Belshazzar's feast 15.7. => Senjutsu 3.9.2021

[Summerganon]

https://planetradio.co.uk/planet-rock/n ... 0JBJ3j-lSU

Tämä nyt on toistaiseksi ihan vaan ideoiden heittelyä, mutta OIS KOVA!
Bruce Dickinson says Iron Maiden are considering 'smaller-scale' tour for 'hardcore fans'
Featuring new album 'Senjutsu' in its entirety--

[Benjamin Breeg]

Mikäli Senjutsu osoittautuu yhtä tiukaksi paketiksi kuin esim. AMOLAD oli ja on edelleen niin todellakin ja vähän vähempikin riittäisi ainakin itselleni koko lätyn soittamiselle alusta loppuun keikalla

[On the worlds hands]

Maistuisihan tuo. Ja toki se vuosikausia haaveiltu minirundi hardcore faneille jossa ei koskaan tai korkeintaan kahdella kiertueella soitettuja biisejä (ml Iron Maiden & Hallowed). Voisi vielä markkinoida että hittejä ei ole luvassa joten turha sitten inistä jos ostaa lipun eikä saa Trooperia.

[Edward Mannerheim]

Gers sanoo tuoreimmassa Metal Hammerissa, että soittavat uuden levyn biisejä Legacy kiertueen keikoilla ensi vuonna. Tämä on loistava uutinen.

Mun mielestä on erikoista, että aikovat vetää vielä kolmannen (vai neljännen?) legin Legacyn pohjalta, ensi vuonna tulee neljä vuotta aloituksesta. Rundi uuden levyn pohjalta olisi aikas looginen, koska Senjutsua pukkaa ja koronakin on ollut riesana, joka on pistänyt asiat uuteen järjestykseen. Jos lähtevät levykiertueelle vasta syksyllä '22 niin uuden levyn julkaisusta on kulunut jo vuosi. Ilmeisesti alkuperäiset vuosia sitten tehdyt kiertuesuunnitelmat pitävät, vaikka katkoa kiertämiseen on tullut pari vuotta?

Elämme ihmeellisiä aikoja.

[CMN]

Gers sanoo tuoreimmassa Metal Hammerissa, että soittavat uuden levyn biisejä Legacy kiertueen keikoilla ensi vuonna. Tämä on loistava uutinen.

Mun mielestä on erikoista, että aikovat vetää vielä kolmannen (vai neljännen?) legin Legacyn pohjalta, ensi vuonna tulee neljä vuotta aloituksesta. Rundi uuden levyn pohjalta olisi aikas looginen, koska Senjutsua pukkaa ja koronakin on ollut riesana, joka on pistänyt asiat uuteen järjestykseen. Jos lähtevät levykiertueelle vasta syksyllä '22 niin uuden levyn julkaisusta on kulunut jo vuosi. Ilmeisesti alkuperäiset vuosia sitten tehdyt kiertuesuunnitelmat pitävät, vaikka katkoa kiertämiseen on tullut pari vuotta?

Elämme ihmeellisiä aikoja.

Tuossa haastattelussa Bruce sanoo, että Legacy-hittisettinä tuo kiertue on myyty ja sellaisena sen haluavat vetää settilistaa ja lavasteita myöten, muutamalla Senjutsun täkyllä tosin.

[Pertti Keinonen]

^luin haastattelun lehdestä vielä uudestaan, enkä löydä Brucen sanomana uusien biisien soittamisesta kiertueella mitään. Millä sivulla tuo on?

[CMN]

^luin haastattelun lehdestä vielä uudestaan, enkä löydä Brucen sanomana uusien biisien soittamisesta kiertueella mitään. Millä sivulla tuo on?

Äh, sori. Tarkoitin siis tuota Planet Rockin juttua, jonka linkki on tämän sivun ekassa viestissä enkä Metal Hammerin haastattelua!

“There's a million people or so in Europe who have all bought tickets to see The Legacy of the Beast; in all, there's probably at least a couple of million people we have to play to next summer who who've been holding tickets for two years waiting to see that show.
“But now that we've put this album out, we might play 'The Writing on the Wall' and maybe one other (as part of the Legacy of the Beast set). We're not going to lose the Spitfire, the flame throwers and Icarus and all that, because that's what they paid their money to see — and frankly, that's what we want to do.”

