NightTrain wrote: ↑Fri Sep 29, 2023 19:31Vähän harmittaa yhä tuo verkkaisempi julkaisutahti, vaikka ymmärtäähän sen toki. Nykyään yhden analysoimiseen menee melkein se puoli vuotta ja alkupään erikoisjaksot (peto herää, Steve-spesiaalit jne) ovat harvassa. Niitä on snadi ikävä, vaikka levyanalyysit se varsinainen pihvi onkin.
Joo, tämä on kyllä jonkinsortin "ongelma", johon ei ole keksitty vielä ratkaisua Toisaalta ei haluaisi alkaa hutiloimaan biisianalyysien kanssa, mutta kun monet albumit ovat niin massiivisia paketteja, niin käsittely venyy nykytahdilla kuukausien mittaiseksi. Juuri noita erikoisjaksoja olisi tosi hauska tehdä useammin. Käytännössä tämä on nykyarjessa maksimi panostus podin tekemiseen, joten vähän pattitilanne päässyt syntymään. Katsotaan mitä tuleman pitää, mutta ainakin nyt Dance of Death mennään tutulla kaavalla!
Ja Brucen soolo tulee varmasti tarkempaan käsittelyyn alkuvuodesta. Ehkä jopa "kevätkauden" analyysilevyksi? Joka tapauksessa levyä ja keikkoja odotellaan erittäin innolla.
Viikonloppusoturit wrote: ↑Tue Oct 03, 2023 10:41
Joo, tämä on kyllä jonkinsortin "ongelma", johon ei ole keksitty vielä ratkaisua Toisaalta ei haluaisi alkaa hutiloimaan biisianalyysien kanssa, mutta kun monet albumit ovat niin massiivisia paketteja, niin käsittely venyy nykytahdilla kuukausien mittaiseksi. Juuri noita erikoisjaksoja olisi tosi hauska tehdä useammin. Käytännössä tämä on nykyarjessa maksimi panostus podin tekemiseen, joten vähän pattitilanne päässyt syntymään. Katsotaan mitä tuleman pitää, mutta ainakin nyt Dance of Death mennään tutulla kaavalla!
Ja Brucen soolo tulee varmasti tarkempaan käsittelyyn alkuvuodesta. Ehkä jopa "kevätkauden" analyysilevyksi? Joka tapauksessa levyä ja keikkoja odotellaan erittäin innolla.
Ei tulisi mieleenkään ehdottaa että levyanalyysikaavaa tulisi muuttaa vähemmän syvälliseen suuntaan. Kyllä ne ovat mielestäni podcastinne sydän (No Prayer For The Dying -analyysit nevö foget). Ehkä noita tuotantokausia voisi pidentää tuosta n. puolesta vuodesta parilla kuulla jotta jäisi tilaa enempi myös spessujaksoille nykyisellä julkaisutahdillakin?
EDIT. Niin ja todellakin, mikäli ensi kevään analyysilevystä järjestettäisiin äänestys, lähtisi täältä ääni Mandrake-projektille!
Jaahas. Siellä on nyt tuoretta jakso aiheena Rautaneito.com. En ole vielä itse ehtinyt kuunnella, mutta tämä on hyvä asia.
Olen tässä keväällä kuunnellut reilut 40 jaksoa tuota kanadalaista vastinetta, Talking Maiden -podcastia. Alkuun ajattelin että hetkinen, näähän juo olutta ja jauhaa Maidenista, analysoi levyjä ja mitä ikinä. Johtopäätös: täältähän ne Teron ja Henkan hyväkkäät on varastanu koko konseptin! Ehkäpä. Mutta Viikonloppusoturit vaan pesee perseensä noilla kanadalaisialla joka osa-alueella. Yleinen yleisanti (ja tähän ei vaikuta kieli, olen englannissa ns. tasoa "converstational"), musiikillinen tietämys ja näkemys, jaksojen editointi (Talking Maidenista ei sää välillä puheesta selvää kun taas musiikkiklipit räjäyttää kaiuttimet), huumori, analyysien syvällisyys. Kaikki on parempaa.
Nykyisellä julkaisutahdilla olen alkanut varautumaan siihen että podcast ei välttämättä selviä maaliin, jos maalina pitää esim. kaikkien studiolevyn läpikäymistä; tämänhän Talkin Maiden siis teki. Mutta eipä se ole niin justiinsa. Jokaista jaksoa kuunnellaan ns. muna kovana ja soturien saavutukset ovat jo tähän asti kiistattomat.
Ja vanhat jaksot kestävät uudelleenkuunteluakin. NPFTD-analyysit nevö föget.
Last edited by NightTrain on Wed May 29, 2024 0:32, edited 1 time in total.
Käsittämätöntä! Minulla on tänne edelleen toimivat tunnarit ja salasanankin muistin. Pakko oli kirjautua kun Viikonloppusoturit podi on läpi kuunneltu ja kun Rautaneito oli aiheena, niin puhalletaan nyt yhdessä henkeä tänne.
Minä olen jo vanha (+50) äijäkääppä, mutta toisaalta näkökulmaa Maideniin jo 80-luvun alkupuolelta. Muistan kossina selanneeni Anttilan levyhyllyjä ja siellä oli sekä nimikkoalbumi että Killers. Katselin vain että on varmaan hurjaa musaa kun kannessa on niin saatanan ruma kummitus. Vuosi pari eteenpäin ja ostin Number of the Beastin, eikä sen jälkeen ole Maiden irti päästänyt. No, 90-luku oli surullista aikaa, mutta Smith/Dickinson paluu ja todella hieno Brave New World albumi toivat Itä-Lontoon raikulipojat takaisin maailmankartalle.
Minulle parasta Maidenia on (kasariteininä yllätys, yllätys) Somewhere in Time ja Seventh Son of a Seventh Son sekä Di'Annon aikainen debyytti. 2000-luvun tähdet ovat aiemmin mainittu Brave New World ja AMOLAD.
Toivotaan pitkää ikää sekä Rautaneito-foorumille että Viikonloppusoturit podcastille.
Toisaalta ei haluaisi alkaa hutiloimaan biisianalyysien kanssa, mutta kun monet albumit ovat niin massiivisia paketteja, niin käsittely venyy nykytahdilla kuukausien mittaiseksi. Juuri noita erikoisjaksoja olisi tosi hauska tehdä useammin. Käytännössä tämä on nykyarjessa maksimi panostus podin tekemiseen, joten vähän pattitilanne päässyt syntymään. Katsotaan mitä tuleman pitää, mutta ainakin nyt Dance of Death mennään tutulla kaavalla! 