Viikonloppusoturit -podcast

[Viikonloppusoturit]

Viikonloppusoturit-podcast on paljon itsellekin taas tuonut tärkeintä bändiä lähelle ja omalla tavallaan vienyt sinne omaan maailmaan, mistä puuttuvat kaikki tosi elämän murheet. Keep rockin´

Lämmin kiitos! Maiden todentotta on oma maailmansa, johon on helppo uppoutua. Podcastin teko on toiminut ihan samalla tavalla meillekin, joten on todella mieltä lämmittävää kuulla, että joku muukin on saanut vastaavaa irti. Ehkä erityisesti näinä aikoina kaipaa jotain mikä ei lähtökohtaisesti masenna ja vituta.

[Euronymous]

Lupaus No Prayer for the Dyingista oli ilahduttava uutinen Itse olen löytänyt tämän podcastin myötä uudelleen A Matter of Life and Deathin. Mulle tämä on tosi tärkeä levy, sillä se oli ensimmäinen, joka ilmestyi oman fanituksen alettua. Tätä myös mainostettiin lehdissä ja muissa medioissa tosi paljon, mikä kiinnitti oman huomioni silloin 9-vuotiaana. Loistava levy, eikä tunnu missään vaiheessa liian pitkältä! Toki mää tykkään myös No Prayer for the Dyingista, niin en tiedä miten tieteellisesti pitäviä mun mielipiteet on Vanhat huippukohdat ovat säilyneet eli Brighter Than ja Benjamin Breeg, ja uusia huippukohtia löytyi mm. Lord of Lightin half-time fiilistely ja jopa Legacyn loppuosa. Tästä toivoisin syväluotaavaa analyysia Akaasian Aukion poijjiilta!

[Viikonloppusoturit]

Laitetaan toiveiden tynnyriin ja katsotaan mitä sieltä ulos putkahtaa. Kyllä kai hyvä tavoite olisi käydä hiljalleen läpi koko diskografia, mutta hommat ajelehtii sen verran omalla painollaan eteenpäin, että aikatauluun en uskalla ottaa kantaa.

Uskon että No Prayerista tulee hyvin mielenkiintoinen kokonaisuus. Levy on Maidenin ison tarinankaaren kannalta paljon merkittävämpi palanen kuin "se paska levy", jona tuo usein (sinänsä perustellusti) sivuutetaan. Rankkaan Maiden-nörtteilyyn levy tarjoaa erittäin hedelmällistä matskua.

[Euronymous]

Enpä voisi olla enempää samaa mieltä! Uutta jaksoa odotellessa

[Viikonloppusoturit]

Nostellaas tätä vähän. No Prayer for the Dying -kokonaisuus venähti lopulta kahdeksan jakson mittaiseksi, mutta so not. Huomenna 16.4. julkaistavassa jaksossa käsittelyssä on Maidenin livejulkaisut, sellaisella ehkä vähän laajemmalla ja pinnallisemmalla katsauksella julkaisujen koko tarjontaan. Siitä jatketaan "unelmien settilistan" kautta ensimmäiseen yhteen henkilöön keskittyvään jaksokokonaisuuteen, jonka päähenkilönä on itseoikeutetusti Steve Harris. Saimme houkuteltua pari kotimaista basistia hieman eri sukupolvista mukaan keskusteluun, joten rankkaa basismia on lähiviikkoina luvassa!

[Euronymous]

Huh, vähän alkoi jo uuvuttaa No Prayer -analyysi, mutta ehkäpä sen pituus oli ihan perusteltu Innolla odottelen uusia teemajaksoja!

[Viikonloppusoturit]

Pikaiset ja "reaaliaikaiset" fiiliksemme Belsassarin pidoista:

https://open.spotify.com/episode/2zTVuN ... l_branch=1

Kytättiin siis eilen klo 20.00 julkistusta ja saatiin kommentit ja fiilikset livenä talteen.

Noin muuten on tarkoitus pitää keskikesän ajan taukoa ja jatkaa syksyllä uusin aihein ja vierain – mahdollisesti jopa uunituoretta Iron Maiden -levyä ruotien. Jännittävää!

[BlackBart]

Kiitos tästä podcast-jaksosta! Hyvää vaihtelua perinteiseen ohjelmaanne tällaiset livereaktiot.

[Make#34]

Parhaimpia podcastejä ikinä.
Seuraavaa jaksoa odottee vesikielellä ja äijillä hemmetin kova tatsi hommaan.
Kiitoksia Äijät

[Viikonloppusoturit]

Lämmin kiitos kommenteista! Mielettömän hienoa lukea tällaisia. Ja niinhän siinä kävi, että syksyn suunnitelmat meni uusiksi, mutta mikäpäs siinä. Syylliselle eli uudelle Maiden-levylle on helppo antaa anteeksi.

