitsojen ja päikkäreiden jälkeen piti vielä pantata lähtöä hallille viimeiseen asti, mutta eipä vanha millään malttanut. Hallille saavutaessa Lord of the Lost oli vasta aloitellut ja sitä seurailtiin vähän sillä ajatuksella, että joo, sellaisetkin nimet ovat Maidenia vuosien mittaan lämpänneet, kuten Anthrax, Megadeth, Testament tai Helloween Ala-aulan paitavalikoimassa ihmetytti paitsi hinnat, myös Can I Play With Madness -paita, mutta myöhemmin senkin läsnäolo perusteltiin.

Soitto alkoi minuutilleen aikataulussa ja millä tavalla! Toiveissa ollut Blade Runner/ Caught Somewhere in Time -aloitus pyyhki jalat alta. Odotuksissahan tämä oli, mutta uskoin, vasta, kun toteutui. Nicko jaksoi aivan mainiosti aloituksen pienten muokkausten myötä ja Villimiehen laulukin oli kohdillaan. Koko illan tähti A. Smith aloitti vahvasti ja konsertin edetessä hänen osuutensa SIT-albumin erinomaisuudessa alkoi vihdoin kristallisoitua itsellenikin. Stranger in a Strange Land ei ole kuulunut koskaan omiin suosikkeihini, vaan voi pojat, miten hyvältä se kuulostikaan livenä! Yleisö meni aivan pähkinöiksi. Erityishuomiota kiinnitin illan aikana sooloihin, jotka soivat todella tarkasti, ja tämän sooloa yleisö suorastaan pysähtyi kuuntelemaan. Oliko tässä biisijärjestyksessä heti mietitty pientä lepotaukoa Nickolle alun rymistelyn jälkeen?

Seuraavat kolme rallia mentiin Senjutsun tahdeissa ja meno yleisössä hieman rauhoittui. Alusta asti olen pitänyt kovasti The Writing on the Wallista, mutta hieman yllättäen näistä kolmesta maistui makeimmalta teemaan sopiva, mutta silti jonkinmoisena yllätyksenä soitettu The Time Machine! Sori vaan Viikonloppusoturit, mutta ehdottomasti kiinnostavampi, kuin viime kesän keikalta pudotetut Stratego tai Senjutsu. Janick pääsi aavistuksen esille, muutoinhan keikka oli ansaitusti todella vahvasti Smithin soittoon ja sävellyksiin painottuva, kuten Keinonen edellä totesikin.

”You are number six.” Kuudes biisi jatkoi erittäin iloisten yllätysten sarjaa. Kuusiminuuttinen The Prisoner oli äkkiseltään paras valinta 40+ vuotiaalta The Number of the Beastilta, mitä itse olisin voinut toivoa (ehkä 22 Acacia Avenue). Paahtava yleisönhuudatusralli, ja tässäkin soolot kyllä sulatti naaman. Mistä ne tän kaivoi?

Neljättä Senjutsu-kappaletta ehti tässä kohtaa jo hieman miettiä, ja niin vaan sekin yllätti positiivisesti. Death of the Celts, sekin jossain määrin dissattu kappale, soi livenä sujuvasti, eikä itselleni tuntunut pitkältä. Tässä, samoin kuin The Time Machinen aikana, ainakin kentältä tuli pieni yleisökato vessaan tai kaljalle. Tarkkailin Brucea näiden biisien (TTM, DOTC) aikana ja minusta hän laittoi kaiken peliin ja tulkitsi, minkä ikinä pystyi.

Loppusetin aikana tuli vain kaksi itselle uutta livebiisiä, jotka olisi voitu soittaa päinvastaisessa järjestyksessä. Eli olen täsmälleen samaa mieltä Benjamin Breegin kanssa: Hell on Earth olisi sopinut paremmin vikaksi biisiksi ennen Iron Maidenia, jolloin Alexander the Great ekana encorena olisi toiminut päät räjäyttävänä illan jatkajana ennen Trooperia ja hienosti lopetusbiisinä toimivaa Wasted Yearsiä.

Molemmat mammutit toimivat kyllä hyvin. Alexander the Great yli kaikkien odotusten! En arvannut, että tässäkin kappaleessa Smithin osuus on näin valtavan suuri! Ja pienet muutokset heti introssa tuli pantua merkille… Hieno ele bändiltä ottaa tämä mukaan, siellä taitaa varastossa olla vielä useampia livenä soittamattomia kappaleita, mutta onko yhtään toista näin toivottua? Hell on Earthissa Bruce jäi vähän jälkeen timessa, sen verran, että huomasi, tuskin ketään haittasi?

