Albumikeskustelua ja äänestys: Fear Of The Dark

[Lappis]

Be Quick

Kuten on todettu ennenkin, näissä vedoissa Maiden on parhaimmillaan. Mahtava startteri, joka ei kuitenkaan toimi livenä. Nyt ei arvostella liveä, vaan levyversiota, joka on aika pitkälle perfect.

Nickon fillit mahtavaa kuultavaa: Basari-tomi-tomi. Todellakin legendaarista McBrainia. Biisin päämelodia todella evil ja tyly. Gers näyttää tässä jälleen sävellyskynänsä terävyyden.

Soolot ja soolontaustat selkeästi heikoin kohta biisissä. en osaa sanoa, mutta jokin pätkii hivenenvastaan. Sitten taas Nickon legendafillillä takaisin kertsiin ja biisi on ohitse. Ihan perfect.

5

From Here to eternity*

Tätä biisiä en ole koskaan tajunnut. Ei herätä minkäänsortin tunteita suuntaan tahi toiseen. " Hell is from here to eternity"- Tuosta lauseesta plussaa ja paljon.
Ei tästä biisistä oikein voi sanoa mitään. Juuri tällaisia levyntäytebiisejä, mitä ei paranisi yhdenkään bändin päästää levylleen. Vaikka sitten pidempi väli levyjen kesken, enemmän biisientekoa Etc. Ei tällaista.

1.5

Afraid to shoot strangers

No Prayer for the dyingin pikkuvelibiisi. Päämelodia ihan samaa kaavaa kuin edellislevyn nimikkobiisissä. Myös soolon taustariffit suoraan ripattu No Prayerista.
Alkumelodia hieno ja alku myös rumpujen tullessa mukaan. Tosin ihan liian pitkä. Asiaanmeno kstää liikaa, varsinkin tuhansia kertoja biisin kuulleena. Ensimmäisellä kerralla tämä pitkä venytys nostatti tulevaa kliimaksia, ei enää. Vaikeaa olla kelaamatta.
Lyriikoissa nämä näinkin suorat poliittiset kannanotot tuppaavat vituttamaan minua. Helvetin maailmanparannukset...

Tämä biisi muuten on niitä harvoja, jotka toimivat paremmin Blazen laulamana. Biisi on kuin tehty Blazen äänirekisterille.

Tämä biisi voisi olla aikamoista raskautta, jos kolmannen kitaran laittaisi veivaamaan basson kanssa samaa kuviota. Siis tässä päämelodian aikana. Vielä Anthrax-säröllä...noniin, takaisin todellisuuteen.

Soolot takuuvarmaa Maidenia eli aikamoista räpellystä meinaa olla. En pidä, ei ole koskaan uponnut. Soolojen välissä oleva melodia vallan hieno ja onnistunut.

Afraid-huutelut soolojen välissä jokseenkin turhia. Toinen soolo huomattavasti parempi kuin ensimmäinen. Saundista vaikea sanoa mitään, samanlaiset saundit meinaavat olla. Veikkaisin Gerssin sooloksi kuitenkin.

Lopun uusi melodia biisin hienoin. Harmi, että biisi loppuu tähän " huonoimpaan " melodiaan, joka tosin sekin on vallan hyvä. Kuitenkin heikoin näistä.
Kelpo biisi, joka ei yllä kuitenkaan No Prayerin tasolle. Lähinnä venytyksen ja surkeiden sanojen takia

4

Fear is the key

Pitkäaikainen suosikkini tältä levyltä. Alkuriffi hyvä ja muutenkin tämä ryömivä tahti biisissä miellyttää. Aika raskasta Maidenia. Tässä biisissä vain korostuu levyn surkeat saundit kaikinpuolin. Basari, snare, tomit, kitarat, basso...tällä levyllä on joka ikinen saundi päin persettä. Ihme suttua.
" I remember the times"-kohta vallan loistava. Perkeleen raskasta kamaa. Kertsin jälkeinen kohta loistava. Jokin siinä kiehtoo.
Ja varsinkin siitä euraava kohta on levyn melkein paras riffi. Helevetin upea. Kitarat vuorottelevat hienosti. Seuraavan laulukohtaan sopisi paremmin kuin hyvin tuplat Nickolle. Harmi, ettei ole. Oikea One-tribuutti.

Nämä Dickinsonin rääkymiset tällä levyllä ovat ihan loistavia. Mies kuulostaa melkein yhtä ilkeältä kuin Blackie Lawless.

Soolo helkkarin utuinen ja hämärä. Tykkään kovasti.
Loistava biisi, missä ei ole minun korvaani mitään ylimääräistä.
Yllättäen Gers jälleen asialla...

4

Childhood's end

Tämäkin biisi kyllä kolahtaa. Alkumelodia melankolinen ja sitten alkaa Nickoshow tomin kanssa. Ihailtavaa muuten tuossa tomikohdassa on Steven ja Nickon yhteistyö; Ihan samaa tahtia menee kapulat ja Steven sormet. Toimii.
Laulumelodia hyvä, kuitenkin häviää surulliselle kertsille ja niin sen pitääkin olla; Kliimaksi rakennetaan sinne kertsiin. Sanat ja melankolinen fiilis kyllä kohtaavat tässä biisissä.

Sitten melodian kimppuun; Jatkaa samaa surumielistä tähtiin katselua. Eli toimii edelleen. Tässä kohtaan taas tulee tosin esiin levyn saundipoliitikka; Missä basari?

Soolo helvetin hyvä, samoten perään tuleva melodia jatkaa mahtavasti sooloa. Maidenia parhaimmillaan.

En löydä tästä biisistä kyllä mitään negatiivista

4.5

Wasting Love

Biisi on Maidenin yritys tehdä oma Nothing Else Matters tai The Unforgiven, mutta kyllähän tämä kauaksi noista edellämainituista mestariteoksista jää.
Biisi on ihan ok, mutta siitä puuttuu se viimeinen rutistus, mikä tekisi tästä legendaarisen. Ihan kaunis ja haikea on laulumelodia mutta kun ei. Jotain selittämätöntä tästä puuttuu, on aina puuttunut. Harmi, että tämä on Gersin kynäilemä; Laskee miehen biisintekopisteitä hivenen. Ei paljoa kylläkään. Kuten sanottua, ihan onnistunut biisi. Ehkä omat vertailukohteeni eivät ole oikeudenmukaisia tälle biisille kuitenkaan?
Soolot ovat hyvät, sopivat biisiin.

3

The Fugitive

Jälleen päästiin omiin suosikkeihin. Tätä biisiä ehkä levyn paskat saundit kiusaavat eniten. Biisi olisi nannaa kuulla Shirleyn äänittämänä. Tia vaikkapa livesaundeilla.
Voi helvetti kun tulee kylmät väreet selkään tästä, kun laulu alkaa. Kylmä aamu, usvaa maassa...juuri sellanen olo tuosta riffistä tulee. Upea.

Mielestäni Harrista tämä biisi parhaimmillaan. Tähän kun saisi hivenen raskautta saundeihin niin voi helvetti sitä jytinää.
Laulumelodia ihan saatanan kova.

Soolontaustat täsmälleen samat kuin The Prophecyssa.
Soolonjälkeinen pieni kitaranvingautus....Ihan kymppisuoritus ja loistavan tyylitajun osoitus.

Toista sooloa edeltävä Nickon filli helvetin hyvä, menee kitaroiden kanssa samaan tahtiin.

4

Chains of misery*

Tätä biisiä on helvetin vaikea uskoa Maidenin tekemäksi. Sinkun B-puolelle tällaiset kurasonnat. Ei ole Murray ollut parhaimmassa vedossaan tätä biisiä tehdessään. Liekö ollut jossain kukkaniityllä kunnon HHJJ-fiiliksissään? Hyi saatana

Radiosoittoa haettu tällä biisillä tai jotain. Oli miten oli, kauheeta paskaa. En jaksa kirjoittaa enää tästä biisistä mitään

1

The Apparation*

Vaikeaksi menee. Kaksi hirvittävää rimanalitusta peräkkäin? Mitä lie Harriksen päässä liikkunut?
Voi vittu noita sanoja....ei helvetti mitä skeidaa. Niin Harrista. Oikee Harriksen filosofiaa taas vaihteeksi. Näitä on kyllä luettu herralta ennenkin. Ja vittu Gers taas ollu mukana biisin teossa....
Kiitti, riitti

1

Judas be my Guide

Back in business. Maidenin yksi parhaimmista biiseistä koskaan. Tässä biisissä natsaa kaikki: Aggressiivinen startti, Nickon tomit ylhäältä alas, melodia...Ja Murrayn soolo heti alkuun. huh. Tässä biisissä taas Murray on ollut vedossa, paremmassa kuin koskaan.
Kertosäe ihan täydellinen. Ja loppuun jälleen Nickon tomit ylhäältä alas. Missä ovat nykyään moiset fillit? Saatanan laiska paska...
Murrayn toiseksi paras soolo tässä biisissä. Paras edelleenkin Public Enema Number Onessa.
Ja voi saatana tuota McBrainin filliä soolon lopussa. Pelti-tomit-pelti-tomit- Ihan loistavaa.
Täydellinen

5

Weekend Warrior

Tämä biisi on aika vaikea. Vaikea muodostaa selvää mielipidettä. Sanathan tässä ovat totaalikuraa mutta ei anneta niiden nyt häiritä. Toi alun akustinen kitarakuvio on kyllä ihan jees, samoten kertsi. Brucen laulutyyli miellyttää suuresti tässä biisissä; Kunnon räkäistä tulkintaa.

Biisi voisi olla ihan hyvä JOS biisiä olisi saatu jotenkin lyhennettyä. Nyt se tuntuu kestävän loputtomiin. Vaikka toinen soolo helvettiin ja suoraan takaisin lauluun, ehkä. Mene ja tiedä. Nyt tämä kuitenkin on ihan liian pitkä. Biisin perusriffi ei ole niin hyvä, että sitä voisi näin pitkään venyttää.
Soolot loppuivat 04:35 kohdalla. Aika paha.
Loppupeleissä ei paskempi biisi. hieman lyhempänä tälle voisi antaa korkeammankin arvosanan. Nyt jää perustasolle

3

Fear of the dark

Mitä tästä nyt voisi sanoa? Itse olen ollut vittuuntunut tähän biisiin jo vuosia joten analyysi ei välttämättä ole ihan rehti.
Idea biisissä on kyllä loistava, samoten sanat. Jo pelkästään melkein biisin nimi ja idea tekevät biisistä legendaarisen. Musiikki on sinänsä perusmaidenia( PerusHarrista siis ), mutta ehkä sanat ja niiden tuoma tunnelma nostivat tämän monen muun samanlaisen virkaveljensä ohitse.

Tässä vielä kertosäkeen laukkakomppi ei ole pakkopullaa, toisinkuin BNW:n vastaavassa nimikkobiisissä. Selvästi äijät yrittivät kosiskella yleisöä takaisin tämän levyn hurmokseen tekemällä myös sinne laukkakompin. Minun vaatimaton mielipide. No, tässä biisissä laukka toimii, BNW:ssa ei.
Melodiat ovat mieleenpainuvia, varsin synkkiä. Eka soolo aika heikko. Ei toinenkaan kyllä kauheasti paranna. Tähän olisi kiva kuulla Smithin nykyaikainen versio. Soolossa siis.
Mielestäni tästäkin olisi voinut karsia hivenen pituutta pois. Ei meinaa kantaa loppuun asti.

Kulunuthan biisi tämä on, mutta lienee silti legenda.

3.5

Iso miinus siis levyn järkyttävistä saundeista. Brucen laulutyylistä plussaa.

*= Ylijäämäkamaa. Ei olisi pitänyt levylle päästä. Kolme merkkiä taisi tulla eli yhdeksän kelpo biisiä levyltä löytyy. Herää vain kysymys, miksi piti tehdä väkisillä 12 biisin levy? Järjetöntä.

[Brain Damage]

1. Be Quick Or Be Dead 4,5

+ Nickon nopea tempo
+ Intron jälkeinen riffi
+ Brucen karhea ääni
+ Vihainen kertosäe

2. From Here To Eternity 4

+ Meininki kohdallaan
+ Ennen sooloja tuleva kohta
+ Daven nopea soolo
- Kertosäe

3. Afraid To Shoot Strangers 5

+ Sanat
+ Hidas alku
+ Hitaan alun jälkeen tuleva loistava riffi
+ Brucen laulu
+ Soolot

4. Fear Is The Key 3,5

+ Kertosäe
+ Sanat
- Alun riffi
- 'We live in fever'

5. Childhood's End 4

+ Intro
+ Kertosäe
+ Soolot
+ 'You see the fullmoon float...'

