Albumikeskustelua ja äänestys: A Matter Of Life And Death

[OsmaGunner]

Jospa aloittais sitten tämän arvostelurumban "väärästä" päästä, eli uusimmasta. Ilmestyttyään levy oli kuuntelussa hyvinkin paljon ja varmasti jokainen biisi olisi jossain vaiheessa saanut täydet pisteet. Senpä takia ajattelinkin ensin kuunnella, pitää sitten vähän taukoa ja ottaa taas kuunteluun ja näin saada vähän jotain järkeäkin arvosteluun eikä pelkkää hehkuttamista. Ja ehkä jopa hieman yllättäen tässä onkin käynyt niin että enää kaksi kappaletta nousevat melkein elämää suuremmiksi: Lord of Light ja The Longest Day. Myös Brighter than a 1000 Suns yltää lähes näiden täydellisyyksien joukkoon, samoin The Pilgrim. Jos on hyvää, niin on kyllä huonoakin mutta siitä kohta tarkemmin.

A Matter of Life and Death

1. Different World

Avausraitojen tekeminen tuntuu olevan Smithille nykyään velvollisuus Maidenissa, mutta mikäs siinä kun näin mainiota kamaa syntyy. Jos vertaa 2000-luvun muiden albumien starttereihin niin Wildest Dreamsin tämä pesee 100-0, mutta ehkä himpun verran häviää The Wicker Manille. Johonkin Moonchildiin tai Aces Highin tätä nyt on turha verratakaan. Erittäin positiivista on esim. pajumieheen verrattuna että se typerä yhden lauseen (vrt. "your time will come") hokeminen jää suht vähälle ja kappaleesta jääkin helvetin hyvät fiilikset. Erittäin mainio kappale lukuunottamatta sanoituksia jotka eivät kyllä päätä huimaa.
4+/5

2. These Colours Don't Run

Sopivan synkkä alku, hyvät laulumelodiat, säkeistöt, kertosäe, sanat, väliosat, soolot, kaikki tuntuisi olevan kunnossa tässä rallissa, mutta miksi helvetissä tämä pitää soittaa näin pirun hitaasti? Tässä on juuri sitä laiskan tissinläpsyttelyn makua kuten Sir aiemmin totesi. Voisi luulla että ukot ovat jotain kasikymppisiä, eikä oikein virtaa ole enää. Kuitenkin lienee ihan tietoinen ratkaisu sillä livenä kappale on temmon osalta täysin eri tasoa. Tällaista "vikaa" oli havaittavissa jo Brave New World -albumilla muutamissa biiseissä, erityisesti nimibiisissä. Jos ei anneta temmon häiritä, kyseessä on erittäin mainio kappale sotasanoituksineen kaikkineen.
4/5

3. Brighter Than A 1000 Suns

Adrian osoitti taitonsa tehdä erinomaisia eepoksia jo Dance of Deathilla väsäämällä Paschendalen ja sama juttu jatkuu tälläkin albumilla. Alku on todella synkkä ja kappaleessa on todella paljon vaihtelua jotka ovat hienosti saatu yhdistettyä toisiinsa ja näinpä kappaleesta nouseekin yksi kaikkien aikojen Maiden-eepoksista. Sanoitukset ovat hyvin Brucemaiseen tapaan nerokkaat ja sieltä täältä löytyy pikkuhienouksia, kuten viittaukset outolempeen sekä yleisen suhteellisuusteorian peruskaava. Juuri näissä Bruce on parhaimmillaan. Löytyy tästä kappaleesta jotain huonoakin, joka ei tosin niin hirveästi häiritse: se on tuo "out of the darkness..." -rivin pikkuisen liiallinen toistaminen. Mutta kuten sanottu, juuri tässä biisissä se ei hirveästi häiritse. Klassikkoainesta ja jälleen erinomainen esitys Smithiltä.
5-/5

4. The Pilgrim

Ja sitten vauhtiin mr.Gers joka onnistuu jälleen kerran tekemään laatukamaa, tällä kertaa edetään hiukan itämaisissa tunnelmissa. Tuleepa jollain tapaa mieleen BNW:n The Nomad. Tällä kertaa tempo on onneksi juuri sopiva, eikä mitään tissinläpsyttelyä ole havaittavissa. Tässä on kappale, jonka sanoitukset ovat edelleenkin hämärän peitossa. Viper tarinoi kappaleen kertovan uudisraivaajien tulosta Amerikkaan ja kaipa sitä on uskottava. Ainoa mikä muista yhteyksistä on tuttu, on tuo "keys to death and hell" eli kuoleman ja tuonelan avaimet, joista Raamatussa puhutaan. Jos soitannallisesta puolesta puhutaan, pitää nostaa esille Gersin soolo joka kuulostaa kerrankin hyvältä. Muutenkin miehen soolot albumilla ovat paikoin mainioita, joita ne eivät aiemmin ole olleet. The Pilgrim on kappale joka nousee lähes levyn parhaiden joukkoon.
4,5/5

5. The Longest Day

Maidenin 2000-luvun yksi mestariteoksista on tässä. Alun "tättärätättärä" -bassokompissa on jotain tuttua menneiltä ajoilta, yksi parhaista biisi-introista ikinä ja juuri sopiva kappaleen teemaan. Jos etsii jotain erityisiä kohokohtia, niin Brucen laulu on todella upeaa läpi koko kappaleen, niin säkeistöissä kuin kertosäkeessäkin. Biisin kertsi on jotenkin erikoisen kuuloinen. Lähinnä tuo temmon tippuminen on erikoinen ratkaisu, mutta en sano että huono sillä ei se ole sitä. Saattaisi olla parempikin, mutta ihan hyvä näin. Sanoitukset on taas erinomaiset ja milloinpa Brucella ei olisi. Brucehan biisiin sanat lienee pääosin väkertänyt, right? Summa summarum: kappale, joka jakaa ykkössijan erään toisen kanssa tällä hetkellä ja luultavasti aina.
5/5

6. Out Of The Shadows

Ensimmäisenä tartun kiinni ehdottomasti kappaleen huonoimpaan osaan: miksi helvetissä tämän alun pitää olla tällainen? Eikö olisi ollut tarjolla mitään rauhallista ratkaisua, sillä onhan balladi muutenkin kyseessä. No onneksi alku ei kestä kauaa ja sitten alkaakin kappaleen hienoin osuus, eli säkeistöt jotka Bruce laulaa sellaisella tunteella että alta pois ja sanoitukset ovat upeat. Onko nyt päästetty irti se Bruce jota kuullaan sooloalbumeilla (vaikka ei Maiden-Brucekaan huono ole)? Kitarat kaikuvat kauniisti ja kaikki biisissä toimii alkua lukuunottamatta. Helvetti, en muistanutkaan kuinka kaunis biisi on kyseessä. Ei tämä taidakaan olla se albumin heikoin lenkki.
4,5/5