Katsomoyleisö ei todella saanut mitään aikaiseksi, kentällä näytti kulkevan välillä lujaa. Hartwall-areenan tunnelmia männävuosilta ei lähimainkaan saavutettu. Selvästi yläkanttiin keikkafiilikset jäi virkamiesyleisöstä huolimatta, ennenkaikkea käsittämättömän hyvin valitun settilistan ja hyvävireisen ja hyväntuulisen bändin esityksen myötä. Hartaana toiveena on, että Suomenkeikat jatkossakin sisätiloissa, koska onhan nämä nyt aivan eri tilaisuuksia, kuin Olympiastadionin tai Kantolan keikat.

Ai niin, teineiltä tuli hyväksyvät arviot myös!

[bultsi]

Tuli mieleen että jos jonkun mielestä katsomossa oli huono meininki Tampereella (oliko täällä joku?) niin ei tiedä mitään. Kyllähän siinä itku tuli Bladerunnerin ja Caught Somewhere in Timen aikana että kyllä mä standing ovationit annoit kun biisi loppui. Eläydyin keikan aikana omaan sisäiseen maailmaan ja varmaan näytti tylsältä mutta sisäisesti riehuin.

Yritin vielä päästä kentälle katsomolipulla nappaamaan settilistan (kuvalinkki, katsomonitoria) mutta en päässyt sillä jostain syystä joku korkeampi voima ei edes pistänyt minua yrittämään kentälle pääsyä ja kysymään biisilistan perään. Seisoin "saattajan" (oma vitsi https://youtu.be/GKHPkMJVd4c ) vieressä kun kentältä tullaan pois. Lähdin lopulta pois ja satuin samaan narikkajonoon tytön kanssa jolla oli eka Maiden keikka ja sai Harrisin hikinauhan ja McBrainin rumpukapulan muistoksi. Meni oikeaan osoitteeseen.

Ja ne keiden mielestä on toimivaa soittaa Senjutsun biisejä livenä niin vittu mikä flown pudotus biiseissä 3-5.

https://i.ibb.co/NtqY3Kr/Screenshot-202 ... cebook.jpg

https://youtu.be/Verq8XYcl6w

Suosittelen kuuntelemaan ainakin ekat kolme biisiä. Sitten teet Maidenit ja korvaat "Raidin" ja pistät jonkun keskitemposen biisin tilalle.

[bultsi]

https://i.ibb.co/MPSKr2k/Screenshot-202 ... allery.jpg

"Voisinpas polttaa yhden savukkeen ennen keikkaa"

Toi jono jatkui lähes vastakkaiseen seinään. Saihan kaikki jotka halus brenkkua? Hartwallilla se suosituin röökipiste eli alakatsomon sisäänkäynnin vieressä toimi hyvin. Kokemuksia sold out -tapahtumista on useitä kymmeniä. Ei ikinä tälläistä jonotusta.

[Flanker]

Tuli mieleen että jos jonkun mielestä katsomossa oli huono meininki Tampereella (oliko täällä joku?) niin ei tiedä mitään. Kyllähän siinä itku tuli Bladerunnerin ja Caught Somewhere in Timen aikana että kyllä mä standing ovationit annoit kun biisi loppui. Eläydyin keikan aikana omaan sisäiseen maailmaan ja varmaan näytti tylsältä mutta sisäisesti riehuin.

Yritin vielä päästä kentälle katsomolipulla nappaamaan settilistan (kuvalinkki, katsomonitoria) mutta en päässyt sillä jostain syystä joku korkeampi voima ei edes pistänyt minua yrittämään kentälle pääsyä ja kysymään biisilistan perään. Seisoin "saattajan" (oma vitsi https://youtu.be/GKHPkMJVd4c ) vieressä kun kentältä tullaan pois. Lähdin lopulta pois ja satuin samaan narikkajonoon tytön kanssa jolla oli eka Maiden keikka ja sai Harrisin hikinauhan ja McBrainin rumpukapulan muistoksi. Meni oikeaan osoitteeseen.

Ja ne keiden mielestä on toimivaa soittaa Senjutsun biisejä livenä niin vittu mikä flown pudotus biiseissä 3-5.

Ainahan Maiden luottaa uuteen materiaaliin levynjulkaisukiertueilla. Viisi biisiä uudelta levyltä on itse asiassa vähän.

Suomessa kun hevi on aika mainstreamia, niin sivuvaikutuksena isot yleisöt ei sitten ole kovin fanaattisia. 50 miljoonan ihmisen maassa keikoille tulee pääasiassa bändien kovimpia faneja koska kasuaalit ei yksinkertaisesti mahdu sekaan, 5 miljoonan ihmisen maassa keikoille tulee genrefaneja joilla on kyllä kivaa, mutta eivät riehu pähkinöinä.