6. Wasting Love 4

+ Bruce
+ Kertosäkeen raskaat kitarat
+ Yhdistelee hyvin hidasta ja nopeaa biisiä
+ Kertosäkeen jälkeen tuleva akustinen osa
- Vähän sanoja

7. The Fugitive 3,5

+ Raskas kitaraintro
+ Soolot
+ Hyvät sanoitukset
- Kertosäettä hoetaan liiaksi

8. Chains Of Misery 3,5

+ Melodia
+ Daven soolo
- Kerosäkeen taustalla laulava kuoro

9. The Apparition 3,5

+ Nerokkaat sanoitukset
+ Kitarat
- Yksitoikkoinen

10. Judas Be My Guide 4

+ Intro
+ Mahtava kertosäe
+ Hieno soolo Davelta
- Lyhyt

11. Weekend Warrior 3

+ Selkeä rokkibiisi
+ Kertosäe
- Sanat
- Ei sovi tälle levylle

12. Fear Of The Dark 5

+ Intro
+ Bruce
+ Sanat
+ Steve
+ Soolot
+ Legendaarinen kertosäe

Keskiarvo: 4,0

1. Powerslave 4,4
2. Seventh Son Of A Seventh Son 4,3
3. Somewhere In Time 4,3
4. Piece Of Mind 4,0
5. Fear Of The Dark 4,0
6. Iron Maiden 3,9
7. The Number Of The Beast 3,9
8. Killers 3,5
9. No Prayer For The Dying 3,5

[darealjyra]

Be Quick Or Be Dead
+ Riffissä on sitä jotain...
+ Tempo pysyy nopeana koko ajan, nopeuden vaihtelua ei paljon, sopii tähän biisiin kyllä ilmiömäisen hyvin
- Kertosäkeen riffi voisi olla parempi

Aika keskivertoa kamaa, kuitenkin hilkun verran paremmalle puolelle
3.5

From Here To Eternity
+ Brucen laulu juuri oikeanlaista tähän ralliin
+ Soolot
+ "Koik höjkää"-kertosäe. Toimii levylläkin hyvin.
- Kohta levyllä voisi olla myöhempi, kaksi rungoltaan ja vaihtelevuudeltaan samanlaista biisiä eivät oikein sovi. Toisaalta eihän se biisin vika ole.
Tämä ralli kolahtaa ja kovaa. Sijoituksestaan huolimatta toimii.
4.5

Afraid To Shoot Strangers
+ Brucen laulu sopii kyllä tähänkin mainiosti. Luo pirun kovan tunnelman.
+ Joissain kohdissa käytetyt laulustemmat
+ Mieletön riffi säkeistöjen jälkeen
+ Yksinäisen sotilaan mietelmät
+ Mielettömät soolot
Ei perhana meinasi päästä jo unohtumaan kuinka perkeleen kova veto tämä biisi on. Ei kertakaikkiaan löydy mitään paha sanottavaa.
5


Fear Is The Key
+ Kertosäe
+ Kertosäettä edeltävät osuudet
- Muilta osin heikko
Tämä biisi ei kolahda, ei sitten millään. Turha
2

Childhood's End
+ Erilaisuus
+ Kitaroiden soundit
+ Bruce
+ Kertosäe
+ Kun pääsee irti niin siitähän ilo irtoaa
Tästä biisistä ei löydy varsinaista huonoa sanottavaa, mutta jokin siitä silti puuttuu. Nousee kyllä levyn parhaimmistoon, mutta ei täydellinen
4

Wasting Love
+ Alun ja välivaiheen kitaramelodia
+ Sopivan rauhallinen
- Sanat eivät jostain syystä iske, turhan kliseiset
Hitaana biisinä toimii, ja on yksi Maidenin parhaita kokohitaita. Siirtymät puhtaasta säröön toimii mainiosti. Jokin siitä silti vielä puuttuu
3.5

The Fugitive
+ Ai täällä oli tällainenkin biisi? *positiivinen yllätys*
+ Brucen laulu jälleen kerran
+ Kertosäkeen kitarat toimii...
- ...mutta sanat ei. Olsii voinut keksiä jotain parempaa.
- Alku suorastaan käskee vaihtamaan kappaletta
Pitkästä aikaa tuli kuunneltua tämäkin, liian usein on paskan alun takia tullut vaihdettua seuraavaan kipaleeseen. Ihan kiva biisihän tämä on, kunhan alusta päästään
3

Chains Of Misery
+ Kertosäe ja sen stemmat
+ 1. soolon "syvällisyys"
- Todella tylsä muuten, ei löydy oikein edes sanottavaa.
Levyn täytettä, ei aukene, ei niin millään
1.5

The Apparition
- Tylsä riffi säkeissä
- Vielä huonompaa levyntäytettä kuin edllinen
Tämä ei kuulu minnekkään muualle kuin korkeintaan b-puoleksi. Kamppailee mitäänsanomattomimman maiden-biisin tittelistä
1

Judas Be My Guide
+ Mainio alku
+ Hyvä säkeistöriffi
+ Mahtava kertsi
+ Huikeat soolot
Fear Of The Darkin paras biisi itse nimikkobiisin ja Afraidin ohella. Aivan mieletön veto. Tästä ei löydy mitään huonoa sanottavaa
5

Weekend Warrior
+ Säkeistöriffi toimii
+ Kertosäe toimii
- Todella tylsä
- Huono alku
Ihan ok, ei huono mutta ei kyllä hyväkään. Keskikastia.
2.5

Fear Of The Dark
+ Alkumelodiat rokkaa
+ Akustinen osa rokkaa
+ Laulu rokkaa
+ Päämelodia rokkaa
+ Riffit rokkaa
+ Kertosäe rokkaa
+ Soolot rokkaa
Joo eiköhän se tullu selväksi että tämä biisi rokkaa. Parasta Maidenia
5

Levykeskiarvo 3.4

[Micki Nine]

Be quick or be dead
+Brucen alku kiekasu
+pre chorus
+riffit
+sanat
-Bruce rääkyy joissain kohdissa, joka ei minun korvaani sovi parhaiten, mutta joskus toimii

From here to eternity
+Loishtava bluesmainen intro ja sen soolo kitara
+tässäkin: sanat
+Kertsi. Siinä on koko bändin pojat päässy revittelemään

Afraid to shoot strangers
+Ei saatana!
+Yksi Maidenin parhaista biiseistä
+sanat, taas...
+fiilis
-Blaze laulaa viedossa, vaikka ei hänkään ole huono

Fear is the key
+Intro
+Dickinsonin laulu
+verse
-hmm...

Childhood's end
+Saakeli, mikä intro
+Hyvät saundit kitaroissa

Wasting love
+saakelin kova intro. tulee iho kanan lihalle...
+akustinen...
+Brucen laulu
+kertsin laulu melodia
-Sanat on kyllä vähän turhan...hmm... darealjyra:aa lainatakseni: kliseiset

The fugitive
+kertsi
-Naah, mikä intro!!!

Chains of misery
+Kova intro
+pre choruksen soolokitara
+kertsi
+Koitin välttää tätä, mutta pakko laittaa: sanat
-soolosta en oikein tykkää

The apparition
+Suoraan asiaan
+verse
+soolon basso kuviot
-soolo tökkii joissain kohdissa mulle
-suoraan asiaan

Judas be my guide
+saakeli, mitkä kitarat introssa
+bruce
+kertsi
-kertsi

Weekend warriotr
+intro
+someone will die
-kertsi

Fear of the dark
+Intro
+pre verse
+verse
+kertsi
+soolot
+Ehdoton livebiisi, jonka suomalaiset ovat omineet!
+tätä ei voi tästä jättää pois: SANAT!!!


On ehkä Maidenin yksi parhaista levyistä!

[Piece Of My Mind]

^ Unohtuiko kenties pisteytys ?

Ja kysymys nr. kakkosena, mitä tarkoittaa laulaminen viedossa ?
No jotain negatiivista se on kuitenkin kun siitä kerta miinusta tuli, mutta siitä ei kannata rokottaa pisteytystä, sillä kysymyshän on Fear Of The Dark - albuumin arvostelusta...

[Micki Nine]

Okei, mutsi

[Sentinel]

No vielä tämä pannaan pakettiin tänään. Tästähän tulikin oikea Maiden viikonloppu. Hyvä hyvä. Valitsin tämän kuunneltavaksi kun en ole tätä pitkään aikaan kokonaan läpi kuunnellut.

1. Be Quick Or Be Dead. Ihan nasevasti rummuilla liikkeelle, mutta eipä tämä noin muutoin hetkauta juurikaan. Bruce laulaa räkäisesti, nou good. Soolokin on jotenkin puolivillainen. Eipä ole niitä parhaita levyn avaajia tämä. 2+

2. From Here To Eternity. Ihan kiva melodia alkuun. Kertsi ei oikein tässä toimi. Jan sooloilee jotakin niinkuin vähän sinnepäin. Eipä kummoista, hiukan edistystä edellisestä.3-

3. Afraid To Shoot The Strangers. Voihan Venäjä. Tämä on yksi parhaista Maiden biiseistä ikinä! Lyriikat sopii myös melodioihin hyvin. Melankolista menoa. Jos pitäisi valita yksi kitarasoolo, jota luukutettaisiin loppuelämä korvakuulokkeilta, niin tämä on SE soolo. Ehkä paras soolo mitä tiedän tai koskaan olen kuullut. Oottakaas, keskeytän hetkeksi ja ilmakitaroin hiukan tässä välissä ...No niin ja jatketaan. Soolon jälkeinen bursti "Afraid, Afrai To Shoot" jne.. on myös hieno. Tämän biisin musavideo on myös hyvä. Vittu mikä biisi. 5.

4. Fear Is The Key. Juu ihan hyvä biisihän tässäkin on. Alusta tulee jotenkin doomimainen fiilis. Ei tästä kumminkaan niin hirveästi mileen jää. Tuo doomy kitaravalli lähinnä. 3.

4. Childhood's End. Jumalainen Intro. Kuuluu sarjaan unohdetut helmet. Sanat ja melodiat matsaavat hyvin. Nyt kun tätä kuuntelee niin täytyy todeta että tämähän on ihan tappoa saakeli!!! Gersin soolo on kumminkin vain keskiverto. Laatutavaraa. 4,5.

5. Wasting Love. Komeasti ja surumielisesti liikkeelle. Semmoinen melankolinen fiilishän tässä onkin koko ajan. Ihmettelin että miksi tämä biisi tuntuu omalta. No prkl siksi että tämä biisihän kertoo minusta. . 4+.

6.The Fugitive. Alun rumpuvallit miellyttävät ihan mukavasti. Hyvä fiilis säilyy kun Bruce alkaa laulamaan. Kertosäe on sitten aika tylsä kyllä. Samoin soolo-osa ei säväytä. Keskivertokamaa. 3-.

7.Chains Of Misery. Jaa-a. Vähän hälläväliä meininki jatkuu edelleen. Mutta kertsissä se osa missä lauletaan biisin nimi toimii kumminkin ihan ok. Soolon loppuosasta tulee pikkuisen Ides Of March mieleen.3-

8. The Apparition. Voi vee, kylläpä tässä on mitäänsanomaton biisi. Huono suorastaan. Tällä levyllä on niin paljon biisejä että olisi ollut hyvä veto unohtaa tämä sinne piirongin laatikkoon. Ei tästä löydy oikein minkäänlaista koukkua. No, ehkä kaivamalla kun kaivaa niin soolo on lähes kohtalainen. Persiistä. 1+.

9. Judas Be My Guide. Lähestulkoon samat sanat kuin Chidhood's Endin kohdalla. Introsta saa todelläkin väreitä, hyvä hyvä. Hyvä meininki muutenkin. Mä oon yleensä kova ilmakitaroimaan, tämän biisin kohdalla sen lisäksi tekee mieli laulaa mukana. 4+.

10. Weekend Warrior. No juu tämä on tämmöistä pakkopullaa. Kertsi pelastaa hieman. Samoin Daven soolo. Gersin soolo taas on semmoinen että 'joo laitetaan tähän vaikka tolleen' - ei ideaa. Ei pääse mihinkään siitä että filleri fiilis tästä jää mieleen. 2.

11. Fear Of The Dark. Tämän biisin olen muutaman kerran kuullut... Kaikilta osiltaan silkkaa tappoa, niin levyllä kuin livenä. Tähän ei kyllästy ikinä. Mukava biisi soittaa kitaralla. The song to chill the bones. 5.

Vähän kolmijakoinen levy; muutamia helmiä, sitten keskivertoveisuja ja muutama oikeasti huono biisi. Kokonaisuus ei täysin toimi niin kuin joku SIT tai 7th son. Biisit 8 ja 10 olisi voinut jätää kokonaan pois. Ka; 3,61 eli 3,5

[MuurarinEno]

Meikäkin vois taas pitkästä aikaa arvostella näitä lättyjä.