7. The Reincarnation Of Benjamin Breeg

Kun kappale julkaistiin ekana maistiaisena levystä, ei se iskenyt oikeastaan millään tavalla edes muutaman kuuntelukerran jälkeen. Kuitenkin osasin odottaa että jossain vaiheessa se varmasti aukeaa, sillä Daven kappaleilla on tapana aueta vasta jälkijunassa muiden kappaleisiin verrattuna, mutta siten ne kestävät myös paremmin kulutusta ja paikoin nousevat kiistattomien klassikoiden joukkoon a'la The Prophecy. Kappaleessa on todella hieno ja rauhallinen alku, vaikka aluksi häiritsikin tuo tietty intron irrallisuus, mutta siihen kuitenkin tottui ja kohtapa siitä alkoi jopa pitämään. Mutta sitten alkaa koko levyn paras riffi ja helvetillisen rankka meininki, joka jatkuu koko kappaleen läpi. Kertsin liiallinen toisto ja jokseenkin tylsät sanoitukset rokottavat kappaleen arvosanaa, mutta hemmetin hieno biisi on kyseessä. "...Reincarnate still in me live again" -kohta nostaa aina kylmät väreet iholle. Hail Dave.
4+/5

8. For The Greater Good Of God

Irrallinen intro häiritsee tämänkin kappaleen alkua, mutta tähänkin olen jo tottunut. Akustinen säkeistö on todella upean kuuloinen ja sitä jatkavat säkeistötkin ovat mainioita, kunnes päästään tähän...onko se nyt sitten pre-chorukseen, eli "please tell me now what life is...". On kyllä sen verran junnaavan ja paskan kuuloinen että verisuoni meinaa katketa. Ehkä vitutus johtuu osaksi siitä että tätä pitää hokea taas noin tuhat kertaa liikaa kappaleen kuluessa, ja sama juttu koskee kertosäettä. Ei mistään kotoisin. Väliosa, soolot, yms. ovat myös nykyisin mun korvaan aika pyllystä ja paikoin jää semmoinen tissienläpsyttelyfiilis tästäkin kappaleesta. Tämä aiheuttaa sen, että biisiä jaksaa nykyisin kuunnella vain perussäkeistöt loppuun ja kun alkaa toisen kerran tuo pre-chorus niin sormi hakeutuu kiivasti skip-nappulalle. Biisin perussäkeistöt, akustinen aloitus&lopetus ja hyvät sanoitukset pelastavat paljon, mutta eivät kuitenkaan niin paljoa etteikö tämä vaipuisi vääjäämättä levyn jopa ylivoimaisesti heikoimmaksi biisiksi. Ihan ensimmäisillä kuuntelukerroilla kappale oli yksi mun ehdottomista suosikeista, mutta nykyään kyllästyttävä ja paikoillaan junnaava. Kuitenkin niin paljon hyviäkin elementtejä löytyy ettei tämä mitään minimipisteitä saa.
3-/5

9. Lord Of Light

Luciferista kun on puhe, niin meininki on aivan saatanallinen ihan sananmukaisesti. Tässä mun mielestä tulee Smithistä esille sellainen puoli jota ei aiemmin olla kuultu, eikä ollenkaan huonosta puolesta ole kysymys. Sävellys on jollain tapaa sellainen ei-Adrianmainen. Bruce johdattelee meidät kiemuraisen labyrintin läpi alamaailmaan sellaisella tavalla että alta pois. Laulu perussäkeessä on niin rankan ja rajun kuuloista että eipä aiemmin tällä levyllä ole kuultu, sitten mahtava kertosäe ja siitä helkkarin komeaan hiljaisempaan osioon, kunnes taas mennään. En tiedä olenko ainoa ihminen maailmassa joka pitää Lord of Lightin sanoituksia koko albumin parhaina, mutta sitä ne kaikessa komeudessaan ovat. Ainoastaan 1000 suns pääsee lähes samalle tasolle. Mulla ei ole tästä kappaleesta oikeastaan mitään huonoa sanottavaa, kun kaikista muista albumin biiseistä (jopa The Longest Daysta) löytyy jotain pientä miinusta (+kasikappaleesta jotain suurta). Levyn paras kappale, meni justiinsa tällä kuuntelukerralla niukasti ohi The Longest Dayn.
5/5

10. The Legacy

Biisien sijoittaminen oikeaan järjestykseen levylle on onnistunut ainakin viimeisen biisin osalta. Alusta tulee mieleen DoD:n nimibiisi ja samat herrathan tässä on asialla. Kappale jakautuu ikään kuin kolmeen osaan jotka jokainen ovat mahtavan kuuloisia. Kuitenkin, hyppääminen osasta toiseen tapahtuu jokseenkin tönköhkösti mikä rokottaa arvosanaa. Alun akustisen osuuden jälkeen toistetaan liikaa tota "jylhältä" kuulostavaa väliosaa ennen seuraavaan osiota. Vähempikin olisi riittänyt. Tempo on kohdillaan, sävellystyö on mainiota ja mikä tärkeintä: tässä ei hoeta yhtään mitään, toisin kuin joissain aiemmissa kappaleissa eli kertosäe on jätetty kokonaan pois. Sanoitukset...upeat. Kylmät väreet: "...some they would say Armageddon is near" ja moni muu kohta. Kokonaisuutena varsin onnistunut kappale niin sanoituksiltaan kuin sävellykseltään. Näin sitä pitää.
4,5/5

Yleistä:

AMOLAD on levy joka on kestänyt yhtä kappaletta lukuunottamatta hemmetisti kuuntelua. Tässä onkin vähän samanlainen homma kuin 7th Sonin kanssa ja FTGGOG:ia voisikin tituleerata AMOLAD:in Can I Play With Madnessiksi. Alkujaan kun kappale vielä kesti kuuntelua levy oli Maidenin tasaisin sitten Somewhere in Timen, mutta yksi kappale kaiken muuttaa voi. En anna sen kuitenkaan pilata levyn upeaa tunnelmaa sillä mistään huonosta biisistä ei tässäkään ole kysymys (eikä sitä ole myöskään CIPWM). Selkeitä kohokohtia ovat The Longest Day sekä Lord Of Light, 1000 Sunin seuratessa hyvin perässä. Sanoitukset läpi levyn ovat hyvät ja jos kappaleen tekijätiedoista voi jotain päätellä, on Bruce jälleen onnistunut Steveä karvan verran paremmin. Nuo pienet hienot yksityiskohdat a'la Dr.Strangelove 1000 sunissa ovat sellaisia tekijöitä jotka ovat aina tehneet Brucesta mun mielestä paremman sanoittajan kuin Steve on. Steven vahvaa alaa on enemmänkin pohdiskelevat sanoitukset kuten esimerkiksi FTGGOG kappale osoittaa. Ainoa kysymys onkin, pystyykö Maiden vielä kerran ylittämään itsensä tekemällä siitä todennäköisesti viimeisestä studioalbumistaan vieläkin upeamman, sillä AMOLADin jälkeen se tuntuu lähes mahdottomalta ajatukselta.