[J1978]

Nicko saa kovasti raippaa YouTubessa eri keikkojen videoilla. Ei ole homma ainakaan vielä parantunut vaikka Ukrainan poika epäili että on vaan alkukankeutta.

Eiköhän tämä ole Nickon vika kiertue tai voi olla jopa niin että ei enää keväälläkään keikoille lähde.

[Laksatiivi-Eetu]

Tumppa, Keinonen, On the Worlds Hands ja Summerganon olivat jo lokakuussa hyvin hajulla settilistasta (ketjun alku), Tumpalla vain kolme hutia!. Death of the Celts Harris-eepoksena. Se on ihan hyvä. Ei ihan yhtä hyvä, kuin The Clansman, mutta silti hyvä.

[Pertti Keinonen]

^Rokrok!

Tänään lähtö Ranskaan Hellfestiin pojan kanssa. Sain jonkun vitun kesäflunssan tähän vielä kaveriksi, aika paska olotila. Näyttäis tulevan kuumat oltavat, lämpötila huitelee 30 haminoissa. Mitenkähän siellä vanha vielä jaksaa

Mutta vähän asiaakin. Viikon se kesti, että välähti, että mitä Dickinson tarkoitti Tampereella toisen keikan loppupuolella pari kertaa sanoessaan, että nähdään ensi vuonnakin. Kun ajattelin, että ei kai ne oikeasti ole tulossa ensi vuonnakin uudestaan, kun tahti alkaisi olla sitten keikka Suomessa per vuosi ja kun on noita muitakin markkinoita koluttavana. Mutta tosiaan sitten sytytti! Dickinson ulostaa sen soololevynsä ja tulee keikalle Suomeen sen kanssa ens vuonna KIITOS BRUCE!!!

[J1978]

^Rokrok!

Tänään lähtö Ranskaan Hellfestiin pojan kanssa. Sain jonkun vitun kesäflunssan tähän vielä kaveriksi, aika paska olotila. Näyttäis tulevan kuumat oltavat, lämpötila huitelee 30 haminoissa. Mitenkähän siellä vanha vielä jaksaa

Mutta vähän asiaakin. Viikon se kesti, että välähti, että mitä Dickinson tarkoitti Tampereella toisen keikan loppupuolella pari kertaa sanoessaan, että nähdään ensi vuonnakin. Kun ajattelin, että ei kai ne oikeasti ole tulossa ensi vuonnakin uudestaan, kun tahti alkaisi olla sitten keikka Suomessa per vuosi ja kun on noita muitakin markkinoita koluttavana. Mutta tosiaan sitten sytytti! Dickinson ulostaa sen soololevynsä ja tulee keikalle Suomeen sen kanssa ens vuonna KIITOS BRUCE!!!

Juu näin mäkin luulen että tulee 2024 soolokeikalle Suomeen. Puhui sillä puhekeikalla että varmaan Helsinkiin olisi tulossa esittämään soolomatskua. Ehkä Tavastialle tai Kulttuuritalolle???

[Summerganon]

Reilu kuukausi Tampereen rautaisen lauantai-illan jälkeen oli oman kiertuekalenterini seuraavat keikat Lontoossa O2 Arenalla 7. ja 8.7. Alla mietteitä!

Alkuun todettakoon, että timanttisia keikkojahan nuo molemmat olivat ja ihan ilman mitään fanilaseja ja ikäkompensaatioita voi todeta herrojen olevan todella kovassa vedossa. Soittotatsi oli noista kiertueen alun keikoista selkeästi tiukentunut ja Nickokin oli saanut aika hyvin ruosteet karistettua koneesta. Joo, fillejä on silti karsittu, mutta silminnähden pitää fokuksen nyt tahdin ylläpitämisessä ja tämä mielestäni palvelee settiä erinomaisesti, sillä esim. Caught Somewhere in Time elää temmosta ja Stranger in a Strange Landin ja The Prisonerin tapaiset biisit ovat Maiden-mittapuulla todella herkän "grooven" biisejä. Etenkin alkupään keikoilla tiuhempaan sattunutta Wasted Yearsin melkein-luhistumista ei myöskään nähty, vaan hyvin Nicko veti läpi setin. Ja Brucehan on ihan luonnonoikku! Jos nyt johonkin 86/87-bootlegeihin vertaa, niin kyllähän esimerkiksi tuo setin avauskaksikko irtoaa paljon komeammin mieheltä tänä päivänä.

Ensimmäisellä keikalla Adrianille sattui joku pikku kämmi Strangerin soolon kanssa, liekö siksi, että Brucen täytyy jostain syystä aina höpistä siihen päälle; jos joskus toivoisi miehen olevan hiljaa, niin tässä tapauksessa vois!