Be Quick Or Be Dead
Ennen en pitänyt ollenkaan, nykään yksi suosikeista
Biisin pääriffi on loistava ja Nicko on kyllä suuri+ tässä, aevan loistavat fillit.
4,5

From Here To Eternity
Säkeistö on mielestäni helvetin hyvä, kertosäe heikko.
Helvetin hyvät soolot, meikä tykkää meikä tykkää. Kokonaisuutena kuitenkin aika heikko. Säkeistö ja soolot hyviä, muuten paska.
2,5

Afraid To Shoot Strangers
Alku on liian pitkä. Helvetin hyviä melodioita biisissä, Bruce vetää paremmin kuin hyvin, soolot on aika paskat. Kaikenkaikkiaan kuitenkin yksi levyn parhaita.
5

Fear Is The Key
Kertosäe on oikeastaan ainoa mikä on mielestäni hyvä tässä biisissä,
muuten aika mitäänsanomaton biisi minulle.
1,5

Childhood's End
Aivan mahtava biisi, mahtava melodia kertsissä, melodiat soolon jälkeen parhautta, helvetin hyvät sanat, soolotkin on vielä hyvät, mitä muuta voi mies enää toivoa? Levyn ehkäpä paras kipale, en löydä tästä biisistä kyllä mitään huonoa. joko se on tämä Judas tai pimiän pelko.
5+

Wasting Love
Alun melodia on hyvä, akustinen+, Bruce laulaa mielestäni todella hyvin, kertosäe on todella kova ellen sanoisi että levyn paras , mielestäni aika raskas biisi
Tässäkin loistavat soolot.
4

The Fugitive
Raskas alku on aina plussaa, hyvät sanotukset jälleen ja Bruce vetää taas helvetin hyvin, säe on hyvä, kertosäe ei taas mielytä juuri yhtään, eikä muuten soolotkaan, hieman keskivertoa huonompi biisi mielestäni.
2

Chains Of Misery
Ei näin pojat ei, tästä en viitsi edes kummempia ruveta kritisoimaan, täysin samoilla linjoilla lappiksen kanssa tän biisin suhteen aivan hirveetä kuraa.
1

The Apparation
Tästä samaamieltä kuin edellisestä, miten näin paskaa biisiä voi edes tehdä? ei helevetti totaalisen hirveä paska.
1

Judas Be My Guide
Intorn jälkeen kun biisi lähtee sooloilulla käyntiin ai herkku mikä biisi, säe loistava, kertsi loistava, sanat on hyvät, soolot loistavia, tässä myös yksi levyn parhaita
5+

Weekend Warrior
Tämä taas mielestäni aivan turha biisi levyllä niinkuin Chains of Misery ja Apparationkin, ei mielytä sitten mikään kohta biisistä ei niin yhtään, roskikseen tämmöset.
1

Fear Of The Dark
Ehkäpä paras liveveto koskaan toimii loistavasti niin levyllä kuin livenäkin, livenä kyllä vielä paremmin. Raskas alku on helvetin kova, "akustinen" kohta Dickinsoni tulee mukaan ei helvetti miten kova kohta, loistavat sanat, melodiat, ihan kaikki, kertosäe on parhautta, kuin myös säkeistö, soolot ainoa miinus tässä biisissä mutta einekään niin isomiinus ole, Bruce vetää taas aivan helvetin hyvin, tähän biisiin en koskaan kyllästy ja vaikka livenäkin jo 2kertaa todistanut niin silti vaan haluan sen uudestaan ja uudestaan kuulla, harmi että menevällä kiertueella ei tulla tätä kuulemaan, ei tätä voi kuin hehkuttaa mahtava biisi.
5+

Maiden heikoin tuotos on juuri tämä levy.

KA~3,2

[Black_Adder]

...onpas täällä pimeää... noh jätetään Brucelle "jäähyväiset"... ei muuta kuin FOD soimaan...

Be Quick Or Be Dead
Raaka avausbiisi, joka on aina kuulunut omiin suosikkeihini FOD:ilta. Muutamat "epä maidenmaiset" elementit tuovat biisiin mielenkiintoisen mausteen.
5

From Here To Eternity
Hieman rockimpaa kamaa. Näin selvinpäin kertosäe ei pahemmin iske mutta kunnon nousuissa toiminee melkko varmasti. Soolot ovat biisin parasta antia, mutta kokonaisuutena jää kauas FOD:in kärkibiiseistä.
3

Afraid To Shoot Strangers
Selkeästi yksi 90 -luvun parhaista Maiden biiseistä. Tämä on niitä veisuja jotka saavat ihon kananlihalle. Afraidiin liittyy kuorma-auto lasteittain vahvoja tunteita, muistoja... kaikkea. Nousee samaan kastiin kuin mm. Infinite Dreams. On se kiva kun aikuinen mieskin voi itkeä...
5

Fear Is The Key
Aah.. ne muistot... Brucen ääni... huoh... Fear Is The Key menee omassa kategorisoinnissa tuonne aliarvostettujen laariin. Itselleni tämä kolahtaa vuosienkin jälkeen todella kovaa. Ei ehkä niitä kaikkein ikimuistoisompia kappaleita, mutta perkeleen hyvä kuitenkin. " You're outnumbered by the bastards 'til the day you die"
4,5

Childhood's End
Samaa sarjaa edellisen kanssa, ehkä hieman menevämpi. Childhood's Endiä kuunnellessani voin nähdä itseni 12-vuotiaana kesämökin vintillä kuuntelemassa FOD:ia... aah ne muistot.
4,5

Wasting Love
Siitä onkin aikaa kun tämän olen edellisen kerran kuunnellut kokonaan. Mielenkiintoiset lyriikat Brucelta, jotka kenties avautuivat kaikille hieman paremmin herran ilmoitettua omista suunitelmistaan. Monen vuoden tauon jälkeen tämä "siirappinen balladi" lyö lekalla päähän oikein kunnolla.
5

The Fugitive
Fugitive nappaa minut heti mukaansa, silmissä vilistää Harrison Fordin Takaa-ajettu. Tunnelmointi on samaa luokkaa kuin No Prayerin The Assassinissa. Jos jotain edes pientä miinusta hakee niin ehkä kertsi on hieman vaisu.
4,5

Chains Of Misery
Ei aivan edellisten tasolla. Hyviä elementtejä on tässäkin, mutta tämä kuulluu FOD:in mielenkiinnottomimpiin vetoihin. Kertosäe on aika vaisu.
3

The Apparition
Mielestäni mainettaan parempi biisi. Hieman tylsähköhän tämäkin on, mutta esim. Steven lyriikat ovat huomion arvoiset. Kokonaisuutena kuitenkin FOD:in huonoimpia.
3

Judas Be My Guide
Brucen ja Daveyn erinomainen veisu, yksi Daven parhaista. Olisi mukava kuulla joskus livenä. Helvetin hyvä meininki alusta loppuun.
5

Weekend Warrior
Tämäkin toimii mulla mainettaan paremmin, mutta ei mitään elämää suurempaa. Kolmen ja puolen minuutin kohdalla tuleva "tiluttelu" on WW:n kohokohta joka jo itsessään nostaa arvosanaa.
3,5

Fear Of The Dark
Tämä on sitten se elämää suurempi kappale. Varsinaisesti FOD oli se biisi, joka meikäläisen Maideniin lopulisesti koukutti noin 10 vuotta sitten. Iho nousee aina kananlihalle kun FOD pärähtää soimaan. Taitaapi olla se 90 -luvun paras biisi ja yksi kautta aikain parhaista... ääh kaikki olennainen on tästä jo lienee aiemmin sanottu.
5

Keskiarvo: 4,25

...ja "ranking":

1. Seventh Son Of A Seventh Son 4,9
2. Powerslave 4,3
3. Piece Of Mind 4,3
4. Somewhere In Time 4,25
4. Fear Of The Dark 4,25
6. No Prayer For The Dying 4
7. Iron Maiden 3,9
8. The Number Of The Beast 3,75
9. Killers 3,3

Yhteenveto: Omalta kohdaltani FOD on vaikea pala, sillä se oli ensimmäinen studioalbumi, jonka hankin. Vielä kun tuo hankinta tapahtui kesäloman alussa -96 (?), niin nostalgia puolelta ajankohtakin täsmää, joten täysin rehellistä "arviota" on vaikea antaa. Saundeiltaan FOD ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta sisältää muutaman todellisen legendan. Ei muuta ku "Bye Bye Bruce... for the moment"

[AironMaiden]

Fear of the Dark

Be Quick or be Dead 3
Levyn aloittaa raivokas rumpujen päristys. Brucen räkä-ääni toimii vaihteeksi ja Nicko on tulessa! Ihan mukiinmenevä aloitusralli. Olkaa nopeita!
+ Agressiivisuus koko biisin ajan.
+/- Lyriikat. Pitää olla nopea ja varkaita päässä. Huoh.
- Loppujen lopuksi ei sitten mikään kummoinen.

From Here to Eternity 3.75
Alusta lähtien rokkaava viisu. Charlotte-saagan päättävä? biisi, toiseksi paras tästä sarjasta. Brucen "puheet" toimii. Soolot ei parasta maidenia. Kertosäe on turhaa hoentaa. Hyvä kappale, en silti ihan viitosta, saati sitten nelosta antaisi.
+ Brucen väli- ja loppuspiikit
+ Räkä-ääni tosiaan toimii!
- Puuttuu jotain. Soolot renkutusta ja Kertosäe turhaa toistoa.

Afraid to Shoot Strangers 5
Biisin aloittaa elämää suurempi intro joka ei lupaa mitään muuta kuin hyvää. Brucen yhtyessä mukaan tunnelma on jo katossa. Hitaan Alku-osuuden jälkeen katto pamahtaa rikki ja tunnelma pomppaa taivaaseen nopeamman kohdan alkaessa. Soolot tuplaavat tämän tunnelman ja oho. Ollaankin jo kuussa. Fear is the Key pärähtää soimaan ja nopea laskeutuminen alkaa.
+Aivan loistava tunnelma koko kappaleen ajan. En pahastuisi jos tämä olisikin 2min pitempi.
+Parhaita Maiden-biisejä kautta aikojen.
+En yksinkertaisesti löydä tästä biisistä mitään huonoa.

Fear is the Key 2
Aijai. Olipas nopea laskeutuminen. Saakelinmoinen keskinkertaisuus pomppaa kehiin. Selvää B-puoli tasoa. Tämä biisi on automaattinen SKIP. Seuraavaan.
-Lies and lies säkeistö. ARGH
-Tämä piina jatkuu...
-Jatkuu...
-Ja jatkuu...
+Ei sentään ihan mikään pohjanoteeraus tyyliin Chains of Misery ja Assasin

Childhood's end 4.75
Huhhuhhuh.. Tekipäs mieli painaa skippiä tuossa äsköisessä keskinkertaisuudessa. Sitten taivaallisen intron myötä alkaa soimaan todellakin tämän levyn TOP 3:n kuuluva kipale. Paras balladi-kamppailu COTD:in ja tämäb välissä on tiukka, mutta tämä taitaa silti viedä voiton Intronsa ansiosta.
+Maidenin balladi number one
+Parhaita introja.
+Tunnelmasta erikoismaininta taas kerran.

Wasting Love 2
Ja taas pukkaa keskinkertaisuutta. Paljon haukuttu The Apparition voittaa tämän 100-0. Noh. Eikö mitään parempaa olisi voinut levylle pistää. Erittäin tylsä ja ponneton kappale. Ei tämmöistä ei.
-Nojaa. Mitäänsanomaton.
-Tylsääkin tylsempää.
-Maidenin huonoimpia sanon minä.

The Fugitive 3
Mielenkiintoinen intro, joka asetti odotukset korkealle ekaa kertaa tätä biisiä kuunnellessa. Noh, eipä tuo rima ylity. Parempaa keskitasoa. Minulla ei ole tästä paljon muuta sanottavaa.
+Intro!
-Kertosäe raastaa hermoja.
-Itseään toistava.

Chains of Misery 1
Voi ei! Tämän levyn huonoin biisi, ellei koko maidenin tuotannon. Perhana kun ei voi antaa vähempää. ARGH tätäkin joutui kestämään 4 minuuttia. Ei ei tälläistä. Perhanan perhana. Hätäiseltä kuulostaa.
-Jaa käyttikö maidenin pojat jopa 5 minuuttia tämän tekemiseen! Jee!
-Maidenin TOP-3 huonoimmat listassa.

The Apparition 3.5
Kuten jo sanottiin. Mainettaan parempi kappale. Ja ei ei! Tämä ei ole tylsä! Lyriikat ovat kyllä hyvät. Soolojakin haukuttiin? No nämähän ovat hyvät. Ei todellakaan huono. Lisäpointteja tosiaan näistä lyriikoista.
+Mainettaan 3 kertaa parempi biisi.
+Lyriikat. Jees.
-Puuttuu silti se jokin taas kerran.

Nyt tauko. Harvinaisen puuduttava arvostella.

Judas be my Guide 4.5
Noniin ja pienoisen tauon jälkeen jatkuu arvostelu. Levyn parhaita viisuja. Bruce laulaa aggressiivisesti. Kertosäe on maidenin parhaita. En keksi mitään muuta sanottavaa. Upeaa.
+Ei voi muuta sanoa kuin että hienoa työtä.
-Liian lyhyt.

Weekend Warrior 2
Kappaleen aloittaa wannabe-pop intro. Biisin aihekkin on jo niin naurettava että huh. Rokkibiisi. Kaukana maidenista. Miksi tämäkin piti ahdata levylle kun levystä olisi tullut paljon parempi ilman tätä. Tämäkin ehdoton SKIP.
-Tuskaa jatkuu ja jatkuu lähes 6 minuuttia. Hohhoijaa.
-Nukahdin melkein tällä kuuntelukerralla.
+Pistää naurattamaan tämä biisi.

Fear of the Dark 5
Noniin. Syy miksi aloin kuuntelemaan maidenia. Jos nyt sanoisin niin tämä on ehkä Afraidiakin parempi kappale. Taivaallisen intron, ja hiljaisen alun jälkeen kun biisi räjähtää käyntiin niin se on kuulkaa vain oksat pois-tilanne. Mielestäni tämä studioversio on paljonkin kovempi kun live. Parasta maidenia. Sooloissa takuuvarmat kylmät väreet. Nam nam.
+Ensimmäinen kuulemani maiden-biisi. Se syttyi siitä.
+Erikoismaininta sooloista. Aivan upeaa. Nämä pimeässä niin huhhuh.

Keskiarvo on tällä kertaa: 3.291666.. ~ 3.3
Arvostelu on tehty sitten melko väsyneenä että mahdollidia kiroitusvihreitä on bongattavissa.

EDIT: Ohoh "lopputekstit" unohtui.

