Run to the Hills - Maiden biografia
Moderator: The Killer Krew
En tiedä muista, mutta mua ainakin häiritsee suunnattomasti suomennoksen kielenkäyttö. "mä, mun, vitun..." jne. Jotenkin moinen raksamiehen kielenkäyttö ei istu Steven rauhalliseen ja ujohkoon luonteeseen, sehän on aina haastatteluissakin herttaisen jännittynyt ja tuntuu että se ei oikeastaan haluaisi edes tehdä niitä. Tai ainkin 12 wasted years videolla.
Last edited by asa on Mon Nov 01, 2004 11:10, edited 1 time in total.
^^ Kieltämättä, tuo ei tunnu kovin luontelvalta. Myös lukuisat kirjotusvirheet ja hieman sekavat lauseet häiritsevät lukemista. Kyllä huomaa että on hiukka kiireellä käännetty. Tai ainakin luulen että kiirellä, mistä minä sitä voin tietää. Voi sillä kääntäjällä olla myös lukihäiriö, mistä mä sen voisin tietää?
EDIT: typot. mä en ainakaan ois tehny sitä paremmin
EDIT: typot. mä en ainakaan ois tehny sitä paremmin

Kirjoitusvirheet ja jotkin sekavat lauserakenteet häiritsevät paikoitellen. Kieliasun suomennos ei.
Näennäisestä ujoudestaan (näennäisestä siksi, että ei se Harris ujo ole ollut keikkajärjestäjille vitut haisteteltuaan) huolimatta kundit ovat köyhistä oloista Lontoon East Endistä ja puhuvat murretta ja kiroilevat paljon, joten kai Helsingissä käytetty "mä" sana sopii oikein hyvin (tai ainakin paremmin, kuin "mie"
).
Ainakin mulle se kuulostaa normaalilta stadilaisen nuoren puheelta, ei raksamiehen.
EDIT:
Lainaus englanninkielisestä painoksesta. Steve kertoo Paul Di'Annon esittelystä hänelle (normaalia tekstiä tai itseasiassa sieltä lievimmästä päästä):
Steve: 'What's he look like then? I bet he looks like shit, don't he?'
Trevor: 'No he looks good.'
Steve: 'Oh, fuck it. Get him down then.'
Näennäisestä ujoudestaan (näennäisestä siksi, että ei se Harris ujo ole ollut keikkajärjestäjille vitut haisteteltuaan) huolimatta kundit ovat köyhistä oloista Lontoon East Endistä ja puhuvat murretta ja kiroilevat paljon, joten kai Helsingissä käytetty "mä" sana sopii oikein hyvin (tai ainakin paremmin, kuin "mie"

Ainakin mulle se kuulostaa normaalilta stadilaisen nuoren puheelta, ei raksamiehen.

EDIT:
Lainaus englanninkielisestä painoksesta. Steve kertoo Paul Di'Annon esittelystä hänelle (normaalia tekstiä tai itseasiassa sieltä lievimmästä päästä):
Steve: 'What's he look like then? I bet he looks like shit, don't he?'
Trevor: 'No he looks good.'
Steve: 'Oh, fuck it. Get him down then.'
"You'll never hear Maiden on U.S. radio, MTV and certainly never see them in a reality show."
- Bruce Dickinson on Ozzfest
- Bruce Dickinson on Ozzfest
Itse hommasin tuon englanninkielisen viimeisimmän painoksen ja äkkiseltään se vaikuttaa huomattavasti paremmalta kuin tuo Suomen versio. Ensinnäkin käännös on välillä melko tökeröä ja kuvat esim. on huonompilaatuisia jne. Lisäksi se on tehty siitä BNW-aikaisesta. Täytyy kai se suomiversiokin joskus hankkia, mutta kun vielä englantilainen bändi on, niin on perin suotavaa, että lukee teoksen alkukielellä. Käännöksissä kun aina häviää jotain, esim. vitsien ideat yms. Eikä sitä kieltäkään ikinä opi, jollei jotain lue alkukielellä. Hinnassakin reilun kympin ero.