Toisena iltana The Trooperin taustalakana ei halunnut tulla esiin, mutta tämä tarjosi ihan hauskan yhteisen naureskelun bändille ja yleisölle ja jäi mieleen lähinnä hauskana kuriositeettina.

Yleisön reaktioista on vaikea kentältä muodostaa kummoista kokonaiskuvaa muuten kuin välittömän lähiympäristön osalta, mutta hyvin jengi oli molempina iltoina mukana. Ensimmäisenä iltana oman tonttini lähellä syntyi useammankin kerran moshpit. Ei nämä mielestäni Maidenin keikoille niin istu, mutta no, kukin tavallaan! Perstuntuma on, että toisella keikalla yleisö otti materiaalin laajemmin vastaan lämmöllä, kun taas ensimmäisenä iltana reaktioissa suosikkeihin ja esim. johonkin Death of the Celtsiin oli suurempi ero. Tämä vaikutelma saattaa kyllä tosiaan perustua ihan vain havaintoihin välittömästä läheisyydestä, en mene mitään varmaa koko areenan meiningistä sanomaan.

FTTB-numerolla #25 ei tosiaan ihan eturiviin päässyt (no ehkä lavan reunojen ulkopuolelle olisi mahtunut, mutta tässä tapauksessa toinen rivi onkin sitten jo parempi), sillä tuttuun tapaan eturivi täyttyi näistä tyyliin aamusta asti jonottaneista - osittain samaa jengiä, jotka monella muullakin keikalla samoille paikoille pääsevät. Ei siinä mitään, mitään epäreilua siinä ei sinänsä ole ja kun on hyvät verkostot, niin tuo +1 (eli mahdollisuus tuoda FTTB:n voittaessaan aina vieras mukaan, jos tällä vain on kenttälippu) tarjoaa mahdollisuuden hyvään porukan sisäiseen sumplintaan. Tämä siis vain enemmänkin havaintona, ei niinkään katkerana tilityksenä: olisinhan minäkin voinut karsia unista ja muusta ja tulla viimeistään aamupäivästä jo mestoille, mutta priorisoin aika paljon tuota yleismukavuutta kuitenkin.

Ensimmäisen keikan yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli lähelläni jorannut ukko, joka meni Stranger in a Strange Landista totaalisen pähkinöiksi. Kaveri olisi varmaan voinut lähteä lentoon, ei tiennyt miten päin olisi ja sekosi ihan täysin! Kova meininkin! Lauloin biisin toisen säkeistön hänen kanssaan ja voi sitä riemua, mikä jäbällä oli biisin ensitahdeista alkaen. Julmettu draivi!

Ekalla keikalla tosiaan nautiskelin enemmän siellä yleisömassan keskellä, toisella taas paikka oli lopulta siinä Janickin edessä, tai jotakuinkin Janickin ja Steven "positioiden" välissä toisessa rivissä, eli kelpo paikka! Janickilla ei tällä rundilla ole hirveästi sooloja, vaan Adrian on aika selkeä MVP, mutta oli silti ilo seurata miehen työskentelyä, vilpittömän iloisen näköistä esiintymistä ja vuorovaikutusta yleisön kanssa. Ja Steve... on se sälli!

Tykkään nauttia nestettä aika usein ja en lähtökohtaisesti pidä tuntikausien seisoskelusta ja nesteytys-vessakäynnit-tasapainoilun äärimmäisestä optimoinnista, mutta aamupäivän litrakaupalla tankkaus ja muutama paloletku-mallin tyhjennys ennen lopulliseen jonoon asettumista osoittautui toimivaksi ja kyllähän Maidenin aloittaessa väsymys katosi tehokkaasti! Edelleen, vaikea täysin jäävisti arvioida keikkojen eroa kun toiselle osui noin hyvä paikka, mutta toinen ilta oli tosiaan ehkä vieläkin tiukempi. Kaikki pikkujutut tuntui sitä The Trooperin taustalakanaa lukuunottamatta (ja tämä oli oikeastaan pelkästään hauska kuriositeetti!) kulkevan, jos mahdollista, vieläkin paremmin. Somewhere in Timen biisithän kuulostaa tällä rundilla käsittämättömän upeilta. En rehellisesti olisi joskus muutama vuosi sitten uskonut, että bändi pystyy tällä tavalla vetämään Caught Somewhere in Timen ja onhan tuo Alexander the Great järjettömän eeppinen ja toimiva livebiisi, vaikkei se omia suosikkieepoksiani yhtyeeltä olekaan. Keikan kohokohtia! Heaven Can Waitia odotin lähtökohtaisesti tältä kiertueelta kaikkein vähiten, joten siinä mielessä se onkin päässyt yllättämään toimivuudellaan. Jos oikein halotaan hiuksia niin joojoo, totta kai mieluisampia biisejä keksisi jokusen tusinan, mutta kun kiertue on tämä, niin ihan selvä paikkahan tuolla on setissä ja kylläpä muuten toimii! Yhteislauluosuus tempaa mukaansa, Bruce kuulostaa olevan biisistä jopa innostuneempi mitä esim. 2008, mutta tää nyt on vähän vaikea sanoa tai todentaa. Hassuttelu Eddien kanssa toimii myös tämmöisessä kepeämmässä biisissä todella hienosti. Lavan öinen, Blade Runner/Somewhere in Time/Japani -näkymä toimii upeasti, Eddie on voimansa tunnossa ja bändillä, vissiin erityisesti Brucella, lystiä. Hyvä meininki.