[Viikonloppusoturit]

Senjutsu-fiilikset melko tuoreeltaan eli tältä iltapäivältä:

https://open.spotify.com/episode/6PqJVs ... GZU5H_1ZhQ

Jaksossa yleistä kommentointia levystä sekä nopeat biisikohtaiset kommentit. Kyllähän tässä hiipivän (2000-luvun) klassikon aineksia on, eikä tarvitse Maidenin ystävänä ainakaan hävetä tai kärsiä.

[Viikonloppusoturit]

11 viikkoa siinä meni, mutta Senjutsu on viimein pureskeltu palasiksi: https://open.spotify.com/episode/0sHN7u ... 292a5f4f0c

Käytän tätä topickia myös mainostamiseen, eli 15.1.2022 Kallion On the Rockissa järjestetään Viikonloppusoturit-klubi! Konsepti on niinkin monimutkainen kuin soittaa Maidenia koko ilta, sekä omia nostoja että tietysti paikalle saapuvien toiveita. Mahdollisesti jotain muutakin erikoisohjelmaa on luvassa. Tapahtuma on maksuton. Fb-tapahtuma saadaan varmaan langoille jossain kohtaa, jolloin myös tarkempi aikataulu tarkentuu, mutta sinne vain paikalle bailaamaan Maidenin ja oluen merkeissä, vaikkei podcast kiinnostaisikaan!

[Viikonloppusoturit]

Uusi kausi starttailtu, ja aiheena on tällä erää Maidenin debyyttilevy. Huterahkolla aasinsillalla kutsuttiin Kai Hahto ja Otto Luotonen mukaan keskustelemaan Clive Burrista ja rumpujen soitosta noin ylipäätään. Kundeilta tuli kyllä äärimmäisen mielenkiintoisia huomioita, jotka aukesivat hyvin myös näin ei-rumpalille: https://open.spotify.com/episode/61L5ax ... =copy-link

Klubitapahtuma tietysti siirtyi eikä uutta päivämäärää ole vielä päätetty. Edelleen työlistalla on myös tehdä jakso organisoidummasta fanitoiminnasta Suomessa eli käytännössä Rautaneidosta, mutta ajankohta voi mennä vielä pitkällekin tulevaan. Tuntuu että kun tämän Maiden-matopurkin avasi niin aiheita tursuilee joka tuutista enemmän kuin ehtii käsitellä.

[NightTrain]

En usko että itselläni on hirveästi ojennettavana sellaista palautetta tästä podista, mitä ei olisi ohjelmassa luetuissakin kuulijapalautteissa paremmin ilmaistu.

Mut on tää kova. Edelleen.

Muut kuuntelemani podcastit ovat lähinnä sivukorvalla kuunneltua ajankulua, mutta Viikonloppusotureita tulee mehusteltua ja kuunneltua ajan kanssa ja nautiskellen. Koska contentin määrä on rajallista, ei tätä melkein aina edes raaski kuunnella heti. Usein tulee itse "hamstrattua" muutama episodi ns. pahan päivän varalle (nytkin kymmenkunta jaksoa).

Senjutsu oli ihan OK levy nyky-Maidenin kontekstissa, mutta ennemmin kuunteli noita Teron ja Henkan analyysejä levystä. Niihin onkin ehkä käytetty henk koht enemmän aikaa kuin itse levyyn.

Vaikka en osaa asiaa yksityiskohtaisemmin avata, tulee Viikonloppusotureista mieleen vanhat hyvä radio-ohjelmat, jostain 90-luvulta Radio Mafian ja ehkä varhaisen YleXän ajalta. Jotain samaa sointua tapailee sielussani kuin esim. joku Metalliliitto mitä tuli kuunneltua muna kovana c-kasettimankalla nauhotellen 2000-luvun taitteessa.

[Viikonloppusoturit]

Vaikka en osaa asiaa yksityiskohtaisemmin avata, tulee Viikonloppusotureista mieleen vanhat hyvä radio-ohjelmat, jostain 90-luvulta Radio Mafian ja ehkä varhaisen YleXän ajalta. Jotain samaa sointua tapailee sielussani kuin esim. joku Metalliliitto mitä tuli kuunneltua muna kovana c-kasettimankalla nauhotellen 2000-luvun taitteessa.