Powerslave 4.5
7th Son of a 7th Son 4.4
Somewhere in Time 4.3
Piece of Mind 4.2
Iron Maiden 3.6
Fear of the Dark 3.3
The Number of the Beast 3.2
Killers 3.2
No Prayer for the Dying 3.1

[KURRE]

^ Täytyy sanoa, että mukavaa lukea arvostelua jossa on "tekstiä".
Noilla pelkillä pisteytyksillä ei sitten saa käteen mitään muuta kuin melkoisen vitutuksen.

Up The [langue].

[Baldrick]

Ite olen hieman laiska enkä jaksa mitn suurempaa arvostelua tästä levystä tehdä,jätän sen fanaattisimmille maiden faneille

Omasta mielestäni tällä levyllä Maiden ei oikein tiedä ollako Rock vai Hevi eikä sitä varmasti ole sen järemmin pohtinutkaan mitä Harrisin lausuntoihin tulee sillä ainahan he ovat miettämättä vain tehneet omaa musiikkiansa oli se sitten rock tai hevi.
Mutta tosiaan..levyllä on muutama tosi hyvä raita kuten Be quick or Be dead(yy,kaa koo nyt menox biisi)Afraid to Shoot Strangers,Childhoods End,Wasting Love(josta kaikki eivät pidä kappaleen luonteen takia),Judas be my guide ja tietty levyn nimikko kappale.

Omasta mielestäni kyseinen levy on yksi niistä harvoista Maidenin"keskitaso"levyistä...levyn kokonaisuus on mielestäni hieman hajanainen ja biisien järjestys hieman outo mutta kokonaisuudessaan kuitenkin hieno tekele tämäkin jota EI TOD tarvitse hävetä mutta ei omasta mielestäni pääse aivan 80-luvun levyjen tasolle.

[Ruusteri]

Eka levyarvosteluni täällä.

FEAR OF THE DARK

1. Be Quick or Be Dead

+ Räjähtävä alku tempaisee mukaan
+ Kertosäe
+ Kitarat

- Soolot ei parhaimmistoa
- Toistaa

Kiva alku levylle, biisinä ihan ok. 3

2. From Here to Eternity

+ Kitarat
+ Kertosäe
+ Soolot

- Jotain puuttuu....

Hyvä kappale, josta itse tykkään. 4

3. Afraid to shoot Strangers

+ Rummut
+ Lyriikat
+ Bruce
+ Kitarat
+ 2:44 alkavat kitarat
+ -"Afraid to shoot strangers...."
+ Soolot

- Alku on vähän tylsä

Levyn parhaimmistoa. 4,5

4. Fear is the key

+ Kiva alku
+ 2:59 Alkavat kitara efektit

- Tylsä
- Vielä tylsempi....

Maiden surkeimpia kappaleita. Ei tälläistä. 1,5

5. Chilhood's end

+ Kitarat
+ "No hope, no life...."
+ Laulu

- Soolot ei parhaimmistoa
- Tylsä

Mitäpä tästä nyt sanoisi. Parempi kuin FITK. 2,5

6. Wasting Love

+ ALKURIFFI
+ "Spend your days full...."
+ 4:00 alkava soitto

- Booringg....

On tässä hyvääkii,mutta on huonoakin 2,5

7.The Fugitive

+ Kivat kitarat
+ Kertosäe
+ Laulu

- Tylsä alku

Tämä oli vähän parempaa kun nuo edelliset. 3

8. Chains of Misery

+ Kitarat
+ "He's got your Chains of misery!"
+ Soolot

- Jotain puuttuu

Jatkaa samaa rataa mitä Fugitive. 3

9. The Apparition

+ Soolot

- Ärsyttävä
- Tylsä alku
- Tylsä KOKONAAN

Täs nukahtaa kohta! 1,5

10. Judas be my Guide

+ Alku tempaisee mukaan
+ Loistava kertosäe
+ Kitarat
+ Bruce

- Jotakin puuttuu tästäkin
- Ei jaksa aina kuunella


Tämä kuuluu samaan sarjaan The Fugitiven ja Chains of Miseryn kanssa. 3

11. Weekend Warrior

+ Alku
+ "Just look at you now...."
+ Laulu
+ Kitara
+ Kertosäe kokonaisuudessaan
+ Soolot

- Eipä täs paljoo

Todella positiivinen yllätys! 4

12. Fear of the Dark

+ Legendaarinen alku
+ 0:26 alkavat kitarat
+ Lyriikat
+ Laulu
+ Kitarat
+ Keyboardit

- Pikkuisen alkanut kyllästyttämään

Levyn paras kappale. 5

Levy sai 3.125

[poolrules]

11. Weekend Warrior

+ Alku
+ "Just look at you now...."
+ Laulu
+ Kitara
+ Kertosäe kokonaisuudessaan
+ Soolot

- Eipä täs paljoo

Todella positiivinen yllätys! 4

Hienoa, että löytyy muitakin jotka pitää Weekend Warriorista! Ehdottomasti yksi maidenin aliarvostetuimpia biisejä!

[Peke]

Omasta arvostelusta on aikaa vierähtänyt. Nyt nostaisin Fear is the key ja Childhood´s End biisit kyllä 3:sesta 4:seen.

Fear is te he keyn mahtipontisuus on kyllä loistoa.

Childhoodissa Lappiksen mainitsemat tomi-basso kimppakuvio on kyllä loistava! Näin kauan siis meni, että sen tajusin/löysin. Uusilla musakamoillakin varmaan osuutta asiaan Childhoods end on muutenkin jippoja täynnä.

En nyt jaksa arvosteluani lähtee editoimaan.

Tällästä tämä, kaikkee uutta löytyy vanhoistakin levyistä.

[Yrms_]

Pitkästä aikaa voisi vetää jonkun levyarvostelun tänne kun aikaakin nyt on...

Fear Of The Dark

Tätä väitin ehkä vielä joskus huonoksikin levyksi, mutta levy on kuitenkin nyt auennut hieman paremmin

Be Quick Or Be Dead 3

Niin, alussahan tämä toimii mutta jotenkin tämä biisi etenee hitaasti... tai jotain. Sooloon asti on sellainen olo että "miksei mitään tapahdu?" Toisaalta, tämä on sävellyksellisesti tavallisen Maiden-kaavan yläpuolella. Ei vedetä E:stä, mahtavaa, eli siis ei tule E|C|D - tavaraa

Mutta kuitenkin annan tälle kappaleelle vain kolmosen, en tiedä miksi tämä ei oikein toimi minulle...

From Here To Eternity 2

ti-ti-ti-ti-ti-ti-t-tyy-ty-ty-ty-tykyty... Kamala intro Daven "bluesmainen" melodia kuitenkin toimii mutta sitten lähtee se mitä tässä pelättiinkin se sointukulku... se sointukulku... Miksi? miksi se koostuu aina näistä kolmesta nuotista näillä singlekappaleilla?

Tykkään kuitenkin biisin lyriikoista, jotenkin kun kummallisesti ajattelee niin näistä voisi löytää vaikka jonkin sorttisen sanoman. Mutta näin vaan luettuna ne ovat melko humoristiset Kertosäkeen huudosta Hell ain't a bad place, Hell is from here to eternity erityisesti plussaa, nerokasta Soolot menee vähän sinne päin molemmilla herroilla. Jos päättää pitäisi niin Janickin soolo on tässä ehkä mielestäni kovempi.

Afraid To Shoot Strangers 4,5

Ensimmäinen tämän levyn Maidenin tasoinen biisi. Tosin tämä ei enää kuulosta miltään näin Brucen laulamana. Minulle tämä biisi on täyden viiden pisteen arvoinen livenä, kun Blaze on puikoissa ja tuo alkumelodia vedetään säröllä

Tunnelmaahan tässä on, ja noiden upeiden melodioiden taustalla ei edes se E|D|C tai F#|D|E - kulkukaan häiritse. Sanat on erittäin ajatuksia herättävät, ja hyvä että jättivät lopun biisistä "instrumentaaliksi" - mitä nyt siellä muutaman kerran tulee Afraid To Shoot Strangers - huutoja.
Minulle tulee aina mieleen Janickin soolosta juuri se, mistä tässä biisissä on kyse, eli sota. Aluksi perkeleenmoista tykitystä ja sitten epätoivoinen ja "surullinen" soolon loppuluritus. Sitten tuleekin se melodia, mikä pistää niin iho -kuin nenäkarvatkin värisemään. Mahtavaa Steve, kun vielä tälläinen yksi kuultaisiin seuraavalta levyltä niin minä tykkäisin hyvää.

Soolojen ja tämän nopeamman osan jälkeen tulee sitten rauhoittuminen, ja taas yksi mainio melodia, mutta harmi että sitä tulee näin vähän aikaa... Biisi loppuu sitten muutaman "Afraid To Shoot Strangers" - huudon jälkeen "feidaten"

Mahtavaa

Fear Is The Key 4,5

Toinen loistoteos perään, kappaleesta huokuu jotenkin ahdistava tunnelma, sanoista tykkään erittäin paljon, ja I remember...-kohta on jo jotain, jotain ultimaattista parhautta.

2.45-alkava kohta on melko hauska, ja ihme että Maidenin biisitä voi löytää tällaista vonguttelua, mutta tämä on jotenkin erityinen biisi mielestäni. Sitten tuleva melodia ja siitä alkava Lies-kohta toimii myös. Bruce vetää tämän biisin todellakin fiiliksellä. Ainakin sellainen kuva tästä jää minulle.

Nyt kun ajatuksella kuuntelee niin kylläpä on monipuolinen biisi

Childhood's End 3

Biisi on hyvä, kokonaisuus vain hajoaa siihen helvetin kertosäkeeseen.
Yksi ärsyttävimpiä kertosäkeitä Maidenilta.
Mutta sitten hyviin puoliin, lyriikat toimivat tunnelman kanssa hyvin yhdessä, ja alun melodiat ovat sellaisia että jos sattuu huono päivä olemaan niin tätä kuunnellessa jo melkein tulee märkää silmäkulmaan
2,15 alkava nopea kohta on ehkä hieman pidemmän päälle vituttava... Onneksi se soolo tulee sieltä kuitenkin kohtuu nopeasti, ja soolon jälkeen tuleva melodia on taas mannaa. On muuten tämä levy melko melodiarikas, Janick ja Dave pääsi harmoniaan tuon "kokeilun" (NPFTD) jälkeen, joka oli sekin erittäin kova lätty.
Biisi olisi voinut loppua tuon melodian jälkeen jotenkin muuten kuin säkeistöön ja siihen kertsiin.

Hyvä biisi, jos kertosäe olisi ajateltu loppuun, mutta ehkäpä haluttiin tehdä jotain erilaista, hyväksytään se nyt

Wasting Love 2

Tämä kappale joutuu kyllä yleensä skippauksen uhriksi...
Tuo melodia on kyllä ihan mukiinmenevä, mutta kun sanat kusee, ja tuo akustisuus ei minua nyt henk. kohtasesti nappaa tällä kertaa

Ja muutenkin, vähän tällainen kappale, jonka olisi moni muukin bändi pystynyt tekemään ihan vain pelkästään pillunhaju nenässä...
En kyllä tällaista maidenilta odota enkä toivo...
Melko nössö kappale kaikenkaikkiaan

The Fugitive 5

Alkurymistelystä tulee heti kauhea mielihalu hajottaa paikat
Tästä sitten pieni hengähdystauko ja vielä loput höyryt ulos!

Kun Bruce tulee mukaan niin heti tulee se fiilis, kylmä lokakuun aamu, maa roudassa ja usvaa ilmassa, ajatukset jossain muualla, hengitys höyryää ja kaikkialla on hiljaista.

Tarina on erittäin mielenkiintoinen, tulee tästä kappaleesta minulle aina mieleen Brucen fiilikset noihin aikoihin, tai oikeastaan FOTD-kiertueella, ettei se niin helppoa ollut.

Ehkä levyn paras kappale, Afraid To Shoot Strangers pisti kyllä tiukille, mutta ei sekään näin levyversiona pese tätä.

Chains Of Misery 3,5

Moni haukkuu tätä kappaletta, minä tykkään erittäin paljon, lyriikat, kitaroiden ja Brucen yhteistyö.
Tästäkin paistaa läpi ahdistunut fiilis, Bruce tulkitsee hyvin tämän biisin sanoman.

Mutta pakkohan se on myöntää, ettei mikään ole ikuista... Muutama kuukausi sitten olisin antanut tälle jopa 5 pojoa, mutta kyllä tämä nyt häviää ATSS:lle, Fugitivelle, Fear Is the Keylle ja muille tämän levyn "unohdetuille" mestariteoksille.
Kuitenkin vielä tässä on se jokin, biisi ei todellakaan ole perinteistä maidenia, kuten ei koko FOTD-leykään, se on hyvä.

The Apparition 1,5

Miksi tällaiset lyriikat pitää aina laittaa näinkin musiikillisesti heikkoon biisiin? Voisin jopa sanoa että tämä on se HUONOIN kappale Iron Maidenin historiassa, tällä levyllä olisi kyllä ilman tätä biisiä 11 biisiä.

Tuon puolikkaan pisteen annoin tuon masiivisen välikohdan ja lyriikoiden takia, mutta se välikohdankaan ilo ei kauaa kestänyt kun taas palataan tähän tylsään riffin ja Brucen iloitteluun... Onneksi tätä ei sentään ole venytetty tarpeettomasti

Tästä ei kyllä muuta enää voi sanoa kuin että MIKSI?

Judas Be My Guide 3

Useimpien Daven kappaleiden ongelmana on se, että Dave? tunkee niihin kauheasti tällaista kitaratilua, tulee vain sellainen olo että vedetään sieltä mistä aita on matalin ja soitetaan sitä mitä parhaiten osataan ja missä ei ole riskin poikastakaan...