The Writing on the Wall on uutukaisista todellinen livesuosikki; tämähän sai yleisön hoilottamaan mukana jo viime vuonna todella hyvällä otannalla! Hieman yllättäenkin kohosi tänä vuonna näkemieni keikkojen kohokohtien joukkoon. Mielestäni Days of Future Past on oikein kelpo livejyrä; ainakin ensimmäisissä riveissä porukka menee ihan kohtuulliseen hurmioon siitä Adrianin aloitusriffistä! Tykkään biisistä kovasti. The Time Machinea edelsi jo tutuksi tullut Brucen höpinä aikamatkustuksesta ja ekana iltana myös DeLorean-viittauksineen ja hyvinhän tuo biisi livenä kulkee, vaikkei levyllä omia suosikkeja ollutkaan. Kyllähän se Maiden™ pätkä siinä välissä saa aina yleisön hyvin mukaan. The Prisoner on ihan julmetun kova livebiisi ja setin kohokohtia! Mahtavaa, että on kaivettu tälle rundille taas settiin. Erinomaista, että yleisö näyttää reagoivan siihen myös sen ansaitsemalla tavalla; ehkä tässä näkyy, että vaikka puoliksi deep cut -osastoa onkin, niin The Number of the Beast on albumina suurenkin yleisön silmissä arvossaan myös kovimpien hittien ulkopuolella! Death of the Celts ei edelleenkään ole suosikkiosastoani Senjutsulta, mutta lavashow on nätti, biisissä on livesovituksena sentään pikkuisen enemmän potkua ja Brucen kyky värittää tulkinnallaan Steven lyriikkapuuroa nostaa biisin livenä selkeästi levyversiota korkeammalle. Ehkei kohokohta, mutta maistui mulle etenkin toisella keikalla jo todella hyvin; ehkä veto oli pikkuisen edellisiltaa ja esim. Tamperetta tiukempi, tiedä häntä, mutta jotenkin potki jo aika hyvin. Toki auttoi myös, kun ihan läheltä näki miten Bruce tulkitsee ja eläytyy tekstiin - lauloi alkupuolta aika pitkään ihan Janickin edustalla, joten pääsin lähietäisyydeltä todistamaan!


Can I Play With Madness on minunkin mielestäni ehkä Seventh Sonin yleisesti heikoin biisi, mutta kyllähän toi rokkaa livenä ihan täysillä. Sitäpaitsi "Seventh Sonin näennäisesti heikoin biisi" ei oikeastaan kerro yhtään mitään, niin timanttinen levy se on. Kolme keikkaa tältä kiertueelta on toki sinänsä rajallinen otanta, mutta jokaisella tuo Brucen hyväntuulinen pohjustus ehkä lievästi uneliaan Celtsin jälkeen toimii hyvin ja biisi räjähtää joka kerta sellaisella energialla käyntiin, että areenan katto meinaa lähteä lentoon. Toimii korostetun hyvin Death of the Celtsin perään; joku The Evil That Men Do ei ehkä lähtisi ihan yhtä pirteästi tuossa slotissa ja vaikka The Clairvoyantin paluuta kovasti toivonkin, niin eipä jäänyt yhtään harmittamaan, että Madness kajahti. Oikeasti, tämä biisi vaan rokkaa livenä niin hyvin.


Bruce veti nimenomaan tällä toisella keikalla varsin pitkän venytyksen Alexander the Greatin vikan kertsin päätteeksi! Olipahan rutistus ja hienoa tulkintaa läpi biisin. Fear of the Darkit ja Iron Maidenit meni ihan pirteästi molempina iltoina ja Hell on Earth sykähdyttää henkilökohtaisesti todella paljon. Istuu mielestäni hyvin encoren avaajaksi ja korostaa tämän kiertueen ehkä keskimääräistä korkeampaa fanipalvelus-astetta isoimpien massojen miellyttämisen sijaan. Toimi upeasti ensimmäisenäkin iltana, mutta tämänkin biisin kanssa arvioisin toisen illan vedon olleen vielä vähän astetta napakampi ja Bruce onnistui tuon kertsinomaisen osuuden laulujen rytmityksessä (on muuten tosi hankala pätkä vetää tuosta rekisteristä, kun tuo sanojen rytmitys ja laulumelodia on taattua Steveä ) ehkä hitusen paremmin.