[Pertti Keinonen]

^jes hyvä!

[S.R.]

Mun mielestä on erikoista, että aikovat vetää vielä kolmannen (vai neljännen?) legin Legacyn pohjalta, ensi vuonna tulee neljä vuotta aloituksesta. Rundi uuden levyn pohjalta olisi aikas looginen, koska Senjutsua pukkaa ja koronakin on ollut riesana, joka on pistänyt asiat uuteen järjestykseen. Jos lähtevät levykiertueelle vasta syksyllä '22 niin uuden levyn julkaisusta on kulunut jo vuosi. Ilmeisesti alkuperäiset vuosia sitten tehdyt kiertuesuunnitelmat pitävät, vaikka katkoa kiertämiseen on tullut pari vuotta?

Elämme ihmeellisiä aikoja.

Samat mietteet ja jo alunperinkin kummaksuin sitä että kolmas leg vielä tulee LOTB-pohjalla. Ehkä ne pikkusen lipsuivat liian pitkälle ja olisivat vaan suoraan peruneet koko LOTB viimeistään sillä hetkellä kun korona iski ja osa keikoista siirrettiin tulevaisuuteen ja osa peruttiin kokonaan.
Korona tietysti totaalisesti sotki kuviot ja suunnitelmat mutta olis vaan ollu parempi tehdä kokonaan uusi kiertue ja pyhittää se uudelle levylle sitten kun on vain turvallista tehdä moinen. Rock In Rio keikkahan on 2.9.2022 eikä siinä ainakaan erikseen mainita mitään enää LOTB:sta (sama juttu taisi olla Download-festival julkistuksen kanssa LOTB tekstiä ei enää ollutkaan näkyvissä siirretyn päivämäärän jälkeen), voi olla pieni mahdollisuus että tuo ens kesän kiertue vielä muuttuu.
Miun mielestä joku anto ymmärtää hyvin että kun alunperinkin joutuivat siirtämään ja perumaan keikkoja niin hyvä sauma voisi olla kuitenkin rebrandätä koko kiertue joksikin muuksi kuin LOTB. Varmaan sopimuksien takia hankalaa mutta parempi jos eivät peruuta tai siirrä niin aina vois muuttaa sitä sisältöä. Nyt kun voi olla niinkin että onko varmuudella edes noita ensi kesän keikkojakaan? Ken tietää..ihmeelliset ja epävarmat ajat. Mikään ei oo niin varmaa kuin epävarmuus.

[Dino]

Periaatteessa ihan sama mihin kiertueensa kiikuttavat ja mitä siellä vedetään. Tuskin tulevat Pohjois-Karjalaan. Ei näillä tuloilla päästä kuitenkaan katsomaan. Se nyt vaan on niin nykyisin. Muistan, kun 80-luvulla Bruce uhosi, että Maidenin livevideo maksaa vain saman verran kuin konserttilipun ja pari kaljaa. Nyt on toisin. Keikkalipulla saa dvd:n ja pari lavaa bisseä. Mikä siinä maksaa?

Jos nyt aattelee että tultaisiin vaimon kanssa keikalle Helsinkiin. Matkat, hotelli, liput, sapuskat… Tonni tai puolitoista. Vittu rokki on kallista. Mieluummin kuuntelen levyjä kotona, pitäkää keikkanne. Ei bändit nykyään soita oikeille faneille, ne soittaa vip-ihmisille ja rikkaille faneille. Fyrkat pois vaan, mahdollisimman paljon ja mahdollisimman nopeasti. Ihan kiva, jos isi on joku apteekkari tai muuten rikas, silloin saadaan se meet and greet -nimmari että voidaan sanoa olleemme taas jonkun julkkiksen lähellä. Mutta entäs me tavan ihmiset, joilla on perhe elätettävänä. Ei puhettakaan, että päästäisiin jonnekin keikalle. Vaan onhan se toki bändille tärkeämpää tavata ”fani” joka maksaa tonnin kättelysessiosta kuin joku orkesteria vuodesta 1983 seurannut köyhä paska, jolla on vaan satanen. Vaikka sekin satanen maksaa osan Adrianin vesilaskusta tai Nickon kasvohoidosta.