Itse en niinkään enää tästä pidä, kertosäettä on ihan liikaa. Ja tuo välimelodia on vähän taas sellainen riskitön.
Sitten soolo, sitä Davea, ja taas kertosäkeeseen jonne vedetään aivan tarpeettomia kitaravenytyksiä taustalle, kyllä me kaikki tiedetään että sinä osaat soittaa Dave, sitä ei tarvitse joka biisiin tunkea sitä tilua joka mahdolliseen paikkaan.

Weekend Warrior 2

Ei, ei, ei... Tämä on tällaista kevyttä "sinne päin" - menoa. Melko poppis...
Pitäähän sitä joka levyltä oma Can I Play With Madness löytyä - vai?

Pitää kuunnella muuten uudestaan että tästä jotain sanottavaa keksisi...

Ei vittu, tämä on vaan mitäänsanomatonta rävellystä, yksi piste välikohdan melodiasta, joka sitten menee vähän pilalle kun tulee Janickin soolo...

Fear Of The Dark 4

Live-biisi mikä live-biisi.

Eihän tämä toimi niin hyvin kuin livet, kuulostaa tuo intro melko köyhältä kun siellä ei ole suomalaisia tai brasseja hoilaamassa taustalla sydämmensä kyllyydestä, ja muutenkin vähän hätäinen versio.
Olisi saanut pienen tauon jättää intron ja cleanin osan välille. Jää osa melodiasta tuon särön alle.

Ja niin, eihän tämä enää niin paljon potki kuin muutama vuosi sitten. Tosin onhan se jotain katsoa Rock In Riolta kotiteatterin kera ehkä sitä parasta versiota tästä kappaleesta.

Cleanin jälkeen lähtevä riffi ei kuulosta niin mahtipontiselta näillä soundeilla, en ole ikinä pitänyt Birchin väsäämistä soundeista, puuttuu sitä alapäätä.

Bruce vetää biisin kyllä sellaisella draivilla että alta pois ja soolotkin ovat parhaita tällä levyllä, Janick vetää yllätyksenä ehkä jopa hieman suunnitellun soolon. Ja Daven soolo taas on tätä Afraid To Shoot Strangers tasoa, loistavaa.
Väliosan ja Fear Of The Dark - huutojen jälkeen biisin loppu on enää sellaista höyryjen päästelemistä. Loppuun vielä cleanille ja Bruce vetää "viimeiset" sanansa Iron Maidenin studioalbumille.

Kunniallinen päätös tälle erilaisella Maiden-levylle.

Levyn keskiarvo: 3,1 - jotenkin tuo keskiarvo ei kuitenkaan anna sitä oikeaa kuvaa tästä levystä. Tykkään tämän lätyn fiiliksestä erittäin paljon, ja useasti eksyy soittimeen vaikka muutama riman alitus tältä löytyy.

[Northernstar]

Be Quick or Be Dead 3,5
+ Alku ja riffittelyt
+ Kertsi
+ Sooloilut
+ Off-topiccina sanottakaan että biisin musavideo on mahtava
- Brucen rääkäisyt osin huonompia kuin ikinä (muuten levyllä ne toimivat jopa loistavasti)

From Here to Eternity 3,5
+ Rauhallinen alku
+ Vokaalilinjat mainioita
+ Kertsi on mukavan hittibiisimäinen
- Vähän tylsä

Afraid to Shoot Strangers 5,0
+ MAHTAVAA MENOA LÄPI KAPPALEEN
+ Rauhallisuus
+ Bruce jyrää!
+ Lähes kaikki muusiikillinen anti
+ Riffit ja helvetin mahtavat soolot
- Ei mitään huonoa

Fear is the Key 3,5
+ Alku jyrää
+ Kappaleen rakenne ja ominaisuudet loistavia
+ Hienot soolot
- Vähän liiankin keskitempo ja tavanomainen
- Mieleen ei jää paljoakaan

Childhood's End 4,5
+ En tiedä miksi, mutta kappale on kokonaisuudessaan jokseenkin legendaarisen kuuloinen
+ Mahtava aloitus
+ Nicko
+ Kertsi
+ Lyriikat
+ Erittäin hyvät soolot
- Ei jostakin syystä kuitenkaan niitä Maiden-klassikoita minulle, vaikka mahtava kappale onkin

Wasting Love 4,5
+ Loistava akustinen tunnelma
+ Kertsi
+ Brucen vokaalit ilmiömäisiä
+ Tunnelmaa ei puutu
+ Soolot
- Liian pitkä

The Fugitive 3,5
+ Alku
+ Meno kauttaaltaan hyvää
+ Rauhallisemmat osuudet
+ Kertosäe hyvä
- Ei huippukohtia

Chains of Misery 3,5
+ Kertsissä on tarpeeksi munaa
+ Vokaaleissa mukavaa erilaisuutta
+ Loistava hitaampi välike ennen sooloja
- Vaisu alku
- Vähän tylsä

The Apparition 2,5
+ Periaatteessa ei mitään kehnoa musiikillisesti; melodiat ja muut seikat kunnossa
+ Mukava rytmi
- LIIAN PITKÄ
- Loppujen lopuksi kappale paljastuu tylsäksi ja itseääntoistavaksi renkutukseksi

Judas Be My Guide 5,0
+ SE TODELLINEN KLASSIKKO (aliarvostettu) LEVYLTÄ; yltää jopa bändin kaikista parhaimpien biisien satumaiseen joukkoon
+ Kappale on aivan jumalainen joka suhteessa
+ Alku, riffit, säkeistö, kertsi, soolot, kaikki
+ Brucen aggressiivisempi laulu sopii juuri tälle kappaleelle kaikista parhaiten
- Ei todellakaaan mitään huonoa!

Weekend Warrior 4,5
+ Mahtava tunnelma
+ Akustiset pätkät
+ Bruce
+ Kertsi
+ Tajunnanräjäyttävät soolot
- Vähän liian pitkä ehkä

Fear of the Dark 5,0
+ Kaikki palaset osuvat kohdilleen
+ Mahtava hiljaisempi osuus
+ Maiden-soundi
+ Tarttuva
+ Soolot kuulostavat TODELLA mahtavilta & legendaarisilta
- Vähän liian pitkä "fear of the dark" hokeminen soolojen jälkeen


Keskiarvo: 4,04

Kokonaisuutena levy on melkoisen mahtava enkä ymmärrä sen aliarvostusta, mukana kun ovat yhdet maidenin parhaista biiseistä kuten Judas Be My Guide, Afraid to Shoot Strangers, Fear of the Dark, Weekend Warrior, Childhood's End sekä Wasting Love.
Soundit toimivat muiden haukuista huolimatta erinomaisesti eikä The Apparitionia lukuun ottamatta huonoja kappaleita löydy. Rock on and up the irons!

[unmasked]

1. Be Quick Or Be Dead 4
+Brucen rääkäisy alussa
+sopivan agressiivinen aloitusraita

2. From Here To Eternity 2
+Soolot
-ei sovi maidenille,turhan perusrokkibiisi
-liian positiivinen ralli
-sanatkin typerät

3. Afraid To Shoot Strangers 4,5
+Tunnelma
+Sanat
+instrumentaaliosuus

4. Fear IS The Key 2,5
+" I remember the times"
-tylsä
- " Lies and Lies and Lies" kohta

5. Childhood's End 4
+sanat
+tunnelma
+nicko kertosäkeessä ja alussa

6. Wasting Love 4

+Intro
+sanat
+soolot

7. The Fugitive 3
+kertosäe
+soolot
-ei vaan iske

8. Chains OF Misery 3
"he's felt what love is" kohta
-kertosäe on harvinaisen typerä

9. The Apparation 1
-miksi levylle päästetään selvä b-puolen biisi?

10. Judas Be My Guide 5
+Parasta davea ikään
+intro ja soolot
+sanat
+levyn paras biisi

11. Weekend Warrior 2
-aikalailla täytebiisi
+ "a weekend warrior lately" kohta, biisin ainut piristävä kohta

12. Fear Of The Dark 4,5
+Täydellinen lopetus
+tunnelma
+sanat
+livebiisinä voittamaton
+soolot

Kaikenkaikkiaan aika kirjava levy, jossa hyvää raitaa seuraa melkein poikkeuksetta huono raita. Muutama biisi poisjätettynä tämä olisi ollut loistava levy.

[Stratocaster]

Fear Of The Dark

Iron Maidenin synkimpiä albumeita. Brucen lähtöfiilikset kuultavissa, ja biisimateriaalin taso heittelee aika lailla laidasta laitaan.


Be Quick Or Be Dead 4,5

Virvelitulta! Nicko paiskoo menemään snaren avulla, biisi käynnistyy lennosta! Rumpusoundi on mahtava, kaikua mukana ja kokonaissoundi kuulostaa todella raskaalta ja hienolta
Vauhdikas avausraita, ja kitarariffien aateliin kuuluva tapporiffi vie kappaletta eteenpäin suorastaan pelottavalla voimalla. Basso jytisee uhmakkaasti taustalla, hyvähyvä! Alku lupaa hyvää, ja sitä on myös tulossa.
Brucen kirkuminen kuullostaa raa´alta ja voimakkaalta. Laulun alkaessa kuulemme varsin erilaista Brucea. Raaka ääni kuulostaa todella siltä kuin Dickinsonin kurkku olisi huonossa jamassa, No Prayerilla oli sama juttu. Raaka ja aggressiivinen lauluääni alkuhämmästelystä huolimatta paljastuu toimivaksi ja pukee itse biisiä mallikkaasti.
Laulu jatkuu hienosti biisiä tukien ja bändi on saavuttanut hyvän yleissoundin. Tietyissä kohtaa tulevat lauluntuplaukset kuulostavat hyviltä. Varsinaista kertosäettä edeltävä osa kulkee tietenkin hyvin, ja simppelin kertsin jälkeen revitellään taas riffillä. Nopeaa Maidenia, kaikkien aikojen avausraita ainakin aggressiivisuuden perusteella, todella.
Samanlaisissa tunnelmissa jatketaan, ja kitarasoolot alkavat. Soolot ovat hyviä ja sopivat nopeatempoiseen teokseen.
Lopussa rumpukomppailua kera tomien, ja "Be dead!"- huuto päättää biisin. Yeah!


From here To Eternity 1,5

Bluesia? Alku yllättää. Nopean ja aggressiivisen Be Quick Or Be Deadin jälkeinen virsi alkaakin puhtaan kitaran soittaman simppelin bluesrock-riffin avulla, apunaan bassorummun poljenta. Alku hämmästyttää, mutta fiilis nousee simppelillä kitarasoolonpätkällä, erittäin rock-henkisellä sellaisella. Pari snaren iskua, ja kappale on käynnissä.
Taas kuulee mahtavan rumpusoundin. Mahtava siis sen perusteella, mitä nyt rumpujen suhteen yleensäkään ymmärrän. Kitarasoundi ei todellakaan ole Maidenin paras, aika oudon kuuloista.
Raaka-ääninen Bruce aloittaa laulun, ja biisi kulkee, toistaiseksi. Ehkä turhan yksinkertainen kappale Iron Maidenin tyyliin?
Kertosäe? Hyi! Vetää kappaleen pikavauhtia lattiatasolle josta ei ole paluuta. Ei toimi ollenkaan. Tässä on menty siitä missä se kuuluisa aita on matalin. Ei näin! Yksinkertainen rallatus ei toimi Maidenilla.
Kertosäe latistaa heti tunnelmaa, ja biisin mahdollisuudet on laskeneet ainakin omissa silmissä. Minua ärsyttää biisin yksinkertaisuus. Tässä on väkisin haettu jotain mitä ei olla sitten saavutettu. Vielä kerran: tällainen ei sovi Maidenille.
Kliinillä vetäisty riffi puheineen laskee vielä enemmän pointteja. Soolo on kohtuullinen, kunnes sekin vedetään kaivoon hirveine venytyksineen. Onneksi loppuu pian tämän jälkeen. Ei tarvitse taas kuunnella aikoihin.


Afraid To Shoot Strangers 5

Vau! Albumin parhaimmistoa, sanonpa heti kättelyssä! Persianlahden sodasta kertova eepos alkaa rauhallisesti, ja sotatantereen voi kuvitella mielessään helposti, rauhallisen kitaranpujottelun soidessa taustalla.
Nicko hienolla basari/snare-kompilla tulee Brucen kanssa sisään ja kappale alkaa kertomaan tarinaansa. Rauhallisilta ja uhkaaviltakin soundaavat kitarat basson kanssa ovat tärkeä osa kokonaisuutta ja luovat sitä tunnelmaa.
Tämä menee osioon "silmät kiinni kuunneltavat". Kuuntelijan oma mielikuvitus on tärkeässä osassa. Kun oikeaan tunnelmaan päästään, biisi kuulostaa mahtavalta, kauniilta yms. Tähän ei moni biisi yllä.
Rauhallinen osio ilmiselvästi valmistelee kuulijaa johonkin, minkä se todellakin tekee. 2.44 biisi puhkeaa kukkaansa, ja kitaramelodia nostaa fiilikset kattoon elleivät ne ole jo siellä! Pää notkuu tahdissa, tietenkin!
Ei ihme jos tämä biisi on monia käännyttänyt Maidenisteiksi, anyone?
Rumpukomppi pysyy vielä hillittynä, ja kitaramelodia nappaa kuulijan silmänräpäyksessä mukaansa. Yhtä hyvä koukku kuin SSOASS-biisin bassomelodia väliosassa! Tunnelma vain nousee ajoittaisille "Afraid to shoot strangers"-huudoilla.
Mutta mitä nyt tapahtuu? *pum* yhtäkkiä Aivo tykyttää nopeaa komppia ja biisin yleisilme muuttuu kokonaan. Gers ei anna miettimiseen aikaa vaan vetäisee varsin monta säveltä sisältävän nopean soolonsa jonka jälkeen kuullaan sitä ah, niin mahtavaa kahden kitaran harmonista melodiankuljetusta. Tällaisten takia Maidenia kuunnellaan! jne...
Sävellajin vaihdos, paluu edelliseen ja laulu taas mukaan. Biisin nimeä huudellaan ja pian Davekin pääsee vetäisemään soolonsa.
Hienon soolon jälkeen palataan vielä hitaaseen melodiaan, ja hetken päästä hiljenee...Ei voi kun sanoa, kaunis biisi!