Tuo mun biisiranking mikä löytyy vähän ylempää, näköjään muuttui hieman. Ainakin toi Out of the Shadowsin rankkaaminen viimeiseksi ja Benjamin Breegin heittäminen sijalle kahdeksan taisivat olla vähän liian hätäisiä ratkaisuja. Tässä uusi ranking:

1. Lord of Light
2. The Longest Day
3. Brighter than a 1000 Suns
4. The Pilgrim
5. The Legacy
6. Out of the Shadows
7. The Reincarnation of Benjamin Breeg
8. Different World
9. These Colours Don't Run
10. For the Greater Good of God

Maiden ranking:

1. A Matter of Life and Death 4,35

[Icarus666]

Jaahas, otetaanpa uusin käsittelyyn nyt kun jonkin aikaa on tullut kuunneltua.. Saas nähdä miten käy..

Different World
Adrian jälleen tehnyt levyn rock-avauksen.. Wildest dreamsin tuotettua DoD.llä aikamoisen pettymyksen jännitti kuulla etta mitäs tällä kertaa, mutta parempaahan nyt olikin tarjolla.. Ensijärkytyksen mentyä ohi jopa kertosäkeen stemmalaulannat kuulostavat jo varsin hyviltä, itse asiassa ovat melkeinpä parasta tässä kappaleessa. Mitään radikaaliahan tässä biisissä ei ole, sellainen kultaisen keskitien kappale mutta hyvänen aika millainen soolo!. Varsinainen killeri suorastaan, Bruce vetää perusvarman mutta komean tulkinnan. Ketä oikeasti kiinnostaa osuuko herra enää aivan korkeimpiin nuotteihin kun ääni muutenkin kuulostaa noin hyvältä ja vahvalta..? Tässä siis taitaakin olla 2000-luvun kovin levyn avaaja..
4,5

These colours don't run
In your face Sharon, these colours don't fucking run.. Ja jälleen kerran Maiden lähtee sotimaan, eli timanttia jälleen tuloillaan. Jonkin asteista junttaustahan tässä on havaittavissa. Brucellakin jälleen sanoituskynä ollut terävänä, hienoa taiteilua sanoilla ja kuvauksilla: "going down in flames", "shores of tyranny". Eikä valitettavaa musiikillisestikaan löydy ihmeemmin. Soolot nyt eivät aivan täydellisiä ole mutta mukavasti kuitenkin kuuloelimiin uppoavat. Kaikista hyvistä asioista huolimatta ei aivan tämän levyn parasta antia kuitenkaan, johtuen siitä että parempaakin on vielä tulossa..
4,5

Brighter than a thousand suns
Smit/Harris/Dickinsonilta toinen killeri putkeen.. Bruce iskee pöytään vielä edellistäkin paremmat sanoitukset, enkelit varmaan lauloivat kyynel silmässä tuota "out of the darkness.."-kohtaa kun Enola Gay irroitti pomminsa.. Vaikka kappaleessa onkin erittäin massiivista ja komeaa kitarointia niin enemmän meikäläisen huomio kiinnittyy Nickon rummutteluun, eli täällä ei soi ilmakitara vaan ilmarummut. Jotenkin niihinkin on löydetty mystisesti jotain mikä saa ne kuulostamaan myöskin jylhiltä. Voinut poikiakin jännittää soittaa tätä kappaletta Japanissa ja erityisesti Hiroshimassa (vai Nagasakissa korjatkaa jos olen väärässä).. "all nations are rising..cold fusion and fury.." helvetti Bruce on edelleenkin kovin kaikista.. Loistava kappale, mutta ei vieläkään parasta tältä levyltä...
5

The pilgrim
Väliin laitettu kevennystä, tai pitäisikö sanoa lyhennystä.. Levyn heikoin kappalehan tämä kuitenkin on, väliosan itämaisuudet ovat parasta antia ja samanhenkinen soolo myöskin. Taas näitä kappaleita joista ei oikein tiedä mitä sanoisi, kun mikään ei ole hirveän heikkoa mutta ei toisaalta mitään loistavaakaan.. Voisi oikeastaan pitää eräänlaisena välisoittona..
3

The longest day
Samat veijarit jälleen asialla, ja nyt osuu kuin kranaatti bunkkeriin Normandiassa.. Intro istuttaa kuuntelijan maihinnousu alukseen ja ahdistus on suorastaan käsin kosketeltavissa, Nickon fillit irroittelevatkin jo rannikolla lihaa luista ja sitten "sliding we go" ja niskaan sataa lyijyä niin pirusti.. Hetken päästä allot lyövät maihin punaisina, milloinkohan luoti iskee meikäläiseenkin? Ja jälleen tykit louskuttavat ja maa vapisee, sirpaleiden ujeltaessa. Voiko tästä biisistä selvitä ollenkaan hengissä? Tämä on PARHAUTTA!
5

out of the shadows
"Tears of th...", oho väärä kertsi.. Balladia pukkaa, ja ihan nätisti kulkee.. Dave pääsee sooloilemaan sydämensä kyllyydestä.. Akustistakin on taidettu saada väliin mahtumaan. Selkeästi parempi välipala kuin Pilgrim, tässä taitaakin olla levyn ainut Brucen kirjoittama laulumelodia ja sen huomaa että kaveri tietää omat vahvuutensa, erittäin hienoa tulkintaa ja voimakasta laulua oikeissa kohdissa.. Nätti kuin sika pienenä tämä..
4,5