Kiitokset mukavista sanoista! En nyt lähtisi Metalliliittoon vertaamaan tätä puuhastelua, mutta palaute tuntuu siinä mielessä oikein hyvältä, että kirjaamattomana tavoitteenamme on alusta lähtien ollut tehdä "oikeaa" ohjelmaa, ei pelkkää turhanpäiväistä lätinää. Tarkoitan tällä sitä, että käytetään esimerkiksi muitakin lähteitä kuin Stetson-Harrison instituuttia ja mutu-tuntumaa, ja että jokaisessa jaksossa olisi kovallekin Maiden-diggarille edes yksi uusi näkökulma tai parhaassa tapauksessa jopa joku pieni uusi tiedonjyvänen. Tuskin tässä on joka kerta onnistuttu, mutta yritys on ollut kova.

[NightTrain]

Kiitokset mukavista sanoista! En nyt lähtisi Metalliliittoon vertaamaan tätä puuhastelua, mutta palaute tuntuu siinä mielessä oikein hyvältä, että kirjaamattomana tavoitteenamme on alusta lähtien ollut tehdä "oikeaa" ohjelmaa, ei pelkkää turhanpäiväistä lätinää. Tarkoitan tällä sitä, että käytetään esimerkiksi muitakin lähteitä kuin Stetson-Harrison instituuttia ja mutu-tuntumaa, ja että jokaisessa jaksossa olisi kovallekin Maiden-diggarille edes yksi uusi näkökulma tai parhaassa tapauksessa jopa joku pieni uusi tiedonjyvänen. Tuskin tässä on joka kerta onnistuttu, mutta yritys on ollut kova.

Tarkoituksena ei ollutkaan [vielä] vertailla aikaansaannoksianne instituutiona Metalliliittoon, mutta henk. koht. kuuntelukokemuksessa on paljon samaa. Omissa kirjoissani ei paljon tästä isompaa tunnustusta edes löydy.

[Laksatiivi-Eetu]

Nostetaas Viikonloppusotureita.

Tero ja Henkka ovat tehneet kohta jo sata jaksoa herkuttelua Maidenista. Kiitos joka jaksosta, kaikki on tullut ilolla kuunneltua. Kesän ajan käynnissä on äänestys top 10 -Maiden ralleista, joka sellaisenaan on toki silkkaa hulluutta, mutta tulipahan tehtyä.

https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIp ... g/viewform

Yllättävä on oma tulos ilman kikkailua. Olisko kiva kuulla oma top 10 keikkasetissä, tuskin. Kuultu turhan usein livenä. Entä oma top 20? Varmasti

Top 10 julkaisujärjestyksessä:
Phantom of the Opera
Wrathchild
Purgatory
Hallowed Be Thy Name
Revelations
Aces High
Powerslave
Rime of the Ancient Mariner
Infinite Dreams
The Wicker Man

Seuraavat 10, jotka putosivat nipin napin:
The Ides of March
The Number of the Beast
22 Acacia Avenue
Where Eagles Dare
Moonchild
Sign of the Cross
The Clansman
Montsegur
The Writing on the Wall

Mitään erikoisuuksia en tässä hakenut. Moni kova tykitys jäi rannalle. Alkupään albumit rohmusivat 80% paikoista ja yksi kovimmista albumeista eli Somewhere in Time jäi tyystin ilman mainintoja. Aika jännä tulos. Jos jaksatte jakaa omia suosikkejanne, kiinnostaisi kyllä katsella.

[Tumppa]

Ihan fiiliksen mukaan tuli mentyä liikoja ajattelematta:

Caught Somewhere in Time - nykyisellä kiertueella ehkä vähän vaikutusta, mutta onhan tämä pirun kova ralli ja avausbiisi huippulevylle
Hallowed Be Thy Name - täydellinen biisi
Hell on Earth - ei varmaan aina top-10:ssä olisi, mutta sellainen veisu, jota voi kuunnella milloin vaan
Infinite Dreams - yksi parhaita Maiden-lauluja
Murders in the Rue Morgue - hauska soittaa kitaralla ja hyviä muistoja
Only the Good Die Young - ollut kestosuosikkeja pitkään
Powerslave - klassikko
The Longest Day - tätä tuli kuunneltua joskus paljon ja tykkään tunnelmasta
The Man of Sorrows - monet varmaan pitävät meikäläistä hulluna, mutta omasta mielestäni aivan huippubiisi!
The Trooper - eka biisi, jonka opettelin kitaralla ja onhan tämä vaan toimiva pläjäys

Kyllähän Maidenilla noita huippubiisejä riittää ja vaikea oli jättää esim. Flight of Icarus, Seventh Son jne. pois. Tällaiset valinnat tällä kertaa, huomenna olisi ehkä erilaiset.