Fear Is The Key 4

Rummut aloittavat biisin hienon soundin korostuessa, ja Gersin leipoma riffi starttaa. MAHTAVA riffi! Oikein röyhkeän mahtipontinen kunnon rock-riffi! Tulee jopa Led Zeppelin mieleen! Hyvä alku.
Synkkä tunnelma leijuu biisin yllä, ja parin hienon kitaravenytyksen jälkeen seuraa vähintään edellisen vertainen kitarariffi, rock henkinen.
Fear Of The Dark on kaikenkaikkiaan varmasti Maidenin eniten rock-elementtejä sisältävä albumi. Gersin omintakeiset riffit ja soolot tuovat oman panoksensa kokonaisuuteen, soolotkin ovat edellistä albumia paremmat.
Laulu kulkee ja Bruce tulkitsee tekstiä hyvin. Kitaratyöskentely on rautaa. Jälleen parin harkittua venytystä, ja uuden säkeistön kimppuun. Hyvä tunnelma, tosin synkkä, pitää kuulijaa varmasti otteessaan.
2.24 kuullaan väliosan-tapaisen uhkaavalla riffillä varustettuna. Kitarasoolo kaikkine venytyksineen on kuin suoraan helvetistä! Huh! Rankkaa! Tämä jos mikä tukee biisiä!
Soolon jälkeinen osa onkin selvästi huonompi. Päämäärättömältä kuulostavaa rummuttelua kehnon laulun siivittämänä. En tykkää. Plussaa sentään taustalla helähtelevästä hienosta, yksinkertaisesta kitarasta.
Bruce kirkuu komeasti, mutta turhanpäiväinen osio jatkuu taas, mutta hyvä bassottelu korostuu. Vielä pienimuotoinen sooloilu, ja lauluosuuden jälkeen stoppi.


Childhood´s End 1/2

Synkkämielinen alku tunnelmallisine kitaroineen käynnistää biisin. Kuulostaa ärsyttävältä, Maiden ei mielestäni oikein loista näissä hitaammissa ja tunnelmallisimmissa veisuissa.
MITÄ? Huonon intron jälkeen alkaa tomipaukuttelun säestämänä suorastaan järkyttävä osa. Täyttä bullshittiä! Ei! Hilpeä kitarariffi on varmaan bändin huonoin ikinä.
Laulu alkaa, ja kuulostaa heti alkuun imelältä ja jotenkin teeskennellyltä. Plussaa muun bändin erityisen raskaasta ja hyvänkuuloisesta rymistelystä. Tässä biisissä taas Nicko vetää erityisen hienosti. Rumpusoundikin on hyvä läpi levyn. Alkuun oudolta kuulostanut kitarasoundi on tässä jo parempi. Mutta takaisin maanpinnalle:
Kertosäe? EI! Tekee mieli heittää levy roskiin! Miten voi tehdä tällaisen?
Tätä ei voi mitenkään puolustella, irvistys nousee naamalle!
Kitaratyöskentely onneksi toimii, mutta laulun ja melodian suhteen ei mitään toivoa. Intron henkisellä melodialla jatkuu, onneksi on lyhyt ja sentään napakka rumpufilli.
Kitarasoolo on ihan hyvä mutta täsä aallonpohjasta ei yksinkertaisesti voi nousta. Ärsyttävä melodia seuraa sooloa, harmoniaa sentään kuultavissa, siitä pikkunen plus. Ei auta, taas palataan roska-osastolle.
Kuinka itse Steve Harris voi sortua tekemään tällaisen? Miksi muu bändi ei sanonut vastaan? HUH, onneksi tämä on ohi eikä tarvitse enää ikinä kuunnella



Wasting Love 2

Alussa ihan hyvä kitarariffi/melodianpätkä. Soundi on hyvä ja Nickon pätevä rummutus kulkee. Akustista näppäilyä, joka toimii sekin hyvin.
Laulu alkaa, Brucen varsin rehellisin sanoituksin.

"Maybe one day, i´ll be a honest man. Up till now, i´m doing the best i can." - lähtötunnelmat kuultavissa.

Kuulostaa aikas huonolta, edellisen hirveän kappaleen kaltaista imelyyttä ja tietynlaista siirappisuutta havaittavissa, onneksi vähemmän kuin edellisveisussa. Akustisen kitaran näppäily on kauniin kuuloista ja pelastaa aika paljon. Akustista Maiden-kitarismia kuuntelee aina mielellään.
Tunnelmaa löytyy, ja Bruce tulkitsee menevästi omaa tunnelmallista sanoitustaan. Rummut kaikuineen käynnistävät yleistasolta kehnon kertosäkeen. Onneksi bändi taustalla työskentelee hyvin ja raskaastikkin. Kertsin jälkeinen akustinen riffi nostaa yllättävänkin paljon sekavaa yleisfiilistä, ja bassokin toimii hyvin.
Imelän oloinen melodia jatkaa jättäen ainakin minut kylmäksi. Teknisesti Bruce laulaa toki hyvin, miehen tavanomaiseen ja tunnettuun tapaan. Kertosäettä seuraa taas akustinen riffi, josta jatketaan alkumelodiaan.
Yllättävä nosto, pari aggressiivista rumpuiskua, hieno dempattu ja hillitty säröriffi jonka jälkeen starttaa loistava soolo! Gersin parhaita, jota ilman kappale olisi surkea. Biisi loppuukin pian hetken tunnelmoinnin jälkeen.


The Fugitive 4,5

Yllättävän raskas alkurymistely! Kuten Yrms_kin kehaisi, erittäin positiivisella tavalla raskas biisi. The Mercenaryn kaltainen. Rymistelyn jälkeen kuullaan pikku hetki outoa, vähemmän raskasta riffiä hienon rummutuksen säestäessä. Hetken verran taas rymistelyä, ja taas outo muutos! Akustista sointu-riffittelyä, jonka päälle Bruce rupeaa pian laulamaan hienolla laulumelodialla varustettua tekstiä.
Sanoitus on hyvä, ja hetken päästä parin tanakan rumpuiskun saattelemana rummut tulevat sisään. TAAS on pakko kehua rumpusoundia.
Huomattava parannus edellisten kahden huonon biisin jälkeen. Hyvä, huudoilla varustettu mieleenjäävä kertosäe. Rumpukomppi pistää pään notkumaan.
Biisin yleisilme on levylle ominaisesti synkkä jan surumielinen. Masentuneena tätä albumia kuunnellessa on kyllä uhkaava fiilis!
Kertsin jälkeen oudolla, sävellajinvaihdoksia sisältävällä kompilla varusteltu soolo alkaa. Soolo sopii yleisfiilikseen hyvin.
Raskasta runttausta jälleen, hienoa! Upea soundimaailma. Dave aloittaa soolonsa, joka onkin puhdasta Murrayta legatoineen kuuluisalla kaulamikki-soundilla. Säkeistön jälkeen kertosäe ja rymisevän lopun jälkeen hiljaisuus laskeutuu...



Chains Of Misery 5

Rymistelylinjalla jatkuu, mahtava riffi ja erittäin raskasta menoa, rummut, aah...
Hyvin nopeasti käydään asiaan, ja nuppi heiluu mukana Brucen laualessa upeaa ja hienoa tekstiä. Kohta pamahtaa mahtava riffi ilmoille! Silmät pullistuvat päästä! Ja kaikki tämä on tapahtunut 40:n sekunnin sisällä. Ei voisi täydellisemmin alkaa!
Kertosäe on hyvä, ja sen kitarariffi tuo jotenkin etäisesti mieleen AC/DC:n. Murrayn riffi, ja täyttä rautaa onkin.
"Chains of misery"-ryhmähuudot ovat massiivisen kuuloisia ja erikoisia riffiin lisättynä. Säkeistön alkaessa kuullaan Murraylle tyyppillinen todella lyhyt ja loistava melodianpätkä Mieshän on nero! Raskautta lisää, ja biisi jatkuu. Riffit ovat rautaa ja laulu pelaa, puhumattakaan rummuista. PERFECT!
Parin minuutin kiepeillä hidastuu, näppäilykitaraa taustalla soolokitaran venytellessä hienosti sooloa Brucen tulkitessa biisiä. Tempo nopenee, ja
--> soolo, kunnon sellainen lähtee hyvän rumputyöskentelyn siivittämänä. Soolon lopun tuplamelodiat ovat VERTAHYYTÄVÄT ja niistä tulee etäisesti vanha kunnon The Ides Of March mieleen.
Raskasta Maidenia, aah. Kertosäe rullaa, ja Bruce laulaa tottakai upeasti riffin jauhaessa taaempana. Pientä rumpuilottelua ja biisi on paketissa


The Apparition 4

*PAM* -tomiin, ja laulu alkaa sekunnissa todella kummallisen duurimelodian siivittämänä. Ei oikein osaa sanoa mielipidettä heti, mutta kyllä jalka alkaa tahdissa naputtaa varsin nopeasti. Rumpukomppi on tarkka ja suorastaan ilo kuunnella. Biisin yleismelodia on outo! Mutta toimii. Turhaan dissattuja biisejä tämäkin. Brucen erilainen laulu toimii.
Instrumenttien hoitama kertosäe kuullostaa erityisen raskaalta, kunnon rymistelyä. Kauaa ei jahkailla, vaan pian on pienehkön soolon paikka, jonka jälleen kuullaan sekopäistä melodiankuljetusta.
Nyt alkaa Daven soolo, joka onkin loistava. Kunnon Davea! Vaikka albumin yleis-sooloilutyyli onkin eroava, vanhaa kunnon Davea kuulee kyllä ns. rivien välistä. Hienoa!
Kunnon rumpurymistely-riffi, pari powersointua kitaralla, ja taas ollaan laulumelodiassa. Jeah! Sanoitus tukee biisin ideaa. Bassokin jytisee oikein mallikkaasti taustalla. Tomisoundit = rautaa. Miksi tätä biisiä dissataan? Raskasta perusjyrää Maidenia, ei mitään vikaa. Tuntuu siltä että ihmiset vieroksuvat oudompi-melodista Maidenia. Kunnon perus-hyvä biisi, erilainen. Ja mä olen suuresti erilaisen Maidenin ystävä, kuten varmaan olette huomannut. Ei tätä voi dissata! Kuunelkaa! Erityisern raskasta, ja synkkään albumiin tuo duurivoittoinen biisi mukavan lisän ja erottuu joukosta. Jotkut dissaavat FOTD:in soundejakin, mutta tässä biisissä ovat parhaimmillaan.


Judas Be My Guide 5

Alku! Paras soundi ikinä! Kitara-kuviokaan ei ole ollenkaan paha. Rummut ovat nopeasti sisässä ja kunnon Davemaisella kahden kitaran kaikusooloilulla avataan portti herra Air Raid Sirenille joka hoitaakin osuutensa mainiosti. Murrayn biisit ovat ensiluokkaisia, tämä ei ole poikkeus!
Raakaa Brucea, mutta toimii. (yllätys) Säkeistössä on varsin toimiva kitarakuvio, ja kertosäettä edeltävässä osassa mennään vielä paremmalle alueelle. Kertosäe onkin käsittämätön, mukana laulaa väkisin! Dejavun tyylistä neroutta havaittavissa ilmassa?
Nicko vetee mukavan kuuloisia virvelijuttuja pitkin albumia, ja tässäkin biisissä toimii. Sanoitus on hyvä. Ja biisi jatkuu.
Deja Vu tulee mieleen toisen kertosäkeen jälkeisessä kitaramelodiassakin. Jos Adrian on väsännyt parhaat soolot ja Gers kovat riffit, Dave loistaa melodioissa kyllä rankasti. Tämä sen todistaa. JEah!
Ennen sooloa tuleva riffi on 2 Minutes To Midnightin kaltainen tiukka runttaus, ja loistava soolo seuraa sitä. Kaulamikkivingutus ei petä koskaan!
Vielä kertosäettä pienen kitarasoolon siivittämänä, ja biisi loppuukin rumpujen saattelemana. Parhautta!