The reincarnation of Benjamin Breeg
Murray/Harris intro oikein viimeisen päälle, on vaan Davella hieno soundi tuossa soolon pätkässä.. Alkusäkeistöt vähän X-factor henkiset, mutta en vaan voi välttää mielikuvaa nuhaisesta Brucesta laulamassa kaulaliina kaulassa nenä punaisena noita ihan hiljaisimpia kohtia. Mutta sittenhän pamahtaa pääriffi soimaan ja samantien alkaa pää heilumaan ja jalka rytmiä hakkaamaan, täähän jyrää meitin perhana. Tuo pääriffi ja kertosäkeen sointukulku ovat yksiä niistä kitara kohdista joita itse soittaessa, (vaikka omistaisit 15w vahvarin ja harley bentonin ja pukeutuisit nallekuvioisiin erotiikantappajiin soittaessasi), tulee fiilis että "perhana mie oon rokki tähti". Ehdottomasti levyn parhaimmistoa jo ensimmäisestä kuuntelukerrasta lähtien..
5

For the greater good of God
Pakollinen Harris-eepos.. Helkkari sentään nuo intron "lucifer" kuiskailut, taas jollain mennyt kahvit varmaan väärään kurkkuun ja kuunneltu etu- ja takaperin miljoona kertaa.. Kyllä Maiden on Saatanasta, for sure... Helvetin massiivinen kappalehan tämä tottakai on, sanotuksellisestikin parempaa Steve tasoa, paitsi että "tell me now what love/life is" kohdat olisi kyllä voinut jättää tekemättä.. Viimeinen säkeistöhän on aika lähellä täydellisyyttä "to die for all of those who never mourn his loss..".. Väiosa on jykevä kuin Salpa-linja, soolot parempaa keskitasoa ja taustalla jyräävät kitarat mukavasti.. Liian pitkähän tämä vaan auttamattomasti on "please tell.." kohdista tulee vaan hirveä The angel and the gambler bon voyage tunne..
3,75

Lord of light
No nythän lähtee psykedeelisesti käyntiin.. Aikalailla ei-Maiden tyylinen kappale, Brucea ei kyllä tässä päästetä helpolla mutta ei tarvitsekaan. Smith/Harris/Dickinson kolmikko taitaa yhdessä olla yksi hevi-maailman parhaita biisin tekijöitä. Miksiköhän tulee hieman mieleen Brucen soolotuotanto tästä kappaleesta? Soolojen kohdilla palaillaankin jo tunnistettavasti Maideniksi, hienot soolot tässä onkin.. Brucen loppu venytys on aivan Chemical Weddingiä.. Helskutin outo kappale..
5

The legacy
Ahdistavalla alulla käynnistyy tämäkin kappale, saakeli parin minuutin jälkeen tuleva sähkökitara riffi kyllä yllätti ensimmäisellä kerralla. Kunnollahan tämä käynnistyy vasta kolmen minuutin tuolla puolen. Steve onnistuu tällä kertaa hienosti sanoitusten kanssa, ei mitään yli-korneja kohtia. mutta mikäs perhanan kuoro yritelmä iskee ennen viittä minuuttia? ei perk... Ja kritisoidaan nyt lisää kun vauhtiin päästiin 5:30 tuleva Jannen yksinkitarointi kuulostaa kyllä suoraan sanottuna hirveälle, vaikka suondi tarkoituksella onkin tuollainen.. Eikä nuo lopun kimppalaulannatkaan meikäläisen korvaa kauheasti miellytä... ihan mukiinmenevä lopetus kuitenkin...
4

Ei kyllä ollut niitä helpoinpia arvosteluja kyllä johtuen pitkistä biiseistä.. Todella kova levyhän tässä on kyseessä eihän siitä pääse yhtään mihinkään..

Sinällään sympaattista että uusin levy kiilasi listalla kärkeen debyytin edellä, Maiden on siis kuin hyvä viini, paranee vanhetessaan...

-->A matter of life and death 4,425
Iron Maiden: 4.125
Piece of mind 4.1
Seventh son of a seventh son:4
Somewehere in time: 4
Brave new world 3.8
Powerslave: 3,6875
Dance of death: 3.6666
The number of the beast: 3.625
Fear of the dark: 3.52
The x-factor: 3.34

[Yrms_]

Helkkari sentään nuo intron "lucifer" kuiskailut, taas jollain mennyt kahvit varmaan väärään kurkkuun ja kuunneltu etu- ja takaperin miljoona kertaa..

Häh mitä MIstä olen jäänyt paitsi, mitkä ihmeen kuiskailut

[Icarus666]

Siinä ihan alussa kuuluu jotain, vissiin pari kertaa sanotaan Lucifer... Tai sitten meidän stereot ovat riivatut..

[OsmaGunner]

Siis ihan alussa? Ennen kun Bruce laulaa riviäkään (eli hetkellä 0:00-0:05)? En kuule kyllä sitten yhtään mitään

[Icarus666]

0:19-0:22, mä ainakin kuulen jotain...

[AttE]

^Mäkin kuulen JOTAIN mutta mä en ainakaan erota mitään järkevää sanaa...

Jos joku tuosta saa kuultua sanan "lucifer" niin perkeleen hyvä kuulo on kyseisellä henkilöllä.

[Captain Edward]

^Aika jännä juttu, jos sieltä oikeasti jotain kuuluu. Itse en kyllä kuule mitään, enkä moisesta ole ennen kuullutkaan.

[Viper]

Jos joku tuosta saa kuultua sanan "lucifer" niin perkeleen hyvä kuulo on kyseisellä henkilöllä.

Eiköhän tässä ole sama efekti kuin niissä levyjen väärinpäin kuuntelussakin.

Ensin ei kuule mitään.
Menee netistä katsomaan, että siellä sanotaan Lucifer.
Kuulee siitä lähtien aina kuinka siellä sanotaan Lucifer.

Kyllä siinä jotain kuuluu, saattaa ollaa ihan vahinkokin.

[AttE]

^Lähinnä mulla tuli mieleen että joku sanoo "shhhh!" tai jotain vastaavaa. Mutta luciferia en todellakaan tuosta saa.