[Pertti Keinonen]

Raapaisin kans oman listan menemään, vaikka tämä on periaatteessa ihan mahdoton tehtävä jo senkin takia, että huomenna aamulla lista on vaihtunut. Mulle tärkeää on myös kyseisen biisin henkilökohtaisesti parhain versio, jonka tuohon laitoin muutamalla kommentilla höystettynä. Huomion arvoista on, että mukaan ei mahtunut muita kuin 80-luvulla julkaistuja biisejä. Suurimmasta osasta tykkään vielä liveversiona enemmän. Ja karmea sarja jäi kokonaan pois kuten esim. Hallowed, Aces High, Revelations, 23:58, Alex the Great ja 100 muuta. Ihan pumpusta ottaa

1. Caught Somewhere in Time - studioversio. Paras Maiden albumien avaus, joka yhdessä kansitaiteen kanssa kantaa tunnelmallaan koko levyn.
2. Murders in the Rue Morgue - Live in Hammersmith 1984, joka löytyy Running Free maxi sinkun B-puolena. Tässä on sitä alkuaikojen Maiden tunnelmaa ja meininkiä.
3. Phantom of the Opera - Live After Death versio, jossa kaksi kitaristia panevat parasta pöytään nuoruuden innolla ja mixaus on tehty niin, että niistä saa hienosti selvää. Soundeissa ei mussua (Shirley & Harris) eikä mussuttajia (Gers).
4. Powerslave - tästäkin liveversio hakkaa studioversion, mutta vain niukasti. Täydellinen biisi. Sisältää ehkä Maidenin biisien kautta aikojen parhaimman soolon, jonka Adrian raapaisi pikkukankkusessa ykkösellä sisään.
5. Remember Tomorrow - Live in Ullevi 2005 versio on aivan käsittämätön!
6. Rime of the Ancient Mariner - Flight 666 live versio, jossa muhkeat soundit ja meininki kohdallaan.
7. Running Free - Live After Death pitkä alkuperäinen runkkuversio yleisön huudatuksineen ja jamitteluineen. Suora aloitus edellisen biisin loputtua. Paras keikan lopetusbiisi ever. Dickinson pitelee Long Beachin yleisöä hienosti hyppysissään. Kopteribasso. Kertsin taustamylvinnät. Tästä kaikki alkoi itsellä, joten varsin iso merkitys henkilökohtaisesti. Lopuksi Harrisin hyppy rumpukorokkeelta ja pyrot Eddien silmistä - avot!
8. The Number of the Beast - Live versio tästäkin tappaa edelleen talossa ja puutarhassa!
9. Wasted Years - jo pelkästään upean sanoituksen vuoksi tämä on listalla.
10. Where Eagles Dare - sotaelokuviin perustuvien biisien isä ja äiti. Studioversio ehkä toimii napsun verran paremmin kuin livenä. Nicko ja Bruce aivan huippuiskussa!

[Dino]

Listat ovat ihania. Kiva tehdä niitä. Ja vittumaista myös, koska aina jää jotain pois mitä ei saisi.

1. Where Eagles Dare
Kaikkien aikojen parhaan Maiden-levyn avausbiisi on myös kaikkien aikojen paras Maiden-biisi. Kun tämä alkaa, järki katoaa ja olen taas se sama 10-vuotias minä joka tähän rakastui.

2. Revelations
Brucen magnum opus. Aika huimaa, että alle kaksvitonen jätkä tekee tällaisen ihan tuosta vaan. Tervetuloa bändiin.

3. To Tame a Land
Täydentää kolmikon. Minulle rakkain näistä alkuaikojen eeppisistä lopetusbiiseistä. Miksikö? En kerro.

4. Stranger in a Strange Land
Adrian Smithin taidonnäyte. Kylmät väreet aina.

5. The Evil That Men Do
Tässä on jotain joka vetoaa alempiin aisteihin, liskoaivojen syövereihin. Häpeilemättömän tarttuva.

6. Phantom of the Opera
Paulin ajan komein suoritus. Ei yhtään huonoa sekuntia.

7. The Parchment
Uskomaton veto. Kaikki, aivan kaikki, kohdallaan.

8. Dream of Mirrors
Väkevä paluu, ja tämä biisi yllätti ja löi takavasemmalta ällikällä. Että ne vielä tällaistakin!

9. Children of the Damned
Se tunteen määrä. Helevetti, uskomaton kappale. Bruce parhaimmillaan.

10. The Longest Day
Pakko laittaa Matteriltakin jotain, onhan se suosikkini tämän vuosituhannen levyistä. Albumin tasalaatuisuudesta kertoo se, etten millään meinannut osata päättää minkä pistän.