[On the worlds hands]

Senjutsu-ennakkotilaus vetämässä, pian mennään

[S.R.]

Joo, niin mennää ja perjantaina on muutama versio hallussa (loput tulee myöhemmin).

[On the worlds hands]

Joo, niin mennää ja perjantaina on muutama versio hallussa (loput tulee myöhemmin).

Mulla ainakin ensihätään vaan tuo Limited Edition 2CD casebound digibook, mutta kuhan jotakin. Edellisestä studiolevystä myös tuo kirjaversio (kirjaimellisesti Book of Souls) ja tykästyin

Itseasiassa mainittakoon että tilasin samalla oven avauksella myös Virtual XI:n, kun puuttuu levyhyllystä vieläkin.

[Justice]

Nyt oli näköjään ainakin osa levystä jo vuotanut Youtubeen. Semmoisella kanavalla kuin SeraphimSigma, jos joku nyt malttamattomana haluaa käydä jo kuuntelemassa. Itse varmaankin odottelen perjantaihin ja pistetään koko levy sitten töiden jälkeen tulille.

[tonni]

Levy tuli tänään postissa ja hyvältä kuullostaa! Erittäin hyvältä!

[Tumppa]

Kyllä tässä on viime päivät sukat pyörineet jaloissa ja perjantaita odotan innolla. Noita kahta virallisesti julkaistua biisiä en ole kuunnellut nyt yli viikkoon enkä tätä lättyäkään aio tyyliin keskiyöllä Spotifystä kuunnella, vaikka perjantaina itse asiassa on vapaapäivä, vaan haen aidon kopion Äxästä ja fiilistelen sitten. Up the Irons ja sitä rataa!

[S.R.]

Joo, niin mennää ja perjantaina on muutama versio hallussa (loput tulee myöhemmin).

Mulla ainakin ensihätään vaan tuo Limited Edition 2CD casebound digibook, mutta kuhan jotakin. Edellisestä studiolevystä myös tuo kirjaversio (kirjaimellisesti Book of Souls) ja tykästyin

Itseasiassa mainittakoon että tilasin samalla oven avauksella myös Virtual XI:n, kun puuttuu levyhyllystä vieläkin.

Joo, tuo siisti deluxe book versio oli varsin luonteva valinta itsellekin kun noista edellisistä on jo tuo versio (BOS sekä 2 liveä).
Kaikki vinyyliversiot ovat tulossa ja samoiten se FC:n exklusiivinen puinen boxi, joten eiköhän nuo riitä.

[Kimsor]

Levy kuunneltu läpi! Tuli mieleen Dance of Death, mikä ei mulle ole huono asia. Hyvä levy, parempi kuin muutamat edelliset. Stratego edustaa itselle levyn huonointa rallia.
5 vikaa on upeita vetoja. Lisää kuuntelua.

[Justice]

Levy kuunneltu läpi! Tuli mieleen Dance of Death, mikä ei mulle ole huono asia. Hyvä levy, parempi kuin muutamat edelliset. Stratego edustaa itselle levyn huonointa rallia.
5 vikaa on upeita vetoja. Lisää kuuntelua.

Sorruin kans pari biisiä Youtubesta kuuntelemaan: Days of Future Past ja Death of the Celts.
DoFP oli ihan kiva biisi, ei nyt mikään hitti, mutta ei mikään hutikaan. Paljon AMOLAD-vipoja, vaikka lyhyt biisi onkin.
DoTC oli sitten vähän enemmän tunteita aiheuttava. Aluksi vähän nauratti ja itkettikin, mutta kun outro pärähti lopulta soimaan, oli pakko kuunnella vielä uudelleen ja todeta, että täähän olikin ihan siisti kappale. Lähes instrumentaali, paljon Losfer Worldsiä ja To Tame a Landiä. Pääroolissa Steve Harris. Ei säveltäjänä, vaan basistina.