[maidenpoker]

Different World

Aika tavallinen nopea avaus levylle kuten yleensä mutta silti on musta valitettavaa, että tää jää hieman pliisuksi virkaveljiensä rinalla ainoastaan WD jää taakse. Kuitenkin biisinä DW on ihan hyvää keskitasoa, melodiat on ihan hyvät ja Nickon rumputyöskentely on perusvarmaa Maiden-laatua. Kertsi on musta tässä biisissä todella huono, ei mitään tunetta ja muutenkin kuulostaa aika hätäisesti tehdyltä biisiltä . 2

These Colors Don't Run

Alun rauhallinen tunnelma on häikäisevän hienosti toteutettu ja vielä kun taustalla soi Steven kolinabasso niin ei paljon paremmaksi voi pistää. Kitaramelodiat nyt ovat ainakin ekaan biisiin verattuna aivan ylivoimaiset ja ne kestävät myös vertailun kovimpienkin klassikoiden kanssa. Bruce saa äänensä tässä biisisssä paremmin ja hieman persoonallisemmin esille kuin edellisessä.AMOLADin parhaimmistoa. 5



Brighter Than A Thousand Suns

Todellinen tunnelmapala ja levy jatkaa edelleen nousukiintoaan, tähän asti jokasen biisin kohdalla on tullut hieman parannusta. alun riffi on tosi tykki ja Bruce vetää tosi hyvin! Eli siis korkealta. Ja joku vielä väitti ettei herran ääni olisi kunossa . Biisin tahtilajin vaihdokset ovat todellista taidetta, tätä vois verrata jo Hallowediin. 5

The Pilgrim

Sitten tuleekin hieman takapakkia vaikka ei tämäkään hullummalta kuulosta. Hyvä kertsi pelastaa todella paljon tän biisin heikkouksien mokista. Kertsin jälkeen tulee jotenkin aika maaginen tunnelma mikä myös nostaa pisteitä. muuten sitten siinä tunnelmassa onkin tultu rajusti alaspäin. Vähän liian perusbiisi kahden mestariteoksen jälkeen. 3

The Longest Day

Steven bassointro todellista parhautta varsinkin kahden edellisen levyn jälkeen kun niillä ei se vanha kunnon kolinabasso päässyt kunnolla esille. Tässä pystyy todellakin tuntemaan taistelun ihan jo levysoittimen ääressäkin . Nicko vetää todella komeasti tän biisin rumpuraidan ja koko levyllä on selkeästi aistittavissa selkeä parannus rumputyöskentelyssä. 5

Out Of The Shadows

Sitten pukkaakin jo balladia ja tämä onkin aika kova siinä sarjassa ja väitän tän olevan jopa parempi kuin Children Of The Damned. Todellakin kaunis mutta silti tiettyä raskautta mukana eli siis todella mestarillista toimintaa. Akustiset luovat sen balladitunnelman ja muutenkin tää on juuri sopivasti toteutettu niin että vaikka balladi onkin sopii se tän raskaanpuoleisen levyn biisien joukkoon erottumatta liikaa. 5

The Reincarnation Of Benjamin Breeg

Alussa en tän kipaleen päälle ymmärtänyt mutta auksihan tääkin sitten lopulta. Aika synkkä biisi ja se olikin hyvä valinta ekaksi sinkuksi, koska se kuvastaa hyvin levyn kokonaisilmettä. Rauhallinen intro luo todella synkän tunnelman vaikka biisiä kuuntelisi kesällä ranalla helteessä auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta . Sitten tulee raskas osa joka on myös loistava ja snoitukset on selkeästi levyn parhaat. 5

For The Greater Good Of God

Taas bassointro näitä olen hartaasti toivonut aina DODista lähtien. Todellinen eepos, joka jyrää massiivisuudellaan pisteet kotiin. Kertsiä hoetaan musta aivan liian paljon mutta se ei kovin paljoa tämän biisin loistavuutta vähennä. Rumpuraidassa on taas sitä toimivuuta mitä ei aikaisemmilla Maiden-levyillä ollut. Melodiat ovat levyn yleisen kaavan mukaan loistavat. 4.5

Lord Of Light

Alun intro on niin synkeä, että se saa jopa hieman ahdistuneen tunnelman aikaiseksi. Silti tää on musta yks levyn heikoimmista biiseistä ei vaan toimi samalla tavalla kuin parhaimmisto tältä levyltä vaikka se samoja piirteitä pitääkin sisällään. Bruce on taas vireessä mikä onkin musta tän biisin parasta antia. 3.5

The Legacy

Alun inro olis paljon parempi lyhyempänä se on nimittäin aivan liian pitkä. Biisin polkaistua itsensä käyntiin se on helppo antaa anteeksi. Todella mahtipontista kitarointia ja eikä Bruce huonokaan ole . Kolinabasso tulee taas tarkemmin kuunneltaessa ihan hyvin sieltä esille. jotenkin tässä biisissä on aika outo tunnelma mikä on vaan hyvästä ainakin kuuntelijan aivot pysyy hereillä . Loppuosa huonontaa hieman kokonaisuutta mutta kyllä tämä silti ihan hyvä biisi on. 4

Todella kova levy AMOLAD on vaikka en kaikille biiseille antanutkaan niin hyviä pojoja.

Keskiarvo: 4.2

[Iron Fist]

Jos joltakin vielä tämä mestariteos kokoelmista uupuu, niin CDON:nista lähtee tällä hetkellä superharvinainen limited edition alle viitosella eli 4,78 €. Piti tilata uudestaan, kun päässyt autossa kieriessään vähän naarmuntumaan. Näkee nyt sitten kaupan päälle sen dokumentinkin.

[Dark Rider]

ensimmäinen viestini tässä foorumissa

Noniin nytpäs arvostelen tämän iki-ihanan maiden tuotoksen jota rakastan YLIKAIKEN Tämä on minun ensimmäinen Iron Maiden albumini jonka sain kesälomalla,jota tuli kuunneltua paljon.Joten aika tärkeä levy on kyseessä mulle.Laitoin äänestyksessä vitosen eli täydet pisteet!AMOLAD paranee joka kuuntelu kerralla aina vain paremmaksi.Levy sisältää TODELLA MAHTAVAN LEGACYN!Mä rakastan sitä biisii niin Hemmetisti!Todella mielen kiintoinen teos.Kun olin kesälomalla viiko luontoleirillä vähän aikaa myöhemmin kun sain levyn käsiini,jossa ei saanut kuunnella musiikkia niin arvatkaa kuinka ikävä mulla oli maidenia...
MAahtava kokonaisuus on levyllä!
Taidan tehdä arvostelunkin joskus sitten kun on aikaa...
UP THE IRONS

[Ipe]

...jossa ei saanut kuunnella musiikkia niin arvatkaa kuinka ikävä mulla oli maidenia...
MAahtava kokonaisuus on levyllä!
Taidan tehdä äänestyksenkin joskus sitten kun on aikaa...
UP THE IRONS

Teet äännestyksen mistä?

[OsmaGunner]

Meinasin kysyä ihan samaa, mutta kaveri varmaan tarkoitti arvostelua.