The good that men do, is oft interred with their bones...but the evil that men do, lives on...
Noo vidduh. Kai toi nyt on noukittava kuitenkin post ohviisesta ja lukastava punkalla makoillen tylsinä kassuiltoina. Jos pahalta vaikuttaa, niin voihan sitä sitten tuon lontoonkiälisen hankkia kun kerran pidemmälle on tehty. Kyllähän enklanktia lukee ja ihan ymmärtääkin (kai?) :p
YOU DON'T ROCK HARD
YOU NEVER DID
YOU NEVER DID
-
- Hang-Around
- Posts: 153
- Joined: Sun May 30, 2004 2:24
- Location: Somewhere in vantaa
-
- Viikonloppusoturi
- Posts: 255
- Joined: Tue Jan 06, 2004 23:52
^ Juu oikeassa olet.
En ole aikaisemmin lukenut RTTH kirjoja joten en voi mennä sanomaan käännöstyöstä pahemmin mitään.
Kyllä tuon kirjan vieressä viihtyy erittäin hyvin ja liki kokonaan olen sen jo lukenut ( olen sen verran huono lukemaan yleensäkkin kirjoja joten tuon saattaminen loppuun asti voi hiukan kestää).
RTTH paras puoli on se että siinä keskitytään enemmän asioihin kuin bailaus juttuihin. En olisi ostanut tuota kirjaa jos se olisi tekstiltään muistuttanut Motleyn kirjaa. Ei oikein kiinosta kavereiden känni sekoilut ku itse sekoilee jo aivan tarpeeksi kännissä.
En ole aikaisemmin lukenut RTTH kirjoja joten en voi mennä sanomaan käännöstyöstä pahemmin mitään.
Kyllä tuon kirjan vieressä viihtyy erittäin hyvin ja liki kokonaan olen sen jo lukenut ( olen sen verran huono lukemaan yleensäkkin kirjoja joten tuon saattaminen loppuun asti voi hiukan kestää).
RTTH paras puoli on se että siinä keskitytään enemmän asioihin kuin bailaus juttuihin. En olisi ostanut tuota kirjaa jos se olisi tekstiltään muistuttanut Motleyn kirjaa. Ei oikein kiinosta kavereiden känni sekoilut ku itse sekoilee jo aivan tarpeeksi kännissä.

Sain kirjan käteeni ja 20 vuoden diggailun jälkeen on mukava lukea taustoja niiltäkin ajoilta kun itse bändin löysin.
Kirja on puoleenväliin saakka tasokasta luettavaa. Taustat ja soittajat tulevat hyvin esille. Kirjan puolessa välissä alkavat omituisuudet.
Mistä mahtaa johtua se, että Killersiin saakka levyt ja kiertueet käydään tarkasti läpi, mutta 80-luvun klassiset levyt ja kiertueet paukutetaan läpi liiallisella kiireellä.
Esimerkiksi World slavery tour itäblokin visiitteineen käydään lähinnä kursorisesti läpi. Varmasti tarinaa olisi tuolta kiertueelta riittänyt. Kiiruhtaminen on toisaalta aika tyypillistä Mick Wallin kaltaisille harrastelijahistorioitsijoille. Okei, mies on varmasti kirjoittanut bändistä jos toisestakin, mutta hieman amatöörimäisen vaikutelman tempoileva rytmitys antaa.