Weekend Warrior 5

Alkuun rauhallista basaripotkuin höystettyä kitaranäppäilyä. Bassokin mukana. Ja pian lähtee AC/DC-tyylisesti tiukka peruskomppi, ja Bruce laulaa mahtavasti. Kitarariffittely tempaa mukaansa välittömästi. Yhtäkkiä taas palataan kitaranäppäilyyn. Hyvä ratkaisu!
Komppi mukaan, ja pää heiluu väkisin. Kitarariffikin AC/DC-tyyliin pureva ja yksinkertainen. Bruce laulaa tunteikkaasti ja persoonallisesti.
Biisin nimeä huudettaessa tulee taas Rolling Stones-etäisesti mieleen. Hienoja vivahteita muihin bändeini. Sanoituksetkin hyvät, kuten Maidenilla melkein poikkeuksetta.
Biisi rullaa täydellisesti, ei mitään moitetta. Välillä palataan hitaampaan näppäilyyn. Ja taas päästään huutamaan "Weeken waarrior"ia! '
Niska kohta kipeä! Soolo alkaa juuri oikeassa kohdassa, ja onkin varsin erikoinen. Tapping-kohtineen kumminkin sopii biisin kuin nenä naamaan.
MAHTAVA melodia soolon jälkeen. Ehdottoman aliarvostettu virsi!
Toinen kitarasoolo on edellistä parempi, ja kappale on hyvin selkeä. Mahtavaa rock-henkisyyttä, mitä onkin tällä levyllä erityisen paljon mukana. Tervetullutta Maidenin 80-luvun heavylinjan jatkeeksi.
Säkeistöä tanakalla kompilla, näppäilyä, kertosäe rummutteluineen ja akustisen kautta loppuun...



Fear Of The Dark 5

Silkkaa murhaa! Eeppisten biisien parhaimmistoa ja livebiisejen kuningas! Alkuun tullaan sisään ankaralla ja selvällä riffillä. Heti on fiilis nousussa. Basso vetelee hyviä power-sointuja mukaan. Pari pelliniskua, ja hitaammassa osassa.
Tunnelmallista näppäilyä basson peruskuvion päälle, ja laulukin alkaa. Bruce tulkitsee teemaan sopivasti täydellisesti tunnelmaan sopivaa lyriikkaa. Kaunista musiikkia, ehdottomasti. Ja nyt tämä on vasta nousussa.
PAM-taas ja nopeasti mennään. Perus-turvallista ja sitä ah niin loistavaa Iron Maiden-laatua. Bruce laulaa mahtavalla äänellä, ja tunnelma on veitsellä leikattavaa. Sanoituksen mahtavuus korostuu, ja biisin nimeä huudettaessa huomaa taas kerran huutavansa rinnalla mukana. Pää heiluu tietenkin, mitäs luulitte?
Mahtavaa! Tällaisten biisien takia Maiden on niin hyvä. Ei käy kieltäminen tämän mahtavuutta, upean Rock In Rio version viedessä alkuperäistäkin osuneemmin potin kotiin.
Melodinen kitarakuljetus lähtee ennen neljättä minuuttia, ja McBrain rummuttaa tanakasti hienoa komppia. Soolo Gersiltä on varmaan uran paras, mahtava ja helppo rock-henkinen repäisy. Dave vetää tyypilliseen tapaansa myöskin loistavan soolon, aah kaulamikki...
Soolojen jälkeen maailman parhaisiin lukeutuva melodia, ja biisin nimeä tulee taas huudettua Brucen rinnalla. Livebiisinä kyllä yliveto!
Jälleen nopenee, säkeistö, kertosäe, takaisin alun hitaisiin tunnelmiin, ja paketissa on...



Levy oli mulle todella vaikea arvostella erilaisen ja laajan sisältönsä vuoksi. Ahdistava tunnelma nosti päätään arvostellessa ja kuunnellessa, huh, onneksi on ohi.

Iron Maiden 4,5
Piece Of Mind 4,5
Somewhere In Time 4,5
Seventh Son Of A Seventh Son 4,5
Fear Of The Dark 4

[The Trooper]

^Mun on kyllä kommentoitava osaa tuosta sun arvostelusta. Annoit Childhood's Endille ½, kun taas omasta mielestäni levyn heikoimmille vedoille Chains Of Miserylle ja Apparitionille 5 ja 4! I'm shocked

Oma mielipiteesihän tuo on, mutta kyllä oli erilainen näkemys verrattuna useimpiin arvosteluihin. Ilmeisesti mun pitää antaa vielä mahdollisuuksia noille Chainsille ja Apparitionille

[Stratocaster]

^ Mielipideasioita. Childhood´s Endiä kuunnellessa teki mieli lopettaa kokoa arviointi! Sietämätön biisi.

[Peke]

^Mun on kyllä kommentoitava osaa tuosta sun arvostelusta. Annoit Childhood's Endille ½, kun taas omasta mielestäni levyn heikoimmille vedoille Chains Of Miserylle ja Apparitionille 5 ja 4! I'm shocked

Oma mielipiteesihän tuo on, mutta kyllä oli erilainen näkemys verrattuna useimpiin arvosteluihin. Ilmeisesti mun pitää antaa vielä mahdollisuuksia noille Chainsille ja Apparitionille

Kyllä mullakin ensilukemalta tuli yllätyksellinen fiilis noista arvosanoista. Varsinkin Childhood end tomikohta on mielestäni aika hyvä säväri. Ei biisi nyt parasta maidenia ole, mutta erottuu FOTD levyltä edukseen. Minusta tuntuu, että Strato tais arvostella jotain muuta biisiä

Chains Of Misery, Apparation ja Weekend Warrior ei pitäis olla koko levyllä tai siis millään levyllä... ei täällä enää aukene sen verran on yritetty, että uskaltaa sanoa, että on yritetty

Ihan kiva, että jengi rohkeesti kertoo omat mielipiteet.... näinhän tämä homma pelaa.

Lisää hyviä arvosteluja porukat prkl

[Aces High]

Maidenin synkkä ja "pimeä levy" X-Factoryn rinnalla. Jotenkin tästä albumista tulee aina sellainen fiilis että Bruce ei olisi enään niin aktiivinen Iron Maidenin kanssa. Tämä on kenties Iron Madienin tunteikkain albumi. Minussa tämä saa aivan selvästi tunteet pintaan esimerkiksi hieman masentuneessa olossa Wasting Love ja Childhood's End tuntuvat toimivan hyvin ja pienen agrssiivisuuden tullessa Be Quick or be Dead tärähtää tuntuvasti. Kuitenkin Fear of the Dark joutuu nyt ensinmäisen arvosteluni kohteeksi.


Be Quick or be Dead 4/5

Täydellinen avaus kappale. Kuten nimikin jo kertoo , luvassa on jotain kovaa ja rankkaa. Onhan tässä pirun rankat soundit ja vokaalit. Täytyy myös heti tähän alkuun mainita , että aivan kuin Bruce olisi täynny raivoa. Mies vetäisee ääntään todellisella vihan säestyksellä. Sanatkin ovat juuri siihen sopivat. No kuitenkin biisi alkaa voimakkaalla virvelin paukutuksella johon yhtyy raskaat kitarat. Brucen räväkkä "rääkäisy" päästää itse pommin irti. Raskaat kitara ja rumpu kuviot saattelevat Brucen laulua komeasti eteenpäin. Kertosäkeeseen johdatuksessa Nickon rummut iskevät tulta ! Komppia peltiin ja raskaat kitarat jatkavat menoa tietysti Brucen laulun tahdissa. Kertosäkeen kitarat luovat pelottavan tunnelman ja Bruce käyttää ääntään "vihaisen taidokkaasti". Raskaat kitarat luovat kappaleelle loistavasti jatkoa ja rummut senkus vaan räiskii taustalla. Lähes jatkuvasti toistuvat raskaat kitarariffit ja Nicon lautaset eivät päästä kuuntelijaa kertaakaan rauhoittumaan. Pian lähtevä kitara soolo tuo lisää löylyä kiukaaseen. Rauhoittumisesta ei ole pienintä merkkiäkään. Soolon ensinmäinen osa päräyttää loistavasti nyrkin ilmaan ja siihen soolon toinen osa jatkaa komeilla venytyksillään ja tilu tilu osillaan , jotta saadan se toinenkin nyrkki sinne ilmaan. Outoa , eikä totta ?. Siitä vielä kertsi päälle , niin homma alkaa olla purkissa. Jokaiselta jäseneltä huippu suoritus .


From Here to Eternity 3/5

Mukavan houkuttelevat alkukitarat suorastaan puhuvat : " Kuuntele tämä ja rokkaa " . (Todellakin hieman rokahtava biisi mutta se ei haittaa yhtään). Loistava rumpu iskeytyy väliin ja toinen kitara tulee mukaan ja eikä kauaakaan , niin biisi lähtee kunnolla käyntiin ja Bruce alkaa laittamaan parastaan. Soundit ovat kohdallaan sekä biisi rakentuu taidokkaasti ja asiallisesti. Kertosäe sujuu loistavasti ja ryhmässä lauletut kohdat tuovat lisää sitä energiaa tähän kappaleeseen. Tässäkin tulee todistetuksi se että Brucen ääni on jälleen hieman aggressiivinen, mutta kyllähän se levylle sopii. Brucen ääni ja Kitarat kulkevat mainiosti eteenpäin samalla kuviolla ja taas mennään. Huikea kertsi jälleen jokseikin oudot sanoitukset , mutta ei anntea sen haitata. Kertosäkeen loputtua tulee ns. "lepo tauko". Samat houkuttelevat alku kitarariffit kajahtavat korville ja pian tahdittava rumpu alkaa toimia ja "pumpata" . Ja siitä se lähtee ! Helvetin armoton hevisoolo. Kyllä saa kitarankielet laulaa tässä vaiheessa. Ja jatkoa seuraa , toinen nouseva kitara iskee kuin juuri teroitettu kirves halkoon. Eipä saa kielet lepoa tässäkään kun yksi maailman kovimmista kitaristeista antaa palaa. Sooloilun loputtua kertsi alkaa jälleen soimaan ja pienet kitara taituroinnit antavat joka väliin pientä iloista ilmettä. Vielä lopuksi raskaasti vedetyt kertsin sanat ja kitara / rumpu kikkailut laittavat tämänkin rokahtavan biisin nätisti pakettiin. Todellakin , jäin hieman kaipaamaan sitä jotain..... Sellaista pientä rankempaa otetta ja iskevämpiä kitaroita. Sanoituksia olisi voinut vähän muokata mutta homma toimii näinkin ihan mainiosti .

Afraid to Shoot Strangers 5/5

Kovasti minäkin ihmettelen , että miksei tämä ole settilistalla . No kuitenkin.Todella kauniit kitarat avaavat kappaleen. Brucen rauhallinen laulu kuin laskeutuu kitaroiden päälle. Nickon rummutus "pum pum pupu pum" luo myös erään laista haikeaa tunnelmaa. Olo on kuin vaeltaisi aavikolla. Tosin aika pitkäksi on venytetty tämä rauhallinen alku , mutta se ei todellakaan ole mikään miinus puoli ! Mitä pidempi tämä intro tässä on kitaroineen , rumpuineen ja rauhallisen vokaaleineen , niin sitä tunnelmallisempaa biisitä syntyy. Noin 2 minuuttia ja 43 sekuntia kun on kuunneltu rauhoittavaa ja kaunista introa , niin pamahtaa. Iron Maidenin kauneimmat kitara riffit pääsevät valloilleen. Kyllä tämän jos livenä pääsisi kuulemaan , niin olisi siinä tippa herkästi linssissä . Rauhallinen rummutuskaan ei petä. Se toimii todella hyvin kauniin kitaran kanssa. Noin kohdassa 3:43 biisin rankin kohta pääsee valloilleen. Laukkaava rumpukomppi lautaseen lähtee vauhtiin ja menevän puolinen kitarariffi puhuu jo puolsetaan. Kitarat kuulostavat hiukan Powerslave albumin kamalta. Rankanpuolinen kitarasooloilu antaa mukavaa lisäpotkua menevään kohtaan ja sen taustalla Nicon tuttu Laukkakomppi vetää kyllä hiljaiseksi. Mahtavaa . Siitä sitten lähtevät jälleen toiset taitavat kitarat peliin. Tulee tästäkin riffistä taas jotain mieleen ja tällä kerralla se on pommikoneiden ilmahyökkäys . "Afraid ! Afraid to Shoot Stranges !" Brucen mukaan tuleva ääni sanoo ja biisi jatkuu samaan malliin , eli kovaa kitaraa ja lautas komppia. Ja taas sitä laitetaan sooloa peliin. Kovat soundit ja nopeus pitävät Soolon kurissa. Kitarasoolon loputtua sama alusta tuttu kaunis kitarariffi alkaa jammailla. Myös Nickon rummutus rauhoittuu ja siitä viimeiset "Afraid to Shoot Strangers" puheet vedetään. Homma on siis paketissa. Omasta mielestä tämä on Maidein paras kappale.Kaunista kitara taiturointia ja sitähän Iron Maiden yleensä on.

Fear is the Key 2/5

Pelottavan nimensä mukaisesti alun rummutusten jälkeen aavemainen kitara aloittaa. Eipä kauaakaan kun toinen kitara venyttäytyy mukaan. Siitä peruskomppia räiskivä Nicko jatkaa ja pieni rokahtava kitara riffi pyörähtää käyntiin. Tasaisesti jatkuva rumpukomppi ja kitarariffi antavat tilaa Brucen äänelle. Ehkä tämä nyt on hieman liian rokahtava kappale eikä tämä nyt olisi niin hyvin sopinyt tälle albumille. Mutta kohdassa 0:52 tulee se perus Maiden kohta. Rumpukomppia lautaseen ja hienoja "Kitaravetoja". Brucen lauluääni kyllä sopii kyseiseen biisin ja kohtaan , mutta mies kuulostaa aivan uupuneelta , väsyneeltä ja kyllästyneeltä. Tämäkin biisi tuo hieman mieleen Powerslave albumin Kitaroista ja Vokaaleista. Siirrytään kohtaan 2:26. Lauletaan että " Fear is the Key.." ja kitarat kuin vastaavat Brucen lauluun. Sen jälkeen tapahtuu kotain aivan kamalaa. Kitarat kuin rääkyisivät tuskasta ja raskas komppi vain talloo niiden päälle ( on minullakin ajatukset ). Onneksi sitten tapahtuu edes jonkin näköinen pelastus biisille. Kohdasta 3:09 lähtevä kitara taitoilu saa settiin edes jotain tolkkua. Hieno riffittelyähän tuo on. Mutta sen loputtua , aarrgghh , eikä. Vokaalit Bruce laulaa huonosti ja muutenkin kohta on hyvin ahdistava. Brucen rääkäisytkin lisäävät vain inhaa oloa. tämän loputtua perus riffi ja komppi alkavat uudestaan. Aivan kuin tämä olisi joku sukellus pimeyteen. Biisi ei ole oikein minun makuuni. Kuten jo sanoin. Tämä on Ahdistava....