[Dark Rider]

...jossa ei saanut kuunnella musiikkia niin arvatkaa kuinka ikävä mulla oli maidenia...
MAahtava kokonaisuus on levyllä!
Taidan tehdä äänestyksenkin joskus sitten kun on aikaa...
UP THE IRONS

Teet äännestyksen mistä?

Sori tarkoitin Arvostelua Olin ajatuksissani.

[The Prophecy]

IRON MAIDEN- A MATTER OF LIFE AND DEATH
Levy kuuluu eittämättä ainakin omalle TOP5-listalle. Toivottavasti seuraava levykin on yhtä täydellinen.

1. Different World
Räväkällä biisillä lähdetään liikkeelle. Kappale kuuluu ehdottomasti Maidenin parhaisiin levynavaajiin Moonchildin, Aces Highin ja CSIT:n ohella. Hakkaa täydellisesti myös muut 2000-luvun startterit. Bruce aloittaa levyn mahtavalla laululla, kertosäe on mielestäni hieno, siinä Bruce mahtava ääni pääsee oikeuksiinsa. Erinomaiset soolot myös.
Kaiken kaikkiaan erinomainen aloitusbiisi, kuten sanoin, Maidenin parhaimmistoa.

5



2. These Colours Don't Run
Kappaleen alkaa komealla introlla. Nätit melodiat ja niiden päälle Brucen jumalainen ääni, joka on taas kerran elementissään mahtavassa kertosäkeessä. Soolot ovat myös kovat.
Huolimatta siitä, että kappale on aivan erinomainen, ei se ole saanut paljon soittoaikaa itselläni ;( pitänee varmaan rueta kuuntelemaan enemmän tätä, senverran maagiselta kuulosti.

5


3. Brighter Than A Thousand Suns
Rauhallinen intro aloittaa, sitten Bruce lähtee mukaan. Siinä puolen minuutin kohdalla kuitenkin pamahtaa erittäin raskas riffi soimaan, ja piru vie, että kuulostaa mahtavalta!
Ehkä levyn paras aloitus, Brucekin mahtavassa vireessä, loistavat sanat. Todellinen proge-eepos, pieksee imo jopa Alexanderin reilun kolmen minuutin kohdalla tuleva soolo sekä sen jälkeen alkava virkistävä laukkakomppi kuuluvat kappaleen parhaaseen antiin. Sen jälkeen vielä toiset soolot, jotka kuulostavat vielä paremmalta kuin edelliset. Kyllä vaan osaa olla mahtava kappale, ehkä levyn paras.

5


4. The Pilgrim
Nicko aloittaa taitavasti rummuilla, mutta sen jälkeisestä rifistä on ole koskaan pitänyt.
Mutta Bruce vetää jälleen pisteet kotiin laulun alkaessa. Kertosäe on ihan mukiinmenevä, mutta en pidä erityisemmin. Oikeastaan koko kappale on mielestäni AMOLADIN huonoin, mutta koska näinkin (kuitenkin) laadukas kappale on huonoin, voi vain miettiä minkälainen mahtilevy on kyseessä. Oikeastaan hieman tönkköä alkua ja ei-niin-hyvää kertosäettä lukuunottamatta kappale on hyvä. Mutta jää kuitenkin täydellisen 1000 Sunsin jälkeisenä kappaleena mammuttikappaleen varjoon.

4-


5. The Longest Day
Pisin päivä lähtee liikkeelle Steven bassointrolla, jonka jälkeen kitarat ja sitten Bruce tulevat mukaan. Sitten Nicko lähtee mukaan, ja ensimmäisestä kertosäkeestä lähtien kappale on silkkaa parhautta. Oikeasti, täydellinen kertosäe, jossa Bruce loistaa jälleen.
Ja sota-aihe toimii jälleen kerran, samoin kuin esmes Pashcendalessa, jonka taslla tämä mahtikappale ei kuitenkaan ehkä aivan yllä. Soolojen aikaan on pakko filistellä mukana, ei jumalauta!

5


6. Out Of The Shadows
Tunteellisen ja hienon alun jälkeen pikkuruinen soolonpoikanen, ja sitten Bruce aloitta kiekumisen. Tämä kappale ei ehkä vieläkään ole täydellisesti avautunut, mutta nyt tällä kuuntelukerralla se toimi kyllä loistavasti. Tunteikas ja kaunis kertosäe. Burce väläyttää vielä lopussa kiekaisullaan, ja laulaa lopuksi vielä hiljaa kappaleen lopputahdit. Ei levyn parhaimmistoa, muttei huonokaan.

4


7. The Reincarnation Of Benjamin Breeg
Kappale ei pahemmin esittelyjä kaipaa. Suurin osa on varmasti kuullut tämän kappaleen ensimmäisenä levyltä. Singlen ilmestyttyä en osannut aavistaa, että vaikka Benjamin on mieletän kappale, minkälainen levy on kokonaisuudessaan. Mutta nyt itse kappaleeseen.
Rauhallinen alku muuttuu parin minuutin kohdalla erittäin raskaaseen ja mahtavaan riffiin. Kertosäe on upea, jonka aikana on pakkkko fiilistellä mukana. ''Reincarnate still in me, lives agaaaiiiiiiin'' , ei helvetti miten upea kohta. Soolotkin lähes täydellisiä. Ehdottomia helmiä tältä levyltä, Dave Murrayn ehkä paras kappale Prophecyn ohella.


5


8. For The Greater Good Of God
Mahtava bassonpompotus aloittaa levyn parhaan kappaleen. Maidenin historian ehkä hienoimmat melodiat, sekä orkesterin paras kertosäe. Rauhallisen alun jälkeen Bruce tulee mukaan, ja puolentoista minuutin kohdalla pamahtaa, sen jälkeen kappale on täydellinen. Loistava. Sanoinkuvaamattoman uskomaton. Onhan kertosäkeessä toistoa, perus biisin nimi kertaa 1000, mutta mitä VITUN väliä?! Kappale on levyn ylivoimaisesti paras, ei 1000 Suns sittenkään tätä voita. Ilmiömäiset soolot, ja vielä rauhallinen loppu, aivan uskomaton kappale! HAIL MAIDEN!

5


9. Lord Of Light
Jälleen rauhallisella introlla lähdetään liikkeelle, johon Bruce tulee mukaan ja sitten räjähtää jälleen todella raskas riffi liikkeelle, jonka mukana Bruce laulaa upeasti.
Mahtava kertosäe, kuten suurimassa osassa levyn kappaleista. Valon herra on erinomainen kappale, jonka rauhalline väliosa on komea. Bruce laulaa korkealta ja kovaa, kuten olemme tottuneet kuulemaan. Osaa AMOLAD vaan olla niin helvetin kova levy!