Mutta, mutta... Oli kirjassa hetkensäkin. Lähes mielenkiintoisinta oli Adrianin kertomus NPFTD:n äänityksien alkamisesta. Lähinnä Adrianin kertomus vahvistaa oman käsitykseni siitä, että Steve hieman säikähti 80-90 -luvun taitteen musiikillista trendiä ja grunge-aaltoa. Levy oli saatava ulos äkkiä ja soundeihin oli saatava rosoisuutta. Itsekin olen aina ihmetellyt miksi SSOTSS:n viitoittamaan linjaa ei jatkettu. Tuolla levyllähän biisinkirjoitus ja tekninen toteutus olivat IMO huipussaan ja edeltäjäänsä nähden NPFTD oli lähinnä demo. Ehkä Steve kuitenkin rinnasti grungen vaikuttavuudessaan kymmenen vuotta aikaisemmin jyllänneeseen NWOTBHM-skeneen. Mene ja tiedä.
Onko kukaan muuten kuullut ASAP-levyä. Adrian on itselle ollut aina soittajana kunkku, joten pitää kai levyä hankkia hyllyyn.
Weez
Kirja on puoleenväliin saakka tasokasta luettavaa. Taustat ja soittajat tulevat hyvin esille. Kirjan puolessa välissä alkavat omituisuudet.
Mistä mahtaa johtua se, että Killersiin saakka levyt ja kiertueet käydään tarkasti läpi, mutta 80-luvun klassiset levyt ja kiertueet paukutetaan läpi liiallisella kiireellä.
Esimerkiksi World slavery tour itäblokin visiitteineen käydään lähinnä kursorisesti läpi. Varmasti tarinaa olisi tuolta kiertueelta riittänyt. Kiiruhtaminen on toisaalta aika tyypillistä Mick Wallin kaltaisille harrastelijahistorioitsijoille. Okei, mies on varmasti kirjoittanut bändistä jos toisestakin, mutta hieman amatöörimäisen vaikutelman tempoileva rytmitys antaa.
Mutta, mutta... Oli kirjassa hetkensäkin. Lähes mielenkiintoisinta oli Adrianin kertomus NPFTD:n äänityksien alkamisesta. Lähinnä Adrianin kertomus vahvistaa oman käsitykseni siitä, että Steve hieman säikähti 80-90 -luvun taitteen musiikillista trendiä ja grunge-aaltoa. Levy oli saatava ulos äkkiä ja soundeihin oli saatava rosoisuutta. Itsekin olen aina ihmetellyt miksi SSOTSS:n viitoittamaan linjaa ei jatkettu. Tuolla levyllähän biisinkirjoitus ja tekninen toteutus olivat IMO huipussaan ja edeltäjäänsä nähden NPFTD oli lähinnä demo. Ehkä Steve kuitenkin rinnasti grungen vaikuttavuudessaan kymmenen vuotta aikaisemmin jyllänneeseen NWOTBHM-skeneen. Mene ja tiedä.
Onko kukaan muuten kuullut ASAP-levyä. Adrian on itselle ollut aina soittajana kunkku, joten pitää kai levyä hankkia hyllyyn.
Weez
Juuri tätä minäkin pohdiskelin. En ole vielä lukenut kirjaa kokonaan, vaan olen ~puolivälissä. Ja tällä hetkellä kirjassa on julkaistu vasta Iron Maiden !?!? Ei kyllä taida kovinkaan viiltävää analyysiä tulla juuri noista "kultaisten aikojen" levyistä. Noh luetaanpa nyt loppuun ja analysoidaan sitten lisää.Weezer wrote: Kirja on puoleenväliin saakka tasokasta luettavaa. Taustat ja soittajat tulevat hyvin esille. Kirjan puolessa välissä alkavat omituisuudet.
Mistä mahtaa johtua se, että Killersiin saakka levyt ja kiertueet käydään tarkasti läpi, mutta 80-luvun klassiset levyt ja kiertueet paukutetaan läpi liiallisella kiireellä.
Esimerkiksi World slavery tour itäblokin visiitteineen käydään lähinnä kursorisesti läpi. Varmasti tarinaa olisi tuolta kiertueelta riittänyt. Kiiruhtaminen on toisaalta aika tyypillistä Mick Wallin kaltaisille harrastelijahistorioitsijoille. Okei, mies on varmasti kirjoittanut bändistä jos toisestakin, mutta hieman amatöörimäisen vaikutelman tempoileva rytmitys antaa.