[Dino]

Sieltähän tuo postilaatikosta Senjutsu eilen löytyi kun töistä kotiin palailin. Ainakin tämän kirjaversion kansissa riittää ihasteltavaa. Sisältö kolmen läpikuuntelun jälkeen myös vallan maittava. En nyt vielä ainakaan ruodi tarkemmin, mutta pari yleisvaikutelmaa voisin kirjata.

Ensinnäkin albumi tuntuu hyvinkin lämpimältä, houkuttelevalta. Se ennemminkin kietoo sisälleen kuin pamauttaa päin näköä. Aiemmista levyistä tämä tunne tuo mieleen vaikkapa AMOLADin ja sen minuun tekemän alkuvaikutuksen, kun taas esimerkiksi Final Frontier tuntui (ja tuntuu edelleen) jotenkin kolkolta, kylmältä, luotaantyöntävältä. Biiseissä vaikuttaisi olevan enemmän koukkua ja mieleenjäävää melodiaa kuin miesmuistiin.

Senjutsu tuntuu myös enemmän kitaralevyltä kuin mikään aiempi. Sooloa, melodiaa ja harmoniaa purskahtelee esiin tuon tuosta (esimerkkinä vaikkapa The Parchment, jossa kitarapartion toiminta tuo selkäpiihin hyyn), ja soitto kuulostaa rennon pakottamattomalta kautta linjan. Bruce on Bruce, ei tämä platta hänen suoritukseensa todellakaan kaadu. TFF:n kireyttä ei nyt kuule; ääni soljuu luonnollisen vakuuttavana. Nicko paukuttaa ihan mukiinmenevästi seitsenkymppiseksi ukoksi, ja maestro Harris yltyy välillä jopa taiteilemaan bassonsa kanssa. Jotenkin tulee sellainen soittamisen riemu mieleen pitkin levyä. Ukoilla on varmasti ollut kivaa studiossa.

Book of Souls ei näin jälkikäteen tarkasteltuna ollut ollenkaan huono paketti. BNW:n ja AMOLADin jälkeen kirjoissani se on varmaankin nyky-Maidenin eli tämän vuosituhannen kolmanneksi paras kokonaisuus. Senjutsu kiilaa kyllä ainakin sen edelle maukkaamman soittonsa, tehokkaampien biisiensä sekä kiehtovamman yleistunnelmansa ansiosta. Aikahan sen tietenkin vasta näyttää, mihin kohtaan laajaa katalogia albumi sijoittuu, mutta hyvältä tuntuu ainakin toistaiseksi. Jos Final Frontier olisi silloin aikoinaan jäänyt Maidenin viimeiseksi albumiksi, olisi uran voinut sanoa päättyneen alavireessä. Mikäli taas Senjutsu sattuisi olemaan bändin laitimmainen studiorykäisy, niin iloisena voisi todeta että saappaat jalassa kaatuivat ja hyvän viimeisen mailitolpan jättivät.

[Fender]

Kyllä tästä joutui innostumaan jo etukäteen ja tilailemaan myös kaiken maailman paskaa postilaatikkoon odottamaan. Levyn lisäksi tulemaan lähti myös vihdoin signeerattu Adrianin kirja ja syystä jota en todella tiedä, myös NO FISH TOO BIG! -paita .

Levyn kuuntelin kertaalleen tässä juuri vuorokauden vaihduttua ja täytyy sanoa, että kokonaisuutena ei päässyt yllättämään. Sen sijaan yksittäisiä yllätyksiä mukaan mahtui monia. Lähtökohtaisesti 2000-luvun Maiden (BNW, DOD ja AMOLAD sekä saman aikakauden livet + The Book of Soulsin Live Chapter) on mulle rakkainta Maidenia ja arvelin, että Senjutsu liittyy 2010-luvun Maidenin "kaanoniin". As in 2000-luvulla sekä studiossa että livenä riivannut polte on soitosta jo pikkuisen kadonnut, mutta tehdään silti silloin tällöin uusi levyllinen, koska se on kivaa ja satunnaisesti osutaan kultasuoneen (When the Wild Wind Blows, The Book of Souls, Starblind). Suurin piirtein kyseiseen muottiin Senjutsu tipahtaa, vaikka sävy onkin kahta edeltäjää tummempi ja paikoin ehkä rosoisempikin. Seuraavaksi hieman valvoneita (ja parin Trooperin pehmentämiä) huomioita biiseistä.