[NightTrain]

Kova podcast edelleen. Suurin osa jaksoista kuunneltu vähintään kaksi kertaa. Tämän setin kanssa uusintakuuntelut toimii todella hyvin, ainakin itseltä menee ykköskuuntelulla paljon kamaa ohi.

Vähän harmittaa yhä tuo verkkaisempi julkaisutahti, vaikka ymmärtäähän sen toki. Nykyään yhden analysoimiseen menee melkein se puoli vuotta ja alkupään erikoisjaksot (peto herää, Steve-spesiaalit jne) ovat harvassa. Niitä on snadi ikävä, vaikka levyanalyysit se varsinainen pihvi onkin.

[Pertti Keinonen]

^Aika kova suoritus, jos olen kaikki pari kertaa kuunnellut. Mulla paljon jaksoja, joita ei ole tullut vielä käytyä läpi eli tämä tahti on ollut meikämandoliinolle passeli. Mutta just tällasta HC kamaa ihminen tarvitsee, toivottavasti mestarit jaksavat ottaa kaljaa ja jutustella Maideniin liittyvistä asioista pitkään. Dickinsonin soolotuotantoon keskittyvää materiaalia olisi hieno saada myös.

[Dino]

Vanhoja jaksoja kuunnellut tänään, ja pakko hehkuttaa että ihan loistavaa krapulaviihdettä. Tai oikeastaan ei ole krapula tullut koska koko ajan juon, mutta ihan mainiota viihdettä silti. On kiva kuunnella ihmisiä, jotka ymmärtävät Iron Maidenia, puhumassa Iron Maidenista. Mikään ei ole vaivaannuttavampaa kuin ihminen joka ei tajua mistä puhuu. Just äsken Antero Mertaranta haastatteli televisiossa Eppu Normaalin Juha Torvista, ja ou mai gaad sitä myötähäpeän määrää. Torvinen tajusi homman ja yritti pelastaa tilannetta, johdatteli keskustelua mutta ei kukaan kaikkeen pysty. Edelleenkin minua vituttaa se, että populaarimusiikki-ihmisiä haastattelee televisiossa ääliöt, joilla ei ole mitään kosketusta eikä ymmärrystä populaarimusiikista. Sääjutuista puhuu meteorologit, talousjutuista ekonomistit mutta rockista voi näköjään puhua kuka vaan, kaikki ovat asiantuntijoita. ”Kun nyt mie kesällä 86 kuulin jukeboksista Kuuman kesän niin olen ihan pätevöitynyt haastattelemaan Patea.”

[Dino]

Enkä tiedä onko se enemmän Mertarantaa vai yleistä tiedonvälityskulttuuria, mutta tuntuu että haastateltavan vastausta ei edes kuunnella. Kun on se seuraava kysymys, niin kysytään se seuraava kysymys, ihan sama mitä edelliseen on vastattu. Toimittaja, oikea toimittaja ymmärtää hetken, jos kuulee mielenkiintoisia asioita niin esittää jatkokysymyksiä, keskustelee. Sori kun avauduin mutta vituttaa tää nykyajan leväperäinen suhtautuminen tärkeisiin asioihin. Mistä tämän ohjelman tekijät ovat äärimmäisen kaukana, että sainpa sidottua tämänkin langan kiinni.

[NightTrain]

^Aika kova suoritus, jos olen kaikki pari kertaa kuunnellut. Mulla paljon jaksoja, joita ei ole tullut vielä käytyä läpi eli tämä tahti on ollut meikämandoliinolle passeli. Mutta just tällasta HC kamaa ihminen tarvitsee, toivottavasti mestarit jaksavat ottaa kaljaa ja jutustella Maideniin liittyvistä asioista pitkään. Dickinsonin soolotuotantoon keskittyvää materiaalia olisi hieno saada myös.

Työttömänä joutaa podcasteja kuluttamaan. Ilmaista viihde on parasta viihdettä köyhälle. Ja todellisia laatupodcasteja on kuitenkin suht vähän tarjolla omaan makuun.

Brucen soolothan käytiin VKLS:ssä läpi hyvin ylimalkaan yhden jakson (?) mitassa. Ainakin tulevan uuden soololevyn suhteen toivoisin että sitä käsiteltäisiin useamman jakson verran ja jonkinlaiset biisianalyysit tehden. Tuoreeltaan Senjutsua kuunnellessa analyysijaksot toimivat siinä kyljessä aivan helevetin hyvin.