Sorry spoilerista
Kirjan lisänä voisi olla statistiikkaa, tilastoja, kiertuepäiviä jne...
Toisaalta nämä löytyvät esimerkiksi Best of the beastilta, mutta silti.
Kirjaan liittyvää sen verran, että Early daysiltä löytyvä dokkari puolestaan on helvetin hyvin tehty. Toivottavasti se myöhemmiltä osiltaan vastaa hieman kirjan puutteisiin,
w

Kirjan lisänä voisi olla statistiikkaa, tilastoja, kiertuepäiviä jne...
Toisaalta nämä löytyvät esimerkiksi Best of the beastilta, mutta silti.
Kirjaan liittyvää sen verran, että Early daysiltä löytyvä dokkari puolestaan on helvetin hyvin tehty. Toivottavasti se myöhemmiltä osiltaan vastaa hieman kirjan puutteisiin,
w
-
- Kärpästen Herra
- Posts: 4785
- Joined: Fri Jan 16, 2004 10:41
- Location: Kotka/Karhulan Metallitehdas 48666
Tuo on hyvin pitkälle samoilla aalloilla mun ajatuksien kanssa. Toivottavasti joskus vielä raotetaan kulissia world slaverystä 7th kiertueseen. ehkä Mick wallille tuli kiire päästä Brucen lähtötunnelmiin.Weezer wrote:Sain kirjan käteeni ja 20 vuoden diggailun jälkeen on mukava lukea taustoja niiltäkin ajoilta kun itse bändin löysin.
Kirja on puoleenväliin saakka tasokasta luettavaa. Taustat ja soittajat tulevat hyvin esille. Kirjan puolessa välissä alkavat omituisuudet.
Mistä mahtaa johtua se, että Killersiin saakka levyt ja kiertueet käydään tarkasti läpi, mutta 80-luvun klassiset levyt ja kiertueet paukutetaan läpi liiallisella kiireellä.
Esimerkiksi World slavery tour itäblokin visiitteineen käydään lähinnä kursorisesti läpi. Varmasti tarinaa olisi tuolta kiertueelta riittänyt. Kiiruhtaminen on toisaalta aika tyypillistä Mick Wallin kaltaisille harrastelijahistorioitsijoille. Okei, mies on varmasti kirjoittanut bändistä jos toisestakin, mutta hieman amatöörimäisen vaikutelman tempoileva rytmitys antaa.
Mutta, mutta... Oli kirjassa hetkensäkin. Lähes mielenkiintoisinta oli Adrianin kertomus NPFTD:n äänityksien alkamisesta. Lähinnä Adrianin kertomus vahvistaa oman käsitykseni siitä, että Steve hieman säikähti 80-90 -luvun taitteen musiikillista trendiä ja grunge-aaltoa. Levy oli saatava ulos äkkiä ja soundeihin oli saatava rosoisuutta. Itsekin olen aina ihmetellyt miksi SSOTSS:n viitoittamaan linjaa ei jatkettu. Tuolla levyllähän biisinkirjoitus ja tekninen toteutus olivat IMO huipussaan ja edeltäjäänsä nähden NPFTD oli lähinnä demo. Ehkä Steve kuitenkin rinnasti grungen vaikuttavuudessaan kymmenen vuotta aikaisemmin jyllänneeseen NWOTBHM-skeneen. Mene ja tiedä.
Weez
Peke
Into Iron Maiden Since 1983
-
- Berserkki
- Posts: 828
- Joined: Tue Oct 19, 2004 20:10
Pitelin jo hetken aikaa kirjaa kädessä... Kirjakaupassa.
Että teki mieli hommata... Mutta ajattelin siirtää ostoa, kun oli sillon koulun puolesta jo tarpeeksi luettavaa...
Mutta onneksi isukki oli myös kyseisessä putiikissa ja näki kirjan...