5


10. The Legacy
Siirrymme levyn päättävään testamenttiin. Ehkä Maidenin olisi pitänyt lopettaa studioalbumit tähän, tai sitten jättää Legacy seuraavaan levyyn, koska biisi olisi ainakin nimen puolesta omiaan ns. jäähyväiseksi. Mutta musiikillisesti kappale on myös aivan erinomainen. Rauhallinen alku kestää ehkä joitakin kymmeniä sekunteja, mutta sitten mennään eikä meinata. Aivan käsittämättömän upea ja kaunis kappale, B kuulostaa oopperalaulajalta joissain kohdissa, kyllä lähtee ukolla vieläki korkeelta ja ihan VITUN kovaa ja upeasti. Viiden ja puolen minuutin jälkeen kappale on aivan täydellinen. Yhdeksänminuuttinen jättiläinen loppuu hiljaisesti, ja siihen loppuu myös Maidenin hurjimpiin kuuluva levy. Taisi juuri kiilata SIT:n edelle toiseksi rankingissa. Seventh Soniin on vielä matkaa, mutta AMOLAD tekee helvetti soikoon kaikkensa!

5

Keskiarvoksi pärähti 4,775~ 5. Mitään muuta tälle en olisi antanutkaan.
Eihän tuo mitenkään loistava ja asiantunteva arvostelu ole, mutta kuhan jotai kynäilin.
Laitan levyrankingin jossain vaiheessa, kunhan löydän muut arvostelut ja keskiarvot.

[BlackBart]

Että pitäis AMOLAD arvostella... Täältä pesee!

1. Different World
Komea aloitus levylle, jossa minulle ensimmäisenä pintaan nousee jyräävä ja simppeli kitarariffi. Bruce räjäyttää pankin heti alkuunsa komealla säkeellä! Kertosäe olisi voinut olla hieman vetävämpi, mutta hyvä näinki. 4

2.These Colours Don't Run
Tätä biisin nimeähän se siellä surullisenkuuluisalla Ozzfestin keikalla huusi.
Itse Biisiin...Intro on loistava, joka enteilee hieman jyräävää biisiä. Biisi on Nyky-Maidenille peruskauraa, joka ei ole Täytebiisi, muttei mikään klassikokaan. Mutta sanat nousevat minun mielestäni tässä biisissä pääosaan, joka on etu. 3½

3.Brighter Than A Thousand Sun
Ja Sitten jyrähtää! Kaikki menee ihan kympillä; ns. Kertosäe, sanat, riffi, hidas intro ja soolo. Kappale kuuluu ehdottomasti tuleviin klassikoihin ja saisi enemmän setissä mukana. 5

4. The Pilgrim
Introssa on loistava melodia, joka on tehokas ja pistää hyräilemään. Biisi on reipas ja mukava rallatteluun. Ennen kertosäettä on Brucen laulu matalana ja korkeampana, joka toimii. Soolo muistuttaa minusta kaukaisesti Rainbow'n klassikkoa Gates of Babylonia. 4

5. The Longest Day
Intro on mukavan pahanenteilevä ja Brucen laulu jyrää. Livenä kappaleen todistaneena voin sanoa, että ansaitsee kyllä live-setissä oman paikkansa. Mukava laulettava kappale. 4

6. Out Of The Shadows
Muistuttaan rakenteeltaan hieman Revelationia, mikä on hyvä juttu. Brucen ääni on kappaleessa mukavasti esillä. Soolo on loistava, eikä sisällä yhtään turhaa nuottia. Todella loistava. 4½

7. The Reincarnation Of Benjamin Breeg
Alku voisi olla vähän lyhyempi kenties. Brucen johdatus biisiin on loistava, joka saa minut ainakin kuuntelemaan tarkempaan. Sitten lähtee loistava jyräriffi niin kovaan, että kajarit rupeavat pomppimaan. Kappale saa pään heilumaan kivasti. Kappale on levyn terävintä kärkeä, joka pärjää MELKEIN seuraavalle kipaleelle. 5

8. For The Greater Good Of God
Kappale on levyn paras biisi ylivoimaisesti. Turhaan siis sitä ruveta analysoimaan, kun kipaleessa ei ole mitään huonoa. Ansaitsee paikkansa Setissä! 5

9. Lord of Light
Intro on menevä, mutta jää hieman edellisen biisin varjoon. Jyräriffi kuuluu levyn parhaimmistoon, niinkuin myös kertosäe. Loistava biisi, joka jää hieman FTGGOGin varjoon. 5

10. The Legacy
Tämä eepos on loistava levyn päätökseksi. 5

KA:4.5

[Justice]

Oon nyt kolme kertaa kuunnellu koko levyn ja täytyy kyl sanoo että paranee joka kuuntelukerran jälkeen. Mutta silti ei vielä lähelläkään Maidenin parasta levyä. Longest dayssä esimerkiksi on lähes kokoajan sama rytmi, joka alkaa unettaa intron jälkeen.
Pari hyvää biisiä pystyn nostaa täs vaihees ja ne on Different World (sen "Ai-ji" lausahduksen vois jättää siitä alusta pois ), Out of the Shadows (hyvät rytmit ja hyvä fiilis), Reincarnation of Benjamin Breeg ( levyn paras biisi, paras fiilis, mahtava rytmi ja lopun "To exorcise this heeeeeeeeeeeeeeeeel" on mahtava! Oottekos nähny muute musiikkivideon tästä? ).
Onhan siel sit sellasta tasapaksua kamaa kuten FGGoG ja Brighter. Joita jaksaa juuri juuri kuunnella ärsyttävän samantoiston takia.
Pitääpä viel tänään kuunnella ja väsätä kunnon arvostelut.

[Journeyson]

Pakko arvioida tämä nyt, vaikka monia levyjä jääkin välistä.

1. Different World
Perinteinen avaaja levylle, tempoa on ja Brucen laulusuoritus todella komea. Kertosäe on jaettu kahteen osaan: ensin Bruce laulaa matalammalta kuin koskaan ja sitten todella korkeaa nuottia. Adrianin soolo piste i:n päälle. Pisteet 4,5/5.

2. These Colours Don't Run
Hieno alku, josta räjähtää minuutin kohdalla. Sanoista olen tykännyt aina, "nämä värit eivät lähde"! Bridge ja kertsi todella hienoa kuultavaa. väliosan sooloilut ja huudatukset aivan täydelliset. Tempomuutokset toimivat. Tässä on sitä taikaa. Pisteet 5/5.