Senjutsu oli lievässä ylimitassaan ihan helvetin hieno biisi. Raskainta Maidenia sitten jonkun Paschendalen, toimi ihan järkyttävän hienosti. Stratego ja The Writing on The Wall olivatkin tuttuja jo entuudestaan. Ensin mainittu on sinällään kiva entisajan laukkarallien nykymallin pastissi, mutta "I hear you calling my name" -kohtia lukuun ottamatta vähän tipahtaa liian tyyppiesimerkki-Maidenin puolelle. Kaikki elementit on, mutta The Trooperin, The Evil That Men Don ja muiden laukkaklassikoiden raivo puuttuu. Ja tavallaan sen kyllä myös ymmärtää ihan hyvin, kun paineita on jo päästelty vetämällä sitä The Trooperia kohta 40 vuotta.

Lost in a Lost Worldin intro ja Brucen laulamat stemmat olivat yksi levyn suurimmista yksittäisistä yllätyksistä, varsinkin kun biisi oli kokonaan Harriksen kirjoittama. Piristävää vaihtelua, vaikka loput biisistä valahtikin sitten The Red and The Blackin kanssa samaan kastiin - hyviä ideoita, mutta aivan ylipitkä mitta tappaa innon käyttää tähän yhdeksää ja puolta minuuttia.

Adrian taisi jossain (Soundin?) haastattelussa mainita, että Maidenin nykyisestä soitellaan ja saman tien äänitetään -työtavasta johtuen mm. Death of Glorysta tuli sellainen, että siitä olisi voinut vielä vähän leikellä löysiä pois ja valitettavasti Days of the Future Past kyllä valahtaa ihan samaan porukkaan - tylsää. The Time Machinesta ei jäänyt ensikuulemalta oikein mitään mieleen, paitsi melkoinen yhdenkuuloisuus The Talismanin kanssa.

The Time Machinen lisäksi levyn toisesta puoliskosta tuli paikoittain sellainen olo, että nämä biisit on kuultu jo moneen kertaan. Vaikka Darkest Hour muistuttikin paljon suosikkiani Starblindia, ei se silti lähtenyt samanlaiseen liitoon kuin mitä olin Adrianin videohehkutuksen perusteella odottanut. Death of the Celts oli kyllä hyvin selkeästi käynyt hakemassa vaikutteensa The Clansmanista, mutta ei kyllä onnistunut kiipeämään oikein edes kakkosmallin The Clansmaniksi. Välimelodiat tuntuivat enemmän skaalojen edes takaisin kelaukselta ja Dave soitti soolossaan tiivistetyn version soolostaan The Rime of the Ancient Marinerissa. The Parchment oli parempi biisi, vaikka kuulostikin paikoin huomattavan paljon To Tame a Landilta. Mutta sitten taas itsensä lainaaminen - entäs sitten? Samaa sanoi jo Harris pohdiskellessaan toimittajalle The Book of Soulsin väliriffiä, joka on lähes identtinen Losfer Wordsin pääriffin kanssa. Molemmat toimivat hienosti, joten mitäpä sitten.

Hell on Earthista olisin ehkä toivonut nimen perusteella kaoottisempaa ja tulikiven katkuisempaa täräytystä, mutta ei levyn päättäjä ole lainkaan kehno biisi. Ainakin se voittaa edeltäjänsä Empire of the Cloudsin, vaikka ei pääse ainakaan vielä ykköskierroksella Where the Wild Wind Blowsista ohi.

Noin. Nyt paukutan tätä viikonlopun verran lisää ja tulen sitten kumoamaan oman paskanjauhantani. Mutta näin ensikuulemalta ei tämä missää nimessä ole huono levy ja jatkaa kyllä The Final Frontierin ja The Book of Soulsin viitoittamaa tietä. Uutta oli stemmojen lisäksi ehkä läpi levyn kuuluva tietynlainen intertekstuaalisuus aiempaan tuotantoon. Moista en muista huomanneeni samalla tavalla aikaisemmin pois lukien tietysti mainittu The Book of Soulsin väliriffi ja vaikkapa se, että Coming Home ja Out of the Shadows ovat vähintäänkin henkisiä veljiä keskenään.