Childhood's End 4/5

Alun avautuvat kitarat luovat eräänlaisen tilaisuuden avautumiselle. Ne ovat täynnä tunteita ja sitten ne katoavat. Nopeat rummut pärähtelevät ja hienot kitarat lisäävät tunnelmaa. Kuin olisi jossain vanhassa kylässä jossa on kasvanut lapsuutensa ja nyt se olisi tuhottu. Bruce laulaa myös siihen sävyyn että tunnelma ei katoa mihinkään vaan pysyy tummana ja harmaana. Lyriikoissa kuullaan kurjuutta esimerkiksi tuskaa , pelkoa ja nälänhätää. Aiheesta huolimatta lyriikat ovat vallan mainiot. Kohdassa 2:14 lähtee lisävoimaa kappaleeseen hyvällä kompilla ja pian onkin aika soololle. Harmivaan että soolo ei ole mikään mieleenjäävä eikä järin kummoinen. Ehkä hieman ylivilkas tämän kaltaiseen synkään kappaleeseen. Mutta kaikenkaikkiaan tämä kyseinen kappale yltää minulla tämän albumin top3:seen Afraid to Shoot Strangers:in ja Fear of the Dark:in kanssa. Synkkä levy , synkkä biisi.

Wasting Love 3/5

Kappaleen nimestä voikin jo arvailla että millainen tekele on kyseessä. Lempeät kitarat ja hidas rumpukomppi pauhaavat eteenpäin hyvällä soundilla. Pian rummut vaikenevat ja riffi vaihtuu satunnaiseen melodiaan. Bruce tulee mukaan ja laulaa juuri todella taidokkaasti kitaramelodian päälle. Nickon virvelin merkistä kitarat muuttuvat hieman raskaimmiksi ja Bruce alkaa laulamaan pikkaisen vihaisella sävyllä. Brucen "Wasting Love !" huuto saa kyllä ihon kananlihalle. On se nyt sen verran taidolla tehty . Musiikki taas rauhoittuu ja lempeä kitara sekä hitaat rummut tietävät tehtävänsä. Bruce jatkaa taas hieman raskaalla äänellään ja meno on taas lievästi kovempaa. Tässä vaiheessa tulee jälleen tuo sama alku riffi , mikä onkin aika yleistä Fear of the Dark albumilla. Tällä kertaa kitarasoolo on juuri sopiva tähän kappaleeseen kun taas Childhood's Endissä. Kertosäe on kovinta luokkaa jälleen ja Bruce hoitaa vokaalit taidolla kotiin. Pikaisista temmon ja tyylin vaihdoksista biisi on Ok tavaraa ja sopii täydellisesti luodusti hieman masentuneeseenkin olotilaan. Eräänä miinus puolena mainittakoon , että tämä on hieman yksipuolinen , vaikka tässä onkin niitä temmon vaihdoksia. Tietysti se saattaisi pilata tunnelmaa , jos tässä olisi jotain .......No joo jätän asian tähän enkä ala mitään voikuttelemaan biisien tyyleistä .

The Fugitive 4/5

Hyvin raskaat rummut ja kitarar aloittavat biisin välittömästi. Ei enään ajatustakaan Wasting Lovesta ja sen rauhallisuudesta . Hetkeksi kuitenkin biisi löysentää otettaan ja antaa "haalean" kitaran soida. Raskas rynkytys kuitenkin iskeytyy piakkoin päälle ja sama alku linja jatkuu. Seuraa toinen löysentämis kohta jossa tällä kertaa kauniin kitaran saattelemana tulee Brucen ääni. Kitarat vaihtuvat tyyliltään ja rummut tulevat mukaan. Biisin kulku on alkanut todella hyvin ja rakentavasti. Hyvällä Riffillä ja Brucen hämmentävällä äänellä jatketaan tuohon kertosäkeeseen asti. Kertosäkeessä toimitaan kuin hissi. Noussaan ja lasketaan ( Nämä ovat näitä Juhan juttuja ). Erityisesti korvaan iskee kertosäkeen rumputyöskentely. Täytyy tässä jälleen todeta , että on se Nicko ihmeellinen kaveri. Todella iskevät rummutukset kertsissä. Kertsin jälkeen lähdemme taas Brucen ihmeellisen äänen matkalle. Taitoa ja kovutta koko ääni. Ei tähän pysty kukaan muu. Jälleen sama kuvio toistuu ja kitarat saattelevat laulun kertosäkeeseen , josta lähtee täyttä terästä ja metallia oleva kitarasoolo. Jälleen soolo on sitä täyttä tavaraa , eikä se jätä ketään kylmäksi. Kohdasta 3:38 lähtee aina myös rautainen Paulin aikainen kohta josta piakkoin tärähtää Blazen aikainen kitarasoolo. Vielä kerran kovaakin kovempi kertosäe , joka puserretaan oikein täysillä ja kunnialla. Lienee kertosäe yksi tämän levyn kovimmista . Aika rankka tekele tämäkin. Ei tästä myöskään löydä oikein mitään huonoakaan.

Chains of Misery 3/5

Mainiot Virvelin mäiskinnät polkaisevat kappaleen käyntiin ja siihen tarttuu ihan kelpo heviriffi. Bruce alkaa laulamaan tyypillisellä tämän albumin äänellään ja biisi jatkaa kulkuaan etiäppäin. Jonkin aikaa pauhatessaan tulee mukaan kiemurteleva kitara ja Bruce alkaa laulamaan sen mukaisesti ja johan se kertosäe siinä edessä häämöttää. Ja sitten "Chains of Misery" kuorossa huudettuna tuo sitä oikeaa äijä tunnelmaa . Tästä jatketaan tutun riffin ja kompin voimalla. Aika lailla tässäkin on tätä samaa toistuvaa kuviota ja sanat. Sanat !. Lyriikat ovat ihan mielettömän hyvät. Kohdan 1:52 lähtevä kitarasoolo aloittaa lähtönsä juuti sopivasta kohdasta. Brucen äänenkäyttö vielä siinä alussa on aivan käsittämätöntä. Mutta itse soolo tuo mukavasti sen sopivan määrän piristystä kappaleeseen. Eipä kauaakaan kun soolo on vedetty , niin kuullan vielä ne yhdet äijämäiset "Chains of Misery !" huudot. Biisi on muuten ihan okei mutta aikalailla samantoistoa. Myös enempi hyviä ja mieleenjääviä kitarariffejä olisi voinut tämä tuoda mukanaan.

The Apparition 1/5

Jälleen alku alkaa virvelin pamahduksesta. Bruce ja kitarat lyöttäytyvät ikävästi päällekkäin ja se on aika ankeaa. Rokahtava ja liian iloisuus eivät yhtään sovi tähän. Kaikenlisäksi tämäkin on aika lailla sellaista saman löpertämistä. Tätä samaa löntystelemistä jatkaen päädymme kohtaan josta syttyy kitarasoolo. Alku osa soolosta on ihan menevää ja kuunneltavaa, mutta loppujen lopuksi kokosoolo ei jaksa pitää biisiä kunnolla hengissä. Soolon päätyttyä alkaa jälleen se sama löntystly. Tämä jää aivan selvästi muiden albumien biisien varjoon ja hyvä että sinne jääkin. Tämä vain ei jaksa sytyttää. Jos tästä nyt jotain hyvää keksisi , niin Nickon rumpu työskentely. No joo , tämä on minun mielestä sellainen täytebiisi.

Judas be my Guide 5/5

No nyt jo kuulostaa paljon paremmalta. Heti alkuun kitarat jotka tuovat mieleen kuun , mikä paljastuu pilvien takaa. Nopeasti biisi lähtee käyntiin täydellä energialla ja hienoilla kitaroilla. Bruce ei laulaja taitojaan säästele , vaan antaa palaa aivan täysillä. Hyvän riffin , taidokkaan rummutuksen säestyksellä syöksytään ekaan kertosäkeeseen. Kertosäe on todellakin täynnä sitä energiaa ja voimaa. Tätä voisi verrata Seventh Son albumin Only the Good Die Young kappaleeseen. molemmat ovat nopeita ja hyviä riffeiltään. No kuitenkin pysytään nyt tässä ja tämän kitarsoolossa. Sen ensinmäinen osa lähtee tyylikkäästi suoraan kertosäkeestä. jatkuva osa on tehty varmasti huolella koska se potkii aiva täysillä. Nämä eivät ole mitä vain sooloja , vaan nämä kyllä antavat enemmän. Hamri vain että tämä biisi ei ole kovin pitkä. Mutta tämä kyllä silti nappasi viisi pistettä viidestä. Ei mitään huonoa.

Weekend Warrior 3/5

Todella rokahtava biisi ja hyvä sellainenkin. Tuo aluksi mieleen helposti legendaarisen AC/DC:n. Biisin kulku on oikein mukava ja rytmikäs. Erityisesti pidän tässä Brucen äänestä ja Kitara Soundeista. Sanat tässä nyt ei vain oikein iske. Rauhalliset kohdat antavat juuri sopivasti hetkellistä lepoa kunnes taas pärähtää. Ensinmäinen kitarasoolo on myös biisin tapaisesti omasta mielestä rokahtava. Sitten väliin hyvin Melodinen kohta , josta lähtee jatkoa soololle. Tämä nyt on hiukkasen enempi hevialaa mielestäni. tilutilutilutilutilu. Kyllähän tämä iskee.

Fear of the Dark 5/5

Tämä on legendaa. Livenä varmasti parasta. Alussa hämmentävät kitarat ja Brucen hiljainen ääni tekevät tunnelmasta juuri oikeanlaisen. Sanoitukset ovat tässä kappaleessa Iron Maidenin parhaimmistoa. Kun alkua on käyty läpi niin pärähtää semmoinen riffi ilmoille , että löysät jo putoaa joukosta. "Fear of the Dark !" kertosäe ei ikinä petä. Se kestää aina. Musiikillisesti ja sävellykselliseti Taidokkain koko Fear of the Dark levyltä. Kitara sooloa lukuun ottamatta. Koko biisin ajan kappaleessa on ainakin minulla eräänlainen tumma ja pelokas tunnelma päällä. Sen tekevät kaikki tämän kappaleen kitarariffit , tosi kovat rumpukompit sekä Basso kuvio ja Brucen äänen käyttö. Kaikkien aikojen parhaimpia hevibiisejä.

[Stratocaster]

^ Hieno arvostelu, kuten odotinkin. Miehen ekaksi varsinaiseksi arvosteluksia todella hieno. Mukavaa että oot ruvennut kirjoittelemaan!

Childhood´s Endin arvosteluniko täällä nyt kansaa kohahduttaa.
Hoho. Se on mielestäni niin turha biisi, että en toiste kuuntele kokonaan.
Peke haukkui Chainsia, Apparitionia ja WW:tä. Mitä turhaan, ne ovat kaikki hyviä biisejä. Mutta FOTD on kumminkin vanhaan Maidenin tasoon niin paljon kehnompaa. Jos ajatellaan Seventhin ja SIT:in asettamia standardeja, tältä levyltä vain Fear Of The Dark yltäisi surullista kyllä mukaan. Mä kumminkin yritin löytää paljon positiivista.

FOTD oli mulle henkilökohtaisesti tosi vaikee arvostella. Levyn synkkä tunnelma varjosti tosi paljon, ja kun kirjotin käsinkin osaa siitä, se toi erilaista tunnelmaa. Kun kirjoitan arvostelua, annan tekstin tulla suoraan sydämestä, keskityn vain musiikiin. Tämä albumi sisältää niin paljon biisejä, ja vielä niin erilaisia, että en saanut siitä yhtä pitkää ja selkeää Piece Of Mindin vastaavaan verrattuna. Toivottavasti annatte kritiikkiä paljon, siitä oppii.
Arvostelujen kirjoittaminen on mahtavaa, ja lisää on tulossa. Ongelma on vaan se että omistan aika pienen osan Maidenin albumeista, joten luonnollisesti muiden arvostelu on hankalampaa. No, eiköhän tilanne korjaannu kun heavy-pukki repii kontistaan toivottavasti vähän rahaakin ihan vaan levyjä silmälläpitäen.

[Jimmy Harris]

Minä en levyarvosteluita osaa kirjoittaa, mutta sanonpa lyhyen mielipiteen. FOTD kuuluu suosikkilevyjeni joukkoon, vaikka tässä levyssä täytebiisit pudottavatkin vähän arvosanaa.

From Here to Eternity, Chains of Misery, The Apparition ja Weekend Warrior olisi voitu jättää pois. 8 biisillä tämä olisi noussut Maidenin levyjen top-3:n joukkoon. Tällä hetkellä se on sijalla 6 omalla listallani.