Hell on Earth on ylipäätään sellainen modernin Maidenin epitoomi bassointro-outroineen ja muine tuttuine jippoineen aina sointukulusta tämän ajan Steve-sävellyksien tyypilliseen väripalettiin kuuluvine folk-flirttailuineen. Ymmärrän, jos tämä pieni kliseetykittely ei kaikille maistu - tässä mielessä tulee mieleen edellisalbumin The Red and the Black, josta löytyi vieläpä ihan puhtaat woo-oo-osuudetkin, mutta itselle Hell on Earth on ihan napakymppi. Onko se Steven parhaita biisejä tai Maidenin albuminlopetusbiisinä edes keskivertoa parempi? En tiedä, eikä oikeastaan edes kiinnosta tehdä mitään rankingia. Hell on Earth on kaikessa melankolisessa melodisuudessaan tämän ikäisen bändin 17. studioalbumille täydellinen päättäjä ja livekontekstissa tunnetasolla ihan täydellinen biisi.

The Trooper on asettunut fillejä myöten koko ajan paremmin uomiinsa, vaikka ei mitään kaikkien aikojen ilotulitusta enää keikan toiseksi viimeisenä biisinä olekaan; rytmityksen osalta toimii kuitenkin loistavasti Hell on Earthin tarjoileman matkan jälkeen ja mielestäni on ollut niin tänä kuin viimekin vuona ihan raikas tapaus tuolla encoressa sen monta vuotta rutiinina olleen 5-6. spotin sijaan. Mielelläänhän minä tämän johonkin vaihtaisin, mutta kun 15 biisin setissä on vain kaksi ns. vakiota + Iron Maiden, niin en mä jaksa ruveta vinkumaan. Tolkuttoman kova setti.

Wasted Years on hieno tapa päättää keikka ja biisin symbolinen arvo on vuosi vuodelta kasvanut. Siinä on jotain ainutlaatuista fiilistä, kun nimenomaan tämä biisi soi keikan vikana biisinä Maidenin ikäisen yhtyeen vedettyä aivan timanttisen setin. Tämä voi olla ihan puhtaasti subjektiivinen kokemus, mutta tietyllä tapaa yhtye näyttäisi tarttuvan jopa enemmän hetkeen mitä vaikkapa vuosikymmen sitten: 2011-2014 bändi tuntui vetävän tietyiltä osin kaikkein rutiininomaisimpia settejään ja oli ehkä muutamian hittibiisien kanssa "pakko soittaa" -limbossa, vaikka toki jotain helmiäkin nostettiin tuolloin settiin, kunnes The Book of Souls -rundi osittain varmaan Brucen tilanteen myötä polkaisi uutta ideaa myös tuohon settilista-ajatteluun; tuon rundin settihän oli pitkälti Brucen kasaamaa ja todella raikas, kun esim. Wasted Years ja Blood Brothers sisällytettiin ensimmäistä kertaa encoreen, Children of the Damned sai viimein edustaa ihan kokonaisen kiertueen verran ja Powerslave soi ensimmäistä kertaa ns. albumikiertueella (World Slavery tourin jälkeen siis). Tällä parin suvantokiertueen jälkeisellä raikkaalla tiellä ollaan edelleen!

...niin että olipahan keikat! Tarkoitus on nähdä Maiden vielä tulevaisuudessakin livenä, eikä se oo niin justiinsa, vaikka näitä keikkoja paremmaksi eivät välttämättä enää saa pistettyä; jos nämä nyt kuitenkin jäisi osaltani viimeisiksi, niin saisin olla ihan helvetin kiitollinen. Vau.

Ja ne keiden mielestä on toimivaa soittaa Senjutsun biisejä livenä niin vittu mikä flown pudotus biiseissä 3-5.

The Writing on the Wall kyllä näyttäisi uppoavan jengiin kivasti, mutta sinänsä allekirjoitan toki havainnon.