Aika varmasti saan kirjan jouluna... Ja joululomalla on aikaa syventyä kirjallisuuteen...
Että teki mieli hommata... Mutta ajattelin siirtää ostoa, kun oli sillon koulun puolesta jo tarpeeksi luettavaa...
Mutta onneksi isukki oli myös kyseisessä putiikissa ja näki kirjan...
Aika varmasti saan kirjan jouluna... Ja joululomalla on aikaa syventyä kirjallisuuteen...
And realize you are living the golden years...
6.7.2005 12.11.2006 14.11.2006 15.11.2006 17.7.2008 18.7.2008 2.8.2008
6.7.2005 12.11.2006 14.11.2006 15.11.2006 17.7.2008 18.7.2008 2.8.2008
Kävinpä sitten minäkin ostamassa tämän kirjan kun pitkään se oli jo ostoslistalla ollut. Sen verran oli mielenkiintoinen opus että kaksi päivää meni sitä lukiessa, kaikki hyvä loppuu liian aikaisin. Muuten en voi kuin kehua kirjaa mutta minuakin häiritsi tuo että kun päästiin Dickinson-aikakaudelle, tahti kiihtyi eikä enää käsiteltykään asioita niin tarkasti kuin alussa. Liekkö tekijällä sitten ollut mielessä että alkuajan asiat ovat yleisesti ehkä vähän heikommin tiedossa mutta itse olisin mielelläni lukenut tarkempaa tekstiä myös myöhemmistä ajoista. Tietenkin kirja olisi sitten ollut ihan jumalattoman kokoinen tiiliskivi mutta mieluummin niin. Joka tapauksessa suosittelen kaikkia lukemaan tämän kirjan, kyllä sitä uutta tietoutta tuli ihan roppakaupalla vaikka paljon kuvittelinkin asioista tietäväni. Ehdottomasti hintansa arvoinen ostos!
"Get yourself together, drink 'till you drop
Forget about tomorrow and have another shot!"
-Ale Pupi, Kuopio-
Forget about tomorrow and have another shot!"
-Ale Pupi, Kuopio-
Itsekin toivoin tätä joulu-ukon tuomaksi, katsotaan sitten joulun jälkeen
miltä vaikuttaa. Siis sitten kun muutaman kuukauden olen sitä itselleni
tavutellut , kirjat kun tuppaavat aina jäämään kesken.
Nytkin Marilyn Mansonin Helvettiin ja takaisin -kirja on ollut kohta
vuoden kesken. Tuppasi se vaan menemään itsensä toistoksi loppua
kohden.
miltä vaikuttaa. Siis sitten kun muutaman kuukauden olen sitä itselleni
tavutellut , kirjat kun tuppaavat aina jäämään kesken.
Nytkin Marilyn Mansonin Helvettiin ja takaisin -kirja on ollut kohta
vuoden kesken. Tuppasi se vaan menemään itsensä toistoksi loppua
kohden.
-
- Viikonloppusoturi
- Posts: 275
- Joined: Wed Jan 07, 2004 11:29
- Location: Seinäjoki
-
- Crusader
- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
Samaa kattelin eilen ja aika tylysti laitettiin suomennoksesta. Kai tein kerrankin jotain "oikein" kun päätin, että kummatkin versiot englanninkielellä riittävät, enkä hanki suomennosta.Pedro wrote:Juuri ilmestyneessä Soundissa käännös aika selkeästi tyrmättiin asia- ja kirjoitusvirheineen, joten jos kirja nyt loppujen lopuksi joskus ilmestyy hyllyyni, niin taidan tyytyä alkuperäiseen painokseen.
Osaanhan minäkin nyt englantia huonosti kääntää, en tarvitse siihen muiden apua... By the way, eli tien vieressä, nämä alkuperäiskieliset kirjat ovat VITUN MAINIOITA, kuten Steve Harris ilmeisesti asian ilmaisisi.
Nykyään melkein kaikki on jännää.