Mutta kyllä tämän levyn perusteella täytynee Rockfesteille ja ehkäpä Eurooppaankin lähteä, mikäli ensi kesänä päästään taas oikeasti keikoille. En välttämättä haluaisi Brucen ajatuksen mukaisesti kuulla koko Senjutsua hieman kalliimmalla ja eksklusiivisella hardcore-fanien kiertueella, mutta mieluusti kyllä ostaisin keikalle vaikka vähän kalliimmankin lipun ja kuulisin muutaman hukkuneen klassikon vaikkapa Early Days -kiertueelta tai X-Factorin ajoilta.

Ps. Piti kuunnella From Fear to Eternity -kokoelmallekin päätynyt nykyisen kokoonpanon vissiinkin Ed Huntourin liveveto Man on the Edgestä lopuksi. Vittu että on muuten kova meininki. Meinaa koko biisin lähteä mopo lapasesta, mutta pysyy juuri ja juuri ihan helvetin hienosti hanskassa. Ai että!

All in all: maailman paras bändi, edelleen.

[Pertti Keinonen]

Albumin kaikki biisit tuntuvat olevan aivan kuin Game of Thrones -sarjasta. Aivan samoja teemoja, miekat viuhuu, veri roiskuu, kuolemaa ja helvettiä maan päällä

[Lane]

Senjutsu on aikakirjoissani paras lätty bändiltä sitten 'AMOLAD'in!

Vasta kertaalleen olen kunnolla pystynyt pyörittelemään levyn läpi, kirja kädessä, ja jo nyt allekirjoitan edellisen lauseeni. Levyllä on rutkasti tuttua, mutta myös uusia tuulia. Tämähän on kuin aikamatka bändin historiaan, mutta siis myös uskallus kohti uusia rajaseutuja. Pitkät biisit eivät tunnu niinkään pitkiltä, ja sehän on hyvän biisin merkki. Mutta: Eikö Steve löytänyt syntikoistaan muita saundeja?!?!! Ehdottomasti levyn oudoin veto, nuo syntikat, ja niitä on nimittäin jonkin verrankin tarjolla. Levy on melko energinen; välillä enemmän, välillä vähemmän. Missään nimessä ei "lussu".

Nimibiisi on upea, synkkä avaus. Ei samanlainen kuin edellisen levyn 'If Eternity Should Fail', mutta samoilla allonpituuksilla ovat.

'The Darkest Hour' on kuin 'Accident of Birthiltä'; ei suinkaan ylijäämäbiisi, vaan ihan yhtä ehtaa LAATUA!

'Death of the Celts' on kuin 'The Clansman' Mk. II. Aika vekkuli välillä...

'Stratego' nyt on yksi tarttuvampia biisejä bändin historiassa.

'The Hell on Earth' on niin täynnä trademark-Harrisia kuin vain voi olla. Mahtava epic!

Tuossa jotain mietteitä. Maiden-fanipoika En pettynyt tällä kertaa. Odotukseni olivat suht korkealla, vaikka ei 'Writing on the Wall' nyt niitä kattoon nostanutkaan. Sen teki 'Stratego'.

[Benjamin Breeg]

Yksi pyöräytys takana ja aamulla tuli kuunneltua pari biisiä uudestaan työmatkalla, eli tässä näin kahvitauolla lyhyet ensi fiilikset uutukaisesta...
Mikään ei ole muuttunut siinä faktassa että Maidenin uusin albumi vaatii useita kuunteluita ennen kuin kaikki koukut löytyvät ja sanoisin Senjutsun olevan tai siltä ainakin nyt tuntuu kaikkein selkein esimerkki tästä koskaan ja se on hyvä merkki.

Toisin kuin kaikilla 2000 luvun lätyillä on ollut biisinsä jotka olisi ehkä voinut jättää kiekolta pois tai ainakin selkeästi heikompia kuin albumin parhaimmisto, mutta nyt kertapyöräytyksellä ei sallaista tuntunut olevan kuten ei myöskään yhtään selkeätä tähti hetkeä / biisiä mikä on myöskin erinomainen merkki.