Mut eipä tämä ensimmäinen kerta ole, kun se tuoreempi materiaali saa yleisesti vaisumman vastaanoton ja totta helvetissä "toimivampaa" olisi soittaa jotain muuta. Jatkaa vaikka Wratchildilla tosta Strangerista. Mut eihän Maiden koskaan ole uuden materiaalin suhteen liikaa säästellyt, mitä settilistoihin tulee. Ja mun mielestä ei pidäkään; ei tämä bändi olisi Iron Maiden jos se aina optimoisi settinsä kasuaalikuuntelijaa ja/tai yleisön melutasoa silmälläpitäen. Ja kaikesta huolimatta tämä setti on mielestäni kyllä aika hyvin rytmitetty, kun The Time Machinen ja Death of the Celtsin välissä on The Prisoner ja Can I Play With Madness herättelee vähän unisen kelttieepoksen jälkeen porukkaa hyvin. Että mitään pidempää snoozefest-putkea tuohon ei ole rakennettu. Olisi aika masentavaa, jos Maidenilla itsellään ei olisi uskoa uuteen materiaaliin livesoiton osalta.

Kaikille uusi materiaali ei maistu, mutta ainakin henkilökohtaisesti olen sen aina innolla vastaan ottanut ei mua ihan hirveästi nykyään enää kiinnosta, lähteekö joku siitä vierestä oman suosikkibiisini aikana kuselle vai ei. Siinähän menee. For the Greater Good of God ei mikään yleissuosikki tainnut Legacy-rundilla olla, mutta ite olin ihan fiiliksissä sen kuulemisesta livenä.

[J1978]

Edelliselle kirjoittajalle...Book of Souls kiertue kesti 2016-2017 ja 2017 eivät soittaneet Children of the damnedia.

[Summerganon]

Edelliselle kirjoittajalle...Book of Souls kiertue kesti 2016-2017 ja 2017 eivät soittaneet Children of the damnedia.

...juu? Ilmaisin itseäni ehkä vähän kehnosti, mutta nostin nuo vuodet 2011-14 esiin nimenomaan erikoisena väliajanjaksona ennen The Book of Soulsin rundia, joka tosiaan oli 2016-17.

Vilpittömät pahoittelut pilkunviilauksesta ja besserwisseröinnistä, mutta Children of the Damned kyllä soi myös 2017, kuten esimerkiksi alta voi tsekata:
https://youtu.be/zu7wKxLRXXE?t=1608

2017 muutokset settiin oli Tears of a Clown & Hallowed be Thy Name ulos, The Great Unknown & Wrathchild sisään; jälkimmäinen vaihdos luultavasti Hallowedin oikeusjutun tiimoilta. Lisäksi Death or Glory siirtyi setin alkupäähän.

[Tumppa]

https://www.youtube.com/watch?v=2_Do14aSG74

Ihana mies tuo Nicko ja uskomatonta, että noin nopeasti toipui tuosta kohtauksesta keikkailukuntoon. Pitkää keskaria kaikille niille, jotka miehestä paskaa ovat jauhaneet (tyyliin taso ei enää riitä jne.).

[Euronymous]

Kyllä tuli kuunneltua ja luettua tämä tiedote Nickon tilanteesta aika äimänkäkenä. Ei muuta kuin iso hatunnosto miehelle, että pystyi kuntoutumaan noinkin hyvään kuntoon ja vieläpä tuon ikäisenä. Itsekin olen pohtinut syitä soittokunnon romahdukselle, mutta tämäpä selitti kaiken. Onneksi mies on elossa ja ekstramahtavaa on, että hän kykyni nykyiseen vaativaan kiertueeseen! Nicko

[Leber]

Uusi-Seelanti 16.9.2024 varmistettu. Eiköhän Australia/Japani tule piakkoin mukaan.

[J1978]

Uusi-Seelanti 16.9.2024 varmistettu. Eiköhän Australia/Japani tule piakkoin mukaan.

Kanadassa myös keikkoja ja jenkeissä peräti yhdeksäntoista keikkaa. Keikat syyskuu-marraskuu 2024. Euroopassa ei keikkoja 2024. Ainoastaan Bruce soolona Euroopasta 2024.

[Pertti Keinonen]

Päivitin etusivulle koko listan keikoista, jotka tähän mennessä on julkaistu. Itsellä aika kova Maiden kuume päällä taas. Voinee johtua siitä, että töissä helpompaa ja riittää virtaa vähän muillekin asioille. Niinpä tuli ostettua liput viidelle keikalle Ausseihin ja Uuteen-Seelantiin, jonne on ollut hinkua päästä jo pidempään. Nyt kovassa harkinnassa myös nuo kolme Kanadan keikkaa. Samalla reissulla näkisi vähän NHL kiekkoakin. Liput tulee vissiin ennakkomyyntiin alkuviikolla niin aika pian tarttis päättää. Mitähän vittua sitä keksis työmaalle selitykseksi

Dickinsonin keikoilla täytyy yrittää kans rampata kaikille, mitkä kalenteriin sopii. Toistaiseksi julkaistuista Hellfest osuu, mutta muiden kanssa eli Mystic Festival, Sweden Rock ja Rockharz ei vältsysti onnistu.