3. Brighter Than A Thousand Suns
Tämä biisi ei aluksi meinannut avautua millään, mutta odotukset palkittiin ja kyseessähän on täydellisyyttä hipova eepos. Tahtimuutokset todella mahtavia ja hiljainen kohta mainio. Väliosa laittaa pään heilumaan. Sanat loistavat, ovatko ne Dickinsonin vai Harrisin kirjoittamat? Bassokin kuuluu hyvin. Pisteet 5/5

4. The Pilgrim
Nyt on Gers kyhännyt mestariteoksen. Todella taianomaiset melodiat, ja rankkaa komppia. Sanat taas mahtavat, ja kertosäe potkii aivot pihalle. Gersin kitarasoolo miehen parhaita. Pisteet 5/5

5. The Longest Day
Hiljaisella bassottelulla käyntiin, kasvavaa tunnelmaa... Sitten, biisi räjähtää todella kovaa käyntiin, kertsi aivan jumalatonta kamaa. Väliosa silkkaa murhaa. Taattua Harris-Dickinson-Smith tavaraa ja nyt jo yksi Maidenin parhaita biisejä. Aivan mahtavaa. 5/5

6. Out Of The Shadows
Intro ehkä biisiin hieman sopimaton, mutta hyvä. Kaunis biisi, jossa kertosäettä hoetaan vähän liikaa. Riffit kuitenkin taattua tavaraa. Tunnelmaa löytyy ja tämä biisi valmistaa todella mahtavaan albumin loppuosaan. 4,5/5

7. The Reincarnation Of Benjamin Breeg
Intro kuin suoraan Somewhere In Timelta. Sitä seuraava bassoriffi ja laulu todella synkkää. Pian räjähtää albumin toisiksi kovin riffi käyntiin. Sanoitukset hyvät. Biisi etenee hienosti sooloihin asti ja varsinkin Daven soolo on täyttä tavaraa. Lopussa Brucen laulusuoritukset ehkä miehen parhaat ikinä. Pisteet 5/5

8. For The Greater Good Of God
Sitten jotain todella mahtavaa. Synkkä aloitus on lähes täydellinen. Introssa Brucen laulu on todella kaunista, biisi kasvaa vähitellen yhä suuremmaksi. Kertsi on todella räjäyttävä ja väliosan orkestraatiot jumalalliset. Steven parhaita eepoksia, tässä on tuleva Maiden-klassikko. 5/5

9. Lord Of Light
Erikoinen alku, tulee helvetti mieleen Pian käyntiin lähtee albumin paras riffi, todella raskas ja tappava. Tempo keskitasolla, McAivo näyttää miten rumpuja hakataan. Hidas väliosa johtaa killerisooloihin, lopussa vielä kertsiä kehiin ja lopetus mahtava. Täydellistä. 5/5

10. The Legacy
Unibiisien ykkönen. Todella progea kamaa. Alku hieno, kunnes akustinen riffi alkaa. Pian se muuttuu jo sähköiseksi ja kolmen minuutin kuluttua tämä lähes kymmenminuuttinen järkäle räjähtää kunnolla käyntiin. Kertosäe todella erikoinen ja siksi mahtava. Nopea lopetus kitaraharmonioineen ja Brucen korkeine vokalisointeineen upea. Lopussa vielä yksi ainoa akustinen kitara soittaa viimeiset soinnut, joka on lähes maaginen lopetus tälle loistokkuudelle. 5/5

Näin se vain meni, 72 minuuttia kuin siivillä. Mielestäni tässä on jopa ylivoimaisesti Maidenin paras levy, ja myös paras levy mitä on koskaan tehty. Keskiarvo puhukoon puolestaan, 4,9.

[Hilguma]

Tulipa tuossa Journeysonin ja sen jälkeen muidenkin vanhempien arvostelujen siivittämänä kuunneltua AMOLAD pitkästä aikaa oikein keskittyen läpi. Täytyy sanoa, että on se vaan edelleenkin aivan saatanan kovaa kamaa: raskasta, progressiivista ja ennen kaikkea melodista. Viimeksi mainittu on itselleni todella tärkeää musiikissa, ja Maidenhan sen melodioinnin osaa loistavilla kaksois- ja nyttemmin kolmoiskitaralinjoillaan. Soolot ovat myös tällä lätyllä todella kovia, pääsevät jopa lähelle SIT:in tasoa. Ja se on paljon sanottu se. Erityisen kovaa uutukaisella näin pienen Maiden-tauon jälkeen potkivat aloitusraita Different World, upeat lyriikat omaava synkkä eepos Brighter Than A Thousand Suns, Brucen äänen upeasti esiin tuova ja paljon hyvää kitarointia sisältävä Out Of The Shadows ja Daveyn loistava The Reincarnation Of Benjamin Breeg. Taidanpa nyt yön pimetessä (ja pian kyllä myös taas aamun valjetessa ) pistää AMOLAD:in soittimeen ja fiilistellä oikein kunnolla!

On myös mielestäni kumma, että aikaisemmin palvomani SOASS ei toiminut muutamaa kohtaa lukuunottamatta itselleni ollenkaan kun sen tuossa kuuntelin, ja sitävastoin uskomattoman tunnelmallinen paketti SIT, loistava Powerslave ja ennenkaikkea AMOLAD saivat taas ihmettelemään että on ne ukot vaan helvetin kovaa materiaalia vääntäneet.

Tässä vähän omia ajatuksiani, toivottavati jotakuta kiinnosti

[Salamalla ratsastaja]

Voisko joku AMOLAD pic LPn omistaja kertoa onks se lp numeroitu tai muuten joku tietty painosmäärä. Onks 32€ uudesta liikaa pyydetty, kun himottais kovasti saada pukinkonttiin tuo....

[Osiris]

No ihan kelpo hinta tuo, kun tuppaa nuo 2000-luvun kuvalätyt nousevan pilviin asti. Hieman korkea hinta ehkä kuitenkin, mutta on oston arvoinen sillä on aika näyttävät nuo 2 kuvalevyä A,B,C & D puoleineen. Sisäpussitkin oikein mainiot ja kivan paksu hyllyssä.

[Salamalla ratsastaja]

Niin tossahan on ihan kuvamatskua jota ei CDllä ole ollenkaan, eiköhän siis löydy minunkmin hyllystäni joulun jälkeen.

[Mercyful Mika]

Kyllä Bruce siinä tosiaan hokee Lucifer. Tapasin miehen bäkkärillä viime vuonna ja äänitysten yhteydessä bändi oli kuulemma pitänyt mustan messun, sillä aikaa kun Nicko kävi syömässä.