Paras instrumentaali?

[Hatebreeder]

Tähän on paha vastata, mutta pistetään mielipidettä jokaisesta:

Transylvania: Siistit riffit, ei liian pitkää jankata samaa juttua, vaan mennään uusin osioihin. Tähän olisi varmaan helppo ollut tunkea sanoitukset, biisin rakenne kun on sellainen. Todella hyvä.

Ides of March: Tää on jostain syystä hieno biisi. Tyylikäs riffi, siistit rummut taustalla ja sitten vähän vingutellaan ja soolotellaan. Ei turhan pitkä ainakaan. Tulee tietysti todella harvoin kuunneltua, intro-biisi kun on, mutta on todella kova.

Gengis Khan: Taas hienoja riffejä, ja aina hetken jauhamisen jälkeen uutta peliin, ja ai että se väliosa <3 Se räime ja pauke, kitarat jauhavat riffiä ja rumpali saa kohtauksen. Aivan hillitön meno, todella hyvä kappale.

Losfer Words: Ihan nasta veto. On tosiaan vähän huonoon paikkaan biisin kannalta laitettu; Heti kahden hittibiisin perään. Mutta itse tykkään, ja kuten aiemmin sanottu, kyllä parani tykkääminen kun opetteli soittamaan. Hyvä lämmittelybiisi.


Joten... Gengis Khan, Ides of March, Transylvania/Losfer Words <- Taitaapi se paremmuusjärjestys tuommoinen olla.

[Tolppanen]

Tahtilajin vaihdokset pitävät siitä huolen.

Niin mitkä? Eihän biisissä ole edes temmon vaihtelua yhtään, ja sama 4/4 siellä jyllää koko biisin ajan. Itse biisistä olen kyllä aina pitänyt, erityismaininta Smithin upealle soololle.

Nojoo, vähän ajattelemattomasti sanottu, ei siinä niitä ole, olet oikeassa.. Eihän siinä varsinaisia temmon vaihteluitakaan ole, mutta sen nyt selittäs sitten.. No, esimerkiks se kohta kun on se melodia ja rummut menee tyyliin "tatta-ta-ta-ta-tatta-ta-ta-ta". Njoo, emmä osaa selittää yhtään. Joka tapauksessa juuri tuo vaihtelevuus, jota esiintyy niin on biisin yksi vahva suola, joka tekee siitä hyvän.