[Pertti Keinonen]

Mitäs mieltä ollaan, jatkuuko keikkailu 2025 The Future Past Tourina vai jonkun muun teeman alla?

Huhuissa ainakin kesäkuussa Pariisin keikka. Kesäkuussa järjestettävät isot festarit ovat julkaisseet päivämäärät tosi aikaisin ja lippujakin saa jo ostaa. Jotenkin alkanut omassa päässä muhimaan sellanen kesäkuinen prätkäretki Sweden Rock Sölvesborgissa 4.6.-7.6., Download Doningtonissa 13.6.-15.6. ja Hellfest Clissonissa 19.6.-22.6.2025.

[turtle]

Toivon mukaan vaihtuisi teema, vähän turhan paljon ”filleriä” omaan makuun tässä setissä vaikka muutama ikoninen pläjäys kantoikin hyvin.

[Tumppa]

Toivon mukaan vaihtuisi teema, vähän turhan paljon ”filleriä” omaan makuun tässä setissä vaikka muutama ikoninen pläjäys kantoikin hyvin.

Onko tämä sarkasmia vai vakava kommentti? Settihän oli parasta pitkään aikaan: viisi biisiä uudelta levyltä, viisi biisiä aliarvostetulta klassikolta ja sitten viisi muuta biisiä (joista yksi mairea yllätys). Kasuaalimpaan kannattajaan tosin ei välttämättä iskenyt parhaalla mahdollisella tavalla (en väitä sinun olevan sellainen), muistan vieläkin kuinka Fear of the Dark oli se biisi joka räjäytti yleisön...

Toivon itsekin, että kiertue olisi paketissa tänä vuonna ja seuraavaksi uuden teeman pariin (uusi levy? Harvinaisuuksia taas (kelpaisi!)?).

[turtle]

Kyllä ihan vakavissaan kirjoitin, ymmärrän että moni on eri mieltä. Huippuhetkiä kaksi avausraitaa, Alexander (toimi livenä paremmin kuin olisin odottanut) ja Hell on Earth. Prisoner ja Wasted Years ok, mutta nuo vaihtaisin 100-0 esim. Legacy -kiertueen Wicker Maniin tai Revelationsiin (eepokset olivat tuollakin rundilla jiirissä Clansmanin ja Sign of the Crossin muodossa).

Loput melkein oli sitten omaan makuun sitä ”filleriä”. Ja sitähän on aina, ei siinä mitään, mutta mun puolesta kortit takaisin pakkaan ja uudet jaot.

[On the worlds hands]

Ei jaksanut odottaa reilua kuukautta niin huudahdetaan jo että jee, enää reilu kuukausi rundin alkuun / jatkoon, kuinka sen nyt haluaa nähdä.

Tämän tekosyyn varjolla pääsi itse asiaan, että hyvin vaikea nähdä enää kolmatta legiä samalla teemalla, ja huhut + Brucen puheet (joskus ehkä samakin asia) tätä seikkaa mielestäni melko vahvasti puoltaa. Itse olen todella voimakkaasti koko uran kattavan settilistan kannalla, tai se vaikuttaisi ainakin todennäköisimmältä sekä järkeenkäyvimmältä skenaariolta ottaen huomioon että poppookin täyttää sen pyöreät 50 ens vuonna. Eiköhän tuosta teemasta jotain vihiä saada tämän syysrundin loppuun mennessä, varmaankin jo aiemmin että saa lippukauppaa käynnisteltyä (loka-marraskuussa).

[Pertti Keinonen]

Erikoinen tunne, kun edellinen kiertue on vielä kovasti kesken ja uudesta on jo aika innoissaan sekä kovasti on suunniteltavaa ja lippuja pitäis ostella ensi viikon alussa. Ollaan tavallaan edelleen kiertueella just tätä kirjoittaessa. Maanantaina oli viides keikka tällä pätkällä Aucklandissa ja nyt ollaan kiertelemässä Uuden-Seelannin luontoa ja erilaisia mestoja. Aikaero on aika iso eli 9 tuntia ja ens viikolla lippuja ostellaan täällä presalesta illalla, kun kotona on aamupäivä. Keikat ovat olleet hyviä ja Dickinson luvannut tulla molempiin maihin uudestaan lähitulevaisuudessa ja tämä tarkoittanee nyt kevättä 2026. Kivoja paikkoja ovat olleet molemmat ja voi suositella kaikille. Tosi isoja satsauksia niin rahallisesti kuin ajallisesti, kun matkoihin menee paljon ja pitkään. Mutta siinä Wasted Yearsiä mukana lauleskellessa voi tunne nousta vähän pintaan ja tuntea olevansa elossa.