Paras Final Frontierin biisi?

[Starstruck]

Pitääpä kokeilla, ensin muistin mukaan ja sitten levyn kuunneltuani. Edellisestä kuuntelukerrasta on vähintään vuosi, tod. näk. enemmän, joten saattaa tulla hyvinkin erilaiset listat.

1. Coming Home
2. Isle of Avalon
3. Starblind
4. The Talisman
5. El Dorado
6. The Man Who Would Be King
7. The Alchemist
8. Satellite 15.....The Final Frontier
9. Mother of Mercy
10. When the Wild Wind Blows

[Jussi K]

1. Coming Home
2. The Talisman
3. The Final Frontier

Mie laittaisin top-kolmosen noin, samoilla pohjilla. Coming Home miellytti edelleen, kun tuossa aamupalalla kuuntelin kirjastosta lainaamaani From Fear To Eternityä, sen kakkos-CD:llä. Mutta se olikin ainoa TFF:in biisi joka ehti soimaan, pitkään aikaan.

[rocker]

Hyvin pitkästä aikaa tuli kuuneltua TFF.

Pitkän tauon jälkeen levy maisti ihan kivasti.

TOP-5 menee nyt näin:

1. The man who would be king

Täydellinen paketti alusta loppuun. Alku, säkeistö, kertsi ja väliosa... kaikki ovat täydellisen tasapainossa. AMOLAD-tasoista kamaa.

2. Isle of Avalon

Mahtava alkunostatus ja efektit luovat tunnelmaa. Hieno kertsi, soolo saisi olla hiukan lyhyempi. Crash ending kruunaa tämän komeuden.

3. The Alchemist

Mukava tuplalead alkuun, sopivan rankka säkeistö oktaavinkohotuksineen. Pre-chorus toimii kuin eläin ja chorus täydellisesti.

4. The Talisman

Ei oikein uponnut aluksi, nyt kyllä. Hyviä riffejä, hyvä väliosa ja kertsi. Kova kokonaisuus.

5. Coming home

On myöskin avautunut vasta viime aikoina. Pre-chorus ja chorus ovat murhaa. Samoin se mukava riffi. Sooloilukin toimii.

[I am The Clansman]

Melko paha. Itselle levyltä nousee 3 kappaletta, jotka kyllä vaihtelevat järjestystä eri päivinä. Valitsin parhaaksi kappaleeksi Starblindin. Kappaleessa en oikein tykkää pre choruksesta, ei jostain syystä nappaa. Mutta sanat kappaleessa ovat mystisiä ja niitä on mukava tulkita.

Toinen kappale joka saattaisi toisena päivänä oman suosikin paikan ansaita, on The Talisman. Alun akustinen ja Brucen rauhallinen laulu osuvat kyllä suoraan musiikkihermoon, aina tulee kylmät väreet: "Never to be seen, on this shores, again". Myöskin yllätyin miten korkealle mies vielä tuohon ikään pääsi, tosin keikalla toki hieman kostautui niinkin laajan ääniskaalan valitseminen kappaleeseen.

Kolmas kappale on levyn päättävä When the wild wind blows. Omasta mielestäni kaunis kappale, jossa tarttuvat riffit ja hyvin rytmitetty. Myöskin erittäin hyvin kerrottu tarina. Oikeastaan kaikki nämä kappaleet ansaitsivat parhaan kappaleen maininnan mutta tämähän onkin vain minun mielipide. Aliarvostettu levy kaiken kaikkiaan.