Eniten itselleni pelkoa aiheuttanut nimibiisi Senjutsu Smithin ja Harriksen kynäilemä, kuten kaikki 2000 luvun avausraidat edellistä albumia lukuun ottamatta osoittautui luojan kitos aiheettomaksi, koska pelkäsin Final Frontierin kaltaista hirvitystä, mutta hyvältä kuulosti ja tällä kelpaa kyllä keikkoja avata, jos albumi kiertue joskus toteutuu.

Sinkkubiisit kuulostivat myös paremmilta kokonaisuuden sisällä kuten odotinkin ja ensimmäinen Harris eepos Lost in the Lost World oli kyllä helevetin upea etenkin alun hidas intro ja en tiedä minkä viban läpi Bruce lauloi mutta ensimmäiset kylmät värit tulivat tässä kohtaa joten sikäli sääli kun biisi lähti rullaamaan niin vanha tuttu TATATA TATATA TATATA alkoi rullaamaan, mutta kuitenkin reilu 9 minuuttia meni kuin siivillä, joten varmasti lisäkuunteluilla aukeaa.

Days of Future Past näin kertakuuntelun perusteella tuntui albumin heikoimmalta lenkiltä mutta silti hyvä biisi, ja jälleen kerran joudun ihmettelemään, että miksi näitä lyhyitä alle 5 minuutin vetoja jengi aina toivoo pitkien vetojen sijasta, koska melkein poikkeuksetta osoittautuvat albumien heikoimmiksi vedoiksi?

Aikakone oli sitten taas taattua Gers laatua eli sama intro kuultu jo ties kuinka monta kertaa, mutta onneksi ovat älynneet sentään lyhentää muutamaan kymmeneen sekuntiin minuuttien sijasta. Muuten ai helvetti kun kuulosti hyvältä, eli vahvat Dance of Death vibat tuli paikoittain itselle ja en ihmettelisi, jos tämä jäisi itselleni albumin parhaaksi biisiksi tulevien satojen kuuntelukertojen jälkeen ja kun vuodet asettavat tämän uutukaisen jollekin sijalle Maidenin albumi listalla.

Darkest Hours oli yllättäen juuri sellainen kuin olin sen olettanutkin olevan ja toinen biisi mikä oli pakko kuunnella työmatkalla tänään uudestaan. Tällä hetkellä sanoisin, että menee top kolmeen ja taisi olla parhaat soolot tässä biisissä myös.

Kolmesta viimeisestä mammutista ei pysty nyt vielä sanomaan juuri mitään järkevää, mutta Death of the Celts tosiaan on kuin Clansman 2.0 joka ei ole tietysti paha asia vaikka huvittaa tietysti kun pieniä osia tuntuu olevan kuin suoraan vain kopioitu tähän uutukaiseen ja The Parchment vertauksia Powerslaveen en myöskään kertakuuntelun perusteella ymmärrä ollenkaan toisin kuin Hell on Earth vertaukset When the Wild Wind Blowsiin olivat selkeämmät. Hyvä asia oli kuitenkin että 35 minuuttia tuntui 3,5 minuutilta ja introt menivät kuin siivillä taas kerran joten kun nämä aukeavat niin luulisin albumin parhaimman biisin löytyvän näiden joukosta. Noh aika näyttää...

Lopuksi pakko sanoa että on kyllä niin käsittämätön ryhmä meillä tässä... Yli 45 vuotta takana ja laatu pysyy edelleen aivan käsittämättömän korkealla ja taas on yksi lätty lisää joka tulee kestämään vuosien kulutuksen, eikä jää hyllyyn keräämään pölyä ja oli kivaa saada Helsingin Levykauppa äx:stä jonon ensimmäisenä kiekko eilisen ( 2.9. ), eli syntymäpäiväni nimissä käsiini

[CMN]

Tarkempia mietteitä tulossa myöhemmin, mutta vielä tässä vaiheessa iloitsen etenkin aivan hemmetin komeasta, jyräävästä ja jylhästä avausbiisistä! Ensikuuntelulla helposti albumin paras biisi.